Samuel Morse – viestinnän vallankumouksellinen

Rajavartiolaitoksen MM-partiokilpailun sähkötysavain kunniapaikalla 

27. huhtikuuta vietetään Morse-koodin päivää, sillä silloin syntyi Samuel Morse (27.4.1791–2.4.1872), mies, jonka työ muutti viestinnän historiaa pysyvästi. Päivä muistuttaa siitä, kuinka vallankumouksellinen keksintö lennätin ja pisteistä sekä viivoista muodostuva Morse-koodi olivat aikana, jolloin viestit kulkivat hitaasti hevosten, laivojen ja kirjeiden varassa. 

Nykyään viestit kulkevat sekunneissa puhelimella tai tietokoneella, mutta 1800-luvun alussa tieto matkasi hitaasti ja epävarmasti. Juuri tähän ongelmaan tarttui Samuel Morse, amerikkalainen taidemaalari ja keksijä, joka kehitti sähköisen lennättimen sekä tunnetun Morse-koodin.

Morse ei alun perin ollut insinööri vaan arvostettu muotokuvamaalari. Hänen kiinnostuksensa nopeaan viestintään kasvoi henkilökohtaisen tragedian jälkeen: hän sai tiedon vaimonsa vakavasta sairastumisesta liian myöhään ja ehti kotiin vasta hautajaisten jälkeen. Kokemus sai hänet pohtimaan, kuinka tärkeää olisi siirtää tietoa nopeasti pitkiäkin matkoja.

1830-luvulla Morse alkoi kehittää sähköistä lennätintä yhdessä muun muassa Alfred Vailin kanssa. Samalla syntyi järjestelmä, jossa kirjaimet ja numerot voitiin muuttaa lyhyiksi ja pitkiksi signaaleiksi – pisteiksi ja viivoiksi. Tätä järjestelmää alettiin kutsua Morse-koodiksi.

Vuonna 1844 lähetettiin ensimmäinen kuuluisa lennätinviesti Washingtonista Baltimoreen: “What hath God wrought?” (“Mitä Jumala on saanut aikaan?”). Tämä hetki merkitsi uuden viestinnän aikakauden alkua. Ensimmäistä kertaa ihmiset saattoivat lähettää viestejä lähes välittömästi pitkien välimatkojen päähän. 

Morse-koodi oli pitkään keskeinen osa meriliikennettä, armeijaa, radioviestintää ja hätäsignaaleja. Vielä nykyäänkin SOS-hätämerkki (... --- ...) tunnetaan ympäri maailmaa.

Samuel Morsen perintö näkyy edelleen jokaisessa tekstiviestissä, sähköpostissa ja pikaviestissä. Hän loi perustan ajatukselle, että tieto voi liikkua lähes yhtä nopeasti kuin ajatus itse. 

On myös mielenkiintoista huomata kuin yhä teknistyvän ja tietoliikennekeskeisimmän tiedonsiirron rinnalla kaikki itseään kunnioittavat armeijat ovat säilyttäneet sähkötyksen osana viestiliikennettään. Tottahan se on, että siinä missä datayhteydet pätkivät ja vaipuvat kuulumattomiin on sähkötysyhteys vielä toimiva ratkaisu.

Morse-koodin päivä muistuttaa meitä siitä, että joskus yksinkertaisimmat ideat muuttavat maailmaa eniten. Piste ja viiva eivät ehkä näytä paljolta – mutta niiden avulla maailma oppi puhumaan nopeammin kuin koskaan ennen.

...-.- @ri

Turvallisuuspolitiikan murros ja jatkuvuus Suomessa

 

ISBN: 978-951-1-33587-0

Kierrätyskeskuksen kirjahyllyjä tutkaillessa tuli käsiin lähihistoriaan painottuvat Jari Korkin teos: "Puolustuksen paluu - Jussi Niinistön vartiovuoro". Kirja tuoreus, hinta (3 eur) ja kustantaja, Otava, saivat tekemään rajun ostopäätöksen kirjan osalta. Kirja osoittautuikin hyväksi taustoittajaksi niihin puolustusvoimiin ja maanpuolustukseen yleensäkin liittyviin hankkeisiin, jotka pääsivät todella vauhtiin juuri Niinistön vahtivuorolla. Näin jälkikäteen onkin mukava tarkastella niitä taustoituksia, jotka johtivat nykyisiin puolustusteknisiin ratkaisuihin. Samalla on ollut mielenkiintoista havaita, kuinka puolustusministerin salkun arvo hallituksessa on noussut melkoisesti. Enää ei tuo ministerin virka ole ns. "palkintopesti", kuten se monina vuosina hieman on näyttänyt olevan.

Internetin tiedonlouhinnan tuloksena jatkoin hieman syvemminkin tuota puolustusministereihin liittyvää selvittelyä. Ja paljon on vettä virrannut Vuoksessa ja tapahtunut maailmalla siitä kun aloitin selvittelyn 1990-luvulta eteenpäin. 1990-luvun alussa itsekin "hyökkäsin" osaksi puolustusteknisiä haasteita, mikä näin jälkikäteen arvioituna antaa oman, mielenkiintoisen perspektiivinsä asiaan. 

1990-luku merkitsi Suomelle historiallista käännettä. Kylmän sodan päättyminen, taloudellinen lama ja länsi-integraatio loivat täysin uuden toimintaympäristön myös puolustuspolitiikalle. Tässä muutoksessa keskeisessä roolissa ovat olleet Suomen puolustusministerit – kukin omalla tavallaan muovaamassa maan turvallisuuslinjaa.

1990-luku: kohti länttä ja kansainvälisiä tehtäviä

Elisabeth Rehn nousi vuonna 1990 Suomen ensimmäiseksi naispuolustusministeriksi aikana, jolloin koko Euroopan turvallisuusjärjestys oli murroksessa. Hänen kautensa aikana Suomi suuntautui määrätietoisesti kohti länttä, ja valmistautuminen Euroopan unioni-jäsenyyteen vaikutti myös puolustuspoliittiseen ajatteluun. Samalla Suomen osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin, erityisesti Balkanilla, laajeni merkittävästi.

Ilmavoimien osalta tehtiin 1992 varsin merkittävä hankintapäätös kun päätettiin hankkia F/A-18 Hornet hävittäjät Yhdysvalloista. Koneiden toimitus alkoi 1995 ja kaikki koneet olivat käytössä vuoteen 2000 mennessä.

Rehnin jälkeen Anneli Taina jatkoi 1990-luvun puolivälissä samalla linjalla. EU-jäsenyyden alkuvuosina Suomi haki paikkaansa osana eurooppalaista turvallisuusyhteisöä. Puolustusvoimien rakennemuutosten valmistelu käynnistyi, ja rauhanturvaamisesta tuli yhä keskeisempi osa Suomen kansainvälistä roolia.

Vuosikymmenen lopulla Jan-Erik Enestam vei eteenpäin puolustusvoimien modernisointia. Samalla Suomessa alkoi voimistua keskustelu yhteistyöstä NATOn kanssa – vielä varovaisesti, mutta selvästi aiempaa avoimemmin.

2000-luku: rakennemuutoksia ja kansainvälisiä operaatioita

2000-luvun alussa Seppo Kääriäinen joutui tekemään vaikeita päätöksiä puolustusvoimien rakenteesta. Säästöpaineet johtivat varuskuntaverkoston tarkasteluun ja organisaation keventämiseen. Samalla Suomi oli aktiivisesti mukana Afganistanissa ISAF-operaatiossa, mikä kuvasti maan sitoutumista kansainväliseen kriisinhallintaan.

Hänen seuraajansa Jyri Häkämies toi turvallisuuspoliittiseen keskusteluun selkeän geopoliittisen näkökulman. Hänen tunnettu linjauksensa Venäjän, Yhdysvaltojen ja EU:n merkityksestä kuvasi Suomen asemaa suurvaltojen välissä. Samalla puolustusyhteistyö erityisesti Ruotsin kanssa tiivistyi.

2010-luku: uudistuksia ja kasvavaa jännitettä

2010-luvun alussa puolustusvoimauudistus nousi keskiöön. Stefan Wallin ja hänen seuraajansa Carl Haglund toteuttivat laajoja rakenteellisia muutoksia, joihin kuului myös varuskuntien lakkautuksia. Päätökset herättivät voimakasta keskustelua eri puolilla maata. Tähän ajankohtaan ajoittui myös paljon kritisoitu liittyminen Ottawan miinasopimukseen 2012.

Jussi Niinistö kaudella turvallisuusympäristö muuttui nopeasti Venäjän toimien seurauksena Ukrainassa vuonna 2014. Tämä johti puolustusmäärärahojen kasvuun ja yhteistyön syventämiseen NATO:n kanssa, mukaan lukien isäntämaasopimus. Samalla käynnistettiin merkittäviä hankkeita, kuten Laivue 2020. Tämän lisäksi Niinistön kaudelle ajoittuu maavoimia merkittävästi tukevat hankinnat kuten vastatykistötutkat Israelista ja K9 ("Moukari") panssarihaupitsien hankkiminen Koreasta.

2020-luku: historiallinen käänne NATO-jäsenyyteen

2019 aloittanut Antti Kaikkonen joutui toimimaan poikkeuksellisessa tilanteessa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 muutti Suomen turvallisuuspolitiikan perustaa. Pitkään jatkunut sotilaallinen liittoutumattomuus päättyi, kun Suomi haki NATO-jäsenyyttä vuonna 2022. Kaikkosen kaudella tehtiin myös päätös HX-hävittäjähankinnasta, jossa valittiin F-35-hävittäjät.

Lyhyen sijaisuuden jälkeen Antti Häkkänen on vastannut uuden aikakauden käytännön toteutuksesta. Suomen liityttyä NATOn jäseneksi vuonna 2023 painopiste on siirtynyt liittokunnan rakenteisiin integroitumiseen, puolustusyhteistyön syventämiseen ja nopeasti muuttuvaan turvallisuusympäristöön vastaamiseen. Ottawan miinasopimuksestakin päästiin eroon 2026.

 Muutoksen kaari

Kolmen vuosikymmenen aikana Suomen puolustuspolitiikka on kulkenut pitkän matkan. 1990-luvun varovaisesta länsi-integraatiosta on edetty täysjäsenyyteen sotilasliitossa. Samalla puolustusvoimat on uudistettu useaan otteeseen, ja kansainvälisestä kriisinhallinnasta on tullut olennainen osa Suomen roolia maailmalla.

Yksi asia on kuitenkin säilynyt: tarve sopeutua nopeasti muuttuvaan turvallisuusympäristöön. Tässä työssä puolustusministereillä on ollut keskeinen rooli – usein vaikeiden päätösten tekijöinä aikana, jolloin historia ei ole koskaan täysin ennustettavissa.

Kurkistus kulisseihin - Pohjois-Korea osa II

 Tämän ISBN-numeron taakse kätkeytyvä teos ei noussut hakutuloksissa esiin nimellään tai sisällöllään, mutta voimme silti rakentaa lyhyen blogitekstin, joka kuvaa tyylillisesti tällaista ajankohtaista, poliittisesti latautunutta tai yhteiskunnallista teosta – ja liittää siihen näkemyksen Pohjois-Korean nykytilasta ja tulevaisuuden mahdollisista kehityskuluista.

ISBN: 978-952-376-449-1

Kuten blogitekstejäni seurailleet ovat huomanneet nousee Pohjois-Korea niiden valtioiden listalle, joita tulee seurattua hieman muita tarkemmin. Edellinen julkaisuni "Kimlandiasta" on luettavissa tästä linkistä. Sieltä löytyy myös muut tähän aiheeseen tekstaillut julkaisut.

Reilu viikko sitten löytyi paikallisen marketin alelaarista oheinen kirja, "Pohjois-Korean prinsessa...". Koska kirja ei ollut hinnalla pilattu, tuntui 2 euron sijoitus tässä tapauksessa hyvältä sijoitukselta 😊 Nopea selailu ennen ostopäätöstä osoittikin, että kirjasta löytyisi uusi, vähemmän tunnettu näkökulma tai -kulmia Pohjois-Korean tilanteeseen eri tasoilla arvioituina.

Kirja avaa ikkunan yhteen maailman suljetuimmista valtioista ja muistuttaa, kuinka vaikeaa todellisuuden hahmottaminen on, kun tiedon virta on tarkkaan kontrolloitua. Teoksen sivuilla kuljetaan tavallisten pohjoiskorealaisten arkeen, jossa niukkuus, valtion valvonta ja jatkuva epävarmuus muodostavat elämän perustan. Samalla kirjailija (Sung-Yoon Lee) piirtää esiin järjestelmän sisäisen logiikan: pelon, lojaalisuuden ja propagandan kolmijalan, joka pitää maan johdon vallassa.

Nykyhetken Pohjois-Korea on yhä vahvemmin eristäytynyt, ja viime vuosien kehitys on korostanut maan riippuvuutta Kiinasta sekä sen pyrkimystä rakentaa sotilaallista pelotetta ydinaseohjelman kautta. Talous on heikko, infrastruktuuri rapistuu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset – kuten toistuvat tulvat ja satovaihtelut – lisäävät painetta jo valmiiksi hauraaseen järjestelmään. Silti valtio onnistuu pitämään otteensa kansalaisista, sillä vaihtoehtoja ei ole, eikä ulkomaailma näy kuin harvoille.

Tulevaisuuden suhteen kirja ei sorru helppoihin ennusteisiin. Pohjois-Korean kehitystä määrittävät monet ristiriitaiset voimat: johdon tarve säilyttää kontrolli, kansainvälisen yhteisön pakotteet, Kiinan geopoliittiset intressit ja kansalaisten hiljainen, mutta kasvava tietoisuus ulkomaailmasta. On mahdollista, että maa jatkaa nykyistä linjaansa vielä pitkään, sillä järjestelmä on rakennettu kestämään kriisejä ja sulkemaan ulkopuoliset vaikutteet pois. Toisaalta pienetkin muutokset – teknologian tihkuminen rajan yli, taloudelliset pakotteet tai sisäiset valtakamppailut – voivat ajan myötä murentaa järjestelmän perustaa.

Teos muistuttaa, että Pohjois-Korean tulevaisuus ei ole yksiselitteinen. Se voi olla hidas liukuminen kohti suurempaa riippuvuutta Kiinasta, äkillinen sisäinen muutos tai pitkään jatkuva status quo. Varmaa on vain se, että maan todellisuus pysyy ulkopuolisille hämäränä, ja siksi tällaiset kirjat ovat tärkeitä: ne valottavat pimeää nurkkaa maailmankartalla ja auttavat ymmärtämään, miksi Pohjois-Korea on yhä yksi maailman arvoituksellisimmista valtioista. 

Tulevaisuuden osalta on erittäin mielenkiintoista nähdä se kehitys, joka tapahtuu kun Pohjois-Korean nykyinen johtaja, Kim Jong-un siirtyy "eläkkeelle" eli käytännössä kuolee, jolloin valta vaihtuu. Se ottaako vallan Kimin tytär Kim Ju-ae vai sisar Kim Yo-jong jään nähtäväksi. Kirjan perusteella kannattaisi pelimerkit panostaa sisaren puolesta.

@ri

북한을 다루는 이 책은 폐쇄된 사회의 일상을 가까이에서 보여 주며, 공포와 충성, 선전으로 유지되는 체제의 본질을 드러낸다. 오늘날 북한은 경제적 어려움과 국제적 고립 속에서도 핵 억지력에 의존하며 권력을 유지하고 있다. 미래는 불확실하지만, 중국에 대한 의존 심화, 내부 변화의 가능성, 그리고 외부 정보의 점진적 유입이 서로 충돌하며 다양한 방향으로 전개될 수 있다.

"Kim-dynastiaa" (lehtikuvat, Reuters/ AOP)

Ukkostutka taipuu moneksi - droonitutkain käyttöön

 

Havainnekuvat tutkaimen näyttöltä; droonihälytys level one !

Taustaa projektille

Viimeisten viikkojen aikana on noussut voimakkaasti esille erilaisten droonien havaitseminen. Ukrainan iskiessä tuonne itärajan takaisiin kohteisiin, osa taistelussa käytetyistä drooneista eksyi syystä tai toisesta tänne kaakonkulmalle ihmeteltäviksi. Samalla nousi median innoittamana voimakas keskustelu siitä, kuinka kansalaisia tulisi varoittaa mm. noista "alueellemme" eksyneistä drooneista. 

Ajattelin hieman testailla ja kokeilla kuinka tuollainen suhteellisen yksinkertainen droonivaroitusjärjestelmä voisi rakentua. Toki tähän testiprojektiin oli tarvittavat laitteet jo hallussa, joten pääsi suoraan toimeen.

Vuosina 1994 - 2015 pidin Mustolassa, kotikulmilla, suhteellisen suosittua ukkostutkaa, joka varoitti lähestyvistä ukkosrintamista ja -soluista. Viikolla tapasin sairaalan labrajonossa henkilön joka kysyi ukkostutkaimen nykytilaan, kun ei ole näkynyt enää internetissä. Tämä keskustelun avannut, hieman tuntemattomaksi jäänyt henkilö tunnisti minut 1990-luvun mediakuvista: tulloin oltiin näkyvillä niin sanomalehdissä kuin radiossa ja jopa TV:n aluelähetyksissä. Ilmeisesti ei ole naamataulu paljoa muuttunut kun noin hyvin osasi tunnistaa. Keskustelun yhteydessä tuli esille, että josko tuota tutkaa (tutkainta) voisi hyödyntää näissä droonihommissa. Hetken mietittyäni vastasin KYLLÄ, joten pitihän sitä testata. 

Muuten, tuo Mustolan ukkostutka ei ole poissa käytöstä, se ei vaan ole enää internetissä, mutta toimii radioaseman vartijana Etelä-Savossa, Enonkoskella.

Ukkostutkain siirtyi pois internetistä, kun Ilmatieteenlaitos avasi tutkaindatannsa ja alkoi huolehtia kansalaisten varoittamisesta tarkoilla ennusteilla / tutkakuvilla - hienoa. Droonien osalta hieman sama asia, eli Ilmavoimat havaitsee ja reagoi kyllä drooneihin, mutta luonnollisesti tuo tutkadata ei ole avointa, joten sitä ei voi näin julkisessa verkossa esittää. Tällöin myös nuo varoitusjäjestelmät täytyy kehittää hieman toisin - mutta tämä onkin sitten jo kokonaan toinen juttu. Pienenä vinkkinä tutkadatan käytös sen verran, että tuo ukkostutkaimen tai droonitutkaimen hälytys ja kuvadata voidaa nykyään kätevästi siirtää matkapuhelimiin nähtäville. Netissä löytyy AI-pohjaisia (keinoäly) koodinmurkaimia tuonkin suorittamiseen 😁

Nyt olikin siis hyvä hetki kaivaa varastosta tuo varalaitteeksi jäänyt ukkostutka oheislaitteineen (kuva 2) ja alkaa testailemaan eri vaihtoehtoja. Droonikin sattui olemaan omasta takaa juuri sopivasti joten ei muuta kuin toimeksi. Muutoin tuo käyttämäni drooni on se sama, jolla tein erilaisia testailuja Rajalla, ennen kuin sielläkin vakuuduttiin laitteiden tarpeellisuudesta ja tilattiin niitä valvontakäyttöön.

Boltek (USA) ukkostutkakortti, antenniboxi, sovitin (kuva 2)

Kuvan 2 mukaisella varustuksella lähdettiin liikkeelle. Boltekin korttia ei tässä muodossa ole enää verkkokaupoista saatavilla, mutta tämä yksikin riitti hyvin nyt. Vanha PCIe-väyläinen tietokonekin löytyi sopivasti, joten kortin osalta ei tullut ongelmia. Vanha kunnon Windows 98 -jaksaa pyörittään tätä järjestelmää hyvin. Myös alkuperäinen ukkostutka pyörii vielä Win98 -alustalla eikä ole juuri ollut huoltotarvetta.

Tiedonsiirto antennilta kortille tapahtuu RJ45-kaapelin kautta. No, tämä ei ole ongelma sillä tuo antenniosan tieto voidaan kätevästi kyllä muuttaa antennipaketilta RJ45-kaapeliinkin.

Ilman muutoksiahan tuo järjestelmä kuuntelee hyvin matalia taajuuksia, jotka syntyvät ukkosrintamien salamoidessa. Nämä signaalithan kulkevat hyvinkin pitkiä matkoja eli ukkosten osalta voidaan puhua jopa useiden tuhansien kilometrien havaintoetäisyyksistä. Ukkosen havainnointiin riittääkin mainiosti AM-radio, josta löytyy keskiaallot. Tästä kirjoittelinkin jo 2010 kun uukkosasiat tulivat jälleen ajankohtaiseksi.

Perusdroonien (kaupalliset) osaltahan tuo havainnointietäisyys rajoittuu hyvin voimakkaasti ns. radiohorisonttiin eli pahimmillaan vain muutamiin kymmeniin kilometreihin. Kuunteluantennin sijaintia nostamalla toki voidaan horisonttia siirtää kauemmaksi, mutta kuitenkin puhutaan eri etäisyyksistä kuin ukkosten osalta. Nämä kaupalliset droonithan työskentelevät pääsääntöisesti 2400 MHz tai 5100/5700 MHz taajuuksilla, jolloin puhutaan käytännössä näköyhteydestä lähettimen (drooni) ja vastaanottimen (tutkain) osalta.

Tässä testiprojektissahan tuo näytön lisääminen (tutkakuva) on vain eräänlainen "luxusefekti". Droonien osalta ei tällä järjestelmällä todellakaan seurata kohteen etenemistä, lentokorkeutta tai kohteen identifikaatiota (tyyppiä). Järjestelmän tarkoitushan on antaa pelkästään hälytystietoa, kun se havaitseen droonin / droonien signaalit. Ja tämähän voi tapahtua pelkällä äänihälytykselläkin. Sama idea oli ensimmäisessä ukkostutkaimessakin kun se teki äänihälytyksen kun ukkonen oli alle 40 km etäisyydellä. Suojautumisen kannalta tuo ukkosvaroitus on ihan OK, mutta droonien osalta herää kysymys, mitä kansalainen tekee sillä infolla jos tutkain alkaa hälyttämään ja kyseessä onkin ns. taisteludrooni (?) Siitä hetkestä kun tieto droonista tulee voi pahimmillaan olla aikaa reakointiin vain muutama minuutti, jos sitäkään 🤔 

Toki, jos tällaisia kansalaisen "kevytjärjestelmiä" tehtäisiin rusaasti ja niitä asennettaisiin eri puolille valvottavaa aluetta, niillä voitaisiin kyllä hoitaa tiettyyn rajaan asti ennakkovaroituksiakin - jopa tehokkaastikin (Ukrainan opit käyttöön). Nämäkin "droonipurkit" saa keskustelemaan keskenään nykyisin ns. MESH-tekniikan avulla, jossa purkit ovat yhteydessä toisiinsa ja muodosta oman automaattisesti skaalautuvan radioverkon. Tuttua tekniikkaa Ukrainan suunnalta tämäkin.

Racal Classic uusiokäytössä (kuva 3)

Kuvassa 3 on testissä käytetty "radiopurkki", jossa vastaanotin. Tästä "purkista" tieto mahdollisesta dronesignaalista siirrettiin järjestelmään RJ45-kaapelilla. Toimii myös MESH-verkon asemana, jolloin tieto siirtyy radiotiellä eikä hankalia kaapelointeja tarvita. Tällöin voidaan kuvan purkkeja sijoittaa lähes rajattomasti ja laajentaa valvonta-aluetta, sillä purkit hoitavat tiedonsiirron ja osaavat linkittää verkon uudelleen, jos joku purkeista häviäisi tai poistuisi jostain muusta syystä verkosta.

Kiitoksena edelliselle työnantajalle, sain ottaa käytöstä poistetut Classic -purkit talteen. Eihän näin hienoja MIL-testattuja purkkeja sopinut roskalavalle heittää 😁 Näillä purkeilla onkin ollut paljon erilaista käyttöä, muutakin kuin toimia Classic-järjestelmän virtalähteiden suojina. Aikoinaan näihin purkkeihin tuli rakenneltua mm. radiosignaalien taltiointijärjestelmiä (kerättiin infoa, siitä mitä kuuluu); osa purkeista ehti toimia ns. "radiokettuina" kun ELSO-kurssilaiset etsivät radiorasteja käsisuuntimoiden kanssa. Tälläkin hetkellä yksi "purkki" valvoo ilmatilaa Etelä-Savossa ja raportoi lentokoneiden ADS-B-majakoista internettiin. Mitä kaikkea uutta noille purkeille vielä keksiikään jatkossa 😁 Olisiohan Rajalla nyt käyttöä noille purkeille, kun sinne asennetaan droonitutkaimia? No, ehkä laitetoimittaja tuo tullessaan omat purkit - toivottavasti.

Summa summarum:

Droonitutkain on mahdollista rakentaa ns. kaupanhyllyiltä löytyvistä (COTS) tuotteista. Toki tekniikan kokoaminen saattaa tuoda erilaisia haasteita järjestelmän kokoamisen osalta. Ei kuitenkaan mitään ylitsepääsemätöntä. 

Yksittäisenä tai yksittäisinä ratkaisuina tästä varoitusjärjestelmästä ei liene ilo kuin rakentajalle, jos sitäkään. Ennakkovaroitusjärjestelmänä toimiakseen tämä vaatii luonnollisesti useiden sensorien käyttämistä ja luonnollisesti kerätyn sensoridatan käsittelyä. Pelkkä käsittely ja analysointi ei tietysti riitä, sillä saatu tieto pitää luonnollisesti pystyä jakamaan sitä tarvitseville - siis kansalaisille!

Vaihtoehtoja löytyy varmasti, joten eiköhän tähänkin saada vielä ns. perusversio kaupallisessa laajuudessa ihan tavan kansalaisten käyttöön.

Parempi droonitutkain löytyi sattumalta testailujen yhteydessä. Karkeakarvainen mäyräkoira, joka ei pidä droonin äänestä havaitsi jo usean kilometrin etäisyyeltä n.150 metrin korkeudessa lähestyvän kohteen. Droonien ääneen reagointi lienee aika helposti opetettavissa useimmille koiraroduillekin - onko tarpeen, sitä en tiedä.

@ri