Kurkistus kulisseihin - Pohjois-Korea, osa III

 

ISBN 978-952-382-556-7

Pohjois-Korea ei koskaan pyydä anteeksi – tarina, joka paljastaa diktatuurin varjot

Jeroen Visserin teos Pohjois-Korea ei koskaan pyydä anteeksi on poikkeuksellinen ikkuna yhteen maailman suljetuimmista valtioista. Se ei ole perinteinen tietokirja, vaan tositarinaan perustuva kertomus, joka kuljettaa lukijan keskelle Korean niemimaan jännitteitä, vakoilua ja selviytymistä. Kirjan ytimessä on perämies Lee, pohjoiskorealainen sotilas, jonka elämä muuttui peruuttamattomasti syksyllä 1996.

Tuona vuonna Pohjois-Korean vakoilusukellusvene ajoi karille Etelä-Korean rannikolla. Tapaus käynnisti yhden Korean historian suurimmista takaa-ajoista, kun kymmeniä tuhansia eteläkorealaisia sotilaita lähetettiin etsimään karille ajaneen aluksen miehistöä. Suurin osa sotilaista kuoli joko taisteluissa tai oman järjestelmänsä käskyjen vuoksi. Vain yksi heistä, perämies Lee, onnistui pakenemaan.

Visser jäljitti Leen vuosia myöhemmin ja löysi miehen, joka eli edelleen varjoissa. Loikkaus Etelä-Korean puolelle ei ollut vapautus, vaan uusi elämä, jossa menneisyys seurasi jokaista askelta. Pohjois-Korea ei unohda eikä anna anteeksi, ja siksi Lee joutui rakentamaan identiteettinsä uudelleen – samalla kun hän palveli entistä vihollistaan, Etelä-Korean armeijaa.

Kirja avaa Leen tarinan kautta Pohjois-Korean järjestelmän logiikkaa, sen armottomuutta ja sitä, miten yksilö on aina valtion alisteinen. Visser kuvaa tarkasti myös Etelä-Korean suhtautumista loikkareihin: epäluuloa, varovaisuutta ja poliittisia jännitteitä, jotka eivät katoa edes vuosikymmenten jälkeen. Teos onnistuu näyttämään, miten syvälle jakolinja on kaivautunut Korean niemimaalla – ja miten vaikeaa sitä on ylittää, vaikka haluaisi.

Visserin kerronta on rauhallista, tutkivaa ja empaattista. Hän ei romantisoi Leen tarinaa, vaan antaa sen puhua puolestaan. Lopputulos on vaikuttava ja paikoin pysäyttävä. Kirja muistuttaa, että suurvaltapolitiikan ja sotilaallisten kriisien keskellä on aina yksittäisiä ihmisiä, joiden kohtalot jäävät helposti otsikoiden taakse.

Pohjois-Korea ei koskaan pyydä anteeksi on teos, joka jää mieleen pitkäksi aikaa. Se on kertomus uskollisuudesta, pelosta, selviytymisestä ja siitä, mitä tapahtuu, kun ihminen joutuu valitsemaan henkensä ja kotimaansa välillä. Visserin kirja tekee näkyväksi sen, minkä totalitaarinen järjestelmä pyrkii piilottamaan – ja juuri siksi se on niin tärkeä.

Tämäkin kirja löytyi paikallisen kauppiaan alelaarista parin euron hintaan. Kokonaisuudessaan hyvä hinta-laatusuhde tämän kovakantisen teoksen osalta. Hyvää kesälukemistoakin.

@ri

Arvi Lind ja pyramidi

Arvi Lind tutustumassa Oculuskerhon näyttelyyn 1982

Juuri saadun tiedon mukaan Suomen luotettavin uutisääni ja YLE-vaikuttaja on siirtynyt tapahtumahorisontin taakse. Harvoin tulee näin tuoreeltaan kommentoitua näin blogitekstin kanssa juuri edesmennyttä kuuluisuutta. Kitaristi Esa Pulliaisen osalta mietin viimeksi tätä kommenttiasiaa tässä laajuudessa, mutta päätin jättää asian vielä odottamaan.

Nyt oli kuitenkin hyvä syy tarttua heti toimeen, sillä YLE pyysi sivustollaan muisteloita Arvi Lindistä. Oma muisto ajoittuukin varhaisnuoruuteen, vuoteen 1983, jolloin taistelin opintosuoritteita Lauritsalan lukiossa. Siis samassa koulussa, jossa Arvikin oli aikanaan oppivelvollisuuttaan suorittanut. Oli ollut kuulemma erittäin hyvä äidinkielessä - enkä yhtään ihmettele.

Arvi oli 1983 kutsuttuna muiden vanhojen Lauritsalan yläasteen/lukion käyneiden oppilaiden joukossa paikalla koulun juhlatapahtumassa. Juhlallisuuksiin liittyen koulun harrastekerhot olivat järjestäneet omat esitelmät vanhojen oppilaiden ihmeteltäviksi. Itse toimin tuolloin useassakin kerhossa, mutta erityisesti luontokerho, OCULUS, oli se kerhoista jossa tuli lähes aina käytyä, vaikka kerhoilta olikin keskiviikkoisin klo 18 😁

Juhlaesitelmäksi päätimme rakentaa ns. Pyramidikokeen. Kokeessa osoitetaan kuinka pyramidiin sijoitettu lihapala ei pilaannu (lue: mätäne). Koe aloitettiin reilu 5 vuorokautta ennen H-hetkeä. Tarkan kopion pyramidista saimme hankittua teknisen työn kerholta. Tuohon pyramidiin sijoitimme tarkoin lasketulle alustalle melkoisen reilun paistin palan. 

Juhlapäivänä olimme erittäin mielissämme, että Arvi valitsi monista esityksistä juuri meidän esityksemme, tutustuakseen siihen tarkemmin. Ehkä aihe oli hänestäkin mielenkiintoinen🤔. Joka tapauksessa pääsimme avaamaan pyramidin vieraiden kanssa ja toteamaan, ettei avatusta kammiossa tullutkaan pahaa tuoksua, vaan liha oli ikään kuin kuivunut. Arvi ehtikin toteamaan kokeen lopputuloksesta, että koe oli varmasti onnistunut koska "koepala muumioitui mätänemisen sijaan". Olimme hieman yllättyneitä itsekin kokeen tuloksesta, mutta hyvä näin. (Sama koe on tehty laboratorioissa eri puolilla maailmaa, ja tulokset ovat olleet samansuuntaisia 😎, joten emme olleet täysin yksin  kokeemme kanssa)

Valokuvissa, jotka onnistuin löytämään vielä valokuva-albumistani näkyy Arvin vierellä luontokerhon vetäjä, koulun biologian lehtori Olavi Petro (rip).

@ri