Harvinaisen voimakas myrsky koettelee maapalloa

 

Harvinaisen voimakasta myrskyä kaikilla mittareilla 20.1.2026

Aktiivisuusindeksit "tapissa" 20.1.2026

Tänään 20.1.2026 avaruussää on poikkeuksellisen aktiivinen: käynnissä on harvinainen geomagneettinen myrsky, joka on voimakkain protonivuolla mitattuna sitten vuoden 1991. Revontulia on nähty jopa Keski-Euroopassa asti, mutta Suomessa pilvisyys voi estää näkyvyyden.

🌌 Avaruussään tilanne 20.1.2026

- Aurinkopurkaus:Sunnuntaina 18.1. tapahtui X1.9-luokan roihupurkaus, joka synnytti koronan massapurkauksen (CME).

- Saapumisnopeus: CME saapui Maahan vain 26 tunnissa, nopeudella noin 1500 km/s, mikä on erittäin nopea.

- Geomagneettinen myrsky: Alkoi eilen illalla, luokiteltu lähes äärimmäiseksi (Kp 9-).

- Hiukkasmyrsky: Luokiteltu S4-tasolle, voimakkain sitten vuoden 2003.

- Revontulet: Nähty jopa Alpeilla, mutta Suomessa pilvisyys haittaa näkyvyyttä suuressa osassa maata.

Tämänhetkinen geomagneettinen myrsky 20.1.2026 vaikuttaa radioliikenteeseen useilla taajuusalueilla:

📡 Radioliikenteen vaikutukset

- Lyhytaaltoliikenne (HF, 3–30 MHz):

  - Häiriöt napaseuduilla:** Voimakas protonivuon aiheuttama absorptio estää yhteyksiä etenkin pohjoisilla alueilla.

  - D-kerroksen vaimeneminen: HF-signaalit heijastuvat huonosti ionosfääristä, mikä vaikeuttaa pitkän matkan yhteyksiä.

  - Täydellisiä katkoksia on raportoitu lentoliikenteen yhteyksissä napareiteillä.

- Satelliittiviestintä ja GPS:

  - Signaalin tarkkuus heikentynyt:Ionosfäärin turbulenssi aiheuttaa virheitä paikannuksessa.

  - Satelliittien elektroniikka altistuu säteilylle, mikä voi aiheuttaa tilapäisiä toimintahäiriöitä.

- VHF/UHF-taajuudet (esim. lentoliikenne, hätäpalvelut):

  - Vaikutukset vähäisempiä, mutta satunnaisia häiriöitä voi esiintyä etenkin korkeilla leveysasteilla.

- Radioteleskoopit ja avaruusmittaukset:

  - Taustasäteily ja hiukkasmyrsky voivat häiritä havaintoja ja mittauksia.

Voyager se jaksaa vaan

 

Kilpailumalli by @ri / 2012

Avaruuden yksinäinen matkaaja saavutti jälleen erään rajapyykin, joka innosti tutkimaan asiaa lisää.

Voyager 1 on yksinäisin ihmiskunnan koskaan laukaisema pioneeriluotain, ja se lentää edelleen täydellisesti, neljäkymmentäkahdeksan vuotta myöhemmin, vuonna 1977 asetetun kurssin mukaisesti, jota ei ole koskaan tarvinnut korjata. 

Kuvittele: 5. syyskuuta 1977 825 kiloa painava kultainen avaruusalus nousi ilmaan Cape Canaveralista. Insinöörit antoivat sille yhden ratkaisevan sysäyksen Jupiterin ja Saturnuksen painovoima-avusteilla ja sanoivat sitten käytännössä: "Mene. Emme koskaan koske sinuun enää." Ja se kuunteli.

 Kolmekymmentäseitsemän vuotta peräkkäin (ennen ensimmäistä pientä ohjausliikettä vuonna 2017, vain antennin kohdistamiseksi) Voyager 1 syöksyi avaruuden halki ilman yhtäkään rakettimoottoria, joka olisi korjannut sen reitin. Ei yhtäkään. Se on kuin heittäisi paperilentokoneen New Yorkista ja antaisi sen liitää koskemattomana ikkunan läpi Pariisissa neljä vuosikymmentä myöhemmin. 

Juuri nyt, joulukuussa 2025, Voyager 1 on 163 kertaa kauempana Auringosta kuin Maa, yli 24,4 miljardin kilometrin päässä, kaukaisin ihmisen tekemä kappale historiassa. Se ylitti heliopaussin (Auringon suojaavan kuplan) vuonna 2012 ja purjehtii nyt todellisessa tähtienvälisessä avaruudessa, jossa tähtien välinen tuuli on kylmempää kuin mikään, mitä voimme luoda Maassa. Sen lentorata on kuitenkin edelleen niin moitteeton, että lentotiimi vitsailee, että luotain voisi osua puoli vuosisataa sitten piirrettyyn kosmiseen tähystykseen. 

Se on jo antanut meille vaaleansinisen pistekuvan, ensimmäiset muotokuvat Jupiterin raivoavista myrskyistä ja Saturnuksen renkaista mahdottoman yksityiskohtaisesti sekä havainnon, että kuut, kuten Io ja Titan, ovat tarua oudompia maailmoja. Nyt, kun sen teho hiipuu tuskin neljään wattiin (vähemmän kuin jääkaapin hehkulampun), se kuiskaa edelleen dataa takaisin tyhjyyden halki 23 watin signaalilla, jonka saavuttaminen meille kestää 22 tuntia ja 55 minuuttia yhteen suuntaan. 

Voyager 1 ei ole vain luotain. Se on pullotettu viesti, joka heitetään kohti galaksia ja joka kuljettaa Maan ääniä (valaita, Chuck Berryä ja vauvan itkua) kultaisella levyllään. Ja se lentää edelleen suoraan, ikään kuin todistaakseen, että ihmisen kaukonäköisyys, kerran tähtäimeensä kohdistettuna, voi päihittää ajan itse. Tuolla pimeydessä pieni kultainen piste pitää muinaisen lupauksensa: jatkaa, täydellisesti, ikuisesti.

@ri

Voyager 2 - "loud and clear" Still alive !

Voyager-luotaimen tekninen esittely (JPN)

 
Pienenä päivityksenä tähän tekniseen artikkeliin muutaman vuoden takaa. Matka jatkuu ja nyt sitä on jo takana liki 20 miljardia kilometriä ja radiosignaalilla matka maapallolla luotaimelle tapahtuu reilussa 18 tunnissa suuntaansa.

********************************************

"Luotainvanhus", Voyager 2, tekee matkaansa jo reilun 19 miljardin kilometrin päässä ja ikääkin luotaimella on jo kunnioitettavat 43 vuotta. Ihan kunnioitettava toimintaikä teknisille laitteille. Kuinka monta yli 40 vuotta käytössä ollutta teknistä laitetta omasta kodista löytyy? Ei varmaan hirmuisesti - ainakaan toimintakuntoisia 😊

Pientä huolta Voyager 2:n (Vo2) osalta lisäsi taanoin se, että yhteys maapallolta luotaimeen oli poikki: se ainoa antenni, Australiassa, joka pystyi yhteyttä pitämään oli otettu huoltoon. 

Kyllähän antennit tulee huoltaa toimintakunnon takaamiseksi jatkossakin. Vo2:n yhteyksien osalta on oltu ja ollaan jatkossakin ns. yhden kortin varassa, eli yhteys onnistuu vain eteläiseltä pallonpuoliskolta ja nimenomaa juuri huolletulta DSS43-antennilta.

Yhteyden katkaisivat siis Australiassa sijaitsevan Deep Scace 43 -radioantennin huoltotyöt. Deep Space Station 43 on ainoa radioantenni maailmassa, jolla voidaan lähettää komentoja Voyager 2 -luotaimeen.

Lokakuun lopulla luotaimeen lähetettiin testiviestit, ja se poimi ne ongelmitta. Joskin vastaaminen kesti 34 tuntia tavallisen 16 tunnin sijaan.

Deep Space 43 -radioantennin korjaukset eivät ole vielä valmiit, vaan ne jatkuvat ainakin vielä ensivuoden helmikuuhun

Toivotaan niin Vo2:lle kuin sen kumppanille Vo1:lle hyvää matkaa - ja ollaan yhteyksissä!

Voyager-luotaimen pienoismalli

Jaksaa, jaksaa, jaksaa - Voyager 1 & 2 !

Voyager-luotain - kilpailupienoismalli

Viime syksynä (2019) päätin jälleen toteuttaa yhden haaveen ja rakentaa jälleen kerran pienen "antennifarmin" peilaamaan kohti avaruutta. Tarkoituksena on toki ensisijaisesti työskennellä radioteitse satelliittien kautta muita radioamatööriasemia sekä tietysti kuulostella muitakin mielenkiintoisia signaaleja avaruuslentoihin ja -tutkimuksiin liittyen.

Nykyinen signaalinkäsittelytekniikka mahdollistaa jo monipuolisesti erittäin heikkojenkin signaalien käsittelyn tietokoneella.1990 -luvulla, kun ensimmäistä kertaa kuulosteltiin "avaruusaaltoja" ei tietokoneista tavalliselle käyttäjälle ollut juuri apua. Internetin avautuessakin tietokone tarjosi lähinnä nopean väylän tiedon saamiseksi eri projekteista ja välineistä - lähinnä NASA:n suunnalta.

Signaalia Marsista tältä aamulta

Avaruuden osalta oma mielenkiintoni on radioamatöörisatelliittien lisäksi kohdentunut erityisesti syvän avaruuden tutkimiselle ja kahdelle avaruusluotaimelle, Voyager 1 ja 2, jotka ovat matkanneet jo yli 42 vuotta tehden arvokasta tutkimusta. Ja tuo matka jatkuu edelleen. Etäisyyttä maapallollekin on jo kertynyt kummaltakin luotaimelta reilu 149 milj. kilometriä ja radiosignaaliltakin, joka matkustaa valonnopeudella kestää matka luotaimelle n. 20 tuntia suuntaansa!

Olen käsitellyt Voyagerien matkaa jo aikaisemmin muutamissa kirjoituksissa, joten en käy taustoja enää noilta osin sen syvällisemmin. Tässä on vielä linkit kirjoituksiin, jos aihe sattuu enemmälti kiinnostamaan:

• https://luonnollisestimustolasta.blogspot.com/2019/07/apollo-11-kuulento-1969.html
• https://luonnollisestimustolasta.blogspot.com/2017/12/voyager-1-jaksaa-jaksaa-ja-jaksaa.html
• https://luonnollisestimustolasta.blogspot.com/2017/08/voyager-40-vuotta-ja-20-miljardia.html

Niin kunnon kattaus aiheesta löytyy toki NASA:n omilta sivuilta osoitteesta: https://voyager.jpl.nasa.gov/

Alla alkuperäiset datalehdet, jotka tulivat aikoinaan tuon Voyager-pienoismallin palkinnon mukana.

Apollo 11 - kuulento 1969

20.7.1969 - tasan 50 vuotta sitten ihminen laskeutui kuun pinnalle ensimmäistä kertaa. Yhdysvallat veivät pisimmän korren kilpajuoksussa kuun kamaralle tuolloin. Apollo-ohjelman raketti numero 11 oli lopulta tuo, jonka laskeutumismoduli pääsi miehistöineen kuun pinnalle ja suorittivat tuon legendaarisen kuukävelyn. Tosin tarkkoja ollaksemme, vain kaksi miehistön jäsentä, Armstrong ja Aldrin kävivät kuun pinnalla sillä aikaa kun miehistön kolmas jäsen, Collins, seurasi tilannetta kiertoradalla olevasta komentomodulista.

Kuu ja siihen liittyvät erilaiset tapahtumat ovat innoittaneet minua vuosikymmenten ajan. Vaikka itse kuu onkin jäänyt osaltani vielä valloittamatta, olen onnistunut sen tiimoilta osallsitumaan moneen mielenkiintoiseen tapahtumaan.

Aldring kuun pinnalla - sij. 1.

Vuosia sitten osallistuin muutaman pienoismallin kanssa NASA:n organisoimaan kilpailuun, jossa teemana oli, ei sen enempää kuin vähempää, avaruus. Tehtyjä töitä ei lähetetty minnekään, vaan ne piti valokuvata "sopivalla" tavalla. 

Itse valitsin mukaan kaksi aihetta, koska aikaakin mallintamiseen oli lähes vuosi: "Kuulento - Apollo 11" ja "Voyager 1 -luotain" Menestystä kilpailussa tuli sen verran, että pääsi palkinnoille, josta muistona alkuperäiset vuoden 1969 hopeiset dollarikolikot, Apollo 11 teemalla ja lisäksi tietysti kunniakirjat, kuten kuvaan kuuluu hi...

Muuta vuosi sitten oli kuu jälleen ns. tapetilla, kun NASA:n puolelta tarjottiin mahdollisuutta kokeilla kuinka helppoa / vaikeaa se kuumodulin saattaminen kuun pinnalle voi olla. Ohjailut ja komennot tapahtuivat luonnollisesti internetin välityksellä omalta "komentoasemalta". Haasteen ottaneen sain kuin sainkin modulin laskeutumaan hyväksyttävästi. Joten näin ollen voisin sanoa laskeutuneeni kuuhun. Tästäkin tuli aikoinaan virallinen todistus. En ole sitä vielä töitä hakiessa tosin tarvinnut.

Tähän kuuhullutteluvuoteen ei tullut kilpailua pienoismallin osalta, joten vielä varastossa oleva harvinainen,  rakentamaton, ison mittakaavan astronautti saa odotella huomista.

PS. Tuon Voyager -luotaimen osalta palataan asiaan vielä erikseen myöhemmin. Keskitytään tässä vain kuuhullutteluun.

Kuu- ja komentomodulit - sij. 3.

Onnistunut laskeutuminen kuun kamaralle 

International Day of Human Space Flight, April 12

Vuonna 2011 YK nimesi tämän päivän, 12.4, "Miehitettyjen avaruuslentojen päiväksi"
Vuonna 1961, tänä samaisena päivänä tuli neuvostoliittolaisesta kosmonautista, Juri Gagarinista, ensimmäinen ihminen avaruudessa. Vostok 1 toimi tämän historiallisen tapahtuman kantorakettina. Vostok 1:n ratakorkeus oli alimmillaan 175 km ja korkeimmillaan 302 km. Lento kesti yhteensä 108 minuuttia. Gagarin ei enää myöhemmin osallistunut itse avaruuslennoille, mutta toimi aktiivisesti mukana avaruusprojekteissa kuolemaansa saakka. 

Gagarin kuoli 27.3.1968 MIG-harjoitushävittäjällä suoritetun koelennon seurauksena. Lennolla tehtiin ns. painottomuuden simulointeja. MIG syöksyi maahan tultuaan jyrkässä kulmassa kolmikilometrisen pilvikerroksen läpi. Pilvikerros ulottui ennakoitua lähemmäksi maata, jolloin koneen oikaisuun ei enää riittänyt tilaa, vaan kone tuhoutui iskeytyessään maahan.

Gagarinin kuolemaan liittyviin olosuhteisiin julkaisi kosmonautti Aleksei Leonov vuonna 2013 uutta tietoa: onnettomuuden olisikin aiheuttanut SU-15 -hävittäjä, joka lensi niin läheltä Gagarinin MIG-hävittäjää, että tämä kääntyi nurin, joutui syvään kierteeseen ja syöksyi maahan.

Gagarinin jälkeen USA:n ja Neuvostoliiton avaruusohjelmat saivat vauhtia ja lukuisia miehitettyjä avaruuslentoja suoritettiin. Tänään saamma ihailla avaruusohjelmien toimintaa kansainvälisen avaruusaseman (ISS) osalta. Asemalla on jatkuva, monikansallinen miehitys, joten uutta avaruushistoriaa tehdään koko ajan.


Tämän päivän teema näkyy varmaan parhaiden Venäjän mediassa. Ja mikä olisi ettei näkyisi, koska sieltähän tuo miehitettyjen avaruuslentojen ohjelma aloitettiin. Kuvitukseen olen poiminut muutaman otoksen postimerkeistä, joita Neuvostoliitossa (nyk. Venäjä) on julkaistu. Avaruusmerkkejä on aikoinaan kertynyt useita tuhansia ja oli aika hauskaa katsoa, kuinka juuri tähän päivään liittyviä merkkejä oli kokoelmassa erittäin runsaasti.



В 2011 году Организация Объединенных Наций назвал этот день, 12.4 "человеческого космического полета в течение дня"
В 1961 году этот же день стал советский космонавт Юрий Гагарин, своего рода, первый человек в космосе. Восток-1 работа этого исторического пусковых событий. Восток-1 трасса была на самой низкой высоте 175 км и 302 км на самом высоком уровне. Полет продолжался в общей сложности 108 минут. Гагарин не позже больше не участвует в самом космическом полете, но работал активно участвует в космических проектах вплоть до его смерти.

Гагарин погиб в результате летных испытаний, проведенной 27.03.1968 MIG-harjoitushävittäjällä. Полет был назван. моделирования невесомости. MIG разбился после ввода крутой угол через три-километрового слоя облаков. Облачный слой расширения ближе к земле, чем не ожидал, когда правильная машина уже не было достаточно места, но машина была разрушена в результате аварии.

связанные с фатальным условиях Гагарина опубликовал космонавт Алексей Леонов в 2013 году, новые данные: авария будет вызвана СУ-15 истребитель, который летел так близко к МИГ истребителей Гагарина, который обратился к груди, он должен был сделать глубокий спираль и разбился.


После того, как Гагарин США и советские космические программы набирает обороты и количество пилотируемых космических полетов проводились. Сегодня saamma восхищаюсь космических программ, деятельности Международной космической станции (МКС) в случае. Станция представляет собой непрерывный, многонациональная род занятий, поэтому новая история пространство делается все время.