Oma "Agenttipostilaatikko" - "Dead Drops"

 

Dead drops -postilaatikko Mustolassa

Agenttikirjoja ja -sarjakuvia lukeneet muistavat hyvin, kuin agentit käyttivät ja käyttävät yhä ns. kylmiä postilaatikkoja viestien välittämiseen. Kylmien postilaatikoiden käytöllähän halutaan varmistua siitä, että sen käyttäjä / viestittäjät eivät paljastu tietoa siirtäessään. Viestinjättöpaikkoina on perinteisesti toimineen siltojen rakenteet, puistojen roskakorit, puukantojen kolot jne.... 

Hieman nykyaikaisempi versio "agenttilaatikosta" on marraskuussa 2010 esitelty projekti: Dead Drops. DD eli Dead Drops on täysin anonyymi, yleensä rakennuksen seinärakenteisiin kiinnitetty USB-tikku. Tikku tulee olla asennettuna sellaiseen tilaan / paikkaan, jonne on yleisöllä vapaa pääsy. USB-tikun tulee olla käytettävissä niin luku- kuin kirjoitustapahtumien osalta ilman ylimääräisiä ohjelmistoja. Seinään asennettuna DD näyttääkin vain seinässä olevalta A-tyypin USB-liittimeltä. Useimmilta DD jääkin huomaamatta. 

Kovin suurta "hypetystä" ei tämä DD-villitys ole saanut aikaiseksi, sillä vuodesta 2010 lähtien on koko maapallolla rekisteröity vain 2240 DD:tä, joista melkoinen osa on jo merkitty kadonneeksi tai muutoin rikkoontuneeksi. DD-karttaa voi käydä katsomassa tämän linkin kautta.

Mitä ja miksi ? Tämä kysymys nousee varmasti ensimmäiseksi mieleen, kun tulee kyse DD:stä. Ensimmäiseen kysymykseen on helppo vastata, sillä projektin mukaisessa DD:ssä on vähintään kaksi tekstitiedostoa, joista toinen on ns. projekti julkilausuma eli Manifesti ja toinen info-tieto asennuspäivämäärästä ja asentajan nimimerkistä. Kaikki muu tikuilta löytyvä tieto onkin sitten vapaasti liikuteltavissa ja voi kyllä sisältää ihan samoja asioita niin hyvässä kuin pahassa, mitä löytyy internetinkin selailusivustoilta. 

Jälkimmäiseen kysymykseen, miksi, voi olla montakin vastausta, mutta ehkä se ensimmäinen mieleen tuleva vastaus on: tiedon julkistamisen vapaus. Mahdollistaahan nämä "postilaatikot" osaltaan vapaan tiedonsiirron ilman valtiollista sensuuria siirrettävän tiedon sisältöön. Tästä on sitten omat hyvät ja huonot puolensa luonnollisesti. Aivan kuten internetissäkin on DD:n käyttäjissäkin niitä, jotka haluavat käyttää projektia ns. "likaisen tiedon" välittämisessä. Vaikka ohjelmistojen siirto tikkujen avulla on kielletty on tästäkin säännöstä luonnollisesti poikkeuksia. Mutta aivan kuten internetissäkin, ei kannata mennä avaamaan tai asentamaan ohjelmistoja tai tiedostoja, joiden toiminnasta tai sisällöstä ei voi olla varma. 

Esimerkkinä DD:n käytöstä voisin nostaa myös DD-kartalla näkyvän kohteen, joka sijaitsee Pohjois-Koreassa. Tämä tikku tai sen tekijä ei luonnollisestikaan ole tiedossa ja on hyvin todennäköistä, että kyseinen DD on yksi niistä monista, joita on lennätetty Pohjois-Koreaan ilmapallojen avulla. Tämä kartalla näkyvä DD onkin vain muistutus, että tiedonjakaminen toimii. Suomesta

Viimeisimmän DD-listauksen mukaan Suomessa on rekisteröity 12 DD:tä, joista yli puolet on merkitty rikkoontuneeksi tai pois käytöstä. Oma DD-laatikko on edelleen toiminnassa. Asensin DD:n osana projektia jo vuonna 2013 (24.10). Mitään suurta ryntäystä ei oma DD ole saanut aikaiseksi vaikka onkin lajinsa ainoa Kaakkois-Suomessa. Oma postaukseni perustamastani DD:stä löytyy edelleen tältä blokisivustolta. 

Itse asiassa olin jo unohtanut koko laatikon olemassaolon, kun sain ns. "ahaa-elämyksen" kun näin tuossa taannoin nuorehkon mieshenkilön kävelevän pihakatua edestakaisin kannettava tietokone sylissään. Ajattelin tuon olevankin jonkin sortin kaupustelija, joka etsii seuraavaa kohdetta asioinnilleen. Mutta, eipä ollutkaan kaupustelija. Ilmeni, että hän etsiskelikin juuri DD:tä oli ns. "laatikkokäynnillä". Tämän innoittamana tuli sitten kirjailtua tämäkin blogipostaus. Vuosia takaperin kohteella kävi muutamaan otteeseen hieman oudompia ajoneuvoja parkissa. Päättelin tuolloin niiden antennivarustuksesta, että ovat harrastamassa ns. "WarDriving":ia, jossa etsitään ja metsästetään vapaita WiFi-verkkoja. Itseltäni sellainenkin "hunajapurkki" löytyy, joten asia jäi silleen. Nyt asiaa uudelleen ajateltuna, taisikin olla niin, että kävijät olivat myös liikkeellä DD:n tiimoilta. Ensi keväänä pitänee suorittaa Mustolan DD:lle ns. vuosihuolto 😎. Aikoinaan (2013) valmistin varalta myös toisen DD:n, joka jäi asentamatta, mutta löytyi pöytälaatikosta äskettäin.

Jätäpä viestiä laatikkoon, jos satut käymään paikalla. Koordinaatit löytyvät projektin sivustolta etsittäessä. 

@ri

"Korppuja" ja "lerppuja" - aikamatkailua

"korput" järjestykseen.....

Varastoa siivotessa tuli eteen joukko "korppuja" 1990-luvun lopulta. Kuoritekstien mukaan kyseessä oli mielenkiintoinen "datasäilö" - korpuilla olisi 90-luvulla tekemieni lehtijuttujen, EKLY:n sihteerin arkisto ja koko joukko työdokumenttejä.

Onneksi aikoinaan tuli hankittua muutama USB-korppuasema, joten korppujen lukeminen ei tuottaisi ongelmaa, jos ne suostuisivat pitkän säilytyksen jälkeen vielä toimimaan. Ja, kas vain, kyllähän sieltä tiedostot löytyivät ja jopa liki 99% niistä suostui siirtymään uuteen tallennuspaikkaan NAS-palvelimelle.

Mukavahan se oli palata ajassa taaksepäin ja verestellä vanhoja muistoja.

T I E T O T U R V A L L I S U U T T A

Lienee jälleen aika korostaa tietoturvallisuutta myös kotirintamilla. Varsinkin nyt, kun itse jälleen asiaan konkreettisesti törmäsi. Ykköstietokone meni Vistan osalta sellaiseen indeksiin, että lopulta ainoaksi pelastukseksi osoittautui vain koko järjestelmän palauttaminen. Onni onnettomuudessa tietenkin oli se, että järjestelmästä oli tehty varmuuskopio huhtikuussa 2009!

Pari ikävää virhettä tuli tehtyä oman tietoturvallisuuden osalta vaikka asioiden kanssa toimii työelämässä lähes päivittäin.

1. Varmuuskopio oli melkoisen vanha: kopion palautuksen myötä jäi reilun kahden kuukauden tuotokset työasemalta unholaan. Onneksi toki tärkeimmät tiedot, kuten asiakirjat ja kuvat olivat tallennettuina ja varmistettuina eri levyillä kuin itse käyttöjärjestelmä.
2. Varmuuskopion palautusta ei ole tullut testattua, joten oli melkoisen jännää katsoa mikä on lopputulos. Aika moni varmaan sortuu tuohon perusvirheeseen, että ottaa mielestään hienoja varmistuksia, mutta unhoittaa testata niiden palautusta. Yllätys onkin melkoinen, kun palautusprosessin päätteeksi tulee näyttöön teksti "file not found or corrupted"....

Tässä tapauksessa tuli nyt hyvin testattua tuo Vistan oma järjestelmänvarmistustoiminne; dataa oli reilu 30 Gb järjestelmälevyllä ja tuon palautus kesti vain n. 15 minuuttia! Varmistuksen tekeminen itsessään on hieman pitempi prosessi, mutta se onkin hyvä jättää koneen huoleksi yöaikaan, kun ei ole muuta tekemistä.

Mitä asiasta jälleen muistui mieleen:

1. ota koko järjestelmästä varmistus riittävän usein esim. 1 kerta/ kuukausi
2. testaa sopivassa yhteydessä myös palautuksen toimivuus
3. tallenna tärkeä data muualle, kuin tietokoneen järjestelmälevylle: toinen kiintolevy tai nykyään niin edulliset USB-levyasemat

Ilman levyrikkoja, toimintahäiriöitä tuo järjestelmän palautus tulee hyvin ajankohtaiseksi myös silloi kun sattuu joku virus tai muu ökömönkijäinen tulemaan koneelle, saastuttaen sen.

Käyttöjärjestelmästä riippumatta nämä tietoturva-asiat ovat hyvin samanlaisia: myös Mac ja Linux -rintamilla kannattaa huolehtia asioista. Vaikka virusvaara on pienempi, tekniikka kiintolevyjen osalta on hyvin samanlainen kuin Windows-maailmassa.