Terveiset VIIPURISTA.....

Viipuri - 12.-13.7.2019

Terveiset Viipurista. Tuli pitkän tauon jälkeen jälleen pistäydyttyä vaimon ja ystävien kanssa naapurikaupungissa, Viipurissa,  viime viikonloppuna. Laivalla kätevästi molempiin suuntiin, viisumivapaasti ja majoittuminenkin laadukkaassa hotellissa aivan kauppatorin äärellä. Mikäs sen kätevämpää.

Muutama vuosi on tehnyt melkoisen paljon positiivistä kaupungin ilmeelle. Näki, että asioihin on ainakin yritetty panostaa järkevällä tavalla. Useat rakennukset olivat saaneet pintaansa uutta maalikerrosta, pahimmat rauniot oli korjattu pois tai kunnostettu, Salakkalahden "Karolenko" -laivakin oli saatu poistettua altaasta jne..jne... Myös uusia kahviloita ja ruokapaikkoja oli tullut katujen varsille runsaasti, joten valikoimaa riitti niiltäkin osin.

Tällä kerralla tuli suoritettua myös ns. kulttuurikierros, koska aikaa oli. Ensimmäisenä kohteena oli kuuluisa Aalto-kirjasto. Kirjasto oli kunnostettu komeaan kuntoon ja kirjavalikoima eri osastoilla oli enemmänkin kuin tyydyttävää tasoa. Tosin valtaosa venäjänkielistä, kuten kuvaan kuuluu, mutta ko. murretta osaaville tuohan ei ole este, korkeintaan hidaste.

Toisena kohteena olikin sitten itse linna, joka oli nyt avoinna kaiken kunnostuksen ja saneerauksen jäljiltä. Toki pohjoispuolen "esilinnan" osuus oli vieläkin työmaan alla, mutta muut osiot olivat jo turistienkin käytössä. Itse linnaan ja sen moniin näyttelyihin / tapahtumiin oli tarjolla eri hintaisia lippuja. Venäjää taitamattomille saikin lippuluukulta englanninkielisen esitteen eri vaihtoehdoista. Itse tyydyin vain perusnäyttelyihin oikeuttavaan pääsylippuun, jolla pääsi kaikkiin kolmeen näyttelykokonaisuuteen. Hintaa lipulla oli 700 rublaa. 500 rublan lisäpanostuksella olisi päässyt katselemaan maisemia tornin huipulta, mutta koska ei ollut varmaa mihin aikaan sinne ryhmä jälleen vietäisiin, jätin tuon vaihtoehdon pois. Ehtiihän sitä seuraavallakin kerralla.

Linnan tornin ja pihamuurin suojissa olevat näyttelyt valottavat Viipurin historiia läpi vuosisatojen; sieltä löytyy argeologisissa kaivauksissa löytyneitä esineitä ym. runsain mitoin. Erittäin edustava kokonaisuus. Sotavuosille 1939-1944 oli luonnollisesti varattu oma kokonaisuus. Lisäksi alueen geologia ja luonto olivat saaneet omat osastot. Hienoja pienoismalleja, täytettyjä eläimiä jne... oli runsaasti nähtävillä. Ulkomuurin suojissa oli sitten oma osasto, jossa esiteltiin lähivesiltä nostettuja löydöksi; oli tykinkuulia, laivan osia, ankkureita jne...jne...

Sääkin suosi ulkoilua, joten mikäs oli reissatessa.

Viipurin "kujanjuoksu" 1944 / 1994 - historiaa pitkin ja poikin

Jo syvältä 70-luvulta lähtien on historia eri muodoissaan kiinnostanut siinä määrin, että sen parissa on tullut kulutettua aikaa mitä erinäisimmillä tavoin. Yksi mukava ja kongreettinen tapa on tutustua johonkin asiaan ja mennä sitten itse paikanpäälle katsomaan paikkoja ja esineitä, jos se vain suinkin on mahdollista.
Yhtenä hyvänä esimerkkinä, jonka varmasti kaikki tuntevat voisin mainita Egyptin pyramidit. Aineistoa löytyy vaikka kuinka paljon niin kirjoitettuna kuin kuvitettunakin. Ja mikä parasta itse pyramiditkin ovat vielä säästyneet melko hyvin ryöstelijöiltä ja sodilta, puhumattakaan ns. turistieroosiosta.
Aivan Egyptiin saakka ei tietysti tarvitse kokemuksia lähteä kartuttamaan. Niitähän löytyy paljon lähempääkin, jos vain uskaltaa avata ulko-oven ja hieman liikkua lähiympäristössään.
Lappeenrannan ympäristö on tietysti aivan vertaansa vailla oleva paikka, niille jotka ovat kiinnostuneet ns. sotahistoriasta. Alueella on ehtinyt vuosisatojen saatossa vaikuttamaan monet armeijat ja onpa paikkakunnalla käyty aikoinaan myös verisiä taisteluja silloisten "suurvaltojen" välillä. Toki pienempiä, mielenkiintoisia "kahauksiakin"on ollut. Yhteistä niille kaikille on se, että kaikaista on jäänyt jäljet maastoon ja kirjallista aineistoa taustoittamiseksi on runsaasti saatavilla - kunhan sitä osaa vaan etsiä.
Muutama viikko sitten sain käsiini pari mielenkiintoista kirjaa, jotka kokosivat kansiensa väliin tapahtumat Viipurissa, kesäkuussa 1944. Tuolloinhan Viipuri menetettiin jälleen kerran rakkaalle viholliselle, Venäjälle. Viipurin taistelustahan on liikkeellä lukuisia tarinoita ja legentoja: osa täyttä faktaa varmasti, mutta osa aikojen kultaamia muistoja.
Venäjän arkistojen avauduttua, ainakin osittain, on tarjolle tullut uutta aineistoa, jota tutkijat ovat voineet käyttää hyödykseen sotahistoriaa päivittäessään. Totuushan on pitkälti ollut se, että vuoden 1944 taisteluista on paljon materiaalia jäänyt viholliselle tai tuhoutunut. Näin ollen monia asioita on jouduttu yhdistelemään useammasta eri lähteestä. Itse tapahtumat kokeneet kertojat alkavat olla jo hyvin vähissä, joten onkin hyvä, että myös kirjallista materiaalia tulee esiin arkistojen kätköistä.
1990-luvulla tuli melko usein "seikkailtua" Viipurissa ja oli luonnollista, että aina kaupungissa liikkuessa tuli mieleen erilaiset historialliset kiinnekohdat kaupungin osalta. Jo, pelkästään itse linna kätkee muuriensa sisään koko joukon mielenkiintoista historiaa. Koko kaupunkia ajatellen onkin sitten nuo kesäkuun 1944 tapahtumat, jolloin kaupungista jouduttiin luopumaan, jääneet varmasti päällimmäisiksi.
Toukokuussa 1994 tuli hyvän ystäväni kanssa hieman kongreettisesti koettua tuota historiaa. Olimme saapuneet aamupäivällä kanavaa pitkin Viipurin satamaan, josta sitten suuntasimme kävellen matkamme kaupungin toiselle laidalle vanhoja taistelupaikkoja ja nähtävyyksiä katselemaan. Jokainen tietää, että joskus aika menee kuin lentämällä, niin kävi nytkin. Ollessamme kaukana Patterimäen takana tutustumassa silloisen VKT-linjan (Viipuri-Kuparsaari-Taipale) maastoihin, tuli äkkiä mieleen että se laiva muuten lähtee kohta paluumatkalle. Aikaa laivan lähtöön olisi hieman reilu tunti ja matkaa satamaan vajaa kolme kilometriä linnuntietä.
Paikallisen taksin tai julkisen kulkuneuvon käytöstä päätimme yhteistuumin luopua, koska olihan kertoman mukaan vuonna 1944 nopeimmat taistelija asemista irtaantuessaan siirtyneet vihollisen tulimyrskyssäkin kaupungin lävitse Linnansillalle (sataman viereen) reilusti alle tunnissa. Nyt ei ollut ketään ampumassa selkään tai "persuuksille", joten uskoimme selviävämme urakasta kunnialla.
Urakasta selvittiin kunnialla - kiitos suunnistustaidon ja jonkinasteisen paikallistuntemuksen. Jos olisimme valinneet reitiksemme suoran ylityksen Patterimäen kautta, olisi voinut käydä niin, että olisimme saattaneet päästä ihailemaan laivan irtaantumista satamasta komealta näköalapaikalta.
Kävellen ja ns. kevyellä kenttähölkällä olimme saavuttaneet sataman ja passintarkastuspisteen ajassa 55 min - samalla olimme karistaneet hänniltämme tuolloin vielä runsaslukuisina parveilleet hieman agressiivisetkin "kauppahemmot", joilla ei aina ollut puhtaat jauhot pusseissaan.
Monia kokemuksia rikkaampana jälleen ensi kesänä tutustumaan naapurikaupunkimme ihmeisiin.