Vanhan kansanuskomuksen mukaan helatorstai oli niin pyhä päivä, ”ettei ruohokaan kasva”. Helavalkeiden äärellä oli juhlan aattona ”huviteltu hyvällä oluella, soitellen ja hypellen”.
Hyvää pyhää ja kesän alkua!
Vaikka nuo ilmastolliset olosuhteet vallitsevan säätilan osalta eivät ihan kaikkien mielestä ole viime päivinä nautittavia olleet - täytyy muistaa, etteihän me sokerista olla, ja kyllä nuo kesäiset sateet virkistävät ja saavat luontoonkin uutta voimaa kasvukauteen. Jos ei muutoin sitä huomaa, niin ainakin ne, joilla on omaa pihanurmikkoa siistittävänä.
Tässä viikon aikana on ollut hyvä ja suorastaan mainio hetki tehdä loppukevään puutarhatöitäkin. Kukkaistutuksien kastelulla ei ole ollut suurta kiirettä, koska oikein rytmitettynä nuo sadekuurot suorittivat kastelun ilman että puutarhuri siitä juurikaan "kostui".
Suuri kurpitsakumpukin sai omat asukkinsa. Viime vuodesta viisastuneen tällä kerralla vain kolmen taimen kera. Jos kasvu on samanlaista kuin vuosi sitten on luvassa jälleen Halloweeninä kunnon kurpitsajuhlat ;-)
Viikolla tuota ulkoilua on mukavasti rytmittänyt taivaalta kuuluneet valkoposki- ja sepelhanhiparvien kaklatus. Viikonlopun aikana meni iltapäivän muutaman tunnin aikana yli 2000 hanhea Mustolankin ylitse. Lisääkin varmasti meni, mutta sen suurempaa kiikarointia ei tullut nyt suoritettua. Jotkut parvit menivätkin kirkkaassa ilmassa niin korkealla, että niitä oli lähes mahdoton havaita taivaalta. Talitinttikin oli valinnut vanhassa pihlajassa olevan pöntön. Melkoista kiirettä piti silläkin poikasten ruokinnassa. Kyllä puutarhan hyöteiset saivat kyytiä.
Mukavan lisämausteen äänimaailmaan toivat nuo kesän linnut: puutarhan pensasaitaan siirtynyt viitakerttunen, omenapuun punavarpunen ja takapihan pajukon satakieli. Sää kun vielä tästä hieman selkeytyy, niin tervapääskyjen kirskunta täydentää kesän äänimaailmaa.
Ensiviikolla pitääkin lähteä tutustumaan Saimaan äänimaailmaan - vene huutelee jo vesille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti