Kenraali Gustav Hägglund – modernin puolustusvoiman rakentaja

ISBN 978-951-1-33377-7 Otava 2018

Jarmo Lindbergin juuri julkaistun muistelmateoksen rinnalla kaivoin kirjakaapista esiin Gustav Hägglundin muistelmateoksen vuodelta 2018. Vahvaa tekstiä molemmissa kirjoissa. Ajan hermolla on oltu puolustusteknisissä asioissa niin Hägglundin aikana (1994-2001) kuin Lindberginkin (2014-2019) kaudella. Molemmilla kirjoilla on oma, tärkeä painoarvo käsiteltäessä Suomen poliittista ilmapiiriä Puolustusvoimien suunnalta tarkasteltuna. Siinä missä Hägglundin muistelmat on pakattu reiluun 140 sivuun on Lindbergin kirjassa aineistoa yli 500 sivua. Sivumäärät eivät kuitenkaan kerro koko totuutta teoksista.

Kun suomalainen puolustuskeskustelu kääntyy 1990‑luvun murrosvuosiin, yksi nimi nousee väistämättä esiin: kenraali Gustav Hägglund. Hänen kautensa puolustusvoimien komentajana vuosina 1994–2001 osui aikaan, jolloin kylmän sodan jälkeinen Eurooppa haki uutta suuntaa ja Suomen oli määriteltävä oma roolinsa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Hägglundin johtajuus näkyi ennen kaikkea siinä, että hän uskalsi tarttua suuriin rakenteellisiin uudistuksiin ja tehdä niistä uuden aikakauden lähtökohdan.

Hägglundin komentajakausi oli jatkuvaa tasapainoilua perinteisen aluepuolustuksen ja modernin, liikkuvamman puolustusjärjestelmän välillä. Hän näki varhain, että Suomen oli kehitettävä joukkojaan laadullisesti, ei määrällisesti. Tämä ajattelu johti siihen, että varusmieskoulutusta uudistettiin perusteellisesti, palvelusaikoja muokattiin ja koulutuksen sisältöä tiivistettiin. Hägglundin tavoitteena oli poistaa tyhjäkäyntiä ja lisätä johtamiskokemusta – ja samalla varmistaa, että reserviin siirtyvät suomalaiset olivat paremmin koulutettuja kuin koskaan aiemmin.

Kansainvälinen yhteistyö oli Hägglundille luonteva osa modernia puolustusta. Hänen kaudellaan Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan ja osallistui ensimmäisiin laajoihin Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin Balkanilla. Hägglund korosti, että suomalaisupseerien oli opittava toimimaan monikansallisissa ympäristöissä, sillä tulevaisuuden kriisit eivät pysyisi valtioiden rajojen sisällä. Tämä ajattelu loi pohjan Suomen myöhemmälle kansainväliselle profiilille ja vahvisti puolustusvoimien osaamista tavalla, joka näkyy edelleen.

Hägglundin kaudella myös puolustushaarojen rakenteita uudistettiin. Merivoimien ja rannikkotykistön yhdistäminen oli yksi hänen näkyvimmistä ratkaisuistaan, ja se loi pohjan nykyiselle meripuolustuksen kokonaisuudelle. Samalla ilmavoimat siirtyi Hornet‑aikaan, mikä oli valtava teknologinen harppaus ja osoitus siitä, että Suomi oli valmis investoimaan puolustuksensa tulevaisuuteen.

Hägglundin johtamistyyli oli yhdistelmä analyyttisyyttä ja käytännönläheisyyttä. Hän ei kaihtanut vaikeita päätöksiä, mutta perusteli ne aina avoimesti ja johdonmukaisesti. Hänen kaudellaan otettiin käyttöön myös turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, jotka ovat sittemmin muodostuneet suomalaisen turvallisuuspolitiikan kulmakiveksi. Selontekomenettely toi päätöksentekoon pitkäjänteisyyttä ja läpinäkyvyyttä – kaksi asiaa, joita Hägglund piti välttämättöminä demokraattisessa yhteiskunnassa.

Kun Hägglund siirtyi komentajakauden jälkeen EU:n sotilaskomitean ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, hän vei mukanaan saman periaatteen, joka oli ohjannut häntä Suomessa: puolustuksen on muututtava maailman mukana. Hänen työnsä vaikutukset näkyvät yhä sekä suomalaisessa puolustusjärjestelmässä että Euroopan turvallisuusrakenteissa.

Gustav Hägglundin perintö on ennen kaikkea ajatus siitä, että vahva puolustus rakentuu sekä kotimaisesta osaamisesta että kansainvälisestä yhteistyöstä. Hänen kautensa oli suunnanmuutos, joka teki suomalaisesta puolustusvoimasta modernin, ketterän ja kansainvälisesti verkottuneen – juuri sellaisen, jota 2000‑luvun turvallisuusympäristö vaatii.

@ri

Summa summarum in English:

Gustav Hägglund, who served as Finland’s Chief of Defence from 1994 to 2001, played a central role in modernizing the Finnish Defence Forces during a period of major geopolitical change. He shifted the focus from large mass armies to smaller, better‑trained and better‑equipped units, and reformed conscription by streamlining training and adjusting service lengths. Under his leadership, Finland deepened its international cooperation, joined NATO’s Partnership for Peace program and took part in crisis‑management operations in the Balkans. Hägglund also oversaw significant structural reforms, including the integration of the Navy and Coastal Artillery and the transition to F/A‑18 Hornet fighters. His tenure emphasized transparency, long‑term planning and adapting national defence to a rapidly evolving security environment.

"Silloin emme vielä tienneet" – Jarmo Lindbergin muistelmat kulissien takaa

ISBN 978-951-0-51803-8 (WSOY)

Pääsin lukemaan lähes uunituoreeltaan Jarmo Lindbergin muistelmateoksen. Reilu 500 sivuinen tekstikokonaisuus tulikin luettua aika nopeasti. Sen verran mielenkiintoisia aiheita kirjassa käsiteltiin ja kerrontakin oli oikein sujuvaa, mikä teki teoksesta helppolukuisen. Monet hienot kuvat tekivät mielenkiintoisen lisän kirjaan.

Jarmo Lindbergin "Silloin emme vielä tienneet" on muistelmateos, joka avaa suomalaisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kulisseja tavalla, johon vain harva on pystynyt. Lindbergin ura ulottuu Hornet-hankinnan alkuvuosista aina puolustusvoimien komentajan tehtävään saakka, ja kirja rakentuu tämän pitkän kaaren ympärille. Lopputuloksena on teos, joka on yhtä aikaa henkilökohtainen, analyyttinen ja yllättävänkin suorapuheinen.

Lindberg kirjoittaa urastaan selkeällä ja rauhallisella otteella, joka heijastaa hänen tapaansa johtaa. Hän ei sorru sankaritarinoihin, vaan kuvaa tapahtumia ja päätöksiä sellaisina kuin ne hänen näkökulmastaan olivat: monimutkaisina, usein kiireisinä ja toisinaan ristiriitaisina. Kirjan vahvuus on juuri tässä – se ei yritä kiillottaa menneisyyttä, vaan näyttää, miten puolustusvoimien isot ratkaisut syntyvät paineen, tiedon ja epävarmuuden ristiaallokossa.

Erityisen kiinnostavia ovat jaksot, joissa Lindberg kuvaa Suomen turvallisuusympäristön muutosta 2010-luvulla. Hän kertoo avoimesti siitä, miten valmiutta nostettiin, miten kansainvälinen yhteistyö syveni ja millaisia keskusteluja käytiin kulisseissa, kun Euroopan turvallisuustilanne alkoi kiristyä. Nämä kohdat tekevät kirjasta arvokkaan dokumentin ajasta, jolloin Suomen puolustuspolitiikka otti ratkaisevia askelia kohti nykyistä linjaansa.

Teos ei kuitenkaan ole pelkkää strategiaa ja politiikkaa. Lindberg avaa myös henkilökohtaisia kokemuksiaan lentäjänä, komentajana ja julkisuuden henkilönä. Hän kuvaa, miten ura vaikutti perheeseen, millaisia paineita näkyvä asema toi mukanaan ja miten hän itse suhtautui kritiikkiin ja vastuuseen. Nämä hetket tuovat kirjaan lämpöä ja inhimillisyyttä, joka tekee siitä enemmän kuin sotilaan urakertomuksen.

"Silloin emme vielä tienneet" on kokonaisuutena harkittu ja hyvin rytmitetty muistelmateos. Se tarjoaa lukijalle sekä sisäpiirin näkökulmaa että laajempaa ymmärrystä siitä, miten Suomen puolustusvoimat ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana. Lindbergin ääni on rauhallinen, analyyttinen ja ajoittain jopa humoristinen, mikä tekee lukukokemuksesta yllättävän kevyen, vaikka aihepiiri on painava.

Jos suomalainen turvallisuuspolitiikka, ilmailu tai johtaminen kiinnostavat, tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se on kertomus urasta, joka kulki läpi murroskausien – ja samalla tarina siitä, miten päätöksiä tehdään silloin, kun tulevaisuudesta ei vielä tiedetä mitään.

@ri

Taasenkin soditaan - Persianlahti 1990 / 2026

 

ISB: 951‑9153‑51‑9 

Elokuussa 1990 tuli töiden ohella ja osin innoittamana seurattua erittäin tarkasti niin mediassa kuin eri viestiverkoissa tapahtumia Persianlahden sotanäyttämöltä. Sotatoimet alueella alkoivat varsinaisesti elokuun 2. 1990 kun Irak hyökkäsi Kuwaitiin. Vain kaksi vuorokautta aikaisemmin oli Irakin presidentti Saddam Hussein vakuuttanut suurvaltojen johtajille ettei hänellä ole aikomustakaan vallata pientä naapurivaltiotaan. Tuttu kuvio Ukrainan sodan alkumetreiltä! 

En onneksi onnistunut tuhoamaan keräämääni arkistoa vuosien saatossa, joten löysin tallentamani kirjat ja dokumentit varastosäilöstäni hyvässä kunnossa. Oikeastaan hyvä että tuli laiskuuttani pidettyä kaikki tallessa. Nythän noita tapahtumia voi vertailla tämänkertaiseen konfliktiin - sodan elementit näyttävät kuitenkin aika samoilta kuin vuonna 1991.

Eiköhän tästä nykyisestä konfliktista saatane pian uusia päivitettyjä painoksia, myös kuvan kirjaan. Vuonna 1991 ei paljon tuo SOME-tiedotus ollut vielä voimissaan, joten silloin luettiin tiedotteita uutistoimistojen sähkeistä ja sanomista HF-radioverkossa, kuunneltiin alueen radioasemia ja luonnollisesti seurattiin kotimaan uutistarjontaa TV:stä ja satelliitin kautta muualta maailmasta. Kunhan kaivan hieman arkistoja lisää, niin laitan erillisen julkaisun vuoden 1991 OSINT-toiminnasta 😎 osaltani.

Alla hieman luonnehdintaa tuosta kuvan kirjasta, jos ja kun se jotain kiinnostaa.

Persianlahden sota – päivä päivältä etenevä kuvaus modernin sodankäynnin käännekohdasta

Vuonna 1991 julkaistu Persianlahden sota on aikansa tuore analyysi ja visuaalinen dokumentti konfliktista, joka määritti uuden aikakauden kansainvälisessä politiikassa ja sotilasteknologiassa. Teos perustuu Frederick Stanwoodin, Patrick Allenin ja Lindsay Peacockin asiantuntemukseen, ja suomenkielisen version taustalla vaikuttaa myös sotilasteknillinen asiantuntija Erkki Nordberg.  

Mikä tekee kirjasta kiinnostavan?

Kirja rakentuu kronologiseksi kertomukseksi, jossa Persianlahden sodan tapahtumat avautuvat päivä päivältä. Tämä lähestymistapa tekee lukemisesta selkeää ja jännitteistä: lukija pääsee seuraamaan, miten poliittiset päätökset, sotilaalliset liikkeet ja kansainväliset reaktiot kietoutuvat toisiinsa.

Teoksen vahvuuksia ovat:

- Runsas kuvitus ja kartat, jotka auttavat hahmottamaan operaatioiden kulkua ja alueellista dynamiikkaa.  

- Selkeä ja informatiivinen teksti, joka avaa sodan taustat, syyt ja seuraukset ilman tarpeetonta dramatisointia.  

- Asiantuntijoiden näkökulmat, jotka tuovat syvyyttä erityisesti ilmasodankäynnin ja modernin teknologian rooliin.

Miksi kirja on yhä ajankohtainen?

Vaikka Persianlahden sodasta on kulunut yli kolme vuosikymmentä, sen vaikutukset näkyvät edelleen Lähi-idän politiikassa, kansainvälisessä turvallisuudessa ja sotilaallisissa doktriineissa. Kirja tarjoaa hyvän pohjan ymmärtää:

- miten liittoumat toimivat kriisitilanteissa  

- miten teknologinen ylivoima muuttaa sodankäyntiä  

- miten media ja reaaliaikainen raportointi vaikuttavat konfliktien kulkuun  

Nämä teemat ovat yhä keskeisiä, kun tarkastelemme nykyisiä ja tulevia kriisejä.

Kenelle kirja sopii?

- Historia- ja politiikkaharrastajille, jotka haluavat selkeän ja visuaalisen kokonaiskuvan sodasta  

- Sotilasasioista kiinnostuneille, erityisesti ilmasodankäynnin ja teknologian näkökulmasta  

- Opiskelijoille, jotka etsivät tiivistä mutta informatiivista lähdeteosta Lähi-idän konflikteista  

@ri

Lappeenrannan visionääri ja jotain muutakin

Kesälukemistoa etsiessäni huomasi mielenkiintoisen teoksen paikallisen kirjakaupan poistopisteellä: Villmanstrandin Visionääri, Tom Hultin & Antti Rinkinen. Nopealla selauksella teos vaikutti mielenkiintoiselta, sillä olihan siinä mielenkiintoista "poliittista" lähihistoriaa kotikaupungista. Paljon mielenkiintoisia toimintoja on liittynyt itse Hultiniin kuin myös Lappeenrannan Kaupunkiyhtiöiden toimiinkin. 

Tom Hultin on suomalainen varatuomari ja liikkeenjohdon konsultti, joka toimii toimitusjohtajana Hultin Partners Oy:ssä.

Hultinilla on laaja kansainvälinen kokemus yritystoiminnasta, elinkeinoelämän organisaatioista ja julkishallinnosta. Hän on myös tunnettu innovatiivisuudestaan ja verkostoitumistaidoistaan, ja hän on työskennellyt johtotehtävissä useissa maissa.

Hultin nousi julkisuuteen Lappeenrannan Kaupunkiyhtiöt Oy:n entisenä toimitusjohtajana, mutta sai potkut vuonna 2011 salaisen sopimuksen vuotamisen seurauksena. Myöhemmin hän kirjoitti kirjan, Villmanstrandin Visionääri, jossa hän kritisoi mediaa ja poliittista päätöksentekoa irtisanomisensa yhteydessä. Kirja näyttäisi olevan eräänlainen puolustuspuheenvuoro, mutta tarjoaa tosi hyvän läpileikkauksen Lappeenrannan kunnallispolitiikkaan 2010-luvulta eteenpäin. Monet asiat ovat itselläkin "tuoreessa" muistissa, mikä helpottaa toki tekstin ymmärtämistä 😊

Keskikesän lukulistalle valikoitua

Hieman tuoreempaa lukemisto edustaa juuri ilmestynyt Rupla-Ruhtinaat -kirja. Tätä ei löydy vielä alelaareista pitkään aikaan. Sopii hyvin luettavaksi Tom Hultinin kirjan rinnalle, vaikka ei ihan suora jatko-osa siihen olekaan 😉

Outi Salovaara on suomalainen, tarkemmin sanottuna, Lappeenrantalainen tutkiva toimittaja, joka on erikoistunut Venäjään liittyviin aiheisiin. Hän on kirjoittanut muun muassa venäläisten kiinteistökaupoista, Fortumin toimista Venäjällä ja Rotenbergin suvun liiketoimista.

Salovaara on myös kirjoittanut kirjan Matkalla kadonneessa maailmassa, jossa hän tarkastelee Neuvostoliiton perintöä ja Venäjän reuna-alueita. Viime vuosina hän on ollut huolissaan venäjän kielen opiskelun vähenemisestä Suomessa ja sen vaikutuksista kykyyn seurata venäläistä yhteiskuntaa. Itse peukutan 👍 venäjänkielen osaamista suuresti, sillä tottahan se on, että on helpompaa seurata venäläistä mediaa ja informaatiota kun osaa edes auttavasti kyseistä kieltä. Ei siinä mitään moitittavaa pitäisi olla. Kielitaito voi avata jopa mielenkiintoisia työpaikkoja, kuten itsellekin aikoinaan kävi.

Uusimman kirjan, Rupla-Ruhtinaat, myötä sukelletaan suoraan syvään päätyyn Venäjän hämäräverkkojen bisneksiin Suomessa. Kytköksiä aiheeseen löytyy niin omasta maakunnasta kuin hieman muualtakin Suomesta. Erittäin mielenkiintoista journalististä työtä, joka antaa paljon mielenkiintoisia ja monille uusiakin näkökantoja itänaapurin toimiin maassamme.

Hyvää kesää lukemistojen parissa ja muutoinkin.

@ri

Naamiot on riisuttu ja lusikat jaettu - operaatio Putin

 

ISBN: 978-952-373-656-6 (readme.fi)

Joulumarkkinoille 2023, ilmestyi juuri sopivasti Arvo Tuomisen jatko-osa Venäjän ja Putin historiaa käsitelleeseen kirjaan vuodelta 2019 (Vladimir Putinin koko tarina). Ilmestyessään tuo kirja olikin ensimmäinen suomenkielinen, kattava kertomus, Venäjän presidentistä. Käsittelin kirjaa jo tuolloin näillä palstoille heti tuoreeltaan (ks. linkit). Kirja täydensikin hyvin sitä kuvaa jonka aiheesta olin saanut ulkomaisia lähdeaineistoja selaillessa.  Vuonna 2019 Tuominen ennusti että Putin jää historiankirjoihin hallitsijana, jonka valtakaudella Venäjän ja Ukrainan tuhatvuotinen suhde päättyy lusikoiden jakoon. Kukaan tuskin jaksoi vielä 2019 uskoa siihen, että Venäjä todellakin hyökkäisi Ukrainan kimppuun. Toki merkit, vahvat sellaiset, olivat olemassa jo Krimin miehityksen jälkeen 2014. Paine Ukrainan saattamiseksi kokonaan Venäjän hoteisiin oli nähtävissä kaikessa Venäjän toimissa Ukrainan suunnalla.

Kaikki ei todellakaan ole mennyt suunnitelmien mukaan eikä lusikoitakaan ole jaettu. Putin on tainnut jo omat lusikkansa hävittää tai heittää kokonaan nurkkaan - mene ja tiedä. Ukrainan operaation seurauksena taitaakin tuloksena olla lähinnä se, että Putin on onnistuneesti ajamassa Venäjää takaisin 1800-luvulle, mikä tuskin oli tarkoitus tämän suurvallaksi mielineen valtion osalta. Se kuinka syvälle Venäjä vaipuu jää vielä nähtäväksi.

Venäjän presidentin vaalit ovat ovella, mutta niiden tulos on jo tiedossa etukäteen. Tämä tuskin lienee yllätys. Vastustajien eliminoiminen ja vaalivilppien käyttö onkin kuvaavaa tässä autoritäärisessä, lähes diktatuurisessa, valtiossa. Näiltä osin siis valtiolaivan kapteeni ei ole vaihtumassa, vaan sama toiminta jatkunee lähivuosinakin valitettavasti. Kapteenin paikalle ei tunnu olevan tunkua muutoinkaan, sen verran hyvin kansalaiset on pelotettu. Kukapa sitä omaa hautaansa haluaisi lähteä kaivamaan varsinkaan politiikan keinoin. Kapteenia arvosteleville onkin yleensä ollut tiedossa rangaistussiirtolakomennus tai sitten pahimmassa tapauksessa äkillinen sairaskohtaus / onnettomuus, mikä on vienyt hengen.

Ukraina on onnistunut erityisesti Mustanmeren meririntamalla haastamaan Venäjän laivaston ja riistämään siltä ns. suvereniteetin alueella. Tämä suurempi alus onkin sitten hieman haasteellisempi upotettava, mutta jos oikein hyvin käy, niin kuka ties, joku avaa aluksen pohjaventtiilin lopullisesti ja upottaa koko "Venäjälaivan". Ne,  jotka pelastuvat pääsevät sitten hylyn raunioille rakentamaan mahdollisesti uutta laivaa. Toivottavasti tämä "operaatio Putin" toteutuu näiltä osin jollakin tavalla - mitä nopeammin, sen parempi.

"Not love but war from Russia"

80- ja 90 -luvuilla tuli kierrettyä Pietarin talousaluetta ympäristöineen erittäin useasti, niin harrastustoiminnan kuin työnkin merkeissä. 1989 erään venäläiseen shakkihistoriaan liittyneen haastattelun yhteydessä löytyi käyntikorttien joukosta tuo Putinin korttikin. Hän edusti silloin kaupungin johtoa ja oli paikalla edustamassa ja kannustamassa Leningradin (nyk. Pietari) shakkikerhoa kansainvälisessä kilpailussa. Saman turnauksen satoa on tuo mielenkiintoinen, venäläinen, pelikirja, jonka myöhemmin olenkin ristinyt Putinin pelikirjaksi. Näillä shakkitaktiikoilla tuskin yhtään suurempaa turnausta olisi voitettu suoraan. Sen verran hyvin tuo sotilastaktiikka toimii pelilautojen ulkopuolellakin. Mutta tämä olisi varmaan ihan oman juttunsa väärti 😂

Ei mennyt ihan niin kuin piti

Lokiarkistoa vuosien varrelta alla:

Kaikki sujuu suunnitelmien mukaisesti - Все идет по плану. Владимир Путин

Vladimir Putin - koko tarina

Sun Tzu ja Venäjän armeijan sodankäynti Ukrainassa - Сунь-Цзы и боевые действия российской армии в Украине

Viestiteknistä peruskätköä penkomassa, osa 2

 

Hyss......

Tuohon aiemmin viikolla julkaisemaani "paljastukseen" liittyen sain muutamia kyselyjä tuohon oheismateriaaliin liittyen, joten tässä vielä muutamia kuvia tuosta kirjallisesta puolesta.

Lisäksi: 

Erilaisia dokumentteja viestitoimintaan liittyen löytyi mm. seuraavasti:

Käytettävät radiotaajuudet (PV/RVL)

Viestiliikenne dokumentteja / sanomakirja

Harjoitussanomia ja niihin liittyviä erilaisia "kuvastoja" vihollisen kalustosta.

Ensimmäiset lukukappaleet / luonnokset Sissiradio-oppaasta

Vanha sähkötysaapinen

Kuva 1: Dokumentaatiota ja muuta esineistöä kätköstä

 Viestimateriaalin oheen oli huolellisesti tallennettu myös kirjallista dokumentaatiota, jota ei ollut ajan hammas purrut. Kosteuskaan ei ollut päässyt pesimään kätkölaatikkoon, muutoinhan tuo radiokalusto ja erityisesti paperit olisivat menneet käyttökelvottomiksi hyvinkin nopeasti.

Kuvassa 1 on osa materiaalista, jota tuosta tukiasemalaatikosta löytyi. Jo vuonna 1993 oltiin kiinnostuneita tutkimaan tietotekniikan mahdollisuuksia, joten vapaahetkinä oli hyvä lukaista ajan Osto-opasta. Myös "Partion Viestitoiminta - ohjeeseen" annettiin lausuntoja, joten lukukappale oli hyvä olla mukana. Tosin näistä ensimmäisistä versioista pidettiin paremmin kuvaavana nimenä "naurukappale" 😊

"Tiedustelukäppyrä" oli ns. koostettu aihepiirin mukainen nidottu monistenippu, jossa oli keskeisiä asioita koottuna yksiin kansiin. Käytössä oli myös kuuluisa "Sissikäppyrä". Viestidokumenttien (ei kuvassa) lisäksi joukossa oli luonnollisesti muistilistat käytettävistä Q- ja Z-lyhenteistä, joita erityisesti sähkötyksellä käytettiin - toisinaan myös puhesanomissakin. Myös Rajan käytettävät radiotaajuudet oli luetteloitu, jotta tarvittaessa olisi osattu siirtyä oikealle taajuudelle, mikäli muutoksia olisi pitänyt viestiperusteisiin laatia. Toki kidekoneilla toimittaessa ei tätä ongelmaa juuri ollut koska kiteet määrittivät nuo käyttötaajuudet (QRG), mutta kun myöhemmin otettiin käyttöön LV-665 -kalusto, jossa koko HF-alue oli käytössä, tuli nämäkin dokumentit tarpeeseen.

Taustalla on vielä kaksi lähes iskemätöntä marssikompassia, jotka toimivat tänäkin päivänä erittäin hyvin eikä mahdollinen GPS-häirintä tai paristojen loppuminen häiritse niiden käyttöä.

Kuva 2: Ohjeet esikunnasta ja käyttömanuaali radioon

Kuva 2: Kalusto saatiin aikoinaan erityisjärjestelyin PV:n suunnalta Rajan käyttöön. Kun kalustosta 1994 luovuttiin se poistettiin kirjanpidosta ja jätettiin ns. käyttövaraksi koulutuskäyttöön rajareserville. Kaikkiaan partiokalustoa oli käytössä kuusi "settiä"; joilla saatiin varustettua harjoitukseen kaksi kaksimiehistä (tuolloin ei naisia vielä palvellut Rajalla tai PV:ssä) partioita sekä yksi tukiasema. 1994 jälkeen kaluston osalta siirryttiin sitten paremmin tarpeita vastaavaan LV-665 -kalustoon, joka palvelee vielä tänäkin päivänä.

Kuvassa alkuperäinen RacallMiniCall -ohjekirja ja hivenen harvinaisempi FAX-sanoma "Vartiolaitoksen esikunnasta", päivättynä 19.5.1989. Tuo päivämäärä voisi olla sitten vaikka se, jolloin tämä kalusto ja koulutuskokonaisuus otettiin virallisesti käyttöön.

@ri

Viestiteknistä peruskätköä penkomassa

Se perinteinen tukiasemaradio jolla hämättiin vastustajaa hienosti (KADRAN)

 Syksyllä 2023 sain viestin, jonka sisältö ei jättänyt kylmäksi. Viestin aiheena oli tuttuakin tutumpi viestitekninen kalusto, joka oli tullut taas päivänvaloon sitten vuoden 1994, jolloin kalustosta luovuttiin tai niin olisi ainakin pitänyt tehdä. Nyt päivänvaloon tullut kalusto kokonaisuudessaan on siitä arvokas, että se edustaa kokonaisuuden osalta ns. tukiasemakalustoa. Eli mukana on paljon "raskasta" viestikalustoa, jota ei ollut tarkoitettukaan jakaa maastoon sijoitetuille partioille.

Kun tästä kalustosta luovuttiin n. 1994 tuli käyttöön radiokaluston osalta LV-655. Tästä partioradiosta löytyikin sitten portaattomasti taajuuksia koko HF-alueelle ja siitä sai joko 5 Wattia tai 50 Wattia tehojakin. Tämä kalustohan on käytössä yhä tänäkin päivänä sissiradisteilla ja tiedustelijoilla, vaikka tilalle onkin tullut ja tulossa entistä monipuolisempia ohjelmistoradioita.

Joka tapauksessa peräkärrillinen tavaraa löytyi hyvin säilöttynä. Tässä katsaus kaluston osalta. Muutoin aiheesta tarkemmin toisissa postauksissa, jos tarpeen.

Kuva 1: kätkön salaperäinen puulaatikko.

Kuva 1: säilytyspaikastaan (hyvästä sellaisesta) löytyi pintapuolisesti hyvin säilynyt puuarkku / -laatikko. Kuvan laatikkoon olen laatikon avaamisen jälkeen laittanut sinettisiteet lukitussalpoihin. Laatikko sisälsi lähes kaiken materiaalin, joka nyt tulee esille. Kuvan laatikko siis peräkärryssä odottamassa kuljetusta Savonlinnassa lokakuussa 2023. 

Kuva 2: Racal MiniCall eli LV-664 radio oheislaitteineen

Kuva 3: Racal MiniCall:n sähkötysavain ja "luuripuhelin"

Kuvat 2-3: vuosina 1989 - 1994 aktiivisesti Rajan reservin toiminnoissa käytetty radio, LV-664, varusteineen oli säilynyt hyvässä kunnossa. Pikaisen testauksen jälkeen jopa virrat saatiin radioon ja se heräsi pitkästä talviunestaan jälleen henkiin. Tosin ei enää omalla akullaan. Siihen oli aika tehnyt tehtävänsä, mutta verkkovirran avulla toiminnot saatiin tarkastettua. Uusia akkupaketteja löytyy, jos ei muualta, niin kaupasta. Laitteessa olleet NiCd-akut antoivat vielä mitattaessa peräti 3.6 V jännitteen. Toimintojen kannalta olisi pitänyt olla reilu 11 V. Mutta hyvä näin. Puheluuri ja sähkötysavain ovat mainiossa kunnossa ja jopa niiden sovitinmodulikin osoittautui toimivaksi. Näin molemmat oheislaitteet saatiin kytkettyä radioon samanaikaisesti. Muuhun ei aikoinaan ollut tarvettakaan, sillä tällä kalustolla ei käytetty sanomalaitejärjestelmän laitteita tai muutoinkaan muita teknisiä ratkaisuja. LV-664 oli lähetystehoiltaan pieni, vain 1 Wattia! Mutta sekin riitti hyvin partiotoiminnoissa ja harjoituksissa. Kyllähän tuo 1 W kuuluu tarvittaessa hyvinkin pitkälle, mikä on todettu useasti.

Kuva 4: Radion kiteet taajuusjärjestyksessä

Kuva 4: LV-664 -kalustossa oli käytössä kuusi (6) kiinteää taajuutta. Käytössä olevat kiteen määrittelivät luonnollisesti nämä taajuudet. Viimeisin kideluettelo oli vielä hienosti liimattuna radion kylkeen, ikään kuin muistilapuksi. Kidetaajuuksia katsomalla huomaa, että ollaan liikennöity enimmäkseen tutulla 80 metrin aaltoalueella - muutamia reunataajuuksia huomioimatta. Näistä kidetaajuuksista jopa neljä kappaletta osuu sopivasti myös radioamatöörien käyttämälle taajuuskaistalle.

Kuva 5: Legendaarinen "Bird" -teho

Kuva 5: Käyttökunnossa ja useilla mittapäillä varustettu Bird -teho/SWR -mittari oli omassa kotelossaan varusteineen. Hieno kokonaisuus vielä nytkin. Tämä ei ollut yleensä mukana partiopäässä vaan ns. tukiasemavarustuksena.

Kuva 6: Laadukas "rolleriviritin" ml. SA

Kuva 6: Antenniviritin, jolla saa kätevästi viritettyä vaikka rautakangen tarpeen tullen. No, itse asiassa viritin oli tarkoitettu erilaisten lanka-antennien virittämiseen. Ja laitteen koon puolesta tämäkin varuste kuului tukiasemavarustukseen.

Lisäksi: Viestimateriaalin lisäksi varustuksesta löytyi täysimittainen, harustettava, kuuden (6) metrin masto; joka palveli tukiasemalla erityisesti VHF-taajuuksilla Yagi-antennien osalta. 

Erilaisia dokumentteja viestitoimintaan liittyen löytyi mm. seuraavasti:

• Käytettävät radiotaajuudet (PV/RVL)
• Viestiliikenne dokumentteja / sanomakirja
• Harjoitussanomia ja niihin liittyviä erilaisia "kuvastoja" vihollisen kalustosta.
• Ensimmäiset lukukappaleet / luonnokset Sissiradio-oppaasta
• Vanha sähkötysaapinen
• jne..jne....

Seuraavan kerran tällä kalustolla tullaan ääneen RjKK:n toimesta jossakin sopivassa yhteydessä.

@ri

Talvisodan 115 kunnian päivää

 

Talvisodan päättymisestä tulee tänään kuluneeksi 83 vuotta. Taisteluja kesti 105 päivää. Tänään tuo sama vainoaja on jälleen aktivoitunut ja ottanut kohteekseen Ukrainan. Tälläkin kerralla näyttää siltä, että tuo idän peto on yrittänyt ottaa liian suuren suupalan haukattavakseen. Toivottavasti tukehtuu ruokaansa ja menee talviunilleen seuraaviksi tuhansiksi vuosiksi.

Talvisota on nyt historiaa ja siihen voidaankin pala muisteloissa ja historiankirjoituksissa. Ukrainassa ollaan vielä siinä vaiheessa, että uutta historiaa tehdä joka päivä - eikä tuo historia varmaan tule näyttäytymään mitenkään valoisana Venäjän aikajanalla.

@ri

PS: Сегодня исполняется 83 года со дня окончания Зимней войны. Бои длились 105 дней. Сегодня тот же преследователь снова активизировался и нацелился на Украину. И на этот раз кажется, что зверь с востока попытался откусить слишком большой кусок, чтобы проглотить его. Надеюсь, он подавится едой и впадет в спячку на следующие тысячи лет.

Зимняя война теперь стала историей, и ее можно отразить в мемуарах и исторических трудах. В Украине мы все еще находимся на этапе, когда каждый день творится новая история, и эта история, вероятно, не будет выглядеть яркой на российской временной шкале.💀

Vladimir Putin - koko tarina

ISBN 978-952-321-863-5

Alkuvuodesta tuon vapaa-ajan lisäännyttyä lähes räjähdysmäisesti, olikin hyvä hetki täydentää hieman lukemistoa. Koska Yhdysvaltojen uusi presidentti oli juuri astumassa virkaansa tuli tuolloin ostettua ensimmäinen suomenkielinen elämänkerta Joe Bidenista. Kirja osoittautuikin ihan hyväksi taustoittajaksi tähän uuteen suurvaltojen "peluriin".

Samassa hyllykössä Joen rinnalla oli myös toisen suurvaltapelurin, Vladimir Putinin, tarina. Tämäkin mukavasti kotimaisella murteella. Joen kirja ei vielä voinut sivumäärällään kehuskella vaikka poliittista uraa hänelläkin on takanaan melkoisesti. Putin osalta taas sivumäärissä ja värikuvissa ei ole paljoa säästelty. Toki Putininkin poliittinen ura on melkoisen mielenkiintoinen. Tämä kirja lieneekin toistaiseksi ainoa tiedossa oleva kotimaisen kirjoittajan tekemä teos Putinista.

Oman mielenkiintonsa Putinin valtamaailmaan tuo luonnollisesti Venäjän harjoittama ulko- ja sisäpolitiikka, jotka eivät aina käy yksiin länsimaisen demokratiakäsityksen kanssa. Toki on myös muistettava, että Suomella on 1300 kilometriä yhteistä rajaa Venäjän kanssa ja tämän lisäksi paljon yhteistä historiaa, niin sodissa kuin rauhassa. Venäjän presidenteistä Putin on varmaan se, joka parhaiden tuntee Suomen ja suomalaiset. Putinhan on myös ensimmäinen pietarilaissyntyinen Venäjän johtomies sitten Nikolai II:n

Mielenkiintoinen "käyntikortti" Venäjältä

 PS. 1990 -luvun alussa vieraillessani useitakin kertoja tuolla itänaapurissa ns. "Press -matkoilla" tuli eräässä haastattelussa tavattua myös tämä herra P.

Suomen Radioamatööriliitto (SRAL) - 100 vuotta

 

ISBN 978-951-97783-5-8

Suomen Radioamatööriliitto (SRAL) täyttää 100 -vuotta. Kunnioitettava ikä, jota on hyvä juhlistaakin eri tavoilla. Onhan SRAL ollut aikojen saatossa ja edelleenkin myös merkittävä yhteiskunnallinen vaikuttaja.

Nyt julkaistu juhlateos "SRAL 100-vuotishistoria" on yksi hieno tapa juhlistaa perinteikästä toimintaa. Nyt julkaistu liki 200 sivuinen teos onkin niin sisällöltään kuin painoasultaan hienosti 100-vuotista taivalta kunnioittava. 

Nyt julkaistu teos sisältääkin radioamatöörien historiaa aina 1900-luvun alusta 2000-luvulle saakka. On hieno idea, että kirjan tekstit käsittelevät radioamatöörien historiaa enemmän yhteiskunnallisesta kuin teknisestä näkökulmasta. Liian tekninen lähestymistapa ei olisi varmasti rajannut kirjasta kiinnostuneen lukijakunnan radioamatööreihin ja muihin teknisen alan henkilöihin pitkälti. Nyt kirjaa on helppo markkinoida paljon laajemmin ja tuoda siten toimintaa esille myös niille, joita tekniset kysymykset ja laiterakentelut eivät juurikaan kiinnosta.

Ensisilmäyksellä kun kirjan otsikoita silmäili, että aihepiirin osalta hyvä ja tärkeä painotus on ollut sota-aikaa (1939-1945) käsittelevät asiakokonaisuudet. Liiton aiemmissa historiikeissä tämä osuus on jäänyt hieman vähemmälle huomiolle, joten noiltakin osin aiheen nosto oli ihan hieno asia.

Edellinen juhlajulkaisuhan julkaistiin 25-vuotta sitten (1996), kun SRAL täytti 75 vuotta. Tuolloin julkaistu teos "Alussa oli kipinä" on hieman erilainen kattaus SRAL:n historiaa ja täydentää hienolla tavalla nyt julkaistua juhlakirjaa. Molemmille kirjoille on varmasti paikka radioamatöörien kirjahyllyssä.

ISBN 951-959-884-7

Terveisiä P U O L A S T A

Krakova 9.-12.5.2019

Terveisiä Puolasta, tai tarkemmin sanottuna Krakovasta. Krakovahan on yksi Puolan suurimpia ja vanhimpia kaupunkeja. Tätä taustaa vasten on odotettavissa, että sieltä löytyy paljon mielenkiintoista eurooppalaista historiaa ja tietysti myös asukkaita. Onhan nykyisen Krakovan asukasmäärä reilu 1.2 miljoonaa kun esikaupunkialueet lasketaan mukaan. Näin ollen Krakova onkin Puolan toiseksi suurin kaupunki heti Varsovan jälkeen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Puolan on pinta-alaltaan hieman Suomea pienempi.

Talven pimeinä pakkasiltoina tuli vaimon kanssa mieleen tehdä jälleen matka johonkin meille uuteen kohteeseen Euroopassa. Koska Valko-Venäjä, Viro, Liettua, Venäjä, Latvia ja Tsekki olivat jo "valloitettu" aiemmin, valikoitui Puola kuin luonnostaan matkakohteeksi. Pitkä viikonloppu heti toukokuun alkuun valikoitui ajankohdaksi. Lento Helsingistä Krakovaan vei aikaa vajaa 2 tuntia (1h40min), joten ylimääräistä matkarasitusta lentomatkailun osalta ei tullut.

Krakovahan sijaitsee aivan Etelä-Puolassa. Kaupungin lävitse virtaa suuri ja komea Veikseljoki. Kuten monissa muissakin tapauksissa, niin Krakovankin osalta kaupungin "peruskivet" luotiin ikivanhalle kauppareitille. Veiksel-jokihan tarjosi luonnollisen väylän itään Kiovaan ja aina Bysanttiin asti. Krakovan seudun varhaisimmat asukkaat olivat kelttejä. Slaavit saapuivat alueelle vasta paljon myöhemmin. 900-luvulla Krakova oli slaavilaisten valtakunnan pääkaupunki ja tuolloin Veikseljoen rannalle rakennettiin ensimmäinen suuri linnoitus Wawelin kukkulalle. Nykyään tuo Wawelin linnoitus on osa vanhaa kaupunkia ja erittäin mielenkiintoinen historiallinen kokonaisuus.

Puolan pääkaupungiksi Krakova tuli vuonna 1038. Ja aina vuoteen 1596 saakka Krakova oli Puolan pääkaupunki. Tämän jälkeen pääkaupungiksi tuli Varsova. Jos ihan tarkkoja ollaan niin Varsovasta tuli Puolan pääkaupunki vasta vuonna 1918 Puolan itsenäistyessä.

Kuten monella muullakin Euroopan maalla on hieman myrskyinen ellen sanoisi jopa sotainen historia aina keskiajalta toisen maailmansodan loppuun. Näin on myös Puolan osalta. Ensimmäisen kerran Puola jaettiin Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1772. Vuonna 1793 suoritettu Puolan toinen jako Venäjän ja Preussin kesken aiheutti Krakovassa kapinan, joka päättyi Puolan kolmanteen jakoon Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1985. Tämän viimeisen jaon seurauksena itsenäinen Puola katosi kartoilta ja Krakova jäi Itävallan haltuun aina vuoteen 1918 saakka.

Keskitysleirin / tuhoamisleirin portilla...

Toisen maailmansodan alkaessa 1.9.1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan, Krakovassa oli reilu 251000 asukasta. Salamasotaa käynyt Saksa miehitti Krakovan heti sodan ensimmäisinä päivinä ja teki siitä kenraalikuvernementin. Verraten synkkä historian osuus Krakovankin osalta alkoi tästä saksalaismiehityksestä. Erityisesti kaupungin juutalainen väestö joutui vainojen ja terrorin kohteeksi, kuten niin monessa muussakin Saksan miehittämässä valtiossa tuolloin. Vuoteen 1945 mennessä Krakovan juutalainen yhteisö eli noin neljännes koko kaupungin väestöstä oli tuhottu. Tässä yhteydessä täytyy nostaa esille nimi, Oskar Schindler. Schindler tuli sodan jälkeen kuuluisaksi kun paljastui, että hän oli toiminnallaan pelastanut toista tuhatta Krakovan juutalaista tuhoamiselta. Vuonna 1993 Steven Spielberg teki tästä aiheesta elokuvan.

Taiteellista otantaa vanhassa kaupungissa

Hieman yllättävää on se, että Krakova säästyi totaaliselta tuholta sodasta; sitä ei juuri pommitettu, vaikka alueella toki taisteltiin niin hyökkäys kuin vetääntymisvaiheen aikanakin Saksan ja Venäjän armeijoiden kesken. Tämän ansiosta kaupungissa on paljon vanhaa rakennuskantaa edelleen nähtävillä. Keskiaikainen keskusta on komea paikka vielä tänäkin päivänä omassa loistossaan. Keskusta löytyykin Unescon maailmanperintöluettelosta, ja ihan ansaitusti. Samasta luettelosta löytyvät toki myös Auschwitzin keskitysleirimuseo sekä Wieliczkan suolakaivokset.

LISÄÄ KUVIA (linkki alla):

Oheisen linkin kautta löytyy hieman enemmän kuvia Krakovasta ja sen lähialueelta. Valitettavasti erillisiä postikortteja ei tältä reissulta tullut lähetettyä.