Kenraali Jarmo Lindberg – Ilmavoimien suunnannäyttäjästä koko puolustusvoimien uudistajaksi

ISBN 978-951-0-51803-8

Kun Jarmo Lindberg astui puolustusvoimien komentajaksi vuonna 2014, Suomi oli siirtymässä uuteen turvallisuuspoliittiseen aikakauteen. Venäjän toiminta Krimillä oli muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä, ja puolustusvoimien oli vastattava tilanteeseen nopeasti ja määrätietoisesti. Lindbergin tausta ilmavoimien komentajana näkyi heti: hän toi mukanaan selkeän, operatiivisen ajattelun ja vahvan ymmärryksen modernin sodankäynnin vaatimuksista.

Lindbergin komentajakausi oli ennen kaikkea valmiuden vahvistamisen aikaa. Hän korosti, että puolustusvoimien on kyettävä reagoimaan nopeasti ja uskottavasti, ja tämä näkyi sekä harjoitustoiminnan lisääntymisenä että joukkojen valmiuden nostamisena. Hänen johdollaan puolustusvoimat siirtyi kohti mallia, jossa reservin ja kantahenkilökunnan yhteistoiminta oli entistä tiiviimpää ja jossa koko organisaatio oli paremmin varautunut äkillisiin muutoksiin.

Kansainvälinen yhteistyö nousi Lindbergin kaudella uudelle tasolle. Suomi syvensi kumppanuuttaan Naton kanssa, osallistui laajoihin harjoituksiin ja vahvisti kahdenvälisiä suhteita erityisesti Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Lindberg piti tärkeänä, että suomalaiset joukot harjoittelevat yhdessä liittolaisten kanssa, sillä se parantaa yhteensopivuutta ja antaa realistisen kuvan modernin kriisin vaatimuksista. Hänen aikanaan Suomi nousi kansainvälisesti arvostetuksi toimijaksi, jonka osaamiseen luotettiin.

Lindbergin komentajakauden näkyvimpiä hankkeita oli HX-hävittäjähankinnan valmistelu. Vaikka päätös tehtiin hänen seuraajansa aikana, Lindberg loi hankkeelle perustan: selkeät suorituskykyvaatimukset, avoimen kilpailutuksen ja tiukan analyysin siitä, millaista ilmavoimaa Suomi tarvitsee 2030-luvulla. Hänen ilmailutaustansa antoi hankkeelle uskottavuutta ja varmisti, että keskustelu pysyi teknisesti ja strategisesti oikeilla raiteilla.

Sisäisesti Lindberg toi puolustusvoimiin johtamistapaa, jossa avoimuus ja selkeä viestintä olivat keskeisiä. Hän oli näkyvä komentaja, joka esiintyi aktiivisesti julkisuudessa ja pyrki avaamaan puolustusvoimien toimintaa kansalaisille. Tämä lisäsi luottamusta ja teki puolustusvoimista aiempaa läpinäkyvämmän organisaation.

Kun Lindberg jätti tehtävänsä vuonna 2019, puolustusvoimat oli monella tavalla vahvempi kuin hänen kautensa alussa. Valmius oli korkeammalla tasolla, kansainvälinen yhteistyö oli syventynyt ja tulevaisuuden suurhankkeet etenivät vakaalla pohjalla. Hänen perintönsä näkyy edelleen siinä, miten Suomi rakentaa puolustustaan nopeasti muuttuvassa maailmassa.---

Summa summarum in English:

Jarmo Lindberg served as Finland’s Chief of Defence from 2014 to 2019, a period marked by rising tensions in Europe and growing demands on national readiness. With a strong background in the Air Force, he brought an operational, forward‑leaning mindset to the entire defence organization. His tenure focused on strengthening rapid readiness, increasing training intensity and ensuring that both active forces and the reserve could respond quickly to sudden changes in the security environment. Under his leadership, Finland deepened its cooperation with NATO and key partners such as Sweden and the United States, participating in major joint exercises and improving interoperability. Lindberg also laid the groundwork for the HX fighter program, defining the requirements and strategic direction for Finland’s next-generation air capability. His leadership style emphasized transparency, clear communication and public engagement, helping to build trust in the Defence Forces. By the end of his term, Finland’s defence posture was more agile, internationally connected and better prepared for modern security challenges.

Kenraali Gustav Hägglund – modernin puolustusvoiman rakentaja

ISBN 978-951-1-33377-7 Otava 2018

Jarmo Lindbergin juuri julkaistun muistelmateoksen rinnalla kaivoin kirjakaapista esiin Gustav Hägglundin muistelmateoksen vuodelta 2018. Vahvaa tekstiä molemmissa kirjoissa. Ajan hermolla on oltu puolustusteknisissä asioissa niin Hägglundin aikana (1994-2001) kuin Lindberginkin (2014-2019) kaudella. Molemmilla kirjoilla on oma, tärkeä painoarvo käsiteltäessä Suomen poliittista ilmapiiriä Puolustusvoimien suunnalta tarkasteltuna. Siinä missä Hägglundin muistelmat on pakattu reiluun 140 sivuun on Lindbergin kirjassa aineistoa yli 500 sivua. Sivumäärät eivät kuitenkaan kerro koko totuutta teoksista.

Kun suomalainen puolustuskeskustelu kääntyy 1990‑luvun murrosvuosiin, yksi nimi nousee väistämättä esiin: kenraali Gustav Hägglund. Hänen kautensa puolustusvoimien komentajana vuosina 1994–2001 osui aikaan, jolloin kylmän sodan jälkeinen Eurooppa haki uutta suuntaa ja Suomen oli määriteltävä oma roolinsa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Hägglundin johtajuus näkyi ennen kaikkea siinä, että hän uskalsi tarttua suuriin rakenteellisiin uudistuksiin ja tehdä niistä uuden aikakauden lähtökohdan.

Hägglundin komentajakausi oli jatkuvaa tasapainoilua perinteisen aluepuolustuksen ja modernin, liikkuvamman puolustusjärjestelmän välillä. Hän näki varhain, että Suomen oli kehitettävä joukkojaan laadullisesti, ei määrällisesti. Tämä ajattelu johti siihen, että varusmieskoulutusta uudistettiin perusteellisesti, palvelusaikoja muokattiin ja koulutuksen sisältöä tiivistettiin. Hägglundin tavoitteena oli poistaa tyhjäkäyntiä ja lisätä johtamiskokemusta – ja samalla varmistaa, että reserviin siirtyvät suomalaiset olivat paremmin koulutettuja kuin koskaan aiemmin.

Kansainvälinen yhteistyö oli Hägglundille luonteva osa modernia puolustusta. Hänen kaudellaan Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan ja osallistui ensimmäisiin laajoihin Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin Balkanilla. Hägglund korosti, että suomalaisupseerien oli opittava toimimaan monikansallisissa ympäristöissä, sillä tulevaisuuden kriisit eivät pysyisi valtioiden rajojen sisällä. Tämä ajattelu loi pohjan Suomen myöhemmälle kansainväliselle profiilille ja vahvisti puolustusvoimien osaamista tavalla, joka näkyy edelleen.

Hägglundin kaudella myös puolustushaarojen rakenteita uudistettiin. Merivoimien ja rannikkotykistön yhdistäminen oli yksi hänen näkyvimmistä ratkaisuistaan, ja se loi pohjan nykyiselle meripuolustuksen kokonaisuudelle. Samalla ilmavoimat siirtyi Hornet‑aikaan, mikä oli valtava teknologinen harppaus ja osoitus siitä, että Suomi oli valmis investoimaan puolustuksensa tulevaisuuteen.

Hägglundin johtamistyyli oli yhdistelmä analyyttisyyttä ja käytännönläheisyyttä. Hän ei kaihtanut vaikeita päätöksiä, mutta perusteli ne aina avoimesti ja johdonmukaisesti. Hänen kaudellaan otettiin käyttöön myös turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, jotka ovat sittemmin muodostuneet suomalaisen turvallisuuspolitiikan kulmakiveksi. Selontekomenettely toi päätöksentekoon pitkäjänteisyyttä ja läpinäkyvyyttä – kaksi asiaa, joita Hägglund piti välttämättöminä demokraattisessa yhteiskunnassa.

Kun Hägglund siirtyi komentajakauden jälkeen EU:n sotilaskomitean ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, hän vei mukanaan saman periaatteen, joka oli ohjannut häntä Suomessa: puolustuksen on muututtava maailman mukana. Hänen työnsä vaikutukset näkyvät yhä sekä suomalaisessa puolustusjärjestelmässä että Euroopan turvallisuusrakenteissa.

Gustav Hägglundin perintö on ennen kaikkea ajatus siitä, että vahva puolustus rakentuu sekä kotimaisesta osaamisesta että kansainvälisestä yhteistyöstä. Hänen kautensa oli suunnanmuutos, joka teki suomalaisesta puolustusvoimasta modernin, ketterän ja kansainvälisesti verkottuneen – juuri sellaisen, jota 2000‑luvun turvallisuusympäristö vaatii.

@ri

Summa summarum in English:

Gustav Hägglund, who served as Finland’s Chief of Defence from 1994 to 2001, played a central role in modernizing the Finnish Defence Forces during a period of major geopolitical change. He shifted the focus from large mass armies to smaller, better‑trained and better‑equipped units, and reformed conscription by streamlining training and adjusting service lengths. Under his leadership, Finland deepened its international cooperation, joined NATO’s Partnership for Peace program and took part in crisis‑management operations in the Balkans. Hägglund also oversaw significant structural reforms, including the integration of the Navy and Coastal Artillery and the transition to F/A‑18 Hornet fighters. His tenure emphasized transparency, long‑term planning and adapting national defence to a rapidly evolving security environment.

"Silloin emme vielä tienneet" – Jarmo Lindbergin muistelmat kulissien takaa

ISBN 978-951-0-51803-8 (WSOY)

Pääsin lukemaan lähes uunituoreeltaan Jarmo Lindbergin muistelmateoksen. Reilu 500 sivuinen tekstikokonaisuus tulikin luettua aika nopeasti. Sen verran mielenkiintoisia aiheita kirjassa käsiteltiin ja kerrontakin oli oikein sujuvaa, mikä teki teoksesta helppolukuisen. Monet hienot kuvat tekivät mielenkiintoisen lisän kirjaan.

Jarmo Lindbergin "Silloin emme vielä tienneet" on muistelmateos, joka avaa suomalaisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kulisseja tavalla, johon vain harva on pystynyt. Lindbergin ura ulottuu Hornet-hankinnan alkuvuosista aina puolustusvoimien komentajan tehtävään saakka, ja kirja rakentuu tämän pitkän kaaren ympärille. Lopputuloksena on teos, joka on yhtä aikaa henkilökohtainen, analyyttinen ja yllättävänkin suorapuheinen.

Lindberg kirjoittaa urastaan selkeällä ja rauhallisella otteella, joka heijastaa hänen tapaansa johtaa. Hän ei sorru sankaritarinoihin, vaan kuvaa tapahtumia ja päätöksiä sellaisina kuin ne hänen näkökulmastaan olivat: monimutkaisina, usein kiireisinä ja toisinaan ristiriitaisina. Kirjan vahvuus on juuri tässä – se ei yritä kiillottaa menneisyyttä, vaan näyttää, miten puolustusvoimien isot ratkaisut syntyvät paineen, tiedon ja epävarmuuden ristiaallokossa.

Erityisen kiinnostavia ovat jaksot, joissa Lindberg kuvaa Suomen turvallisuusympäristön muutosta 2010-luvulla. Hän kertoo avoimesti siitä, miten valmiutta nostettiin, miten kansainvälinen yhteistyö syveni ja millaisia keskusteluja käytiin kulisseissa, kun Euroopan turvallisuustilanne alkoi kiristyä. Nämä kohdat tekevät kirjasta arvokkaan dokumentin ajasta, jolloin Suomen puolustuspolitiikka otti ratkaisevia askelia kohti nykyistä linjaansa.

Teos ei kuitenkaan ole pelkkää strategiaa ja politiikkaa. Lindberg avaa myös henkilökohtaisia kokemuksiaan lentäjänä, komentajana ja julkisuuden henkilönä. Hän kuvaa, miten ura vaikutti perheeseen, millaisia paineita näkyvä asema toi mukanaan ja miten hän itse suhtautui kritiikkiin ja vastuuseen. Nämä hetket tuovat kirjaan lämpöä ja inhimillisyyttä, joka tekee siitä enemmän kuin sotilaan urakertomuksen.

"Silloin emme vielä tienneet" on kokonaisuutena harkittu ja hyvin rytmitetty muistelmateos. Se tarjoaa lukijalle sekä sisäpiirin näkökulmaa että laajempaa ymmärrystä siitä, miten Suomen puolustusvoimat ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana. Lindbergin ääni on rauhallinen, analyyttinen ja ajoittain jopa humoristinen, mikä tekee lukukokemuksesta yllättävän kevyen, vaikka aihepiiri on painava.

Jos suomalainen turvallisuuspolitiikka, ilmailu tai johtaminen kiinnostavat, tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se on kertomus urasta, joka kulki läpi murroskausien – ja samalla tarina siitä, miten päätöksiä tehdään silloin, kun tulevaisuudesta ei vielä tiedetä mitään.

@ri

Samuel Morse – viestinnän vallankumouksellinen

Rajavartiolaitoksen MM-partiokilpailun sähkötysavain kunniapaikalla 

27. huhtikuuta vietetään Morse-koodin päivää, sillä silloin syntyi Samuel Morse (27.4.1791–2.4.1872), mies, jonka työ muutti viestinnän historiaa pysyvästi. Päivä muistuttaa siitä, kuinka vallankumouksellinen keksintö lennätin ja pisteistä sekä viivoista muodostuva Morse-koodi olivat aikana, jolloin viestit kulkivat hitaasti hevosten, laivojen ja kirjeiden varassa. 

Nykyään viestit kulkevat sekunneissa puhelimella tai tietokoneella, mutta 1800-luvun alussa tieto matkasi hitaasti ja epävarmasti. Juuri tähän ongelmaan tarttui Samuel Morse, amerikkalainen taidemaalari ja keksijä, joka kehitti sähköisen lennättimen sekä tunnetun Morse-koodin.

Morse ei alun perin ollut insinööri vaan arvostettu muotokuvamaalari. Hänen kiinnostuksensa nopeaan viestintään kasvoi henkilökohtaisen tragedian jälkeen: hän sai tiedon vaimonsa vakavasta sairastumisesta liian myöhään ja ehti kotiin vasta hautajaisten jälkeen. Kokemus sai hänet pohtimaan, kuinka tärkeää olisi siirtää tietoa nopeasti pitkiäkin matkoja.

1830-luvulla Morse alkoi kehittää sähköistä lennätintä yhdessä muun muassa Alfred Vailin kanssa. Samalla syntyi järjestelmä, jossa kirjaimet ja numerot voitiin muuttaa lyhyiksi ja pitkiksi signaaleiksi – pisteiksi ja viivoiksi. Tätä järjestelmää alettiin kutsua Morse-koodiksi.

Vuonna 1844 lähetettiin ensimmäinen kuuluisa lennätinviesti Washingtonista Baltimoreen: “What hath God wrought?” (“Mitä Jumala on saanut aikaan?”). Tämä hetki merkitsi uuden viestinnän aikakauden alkua. Ensimmäistä kertaa ihmiset saattoivat lähettää viestejä lähes välittömästi pitkien välimatkojen päähän. 

Morse-koodi oli pitkään keskeinen osa meriliikennettä, armeijaa, radioviestintää ja hätäsignaaleja. Vielä nykyäänkin SOS-hätämerkki (... --- ...) tunnetaan ympäri maailmaa.

Samuel Morsen perintö näkyy edelleen jokaisessa tekstiviestissä, sähköpostissa ja pikaviestissä. Hän loi perustan ajatukselle, että tieto voi liikkua lähes yhtä nopeasti kuin ajatus itse. 

On myös mielenkiintoista huomata kuin yhä teknistyvän ja tietoliikennekeskeisimmän tiedonsiirron rinnalla kaikki itseään kunnioittavat armeijat ovat säilyttäneet sähkötyksen osana viestiliikennettään. Tottahan se on, että siinä missä datayhteydet pätkivät ja vaipuvat kuulumattomiin on sähkötysyhteys vielä toimiva ratkaisu.

Morse-koodin päivä muistuttaa meitä siitä, että joskus yksinkertaisimmat ideat muuttavat maailmaa eniten. Piste ja viiva eivät ehkä näytä paljolta – mutta niiden avulla maailma oppi puhumaan nopeammin kuin koskaan ennen.

...-.- @ri

Turvallisuuspolitiikan murros ja jatkuvuus Suomessa

 

ISBN: 978-951-1-33587-0

Kierrätyskeskuksen kirjahyllyjä tutkaillessa tuli käsiin lähihistoriaan painottuvat Jari Korkin teos: "Puolustuksen paluu - Jussi Niinistön vartiovuoro". Kirja tuoreus, hinta (3 eur) ja kustantaja, Otava, saivat tekemään rajun ostopäätöksen kirjan osalta. Kirja osoittautuikin hyväksi taustoittajaksi niihin puolustusvoimiin ja maanpuolustukseen yleensäkin liittyviin hankkeisiin, jotka pääsivät todella vauhtiin juuri Niinistön vahtivuorolla. Näin jälkikäteen onkin mukava tarkastella niitä taustoituksia, jotka johtivat nykyisiin puolustusteknisiin ratkaisuihin. Samalla on ollut mielenkiintoista havaita, kuinka puolustusministerin salkun arvo hallituksessa on noussut melkoisesti. Enää ei tuo ministerin virka ole ns. "palkintopesti", kuten se monina vuosina hieman on näyttänyt olevan.

Internetin tiedonlouhinnan tuloksena jatkoin hieman syvemminkin tuota puolustusministereihin liittyvää selvittelyä. Ja paljon on vettä virrannut Vuoksessa ja tapahtunut maailmalla siitä kun aloitin selvittelyn 1990-luvulta eteenpäin. 1990-luvun alussa itsekin "hyökkäsin" osaksi puolustusteknisiä haasteita, mikä näin jälkikäteen arvioituna antaa oman, mielenkiintoisen perspektiivinsä asiaan. 

1990-luku merkitsi Suomelle historiallista käännettä. Kylmän sodan päättyminen, taloudellinen lama ja länsi-integraatio loivat täysin uuden toimintaympäristön myös puolustuspolitiikalle. Tässä muutoksessa keskeisessä roolissa ovat olleet Suomen puolustusministerit – kukin omalla tavallaan muovaamassa maan turvallisuuslinjaa.

1990-luku: kohti länttä ja kansainvälisiä tehtäviä

Elisabeth Rehn nousi vuonna 1990 Suomen ensimmäiseksi naispuolustusministeriksi aikana, jolloin koko Euroopan turvallisuusjärjestys oli murroksessa. Hänen kautensa aikana Suomi suuntautui määrätietoisesti kohti länttä, ja valmistautuminen Euroopan unioni-jäsenyyteen vaikutti myös puolustuspoliittiseen ajatteluun. Samalla Suomen osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin, erityisesti Balkanilla, laajeni merkittävästi.

Ilmavoimien osalta tehtiin 1992 varsin merkittävä hankintapäätös kun päätettiin hankkia F/A-18 Hornet hävittäjät Yhdysvalloista. Koneiden toimitus alkoi 1995 ja kaikki koneet olivat käytössä vuoteen 2000 mennessä.

Rehnin jälkeen Anneli Taina jatkoi 1990-luvun puolivälissä samalla linjalla. EU-jäsenyyden alkuvuosina Suomi haki paikkaansa osana eurooppalaista turvallisuusyhteisöä. Puolustusvoimien rakennemuutosten valmistelu käynnistyi, ja rauhanturvaamisesta tuli yhä keskeisempi osa Suomen kansainvälistä roolia.

Vuosikymmenen lopulla Jan-Erik Enestam vei eteenpäin puolustusvoimien modernisointia. Samalla Suomessa alkoi voimistua keskustelu yhteistyöstä NATOn kanssa – vielä varovaisesti, mutta selvästi aiempaa avoimemmin.

2000-luku: rakennemuutoksia ja kansainvälisiä operaatioita

2000-luvun alussa Seppo Kääriäinen joutui tekemään vaikeita päätöksiä puolustusvoimien rakenteesta. Säästöpaineet johtivat varuskuntaverkoston tarkasteluun ja organisaation keventämiseen. Samalla Suomi oli aktiivisesti mukana Afganistanissa ISAF-operaatiossa, mikä kuvasti maan sitoutumista kansainväliseen kriisinhallintaan.

Hänen seuraajansa Jyri Häkämies toi turvallisuuspoliittiseen keskusteluun selkeän geopoliittisen näkökulman. Hänen tunnettu linjauksensa Venäjän, Yhdysvaltojen ja EU:n merkityksestä kuvasi Suomen asemaa suurvaltojen välissä. Samalla puolustusyhteistyö erityisesti Ruotsin kanssa tiivistyi.

2010-luku: uudistuksia ja kasvavaa jännitettä

2010-luvun alussa puolustusvoimauudistus nousi keskiöön. Stefan Wallin ja hänen seuraajansa Carl Haglund toteuttivat laajoja rakenteellisia muutoksia, joihin kuului myös varuskuntien lakkautuksia. Päätökset herättivät voimakasta keskustelua eri puolilla maata. Tähän ajankohtaan ajoittui myös paljon kritisoitu liittyminen Ottawan miinasopimukseen 2012.

Jussi Niinistö kaudella turvallisuusympäristö muuttui nopeasti Venäjän toimien seurauksena Ukrainassa vuonna 2014. Tämä johti puolustusmäärärahojen kasvuun ja yhteistyön syventämiseen NATO:n kanssa, mukaan lukien isäntämaasopimus. Samalla käynnistettiin merkittäviä hankkeita, kuten Laivue 2020. Tämän lisäksi Niinistön kaudelle ajoittuu maavoimia merkittävästi tukevat hankinnat kuten vastatykistötutkat Israelista ja K9 ("Moukari") panssarihaupitsien hankkiminen Koreasta.

2020-luku: historiallinen käänne NATO-jäsenyyteen

2019 aloittanut Antti Kaikkonen joutui toimimaan poikkeuksellisessa tilanteessa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 muutti Suomen turvallisuuspolitiikan perustaa. Pitkään jatkunut sotilaallinen liittoutumattomuus päättyi, kun Suomi haki NATO-jäsenyyttä vuonna 2022. Kaikkosen kaudella tehtiin myös päätös HX-hävittäjähankinnasta, jossa valittiin F-35-hävittäjät.

Lyhyen sijaisuuden jälkeen Antti Häkkänen on vastannut uuden aikakauden käytännön toteutuksesta. Suomen liityttyä NATOn jäseneksi vuonna 2023 painopiste on siirtynyt liittokunnan rakenteisiin integroitumiseen, puolustusyhteistyön syventämiseen ja nopeasti muuttuvaan turvallisuusympäristöön vastaamiseen. Ottawan miinasopimuksestakin päästiin eroon 2026.

 Muutoksen kaari

Kolmen vuosikymmenen aikana Suomen puolustuspolitiikka on kulkenut pitkän matkan. 1990-luvun varovaisesta länsi-integraatiosta on edetty täysjäsenyyteen sotilasliitossa. Samalla puolustusvoimat on uudistettu useaan otteeseen, ja kansainvälisestä kriisinhallinnasta on tullut olennainen osa Suomen roolia maailmalla.

Yksi asia on kuitenkin säilynyt: tarve sopeutua nopeasti muuttuvaan turvallisuusympäristöön. Tässä työssä puolustusministereillä on ollut keskeinen rooli – usein vaikeiden päätösten tekijöinä aikana, jolloin historia ei ole koskaan täysin ennustettavissa.

Kurkistus kulisseihin - Pohjois-Korea osa II

 Tämän ISBN-numeron taakse kätkeytyvä teos ei noussut hakutuloksissa esiin nimellään tai sisällöllään, mutta voimme silti rakentaa lyhyen blogitekstin, joka kuvaa tyylillisesti tällaista ajankohtaista, poliittisesti latautunutta tai yhteiskunnallista teosta – ja liittää siihen näkemyksen Pohjois-Korean nykytilasta ja tulevaisuuden mahdollisista kehityskuluista.

ISBN: 978-952-376-449-1

Kuten blogitekstejäni seurailleet ovat huomanneet nousee Pohjois-Korea niiden valtioiden listalle, joita tulee seurattua hieman muita tarkemmin. Edellinen julkaisuni "Kimlandiasta" on luettavissa tästä linkistä. Sieltä löytyy myös muut tähän aiheeseen tekstaillut julkaisut.

Reilu viikko sitten löytyi paikallisen marketin alelaarista oheinen kirja, "Pohjois-Korean prinsessa...". Koska kirja ei ollut hinnalla pilattu, tuntui 2 euron sijoitus tässä tapauksessa hyvältä sijoitukselta 😊 Nopea selailu ennen ostopäätöstä osoittikin, että kirjasta löytyisi uusi, vähemmän tunnettu näkökulma tai -kulmia Pohjois-Korean tilanteeseen eri tasoilla arvioituina.

Kirja avaa ikkunan yhteen maailman suljetuimmista valtioista ja muistuttaa, kuinka vaikeaa todellisuuden hahmottaminen on, kun tiedon virta on tarkkaan kontrolloitua. Teoksen sivuilla kuljetaan tavallisten pohjoiskorealaisten arkeen, jossa niukkuus, valtion valvonta ja jatkuva epävarmuus muodostavat elämän perustan. Samalla kirjailija (Sung-Yoon Lee) piirtää esiin järjestelmän sisäisen logiikan: pelon, lojaalisuuden ja propagandan kolmijalan, joka pitää maan johdon vallassa.

Nykyhetken Pohjois-Korea on yhä vahvemmin eristäytynyt, ja viime vuosien kehitys on korostanut maan riippuvuutta Kiinasta sekä sen pyrkimystä rakentaa sotilaallista pelotetta ydinaseohjelman kautta. Talous on heikko, infrastruktuuri rapistuu ja ilmastonmuutoksen vaikutukset – kuten toistuvat tulvat ja satovaihtelut – lisäävät painetta jo valmiiksi hauraaseen järjestelmään. Silti valtio onnistuu pitämään otteensa kansalaisista, sillä vaihtoehtoja ei ole, eikä ulkomaailma näy kuin harvoille.

Tulevaisuuden suhteen kirja ei sorru helppoihin ennusteisiin. Pohjois-Korean kehitystä määrittävät monet ristiriitaiset voimat: johdon tarve säilyttää kontrolli, kansainvälisen yhteisön pakotteet, Kiinan geopoliittiset intressit ja kansalaisten hiljainen, mutta kasvava tietoisuus ulkomaailmasta. On mahdollista, että maa jatkaa nykyistä linjaansa vielä pitkään, sillä järjestelmä on rakennettu kestämään kriisejä ja sulkemaan ulkopuoliset vaikutteet pois. Toisaalta pienetkin muutokset – teknologian tihkuminen rajan yli, taloudelliset pakotteet tai sisäiset valtakamppailut – voivat ajan myötä murentaa järjestelmän perustaa.

Teos muistuttaa, että Pohjois-Korean tulevaisuus ei ole yksiselitteinen. Se voi olla hidas liukuminen kohti suurempaa riippuvuutta Kiinasta, äkillinen sisäinen muutos tai pitkään jatkuva status quo. Varmaa on vain se, että maan todellisuus pysyy ulkopuolisille hämäränä, ja siksi tällaiset kirjat ovat tärkeitä: ne valottavat pimeää nurkkaa maailmankartalla ja auttavat ymmärtämään, miksi Pohjois-Korea on yhä yksi maailman arvoituksellisimmista valtioista. 

Tulevaisuuden osalta on erittäin mielenkiintoista nähdä se kehitys, joka tapahtuu kun Pohjois-Korean nykyinen johtaja, Kim Jong-un siirtyy "eläkkeelle" eli käytännössä kuolee, jolloin valta vaihtuu. Se ottaako vallan Kimin tytär Kim Ju-ae vai sisar Kim Yo-jong jään nähtäväksi. Kirjan perusteella kannattaisi pelimerkit panostaa sisaren puolesta.

@ri

북한을 다루는 이 책은 폐쇄된 사회의 일상을 가까이에서 보여 주며, 공포와 충성, 선전으로 유지되는 체제의 본질을 드러낸다. 오늘날 북한은 경제적 어려움과 국제적 고립 속에서도 핵 억지력에 의존하며 권력을 유지하고 있다. 미래는 불확실하지만, 중국에 대한 의존 심화, 내부 변화의 가능성, 그리고 외부 정보의 점진적 유입이 서로 충돌하며 다양한 방향으로 전개될 수 있다.

"Kim-dynastiaa" (lehtikuvat, Reuters/ AOP)

Ukkostutka taipuu moneksi - droonitutkain käyttöön

 

Havainnekuvat tutkaimen näyttöltä; droonihälytys level one !

Taustaa projektille

Viimeisten viikkojen aikana on noussut voimakkaasti esille erilaisten droonien havaitseminen. Ukrainan iskiessä tuonne itärajan takaisiin kohteisiin, osa taistelussa käytetyistä drooneista eksyi syystä tai toisesta tänne kaakonkulmalle ihmeteltäviksi. Samalla nousi median innoittamana voimakas keskustelu siitä, kuinka kansalaisia tulisi varoittaa mm. noista "alueellemme" eksyneistä drooneista. 

Ajattelin hieman testailla ja kokeilla kuinka tuollainen suhteellisen yksinkertainen droonivaroitusjärjestelmä voisi rakentua. Toki tähän testiprojektiin oli tarvittavat laitteet jo hallussa, joten pääsi suoraan toimeen.

Vuosina 1994 - 2015 pidin Mustolassa, kotikulmilla, suhteellisen suosittua ukkostutkaa, joka varoitti lähestyvistä ukkosrintamista ja -soluista. Viikolla tapasin sairaalan labrajonossa henkilön joka kysyi ukkostutkaimen nykytilaan, kun ei ole näkynyt enää internetissä. Tämä keskustelun avannut, hieman tuntemattomaksi jäänyt henkilö tunnisti minut 1990-luvun mediakuvista: tulloin oltiin näkyvillä niin sanomalehdissä kuin radiossa ja jopa TV:n aluelähetyksissä. Ilmeisesti ei ole naamataulu paljoa muuttunut kun noin hyvin osasi tunnistaa. Keskustelun yhteydessä tuli esille, että josko tuota tutkaa (tutkainta) voisi hyödyntää näissä droonihommissa. Hetken mietittyäni vastasin KYLLÄ, joten pitihän sitä testata. 

Muuten, tuo Mustolan ukkostutka ei ole poissa käytöstä, se ei vaan ole enää internetissä, mutta toimii radioaseman vartijana Etelä-Savossa, Enonkoskella.

Ukkostutkain siirtyi pois internetistä, kun Ilmatieteenlaitos avasi tutkaindatannsa ja alkoi huolehtia kansalaisten varoittamisesta tarkoilla ennusteilla / tutkakuvilla - hienoa. Droonien osalta hieman sama asia, eli Ilmavoimat havaitsee ja reagoi kyllä drooneihin, mutta luonnollisesti tuo tutkadata ei ole avointa, joten sitä ei voi näin julkisessa verkossa esittää. Tällöin myös nuo varoitusjäjestelmät täytyy kehittää hieman toisin - mutta tämä onkin sitten jo kokonaan toinen juttu. Pienenä vinkkinä tutkadatan käytös sen verran, että tuo ukkostutkaimen tai droonitutkaimen hälytys ja kuvadata voidaa nykyään kätevästi siirtää matkapuhelimiin nähtäville. Netissä löytyy AI-pohjaisia (keinoäly) koodinmurkaimia tuonkin suorittamiseen 😁

Nyt olikin siis hyvä hetki kaivaa varastosta tuo varalaitteeksi jäänyt ukkostutka oheislaitteineen (kuva 2) ja alkaa testailemaan eri vaihtoehtoja. Droonikin sattui olemaan omasta takaa juuri sopivasti joten ei muuta kuin toimeksi. Muutoin tuo käyttämäni drooni on se sama, jolla tein erilaisia testailuja Rajalla, ennen kuin sielläkin vakuuduttiin laitteiden tarpeellisuudesta ja tilattiin niitä valvontakäyttöön.

Boltek (USA) ukkostutkakortti, antenniboxi, sovitin (kuva 2)

Kuvan 2 mukaisella varustuksella lähdettiin liikkeelle. Boltekin korttia ei tässä muodossa ole enää verkkokaupoista saatavilla, mutta tämä yksikin riitti hyvin nyt. Vanha PCIe-väyläinen tietokonekin löytyi sopivasti, joten kortin osalta ei tullut ongelmia. Vanha kunnon Windows 98 -jaksaa pyörittään tätä järjestelmää hyvin. Myös alkuperäinen ukkostutka pyörii vielä Win98 -alustalla eikä ole juuri ollut huoltotarvetta.

Tiedonsiirto antennilta kortille tapahtuu RJ45-kaapelin kautta. No, tämä ei ole ongelma sillä tuo antenniosan tieto voidaan kätevästi kyllä muuttaa antennipaketilta RJ45-kaapeliinkin.

Ilman muutoksiahan tuo järjestelmä kuuntelee hyvin matalia taajuuksia, jotka syntyvät ukkosrintamien salamoidessa. Nämä signaalithan kulkevat hyvinkin pitkiä matkoja eli ukkosten osalta voidaan puhua jopa useiden tuhansien kilometrien havaintoetäisyyksistä. Ukkosen havainnointiin riittääkin mainiosti AM-radio, josta löytyy keskiaallot. Tästä kirjoittelinkin jo 2010 kun uukkosasiat tulivat jälleen ajankohtaiseksi.

Perusdroonien (kaupalliset) osaltahan tuo havainnointietäisyys rajoittuu hyvin voimakkaasti ns. radiohorisonttiin eli pahimmillaan vain muutamiin kymmeniin kilometreihin. Kuunteluantennin sijaintia nostamalla toki voidaan horisonttia siirtää kauemmaksi, mutta kuitenkin puhutaan eri etäisyyksistä kuin ukkosten osalta. Nämä kaupalliset droonithan työskentelevät pääsääntöisesti 2400 MHz tai 5100/5700 MHz taajuuksilla, jolloin puhutaan käytännössä näköyhteydestä lähettimen (drooni) ja vastaanottimen (tutkain) osalta.

Tässä testiprojektissahan tuo näytön lisääminen (tutkakuva) on vain eräänlainen "luxusefekti". Droonien osalta ei tällä järjestelmällä todellakaan seurata kohteen etenemistä, lentokorkeutta tai kohteen identifikaatiota (tyyppiä). Järjestelmän tarkoitushan on antaa pelkästään hälytystietoa, kun se havaitseen droonin / droonien signaalit. Ja tämähän voi tapahtua pelkällä äänihälytykselläkin. Sama idea oli ensimmäisessä ukkostutkaimessakin kun se teki äänihälytyksen kun ukkonen oli alle 40 km etäisyydellä. Suojautumisen kannalta tuo ukkosvaroitus on ihan OK, mutta droonien osalta herää kysymys, mitä kansalainen tekee sillä infolla jos tutkain alkaa hälyttämään ja kyseessä onkin ns. taisteludrooni (?) Siitä hetkestä kun tieto droonista tulee voi pahimmillaan olla aikaa reakointiin vain muutama minuutti, jos sitäkään 🤔 

Toki, jos tällaisia kansalaisen "kevytjärjestelmiä" tehtäisiin rusaasti ja niitä asennettaisiin eri puolille valvottavaa aluetta, niillä voitaisiin kyllä hoitaa tiettyyn rajaan asti ennakkovaroituksiakin - jopa tehokkaastikin (Ukrainan opit käyttöön). Nämäkin "droonipurkit" saa keskustelemaan keskenään nykyisin ns. MESH-tekniikan avulla, jossa purkit ovat yhteydessä toisiinsa ja muodosta oman automaattisesti skaalautuvan radioverkon. Tuttua tekniikkaa Ukrainan suunnalta tämäkin.

Racal Classic uusiokäytössä (kuva 3)

Kuvassa 3 on testissä käytetty "radiopurkki", jossa vastaanotin. Tästä "purkista" tieto mahdollisesta dronesignaalista siirrettiin järjestelmään RJ45-kaapelilla. Toimii myös MESH-verkon asemana, jolloin tieto siirtyy radiotiellä eikä hankalia kaapelointeja tarvita. Tällöin voidaan kuvan purkkeja sijoittaa lähes rajattomasti ja laajentaa valvonta-aluetta, sillä purkit hoitavat tiedonsiirron ja osaavat linkittää verkon uudelleen, jos joku purkeista häviäisi tai poistuisi jostain muusta syystä verkosta.

Kiitoksena edelliselle työnantajalle, sain ottaa käytöstä poistetut Classic -purkit talteen. Eihän näin hienoja MIL-testattuja purkkeja sopinut roskalavalle heittää 😁 Näillä purkeilla onkin ollut paljon erilaista käyttöä, muutakin kuin toimia Classic-järjestelmän virtalähteiden suojina. Aikoinaan näihin purkkeihin tuli rakenneltua mm. radiosignaalien taltiointijärjestelmiä (kerättiin infoa, siitä mitä kuuluu); osa purkeista ehti toimia ns. "radiokettuina" kun ELSO-kurssilaiset etsivät radiorasteja käsisuuntimoiden kanssa. Tälläkin hetkellä yksi "purkki" valvoo ilmatilaa Etelä-Savossa ja raportoi lentokoneiden ADS-B-majakoista internettiin. Mitä kaikkea uutta noille purkeille vielä keksiikään jatkossa 😁 Olisiohan Rajalla nyt käyttöä noille purkeille, kun sinne asennetaan droonitutkaimia? No, ehkä laitetoimittaja tuo tullessaan omat purkit - toivottavasti.

Summa summarum:

Droonitutkain on mahdollista rakentaa ns. kaupanhyllyiltä löytyvistä (COTS) tuotteista. Toki tekniikan kokoaminen saattaa tuoda erilaisia haasteita järjestelmän kokoamisen osalta. Ei kuitenkaan mitään ylitsepääsemätöntä. 

Yksittäisenä tai yksittäisinä ratkaisuina tästä varoitusjärjestelmästä ei liene ilo kuin rakentajalle, jos sitäkään. Ennakkovaroitusjärjestelmänä toimiakseen tämä vaatii luonnollisesti useiden sensorien käyttämistä ja luonnollisesti kerätyn sensoridatan käsittelyä. Pelkkä käsittely ja analysointi ei tietysti riitä, sillä saatu tieto pitää luonnollisesti pystyä jakamaan sitä tarvitseville - siis kansalaisille!

Vaihtoehtoja löytyy varmasti, joten eiköhän tähänkin saada vielä ns. perusversio kaupallisessa laajuudessa ihan tavan kansalaisten käyttöön.

Parempi droonitutkain löytyi sattumalta testailujen yhteydessä. Karkeakarvainen mäyräkoira, joka ei pidä droonin äänestä havaitsi jo usean kilometrin etäisyyeltä n.150 metrin korkeudessa lähestyvän kohteen. Droonien ääneen reagointi lienee aika helposti opetettavissa useimmille koiraroduillekin - onko tarpeen, sitä en tiedä.

@ri

Kirjahyllystä: Koneiden sota – Droonien läpimurto ja vallankumous

 

Docendo 2026  ISBN 978‑952‑850‑595‑2 

Koneiden sota – Droonien läpimurto ja vallankumous

Jyri Kosolan Koneiden sota on teos, joka osuu suoraan aikamme hermoon. Se ei ainoastaan kuvaa droonien teknologista kehitystä, vaan avaa lukijalle kokonaisen murroksen, joka muuttaa sodankäynnin logiikan, rakenteet ja toimijat. Kosola kirjoittaa kuin henkilö, joka on nähnyt muutoksen sisältä käsin – ja juuri sitä hän onkin: pitkän linjan sotateknologian tutkija, kehittäjä ja Puolustusvoimien entinen tutkimusjohtaja.  

Teos on samalla sekä tekninen että strateginen. Se ei tyydy esittelemään droonien ominaisuuksia, vaan osoittaa, miten ne muuttavat sodan dynamiikkaa: miten ne näkevät, miten ne toimivat parvina, miten ne pakottavat sotilaat ja kokonaiset armeijat muuttamaan toimintatapojaan. Ukrainan sota toimii kirjassa sekä varoittavana esimerkkinä että laboratoriomaisena näyttämönä, jossa teknologinen kehitys on ollut yhtä nopeaa ja mullistavaa kuin toisen maailmansodan aikana.   

Mitä teos oikeastaan kertoo?

Kosola rakentaa teoksensa kahden tason varaan: teknologinen murros, joka on jo tapahtunut, ja strateginen muutos, jota emme vielä täysin ymmärrä.

Hän osoittaa, että droonit eivät ole vain uusi asejärjestelmä, vaan kokonainen paradigma. Ne muuttavat sodan kustannusrakenteen, riskiprofiilin ja ennen kaikkea ihmisen roolin. Ase ei enää tarvitse elävää kantajaa – ja tämä muuttaa kaiken.  

Kosola kuvaa, miten droonit ovat aiheuttaneet jopa 70 % Ukrainan sodan miehistötappioista, ja miten tämä on pakottanut joukot toimimaan hajautetummin, matalammalla profiililla ja jatkuvan sensoripaineen alla.   

Kosolan vahvuus on hänen tekninen taustansa. Hän ei spekuloi, vaan selittää. Hän ei maalaile uhkakuvia, vaan purkaa teknologian toimintaperiaatteet ja niiden vaikutukset sotilaalliseen päätöksentekoon.  

Kosola myös muistuttaa, että droonien vallankumous ei ole syntynyt tyhjästä: hän itse kirjoitti aiheesta jo 2003, ja hänen tiiminsä kehitti valokuituohjauksen, jota käytetään nykyisin Ukrainassa elektronisen häirinnän kiertämiseen.   

Miksi teos on tärkeä juuri nyt?

Kosolan kirja on osa laajempaa keskustelua, jossa Suomi ja muut länsimaat arvioivat omaa puolustuskykyään uuden sodankäynnin aikakaudella. Lisää "vettä myllyyn" tuli juuri sopivasti kirjan julkaisun jälkeen, kun kaksi ukrainalaista droonia eksyi Palmusunnuntaina Suomeen aiheuttaen suuren mediaryöpyn asian ympärille. Tälläkin kerralla selvittiin onneksi pelkällä säikähdyksellä.

Nyt julkaistu kirja osoittaa että,

- droonit ovat muuttaneet sodan pysyvästi,  

- teknologinen kehitys on nopeampaa kuin organisaatioiden kyky sopeutua,  

- sota ei enää rajoitu rintamalle, vaan ulottuu koko yhteiskuntaan,  

- tulevaisuuden taistelukenttä on sensorien, tekoälyn ja autonomisten järjestelmien verkosto.  

Summa summarum

Koneiden sota on yksi 2020-luvun tärkeimmistä suomalaisista sotateknologian tietokirjoista. Se on tekninen, analyyttinen ja paikoin jopa hälyttävä – mutta ennen kaikkea se on selkeä ja perusteltu.  

Kosola näyttää, että droonien vallankumous ei ole tulossa.  

**Se on jo täällä.**  

@ri

Kurkistus kulisseihin - Pohjois-Korea

  

ISBN 978-952-300-496-2

Pohjois-Koreasta on tullut kirjoiteltua aiemminkin näillä sivustoilla. Aihe on ollut geopoliittisesti ja yhteiskuntarakenteidenkin osalta mielenkiintoinen. On ollut hienoa kun on päässyt kurkistamaan tuon "esiripun" taakse ihmettelemään menoa Korean niemimaalla.

Aikaisemmat pohdinnat ja kirjoitelmat löytyvät tästä:

• Matkalla Pohjois-Koreaan
• Hieman Pohjois-Koreaa (osa 1)
• Hieman Pohjois-Koreaa (osa 2)

Mika Mäkeläisen mainio kirja ja YLE:n dokumentit Areenasta ovat tulleet katsotuiksi jo useampaankin  kertaan ja aina niistä on löytävinään jotain uutta. Tämä selittyy osin sillä, että Pohjois-Koreasta on uutisoitu melkoisen runsaasti noiden Mäkeläisen dokumentaatioiden jälkeen, mikä on antanut uusia näkökulmia jo tiedossa olleisiin faktoihin ja "fiktioihin" Pohjois-Koreasta. Myös uutta, mielenkiintoista kirjallisuutta on ilmestynyt viime vuosina aiheesta.

Pohjois-Korea aiheena ei ilmeisesti ole mikään kiinnostava aihe Suomessa, sillä tähän mennessä kaikki uudet kirjat olen löytänyt edullisesti kirjakauppojen ja markettien "alennuskoreista". Viimeisimpinä löytöinä viime viikolta ovat kirjat Kim Jong Unin sisaren, Kim Yo Jongin kasvutarina sekä 1996-luvun tarina Pohjois-Korealaisesta sukellusveneestä, joka ajoi karille Etelä-Korean rannikolla (muistelkaapa sitä venäläistä sukellusvenettä Ruotsin saaristossa - karilla sekin 😎) Palaan näihin kirjoihin mahdollisesti myöhemmin näissä kirjoitelmissa. Tässä kuitenkin kommentoituna tätä Mika Mäkeläisen kirjaa, josko se sattuisi jota kuta kiinnostamaan; löytyy ehkä myös kirjastojen valikoimasta vielä.

Kurkistus suljetun valtion kulisseihin – Kimlandia

Kimlandia : silminnäkijänä Pohjois-Korean kulisseissa on toimittaja Mika Mäkeläinen kirjoittama tietokirja, joka vie lukijan yhden maailman suljetuimman valtion, Pohjois-Korean, arkeen ja kulissien taakse. Teos julkaistiin vuonna 2019 kustantamo Atenan toimesta, ja se perustuu kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin ja havaintoihin.

Mäkeläisen vahvuus on hänen journalistinen otteensa: kirja ei ole pelkkä matkakertomus, vaan analyyttinen ja taustoittava kokonaisuus. Hän yhdistää henkilökohtaiset havainnot laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin, mikä tekee teoksesta sekä informatiivisen että helposti lähestyttävän. Mäkeläisen kädenjälki näkyy hyvin YLE:n tuotannoissa eri medioissa: niin TV:ssä kuin somealustoillakin.

Teos sisältää myös karttoja ja kuvitusta, ja sen laajuus on noin 332 sivua. Se tarjoaa arvokasta taustatietoa ja uusia näkökulmia maahan, josta luotettavaa tietoa on usein vaikea saada.

Kimlandia tarjoaakin ainutlaatuisen näkymän maahan, josta ulkopuolinen tieto on usein tarkasti kontrolloitua. Mäkeläinen kuvaa, kuinka ulkomaalaisille näytetään tarkoin rakennettu julkisivu, joka peittää alleen todellisen yhteiskunnan ristiriidat.

Kirjassa tarkastellaan muun muassa:

* propagandan ja todellisuuden välistä kuilua

* tavallisten kansalaisten arkea niukoissa oloissa

* eliitin ja tavallisen väestön välisiä eroja

* markkinatalouden ja korruption kasvua suljetussa järjestelmässä 

Teos tuo esiin, miten virallinen ideologia ja käytännön elämä eroavat toisistaan merkittävästi.

Yksi kirjan keskeisistä havainnoista on, että vaikka Kim Jong Un hallitsee maata tiukasti, pinnan alla tapahtuu muutoksia. Kapitalistiset käytännöt, kuten epävirallinen kaupankäynti, ovat yleistyneet ja auttaneet kansalaisia selviytymään arjessa. 

Kaikesta huolimatta Pohjois-Korean yhteiskunta pysyy edelleen vahvasti kontrolloituna:

* internet on harvojen etuoikeus

* rajoja valvotaan tarkasti

* poliisivaltio ja sensuuri ovat arkipäivää 

Summa summarum

Kimlandia on ajankohtainen ja silmiä avaava tietokirja, joka purkaa myyttejä Pohjois-Koreasta ja näyttää, millaista elämä diktatuurin kulissien takana todella on. Se on suositeltavaa luettavaa kaikille, jotka haluavat ymmärtää paremmin yhtä maailman eristäytyneimmistä yhteiskunnista.

@ri

"Kevät keikkuen tulevi" - terminen kevät

 

AI-avusteinen postikortti tälle keväälle ja Pääsiäiselle

Terminen kevät Lappeenrannassa – milloin se yleensä saapuu?

Terminen kevät on meteorologinen vuodenaika, joka alkaa, kun vuorokauden keskilämpötila nousee pysyvästi nollan yläpuolelle. Sen aikana keskilämpötila pysyy välillä 0…+10 °C, ja samalla käynnistyy myös luonnon kasvukausi. 

Tilastojen valossa terminen kevät saapuu Kaakkois-Suomeen ja Lappeenrannan seudulle tavallisesti maaliskuun lopun ja huhtikuun alun välillä. Vuodesta riippuen vaihtelua on kuitenkin useita viikkoja: lämpiminä vuosina kevät voi alkaa jo maaliskuun puolivälissä, kun taas kylminä keväinä vasta huhtikuun puolella. 

Lappeenrannan ilmastossa muutos näkyy selvästi myös kuukausikeskiarvoissa. Maaliskuussa keskilämpötila on vielä hieman pakkasen puolella, mutta huhtikuussa se nousee jo muutaman plusasteen tasolle, mikä yleensä mahdollistaa termisen kevään vakiintumisen. 

Termisen kevään alkaminen ei kuitenkaan tarkoita välitöntä talven loppua. Tyypillisesti yöpakkaset jatkuvat vielä viikkoja ja lumi sulaa vähitellen. Aukeilta alueilta lumipeite häviää usein 2–3 viikon kuluessa kevään alkamisesta, mutta metsissä sulaminen voi kestää pidempään. 

Kevään eteneminen Lappeenrannassa onkin usein vaiheittaista: ensin päivälämpötilat kohoavat selvästi plussalle, sitten lumet alkavat huveta, ja lopulta huhtikuun aikana maisema muuttuu nopeasti ruskeasta vihertäväksi. Keskimäärin tämä siirtymä talvesta kevääseen kestää alueella vain muutamia viikkoja – mikä tekee termisestä keväästä vuodenajoista lyhimmän, mutta samalla ehkä odotetuimman.

@ri

War Monitor - reaaliaikainen ikkuna maailman konflikteihin

 

War Monitor (gen. AI)

Vuonna 1990 kun Lähi-Idässä pamahti suuremmalti edellisellä kerralla, tapahtui sotatilanteen ja kriisin kehittymisen seuranta lähinnä kotimaisen uutistoimijoiden (STT/ YLE) ja lehdistön kautta. Näiden lähteiden kautta tulikin hyvin suodatettua ja "pureskeltua" tietoa maailmalta. Lisämausteen tapahtumien seurantaa antoi asioiden seuraaminen suoraan tapahtuma-alueelta lyhytaaltoradiolähetyksien kautta. Ulkomaisiakin TV-lähetyksiä saattoi seurata ne, joilla sattui olemaan oma lautasantenni valmiina.

Nyt asiat näiltä osin on tehty huomattavasti helpommiksi. Tieto kulkee ihan eri tavalla ja eri alustoilla kuin reilu 30 vuotta sitten. Maailman kriisipesäkkeitä on helppo seurata ja poimia uutisvirrasta mielenkiintoiset tekstit oman tietokoneen avulla. Monella toimittajalla lienee jo nämä monitorointialustat käytössä uutisvirran lisäämiseksi omassa työssään. Toki myös kriisejä työnsäkin puolesta seuraavat käyttävät vastaavia ohjelmistoja. 

Esittelen tässä lyhyesti yhden hyvistä (en voi sanoa paras, koska kaikissa on pieniä puutteita), jolla voi seurata maailman uutisvirtoja kokonaisvaltaisesti. Ohjelmisto perustuu avoimeen lähdekoodiin, joten se ei veloita käyttäjältä mitään eikä tuo työpöytää täyteen mainoksia. Ohjelmisto on myös turvallista käyttää haitakkeiden osalta. Ohjelmisto toimii ilman kirjautumista / rekisteröinti, mutta enemmän siitä saa irti kun kirjautuu ja tekee ns. tilin ohjelmistolle. Vain kokeilemalla pääsee käsitykseen kuinka hyvin ja miten tuo maailman uutisvirta saadaan kanavoitua räätälöidysti omaan käyttöön.

War Monitor on moderni, visuaalinen ja jatkuvasti päivittyvä konfliktiseurannan alusta, joka kokoaa yhteen tuoreimmat tiedot maailman kriisipesäkkeistä. Sivuston Live-konfliktikartta tarjoaa käyttäjälle välittömän yleiskuvan siitä, mitä eri puolilla maailmaa tapahtuu – oli kyse sitten sotilaallisista operaatioista, humanitaarisista kriiseistä tai geopoliittisista jännitteistä.

Sivusto yhdistää uutisvirran ja karttavisualisoinnin tavalla, joka tekee monimutkaisista tilanteista helpommin ymmärrettäviä. Sen tiivis, jatkuvasti päivittyvä sisältö tarjoaa nopean katsauksen siihen, mitä maailmalla juuri nyt tapahtuu – ilman raskasta analyysikerrosta.

Mitä War Monitor tarjoaa?

- Reaaliaikaiset päivitykset: Sivustolla näkyy jatkuva uutisvirta, jossa raportoidaan esimerkiksi tilanteista Libanonissa, Iranissa, Turkissa, Ukrainassa ja Venäjällä. Päivitykset ovat lyhyitä, tiiviitä ja helposti seurattavia.  

- Selkeä karttanäkymä: Kartta näyttää konfliktialueet ja tapahtumien sijainnit intuitiivisesti, mikä helpottaa kokonaiskuvan hahmottamista.  

- Laaja geopoliittinen seuranta: War Monitor ei keskity vain yhteen sotaan, vaan kattaa useita samanaikaisia kriisejä eri maanosissa.  

- Nopea tilannekuva: Käyttäjä näkee yhdellä silmäyksellä esimerkiksi ohjusiskut, joukkojen liikkeet, humanitaariset varoitukset ja muut merkittävät tapahtumat.

War Monitor on hyödyllinen erityisesti:

- ajankohtaisista maailman tapahtumista kiinnostuneille  

- toimittajille ja analyytikoille  

- turvallisuus- ja kriisialoilla työskenteleville  

- kaikille, jotka haluavat ymmärtää globaalien konfliktien kehitystä reaaliajassa  

Kannattaa kokeilla - voit yllättyä 😎

@ri

PS:

Tässä on selkeä ja helposti seurattava ohje lukijoille, jotka haluavat käyttää War Monitorin konfliktikarttaa:

Ohje: Näin käytät War Monitorin konfliktikarttaa

War Monitorin [Live-konfliktikartta](https://war-monitor.com/dashboard) tarjoaa reaaliaikaisen näkymän maailman kriisipesäkkeisiin. Seuraa näitä ohjeita saadaksesi siitä parhaan hyödyn:

1. 📱 Avaa oikea laite ja selain

- Käytä tietokonetta tai tablettia – kartta toimii parhaiten suurella näytöllä.

- Suositellut selaimet: Microsoft Edge, Chrome tai Firefox.

- Varmista, että JavaScript on käytössä (yleensä oletuksena päällä).

2. 🌍 Navigoi kartalla

- Zoomaa sisään ja ulos hiiren rullalla tai kosketusnäytöllä.

- Siirry alueelta toiselle vetämällä karttaa.

- Punaiset alueet ja varoitusikonit (esim. räjähdykset, ohjukset, tankit) kertovat aktiivisista tapahtumista.

3. 📰 Seuraa uutisvirtaa

- Oikealla näkyvä paneeli näyttää viimeisimmät tapahtumat eri maista.

- Esimerkkejä: "Airstrike reported in southern Lebanon", "Clashes near Donetsk".

- Klikkaamalla päivitystä saat lisätietoa tapahtumasta.

4. 🔍 Tunnista symbolit

- 💥 Räjähdys: ilmaisku tai taistelutilanne  

- 🚀 Ohjus: ohjusisku tai laukaisu  

- ⚠️ Kolmio: varoitus tai kriittinen tilanne  

- 🛡️ Tankki: joukkojen liike tai sotilaallinen operaatio  

5. 💡 Vinkkejä tehokkaaseen käyttöön

- Päivitä sivu säännöllisesti – tapahtumat päivittyvät nopeasti.

- Käytä selaimen käännöstyökalua, jos englanti ei ole vahvuutesi.

- Voit ottaa ruutukaappauksia ja käyttää niitä omassa sisällössäsi (esim. blogissa tai esityksissä).

Graafinen ohje (AI:n tekemä)