keskiviikko 6. marraskuuta 2019

Järjestäytynyttä lintuharrastusta Etelä-Karjalassa 50 vuotta!

Rintanappi vm. 1991
Etelä-Karjalan Lintutieteellisen Yhdistyksen eli tuttavallisemmin EKLY:n 50-vuotis juhlallisuuksia vietettiin lokakuun lopulla. Kutsu juhlallisuuksiin tuli jo keväällä, mikä saikin aikaan pienet muistelutalkoot tämän yhdistyksen osalta. Onhan se näytellyt melkoisen suurta roolia omassa lintuharrastuksessa, tarjoten monipuolista tekemistä lintujen parissa.

Itse liityin yhdistykseen 80-luvun alussa, joten mukana on ehditty olemaan jo liki 40 vuotta - muutenkin kuin jäsenmaksunsa tunnollisesti maksaneena kannatusjäsenenä.

Melko pian yhdistykseen liittymisen jälkeen ajauduin mukaan yhdistyksen hallitukseen. Hallituksessa ehdinkin vaikuttamaan noin 10 vuoden aikana lähes kaikissa muissa tehtäväsissä paitsi yhdistyksen puheenjohtajana. Suurin osa ajasta tuli oltu yhdistyksen sihteerinä / tiedotusvastaavana ja yhdistyksen julkaisun, Ornis Karelica -lehden, toimituksessa toimitussihteerin toimessa. Näin jälkikäteen muistellessa sitä ihmetteleekin kuinka sain sitä "ylimääräistä" aikaa kaikelta muulta näiden yhdistysasioiden hoitamiseen. Erityisesti tuo 4-6 kertaa vuodessa ilmestynyt Ornis Karelica (OK) vei melkoisesti aikaa itselleen. Nykyäänhän OK ilmestyy kerran vuodessa, mikä on hyvä saavutus sekin.

Lehden tekeminen oli 1990-luvulla melkoisen erilaista kuin nykyään. Tietotekniikka teki vasta tuloaan, eikä sitä ollut käytettävissä lehden tai jäsentiedotteiden tekemisessä. Kaikki lehteen tulevat jutut tulivat lähes 100%:sti käsinkirjoitettuina printtiliuskoina. Eli kaikki jutut kirjoitettiin ns. puhtaaksi mekaanisella kirjoituskoneella erillisille printtiliuskoille (lue: paperiarkeille A4). Kun kaikki jutut oli saatu onnistuneesti kirjoitettua (virheittä) oli aika käyttää ne jollakin muulla jäsenellä ns. oikoluettavana. Tämä oli yleensä lehden päätoimittaja, jos sellainen oli ko. vuonna käytettävissä.

Samalla kun juttuja kirjoitettiin puhtaaksi oli myös pidettävä huoli siitä, että saatiin tasokkaita valokuvia lehteen. EKLY:ssä kuvista ei yleensä ollut puutetta. Hyviä valokuvaajia oli ja on odelleenkin runsaasti, joten ainestoa löytyi.

Kuvien ja oikoluettujen vedosten jälkeen alkoikin sitten se mielenkiintoisin vaihe eli lehden taittaminen. Parillinen määrä sivuja, yleensä 48 tai 64 sivua piti saada aikaiseksi. Koska mitään taitto-ohjelmaa ei todellakaan ollut, suoritettiin taitto ns. "leikkaa-liimaa" -menetelmällä. Tämä tarkoitti sitä, että printtiliuskoista leikattiin sopivan kokoisia osioita, jotka sitten liimattiin A4-paperille, niin että kuville, otsikoille ja mahdollisille mainoksille jäi omat merkityt paikat. Tämä olikin melkoinen palapeli, jossa kului ilta jos toinenkin. Yleensä tulos oli vähintään tyydyttävä. Yleensä tämän vaiheen jälkeen harmitti hirmuisesti, jos taittoon täytyi tehdä vielä jotain muutoksia. Muutokset tarkoittivat yleensä että ainakin osa valmiista sivuista piti rikkoa ja liimailla uusiksi - pahimmillaan kirjoittaa uusiksi.

Taiton valmistuttua käytettiin lehti vielä tai paremminkin sen luonnos päätoimittajalla luettavana / kommentoitavana. Toivoen samalla, ettei mitään uutta lehteen enää tulisi. Kun päätoimittaja näytti vihreää valoa lehden osalta, piti itse vielä huolellisesti tarkastaa että kaikki valokuvat oli merkitty oikein ja oikeille paikoille. Samoin kuin kaikki muukin erikseen painoon toimitettava materiaali. Ja sitten ei muuta kuin lehtimappi kainaloon ja tapaamaan painotalon faktoria, joka otti painotyön vastaan.

Muutaman viikon kuluttua tuli ilmoitus, että voisi käydä katsomassa vedoksen lehdestä. Kaiken näyttäessä hyvältä annettiin lehtipainolle lupa painaa X kappaletta lehteä. Tämän jälkeen ei sitten ollutkaan muuta mahdollisuutta kuin hyväksy tuotos siinä muodossa kuin se painosta lopulta tulisi ulos. Kertaakaan ei painotalojen suuntaan tarvinnut reklamoida - onneksi.

Luonnollisesti lehdet vielä tarroitettiin omin toimin osoitetarroin ja vietiin postikeskukseen jaettaviksi. Osa lehdistä meni sitten vaihtojulkaisuina muihin yhdistyksiin ja tietysti yhdistyksen varastoon odottelemaan mahdollisia irtonumeroiden ostajia ym.

Sanomattakin on selvää, että näillä menetelmillä tuli käytännössä vain yhtä julkaisua tehty kerrallaan.

Mitä muuta sitten tuli yhdistyksen nimissä tehtyä. Paljonkin, mutta ehkä eniten ovat jääneet muistoihin nuo kevään torstaiaamut, kun tehtiin viikon lintureportaasia radioon. Yleensä suoraan lähetykseen tapahtumien keskipisteestä. Yleensä oltiin Pappilansalmen lossirannassa katsomassa Kaukaan tehdasalueen edustan vesilintuja. Myös Joutsenon Konnunsuo ja Parikkalan Siikalahti tulivat tutuiksi ohjelmien osalta. Ohjelmalla tuntui jopa olevan kuuntelijoita, mikä selvisi saadusta palautteesta.

Valtakunnallista ulottuvuutta yhdistyksen nimissä sain, kun toimin useamman vuoden ajan Etelä-Karjalan edustajana silloisessa Lintutieteellisten Yhdistysten Liitossa (LYL). Kokoonnuttiin pohtimaan valtakunnallisia asioita aina jossainpäin Suomea. Tutuksi tuli paljon lintuharrastajia, joita vielä tänäänkin näkee jopa aika korkeilla paikoilla valtakunnan eri organisaatioissa.

Niin, ja koska järjestötoiminnan lisäksi oli mukava harrastaakin lintuja, tuli hankittua rengastuslupa varpus- ja lokkilinnuille. Lisäksi osallistuttiin erilaisiin lintulaskentoihin niin maalla kuin Saimaallakin. Unohtamatta tietysti niitä yölaulajaretkiä, joita tuolloin alettiin virittelemään Saimaankanavan laitamille.

Nyt on tullut oltua irti ns. yhdistyksen järjestötoiminnasta reilu 15 vuotta. On jätetty tilaa muille sekä uusille ajatuksille siinä samalla. 50-vuotisjuhlallisuuksissa olikin hienoa huomata, että yhdistyksen jäsenmäärä on kehittynyt positiiviseen suuntaa (ainakin vähän) ja myös ikäjakaumaa jäsenistössä löytyy. Hyvä niin. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin.

Hyvän asian puolesta - 50 v.
Ornis Karelica vm. 2019

keskiviikko 21. elokuuta 2019

"TARINOITA RAJALTA" / Lassi Saressalo


ISBN: 978-952-324-201-2

Rajavartiolaitoksen juhlavuoden kunniaksi julkaistiin kuluvalla viikolla mielenkiintoinen julkaisu, Tarinoita rajalta. Kuten nimestä voi päätelläkin on kirjaan koottu suuri joukko rajamiesten ja -naisten muiteloita elämästä Rajalla. Lisäksi kirjasta löytyy mielenkiintoisia katsauksia Rajavartiolaitoksen historiaan. Myöskään kuvitusta ei ole unohdettu. Runsas kuvitus onkin omiaan lisäämään teoksen mielenkiintoa myös muiden kuin rajamiesten ja -naisten keskuudessa.

Saadun tiedon mukaan teoksesta on tehty rajoitettu, pieni painosmäärä, eikä sitä ole tarkoitettu myyntiin kirjakauppoihin. Onneksi koko teos löytyy jo ilmaiseksi sähköisenä, e-kirjana, joten kaikki pääsevät tarvittaessa teokseen käsiksi. 

torstai 15. elokuuta 2019

Elokuun "ukkostelua"

Enonkosken ukkostutka



Sään osalta monivivahteinen heinäkuun on nyt takanapäin. Heinäkuussa saatiin kokea hieman viileämpi jakso alkukuusta ja sitten todella lämmin kaksiviikkoinen loppupuolella. Heinäkuulle eivät ainakaan ukkostilastot päässeet karttumaan - ukkospäiviä oli tuskin yhtään.

Nyt elokuu onkin sitten korjannut tuota tilannetta jo melkoisesti. Toki runsaimmat ukkoset ovat keskittyneet Länsi- ja Pohjois-Suomeen. Toki onhan sitä muuallakin hieman saatu ukkoskaikuja tilastoitua, mutta ei juuri missään suuressa määrin.

Tällä viikolla oli Enonkosken ukkosseuranta-asemalla mielenkiintoisena seurantana etelänsuunnalta lähestynyt, mielenkiintoisen näköinen "vyöryrintama". No, onneksi tutkalle saakka ei tuokaan rintama yltänyt, mutta olihan sitä hienoa seurata noin teknisesti. Toki tuo ukkosen jyrinä tai murina kuului Enonkoskellekin hyvin.

Saa nähdä mitä tulevat viikot ja kuukaudetkin tuovat vielä tullessaan näin sään ääri-ilmiöiden osalta.

Myrskyrintama lähestyy


Perseidit - meteoriittisade


Perseidit tarjosivat jälleen kerran katseltavaa ja koettavaa "taivaankannen täydeltä". Valitettavasti tosin monin paikoin Suomessa katselijat joutuivat katsomaan paksua pilvikantta, joka peitti sopivasti visuaalisen elementin tuosta näytöksestä. No, lohdutuksena voi toki todeta, että vuoden päästä sitten uudelleen, ja paremmalla tuurilla.

Oma, radioaktiivinen, projektini valmistui näin lomailukautena juuri sopivasti Perseidien maksimiin. Nauttiakseen meteoriiteista, ei niitä välttämättä tarvitse nähdä, vaan voihan niitä kuunnella tai käyttää hyödyksi radioyhteyksissä. Tunnettuahan on, että meteoriitit saavat aikaan häiriötilan ilmakehän yläkerroksissa. Tätä häiriötilaa voidaan käyttää hyväksi radiosignaalien heijastuksissa. Erityisesti 50 MHz, 70 MHz ja 145 MHz ovat suosittuja taajuusalueita metoriittiheijastusyhteyksissä.

Itselläni valmistui jo viime syksynä iso vertikaaliantenni 50 MHz alueelle ja nyt juuri sopivasti pari viikkoa sitten ristikko-yagipari 145/433 MHz -taajuuksille. Meteoriittejahan on jatkuvasti havaittavissa, mutta niiden havainnointi on luonnollisesti paljon helpompaa maksimien aikaan. Hetkellinen, radioyhteyksiä mahdollistava häiriötila ilmahehässä kestää muutamista millisekunneista muutamiin sekunteihin - lyhyt, mutta riittävä aika radioyhteyksille. Normaalisti meteoriittisirontojen kautta pidettävät yhteydet ovat maksimissaan noin 2000 km.

Itse olin aktiivinen niin 50 MHz kuin 145 MHz -bandeilla. Maksimiaikaan taajuuksilla kuuluikin hyvin "pärinää", kun signaalit kaikuivat maailmalle meteoriittien siivittäminä. Taajuuslistalla näkyi asemia Italiasta aina Pohjois-Norjaan.

Seuraavia maksimeja odotellessa.

maanantai 15. heinäkuuta 2019

Terveiset VIIPURISTA.....

Viipuri - 12.-13.7.2019


Terveiset Viipurista. Tuli pitkän tauon jälkeen jälleen pistäydyttyä vaimon ja ystävien kanssa naapurikaupungissa, Viipurissa,  viime viikonloppuna. Laivalla kätevästi molempiin suuntiin, viisumivapaasti ja majoittuminenkin laadukkaassa hotellissa aivan kauppatorin äärellä. Mikäs sen kätevämpää.

Muutama vuosi on tehnyt melkoisen paljon positiivistä kaupungin ilmeelle. Näki, että asioihin on ainakin yritetty panostaa järkevällä tavalla. Useat rakennukset olivat saaneet pintaansa uutta maalikerrosta, pahimmat rauniot oli korjattu pois tai kunnostettu, Salakkalahden "Karolenko" -laivakin oli saatu poistettua altaasta jne..jne... Myös uusia kahviloita ja ruokapaikkoja oli tullut katujen varsille runsaasti, joten valikoimaa riitti niiltäkin osin.

Tällä kerralla tuli suoritettua myös ns. kulttuurikierros, koska aikaa oli. Ensimmäisenä kohteena oli kuuluisa Aalto-kirjasto. Kirjasto oli kunnostettu komeaan kuntoon ja kirjavalikoima eri osastoilla oli enemmänkin kuin tyydyttävää tasoa. Tosin valtaosa venäjänkielistä, kuten kuvaan kuuluu, mutta ko. murretta osaaville tuohan ei ole este, korkeintaan hidaste.

Toisena kohteena olikin sitten itse linna, joka oli nyt avoinna kaiken kunnostuksen ja saneerauksen jäljiltä. Toki pohjoispuolen "esilinnan" osuus oli vieläkin työmaan alla, mutta muut osiot olivat jo turistienkin käytössä. Itse linnaan ja sen moniin näyttelyihin / tapahtumiin oli tarjolla eri hintaisia lippuja. Venäjää taitamattomille saikin lippuluukulta englanninkielisen esitteen eri vaihtoehdoista. Itse tyydyin vain perusnäyttelyihin oikeuttavaan pääsylippuun, jolla pääsi kaikkiin kolmeen näyttelykokonaisuuteen. Hintaa lipulla oli 700 rublaa. 500 rublan lisäpanostuksella olisi päässyt katselemaan maisemia tornin huipulta, mutta koska ei ollut varmaa mihin aikaan sinne ryhmä jälleen vietäisiin, jätin tuon vaihtoehdon pois. Ehtiihän sitä seuraavallakin kerralla.

Linnan tornin ja pihamuurin suojissa olevat näyttelyt valottavat Viipurin historiia läpi vuosisatojen; sieltä löytyy argeologisissa kaivauksissa löytyneitä esineitä ym. runsain mitoin. Erittäin edustava kokonaisuus. Sotavuosille 1939-1944 oli luonnollisesti varattu oma kokonaisuus. Lisäksi alueen geologia ja luonto olivat saaneet omat osastot. Hienoja pienoismalleja, täytettyjä eläimiä jne... oli runsaasti nähtävillä. Ulkomuurin suojissa oli sitten oma osasto, jossa esiteltiin lähivesiltä nostettuja löydöksi; oli tykinkuulia, laivan osia, ankkureita jne...jne...

Sääkin suosi ulkoilua, joten mikäs oli reissatessa.

Apollo 11 - kuulento 1969

20.7.1969 - tasan 50 vuotta sitten ihminen laskeutui kuun pinnalle ensimmäistä kertaa. Yhdysvallat veivät pisimmän korren kilpajuoksussa kuun kamaralle tuolloin. Apollo-ohjelman raketti numero 11 oli lopulta tuo, jonka laskeutumismoduli pääsi miehistöineen kuun pinnalle ja suorittivat tuon legendaarisen kuukävelyn. Tosin tarkkoja ollaksemme, vain kaksi miehistön jäsentä, Armstrong ja Aldrin kävivät kuun pinnalla sillä aikaa kun miehistön kolmas jäsen, Collins, seurasi tilannetta kiertoradalla olevasta komentomodulista.

Kuu ja siihen liittyvät erilaiset tapahtumat ovat innoittaneet minua vuosikymmenten ajan. Vaikka itse kuu onkin jäänyt osaltani vielä valloittamatta, olen onnistunut sen tiimoilta osallsitumaan moneen mielenkiintoiseen tapahtumaan.

Aldring kuun pinnalla - sij. 1.


Vuosia sitten osallistuin muutaman pienoismallin kanssa NASA:n organisoimaan kilpailuun, jossa teemana oli, ei sen enempää kuin vähempää, avaruus. Tehtyjä töitä ei lähetetty minnekään, vaan ne piti valokuvata "sopivalla" tavalla. 
Itse valitsin mukaan kaksi aihetta, koska aikaakin mallintamiseen oli lähes vuosi: "Kuulento - Apollo 11" ja "Voyager 1 -luotain" Menestystä kilpailussa tuli sen verran, että pääsi palkinnoille, josta muistona alkuperäiset vuoden 1969 hopeiset dollarikolikot, Apollo 11 teemalla ja lisäksi tietysti kunniakirjat, kuten kuvaan kuuluu hi...
Muuta vuosi sitten oli kuu jälleen ns. tapetilla, kun NASA:n puolelta tarjottiin mahdollisuutta kokeilla kuinka helppoa / vaikeaa se kuumodulin saattaminen kuun pinnalle voi olla. Ohjailut ja komennot tapahtuivat luonnollisesti internetin välityksellä omalta "komentoasemalta". Haasteen ottaneen sain kuin sainkin modulin laskeutumaan hyväksyttävästi. Joten näin ollen voisin sanoa laskeutuneeni kuuhun. Tästäkin tuli aikoinaan virallinen todistus. En ole sitä vielä töitä hakiessa tosin tarvinnut.
Tähän kuuhullutteluvuoteen ei tullut kilpailua pienoismallin osalta, joten vielä varastossa oleva harvinainen,  rakentamaton, ison mittakaavan astronautti saa odotella huomista.
PS. Tuon Voyager -luotaimen osalta palataan asiaan vielä erikseen myöhemmin. Keskitytään tässä vain kuuhullutteluun.

Kuu- ja komentomodulit - sij. 3.
Onnistunut laskeutuminen kuun kamaralle 

lauantai 6. heinäkuuta 2019

Hiekkaveiston EM-kilpailut, Enonkoski 2019

Hiekkaveiston mestarit kokoontuivat jälleen mittelöimään taidoistaan Enonkoskelle kesäkuun viimeiselle viikolle. Tapahtuma oli järjestysnumeroltaan jo neljäs. Aikaisempien vuosien tapaan nytkin nähtiin todella taidokkaita hiekkateoksia. Teosten tarkasteluun paikanpäällä ei ole vielä kiirettä, sillä jos kaikki menee hyvin, niin teokset ovat nähtävillä aina joulukuulle 2019 saakka. Toivottavasti säät suosivat teoksia.

Tänä vuonna voiton vei venäläinen Aleksandr Savinov teoksellaan "Dancing Woman". Toisen sijan vei brittiläinen Nick Smith teoksellaan "Aurinkotanssi". Viime vuoden voittaja, hollantilainen Ludo Roders jätettiin nyt pronssille teoksellaan "Happiness every time you see bees dancing".

Kaikkiaan kilpailuun osallistui yhteensä 13 veistäjää. Jokaisella veistäjällä oli viiden kuutiometrin hiekkakasa käytössä, josta kilpailu työ muotoiltiin. Tänä vuonna teoksia yhdistävä teema oli "Kesätanssi Enonkoskella". 

Kilpailuun olisi ollut tulijoita enemmänkin, sillä kilpailuhakemuksia tuli kaikkiaan 30 kpl. Torialue, jolla kilpailutyöt työstettiin on sen verran pieni, ettei sinne olisi 13 teosta enempää mahtunutkaan. 

Nro 1: "Dancing Woman" by Aleksandr Savinov


Nro 2: "Aurinkotanssi" by Nick Smith

Nro 3: "Happiness every time you see bees dancing" by Ludo Roders

tiistai 2. heinäkuuta 2019

Ukkosmyrskyä ja rakeita tarjolla

Tutkakuva ukkosrintamasta juuri ennen iskua Lappeenrantaan.
Heinäkuun alku tarjosi sitten ukkosten osalta sen, mitä tuossa jo ennätettiin odotella kesäkuun hellejakson päättyessä. Liekö ollut hieman ylimääräistä energiaa varastoituna, kun saatiin kerralla kunnon "monsuuni" salamointien ja raekuurojen kera.

Tutkakuvien ja ilmastodatan seuraaminen antoi jo aamupäivällä merkkejä siitä, että jotain hieman poikkeavaa oli tulossa tai tuossa vaiheessa vielä paremminkin syntymässä. Ja näinhän siinä sitten kävikin päivän kääntyessä iltapäivälle. Tällä kerralla ei pelkkä ukkosen kumina ja salamointi riittäneet, vaan saatiin kerralla kunnon sadekuuro reilunkokoisilla rakeilla höystettynä.

Ukkosrintamalle (helleukkonen) tyypillisesti kaikki mitä taivaalta oli mahdollista saada, saatiin hyvin lyhyen ajan sisällä. Tämä tietysti aiheutti sen, ettei viemärit ehtineet poistaa sadevettä hulevesijärjestelmiin - kaikki meni ns. yli äyräitten. Raekuurot tekivät taas kesäteistä hyvin liukkaat kesärenkailla ajelleille autoilijoille. Pienikin määrä jääpaloja tiellä saa aikaan mielenkiintoisen ajotuntuman. Joskus on tätäkin päässyt kokeilemaan myrskybongausreissulla. No, nyt ei tarvinnut lähteä kotipihaa kauemmaksi.

Uutiskuvia ja infoja katsellessa huomasi taas kuinka eri tavoin myrsky oli vaikuttanut eri puolilla kaupunkia. Siinä, missä keskustassa oli rakeita jopa kinoksiin saakka, ei Mustolan suunnalla rakeista ollut juuri haittaa. Vettäkin saatiin Mustolan suunnalla vain 9 mm - tosin tämä määrä tuli pienessä hetkessä, mikä sai kyllä kadut ja pientareet lainehtimaan. Mutta ei aivan siinä määrin kuin keskustan suunnalla.

Kesä on vielä alkumetreillä, joten saas nähdä mitä tuo kesäilmasto vielä tarjoaakaan. Nyt mentiin näillä.


maanantai 17. kesäkuuta 2019

Kortti yllättää


Postikortti on aina mukava saada. Se on vaan jotenkin persoonallisempi kuin nykyään niin tavallinen sähköposti tai muu someviesti. Postikortti osaa myös yllättää saajansa - tavalla tai toisella. Tällä kerralla aamulla laatikosta löytynyt kortti yllätti matka-ajallaan.

Olihan Etelä-Afrikasta lähetetty kortti taivaltanut linnuntietä liki 10 000 km (9 652 km), mutta missä ajassa? Kortin leimojen ja päiväyksen mukaan kortti oli matkannut 163 vrk. Kortti oli siis lähetetty jo tammikuun 5. 2019! Osoitetietojen puutteellisuuden takia ei lähetyksen jakelua voi syyttää, sillä kaikki tiedot oli kortissa selkeästi kirjoitettuna ja aivan pilkulleen oikein. Syy löytyneekin jostain muualta.

Joka tapauksessa kortti on nyt perillä. En vastannut lähettäjälle postikortilla, vaan laitoin tuon kiitoksen sähköpostilla - tälläkin kerralla.


perjantai 31. toukokuuta 2019

Lauri Törni - 100 vuotta!








Väinö Linnan kirjoittama teos teki tunnetuksi Kannaksen soturin nimeltä Antti Rokka. Vaikka usein annetaan ymmärtää, että kyseessä on ns. fiktiivinen henkilö, on totuus kuitenkin aivan toisenlainen. Asiaahan on selvitelty historiallisiin faktoihin perustuen ja löydetty ihan oikea "Rokka", jota Väinö Linna teoksessaan kuvaa. Melkoinen soturi hänkin.

Viime vuosina on ollut hienoa huomata, että sotahistoriassa löytyy vielä tutkittavaa ja ennen kaikkea julkaistua tutkimusaineistoa. Monet arkistot ovat avautuneet ja tuoneet käyttöön paljon uutta tietoa aiemmin hieman salaisiksi luokitelluista asiakirjoista.

Yksi viime sotiemme sankareista, Lauri Törni, on saanut myös viime vuosina paljon huomiota osakseen. Olen itse tuon panssariaselajin historian tutkinnan ohessa törmännyt useastikin Törniin eri lähteissä. Melkoisen monipuolinen sotilas, kun ottaa huomioon koko elämänkaaren sotilasasussa niin kotimaassa kuin maailmallakin. Panssarijoukoissa toimiminen oli aika pieni osa sitä sankaritarinaa, jonka Törni suoritti asevoimissamme, erityisesti jatkosodan aikana. Törnihän on paremmin tunnettuna kylmäpäisenä, rohkeana sissinä - sissi joka sai joukkonsa mukaan, ja teki annetut tehtävä (joskus lähes mahdottomatkin) aina kunnialla loppuun saakka.

Yksi kokonaisuus on hyvä vielä mainita, kun tulee puhe Lauri Törnistä. Kirjailija, Esa Sirén, on julkaissut viime vuosien aikana hienon teossarjan juuri Lauri Törnin tekemisiin liittyen jatkosodan kentillä. Sarja käsittää neljä (4) teosta:


  1. Törni Kärkeen (2015)
  2. Törni Iskee (2016)
  3. Törnin sissit (2017)
  4. Törnin hurjat jääkärit (2018)

Teokset on todella hienosti kirjoitettuja kuvauksia, joissa tositarinat on hienoilla fiktiivisillä vivahteilla tuotettu kaunokirjalliseen formaattiin. Näitä kelpaa lukea, jos ei ihan nuo perushistoriateokset kiinnosta. Itse onnistuin aikanaan keräämään koko sarjan kirjastooni. Ensi ajattelin luopua siitä, kuten muistakin lukemistani kirjoista, mutta kun viimeinen osa tuli painosta ulos ajattelin, että tämänhän voisi lukea uudelleen eläkepäivien ratoksi. Onhan tuo "Tuntematonkin" tullut luettua useampaan kertaan.

Törnin syntymästähän tuli tällä viikolla kuluneeksi tasan 100 vuotta. Hieno merkkipaalu tuokin. Tällä viikolla on julkaistu jälleen uutta kotimaista aineistoa Lauri Törnin historian osalta ja lisäksi todella mielenkiintoinen näyttely avautuu Haminan suunnalla.

Alla joitakin blogitekstejäni Lauri Törniin liittyen.


Tuntematon Lauri Törni

Lauri Törni - Vaarallinen tehtävä

Suomen panssarisota (historiaa)

torstai 30. toukokuuta 2019

Kesän äärellä - heleää Helluntaita


Vanhan kansanuskomuksen mukaan helatorstai oli niin pyhä päivä, ”ettei ruohokaan kasva”. Helavalkeiden äärellä oli juhlan aattona ”huviteltu hyvällä oluella, soitellen ja hypellen”. 

Hyvää pyhää ja kesän alkua!

Vaikka nuo ilmastolliset olosuhteet vallitsevan säätilan osalta eivät ihan kaikkien mielestä ole viime päivinä nautittavia olleet - täytyy muistaa, etteihän me sokerista olla, ja kyllä nuo kesäiset sateet virkistävät ja saavat luontoonkin uutta voimaa kasvukauteen. Jos ei muutoin sitä huomaa, niin ainakin ne, joilla on omaa pihanurmikkoa siistittävänä.

Tässä viikon aikana on ollut hyvä ja suorastaan mainio hetki tehdä loppukevään puutarhatöitäkin. Kukkaistutuksien kastelulla ei ole ollut suurta kiirettä, koska oikein rytmitettynä nuo sadekuurot suorittivat kastelun ilman että puutarhuri siitä juurikaan "kostui".

Suuri kurpitsakumpukin sai omat asukkinsa. Viime vuodesta viisastuneen tällä kerralla vain kolmen taimen kera. Jos kasvu on samanlaista kuin vuosi sitten on luvassa jälleen Halloweeninä kunnon kurpitsajuhlat ;-)

Viikolla tuota ulkoilua on mukavasti rytmittänyt taivaalta kuuluneet valkoposki- ja sepelhanhiparvien kaklatus. Viikonlopun aikana meni iltapäivän muutaman tunnin aikana yli 2000 hanhea Mustolankin ylitse. Lisääkin varmasti meni, mutta sen suurempaa kiikarointia ei tullut nyt suoritettua. Jotkut parvit menivätkin kirkkaassa ilmassa niin korkealla, että niitä oli lähes mahdoton havaita taivaalta. Talitinttikin oli valinnut vanhassa pihlajassa olevan pöntön. Melkoista kiirettä piti silläkin poikasten ruokinnassa. Kyllä puutarhan hyöteiset saivat kyytiä.

Mukavan lisämausteen äänimaailmaan toivat nuo kesän linnut: puutarhan pensasaitaan siirtynyt viitakerttunen, omenapuun punavarpunen ja takapihan pajukon satakieli. Sää kun vielä tästä hieman selkeytyy, niin tervapääskyjen kirskunta täydentää kesän äänimaailmaa.

Ensiviikolla pitääkin lähteä tutustumaan Saimaan äänimaailmaan - vene huutelee jo vesille.


maanantai 13. toukokuuta 2019

BLOGI - 10 vuotta !!!


Näin se aika rientää. Huomasin tuossa juuri tilastoja tarkastaessani, että melko tarkalleen 10 vuotta sitten, Äitienpäivänä aloitin julkaista tätä omaa blokiani. Se mikä ajoi blokin kirjoittamisiin voisi varmaan pohtia pitkäänkin, mutta tuskin siihen lienee tarvetta sen suuremmin.

Kymmenen vuotta sitten elettiin melkoista medianäkyvyyden "kulta-aikaa" osaltani: samoille hetkille sattui nuo onnistumiset niin shakkiturnauksissa, radioamatöörien kilpailuissa kuin tieteelliset tutkimukset kanavan lepakoiden osalta. Lintujen osaltahan toiminnot jatkuvat edelleen, mutta niiden osalta tuo medianäkyvyys jäi 90-luvulle, jolloin tehtiin ja teetettiin lukuisia radio-ohjelmia niin maakunnalliseen kuin valtakunnalliseenkin jakeluun pitkin poikin Etelä-Karjalaa.

Niin ja totuuden nimessä on sanottava, että se suurin sivusto, joka toi kävijät myös blokiosioon oli tuo Mustolan ukkostutka, joka oli aktiivisesti katsottavissa 24/7 vuoden jokaisena päivänä sääaseman kanssa rinnan 2000 -luvun vaihteen molemmin puolin.
Kesän ukkossilla kävijämäärät olivatkin tosi korkeita. Tämä varmasti huomattiin, ja pian olikin kaupalliset operaattorit tekemässä omaa bisnestään tuollakin alalla. Nyt ukkosdatan vapauduttua ja valtakunnan meteorologien julkaisemien ja ylläpitämien tutkauvien perusteella on helppoa käydä tarkkailemassa noita taivaan sähköisiä ilmiöitä.

Suurin osa teksteistä on julkaistu kotimaisella murteella, jonka johdosta myös valtaosa kävijöistäkin on suomalaisen ip-osoitteen takana. Aika ajoin olen toki myös julkaissut englanniksi ja venäjäksi tekstejä.
Mustolan ukkostut - silloin joskus 2009......

Ja tästä se kaikki alkoi: teksti 10.5.2009

Yleisön pyynnöstä

Medianäkyvyys viimeaikoina on tuonnut sen verran paineita kotisivuja ja harrastuksia kohtaan, että asian korjaamiseksi katsoin parhaaksi perustaa blogin. Toivottavasti tämä palvelee uskollisia sivustoilla vierailijoita.
Blogiini teen päivityksiä epäsäännöllisen säännöllisesti. Ja aiheet tulevat koskettelemaan erityisesti kotikulmieni luontoelämyksiä sekä tietysti harrastusympäristöäni.
Koettakaa kestää!

Niin ja tietysti mitä parhaimmat onnittelut KAIKILLE ÄIDEILLE !!!

Terveisiä P U O L A S T A

Krakova 9.-12.5.2019


Terveisiä Puolasta, tai tarkemmin sanottuna Krakovasta. Krakovahan on yksi Puolan suurimpia ja vanhimpia kaupunkeja. Tätä taustaa vasten on odotettavissa, että sieltä löytyy paljon mielenkiintoista eurooppalaista historiaa ja tietysti myös asukkaita. Onhan nykyisen Krakovan asukasmäärä reilu 1.2 miljoonaa kun esikaupunkialueet lasketaan mukaan. Näin ollen Krakova onkin Puolan toiseksi suurin kaupunki heti Varsovan jälkeen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Puolan on pinta-alaltaan hieman Suomea pienempi.

Talven pimeinä pakkasiltoina tuli vaimon kanssa mieleen tehdä jälleen matka johonkin meille uuteen kohteeseen Euroopassa. Koska Valko-Venäjä, Viro, Liettua, Venäjä, Latvia ja Tsekki olivat jo "valloitettu" aiemmin, valikoitui Puola kuin luonnostaan matkakohteeksi. Pitkä viikonloppu heti toukokuun alkuun valikoitui ajankohdaksi. Lento Helsingistä Krakovaan vei aikaa vajaa 2 tuntia (1h40min), joten ylimääräistä matkarasitusta lentomatkailun osalta ei tullut.

Krakovahan sijaitsee aivan Etelä-Puolassa. Kaupungin lävitse virtaa suuri ja komea Veikseljoki. Kuten monissa muissakin tapauksissa, niin Krakovankin osalta kaupungin "peruskivet" luotiin ikivanhalle kauppareitille. Veiksel-jokihan tarjosi luonnollisen väylän itään Kiovaan ja aina Bysanttiin asti. Krakovan seudun varhaisimmat asukkaat olivat kelttejä. Slaavit saapuivat alueelle vasta paljon myöhemmin. 900-luvulla Krakova oli slaavilaisten valtakunnan pääkaupunki ja tuolloin Veikseljoen rannalle rakennettiin ensimmäinen suuri linnoitus Wawelin kukkulalle. Nykyään tuo Wawelin linnoitus on osa vanhaa kaupunkia ja erittäin mielenkiintoinen historiallinen kokonaisuus.

Puolan pääkaupungiksi Krakova tuli vuonna 1038. Ja aina vuoteen 1596 saakka Krakova oli Puolan pääkaupunki. Tämän jälkeen pääkaupungiksi tuli Varsova. Jos ihan tarkkoja ollaan niin Varsovasta tuli Puolan pääkaupunki vasta vuonna 1918 Puolan itsenäistyessä.

Kuten monella muullakin Euroopan maalla on hieman myrskyinen ellen sanoisi jopa sotainen historia aina keskiajalta toisen maailmansodan loppuun. Näin on myös Puolan osalta. Ensimmäisen kerran Puola jaettiin Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1772. Vuonna 1793 suoritettu Puolan toinen jako Venäjän ja Preussin kesken aiheutti Krakovassa kapinan, joka päättyi Puolan kolmanteen jakoon Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1985. Tämän viimeisen jaon seurauksena itsenäinen Puola katosi kartoilta ja Krakova jäi Itävallan haltuun aina vuoteen 1918 saakka.

Keskitysleirin / tuhoamisleirin portilla...


Toisen maailmansodan alkaessa 1.9.1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan, Krakovassa oli reilu 251000 asukasta. Salamasotaa käynyt Saksa miehitti Krakovan heti sodan ensimmäisinä päivinä ja teki siitä kenraalikuvernementin. Verraten synkkä historian osuus Krakovankin osalta alkoi tästä saksalaismiehityksestä. Erityisesti kaupungin juutalainen väestö joutui vainojen ja terrorin kohteeksi, kuten niin monessa muussakin Saksan miehittämässä valtiossa tuolloin. Vuoteen 1945 mennessä Krakovan juutalainen yhteisö eli noin neljännes koko kaupungin väestöstä oli tuhottu. Tässä yhteydessä täytyy nostaa esille nimi, Oskar Schindler. Schindler tuli sodan jälkeen kuuluisaksi kun paljastui, että hän oli toiminnallaan pelastanut toista tuhatta Krakovan juutalaista tuhoamiselta. Vuonna 1993 Steven Spielberg teki tästä aiheesta elokuvan.


Taiteellista otantaa vanhassa kaupungissa

Hieman yllättävää on se, että Krakova säästyi totaaliselta tuholta sodasta; sitä ei juuri pommitettu, vaikka alueella toki taisteltiin niin hyökkäys kuin vetääntymisvaiheen aikanakin Saksan ja Venäjän armeijoiden kesken. Tämän ansiosta kaupungissa on paljon vanhaa rakennuskantaa edelleen nähtävillä. Keskiaikainen keskusta on komea paikka vielä tänäkin päivänä omassa loistossaan. Keskusta löytyykin Unescon maailmanperintöluettelosta, ja ihan ansaitusti. Samasta luettelosta löytyvät toki myös Auschwitzin keskitysleirimuseo sekä Wieliczkan suolakaivokset.

LISÄÄ KUVIA (linkki alla):

Oheisen linkin kautta löytyy hieman enemmän kuvia Krakovasta ja sen lähialueelta. Valitettavasti erillisiä postikortteja ei tältä reissulta tullut lähetettyä.

torstai 2. toukokuuta 2019

Ajan historiaa tutkailemassa


ISBN: 978-951-0-43748-3


Mikäs olisikaan mukavampaa ja kiinnostavampaa kuin pohdiskella maailmankaikkeuden syntyä, sen kehitystä ja etenkin siihen vaikuttavia fyysisiä rajapintoja. Kyllähän tämä pohdinta aina itsekeskeisen maailmanpolitiikan "funtsaamisen" voittaa.

Nyt tähän pohdintaan tarjoutui hyvä mahdollisuus kun hyvä ystävä lähetti kirjavaihdossa kuuluisan tiedemiehen, Stephen Hawking (1942-2018), pohdinnoista koostetun teoksen: "Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin". Tämä teoshan jäi lopulta Hawkingin viimeisimmäksi kirjalliseksi julkaisuksi.

Herra Hawking tunnetaan brittiläisenä tiedemiehenä, jonka useat hienot teoriat ajan ja aineen perimmäisestä luonteesta ovat mullistaneet nykyistä, modernia maailmankuvaamme. Suuremman yleisön tietoisuuteen Suomessa Hawking nousi vuonna 1988, kun hänen kirjansa "Ajan lyhyt historia" sai suomenkielisen käännöksen. Tässä kirjassaan Hawking esittelee laajasti kosmologian peruskäsitteitä ja tietysti omaa ajatteluaan. Nuo kuuluisat avaruuden mustat aukot ovatkin saaneet "uutta väriä" viimeisimpien tutkimusten ja Hawkingin teorioiden myötä.

Tässä viimeisimmässä teoksessaan Hawking antaa vastauksia kymmeneen (10) suureen, perustavaa laatua olevaan kysymykseen:
  1. Kuinka kaikki alkoi?
  2. Onko jumala olemassa?
  3. Onko muualla maailmankaikkeudessa älyllistä elämää?
  4. Pystymmekö ennustamaan tulevaisuutta?
  5. Mitä on mustan aukon sisällä?
  6. Onko aikamatkustus mahdollista?
  7. Selviydymmekö hengissä maapallolla?
  8. Pitäisikö meidän asuttaa avaruus?
  9. Päihittääkö tekoäly meidät?
  10. Miten muovaamme tulevaisuutta?
Perustellut vastaukset kysymyksiin löytyvät kirjan reilusta 200 sivusta. On hienoa, että Hawking kirjoitti aikanaan muistiin vastaukset noihin hänelle esitettyihin kysymyksiin. Nyt pääsemmekin helpolla tekemään omia johtopäätöksiä kun tutustumme hänen teksteihin "omassa henkisessä universumissamme"

Niinpä, kun taas seuraavan kerran suuntaan radioteleskooppini tuonne taivaan kosmiseen kohinaan, voin tuntea itseni taas joissakin asioissa ehkä hieman viisaammaksi tai sitten ei......


maanantai 29. huhtikuuta 2019

Hieman Pohjois-Koreaa.... (osa 2)

Radioamatööreillehän tuo Pohjois-Korea on ollut vielä ns. saavuttamaton paikka; maan noudattaman politiikan mukaisesti ei sieltä ole vielä yksikään radioamatööri pitänyt yhteyksiä virallisesti. Historian saatossa toki on ollut joitakin yrittäjiä, mutta kaikilta on puuttunut tuo valtiojohdon virallinen lupa, joten työskentely on mennyt ns. "piraattihommiksi".

DX-kuuntelijoillehan Pohjois-Korea (PK) on ollut helposti kuunneltavissa lyhyillä aalloilla. Mikäs sen parempi tapa levittää omaa sanomaa kuin hyvin kuuluvat lyhytaaltolähetykset: radiovastaanottimia on vielä paljon enemmän maailmassa kuin TV-vastaanottimia.

Kaivoin oman DX-raporttipäiväkirjan vuosien takaa ja totesin, että lähetin ensimmäisen kuuntelijaraportin Pyonyangin suuntaan 18.3.1997, jolloin kuuntelin PK:n englanninkielistä lähetystä taajuudella 9325 kHz klo 1316-1348 UTC.

Raportti ja saatekirje olivat ilmeisesti sen verran onnistuneet, että paluuposti toi reilun 9 viikon päästä vastauksen PK:sta, jossa kitettiin kirjeestä. Kortin mukana paluukuoressa oli tietysti aseman QSL-kortti, ohjelmalehtinen sekä yllättäen aseman viiri.

Myöhemmin PK tuli raportoitua säännöllisesti muutaman vuoden ajan, aina silloin kun taajuudet muuttuivat vuosikerron mukaan. Olihan asemalla varmasti halu tietää että signaali on kuultavissa, sitä kuunnellaan ja varsinkin se, ettei kukaan häiritse lähetystä.

Viimeisimmästä kerrasta onkin jo reilu 20 vuotta, joten pitäisiköhän laittaa taasen raporttia menemään (?)

Radio Pyonyang raprtoitu - lokissa viimeisenä (huono kuva)

Radio Pyongyangin virallinen viiri 1980-1990 luvuilla...

Hieman Pohjois-Koreaa...(osa 1.)

Pohjois-Koreaa "kirjallisesti"
Pohjois-Korea on taas nostanut voimakkaasti "päätään" ja profiiliaan maailman medioissa. Ja hyvä niin; tämä eristäytyneenä, suljettuna yhteiskuntana pidetty maa on näköjään halukas kanssakäymisiin "ulkovaltioiden " kanssa. Syyt tähän profiilin nostamiseen ja ehkä hieman maailman median mielistelyynkin on helposti arvattavissa, jos on seurannut maailman suurvaltapolitiikkaa, jossa Pohjois-Korea on ollut viime vuosina näkyvästi pinnalla. Niin, ja jos ei muutoin, niin ainakin omalla ydinaseohjelmallaan on saatu huomio ainakin hetkittäin suunnattua koreoiden niemimaalle.

Tänä päivänä tietoa Pohjois-Koreasta (PK) löytyy toki jo runsain mitoin internetin sivustoilta, mutta ilahduttavaa on ollut, että näin lukutoukkana, tuota tietoa on jalostettu myös kirjoiksi saakka. Viime vuosina on tullut melkoisen ansiokkaasti tyhjennettyä nuo kirjakauppojen tarjoukset PK-kirjojen osalta. Viimeisimpänä hankintana luonnollisesti tuo #Kimlandia

Mika Mäkeläinen on tehnyt hyvän ja kattavan julkaisun PK historiasta ja erityisesti nykypäivästä. Kirja tarjoaa hyvä tartuntapinnan niin rakastamaani "nojatuolimatkailuun" ja eihän sitä koskaan tiedä, josko vaikka tulisi innostuttua käymään vierailulla tuolla PK:n suunnalla.


lauantai 27. huhtikuuta 2019

Hyvää Kansainvälistä Marconinpäivää 27.4.2019


Oikein hyvää "Kansainvälistä Marconinpäivää 2019" tasapuolisesti toivoteltuna kaikille lukijoille. Kaikille "radioaktiivisillehan" Guglielmo Marconi on tunnettu juuri radion eli "langattoman lennättimen" keksijänä. Näin ollen anasaitsee erinomaisesti oman aktiviteettipäivän radiotaajuuksilla.
Toki monia muitakin henkilöitä osallistui aikoinaan juuri langattoman tekniikan kehittelyyn, mutta Marconi oli se ensimmäinen, joka ehti hankkimaan keksinnölleen patentin. Juuri tämän patentin takia katsotaankin, että Marconille kuuluu se suurin kunnia radion keksimisestä.

Jos ihan tarkkoja ollaan, ja miksi ei oltaisi, niin herra Marconin oikea syntymäpäivä on 25.4 (1874). Kansainvälistä juhlapäivää kuitenkin on päätetty viettää aina heti syntymäpäivän jälkeisenä lauantaina eli tänä vuonna 27.4. Kyseisenä päivänä on erityisesti lyhytaaltotaajuuksilla useita "Marconi-asemia" äänessä. Useimmat asemat luonnollisesti ovat aktiivisia sähkötyksellä (CW), perinteitä kunnioittaen, mutta toki muutkin lähetelajit ovat sallittuja asemien omien lupaehtojen puitteissa. Itselleni tuo CW on tämän päivän osalta se "ainut ja oikea" ;-)

Marconin tausta ja historia ovat mielenkiintoiset. En käy niitä erikseen tässä sen tarkemmin kertaamaan, mutta nehän löytyvät helposti vaikka internetistä taustoitettuina useissa eri lähteissä. Tyydynkin tuomaan tässä esille vain muutaman, mielestäni mielenkiintoisen seikan herra Marconin radiokokeilujen ja kehittelyjen osalta.

  • 13.5.1897 suoritettiin ensimmäinen radiolähetys vesistön ylitse Etelä-Walesista Lavernoc Pointista Flatholmin saarelle.
  • mielenkiintoinen toteutus oli kuitenkin joulukuun 1898 aktivointi, jolloin Marconi lähetti sanomia kuninkaalisesta jahdista, jossa Walesin prinssi toipui loukkaantumisen jälkeen, kuningatar Victorian residenssiin Wightsaarelle.
  • Atlantti ylitettiin 12.joulukuuta 1901, jolloin Marconi vastaanotti (RX) sähkötysmerkin S (kolme pistettä) New Foundlandissa, Canadassa. Lähetysasema (TX) sijaitsi Britanian Cornwallissa.



Hyvää Radionpäivää kaikille!

73/72 de ARi



torstai 11. huhtikuuta 2019

OH5KUY over ISS

Pitihän se testata taas kotiasemaltakin, että ISS kuuluu. Ja kuuluihan se. Käytössä ihan tavallinen vertikaali tai kansanomaisemmin sanottuna "tikkuantenni" talon harjalla. Ei siis mitään ihmeellisiä virityksiä.
Niin, ja ei pelkästää kuulunut, vaan vastasikin. Nyt onkin varsin mukava seurailla satelliittien ratoja kun Win10-alustalle ovat rakentaneet ihan oman ohjelman ko. käyttöön. Ja mikä parasta - ainakin vielä tuon ohjelmiston asentaminen ja käyttö on ILMAISTA!
No, toki internetistä löytyy pelkästään selaimellakin toimivia seurantasivustoja, joten eihän tuo oman ohjelman asentaminen niin välttämätöntä ole.

ISS Euroopan yllä. Hieno footprint satelliitillä.

CQ SATELLITE ..... (osa 2) Gran Kanaria


Kun tuo ns. kenraaliharjoitus satelliittien osalta meni kohdilleen. Tarjoutui mahdollisuus jatkaa tuota työskentelyä hieman laajemmaltikin. Edustamani "firma" vietti vuosipäivää sopivasti maaliskuussa, 21.3. Tuolloin Suomen Rajavartiolaitos täytti siis tasan 100 vuotta.

Rajan hallinnoimien sotilasradioamatööriasemien, OI5R ja OI9R, osalta toimin vastuuhenkilönä ja käytännössä myös operaattorinakin. Ei yhtään huonompi homma sinänsä, jos tykkää viestitekniikasta ja erityisesti radioamatööritoiminnasta.

Viime vuoden aikanahan #RAJA :n OI-toiminta nousi tasolle, jota vuosikertomusta tarkastaneet tahot kuvasivat sanoilla "erinomaista". Ihan itsestäänhän tuo aktiivisuus ei tule eikä varsinkaan näy, joten asian edistämiseksi on saanut tehdä jonkin verran työtäkin.

Vuosi sitten osallistuimme ansiokkaasti Puolustusvoimien 100-vuotis juhliin, aktivoimalla asemaamme enemmän kuin tarpeeksi - tai ainakin kaikissa mahdollisissa tilaisuuksissa. Tulos oli hyvä ja paljon erilaisia yhteyksiä eri lähetelajeilla saavutettiin vuoden aikana. Siinä sivussa taisi tulla jopa pari pronssimitallia kotimaan kovassa kilpailusarjassa sähkötyksen ja rtty:n osalta. Tämä kilpailuhomma olikin pitkästä aikaa mukava lisä operointiin - edellisestä kilpailusta olikin jo reilu 15 vuotta. Perinteitä kunnioittaen pidimme kaikki sähkötys- (CW) yhteydet perinteitä "pumppuavainta" käyttäen ilman muita teknisiä apuvälineitä, lähetystehona alle 5 Wattia eli QRP-luokka. Tarjottiin siis muille asemille hieman "tasoitusta". Suurin osa operaattoreista varmaan käytti automaattiavainnusta ja tietokonetta kilpailussa.

Vuosipäivän vieton osalta olin jo syksyllä varannut matkan tuonne Kanarian suunnalle. Jo senkin takia, että radioasemamme tiloihin oli suunnitteilla suuri remontti ja asema oli tarkoitus purkaa pois remontin alta juuri maaliskuussa. Vaihtoehtoina olisivat siis joko mennä OI9R:lle, Ivaloon tai Kanarialle pitämään juhlayhteyksiä. Koska kustannusteknisesti matka- ja muutkin kulut menisivät omasta pussista valitsin luonnollisesti tuon lämpimämmän vaihtoehdon eli Kanarian. Samalla tämä valinta määritti nuo operoinnin rajatkin mukavasti. HF-kaluston eli perinteiset lyhyillä aalloilla työskentelyt jäivät pois ja tilalle tuli kuin automaattisesti VHF/UHF -yhteydet, ja erityisesti joku satelliittiaktivointi.

Radiokalustoksi kelpasi pieni 5 Watin Kenwoodin käsiradio hieman parannetulla omalla piiska-antennilla. Varasuunnitelmissa oli myös pienen yagi-antennin käyttö, mutta sitä ei käytännössä tarvittu.

CQ RS0ISS de OI5R....
Kanarian pääsaarella, Arguineguinin kylässä, sijainnut operaatiopiste tarjosi parhaat mahdolliset työskentelymahdollisuudet operaation osalta: korkealta avautunut merinäköala etelään ja länteen (omine parvekkeineen) tai vaihtoehtoisesti hotellin katolta suoritetta operaatio, josta olikin sitten 360-astetta horisonttia mukavasti. Tarkoitus oli työskennellä kansainvälistä avaruusasemaa (ISS) niin diginä kuin puheellakin. Näin etelässä ollessa tuon avaruusaseman kiertorata meni monesti lähes zeniitissä saaren ylitse mahdollistaen näin operoinnin hieman kevyemmilläkin varusteilla. Monet ohitukset, ne parhaat, sattuivat onnistuneesti pimeän aikaan, joten samalla oli mahdollisuus katsoa avaruusaseman etenemistä taivaankannella ihan livenäkin. Täällä pohjoisessahan tuo ISS kuuluu myös aina välillä, mutta on silloinkin erittäin matalalla eteläisessä horisontissa.

Tämä satelliittioperaatio oli myös lomailuun liittyen siitä mukavaa, että tuota operointi oli kerrallaan vain 5 - 15 minuuttia / 2-3 kertaa vrk, eli sen aikaan kun ISS oli kuuluvilla. Ja onneksi useimmiten vielä pimeään aikaan, jolloin ei häirinnyt tuota auringonpalvontaakaan.

Uusi operaatio on suunnitteilla syksylle. Ja eiköhän tuolta Schengenalueelta löytyne operaatiopiste myös sillekin.

Summa summarum:


  • OI5R (Immolan sotilasradioamatööriasema)
  • #RVL vuosipäivä 21.3.2019
  • satelliittityöskentely ruudusta: IL26 (Kanaria)
  • työskennellyt "kiertolaiset": ISS (RS0ISS)
  • yhteyksiä: total 30 kpl
  • QSL-kortit (RVL 100v.) vuoden 2019 lopulla viimeistään.
  • operaattori: ARi (OH5KUY)
TU / 73 / CUAGN


sunnuntai 10. maaliskuuta 2019

CQ SATELLITE ..... CQ SATELLITE...

Näin viikonloppuisin, kun ulkoilma ei houkuttele ulkoilemaan eikä radiokelitkään suosi lyhytaalloilla, on hyvä kehitellä jotain muuta mielenkiintoista. Päätin palata radioaktiivisuuden osalta reilu 20 vuotta taaksepäin ja tutkailla hieman, mitä tuolla satelliittirintamalla nykyään tapahtuu. Vuosikymmeniä sitten kun tuo APRS (automaattinen paikkatiedon välitys - vapaasti suomennettuna) tuli voimakkaasti kuvioon mukaan. Tuli työskenneltyä kyseisellä modella satelliittien kautta ihan pelkällä käsiradiolla, jossa oli perus pamppuantenni ja lähetystehoakin huimat 5 Wattia. Ja kyllähän QSO kulki tuolloin - hieman kauemmaksi kuin radiohorisonttiin.
Kun nuo satelliitit tuolloin alkoivat siirtyä ns. "huoltotauoille" eli niiden tekninen kunto ei enää suonut radiotoimintaa muuta kuin satunnaisesti: vain silloin kun satelliitti oli tarpeeksi pitkään auringonvalossa ja sai akut ladattua.
Kovin ihmeellisiä välineitä tuo paikkatiedon välittämänen satelliittiteise ei siis vaatinut, joten mukaan oli helppoa mennä, varsinkin kun tässä maanpäällisessä verkossa oli tullut touhuttua jo pitemmän aikaan myös APRS:n osalta.
Aamupäivän haasteena oli siis löytää satelliittitietokannasta "lintu", jolla oli mahdollisesti aktiivisena transpondereista se, jossa tuo 1200 bd APRS-signaalia lähettävä lähetin olisi. No, ensimmäisenä tietysti tuli vastaan tuo suurin ja "kaunein" eli kansainvälinen avaruusasema (ISS), josta nuo radioamatöörilaitteet löytyvät muun hyötykuorman kanssa. Ongelmana vaan oli se, että kun katsoon ISS:n ratatietoja, huomaa, että kyseinen "lintu" jää lähes aina melko alas horisonttiin täältä Skandinaaviasta katsottaessa. Onneksi nopealla selauksella löytyi toinenkin "lintu", NO-84 (PSAT), jonka kiertoaika maapallon ympäri on reilu 90 minuuttia ja muutama kierros menee sopivasti keskisen Euroopan ylitse ja on siis "workittavissa" Lappeenrannastakin.
Sen enemmittä tuumaamatta, ei muuta kuin oikeat parametrit radioon ja odottamaan kun PSAT tulee kuuluville. Ja tulihan se - lähes aikataulun mukaisesti. Ensin alkoi kuulua voimistuvaa kohinaa (datapursketta) ja eipä aikaakaan kun ensimmäiset asematunnisteet tulivat radion ruudulle. Nyt oli aika laukaista oma signaali avaruuteen ja katsoa mitä tapahtuu.
Hyvinhän siinä kävi. Satelliitin APRS-toistin laittoi oman infopakettini jakeluun radioteitse; oman radioni lisäksi sen näkyi "kopittaneen" asemat Italiasta, Itävallasta ja Tanskasta. Muuta, nopea asema ehti jopa lähettämään vastausviestinkin, mikä vahvisti radioyhteyden toimivuuden.
Satelliitti on kerrallaan kuuluvilla noin 4-8 minuutin ajan, joten turhan paljon aikaa ei kulu "workkimiseen" yhdellä kerralla tämän satelliitin osalta.
Aktivoinnin jälkeen olikin hyvä käydä internetissä katsomassa kuinka tuo aktivointi on tallentunut tuonne APRS-järjestelmään. Ja kyllähän se sieltä löytyi, kuten oheinen kuva osoittaa.
Täytyypä ottaa tuo käsiradio mukaan seuraavalle lomamatkalle etelään ja workkia pois tuo ISS.
See You on Satellites, 73


lauantai 9. maaliskuuta 2019

Talven pihalintuja ruokintapisteellä




Tälle talvijaksolle tuli tehtyä hieman muutoksia pihan ruokintapaikan tai paremmikin paikkojen sijoituksiin. Aiemmin puutarhassa, puoliavoimessa ympristössä olleet ruointapisteet siirtyivät suurten pihakuusien suojaavien oksistojen varjoon. Ratkaisu on ollut onnistunut, sillä lintu- ja lajimäärät ovat lisääntyneet, joten mielenkiintoista seurattavaa on ollut mukavasti.
Suuret kuuset tarjoavat suojaa ja hyviä piilopaikkoja ruokaileville linnuille ja samalla oksisto suojaa ruokintapisteitä pahemmilta lumisateilta. Lähimaasto on vielä sopivasti sellainen etteivät kyllä kulkukissat pääse nauttimaan ruokintapisteen ruokailijoista.
Erityisesti on ilahduttanut ns. metsätiaisten aktiivisuus ruokintapisteillä. Rasvalaudan sijoittamisen myötä, töyhtötiainen ilmaantui paikalle. Töyhtötiainen tuntuikin olevan laudan ehdoton valtias usean kuukauden ajan. Nyt maaliskuulle siirryttäessä on "töyhtiskin" lähtenyt metsäreviirilleen. Myös kuusitiaiset ovat ilahduttaneet läsnäolollaan. Pieni koko ei ole häirinnyt niitä, vaan tilaa ruokinnalta on löytynyt suurempien lajikumppanien seasta. Tänään olikin mukavasti peräti kaksi kuusitiaista pähkinöiden kimpussa lumipyryn keskellä. Lieneeköhän ollut pariskunta?
Helmikuun lopulla ruokinnalle eksyi myös eräänlainen superharvinaisuus - hömötiainen. Tästä lajista ei paljoa havaintoja ole viime vuosilta tullut. Aikaisemminhan tämä laji on ollut yksi yleisimmistä ruokintapisteellä näin taajamassakin.
Erikoisin vierailija läpi talven on ollut puukiipijä, joka on tykännyt ruokailla kuusen rungon veressä olevissa rasva-siemen-palloissa.
Ruokintapisteen vieraslistalta ovat tältä talvelta puuttuneet kokonaan punatulkut ja viherpeipot. Syitä voi vain arvailla.

Tässä talven lajikirjoa ruokintapisteellä: 1.11.2018 - 9.3.2019

  1. talitiainen
  2. sinitiainen
  3. töyhtötiainen
  4. kuusitiainen
  5. hömötiainen
  6. keltasirkku
  7. puukiipijä
  8. mustarastas
  9. närhi
  10. harakka
  11. pyrstötiainen
  12. pikkuvarpunen

maanantai 4. maaliskuuta 2019

Sotilasradioamatööriasemat aktiivisina





Viimeisimmän tilaston mukaan Suomessa on yhteensä 32 kpl sotilasradioamatööriasemia, jotka tunnistaa kutsun "etuliitteestä" eli prefixistä OI (=> otto iivari). Sotilasradioamatööriasemilla on vuosittain neljä erillistä aktivointipäivää pitkin vuotta:

5.3.2019

Viestiaselajin vuosipäivä (tiistai)



4.6.2019
Puolusvoimien lippujuhlapäivä (tiistai)



17.8.2019
Kansainvälisen majakkaviikonlopun (ILLW) yhteydessä oleva lauantai



6.12.2019

Itsenäisyyspäivä (perjantai)

Tämän lisäksi on eri yhdistyksillä ja organisaatioilla omia aktiviteettejä näiden virallisten päivien lisäksi. Esimerkiksi 21.3 on Rajavartiolaitoksen vuosipäivä, jolloin rajan OI-asemat kutsuvat kaikki radioamatöörit ja muut radiotoiminnasta kiinnostuneet juhlistamaan tapahtumaa radiotaajuuksille. 

Perinteisesti tapahtumat alkavat tutulla "kotimaan" bandilla eli 80 metrin (3.5 MHz) taajuusalueella, jossa pidetään yhteyksiä niin puheella (SSB) kuin sähkötykselläkin (CW). Täältä useat asemat sitten siirtyvät työskentelytottumusten mukaan eri taajuuksille ja lähetelajeille. Tarjontaa siis pitäisi olla OI-asemien osalta melko kattavasti. 

Tänä vuonna rajan johtoasemalla, OI5R, on kaksi keskeistä teemaa tapahtuman osalta:

  1. Rajan juhlavuoden merkeissä (RVL 100 vuotta) pidetään SSTV (Slow Scan TV) yhteyksiä taajuudella 14.230 MHz / QRM: täältä voi löytää maskottimme, Rajakarhun, joka on viimeisen puolen vuoden aikana vieraillut rajan toimipisteissä ja tapahtumissa. Nyt on siis aika ottaa vauhtia valonnopeuteen ja siirtyä radiokelien myötä pitkin poikin maapalloa.
  2. Perinteitä kunnioittaen palataan ajassa reilusti taaksepäin aina 1930 - 1940 luvuille ja otetaan käyttöön kunnon Hellscreiber. Tosin tällä kerralla tietokoneen äänikortti saa suorittaa modulaattorin virkaa, mutta itse yhteys on juurikin samankuuloista ja laatuista kuin menneinä vuosina. 
Eiköhän sitä tässä ole kerrassaan puuhasteltavaa yhdelle operaattorille.

73 ja kuullaan / nähdään bandilla.








    tiistai 12. helmikuuta 2019

    Hyvää Maailman Radiopäivää 13.2.2019



    Hyvää Maailman Radiopäivää tasapuolisesti jokaiselle suunnalle. Radio on säilyttänyt pintansa eikä ajan hammas ole päässyt sitä pilaamaan.

    Happy World Radioday 2019

    73

    maanantai 14. tammikuuta 2019

    Postikortit täyttivät laatikon

    Päivän postit lajittelussa....


    Tänään olikin melkoisen hassu löytö postilaatikossa. Kokonaista 26 kpl postikortteja oli tullut laatikon täytteeksi. Koskaan aikaisemmin ei tällaista postirynnäkköä postilaatikkoon ole sattunutkaan. Mikäs se mukavampaa näin talvisena pyrypäivänä kun lukea postauksia eri puolilta maailmaa ja ihastella postikorttitaidetta.

    Maittain tämän päivän kortit jakaantuivat seuraavasti:


    • Saksa 9 kpl
    • Tsekki 3 kpl
    • Hollanti 4 kpl
    • Amerikka 2 kpl
    • Hong Kong 1 kpl
    • Viro 1 kpl
    • Englanti 1 kpl
    • Canada 1 kpl
    • Valko-Venäjä 1 kpl
    • Japani 2 kpl
    • Ranska 1 kpl

    Ei siinä muuta kuin pidetään posteljoonit kiireisinä jatkossakin.

    PS: huomattavaa korttien osalta oli vielä se, että peräti 99.9 % korteista saapui hyvässä kunnossa. Vain yhdestä Tsekin kortista oli postiosoitustarra hieman repeytynyt lajittelussa jossain vaiheessa.

    tiistai 8. tammikuuta 2019

    Katsaus vuoteen 2018

    Ajattelin vaihteeksi koostaa hieman poikkeavan katsauksen omalta osaltani vuoteen 2018. Pelkkien säätietojen katselu saattaa tuntua vuodesta toiseen hieman tylsältä, joten päätin purkaa paikannusdatan viime vuodelta käyttämieni gps-laitteiden osalta. Näitä laitteitahan löytyy jo itse asiassa melkoisen paljon: autosta, veneestä, rannekellosta, radiosta....... siis aika monesta "härpäkkeestä"

    Vuoden 2018 aikana tuli jälleen matkuskeltuakin; niin kotimaassa kuin hieman rajojen ulkopuolellakin:
    • vierailut neljään valtioon: Venäjä, Espanjan, Kanariansaaret ja Kap Verde
    • kaikkiaan on tullut vierailtua 17 kaupungissa (Suomi mukaan lukien)
    Kaikkiaan matkaa on tallentunut peräti 35 560 km, mikä on noin 88 % matkasta maailman ympäri!

    Shoppailun osalta kärjessä olivat luonnollisesti paikalliset kaupat ja kauppakeskukset:

    • isoista marketeista K-Citymarket
    • pikkukaupoista K-Supermarket Lauritsala
    • kauppakeskuksista Iso Kristiina
    Kulttuurikohteiden osalta ylivoimaista kärkitilaa piti Rajamuseo, Imatra. No, tähän ei juuri hirmuisesti tarvitse syitä etsiä - Sotkun kahvi ja pulla maistuvat niin hyvältä heh.....

    Kotimaisia lintuhavaintoja tuli tehtyä reilu 200, ilman erikoisempia ponnistuksia tai bongauksia.

    Postikortteja tuli lähetettyä vuoden aikana 239 kpl. Luku sisältää niin joulukortit kuin postcrossingkortit. Radiotoiminnan osalta nuo QSL-kortit ovat sitten oma lukunsa.

    Postilaatikkooni saapui vuoden aikana postikortteja 25 päivänä, yhteensä 193 kpl!!

    Hyvää alkanutta vuotta tasapuolisesti jokaiseen suuntaan.

    Twitter