Hieman Pohjois-Koreaa.... (osa 2)

Radioamatööreillehän tuo Pohjois-Korea on ollut vielä ns. saavuttamaton paikka; maan noudattaman politiikan mukaisesti ei sieltä ole vielä yksikään radioamatööri pitänyt yhteyksiä virallisesti. Historian saatossa toki on ollut joitakin yrittäjiä, mutta kaikilta on puuttunut tuo valtiojohdon virallinen lupa, joten työskentely on mennyt ns. "piraattihommiksi".

DX-kuuntelijoillehan Pohjois-Korea (PK) on ollut helposti kuunneltavissa lyhyillä aalloilla. Mikäs sen parempi tapa levittää omaa sanomaa kuin hyvin kuuluvat lyhytaaltolähetykset: radiovastaanottimia on vielä paljon enemmän maailmassa kuin TV-vastaanottimia.

Kaivoin oman DX-raporttipäiväkirjan vuosien takaa ja totesin, että lähetin ensimmäisen kuuntelijaraportin Pyonyangin suuntaan 18.3.1997, jolloin kuuntelin PK:n englanninkielistä lähetystä taajuudella 9325 kHz klo 1316-1348 UTC.

Raportti ja saatekirje olivat ilmeisesti sen verran onnistuneet, että paluuposti toi reilun 9 viikon päästä vastauksen PK:sta, jossa kitettiin kirjeestä. Kortin mukana paluukuoressa oli tietysti aseman QSL-kortti, ohjelmalehtinen sekä yllättäen aseman viiri.

Myöhemmin PK tuli raportoitua säännöllisesti muutaman vuoden ajan, aina silloin kun taajuudet muuttuivat vuosikerron mukaan. Olihan asemalla varmasti halu tietää että signaali on kuultavissa, sitä kuunnellaan ja varsinkin se, ettei kukaan häiritse lähetystä.

Viimeisimmästä kerrasta onkin jo reilu 20 vuotta, joten pitäisiköhän laittaa taasen raporttia menemään (?)

Radio Pyonyang raprtoitu - lokissa viimeisenä (huono kuva)

Radio Pyongyangin virallinen viiri 1980-1990 luvuilla...

Radiomuistoja: Radio Frontera

Radio Frontera ilahdutti lähetyksillään useampana iltana; voimakas signaali vapaalla taajuudella antoi aina radiokelin salliessa mukavan kuuntelunautinnon. Pitihän noin hyvin kuuluva asema raportoida, ja ei aikaakaan kun posti toi tullessaan kiitoskirjeen ja komean viirin.

Radio Frontera, Venetzia

Radiomuistoja: Radio Uatapuri

Tämä mielenkiintoinen asema tuli kuunneltujen listalle hieman vahingossa. 70-luvun puolivälissä oli tarkoitus kuunnella ns. tropiikkibandilla, lyhyaalloilla, josko siellä olisi jokunen afroasema äänessä. Tuolloin ei afroa tullut, mutta taajuudella 4815 kHZ kuului tämä Kolumbialainen "kummajainen". Liekköhän jo radiotoiminnan lopettanut, kun internetistä ei nopeasti googlaamalla löytynyt oikein tietoa tämänpäivän toiminnasta.

Radio Uatapuri

Radiomuistoja: La Voz del Tolima

Pitkän "taistelun" jälkeen tämäkin Columbialainen "helmi" saatiin kuuluville Kaakkois-Suomessa. Taajuudella 870 kHz sattui olemaan sopivasti vapaa, häiriötön aika, jolloin aseman signaali nousi pohjakohinoista esiin. Nettitietojen mukaan asemalla on edelleen käytössä tuo sama keskiaaltotaajuus. No, miksi hyvää kannattaisi vaihtaakkaan.

La Voz del Tolima, Columbia

Radiomuistoja: Radio Coruna

Radio Coruna tuli usein hieman muita "Dx-asemia" tukevammalla signaalilla, mutta ehkä tämän selitti se, että asema sijaitseekin manner-Euroopassa, Espanjassa. 80-luvulla asema lähetteli ohjelmistoaan siellä keskiaaltoalueen yläpäässä ja nykyisin myös FM-taajuuksilla muiden tapaan.

Radio Coruna

Radiomuistoja: Radio Bandeirantes

70- ja 80 -lukujen taitteessa tuli välillä tartuttua radio "vefoon" ja siirryttyä aina mielenkiintoisille keskiaalloille. Yksi siellä raportoiduista asemista oli Radio Bandeirantes, joka tarjosi 24/7 lähetyksenä uutisia suoraan Etelä-Amerikasta, Sao Paulosta. Asemahan on perustettu vuonna 1937 ja nettitietojen mukaan toimii edelleenkin.

Radio Bandeirantes, Sao Paulo

Radiomuistoja: Radio Portugues

Espanjan naapurivaltio Portugal, on tarjonnun vuosien saatossa myös paljon mielenkiintoista ohjelmaa lyhytaalloilla. Aikoinaan oli välillä hassua kun oli kuuntelivinaan portugalinkielistä lähetystä emämaasta, mutta lopulta asema ilmoittikin toimivan Etelä-Amerikassa. Siellähän tuo portugalinkieli on monissa maissa ns. valtakielenä.
Toki tuo emämaan tarjoama radiosignaali tuli raportoitua moneenkin otteeseen. Ja yllätys, yllätys - jossain vaiheessa asemalta tuli hieman harvinainen viirikin. Tosin aseman oman kuuntelijakerhon tunnus, mutta kuitenkin.

Radio Portugues

Radiomuistoja: Radio Zaragoza

Tuossa loppukesästä tuli vierailtua tuolla Saloun kaupungissa, Espanjassa. Vasta matkan jälkeen tuli mieleen asia, joka oli hieman alitajunnassa hämmentänyt matkan aikana. 70-luvun lopulla raportoitu Radio Zaragoza oli äänessä tuolloin taajuudella 872 kHz (344 m) läheisestä maakunnasta. Kyseinen asema on äänessä vielä tänäänkin, tai ainakin sen oma "radiotunnari", joka lienee ollut se tekijä joka matkakohteessa kuultua laukaisi epämääräisiä muistoja vuosien takaa.

Radio Zaragoza

Radiomuistoja: Deutsche Welle (DW) ja Voice of America (VOA)

Tuossa taanoin tuli julkaistua viirimateriaalia DDR:n, Radio Berlin International, osalta. Siis "rautaesiripun" toiselta puolelta. Erityisesti ns. kylmänsodan vuosina ja vielä pitkään sen jälkeen nämä omissa "blokeissaan" toimineet asemat olivat se vaikuttamisen "ase", jolla omaa ääntä, ideologiaa, politiikkaa jne. haluttiin tuoda esille. Tuolloin ei vielä ollut hajuakaan ns. somettamisesta. Tänä päivänähän tuo "vaikuttaminen" pyritäänkin tekemään salakavalasti juuri internetin tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Kukapa sitä nykyään kuuntelisi radiota, ainakaan HF-taajuuksilla. Toki nettiradiota voi kuunnella, mutta sehän on jo melkein kuin somettamista perimmältään.

Detusche Welle - Saksan ääni

Voice of America - Amerikan ääni

Radiomuistoja: Radio Berlin International (DDR)

Radio Berlin International (DDR)

70 - 80 -luvuilla yksi mielenkiintoisimmista Euroopan radioasemista oli yllättäen kyllä Radio Berlin International. Itä-Saksalaisen propagandan lisäksi radioaalloilla oli paljon mielenkiintoista musiikkia sekä tietysti urheilua. Itse tuli lähinnä kuunneltua joitakin vakiomusiikkiohjelmia - siellä kun soi välillä mukavia teemoja ns. "länsihenkisistä" alkuperäiskappaleista.

Asemalle tuli lähetettyä useitakin raportteja ja tulihan sieltä paluupostissa myös aseman ja valtion viiritkin. Yläasteella kun piti vieraana kielenä ottaa saksankieli haasteeksi, tarjosi myös RBI hyvä kohteen harjoitella kieltä aidosti.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tuli mieleen postin osalta: RBI:lle tuntui normaali kirjeposti kulkevan Suomesta nopeammin kuin Länsi-Saksan Deutsche Wellen suuntaan ;-)

Radiomuistoja: Radio Pioneira

Hieman vanhempaan Brasialaiseen radiotarjontaan kuuluvat nämä Radio Pioneiran keski- ja lyhytaaltolähetykset. Internetin mukaan asema on yhä äänessä siis QRV, mutta pääosin vain FM-taajuuksilla. Tämä varmaan selittää osin sen, ettei asemaa näe usein eurooppalaisissa kuunteluinfoissa.
Itselläni tämä pieni, paperiviiri tuli paluupostissa josku 70/80 -luvun vaihteessa. Tuolloin aseman kuuntelu tapahtui heidän käyttämällään HF-taajuudella, 4885 kHz. Myös keskiaaltojakso 1160 kHz oli käytössä, mutta itse en sitä tuolta jaksolta koskaan kuullut.
Eipä tuo lyhytaaltotaajuuskaan (HF) ollut kovin hyvin kuultavissa, mutta kuului kuitenkin raportoitavasti.

Radio Pioneira, Brazil

Radiomuistoja: Radio Inconfidencia

Radio Inconfidencia Brasiliasta on siitä harvinainen asema, että se kuului monesti erittäin hyvin käyttämällään keskiaaltotaajuudella 880 kHz (AM). Radio on kautta aikain lähettänyt voimakkaasti musiikkipainotteista ohjelmaa. Ja tämä on tietysti mukavaa näin kielitaidottomalle musiikin ystävälle. Radio Inconfidencian kautta kuului useasti paikallisen tangomusiikin lisäksi muutakin Etelä-Amerikan musiikkituotantoa.

Aseman historiasta sen verran, että se on perustettu tai oikeammin ensimmäinen lähetys oli syyskuun 3. 1936. Käyttämänsä keskiaaltojakson lisäksi radiolla on luonnollisesti käytössä ehkä paremmin paikallisia kuuntelijoita palveleva FM taajuus 100.9 MHz (FM). Asemaa kuunnellessaan ei ihmettele yhtään aseman tunnuslausetta: "O Gigante do Ar" (the Giant of Air)

Aseman viiri tuli paluupostissa kun raportoin vuonna 1986 pidettyä 50-vuotis juhlalähetystä, joka yllättäen kuuluikin täällä pohjolassakin. Tämän jälkeen en olekaan juuri näitä keskiaaltoja kuulostellut. Pitäisi varmaan joskus kokeilla ja kaivaa vanhat langat (lue:antennit) esiin.

Radio Inconfidencia, Brazil

Radiomuistoja: VoT - Voice Of Turkey

Turkin ulkomaanpalvelu on ollut aktiivisesti äänessä kautta vuosien. Täällä pohjolan suunnalla sitä tuli toisinaan kuunneltua lähinnä vain lyhyillä aalloilla (HF), vaikka Turkin suunnalta olisi ollut myös tarjontaan keskiaalloilla (MW). Niin ja tietysti toki FM-taajuuksilla, jos sopiva tropo-keli olisi kohdillaan ja ULA-asemat kuuluisivat hieman normaalia kauempana.

80-luvulla Turkin ulkomaanpalvelu yllätti vastauksellaan kahdesti; molemmilla kerroilla oli mukana aseman viiri aseman ohjelmalehtisten ja tietysti QSL-kortin lisäksi.

Kaksi versiota Turkin suunnalta

Radiomuistoja: La Voz De Madrid

Kun nyt ollaan "radiomuistojen" osalta ankkuroiduttu Espanjaan, niin jatketaan vielä hieman samalla teemalla. Viiripinosta löytyi vielä yksi hieno kohde Espanjan osalta: "Madridin ääni" / La Voz de Madrid.
Internethaulla en löytänyt enää aseman osalta juurikaan mitään infoa, joten lieneeköhän niin, että asema on lopettanut toimintansa tai ennemminkin niin, että nimi on aikojen saatossa vaihtunut. Itse muistan kuulleeni aseman keskiaalloilla 80-luvun alkupuolella, josta tuo viirikin on muistona. Harmi, ettei vanha lokivihkonen kerro tarkkaa taajuutta ko. aseman osalta. No, tuokin varmaan selviäisi jostain vanhemmasta WRTH-kirjasta (World Radio and TV Handbook). Tuo WRTH eli tuttavallisemmin "Werho" olikin jokaisen aktiivin DX-kuuntelijan ns. "raamattu". Ja lienee sitä vielä tänäkin päivänä.

Radiomuistoja: Ecos del Torbes, Venezuela

Oheinen viiri Venezuelasta on siitä erikoinen, että löysin sen aikoinani hajoittamani putkiradion takapaneelin sisältä. Ehkä tässä oli yksi sysäys, miksi tuli silloin siirryttyä ensimmäistä kertaa DX-kuuntelun ihmeelliseen maailmaa. 60-70 -luvuilla vielä harvoissa talouksissa oli edes televisiota ja jos oli niin mustavalkoinen malli; kännyköitä saati tietokoneita ei osattu edes kuvitella muutoin kuin tieteiskirjojen ajatusten siivittäminä kuvitelmina.

Nettiä vilkaisemalla aseman nimellä, huomaa että monet muutkin ovat aseman kuulleet. Ja tuntuu tuo asema kuuluvan yhä tänä päivänäkin - tosin ilmeisesti nuo HF-taajuudet (9640 kHz / 4980 kHz) ovat korvattu ns. nettiradiolla ja paikallisesti toimitaan vielä keskiaalloilla 780 kHz jaksolla. Uskokaa tai älkää, mutta tuo keskiaaltolähetys on tärkeä osa paikallista tiedottamista, sillä aika harvassa
taloudessa on mahdollisuus kuunnella radiota internetin välityksellä. Tällöin tuo tuttu ja turvallinen "radio-radio" on tärkeässä asemassa. Monessa muussakin maassa on tämä sama ilmiö, joka on onneksi taannut sen etteivät kaikki lähetykset ole vielä "via satellite by internet".

Huomatkaa, että tämä viiri on saanut päiväyksen osakseen: 25-12-68.
Uskoisin, että viiri on tullut vastauksena tuolloin lyhytaalloilla kuultuun lähetykseen

Radiomuistoja: Radio Espana, Barcelona

Tässä esittelyssä onkin juuri sopivasti kaksi erilaista viiriä Espanjan suunnalta. Vähän samaan tapaan kuin nuo edellisessäkin postauksessa olleet Espanjan viirit.

Nämä viirit ovat tulleet 1980 -luvun vaihteessa radioaseman kanssa käydyn kirjeenvaihdon seurauksena. Tuolloin tuli muutamana hetkenä hullu ajatus, että voisihan sitä kuunnella Espanjan paikallistakin radiotuotantoa tuon ulkomaille suunnatun rinnalla. Ja tietysti kuuluvuudesta tuli lähetettyä radioasemalle kirje siinä toivossa, että joku vaikka vastaisi.

No, itselleni nuo Espanjan radioasemat ovat olleet hyviä vastaamaan ja joskus jopa hieman ylenpalttisestikin QSL-korttien ja viirien kera. Viirithän olivat ja varmaan ovat vieläkin DX-kuuntelun parasta palautetta asemilta. Oma niksini noihin hyviin vastausprosentteihin on ollut se, että olen pyrkinyt kääntämään raportit ja kirjeet aina paikalliselle kieliasulle: tässä tapauksessa siis espanjaksi.

Käännöstyö ei ollut aina helppoa; 80-luvulla oli aika harvalla käytössään tietokonetta saati googlekääntäjää. Onneksi sanakirjoja löytyi kirjastosta.

Radiomuistoja: Radio Nacional de Espana

"Espanjan ääni" lyhyillä aalloilla on tullut tutuksi useimmille radiotaajuuksia selanneille kuuntelijoille. 19. tammikuuta 1937 perustettu radioasema on ollut ja on edelleen näkyvässä sekä kuuluvassa osassa Espanjan viestintää.
Monikansalliset lähetykset eri kieliformaateilla tarjoavat paikallista kuunneltavaa, vaikka itse espanjankieli ei olisikaan ihan lähimuistissa.
Vielä 80-luvulla ainakin Espanjan yleisradio ilahdutti osaa kuuntelijoita lähettämällä paluupostissa ohjelmalehtisten ja QSL-korttien lisäksi myös aseman viirin. Eurooppalaisten asemien lähetyslistoilla nuo viirit eivät taida oikein koskaan olleet kovin suuressa suosiossa. Mutta muutamat poikkeukset vahvistavat sääntöjä.
Omasta kokoelmasta löytyy ainakin nämä kaksi viiri. Ja kun niitä tarkastelee hieman tarkemmin huomaa niissä hieman eroavaisuuksiakin. Mistään keräilyharvinaisuuksista tuskin lienee kysymys (?)

Radio Nacional de Espana vm 1970

Radio Nacional de Espana vm 1980

Radiomuistoja vuosien varrelta

Tuore MM-mitalisti vm. 1995

 Siitä lähtien kun 60-luvun lopulla sain leikkihin mukaan vanhan putkiradion, ovat radiot näytelleet jos jonkinlaisessa roolissa elämän eri tilanteissa.
Kuluneella viikolla tuli jälleen paljon muistoja mieleen, kun satuin penkomaan vanhoja laatikoita, joista löytyi suuri läjä erilaisia radioasemien viirejä. Viirithän olivat erittäin haluttua tavaraa kun DX-kuuntelun siivittämänä raportoitiin kaukoasemille niiden kuulumisesta täällä pohjolassa. Mitä kaukaisempi ja harvinaisempi asema, sitä parempi. Erityisesti Etelä-Amerikan asemat olivat suosiossa, koska sieltä tuli juuri monesti QSL-kortin lisäksi aseman viiri.








80-luvulle siirryttäessä viirien tulo väheni, oltiin hieman siirrytty ns. tarrakauteen, ja toki aika moni aikansa mielenkiintoisista asemista oli joutunut lopettamaan toimintansa.

Tätä nykyä kato näiden asemien osalta käy kiivaammin, koska ollaan siirtymässä kohti digiaikaa lähetyksien osalta ja satelliittien käyttö sekä tietysti internetin käyttö radiokanavina on yleistynyt. Ei tarvitse enää tehdä hienoja antenneja kuullakseen uutisia tai paikallista musiikkia ulkomailta, riittää kun kytkeytyy internettiin, vaikka sitten langattomasti ;-)

Omalla viirikokoelmalla onkin aika mielenkiintoinen tausta vuosien saatossa. Tuossa 80-luvun alkupuolella eräs aktiivinen italialainen dx-kuuntelija kirjoitti teoksen juuri radioasemien viireistä. Tähän tuotokseen tarvittiin luonnollisesti aitoa materiaalia lähteeksi, joten suurin osa viireistä kävi matkalla Italiassa. Itse en ole vielä Italiaan ehtinyt, muutoin kuin radioaalloilla.

Italian keikan jälkeen viirit päätyivätkin hieman huolimattomasti omaa säilytyslaatikkoonsa, josta ne nytkin löytyivät. Poislukien niitä, jotka olivat olleet muussa esittelykäytössä myöhemmin.
90-luvulla tosin viirit olivat lähellä päätyä Saksaan, siellä perusteilla olleen radiomuseon näyttelyyn. Itse asiassa asia oli jo valmiiksi sovittu, mutta sitten tuo hanke peruuntui ja viirit jäivät kotia.

Tieto viireistä ja muutoinkin radioista oli kiirinyt laajempaan tietoisuuteen hieman vahingossa syksyllä 1995, kun paikallinen sanomalehti, Etelä-Saimaa, kävi tekemässä juttua allekirjoittaneen "radiomatkailusta". Kyseinen lehtijuttukin löytyi vielä onnistuneesti samasta paikasta kuin viiritkin.

No, rehellisiä ollakseen tuon lehtijutun aihe ei oikeastaan olleet viirit, vaan vuonna 1995 voitetut kaksi MM-mitallia (kulta ja hopea) ammatisotilaiden viestityskilpailussa. Eräänlainen maratooni tuo kilpailu, koska siinä 48-tunnin aikana pyritään saamaan mahdollisimman monta sähkötyssanomaa eri puolilta maailmaa ja lisäksi myös lähettämään omaa sanomaa mahdollisimman monelle vasta-asemalle.

Viirien osalta ajattelin vielä ainakin kertaalleen tempaista ja julkaista ainakin osan niistä pienen tarinan kera täällä internetin syövereissä - tässä blogissa. Pimenevät syysillat ja talvi ovat hyvää aikaa perata viirikasaa ja latoa tekstiä. Toki silloin myös alabandien radiokelit ovat maukkaimmillaan :-)

Radiomuistoja, viirejä, ym...