Fieseler V-1 historian saatossa

 

Fieseler Fi103 A/B (V-1) 

Historiallisten pienoismalliprojektien ehdoton huippu oli tarjoutunut tilaisuus mallintaa kuuluisa V-1 -ohjus toisen maailmansodan loppuvuosilta. Yleensähän "lentävät" mallit ovat lähes 99% lentokoneita, joten tämä "aselaji" tarjosi piristävän poikkeuksen aiheeseen.

Itse malli valmistui verrattain helposti ja nopeasti. Ainoaksi haasteeksi muodostuikin sitten tuo väriavaruus, sillä käytössä oli aika erikoisiakin värikombinaatioita ohjuksen osalta. Lopulta oma valinta kohdistui malliin Fieseler F-103B V-1, Flakregiment 155/W, France, summer 1944. 

Fieseler F-103B V-1, Flakregiment 155/W, France, summer 1944

Kuvan Fieseler odottaakin nyt seuraavaa "komennusta" eli käynti pienellä näyttelyturneella EU:ssa. Aiheeseen liittyen olen jo haarukoinut alustavasti seuraavan mallinnuskohteen samaan sarjaan: Flamingo-ohjus. Ukrainan kehittelemä "Flamingo" onkin aika helposti muunkin kuin värityksen puolesta muokattavissa tästä saksalaisesta esikuvasta. Dioraama-aiheeksikin sopisi varmaan hyvin: Flamingo Punaisella Torilla 😂

Fieseler Fi 103 – Ensimmäinen risteilyohjus ja koston ase

Toisen maailmansodan loppupuolella, kesäkuussa 1944, Lontoon taivaalle ilmestyi uusi uhka: lentävä pommi, joka piti tunnistettavaa surisevaa ääntä ja toi tuhoa mukanaan. Tämä ase tunnettiin nimellä V-1 – Vergeltungswaffe Eins eli "Koston ase 1". Sen virallinen nimi oli Fieseler Fi 103, ja se oli maailman ensimmäinen operatiivinen risteilyohjus  

Kehitys ja tarkoitus

Fi 103 kehitettiin Peenemünden tutkimuskeskuksessa vastauksena Saksan ilmavoimien raskaisiin tappioihin Britannian taistelussa. Sen tarkoitus oli yksinkertainen: iskeä takaisin liittoutuneiden pommituksiin edullisella ja massatuotantoon soveltuvalla aseella. V-1 oli miehittämätön, yksinkertainen ja tehokas – se käytti pulsosuihkuturbiinia (Argus As 109-014), joka antoi sille sen ikonisen äänen ja mahdollisti jopa 645 km/h nopeuden  

Tekniset tiedot

- Pituus: 7,9 m  

- Siipien kärkiväli:5,3 m  

- Paino: 2 180 kg  

- Toimintasäde: noin 370 km  

- Taistelukärki: 850 kg Amatol-räjähdettä  

- Ohjaus: gyroskooppiin perustuva autopilotti  

- Laukaisualustat: kiinteät rampit tai Heinkel He 111 -pommittajat  

Käyttö ja vaikutus

Ensimmäinen V-1 laukaistiin 13. kesäkuuta 1944, ja se osui Bethnal Greenin rautatiesiltaan Lontoossa. V-1:n käyttö jatkui vuoden 1945 alkuun asti, ja niitä laukaistiin yli 30 000 kappaletta. Vaikka monet ammuttiin alas ennen maaliin osumista, tuhansia pääsi perille aiheuttaen merkittäviä tuhoja ja siviiliuhreja 

Perintö

Fieseler Fi 103 oli teknologinen edelläkävijä, joka loi perustan myöhemmille risteilyohjuksille. Sen yksinkertainen rakenne, pulsomoottori ja automaattinen ohjausjärjestelmä olivat aikansa huippua. Vaikka se oli osa tuhoisaa sodankäyntiä, sen tekninen perintö elää edelleen nykyaikaisissa ohjusjärjestelmissä  

@ri

Voyager se jaksaa vaan

 

Kilpailumalli by @ri / 2012

Avaruuden yksinäinen matkaaja saavutti jälleen erään rajapyykin, joka innosti tutkimaan asiaa lisää.

Voyager 1 on yksinäisin ihmiskunnan koskaan laukaisema pioneeriluotain, ja se lentää edelleen täydellisesti, neljäkymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1977 asetetun kurssin mukaisesti, jota ei ole koskaan tarvinnut korjata. 

Kuvittele: 5. syyskuuta 1977 825 kiloa painava kultainen avaruusalus nousi ilmaan Cape Canaveralista. Insinöörit antoivat sille yhden ratkaisevan sysäyksen Jupiterin ja Saturnuksen painovoima-avusteilla ja sanoivat sitten käytännössä: "Mene. Emme koskaan koske sinuun enää." Ja se kuunteli.

 Kolmekymmentäseitsemän vuotta peräkkäin (ennen ensimmäistä pientä ohjausliikettä vuonna 2017, vain antennin kohdistamiseksi) Voyager 1 syöksyi avaruuden halki ilman yhtäkään rakettimoottoria, joka olisi korjannut sen reitin. Ei yhtäkään. Se on kuin heittäisi paperilentokoneen New Yorkista ja antaisi sen liitää koskemattomana ikkunan läpi Pariisissa neljä vuosikymmentä myöhemmin. 

Juuri nyt, joulukuussa 2025, Voyager 1 on 163 kertaa kauempana Auringosta kuin Maa, yli 24,4 miljardin kilometrin päässä, kaukaisin ihmisen tekemä kappale historiassa. Se ylitti heliopaussin (Auringon suojaavan kuplan) vuonna 2012 ja purjehtii nyt todellisessa tähtienvälisessä avaruudessa, jossa tähtien välinen tuuli on kylmempää kuin mikään, mitä voimme luoda Maassa. Sen lentorata on kuitenkin edelleen niin moitteeton, että lentotiimi vitsailee, että luotain voisi osua puoli vuosisataa sitten piirrettyyn kosmiseen tähystykseen. 

Se on jo antanut meille vaaleansinisen pistekuvan, ensimmäiset muotokuvat Jupiterin raivoavista myrskyistä ja Saturnuksen renkaista mahdottoman yksityiskohtaisesti sekä havainnon, että kuut, kuten Io ja Titan, ovat tarua oudompia maailmoja. Nyt, kun sen teho hiipuu tuskin neljään wattiin (vähemmän kuin jääkaapin hehkulampun), se kuiskaa edelleen dataa takaisin tyhjyyden halki 23 watin signaalilla, jonka saavuttaminen meille kestää 22 tuntia ja 55 minuuttia yhteen suuntaan. 

Voyager 1 ei ole vain luotain. Se on pullotettu viesti, joka heitetään kohti galaksia ja joka kuljettaa Maan ääniä (valaita, Chuck Berryä ja vauvan itkua) kultaisella levyllään. Ja se lentää edelleen suoraan, ikään kuin todistaakseen, että ihmisen kaukonäköisyys, kerran tähtäimeensä kohdistettuna, voi päihittää ajan itse. Tuolla pimeydessä pieni kultainen piste pitää muinaisen lupauksensa: jatkaa, täydellisesti, ikuisesti.

@ri

Kaksin aina kauniimpi

SSTV-kuvat ISS:ltä 13.4.2025

 HF-alueen, etenkin alabandien, radiokelit ovat tänään ns. umpisurkeassa tilassa, jolloin ei radioaalloille löydy juurikaan heijastuksia ja yhteyksien pitäminen käytännössä on erittäin vaikeaa ellei jopa mahdotonta. No, tällöin voi keskittyä vaikku hieman erilaiseen signalointiin, eli muuttaa taajuusaluetta kokonaan toiseksi ja toivoa parasta.

Itse suoritin taajuushyppelyn suoraan VHF-alueelle ja ajattelin kuulostella mitä Kansainvälisellä avaruusasemalla (ISS) on tarjolla. Siellä juhlistetaan avaruuden valloittamista ja siihen liittyen siellä on SSTV-lähetyksiä 145.800 MHz taajuudella. Kuvia teemalla "Human in Space" lähetetään vielä muutaman vuorokauden ajan, ellei teknisiä ongelmia tule eteen. Tänään tuo kuvalähetys toimi ainakin hienosti. 

Yhden ohituksen aikana noita kuvia on mahdollista vastaanottaa  1 - 2 kpl. ISS:n vauhti on kova ja lentorata täältä pohjoisesta katsottuna matalalla eteläisessä horisontissa, joten aikaa kuville jää vain muutama minuutti / kierto. 

Ei muuta kuin katseet kohti korkeuksia ja seuraavaa ohitusta odottelemaan 🚀😁

PS. kuvassa on aamun ohituksen kuvaa tallennettuna simultaanista kahdella eri ohjelmalla. Yllättäen lopputulos näyttää samalta kummallakin "alustalla" 🤔👀

@ri ...-.-

Perseidit äänessä

 Yksi seuratuimmista tähdenlentoparvista on saavuttamassa lähipäivinä maksiminsa, jolloin tunnin aikana voi havainnoida eri menetelmillä kymmeniä, jopa satoja meteoriitteja.

Valokuvaajillehan Perseidit ovat olleet sellainen ykköskohde taivaan kantta kuvattaessa. Toivoa sopii, että tulee pilvettömiä, selkeitä iltoja/ öitä, jotta kuvaukset onnistuisivat. 

Radioaktiiveille tuo pilvisyys ei ole este Perseidien nauttimisesta, sillä radiosignaalit läpäisevät pilvet hyvin 😁 ja meteoriittien heijastukset tarjoavat signaaleille lisää "potkua" ja yllättäviäkin radioyhteyksiä.

Laitoin itse tänään ISS:n avaruusasemaa odotellessa radion "meteoriittijaksoille" ja siellähän se Eurooppa jo kuului meteoriittisirontojen kautta, erittäinkin hyvin.

Signaalit vain voimistuvat maksimia kohden mentäessä; maksimihan sattuisi tuohon 13.-14.8 väliseen yöhön, joten ollaan tarkkana.

Meteoriittiheijastuksia Enonkoskella kuultuna 11.8.24

Hyvät ovat signaalit Perseidien kauttakin 11.8.24

ODYSSEUS laskeutui sittenkin

 NASA:n kuun valloittaminen pääsi jälleen vauhtiin kun Odysseus-laskeutuja pääsi lopulta turvallisesti kuun kamaralle. Loppuvaiheen pienet tekniset ongelmatkaan eivät onnistuneet estämään laskeutumista. Laskeutuja on jo lähettänyt ensimmäiset radioviestit onnistuneesti laskeutumispaikaltaan ja tuoreita kuviakin saadaan kohta ihailla.

Odysseus lähettää ilmeisesti kuvadataa

Laskeutuja on tehnyt historiaa kahdella tavalla. Se on ensimmäinen kaupallisen yrityksen laskeutuminen Kuuhun ja yhdysvaltalaisten ensimmäinen kosketus Maan kiertolaisen pintaan sitten Apollo 17:n – ja siitä on jo yli 51 vuotta. Joulukuussa 1972 astronautit Gene Cernan ja Harrison Schmitt kävelivät Kuun pinnalla, toistaiseksi viimeisinä ihmisinä.

Kuu ja siihen liittyvät erilaiset tapahtumat ovat innoittaneet minua vuosikymmenten ajan. Vaikka itse kuu onkin jäänyt osaltani vielä valloittamatta, olen onnistunut sen tiimoilta osallistumaan moneen mielenkiintoiseen tapahtumaan.

Vuosia sitten osallistuin muutaman pienoismallin kanssa NASA:n organisoimaan kilpailuun, jossa teemana oli, ei sen enempää kuin vähempää, avaruus. Tehtyjä töitä ei lähetetty minnekään, vaan ne piti valokuvata "sopivalla" tavalla. 

Itse valitsin mukaan kaksi aihetta, koska aikaakin mallintamiseen oli lähes vuosi: "Kuulento - Apollo 11" ja "Voyager 1 -luotain" Menestystä kilpailussa tuli sen verran, että pääsi palkinnoille, josta muistona alkuperäiset vuoden 1969 hopeiset dollarikolikot, Apollo 11 teemalla ja lisäksi tietysti kunniakirjat, kuten kuvaan kuuluu hi...

Alla pari vedosta kilpailutöistä.

APOLLO 11 vm. 1969

APOLLO 11

@ri

Sähkötystä ja telemetriaa kuun pinnalta

 

CQ, CQ kuuleeko maa .-.-.

Kuun "valloitus" on jälleen vauhdissa. Ennen kuin uudet miehitetyt avaruuslennot jälleen laskeutuvat kuun pinnalle onkin kuuhun lähetetty erilaisia tutkimusmoduleita jo useastakin avaruustutkimukseen osallistuvasta maasta - hyvällä ja huonolla menestyksellä.

Yksi viimeisimmistä onnistujista on Japani, jonka "kuulaskeutuja" (SLIM) onnistui laskeutumaan kuuhun 19.1.2024. Ennen onnistunutta laskeutumista SLIM laukaisi kaksi pienempää pintaluotainta tutkimaan kuuta. Nämä luotaimet nimettiin: LEV-1 ja LEV-2

SLIM laukaistiin 6. syyskuuta 2023 ja se siis laskeutui 19. tammikuuta 2024, ja sen tehtävänä oli analysoida kivien koostumusta auttaakseen kuun alkuperää koskevaa tutkimusta. SLIM:n laskeutuminen teki Japanista viidennen maan, joka on saavuttanut onnistuneen kosketuksen kuun kamaralle. Laskeutuminen suoritettiin poikkeuksellisen tarkasti - 180 metrin säteellä sen kohteena olevasta laskeutumispaikasta.

Luotaimista LEV-2 kerää tietoja liikkuessaan kuun pinnalla, ja LEV-1 vastaanottaa tiedot. Luotainten välinen yhteys toimii luonnollisesti radiotiellä.

Radioamatöörien ja muidenkin viestitekniikasta kiinnostuneiden huomio onkin kiinnittynyt siihen, että LEV-1 toimii myös radioamatööritaajuuksilla ja lähettää mm. telemetriaa kuusta tunnuksella JS1YMG. Lähetys toimii haastavalla 70 cm:n aallonpituudella (437.41 MHz) ja lähetystehoakin on vain 1 Watti aseman oman pyörivän polarisaation antenniin siirrettynä.

Haaste LEV-1:n kuulemiseksi ei ole yhtään helpompi tai vaikeampi kuin aikoinaan kun kuulosteltiin MARS-mönkijän lähettämää telemetriaa Mars-planeetalta. Näiden erittäin heikkojen signaalien "kuuntelussa" onkin tietokoneet hienoine signaalinkäsittelyohjelmineen avainasemassa. Se mitä ei ihmiskorva pysty kuulemaan saadaan moninaisten prosessien avustuksella näkyviin tietokoneen ruudulle 😁. Niin tässäkin tapauksessa. Toki asiaa helpottaa suuresti, mikäli käytössä on hyvin vahvistava suunta-antenni; satelliittipeili tai pitkäpuominen ristikko-Yagi 70 cm:n bandille.

Kuusignaalit ovat erittäin tuttuja radioamatöörimaailmassa, sillä EME (Earth-Moon-Earth) työskentelyä harrastetaan aktiivisesti. Siinä yksikertaisesti heijastetaan oma signaali kuunpinnalta takaisin maapallolle. Tämäkin työskentely vaatii tietokoneen avustuksen yhteyksien onnistumiseksi. Toki sähkötyssignaalia sopivasti rytmittäen voi saada kuuluville kuunkauttakin - tähän ei tarvita sitä tietokonetta avustamaan; kunhan saadaan signaali ylittämään "avaruuskohinan" tai sitten havaitaan tuo CW (sähkötys):n rytmi itse kohinassa 😉

LEV-1 maapallolla kuultuna (nähtynä) 20.1.2024 (KP42)

Telemtriasanoman pätkä LEV-1:ltä:

CQ CQ DE JS1YMG FB79 E05F FF5B BCB4 3C62 96B2 43AC 3EB7 B3DA C2FF FFFF 0301 F7EF 2CC3

On epäselvää, kuinka kauan signaaleja kuullaan. Japanin avaruusvirasto (The Japan Aerospace Exploration Agency JAXA)  on sanonut, että SLIM:iä ei suunniteltu selviytymään kuun yöstä, joka kestää noin 14 vuorokautta, ja sen on määrä palata muutaman päivän kuluttua takaisin maapallolle kerätty aineisto mukanaan 🤔

73 // @ri

Pluto kiikarissa

Almanakka - tuo arjen apuri

Yliopiston almanakka on verrattain monipuolinen tietolähde, ei pelkästään viikkokalenterin takia vaan erilaisen tietosisällön takia. Kalenterista löytyvät luonnollisesti tärkeimmät kalenteritapahtumat, liputus- ja markkinapäivät sekä tietysti iso joukko planetaarista tietoa kuin myös ympäristötietoa erilaisine tilastoineen. Kaikki tuo pienessä vuosittain julkaistavassa vihkosessa.

Itse tulee kalenteria tutkailtua lähinnä sääilmiöiden ja taivaankannen tapahtumien osalta. Radiosignaalien kannalta mielenkiintoisia ovat nuo vuosittaiset tähdenlentoparvet, koska meteoriittien kautta saa mielenkiintoisia radioyhteyksiä. Toki myös planetaariset infot ovat myös mielenkiintoisi kun suuntailee kiikarit horisontin yläpuolelle, tähtiin. Kalenterista löytyvät säätilastot pitkiltä jaksoilta antavat hyvin kuvaa siitä onko ilmasto muuttunut vai ei.

Entinen planeetta, nykyinen kääpiöplaneetta Pluto, ei juurikaan kalenterin tiedoista löydy. Tämä aurinkokuntamme ulkovyöhykkeellä sijaitseva planeettahan on tullut tutummaksi, kun muutamat avaruusluotaimet ovat ohittaneet sen matkallaan ja lähettäneet tarkkoja tietoja tämän kääpiöplaneetan osalta. Ilman hyvää kaukoputkea tämän kääpiön tarkastelu on lähes mahdotonta, sen verran heikosti se erottuu tähtitaivaalta. 

Se miksi innostuin tarkastelemaan juurikin Plutoa nyt on tuo mediassa julkaistu tieto, että maaliskuun 23 vuonna 2178, on Pluto tehnyt täyden ratakierroksen auringon ympäri laskettuna sen löytymisestä 18.2.1930! Matkaa on siis vielä paljon taivallettavana koko kierroksen osalta. Jos ei muuta, niin ehkä tämäkin asia valottaa hieman avaruuden suuria mittasuhteita.

Vaikka Pluto menettikin planeettastatuksensa, sen matka jatkuu ja Pluto tarjoaa vielä paljon tutkittavaa jatkossakin.

@ri

 

SETI ja AI

Oma päättötodistus SETI-projektin osalta 2020

 

Iltalehden tänään julkaisema artikkeli sai itseni hieman kaivelemaan taustoja omalta osaltani jo lakkautetun SETI(at)HOME -projektin osalta. Projektissahan etsittiin signaaleja avaruudesta, joista olisi voinut saada viitteitä maapallon ulkopuolisesta elämästä. Laskennassa käytettiin edistyksellistä hajautettua laskentatekniikkaa, johon pystyi osallistumaan kuka tahansa, joka omisti tietokoneen ja pystyi lataamaan koneelle laskentapaketteja projektiin. 

Työ todiste älyllisestä elämästä maapallon ulkopuolella jäi vielä todistamatta, mutta kaikki toivo ei ole vielä asian osalta heitetty tässäkään projektissa. Vuosien saatossahan tuota tietoaineistoa on tullut analysoitavaksi melkoiset määrät ja suurin osa aineistosta on varmasti vielä tallennettunakin. Hyvä niin, sillä käytettävät tietokoneet ja järjestelmät kehittyvät kovaa vauhti, joten lienee varsin mahdollista, että vanhasta aineistosta voi löytyä vielä jotain mielenkiintoista. Hieman samaan tapaan, kuin rikosprosesseissa on voitu tuoda uusia todisteita esille, kun DNA-tekniikka ja siihen liittyvät toimet ovat kehittyneet sitten pelkän sormenjälkikuvioiden tulkinnan.

Tämän päiväisen artikkelin mukaan, tuo kuuluisa "Tekoäly" (AI) on valjastettu myös SETI-signaalien tutkintaan. Tuloksiakin on jo saatu, tosin mitään mullistavaa ei vielä. Mutta aineistoa on käsiteltäväksi aikamoisen monta teratavua ja uuttakin dataa tulee jatkuvasti eri kohteista. Näiltä osin siis on vain odoteltava ja katsottava kuinka tuo analysointiprosessi etenee ja millä tuloksilla.

Itsellänikin on vielä tuo SETI-prosessi laskenta-asemassa mukana, ihan siltä varalta, että joskus vielä joku paketti tulisi analysoitavaksi, mutta ennen kaikkea ihan vain muistona projektista: onhan siinä vielä jäljellä hieno näytönsäästäjä. Tänään SETI:n vierellä pyöriikin toinen hajautetun laskennan prosessi: EINSTEIN (AT) HOME

Alla muutamia linkkejä vielä aiemmin julkaisemistani kirjoituksista aiheeseen liittyen.

Linkki 1

Linkki 2

Linkki 3

Linkki 4

👽ri

Avaruusmatkailua teemapäivän mukaisesti

 

Naisten kuvien joukkoon oli tullut yksi miespuolinenkin valloittaja

Juri Gagarin - ensimmäisenä avaruudessa

Kosmonauttien päivän kunniaksi Kansainvälinen avaruusasema (ISS) lähetti alkuviikosta kuvia SSTV-modulaatiolla. Kuvien teemana oli "Naiset avaruudessa". No, toki kuvien joukkoon oli "eksynyt" myös yksi maskuliininenkin valloittaja - kuinkas muutoin: Juri Gagarin. Gagarinin kuva tuli onnistuneesti alas ihan kokonaisena heti keskiviikkoaamun ensimmäiseltä ohitukselta. Vaikka ISS oli tuolloin horisontin yllä vain reilu 5 minuuttia, onnistui tuo ajoitus juuri oikeaan aikaan vastaanoton osalta. Muutoin kuvia kertyi reilu 10 kappaletta, vaikka tiistaina operaatiota haittasi joku tekninen häiriö, jolloin Lappeenrannan osalta menetettiin ne parhaimmat ohitukset 😒

Avaruutta valloittamassa 2017 Pietarin "Avaruus Expossa" 

Kosmonauttien päivä, 12.4

Kosmonauttien päivän kunniaksi, Juri Gagarin 12.4.22

 

Juri Gagarin

Juri Gagarinista tuli 12.4.1961 ensimmäinen ihminen, joka matkusti avaruuteen ja pääsi kiertämään maapallon Vostok 1 -avaruusraketilla.

Avaruudenvalloituksen nimissä vietetään erityisesti Venäjällä ja joissakin entisissä Neuvostoliiton maissa tätä Kosmonauttien päivää. Päivän osalta on myös hieman muitakin avaruushenkisiä teemoja tarjolla. Tällä kerralla myös ISS:n (Kansainvälinen avaruusasema) kautta juhlistetaan päivää lähettämällä SSTV-kuvia, joiden teemana ovat avaruudessa olleet naiset sekä yleisemmin pelkkä avaruuden valloitus.

//ARi\\

Voyager 2 - "loud and clear" Still alive !

Voyager-luotaimen tekninen esittely (JPN)

 
Pienenä päivityksenä tähän tekniseen artikkeliin muutaman vuoden takaa. Matka jatkuu ja nyt sitä on jo takana liki 20 miljardia kilometriä ja radiosignaalilla matka maapallolla luotaimelle tapahtuu reilussa 18 tunnissa suuntaansa.

********************************************

"Luotainvanhus", Voyager 2, tekee matkaansa jo reilun 19 miljardin kilometrin päässä ja ikääkin luotaimella on jo kunnioitettavat 43 vuotta. Ihan kunnioitettava toimintaikä teknisille laitteille. Kuinka monta yli 40 vuotta käytössä ollutta teknistä laitetta omasta kodista löytyy? Ei varmaan hirmuisesti - ainakaan toimintakuntoisia 😊

Pientä huolta Voyager 2:n (Vo2) osalta lisäsi taanoin se, että yhteys maapallolta luotaimeen oli poikki: se ainoa antenni, Australiassa, joka pystyi yhteyttä pitämään oli otettu huoltoon. 

Kyllähän antennit tulee huoltaa toimintakunnon takaamiseksi jatkossakin. Vo2:n yhteyksien osalta on oltu ja ollaan jatkossakin ns. yhden kortin varassa, eli yhteys onnistuu vain eteläiseltä pallonpuoliskolta ja nimenomaa juuri huolletulta DSS43-antennilta.

Yhteyden katkaisivat siis Australiassa sijaitsevan Deep Scace 43 -radioantennin huoltotyöt. Deep Space Station 43 on ainoa radioantenni maailmassa, jolla voidaan lähettää komentoja Voyager 2 -luotaimeen.

Lokakuun lopulla luotaimeen lähetettiin testiviestit, ja se poimi ne ongelmitta. Joskin vastaaminen kesti 34 tuntia tavallisen 16 tunnin sijaan.

Deep Space 43 -radioantennin korjaukset eivät ole vielä valmiit, vaan ne jatkuvat ainakin vielä ensivuoden helmikuuhun

Toivotaan niin Vo2:lle kuin sen kumppanille Vo1:lle hyvää matkaa - ja ollaan yhteyksissä!

Voyager-luotaimen pienoismalli

Neutronitähtien ja pulsarien jäljillä

 Einstein@Home käyttää tietokoneesi lepotilaa etsiäkseen heikkoja astrofysiikallisia signaaleja pyörivistä neutronitähdistä (kutsutaan usein pulsareiksi) LIGO-gravitaatioaaltoilmaisimien, Arecibo-radioteleskoopin ja Fermi-gamma-satelliitin tietojen avulla.

SETI-projektin jäädessä "jäähylle" kaksi vuotta sitten, olen antanut sääaseman vajaalle käytölle jäävän laskentatehon Einstein-projektille. Se kumpi on todennäköisempää löytää SETI-projektin nimissä "älyllisiä signaaleja" kosmisesta taustakohinasta vai todellisia gravitaatiosignaaleja Einstein-projektin osalta jää nähtäväksi. Hajautetulla laskennalla on hienot mahdollisuudet tehdä tiedettä ja siihen on helppo osallistua.

//ARi\\

Einsteinprojektin tosite

Avaruuden valloitusta

Sputnik laukaisi avaruuden valloituksen

 Tänään tulee kuluneeksi 60 vuotta siitä kun Yuri Gagarin teki ensimmäisen miehitetyn avaruuslennon. Tämän merkkipäivän osalta onkin hyvä muistella hieman avaruuden valloituksen historiaa vaikka muistelemalla miltä se "Sputnik" oikein näytti ja kuulosti taivaankantta kiertäessään tai missä se kuuluisa "Laika -koira" mennä viilettää nykyään.

Itse ajattelin juhlistaa tätä vuosipäivää pitämällä radioyhteyksiä Kansainvälisen avaruusaseman (ISS):n kautta sekä mahdollisesti kuulostelemalla mitä Mars -planeetan suunnalta kuuluu. Marsin suunnalla alkaa kohta olla jo sellainen määrä tekniikkaa niin kiertoradalla kuin itse planeetallakin, että "signaaliavaruus" täydentyy kiihtyvällä vauhdilla siltäkin suunnalta. 

Alla vielä aamun ensimmäinen yhteys ISS:n kautta, kun asema kävi juuri ja juuri kurkkaamassa horisontin yläpuolella.

Kartalla ollaan taas, oh5fi

Revontulet loimuavat

Revontulet Saimaalla 20.3.2021 ©SinaPuukko

 

Onneksi perhepiiristä löytyy aktiivinen "taivaanvahti", jolta löytyy aikaa myös näiden revontulien tallentamiseen. Nyt onkin indeksit jälleen siinä määrin koholla, että katseltavaa olisi, jos vain pilvitilanne sen sallisi.

Radioaalloillahan nämä magneettiset häiriöt kuuluvat mm. erilaisten radiomajakoiden (revontulimajakat) sähkötyksinä 144 MHz:n bandilla. Lyhyillä aalloilla saattaa tulla yllättäviä kelejä tai kelikatkoksia voimakkaiden revontulien aikaan.

Magneetikentän häiriötaso nousussa! 20.3.2021

Mission completed - SSTV from ARISS

Diploma was received

 The latest SSTV event from ARISS (Amateur Radio on International Space Station) is completed. In fact the "mission" was completed last weekend, but the certificate was received today. Thank you so much for the interesting events.

Waiting for the next SSTV or APRS -event from the space 😀

One of the SSTV images received in KP41db, Mustola, FIN

Avaruuden valloitusta avaruusaseman kautta

 

Pohjoisin asema ISS:n lokissa tänään!

Tälle aamulle tuli jälleen pitkästä aikaa suunnattua antennit kohti kansainvälistä avaruusasemaa (ISS). Meidän leveyksillähän tuo ISS on kuultavissa ja joskus nähtävissäkin melkoisen matalalla eteläisessä horisontissa muutaman kerran vuorokaudessa. Lentorata on suunniteltu näköjään niin, ettei asema tule meiltä katsottuna korkeammalle horisonttitasosta. No, nuo muutaman kymmenen asteen korkolukematkin mahdollistavat radiosignaalien lähettämisen ja vastaanottamisen asemalle myös tältäkin suunnalta.

Monipuolisten tutkimusprojektien nimissä asemalla on nykyään myös melkoisen kattava kattaus harrastekäyttöön suunnattua radiokalustoa, jotka toimivat niin 145 MHz kuin 433 MHz bandeilla. Uusimpana asennuksena asemalla lienee tuo suuren suosion saanut puhetoistin FM-modella. Tämä mahdollistaa puheyhteyksien pitämisen aseman kautta, ilman että aseman henkilöstön tarvitsee osallistua keskusteluun. Toistin on kuulemma ollut melko ruuhkainen (uutuuttaan), joten olen jättänyt sen kuulostelun ja workkimisen vielä myöhempään ajankohtaan.

Viimeaikoina ISS on ollut aktiivinen myös SSTV (SlowScanTV) -lähetyksissä. ISS:n kuvia on voinut ottaa vastaan kulloisenkin operaation tiimoilta 145.825 MHz:n taajuusalueella. Täällä "pohjoisessa" ei ihan pieni mobiilipiiska riitä ISS:n työskentelyyn vaan pieni Yagi tai muu suunta-antenni on enemmän kuin hyvä lisä. Kuvien vastaanottohan on sitten helppoa kun aseman saa kuuluville: useimpiin kännyköihin saa sovelluskaupasta jo sovelluksen, joka ottaa signaalin vastaa puhelimen mikrofonin kautta, ja ohjelmisto sitten tulkitsee signaalin kuvaksi. Helppoa, eikö vain?

Itse olen ISS:n osalta harrastanut lähinnä perinteistä APRS-liikennöinti ja lyhytsanomavaihtoa pakettiradioverkossa. APRS:n osalta datana liikkuu lähinnä paikkatietoa, jonka lisäksi voidaan lähettää lyhyitä viestejä, joilla yhteyksiä asemien kesken pidetään. Jos kukaan ei vastaa tai kuule, voi käydä internetistä helposti tarkastamassa onko oma paikkatieto kuulunut ISS:llä.

Kosmonauttien päivä 12.4 !

Hyvää Kosmonauttien päivää !

12.huhtikuuta 1961 Juri Gagarin lensi Vostok-1 -aluksella avaruuteen. Tämä oli ensimmäinen miehitetty avaruuslento. Gagarin lensi vain kertaalleen maapallon ympäri, mutta tämäkin riitti avaruuden valloittamiseen ja eräänlaisen kilpajuoksun alkaneeksi USA:n kanssa. Lennon ratakorkeus oli alimmillaan 175 km ja korkeimmillaankin vain 302 km. Kaikkiaan lento kesti yhteensä 108 minuuttia. Lento jäi Gagarinin viimeiseksi avaruuslennoksi.

Juri Gagarin lentämä reitti Vostok 1:llä

Filateliaa Kosmonauttin Päivän kunniaksi

Filateliaa Kosmonauttien Päivän kunniaksi

Filateliaa Kosmonauttien Päivän kunniaksi

Goodbye SETI@home - näkemiin

Maapallon ulkopuolista älyllistä elämää etsinyt projekti, SETI@home lähetti projektiin linkitetyille tietokoneille viimeiset laskentapaketit maaliskuun 2020 lopussa. Itse projektille laitettiin päätös sitten maaliskuun 2020 lopussa. 17.toukokuuta 1999 julkaistu laskentaohjelmisto SETI-projektin osalta sai näin kunniallisen päätöksen.

Projektin päättymiselle ilmoitettiin, että projektin laskennasta ei enää kerry olennaisesti lisää tieteellisesti merkittävää tulosta - saadun datan määrä on riittävä. Tämän lisäksi projektitiimiltä menee suuri osa ajasta hajautetun laskennan hallinnointiin, vaikka nyt olisi hyvä hetki keskittyä tulosten analysointiin ja julkaisuun.

Käyttäjille viestitettiin myös, että itse SETI@home ei häviä vielä kokonaan pois - ohjelmaa voidaan ehkä myöhemmin käyttää johonkin muuhun astronomiseen projektiin. Uusia laskentahaasteita odotellessa valjastinkin jo sääaseman tietokoneen hieman ennakoivasti muutama vuosi sitten EINSTEIN@home -projektiin. Kyseinen projekti etsii jatkuvien gravitaatioaaltojen lähteitä, joihin voi sisältyä pulsareita.

SETI@home -projektissa analysoidaan Puerto Ricossa sijaitsevan radioteleskoopin nauhoittamaa dataa. Datanauhat pilkotaan kestoltaan ja taasuusalueeltaan pienemmiksi työpaketeiksi, jotka sitten lähetettiin internetin välityksellä vapaaehtoisille. Yhden paketin pituus on noin 107 sekuntia ja taajuusalue noin 10 kilohertziä. Kaikki paketit lähetettiin analysoitaviksi usealle eri tietokoneelle, jotta pystyttiin erottamaan ja hylkäämään virheellisesti analysoidut ja mahdollisesti manipuloidut tulokset.

Analysoidun datan perustaajuus on n. 1.42 GHz. Tämä taajuus on hyvin puhdas ylimääräisestä "kohinasta" ja lisäksi taajuus on sama, jolla maailmankaikkeuden yleisin alkuaine vety sähköisesti neutraalina säteilee. 

Signaalianalyysissä etsitään neljänlaisia taustakohinasta erottuvia signaaleja:

1. pulsseja eli toistuvia signaaleja
2. "kolmosia" eli kolme kertaa säännöllisin väliajoin toistuvia signaaleja
3. yksittäisiä, voimakkaita radioaaltoja (piikkejä)
4. gaussilaisia eli voimakkuudeltaan Gaussin käyrää mukailevia signaaleja

Analysoitavaa dataa tule projektille 300 gigatavua päivässä, eli noin 100 teratavua vuodessa.

Tähän mennessä ei projektin nimissä ole löydetty todisteita Maapallon ulkopuolisesta älyllisestä elämästä. Mutta ihan turhaan ei projektia ole viety ja kehitetty, sillä SETI@home on toiminut eräänlaisena hajautetun laskennan uranuurtajana ja osoittanut kuin suurta laskentatehoa vaativia tieteellisiä projekteja voidaan edistää ilman kalliiden supertietokoneiden hankintaa. SETI@home -projektin tapaisia projekteja on vapaaehtoisille tarjolla useita kymmeniä erilaisia. Joten valinnanvaraa löytyy, jos haluat antaa tietokoneesi prosessin laskentatehoa myös tieteelliseen työhön.

Itse liityin projektiin marraskuussa 2002 eli melko pian sen jälkeen kun projekti oli lähtenyt liikkeelle. Lähes koko 20-vuotisen kauden olen ollut mukana yhdellä tai kahdella työasemalla. Itse huomasin, että niin sääaseman kuin ukkostutkan työasemille jäi runsaasti ns. lepoaikaa, jota voi hyödyntää laskentatehon jakamiseen projektin nimissä.

Vaikka SETI@home on nyt "jäähyllä", jatkuu elämänmuotojen etsiminen yhä kiihtyvällä vauhdilla. Tämän on mahdollistanut nopeasti kehittynyt tekniikka; eksoplaneetat, aurinkokunnan matkaajat, mustat aukot jne ovat tulleet yhä lähemmäksi meitä noin teknisessä mielessä. Radioviestien osalta käynnistettiin vuonna 2015 Breakthrough Listen -hanke, joka etsii älyllistä elämää radiohavaintojen avulla. Käytössä on huippuluokan laitteistoja, mittava rahoitus ja tuhansia tunteja hankkeelle omistettua radioteleskooppien havaintoaikaa. Käytännössä tämä onkin kaikkien aikojen suurin tieteellinen tutkimushanke, jonka tavoitteena on löytää todisteita muualla olevista sivilisaatioista.

Todistus vuosien varrella analysoidusta dadasta.

Avaruuden matkaajat

Laitan tässä vielä listauksena nuo avaruuden kaukomatkaajat.

1. Voyager 1 (laukaistu: 5.9.1977) => tähtienvälinen avaruus 2012 => 2025/2030
2. Voyager 2 (laukaistu: 20.8.1977) => tähtienvälinen avaruus 2018 => 2025/2030
3. New Horizon (laukaistu: 19.1.2006) => Ultima Thule 2019 => 2035/2040
4. Pioneer 10 (laukaistu: 3.3.1972) => Jupiter 1973 => loppu 23.1.2003....

Vaikka luotaimien toiminta olisi loppunutkin, niin niiden matka jatkuu edelleen. Tietosisältöä on luotaimien mukana (matkamuistoja maasta), siltä varalta, että joku tai jotkut niistä olisi joskus kiinnostuneet. Uskoisin, että Voyager-luotaimistakin kuullaan vielä signaaleja tuon 2030 vuoden jälkeen.

Hyvää matkaa!

Canal Digitalilla voi kuunnella ja katsella muutakin kuin maanpäällisiä lähetyksiä !!!

Jaksaa, jaksaa, jaksaa - Voyager 1 & 2 !

Voyager-luotain - kilpailupienoismalli

Viime syksynä (2019) päätin jälleen toteuttaa yhden haaveen ja rakentaa jälleen kerran pienen "antennifarmin" peilaamaan kohti avaruutta. Tarkoituksena on toki ensisijaisesti työskennellä radioteitse satelliittien kautta muita radioamatööriasemia sekä tietysti kuulostella muitakin mielenkiintoisia signaaleja avaruuslentoihin ja -tutkimuksiin liittyen.

Nykyinen signaalinkäsittelytekniikka mahdollistaa jo monipuolisesti erittäin heikkojenkin signaalien käsittelyn tietokoneella.1990 -luvulla, kun ensimmäistä kertaa kuulosteltiin "avaruusaaltoja" ei tietokoneista tavalliselle käyttäjälle ollut juuri apua. Internetin avautuessakin tietokone tarjosi lähinnä nopean väylän tiedon saamiseksi eri projekteista ja välineistä - lähinnä NASA:n suunnalta.

Signaalia Marsista tältä aamulta

Avaruuden osalta oma mielenkiintoni on radioamatöörisatelliittien lisäksi kohdentunut erityisesti syvän avaruuden tutkimiselle ja kahdelle avaruusluotaimelle, Voyager 1 ja 2, jotka ovat matkanneet jo yli 42 vuotta tehden arvokasta tutkimusta. Ja tuo matka jatkuu edelleen. Etäisyyttä maapallollekin on jo kertynyt kummaltakin luotaimelta reilu 149 milj. kilometriä ja radiosignaaliltakin, joka matkustaa valonnopeudella kestää matka luotaimelle n. 20 tuntia suuntaansa!

Olen käsitellyt Voyagerien matkaa jo aikaisemmin muutamissa kirjoituksissa, joten en käy taustoja enää noilta osin sen syvällisemmin. Tässä on vielä linkit kirjoituksiin, jos aihe sattuu enemmälti kiinnostamaan:

• https://luonnollisestimustolasta.blogspot.com/2019/07/apollo-11-kuulento-1969.html
• https://luonnollisestimustolasta.blogspot.com/2017/12/voyager-1-jaksaa-jaksaa-ja-jaksaa.html
• https://luonnollisestimustolasta.blogspot.com/2017/08/voyager-40-vuotta-ja-20-miljardia.html

Niin kunnon kattaus aiheesta löytyy toki NASA:n omilta sivuilta osoitteesta: https://voyager.jpl.nasa.gov/

Alla alkuperäiset datalehdet, jotka tulivat aikoinaan tuon Voyager-pienoismallin palkinnon mukana.