Samuel Morse – viestinnän vallankumouksellinen

Rajavartiolaitoksen MM-partiokilpailun sähkötysavain kunniapaikalla 

27. huhtikuuta vietetään Morse-koodin päivää, sillä silloin syntyi Samuel Morse (27.4.1791–2.4.1872), mies, jonka työ muutti viestinnän historiaa pysyvästi. Päivä muistuttaa siitä, kuinka vallankumouksellinen keksintö lennätin ja pisteistä sekä viivoista muodostuva Morse-koodi olivat aikana, jolloin viestit kulkivat hitaasti hevosten, laivojen ja kirjeiden varassa. 

Nykyään viestit kulkevat sekunneissa puhelimella tai tietokoneella, mutta 1800-luvun alussa tieto matkasi hitaasti ja epävarmasti. Juuri tähän ongelmaan tarttui Samuel Morse, amerikkalainen taidemaalari ja keksijä, joka kehitti sähköisen lennättimen sekä tunnetun Morse-koodin.

Morse ei alun perin ollut insinööri vaan arvostettu muotokuvamaalari. Hänen kiinnostuksensa nopeaan viestintään kasvoi henkilökohtaisen tragedian jälkeen: hän sai tiedon vaimonsa vakavasta sairastumisesta liian myöhään ja ehti kotiin vasta hautajaisten jälkeen. Kokemus sai hänet pohtimaan, kuinka tärkeää olisi siirtää tietoa nopeasti pitkiäkin matkoja.

1830-luvulla Morse alkoi kehittää sähköistä lennätintä yhdessä muun muassa Alfred Vailin kanssa. Samalla syntyi järjestelmä, jossa kirjaimet ja numerot voitiin muuttaa lyhyiksi ja pitkiksi signaaleiksi – pisteiksi ja viivoiksi. Tätä järjestelmää alettiin kutsua Morse-koodiksi.

Vuonna 1844 lähetettiin ensimmäinen kuuluisa lennätinviesti Washingtonista Baltimoreen: “What hath God wrought?” (“Mitä Jumala on saanut aikaan?”). Tämä hetki merkitsi uuden viestinnän aikakauden alkua. Ensimmäistä kertaa ihmiset saattoivat lähettää viestejä lähes välittömästi pitkien välimatkojen päähän. 

Morse-koodi oli pitkään keskeinen osa meriliikennettä, armeijaa, radioviestintää ja hätäsignaaleja. Vielä nykyäänkin SOS-hätämerkki (... --- ...) tunnetaan ympäri maailmaa.

Samuel Morsen perintö näkyy edelleen jokaisessa tekstiviestissä, sähköpostissa ja pikaviestissä. Hän loi perustan ajatukselle, että tieto voi liikkua lähes yhtä nopeasti kuin ajatus itse. 

On myös mielenkiintoista huomata kuin yhä teknistyvän ja tietoliikennekeskeisimmän tiedonsiirron rinnalla kaikki itseään kunnioittavat armeijat ovat säilyttäneet sähkötyksen osana viestiliikennettään. Tottahan se on, että siinä missä datayhteydet pätkivät ja vaipuvat kuulumattomiin on sähkötysyhteys vielä toimiva ratkaisu.

Morse-koodin päivä muistuttaa meitä siitä, että joskus yksinkertaisimmat ideat muuttavat maailmaa eniten. Piste ja viiva eivät ehkä näytä paljolta – mutta niiden avulla maailma oppi puhumaan nopeammin kuin koskaan ennen.

...-.- @ri

Ukkostutka taipuu moneksi - droonitutkain käyttöön

 

Havainnekuvat tutkaimen näyttöltä; droonihälytys level one !

Taustaa projektille

Viimeisten viikkojen aikana on noussut voimakkaasti esille erilaisten droonien havaitseminen. Ukrainan iskiessä tuonne itärajan takaisiin kohteisiin, osa taistelussa käytetyistä drooneista eksyi syystä tai toisesta tänne kaakonkulmalle ihmeteltäviksi. Samalla nousi median innoittamana voimakas keskustelu siitä, kuinka kansalaisia tulisi varoittaa mm. noista "alueellemme" eksyneistä drooneista. 

Ajattelin hieman testailla ja kokeilla kuinka tuollainen suhteellisen yksinkertainen droonivaroitusjärjestelmä voisi rakentua. Toki tähän testiprojektiin oli tarvittavat laitteet jo hallussa, joten pääsi suoraan toimeen.

Vuosina 1994 - 2015 pidin Mustolassa, kotikulmilla, suhteellisen suosittua ukkostutkaa, joka varoitti lähestyvistä ukkosrintamista ja -soluista. Viikolla tapasin sairaalan labrajonossa henkilön joka kysyi ukkostutkaimen nykytilaan, kun ei ole näkynyt enää internetissä. Tämä keskustelun avannut, hieman tuntemattomaksi jäänyt henkilö tunnisti minut 1990-luvun mediakuvista: tulloin oltiin näkyvillä niin sanomalehdissä kuin radiossa ja jopa TV:n aluelähetyksissä. Ilmeisesti ei ole naamataulu paljoa muuttunut kun noin hyvin osasi tunnistaa. Keskustelun yhteydessä tuli esille, että josko tuota tutkaa (tutkainta) voisi hyödyntää näissä droonihommissa. Hetken mietittyäni vastasin KYLLÄ, joten pitihän sitä testata. 

Muuten, tuo Mustolan ukkostutka ei ole poissa käytöstä, se ei vaan ole enää internetissä, mutta toimii radioaseman vartijana Etelä-Savossa, Enonkoskella.

Ukkostutkain siirtyi pois internetistä, kun Ilmatieteenlaitos avasi tutkaindatannsa ja alkoi huolehtia kansalaisten varoittamisesta tarkoilla ennusteilla / tutkakuvilla - hienoa. Droonien osalta hieman sama asia, eli Ilmavoimat havaitsee ja reagoi kyllä drooneihin, mutta luonnollisesti tuo tutkadata ei ole avointa, joten sitä ei voi näin julkisessa verkossa esittää. Tällöin myös nuo varoitusjäjestelmät täytyy kehittää hieman toisin - mutta tämä onkin sitten jo kokonaan toinen juttu. Pienenä vinkkinä tutkadatan käytös sen verran, että tuo ukkostutkaimen tai droonitutkaimen hälytys ja kuvadata voidaa nykyään kätevästi siirtää matkapuhelimiin nähtäville. Netissä löytyy AI-pohjaisia (keinoäly) koodinmurkaimia tuonkin suorittamiseen 😁

Nyt olikin siis hyvä hetki kaivaa varastosta tuo varalaitteeksi jäänyt ukkostutka oheislaitteineen (kuva 2) ja alkaa testailemaan eri vaihtoehtoja. Droonikin sattui olemaan omasta takaa juuri sopivasti joten ei muuta kuin toimeksi. Muutoin tuo käyttämäni drooni on se sama, jolla tein erilaisia testailuja Rajalla, ennen kuin sielläkin vakuuduttiin laitteiden tarpeellisuudesta ja tilattiin niitä valvontakäyttöön.

Boltek (USA) ukkostutkakortti, antenniboxi, sovitin (kuva 2)

Kuvan 2 mukaisella varustuksella lähdettiin liikkeelle. Boltekin korttia ei tässä muodossa ole enää verkkokaupoista saatavilla, mutta tämä yksikin riitti hyvin nyt. Vanha PCIe-väyläinen tietokonekin löytyi sopivasti, joten kortin osalta ei tullut ongelmia. Vanha kunnon Windows 98 -jaksaa pyörittään tätä järjestelmää hyvin. Myös alkuperäinen ukkostutka pyörii vielä Win98 -alustalla eikä ole juuri ollut huoltotarvetta.

Tiedonsiirto antennilta kortille tapahtuu RJ45-kaapelin kautta. No, tämä ei ole ongelma sillä tuo antenniosan tieto voidaan kätevästi kyllä muuttaa antennipaketilta RJ45-kaapeliinkin.

Ilman muutoksiahan tuo järjestelmä kuuntelee hyvin matalia taajuuksia, jotka syntyvät ukkosrintamien salamoidessa. Nämä signaalithan kulkevat hyvinkin pitkiä matkoja eli ukkosten osalta voidaan puhua jopa useiden tuhansien kilometrien havaintoetäisyyksistä. Ukkosen havainnointiin riittääkin mainiosti AM-radio, josta löytyy keskiaallot. Tästä kirjoittelinkin jo 2010 kun uukkosasiat tulivat jälleen ajankohtaiseksi.

Perusdroonien (kaupalliset) osaltahan tuo havainnointietäisyys rajoittuu hyvin voimakkaasti ns. radiohorisonttiin eli pahimmillaan vain muutamiin kymmeniin kilometreihin. Kuunteluantennin sijaintia nostamalla toki voidaan horisonttia siirtää kauemmaksi, mutta kuitenkin puhutaan eri etäisyyksistä kuin ukkosten osalta. Nämä kaupalliset droonithan työskentelevät pääsääntöisesti 2400 MHz tai 5100/5700 MHz taajuuksilla, jolloin puhutaan käytännössä näköyhteydestä lähettimen (drooni) ja vastaanottimen (tutkain) osalta.

Tässä testiprojektissahan tuo näytön lisääminen (tutkakuva) on vain eräänlainen "luxusefekti". Droonien osalta ei tällä järjestelmällä todellakaan seurata kohteen etenemistä, lentokorkeutta tai kohteen identifikaatiota (tyyppiä). Järjestelmän tarkoitushan on antaa pelkästään hälytystietoa, kun se havaitseen droonin / droonien signaalit. Ja tämähän voi tapahtua pelkällä äänihälytykselläkin. Sama idea oli ensimmäisessä ukkostutkaimessakin kun se teki äänihälytyksen kun ukkonen oli alle 40 km etäisyydellä. Suojautumisen kannalta tuo ukkosvaroitus on ihan OK, mutta droonien osalta herää kysymys, mitä kansalainen tekee sillä infolla jos tutkain alkaa hälyttämään ja kyseessä onkin ns. taisteludrooni (?) Siitä hetkestä kun tieto droonista tulee voi pahimmillaan olla aikaa reakointiin vain muutama minuutti, jos sitäkään 🤔 

Toki, jos tällaisia kansalaisen "kevytjärjestelmiä" tehtäisiin rusaasti ja niitä asennettaisiin eri puolille valvottavaa aluetta, niillä voitaisiin kyllä hoitaa tiettyyn rajaan asti ennakkovaroituksiakin - jopa tehokkaastikin (Ukrainan opit käyttöön). Nämäkin "droonipurkit" saa keskustelemaan keskenään nykyisin ns. MESH-tekniikan avulla, jossa purkit ovat yhteydessä toisiinsa ja muodosta oman automaattisesti skaalautuvan radioverkon. Tuttua tekniikkaa Ukrainan suunnalta tämäkin.

Racal Classic uusiokäytössä (kuva 3)

Kuvassa 3 on testissä käytetty "radiopurkki", jossa vastaanotin. Tästä "purkista" tieto mahdollisesta dronesignaalista siirrettiin järjestelmään RJ45-kaapelilla. Toimii myös MESH-verkon asemana, jolloin tieto siirtyy radiotiellä eikä hankalia kaapelointeja tarvita. Tällöin voidaan kuvan purkkeja sijoittaa lähes rajattomasti ja laajentaa valvonta-aluetta, sillä purkit hoitavat tiedonsiirron ja osaavat linkittää verkon uudelleen, jos joku purkeista häviäisi tai poistuisi jostain muusta syystä verkosta.

Kiitoksena edelliselle työnantajalle, sain ottaa käytöstä poistetut Classic -purkit talteen. Eihän näin hienoja MIL-testattuja purkkeja sopinut roskalavalle heittää 😁 Näillä purkeilla onkin ollut paljon erilaista käyttöä, muutakin kuin toimia Classic-järjestelmän virtalähteiden suojina. Aikoinaan näihin purkkeihin tuli rakenneltua mm. radiosignaalien taltiointijärjestelmiä (kerättiin infoa, siitä mitä kuuluu); osa purkeista ehti toimia ns. "radiokettuina" kun ELSO-kurssilaiset etsivät radiorasteja käsisuuntimoiden kanssa. Tälläkin hetkellä yksi "purkki" valvoo ilmatilaa Etelä-Savossa ja raportoi lentokoneiden ADS-B-majakoista internettiin. Mitä kaikkea uutta noille purkeille vielä keksiikään jatkossa 😁 Olisiohan Rajalla nyt käyttöä noille purkeille, kun sinne asennetaan droonitutkaimia? No, ehkä laitetoimittaja tuo tullessaan omat purkit - toivottavasti.

Summa summarum:

Droonitutkain on mahdollista rakentaa ns. kaupanhyllyiltä löytyvistä (COTS) tuotteista. Toki tekniikan kokoaminen saattaa tuoda erilaisia haasteita järjestelmän kokoamisen osalta. Ei kuitenkaan mitään ylitsepääsemätöntä. 

Yksittäisenä tai yksittäisinä ratkaisuina tästä varoitusjärjestelmästä ei liene ilo kuin rakentajalle, jos sitäkään. Ennakkovaroitusjärjestelmänä toimiakseen tämä vaatii luonnollisesti useiden sensorien käyttämistä ja luonnollisesti kerätyn sensoridatan käsittelyä. Pelkkä käsittely ja analysointi ei tietysti riitä, sillä saatu tieto pitää luonnollisesti pystyä jakamaan sitä tarvitseville - siis kansalaisille!

Vaihtoehtoja löytyy varmasti, joten eiköhän tähänkin saada vielä ns. perusversio kaupallisessa laajuudessa ihan tavan kansalaisten käyttöön.

Parempi droonitutkain löytyi sattumalta testailujen yhteydessä. Karkeakarvainen mäyräkoira, joka ei pidä droonin äänestä havaitsi jo usean kilometrin etäisyyeltä n.150 metrin korkeudessa lähestyvän kohteen. Droonien ääneen reagointi lienee aika helposti opetettavissa useimmille koiraroduillekin - onko tarpeen, sitä en tiedä.

@ri

Kirjahyllystä: Koneiden sota – Droonien läpimurto ja vallankumous

 

Docendo 2026  ISBN 978‑952‑850‑595‑2 

Koneiden sota – Droonien läpimurto ja vallankumous

Jyri Kosolan Koneiden sota on teos, joka osuu suoraan aikamme hermoon. Se ei ainoastaan kuvaa droonien teknologista kehitystä, vaan avaa lukijalle kokonaisen murroksen, joka muuttaa sodankäynnin logiikan, rakenteet ja toimijat. Kosola kirjoittaa kuin henkilö, joka on nähnyt muutoksen sisältä käsin – ja juuri sitä hän onkin: pitkän linjan sotateknologian tutkija, kehittäjä ja Puolustusvoimien entinen tutkimusjohtaja.  

Teos on samalla sekä tekninen että strateginen. Se ei tyydy esittelemään droonien ominaisuuksia, vaan osoittaa, miten ne muuttavat sodan dynamiikkaa: miten ne näkevät, miten ne toimivat parvina, miten ne pakottavat sotilaat ja kokonaiset armeijat muuttamaan toimintatapojaan. Ukrainan sota toimii kirjassa sekä varoittavana esimerkkinä että laboratoriomaisena näyttämönä, jossa teknologinen kehitys on ollut yhtä nopeaa ja mullistavaa kuin toisen maailmansodan aikana.   

Mitä teos oikeastaan kertoo?

Kosola rakentaa teoksensa kahden tason varaan: teknologinen murros, joka on jo tapahtunut, ja strateginen muutos, jota emme vielä täysin ymmärrä.

Hän osoittaa, että droonit eivät ole vain uusi asejärjestelmä, vaan kokonainen paradigma. Ne muuttavat sodan kustannusrakenteen, riskiprofiilin ja ennen kaikkea ihmisen roolin. Ase ei enää tarvitse elävää kantajaa – ja tämä muuttaa kaiken.  

Kosola kuvaa, miten droonit ovat aiheuttaneet jopa 70 % Ukrainan sodan miehistötappioista, ja miten tämä on pakottanut joukot toimimaan hajautetummin, matalammalla profiililla ja jatkuvan sensoripaineen alla.   

Kosolan vahvuus on hänen tekninen taustansa. Hän ei spekuloi, vaan selittää. Hän ei maalaile uhkakuvia, vaan purkaa teknologian toimintaperiaatteet ja niiden vaikutukset sotilaalliseen päätöksentekoon.  

Kosola myös muistuttaa, että droonien vallankumous ei ole syntynyt tyhjästä: hän itse kirjoitti aiheesta jo 2003, ja hänen tiiminsä kehitti valokuituohjauksen, jota käytetään nykyisin Ukrainassa elektronisen häirinnän kiertämiseen.   

Miksi teos on tärkeä juuri nyt?

Kosolan kirja on osa laajempaa keskustelua, jossa Suomi ja muut länsimaat arvioivat omaa puolustuskykyään uuden sodankäynnin aikakaudella. Lisää "vettä myllyyn" tuli juuri sopivasti kirjan julkaisun jälkeen, kun kaksi ukrainalaista droonia eksyi Palmusunnuntaina Suomeen aiheuttaen suuren mediaryöpyn asian ympärille. Tälläkin kerralla selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Nyt julkaistu kirja osoittaa että,

- droonit ovat muuttaneet sodan pysyvästi,  

- teknologinen kehitys on nopeampaa kuin organisaatioiden kyky sopeutua,  

- sota ei enää rajoitu rintamalle, vaan ulottuu koko yhteiskuntaan,  

- tulevaisuuden taistelukenttä on sensorien, tekoälyn ja autonomisten järjestelmien verkosto.  

Summa summarum

Koneiden sota on yksi 2020-luvun tärkeimmistä suomalaisista sotateknologian tietokirjoista. Se on tekninen, analyyttinen ja paikoin jopa hälyttävä – mutta ennen kaikkea se on selkeä ja perusteltu.  

Kosola näyttää, että droonien vallankumous ei ole tulossa.  

**Se on jo täällä.**  

@ri

Tiedustelutiedon vapaassa ytimessä - OSINT

 

Yksi OSINT-operaattorin työpisteistä 2025

Viikolla olin ns. median "prässipenkissä" kun kerroin Rajavartiolaitoksen tietotekniikan "marssimerkeistä" vuodesta 1988 -lähtien. Samassa yhteydessä tuli hieman avattua tuota nykyisin paremmin tunnettua OSINT-tiedustelua, jota jo 1990-luvulla pieni joukko harrasti Rajallakin. 

Nykyään kun tuo internet on vallannut maailman on tästä tiedonkeruumuodosta tullut niin harraste kuin tosi työkalu alan ammattilaisille. OSINT:n kautta saadaan uskomaton määrä tietoa kerättyä, jopa ns. sotilastiedustelun nimissä. Useat tietotoimistot, toimittajat, viranomaiset ja tietysti ns. sotabloggaajat käyttävät OSINT:ä tehokkaasti. Usein tuloksia saadaan ihmetellä eri somealustoilla, mutta toisinaan ei saadusta tiedosta kannata pitää hirveää "meteliä". Se mikä voi näin hankitusta tiedosta tehdä jopa tiedustelulakien alaista tiedonkeruuta on se, kun yhdistellään eri lähteistä saatuja tiedonmuruja, jolloin kokonaisuudesta voikin tulla enemmän kuin osiensa summa.

1990-luvulla oli OSINT:n alle helposti laskettavissa ns. lehdistöseuranta, jossa erityisesti vartiostojen tulkit suorittivat idän lehtien lukemista ja "perkaamista". Tuolloin vain harvalla palveluksessa olevalla henkilöllä oli tarvittavaa kielitaitoa venäläisen median seuraamiseen. Itsekin kysyin 1989, josko olisi tarvetta töissä itäiselle murteelle, mutta vastaus rajavartiokersantille oli sama "ehdoton EI". Toki olin jo aikaisemmin rajavartijana toimiessani Nuijamaalla hoitanut erinäisiäkin tulkkauksia niin Tullin kuin Poliisinkin osalta (tuolloin vielä poliisit suorittivat passintarkastukset rajalla). Onneksi silloinen osaston johtaja oli ajantasalla asioista ja kannusti kieliopiskeluun venäjänkielen osalta jatkossakin. Kielitutkinnot olivatkin pääosassa valintakriteereinä kun aikoinaan juuri Nuijamaan suunnalla töihin rajalle hain 1986.

Yksi suurimmista OSINT-operaatioista suoritettiin 1991-1993 kun Neuvostoliitossa "kuohui": vallankaappausyritykset, Baltianmaiden itsenäistyminen loivat oman leimansa aikakauteen. Kaakonkulmalla meillä oli oma pieni porukka, joka seurasi tarkkaan tapahtumia niin Viipurin/Kannaksen osalta kuin myös Baltiassa, erityisesti Viron suunnalta. Tietotekniikkaa ei hirmuisesti ollut käytössä, joten aika paljon tietoa kerättiin ja saatiin radiotietä pitkin eri lähteistä niin lyhyillä aalloilla kuin itäisen OIRT-ULA:n kautta. Toki myös rajan ylittävät turistit toivat usein huomaamattaan arvokasta tietoa tapahtumista "Neuvostovenäjältä". Nämäkin dokumentit ja tapahtumat pääsivät aukeamaan 30-vuoden "verhosta", jolloin asiat olivat luokiteltu arkaluontoisiksi eikä niistä juurikaan hiiskuttu.

Alla hieman mallia siitä raportista, jota keräillään tänäkin päivänä monissa OSINT-ryhmissä. Jokaiselle on omat intressit asian suhteen ja joillakin jopa ne asiakkaat, joille tietoa kerätään. Olen alle kopioinut viimeisimmän 1/2026 koosteen, josta selviää aika hyvin mitä noissa raporteissa liikkuu.

---OSINT (Open Source Intelligence) tarkoittaa avointen, julkisesti saatavilla olevien tietolähteiden tiedustelua, keräämistä ja analysointia. Se yhdistelee tietoa sosiaalisesta mediasta, uutisista, julkisista rekistereistä ja verkkosivuilta muodostaakseen tilannekuvan. OSINT-menetelmiä hyödynnetään laajasti kyberturvallisuudessa, rikostutkinnassa, yritystiedustelussa ja journalismissa. 

OSINT-toiminta on laillista, kunhan tiedonhankinnassa ei käytetä luvattomia menetelmiä, ja se on kustannustehokas tapa seurata uhkakuvia ja kerätä tietoa. (lähde: Wikipedia)

 ## **1. Yleiskuva**

- Numeroasemat, signaalitiedustelu ja HF‑kuuntelu ovat olleet loppuvuonna 2025 poikkeuksellisen aktiivisia.  

- Useilla asemilla esiintyi häiriöitä, aikataulumuutoksia ja epätavallista liikennettä.  

- Mukana myös laaja kansainvälinen uutiskatsaus, joka painottuu Venäjän tiedustelutoimintaan Euroopassa.

(leikkasin pois tästä julkaisusta)

# **2. Numeroasemien tilanne**

## **E‑sarja (E07, E11, E11a)**

- Useita **aikataulu- ja taajuusmuutoksia** marras–joulukuussa.  

- **Family III** ‑aseman lähetykset menivät sekaisin 21.11. jälkeen, virheitä ja puuttuvia toistoja.  

- Joitakin lähetyksiä jäi kokonaan kuulumatta – epäilyjä, että **Puolan asema oli alhaalla** useita päiviä.

## **XPA/XPA2**

- Useita uusia taajuuksia ja muutoksia lähetysaikoihin.  

- Joulukuussa havaittiin **testiääniä ja epäsäännöllisiä lähetyksiä**.

## **M‑sarja (M01, M12, M23, M51, M89)**

- **M01** oli pitkään hiljaa marraskuussa, palasi 16.12.  

- **M12**: paljon uusia ID‑koodeja ja taajuuksia, osa aikatauluista kadonnut kokonaan.  

- **M23**: ranskalaisperäinen asema erittäin aktiivinen marraskuussa, useita koordinaattiviestejä.  

- **M51/FAV22**: testipuhetta ja morsea, toiminta palautui normaaliksi.  

- **M89 (Kiina)**: erittäin laaja taajuuslista; lisääntynyttä liikennettä Kiinan “Justice Mission 2025” ‑sotaharjoitusten aikana.

# **3. Propagaatio ja kuunteluhavainnot**

- Marras–joulukuun propagaatio oli **vaihtelevaa**, mutta loppuvuodesta parani.  

- Pohjois-Englannissa havaittiin **voimakasta sähköhäiriötä** lämpöpumpputeknologian vuoksi.  

- Kiinan musiikkiasema edelleen aktiivinen taajuuksilla **6160 ja 7305 kHz**.

# **4. Kansainvälinen turvallisuustilanne (uutiskatsaus)**

(leikattu pois liitteet/ dokumenttipolut)

## **Iso-Britannia**

- Useita pidätyksiä **National Security Act** ‑lain nojalla.  

- Brittimies tuomittiin yritettyään tarjoutua Venäjän vakoilijaksi.

## **Suomi**

- Ex‑CIA‑upseeri: Suomi on ollut **Venäjän hybridisodan kohteena jo ennen NATO‑jäsenyyttä**.  

- Venäjällä arvioidaan olevan **“illegaalien”** verkosto Suomessa.

## **Puola ja Baltia**

- Kaliningradiin rakennetaan **suurta SIGINT‑keskusta**, joka voi seurata Naton viestiliikennettä.  

- Puolassa rautatieräjähdys tulkittiin sabotaasiksi.  

- Latviassa varoitus **naamioituneista venäläisistä sabotoijista**.

## **Saksa**

- Venäjä rekrytoi **pienimuotoisiin sabotaaseihin** Telegramin kautta.

## **Ukraina**

- Venäjä värvää **alaikäisiä** sabotaasiin Telegramissa; yli 240 alaikäistä tunnistettu.  

- Yksi tapaus: 17‑vuotias yritti asettaa pommin 2000 dollarin palkkiota vastaan.

## **Tekninen uutinen**

- Ukrainan “Night Watch” ‑ryhmä väittää pudottaneensa **19 Kinzhal‑ohjusta** spoofamalla GLONASS‑signaalia ja syöttämällä ohjuksiin väärää navigointia.

## **Liettua**

- “Hätätila” salakuljettajien ilmapallojen vuoksi; lentokenttä suljettu useita kertoja.

## **USA–Kiina**

- Kiinalainen yritys osti 2015 vakuutusyhtiön, jolla oli **FBI/CIA‑agenttien henkilötietoja**, aiheuttaen huolta.

## **Intia / CIA**

- 1965 kadonnut **plutonium‑generaattori** Himalajalla edelleen kateissa; ympäristöriski ja poliittinen kiista jatkuu.

# **5. Yhteenveto**

- Numeroasematoiminta oli loppuvuonna 2025 **poikkeuksellisen epävakaata**, ja useat asemat muuttivat taajuuksia tai katkesivat.  

- Kansainvälisessä uutisvirrassa korostuu **Venäjän tiedustelu- ja sabotaasitoiminnan** kasvu Euroopassa.  

- Useat maat raportoivat **hybridivaikuttamisesta, rekrytoinnista ja elektronisesta sodankäynnistä**.  

- HF‑kuuntelijoille vuosi oli täynnä **harvinaista ja runsasta liikennettä**.

👀💻😎 @ri

Tietotekniikan ytimessä vuodesta 1988 lähtien

 

Tiedonsiirron murros: "Lerpusta korppuun" 1988 =>

Tässä viikolla tarjoutui erittäin harvinainen tapaus kohdalleni kun pääsin muistelemaan ja kertoilemaan tietotekniikan kehityksestä entisen työnantajan osalta. Haastattelupyyntö aiheesta oli tullut jo "roskapostiin" ennen joulupyhiä, mutta "toimittajan" aktiivisuudesta johtuen aiheeseen päästiin pureutumaan näin tammikuun pakkasilla. Aluksi tuo kokonaisuus hieman arvelutti ja laitoin kyselyn vanhan työnantajan suunnallekin, mutta sieltä ei kukaan aiheeseen ehtinyt reagoimaan, joten mikäs siinä tehdään tämä pois päiväjärjestyksestä näiltä osin. Ei sitten myöhemmin harmita😉

Haastatteluajaksi oli kuulemma suunniteltu noin tunnin pituista juttutuokiota. Ilmoitinkin jo omassa vastineessani, että jos aihetta lähdetään perkaamaan todellakin siitä kun ensimmäiset tietokoneet rajalle saapuivat, niin aihe kokonaisuus ei mahdu kyllä yhteen tuntiin. Ja niinhän siinä lopulta kävi, että reilun kolmen tunnin kohdalla kahvit juotuamme alkoi haastattelija katsoa kelloaan ja totesi minun olleen oikeassa. 

Paljon tuli asioita esille ja omia muistikuvia aiheesta kirkastui tallentamieni arkistomateriaalien avulla. Kaikkiin pikkutarkkoihin yksityiskohtiin puhumattakaan luokitelluista tiedoista ei juteltu. Tästäkin huolimatta tuli aiheesta varmaan tietoa yhden pienen ensyklopedian verran, kuten haastattelun lopussa todettiin. Suurin osa aineistosta menee jatkossa arkistoitavaksi Rajan museotoimen piiriin - hyvä niin. Tässähän oli vähän sama tunne kuin aikoinaan haastattelujen avulla tallennettiin Rajan sotaveteraanien muisteloita. No, ehkä tässä tietoteknisessä lajissa ollaankin eräänlaisia "veteraaneja".

Itse pääsin tähän tietotekniseen vallankumoukseen mukaan aitiopaikalta Rajan koulutustoimen ympäristöstä, Rajakoululta (nyk. Raja- ja Merivartiokoulu, RMVK). Yhdessä vartioston kollegoiden kanssa tätä  teknistä osa-aluetta sitten jalostettiin ja vietiin eteenpäin Helsingin ohjeiden ja käskyjen mukaisesti. 

Tekijöitä tälle osa-alueelle ei ollut hirmuisesti, koska päätoiminnot oli kuitenkin rajojen vartioinnissa, jota tukemaan sitten aloitettiin tekniikkaa ottaa mukaan pikkuhiljalleen. Omalta osaltanikin kävi niin hassusti, että olin rajavartijan peruskurssia suorittamassa, kun kurssin johtaja haki pois kesken harjoituksen ja ilmoitti: "kurssi päättyy nyt osaltanne" Siitä alkoi sitten siirtyminen teknisiin haasteisiin. 

Muutamia "merkkipaaluja" teknisen historian osalta:

• 1989 ensimmäisiä MS-DOS / PC-DOS -käyttöjärjestelmällä varustetut mikrot.
• 1991 DOS-, OS/2 järjestelmien kautta alkoi siirtyminen kohti Windows-aikakautta kaikkine haasteineen 😁
• Windows for Workgroups (3.11) toi mukanaan lähiverkon käyttäjille. Jokainen muistaa verkkorakenteeseen kuuluivat nuo 50 ohm. päätevastukset koneen verkkokortin tai verkkopistokkeen osana: kaikki eivät osannee pitää sormiaan erossa näistä "härpäkkeistä". Yhdenkin vastuksen löystyminen tai irtoaminen kaatoi koko verkon toiminnot! Eikä vian selvittäminen ollut aina helppoa => piti kiertää kaikki toimistot ja työasemat 👀💻
• 1993 ensimmäinen vahvistettu haittaohjelmatartunta PC-ympäristössä (RajaK)
• X.400 -sähköposti valloitti "maailmaa"
• 1995 Palvelinympäristöstä huolehti vielä Pentium -tason tehotyöasemat. Käyttäjäportaalla oli useimmiten käytössä joku Compaq 486 -tason työasema.
• 17.10.1996 "avattiin siltaava tiedonsiirtoverkko vartioston esikunta-alueella" - tämä oli suuri harppaus teknisellä alalla.
• Y2K (1.1.2000) eli jännitystä kun vuosituhat vaihtui - tästäkin selvittiin.
• 2000 -luvun myötä siirryttiin käyttöjärjestelmissä "sujuvasti 😂" Windows 2000 / Windows NT -käyttöjärjestelmiin. Samalla saatiin käyttöön AD eli ActiveDirectory, jolla voitiin etähallita verkon tietokoneita.
• Pitkän siirtymän myötä lopulta päästiin siirtymään NT-koneista puhtaisiin Windows 10 -työasemmiin.
• 2010 -luvulle tultaessa oli koko joukko ATK-puolen toimintoja ulkoistettu HALTIK:n eli VALTORI:n vastuille. Vaikka vastuut siirtyivät ja työntekijöitäkin siirtyi pois tekniseltä alalta, ei työt vähentynyt; niitä tehtiin taas pienemmällä porukalla. Pelkän bittitekniikan lisäksi suurena asiana oli tullut tietohallinto, joka työllisti hyvin erilaisine tietoturvallisuushaasteineen. 💾👨‍💻

Yllä muutamia poimintoja. Omalta osaltani oman ensyklopedian olisi tarvinnut tuon viestiteknisen evoluution kehittyminen analogisista radioverkoista nykyisiin TETRA/ VIRVE -verkkoihin. Samoin kuin siirtyminen ARP-puhelimista NMT-puhelimien kautta nykyisiin GSM -puhelimiin (2G > 3G > 4G >5G -verkot).

2000 -luvulle siirryttäessä ja tietoteknisten järjestelmien ja laitteiden lisääntyessä lähes "räjähdysmäisesti" nähtiin tarpeelliseksi tehdä aiheesta opas, joka toimisi samalla lähdemateriaalina RMVK:n eri kursseilla ja henkilökunnan lähdeaineistona tekniikan osalta. Itse oli kyseisen kirjan työryhmässä (2-3 henkilöä) ja lopulta kirja hyväksyttiin käyttöön laitoksen päällikön toimesta. Kirjan nimi voi olla hieman harhaanjohtava, sillä pelkästään tietoliikenteen lisäksi oppaassa avataan laajasti myös eri viestijärjestelmiä, viestilaitteita, verkkorakenteita, ATK-ympäristön lisäksi. Myös tietohallintoa on saatu mukaan oppaan sivuille.

Kuten työryhmässä hieman aprikoitiin, jäi tämän oppaan elinkaari melkoisen lyhyeksi. Siitä yksinkertaisesta syystä, että tekninen ala kehittyi ja meni aika nopeaan tahtiin eteenpäin. Tämän takia teosta olisi pitänyt päivittää vähintään 2 vuoden välein. Esitinkin tuolloin koulun edustajana, että siirretään aineisto kokonaan sähköiseen muotoon, jolloin sen päivittäminen olisi helppoa ja yksinkertaista - olihan tuo teoksen sähköinen versio jo kertaalleen tehtynä. No, tämä idea kaatui ilmeisesti resurssikysymyksiin, joten opas haudattiin kaikessa hiljaisuudessa ja poistettiin käytöstä. Onneksi oma, numeroitu kappale jäi ikään kuin "vahingossa" talteen.

Kattava opas tietotekniikan saloihin vm. 2003

Aukeama sisällysluettelosta joka kertoo hyvin oppaan kattavuudesta

Katsotaan ja ihmetellään kuin näiden projektien lopulta jatkossa käy. Onneksi joku on sentään ollut kaukaa viisas ja ajatellut tallentaa tätäkin historian osa-aluetta Rajan osalta.

@ri 

Varautumista itärajalla 2024

Itärajalla, 18.4. 2024 = "Torjuntasuunta itään"

 

Kävin tuossa reilu viikko takaperin asioimassa erään itäsuomalaisen isännän tiluksilla lintu- ja luontoasioiden tiimoilta. Isännällä on vanha tila lähellä itärajaa. Matkaa rajalle on linnuntietä vajaa 2 kilometriä ja hänen tiluksiensa lävitse johtaa rajalle vanha kärrypolusta muotoutunut metsäautotie, joka päättyy aivan raja-aukon reunaan.

Maisema tontilla oli muuttunut muutaman vuoden takaisesta, kun metsäyhtiö oli käynyt ottamassa pois omansa, isännän pyynnöstä toki. Pöllönpöntöille ja hieman pienemmillekin pöntöille täytyikin nyt etsiä uudet paikat. 

Kun pöntöt saatiin paikoitettua uudelleen isäntä esitteli ylpeänä uuden maakellarinsa. Kellarin lähempi tarkastelu osoitti, että olihan tässä kellarissa aineksia myös muuhunkin kuin talviperunoiden säilytykseen. Kellariin johti melko jyrkät portaat ja arvioin kellarin lattian olevan reilu 3 metriä maanpinnan alapuolelle - ehkä enemmänkin. Portaiden ylätasanteella oli vanhahko puinen ovi, mutta itse kellaritilaan saavuttaessa olikin käytössä kunnon "palo-ovi". 

Kellaritilassa oli tilaa useampi neliö ja mikä mielenkiintoisinta, kellariin saatiin ilmanvaihtoa vanhan käsikäyttöisen ilmapumpun kautta - tähän pumppuun oli myös mahdollista liittää erilaisia suodattimia, jos oli epäilyksiä ilman laadusta; vanhaa sotilastavaraa poistomyynnistä -kuulemma. 

Kellarin runko oli näköjään koottu paksuhkoista betonielementeistä, jotka oli helppo laittaa paikoilleen legopalikoiden tapaan. Kellarin katolle ei laitettu perinteistä harjakattoa, vaan sinne jätettiin erillinen "suojatila", josta voi naamioinnin takaa tarkastella lintuja ja muutakin riistaa. Tarvittaessa toki tilaa voisi käyttää esim. tähystykseen tai tarkka-ampujan suoja-asemana kriisitilanteessa 👀 Ainakin tuota tähystys- / ampuma-alaa oli nyt kiitettävästi.

Kuulemma muillakin alueen isännillä on hieman vastaavia suunnitelmia - kaiken varalta. 

@ri

Venäjän kieltä ja sen osaajia tarvitaan jatkossakin

 

Venäjän perussanasto haltuun 😎

Hieman pelonsekaisin tuntein olen seurannut keskustelua, jota on käyty erityisesti venäjänkielen asemasta ja sen opettamisesta Suomessa viime aikoina. No, syy tähän on helposti havaittavissa eikä se ole kovin kummallinenkaan: Venäjän aloittama aggressiivinen toiminta maailmalla Ukrainan sodan myötä. Kovia sympatioita ei Venäjää eikä venäläisyyttä kohtaan enää ole havaittavissa. Se, että osaa ja ymmärtää venäjänkieltä ei kyllä tee kenestäkään huonompaa - päinvastoin.

Kaikesta huolimatta vallitsevan tilanteen ei pitäisi antaa vaikuttaa tuon kielellisen kulttuuriperinnön opiskeluun ja käyttöön. Helposti mennään tai ollaan jo menossa siihen, että jatkossa tuonne itärajalle nousee uutena muurina tuo kielimuuri. 

Kielimuurin syntyminen ei ole hyvä eikä kovinkaan perusteltavissa oleva asia. Vaikka kommunikaatio rajan taakse olisikin nyt vähäisempää ei se tarkoita etteikö jatkossa myös venäjänkielen osaamista tarvittaisi. Ja toki, ilman kielen ymmärtämistä on erittäin vaikea seurata rajantakaista uutisointia ja keskusteluja, jotka tapahtuvat venäjäksi.

Itä-Suomessa tuon venäjänkielen osaamisen soisi kyllä olevan koulujenkin opetusohjelmien osalta korotetussa asemassa. Mutta, nyt taistellaan ja väännetään kättä siitä, että pitäisikö tuo Itä-Suomen koulu toimintoineen ajaa alas samalla kun ei saada muodostettu opetusryhmiä yläasteelle venäjänkielen osalta.

Hieman vastaava tilanne opetusryhmien osalta oli 1980-luvulla kun halusin kolmanneksi kieleksi yläasteella venäjänkielen. Yllätyksekseni ei yhtään ryhmää saatu perustettua, joten valituksi tuli sitten saksankieli. Lukio-opinnoissa sitten tärppäsi ja saatiin niukasti oma venäjänkielen ryhmä aikaiseksi, jolloin oli mahdollista kehittää omaa osaamista näiltä osin.

Aikaisemmin olin "opiskellut" ns. kanavavenäjää. Eli käytiin tutustumassa kanavalla seilaaviin laivoihin. Laivojen nimien osalta oli helppo opetella nuo kyyrilliset kirjaimet ja äkkiä perussanavarasto karttui kun saatiin vierailla jopa laivoissa ja jutella miehistön kanssa. Palkkioiksi tapaamisista saatiin aina hienoja "pinssejä" tai paremminkin sanottuna erilaisia renikoita eli rintamerkkejä. Näitä on edelleenkin säilössä suuret määrät - tuskin niistä kovin arvokkaita koskaan tulee, mutta ovatpahan muistona.

Lukiossa luonnollisesti halusin ja päätin kirjoittaa YO-tutkinnossa venäjänkielen. Koska opintoja oli näiltä osin takana vain vajaa 3 vuotta oli kirjoitettavana ns. lyhyt venäjä. Hyvä niinkin.

Monista erilaisista kielivalinnoista kouluvuosien aikana on juuri venäjänkieli ollut itselläni eräänlainen ponnahduslauta ammattiin ja harrastuksiin. Ennen Rajavartiolaitoksen ja Tullin palvelukseen siirtymistä olin aktiivisesti mukana erilaisissa harrasteradiotoiminnoissa Venäjän suuntaan. Näissä hommissa kielitaito osoitti todellisen tarpeen. Monet asiat sujuivat paremmin ja helpommin kun osasi paikallista murretta. 

Rajalla ollessani ensimmäistä vuotta harjoittelijana Nuijamaalla, muodostuikin minulle yllättäen uusi toimintamalli kun sain haastatella venäläisiä matkaajia niin Rajan kuin Tullin osalta. Venäjänkielen taitoa ei hirmuisesti ollut henkilöstöllä eikä sitä vielä tuolloin koulutettukaan. Erilaisten tulkkausten rinnalla oli mielenkiintoista kuunnella pitkien päivystysvuorojen aikana VHF-radiosta, mitä venäjän rajavartijat keskustelivat. Tuolloin ei salaaminen puheyhteyksien osalta ollut aina ykkösprioriteettinä. Myöhemmin tästäkin asiasta tuli osa virallista työnkuvaa. Osana tätä prosessia myös venäläiset sähkötysmerkit tulivat tutuksi. Tämä avasikin sitten aivan uuden maailman ja haasteet työuralla.

Kielen osalta myös venäläinen kirjallisuus tarjosi alkuperäisellä kielellä hyviä ja mielenkiintoisia teoksi. Omien kiinnostusten myötä erikoisesti venäläiset shakkioppaat ja radiotekniset julkaisut tulivat tutuiksi. Myös erilaiset ornitologiset julkaisut olivat kiinnostuksen kohteena, sillä 1990-luvulla käytiin tekemässä useita linnustoseurantoja ja kartoituksia niin Viipurissa kuin Äyräpäänjärvelläkin.

1990-luvun lopulla olin mukana järjestämässä niin ensimmäistä radioharrastajien kokoontumista Pietarissa samoin kuin erikoista radioamatöörien tapahtumaa Viipurin saariston Ravansaarella. Ilman monivaiheisia neuvotteluja ja "kädenvääntöjä" olisi moni lupapaperi leimoineen ollut vain haaveena 😊

Toivon hartaasti, että jatkossakin venäjän osaamiselle saataisiin nostetta ja kouluissa voitaisiin opiskella muutakin kuin sitä kuuluisaa "pakkoruotsia" erilaisten trendikielien, ranska, espanja, latina, lisäksi. Kaikille kielille löytyy kyllä tarvetta niin nyt kuin jatkossakin.

@ri

MPK-HF h-1

Julkiset GW-asemat kartalla 15.3.2024

Tässä noin tunti ennen kuin nettiyhteydet katkeavat ja harjoitus pääsee käyntiin, on hyvä käydä vielä tarkastamassa nuo kelit radiotien osalta sekä julkisten GW-asemien saavutettavuus. Karttaa katsoessa näyttää siltä että valtaosa julkisista GW-asemista on valmiina (QRV) ja jopa helposti saavutettavissa radiotiellä asemapaikaltani. Karttaa katsoessa näkyy, että myös Pietarin talousalueelta on asema laittanut itsensä julkiseksi - onneksi on punaisella ja tuskin kukaan sitä harjoitusliikenteessä käyttäisikään - toivottavasti.

Myös heijastukset näyttävät olevan ihan kohdillaan. Liikutaanhan koko harjoituksen osalta radioliikenteessä siellä HF-alueen alapäässä: 180 - 60 metriä (1.6 MHz - 5 MHz) välisellä alueella.

Kohta mennään. Paristot ja akut ovat ladattuina 💪

@ri

PS. h-1 tarkoittaa: tunti ennen h-hetkeä 👀

Heijastukset harjoituksen alkumetreille

 

Valtakunnallinen viestiliikenneharjoitus 15.-16.3.2024

 

Harjoitus tekee mestarin 💪

Vuoden ensimmäinen valtakunnallinen MPK:n viestiliikenneharjoitus järjestetään tässä viikonvaihteessa. Harjoitus itsessään alkaa jo tänään, 15.3, kun reserviläiset saapuvat toimipisteilleen, asemat perustetaan ja koulutustoiminta pääsee alkuun. Läpi yön jatkuva harjoittelu huipentuu sitten erilaisten viestiteknisten skenaarioiden ratkaisuun lauantain aikana. Alla kursivoituna teksti perustilanteesta kopioituna suoraan harjoituskäskystä.

Harjoituksessa harjoitellaan tilannetta, missä internetyhteydet ovat suuressa osin maata poikki. Osittain suorat radioyhteydet eivät ole mahdollisia yhteysetäisyyksistä, radiohäiriöistä ym. seikoista johtuen. Valtakunnan sähkönjakeluverkossa on häiriöitä ja osia valtakunnasta on joko kokonaan tai osittain ilman kiinteää sähköverkkoa.

 Harjoituksessa liikennöidään HF-, VHF- ja UHF-taajuuksilla (puhe ja data) eri puolille Suomea.

Käytännössähän harjoituksessa siirretään tuo kaapeleissa kulkeva internet-liikenne radiotiellä, näin lyhykäisyydessään. Harjoituksessa siis muodostuu koko Suomen kattava sanomaverkko, jossa tieto siirtyy ilman fyysistä internetyhteyttä vain radiotiellä.

Tämän harjoituksen osalta näyttää viestikaavion osalta, että nyt ollaan saatu asemia kokoon hyvinkin kattavasti eri puolilta Suomea, myös uusia GW-asemia, jotka toimivat tärkeinä sanomanvälityksen solmupisteinä. Näiden GW-asemien kautta toimii siis paikallisten asemien sanomien välitys.

Itse toimin harjoituksessa osana Rajavartiolaitoksen viestireserviä tunnuksilla OH5KUY ja OI5R. OI5R toimii perinteisesti Rajan johtoasemana näissä vapaaehtoisissa harjoituksissa. Tällä kerralla asemalla itsellään ei ole henkilöstöä paikalla, mutta asiathan hoituvat nykyään näiltäkin osin ns. etänä tarvittaessa 😊

Vuosittain näitä harjoituksia tässä laajuudessaan pidetään kaksi kertaa: maaliskuussa ja marraskuussa. Toki harjoittelu on lähes viikoittaista toimintaa osana radioamatööritoimintaa.

Laitan tänne hieman infoja harjoituksen kulusta osaltani, huomioiden toki tuo tärkeän SOME-turvallisuuden. Jäädään kuulolle.

@ri

 

PAPU vs. Nordic Response 2024

Aamun yhteysikkunat 6.3.2024

 Ennen varsinaiseen reserviin siirtymistä ehtii vielä ottamaan osaa erilaisiin harjoitusrutiineihinkin. Toki näyttää siltä, että toiminta jatkuu vaikka tuo reserviläisikä ylittyykin lähivuosina 😉 

Tälle aamulle tulikin laitettua RjKK:n "komentopaikalta" aamunavausviestit niin pohjoisessa toimiville joukoille suoraan, kuin toivotettua uusi NATO-liittolainenkin tervetulleeksi mukaan toimintaan Ruotsin suunnalta. Paikallisjoukkojen (PAPU) osaltakin yhteydet kunnossa, vaikka osa voidaankin hoitaa turvallisimmin ns. lähettiyhteyksillä. Nämä "läähättiyhteydethän" eivät ole radiokeleistä tai heijastuksista riippuvaisia, eikä niihin voida kohdistaa samaa häirintää kuin radioliikenteeseen 🤣 Nämäkin, tukevat yhteysmuodot on toki hyvä ottaa huomioon ja testailla eri skenaarioiden osalta.

Kelit suosivat nyt melko keväisellä olomuodollaan. Saas nähdä ehtivätkö vielä auringon purkaukset sotkemaan tai häiritsemään viestiyhteyksiä. Nyt näyttää kuitenkin hyvältä.

@ri

Salaisen tiedon lähteillä...

 

Ei ihan TOP SECRET, mutta .....

Tuossa marraskuun (2023) lopuilla lupailin paljastella hieman tuon haltuuni tulleen "viestikätkön" sisältöä. Nyt olisi pian aika lunastaa nuokin lupaukset. Tosin pari yötä pitää malttaa vielä sillä vaikeuksien välttämiseksi on tässä vaiheessa hyvä noudattaa tuota 30 vuoden "suoja-aikaa" Näin varmistetaan, ettei vuoden 1993 teknisillä asioilla ole enää tuota ns. "leimasuojaa" eikä julkaisuista aiheudu kansallista vaaraa tai muuta ongelmaa. Lähinnähän tuo varotoimenpide koskee kätkössä mukana olleita asiakirjoja ja muuta dokumentaatiota. Mutta pelataan varmanpäälle kun tuo h-hetki olisi muutoinkin niin lähellä. Ja tällä tavoin saadaan tuohon kertomukseen hieman muutakin asiasisältöä löydösten osalta.

@ri

Peruskätkö "kylmän sodan" aikakaudelta

Kätkömateriaali kuljetuskunnossa 20.11.2023 (kuva 1)

Syksy 2023 toi mielenkiintoisen viestin asiasta, jota ei olisi pitänyt enää olla olemassakaan - muutoin kuin muistikuvissa. Asia liittyi toimintaani kylmän sodan viimeisinä vuosina, jolloin harrastettiin silloisen työnantajan toimeksiannosta eräänlaista MPK-toimintaan testaamalla ja perustamalla viestiasemia ja -yhteyksiä kaakonkulmalla. Asiaan ja sen hoitamiseen liittyi paljon mielenkiintoisia käänteitä, mutta niistä pitää koostaa joskus erillinen tarina, koska nuo aiheeseen liittyneet 30 -vuoden salassapitomääräyksetkin ovat jo menneet ohitse, eikä niillä enää ole sellaista taktista/strategista merkitystä muutoinkaan.

Tuossa "exMPK"-toiminnassa johdossani oli parhaimmillaan viisi (5) radioasemaa operaattoreineen, jotka eivät olleet ns. aktiivipalveluksessa. Kaikkia operaattoreita yhdistikin lähinnä sama työnantaja tai varusmiespalvelus rajalla. Tämän lisäksi piti olla ns. kipinää tai paremminkin innostusta asiaan sekä luonnollisesti joku viestialan koulutus. Myöhemmin vaatimuksiin lisättiin myös sähkötysvaatimus 55 merkkiä/minuutissa.

Joukosta käytettiin tuolloin lyhennettä "RjKK/REW". Tämä tai paremminkin nämä lyhenteet olen tuonut esiin monissa nykyisissä SOME-postauksissa, jossa ne ovat mukautuneet tarkoittamaan Rajakarhunklaania (RjKK) ja Rajan Elektronista tiedustelu- ja viestitoimintaa. Tämä toiminallinen osuus oli tuolloin hyvin harvojen tiedossa, eikä ollut muutoin tarpeenkaan. "Isolta kirkolta" (Helsinki) löytyi tuki ja ohjaus, maakunnista tarpeeksi innokasta suoritusporrasta aiheeseen liittyen.

REW-toiminnan aktiivista aikaa olivat vuodet 1989 - 1996. Tosin vielä 2000-luvulle tultaessa pidettiin muutamia omia, ns. vapaaehtoisia kertausharjoituksia aiheen ympärillä, mutta tuolloin ei enää ollut näitä nyt löydettyjä varustepaketteja käytössä. Toiminnan konsepti olikin muuttunut sellaiseksi, että mukana olevilla operaattoreilla oli jo valmiina käytössä ns. kaupalliset radio, joita oli hieman muutettu niin, että niillä voitiin kommunikoida koko HF-alueella tarvittaessa. 

Käytössä ollut vanha kalusto on poistunut kuulemma niin PV:n kuin Rajan kirjanpidosta jo 1994 erilaisten hylkäysten myötä. Osa on ilmeisesti palautunut ns. varikkokiertoon romutettavaksi, mutta sitten osa on näköjään jäänyt vielä odottelemaan aikoja parempia 😉. 

Tämä nyt löydetty kätkö tuli esiin, kun eräs mukana ollut operaattori poistui taivaalliseen armeijaan ja lähiomaiset löysivät laatikon kätköpaikastaan. Laatikossa oli varusteiden lisäksi myös dokumentteja, joista löytyi vanhat yhteystietoni, joten yhteydenotto noilta osin oli helppoa. Onni onnettomuudessa oli se, että laatikko oli hyvin säilytetty (ei sään armoilla) ja se oli ns. tukiasemapaketti, joka sisälsi hieman enemmän kalustoa kuin muut toiminnassa mukana olleet ns. peruspaketit. Itse asiassa näitä tukiasemapaketteja ei ollutkaan kuin yksi. Kaikki muut olivat pienempiä viestilaatikoita radiokalustoineen.

Palaan laatikon sisältöön tarkemmin tuossa Itsenäisyyspäivän jälkeen (6.12.2023) tässä blokissa. Toki Itsenäisyyspäivänä on mahdollista, että osallistun päivän viettoon muiden sotilasradioamatöörien ja -asemien kanssa laatikosta löytyneellä radiolla!

Huom: kuvassa 2 olen poistanut laatikon lukot ja korvannut ne nippusiteillä ja sinetillä. Oli hauska huomata, että hallussani ollut vanha avain toimi vielä eikä lukkoja tarvinnut murtaa. Kyllä Abloy osaa.

Huom2: mukana ollut HF-antenni ei ollut osana kätköä, vaikka löytyikin saman operaattorin jäämistöstä.

@ri 

Kätkölaatikko ja sen mukana pelastettu vanha HF-antenni 20.11.2023 (kuva 2)

 
 

Rajakarhun uudet ilmeet

Rajakarhun uusi ilme. Ensimmäinen vedos.

Tänään tuli harjoitusvalmisteluja tehdessä mieleen, että voisi kokeilla tuo keinoälyn toimintaa kuvien luomisessa ja muokkaamisessa. Olin nähnyt jo paljon materiaalia, jota oli tuotettu tuolla AI-periaatteella. Joten ei muuta kuin kokeilemaan. Tuo AI (keinoäly) löytyy jo lähes kaikista työasemista, jonne se on hienosti ujuttautunut Windows selaimien osana. 

Itselläni ei ollut aiempaa kokemusta ko. kuvantamisesta, joten ei kuin kokeilemaan. Kerroin AI:lle haluavani luoda kuvan, joten ei muuta kuin muutama avainsana, niin asia lähtee liikkeelle. Tällä sivustolla olevat rajakarhut on luotu sanoista: "A Futuristic Border bear" (futuristinen Rajakarhu). Kolmen avainsanan antamisen jälkeen AI:ltä meni vajaa minuutti kun se loi kyseiset neljä kuvaa. Tarvittaessa olisi kesken luontityön voinut antaa lisääkin ohjeita tai vihjeitä kuvaan, mutta hyvin selvisi AI haasteesta näinkin.

Aika jännä kun katsoo noita karhun taustalla olevia kuvatuksia: sieltä löytyy rajapartioiden käytössä olevaa dronekalustoa, tuhdimpaa raja-aitaa, lentoasemaympäristöä jne......

Näin tällä kerralla. Tai paremminkin "näihin kuviin ja tunnelmiin"

@ri

Rajakarhun uudet ilmeet. Koko sarja.

 

Rajan wiestimiehet koolla jälleen

Kaakkois-Suomen Rajavartioston reservin "wiestimiehet" kokoontuivat jälleen vuosittaiseen tapaamiseen. Tällä kerralla tapaamispaikaksi olikin valikoitunut sopivasti Immolan kasarmialue. Aluehan onkin kokenut melkoisia muutoksia viimevuosina, joten kaikille tapahtumaan osallistuneille oli paljon uutta ja ihmeellistä katsottavaksi. Paikallisen oppaan johdolla suoritettu tutustumiskierros oli kaikessa laajuudessaan erittäin hyvä ja antoi selkeän kuvan rajan nykyisistä toiminnoista alueella.

Kattavan alue-esittelyn jälkeen olikin vuorossa tutustuminen uuteen ruokala- ja sotilaskotirakennukseen. "Sotkussa" olikin juuri sopivasti tarjolla mukavat kahvileivät kävelylenkin piristykseksi. Monelle tämä uudessa sotilaskodissa käynti olikin varmasti ensimmäinen, sillä vielä nykyisellään rakennus sijaitsee suljetulla sotilasalueella, jonne pääsy vaatii erikoisluvan. Jatkossa kun Rajamuseo avautuu yleisölle, tulee mahdollisuus myös sotilaskodissa vierailuun ilman saattajia tai erikoislupia.

Immolassa suoritetun kierroksen jälkeen oli tarkoitus vierailla Lotta museossa, mutta museo olikin suljettu, joten näyttely vaihtui ruokailuun. Ruokailun jälkeen olikin sitten aika siirtyä vapaamuotoiseen illanviettoon Imatran kylpylän alueelle, jossa sauna oli sopivasti lämpimänä ja tilat majoitukseenkin löytyi niitä tarvitseville. Ilta sujuikin mukavissa merkeissä erilaisten aktiviteettien, oman, "live- orkesterin" esityksiä kuunnellessa sekä tietysti erilaisten muisteloiden merkeissä. Joukon keski-ikä lähenee jo reilusti yli 70 vuotta, joten muistoja riitti muillekin jaettavaksi.

Ensi vuonna sitten uudelleen.

@ri / RjKK

Lotta museo

Uusi sotilaskoti Immolassa

Mars - mars

"Radiosignaalicluster" ml. RjKK

 

"Signaaliclusterin" rautakalustoa 1992-2021 (kuva 1)

Useissa vuosien varrella tekemissäni postauksissa ole tullut joskus maininneeksi radiosignaalien seurannassa ja käsittelyssä käyttämäni laajakaistaisen "radioklusterin". Koska jotkut rohkeat ovat uskaltaneet jopa kysellä asiasta, ajattelin valottaa tätä asiaa hieman noin teknisesti siltä osin kuin se on mahdollista.

Hyötyliikenne (siviili- ja sotilasliikenne) on siirtynyt erilaisiin digitaalisiin lähetelajeihin jo hyvin varhaisessa vaiheessa: perinteinen puhe ja sähkötysliikenne sai pian kehittelyjen jälkeen rinnalleen erilaiset fax-, RTTY, Telex ja monia muita liikennöintimuotoja, joista ei oikein ns. korvakuulolla saanut mitään selkoa, vaikka viestitys itsessään ei olisi ollut salattu millään tavalla. 

Viestien seuraamiseen tarvittiinkin hieman uutta tekniikka ja tietokoneet, jotka sitten mullistivatkin viestinnän kokonaan. Itsellänikin oli vielä 80-luvulla ensimmäisten joukossa hankittu Commodore 64 -tietokone, johon ei tullut hankittua peliohjainta, vaan hieman oudompi lisävaruste: pakettiradiomodeemi ja sen rinnalle myöhemmin suoraan USA:n markkinoilta oma WEWAX-moduli sääkuvien ja sanomien seurantaan lyhyillä aalloilla ja NOAA-satelliittien kautta 137 MHz:lla.

Tätä iloa kestikin liki 10 -vuotta, kunnes tuli aika ja mahdollisuus päivittää tuo hyvin palvellut Commodore ihka uuteen "DOS-läppäriin", johon menikin sitten lähes koko peltisepän koko harjoitteluajan palkka tuolloin - mutta se kannatti, näin jälkikäteen ajatellen. Tuolloin ei vielä ollut tiedossa, että ATK ja erilaiset viestitekniset laitteet tulisivat muodostamaan työuraa seuraavaksi reiluksi 30 vuodeksi.

Otsikossa mainitun "Radiosignaaliclusterin" valmistin työantajani hiljaisella hyväksynnällä: sehän koostui aikana hienoimmista radiomodeemeista (TNC), jotka tietokoneisiin yhdistettyinä avasivat signaaliavaruuden kokonaan uudella tavalla. Näissä tuotteissa oli sekin hyvä puoli, että nämä "rautamodeemit" eivät kuormittaneet niihin liitetyn tietokoneen resursseja juurikaan ja niitä voitiin hallita vaikka hyvin yksinkertaisilla DOS-ohjelmistoilla. Kuvan 1 konseptilla pystyttiin helposti seuraamaan lähes kaikkea data-liikennettä radioaalloilla; oli sitten kyse nopeasta sähkötyksestä tai jostain PACTOR (ARQ) lähetteestä. Tarvittaessa kuultu liikenne saatiin tulostettua ns. telaketjupaparille ihmeteltäväksi ja ehkä analysoitavaksikin.

Tuo "rautakausi" tuli eräänlaiseen taitepisteeseen 1998, jolloin työnantajan kautta saatiin käyttöön uutta ATK-kalustoa, joissa oli jo Windows 3.1 Workgroup tai Windows 98 -käyttöjärjestelmät. Graafinen käyttöjärjestelmä jo itsessään oli hieno kokemus, mutta signaalien metsästyksen osalta vielä hienompaa oli se, että nyt saatiin tietokoneiden äänikorteille uutta käyttöä. Eikä mennyt pitkään kun työaseman äänikortilla olisi korvattu lähes koko tuo kuvan 1 ratamodeemitorni. 

Kun aikoinani esittelin äänikortin käyttöä radiosignaalien metsästämisessä ja hyödyntämisessä muutoinkin viestiliikenteessä ei mennyt pitkään kun sain toimialajohtajalta Helsingistä lähetyksen, jossa oli useita tietokoneista poistettuja äänikortteja (Soundblaster 16). Perinteisessä toimistokäytössähän ei äänikorteista ollut mitään hyötyä, joten ne voitiin kätevästi poistaa työasemista ja laittaa parempaan käyttöön näin. Tuo Soundblaster olikin ehkä se paras äänikortti tuolloin äänen käsittelyyn näiltä osin. Tänä päivänäkin tuo tietokoneen oma äänikortti näyttelee tärkeää osaa niin ammattilaisten kuin amatöörienkin signaalien käsittelyssä. Ja sanomattakin lienee selvää, että tietotekniikan kehittyessä on erilaisia lähetelajeja ihmeteltäväksi kehitetty melkoinen määrä. Ja uusia tuntuu tulevan koko ajan lisää niin siviili- kuin erityisesti militariapuolella.

Kuvassa 2 onkin sitten se viimeisin innovaatio eli työasema jolla hoidin rautaklusterin tehtäviä aina eläköitymiseen 2021 saakka. Itse clusterista oli loppuaikoina käytössä oikeastaan vain ja ainoastaan nuo SCS:n erikoismodeemit sekä tietysti tietokoneen oma(t) äänikortit: ulkoiset ja sisäiset. Kuvassa 2 ollaan rautaklusterin tietovarantoa ohjelmistojen ja seuranta-aineiston osalta siirtämässä tietoturvalliseen tallennuspaikkaan ennen järjestelmän alasajoa joulukuussa 2020.

Näihin kuviin ja tunnelmiin tällä erää 😎

@ri / RjKK

"Signaalicluster" vm.2021 - shutting down (kuva 2)

MV ESTONIA nousee jälleen pinnalle

ISBN 951-37-2951-6

M/V Estonia upposi 28.syyskuuta 1994 ollessaan matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Laivalla olleista 989 matkustajasta hukkui 852! Kaikkiaan laivalla oli onnettomuuden tapahtuessa henkilöitä 17 eri kansalaisuudesta, eli onnettomuus noiltakin osin kosketti aika montaa eri valtiota, raskaimmin tosin Viroa ja Ruotsia.

M/V Estonian onnettomuuden selvittely on osoittautunut erittäin haastavaksi asiaksi, koska tapahtuman ympärille on kertynyt jatkuvasti uutta ja ristiriitaista todistusaineistoa. Vuonna 1997 julkaistun loppuraportin jälkeen on tänään (23.1.2023) julkaisuvuorossa uusi tutkimusraportti, joka ilmeisesti tulee täydentämään onnettomuuden kuvaa niiltä osin kun uusi tutkinta-aineistoa antaa aihetta. Aihetta varmasti on, jos on uskominen niihin uutisiin ja dokumentteihin, joita on noussut loppuraportin jälkeen pinnalle.

M/V Estonian osalta totuuksia onkin useampi kuin yksi: virallinen totuus, epävirallinen totuus, vaiettu totuus ja salattu totuus. Myös muita totuuksia asian ympäriltä varmasti löytyy. Jännityksellä jäämme odottelemaan mitä tuleman pitää.

Itse toimin M/V Estonian onnettomuuden aikaan Rajavartiolaitoksessa, viestiteknisissä tehtävissä. M/V Estonian pelastustoimissa luonnollisesti meripelastus näytti ratkaisevaa osaa, joten näiltä osin Rajavartiolaitos pelastusorganisaationa oli avain asemassa asian osalta. Ennen virallisen loppuraportin kirjoitusta onnettomuuden osalta kokoontui varmasti kymmeniä ellei satoja erilaisia kokoonpanoja pohtimaan ja analysoimaan onnettomuutta ja siihen johtaneita tapahtumia. Oman toimeni osalta olin mukana Rajan edustajana syksyllä 1995 ja keväällä 1996 pidetyissä selvittelyissä, jotka pidettiin Suomessa tutkintaa johtaneen Kari Lehtolan (k.2019) johdolla Merivartiokoulun tiloissa, Espoossa. Tilaisuudessa olivat läsnä vain eri viranomaisten edustajia ja siinä käsiteltiin laajasti itse pelastustapahtumaa ja siihen liittyviä seikkoja. Itse olin paikalla kommentoimassa onnettomuuteen liittyvää viestiliikennettä ja luovutin tutkintaorganisaatiolle tallenteet niin viranomaisten viestiliikenteestä kuin onnettomuus yön osalta tehtyyn viestiliikenneanalyysiin, jossa tuotiin esille tapahtumaa ennen, sen aikana ja sen jälkeen alueella suoritettu viestiliikenne. 

Viestiliikenneanalyysi oli tuolloin ja ehkä vieläkin hieman asiaa ns. sivuava osuus, sillä itse pelastustoimien suorittamiseen sillä ei ollut vaikutusta - kukaan ei häirinnyt hätäviestintää! Itse tapahtumaan liittyvän viestiliikenteen osalta on hyvä tiedostaa, että tuolloin ei vielä oltu siirrytty nykyiseen, digitaaliseen, VIRVE-radioon, joka mahdollistaa monipuoliset mahdollisuudet viestiliikenteen osalta, vaan toimittiin perinteisen analogisen radiokaluston kanssa. Puheradioilla tapahtuvan viestiliikenteen seuraaminen olikin tuolloin erittäin helppoa.

Lehtolalle tuolloin luovuttamassani ja esittelemässäni viestiliikenneanalyysissä olikin esitelty sitä viestiliikennettä, jota oli saatu havaittua kyseiseltä ajanjaksolta lähinnä kotimaisten ja virolaisten "Utility-kuuntelijoiden" toimesta. Sana "utility" tarkoittaa tässä merkityksessä "hyötyliikennekuuntelua", jossa seurataan mm. lentokoneiden, lennonjohtojen, viranomaisten  viestiliikennettä. Analyysissäni ei tuolloin otettu kantaa siihen kuka ja mitä on sanottu radiotaajuuksilla, vaan tarkoitus olikin tuoda hieman esiin sitä kuinka viestiliikenteen koostumus oli muuttunut ennen ja jälkeen tapahtuman - vai oliko? 

Tapahtuma aikana luonnollisesti pääosan muodosti itse pelastustoimiin liittyvä radioliikenne, mutta Itämeren alueella oli tuolloin paljon muutakin viestiliikennettä. Tämän "muun" viestiliikenteen osalta nostin tuolloin erityisesti esille kaksi ryhmää: sotilas ja diplomaatti -viestit. Kumpienkin viestiryhmien osalta oli tapahtunut merkittävä muutos. Tosin onnettomuus jo itsessään aiheutti sen että myös molempien ryhmien liikennöinti lisääntyi tapahtumien myötä. Viestiliikenteen osalta ei varmasti voida vetää tarkkoja johtopäätöksi siitä, liikkuiko alueella tapahtuma-aikaan vieraan vallan sotilasaluksia, sukellusveneitä tms. Eikä myöskään sitä, mikä merkitys Ahvenanmaalla olevan Venäjän lähetystön lisääntyneessä viestiliikenteessä liittyi juuri onnettomuuteen.

Mielenkiintoisen lisänsä tuohon Espoossa käytyyn keskusteluun toi kysymys, jonka Lehtola esitti paikalla olleelle Puolustusvoimien edustajalle: "Oliko Puolustusvoimilla havaintoja mahdollisesta sukellusveneestä tai muusta toiminnasta onnettomuusyönä alueelta?" Kysymykseen ei saatu vastausta. Ei haluta eikä haluttu paljastaa Suomen signaalitiedustelukykyä noilta osin. Sama sääntöhän pätee yhä nytkin. En tiedä enkä ala arvailemaan, onko näin vuosikymmenien jälkeen mahdollista avata tuota salaisuuden verhoa hieman noiltakin osin. Onhan aikaa kulunut ja tekniikka kehittynyt, joten signaalitieto vuodelta 1994 voisi avata sitä epäilysten verhoa, joka M/V Estonian ympärillä yhä edelleen tuntuu pyörivän. Saataisiin ehkä yksi keskusteluissa pyörivä asia sukellusveneen osalta poistettua tai sitten heitettyä vain lisää "vettä laineille".

Kohta tulee 30-vuotta kuluneeksi noista tapahtumista, joten jännittävää nähdä mitä ja miten asian osalta edetään seuraavien vuosien saatossa. Kaikkia papereita ja dokumentteja tuskin on merkitty salaisiksi ja monien dokumenttien osalta taitaa tuo 30 vuotta olla eräs rajapyykki salauksienkin osalta 😎 

M/V Estonian loppuraportin lisäksi kannattaa lukaista J.K. Tammisen kirjoittama kirja "Estonian salaisuudet". Mutta, erityisesti nyt jäädään jännityksellä seuraamaan mitä tuo tänään julkaistava uusi raportti asian osalta tuo ja nostaa esille. Sitä odotellessa......

@ri

ISBN 978-952-375-343-3 (Minerva 2021)

Sissiristi kunniaan !

Sissiristi ja muuta heraldiikkaa Rajamuseon näyttelyssä 2022

Joukko-osastoissa on perinteisesti palkittu hyvistä ja kiitettävistä suorituksista mm. jakamalla erilaisia ansioristejä. Omasta arkistostakin niitä löytyy varusmiesajoilta muutama kappale.

Nyt esille nostamani "Sissiristin" osalta nousi tässä viikolla mielenkiintoinen kysymys, johon ei suoraa vastausta ole vielä löytynyt. Asia heräsi ns. henkiin kun kävin RjKK:n edustajana vaimoni kanssa tutustumassa sulkeutuvaan Rajamuseon näyttelyyn Imatralla. 

Eräässä vitriinissä oli mielenkiintoinen merkki: sissiristi. Sissiristiä on tietojen mukaan jaettu vuodesta 1982 lähtien Rajan kyvykkäimmille varusmiehille. Rajavartiolaitoksen edesmennyt päällikkö kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen oli vuonna 1982 yksi ensimmäisistä, joka kyseisen ristin sai palvelusaikanaan Pohjois-Karjalan rajavartiostossa. Vaikka Laitinen sai urallaan paljon muitakin mitaleja, käytti hän sissiristiä esillä virkapuvussaan.

Itse sain kyseisen huomionosoituksen vuonna 1987 Imatran Immolassa. Olin juuri siirtynyt rajavartijan peruskurssilta Sissikomppaniaan (SissiK) kouluttajaksi VA-vakanssilla, kersantiksi. Vähän kuin "varkain" pääsin nuoresta iästä huolimatta pian komppanian viestikoulutusvastaavaksi eli työskentelemään partioradistien kanssa. No, tähän lienee ohjannut hankittu sähkötystaito ja muukin kiinnostus radioviestintään.

Sissiristiin tämä tausta liittyy niin, että vuoden suurimman tiedusteluharjoituksen jälkeen tuli komppaniaan kuulemma hyvää palautetta viestiliikenteen toimivuuden osalta: partiosanomia oli lähetetty ja vastaanotettu niin sanomalaitteilla kuin hieman oudommalla sähkötykselläkin, mikä oli kiinnittänyt huomiota yläjohtoportaissa. Lisäksi komppaniassa laaditut viestiliikenneperusteet olivat osoittautuneet hyviksi, sillä radiotiet toimivat. Tällä kerralla nuo perusteet olikin laadittu muutoin kun ns. "mutu-tuntumalla" eli otettu huomioon taajuuksia valittaessa vuorokaudenaika, auringon aktiivisuus ja muut radiokeliennusteessa tärkeät seikat.

Varusmiesjoukon kotiutuessa oli itselleni melkoinen yllätys kun silloinen komppanian päällikkö, kapt Seppo R, luki palkittujen nimiä. Oman saapumiserän osalta ristit tulivat luonnollisesti kunnostautuneille varusmiehille, mutta samalla tuli kyseinen risti myös itselle. Kun kysyin asiaa myöhemmin kapt R:ltä, hän kertoi, että eihän tuossa mitään ihmeellistä, olet vielä VA-vakanssilla (melkein kuin varusmies hi..) ja kyllähän nuo perusteet täyttyivät vaikka peruskoulutus aikoinaan onkin hankittu Rakuunoissa.

Itselleni heräsi nyt museolla käynnin jälkeen kaksikin perustavaa laatua olevaa kysymystä, joihin varmaan joskus löytyy joku järkevä vastauskin:

1. Omalta osaltani katsoisin, että oli vuonna 1987 jo ns. "vaki-virassa", joten olisikohan kyseessä mahdollisesti ensimmäinen tapaus, jossa kyseinen tunnustus Sissiristin muodossa on jaettu henkilökuntaan kuuluvalle? 

2. Vuonna 1991 alipäällystönperuskurssit suoritettuani kysyin henkilöstötoimialan suunnalta, josko tätä Sissiristiä voisi käyttää Rajan juhlapuvussa, muiden virka-ansiomerkkien rinnalla. Tuolloin vastaus oli jyrkkä EI ! Asian puiminen jäikin sitten siihen ja merkki löysi paikkansa (onneksi) muiden merkkien joukosta "miljoonalaatikosta". Tänään tulikin mieleen, että ilmeisesti pitää olla vähintään kenraaliputkessa, jotta Sissiristiä voi kantaa virkapuvussa tai sitten ohjeistukset ovat vuosien saatossa muuttuneet, mitä pidänkin todennäköisimpänä vastauksena.

 

Sissiristi vm. 1987 (va-kersantti)

Kohti uusia haasteita ja ihmetyksiä.....

//ARi\\

Wiestimiehet koolla

Rajan "Wiestimiehet" kokoontuivat jälleen

 

Pitkän Koronasulun jälkeen oli jälleen aika kaakkoisrajan reservin viestimiesten kokoontumiselle. Perinteinen tapaaminen suoritettiin tällä kerralla Luumäen 23.-24.5.2022. Paikka oli otollinen sillä Luumäeltä löytyy paljon mielenkiintoisia kohteita tutustuttavaksi sekä tietysti laadukasta majoitusta komeissa maisemissa.

Paikalle oli ehtinyt peräti 16 reservin viestimiestä sekä yksi henkilö videoyhteyden kautta. Eli ihan mukavalla kokoonpanolla oltiin samalla asialla. Eihän näitä viestialan erikoisosaajia niin hirmuisesti kaakkoisrajalla ole palvellutkaan. Ikä haarukkaa osallistujille tuli 55 - 80 vuotta, eli ihan hyvä otanta näiltäkin osin.

Päivien aikana tutustuttiin Presidentti P.E.Svinhuvudin kotimuseoon, Salpalinjaan ja Kivijärven komeisiin maisemiin. Kuinkas muuten. Sään puolesta tuo ajoitus tapahtumalle oli enemmän kuin nappisuoritus. Kiitokset tapahtuman puuhamiehille tästäkin.

vy 73 // ARi