Viikonlopulle ei ollut sovittuna mitään erityistä ohjelmaa - melkoinen ihme sekin. Näin ollen päätin omistaa aikaa yhdelle harrastuksista,
geokätkentä. Aikainen herätys urbaaniin, nappaskenkäkätköilyyn sattui hyvin, kun samalla reissulla sai vaimon vietyä asioilleen satama-alueelle. Tässä vaiheessa tosin melkein luulin geotilanteen lässähtävän, sillä yhteisillä retkillä etsittävät purkit yleensä löytää vaimo. Nyt täytyi kuitenkin tulla toimeen omin voimin, varsinkin kun geokoira, Aapo, jäi myös kotia odottelemaan.
Karttatiedustelun perusteella oli tarkoitus hakea aamun aikana neljä peruskätköä kaupunkialueelta. Normaalisti tulee etsittyä vain 1 - 2 kätköä reissua kohden, joten tämä oli selvä poikkeus säännöstä.
Varoituksen sana niille, jotka harrastavat ja etsivät geokätköjä: kirjoituksen seuraavissa osioissa tulee paljastettua kätköjen yksityiskohtia, joten mikäli haluat pitää vielä salaisuudet salaisuuksina, mene jonnekin muualle tyydyttämään uteliaisuutta hi..hi.
Lappeenrannan keskustan alueelle on vuosien saatossa pesiytynyt runsaasti kätköjä, joten valinnanvaraa riittää. Satamasta olikin helppo siirtyä Linnoituksen valleille etsiskelemään ja ihmettelemään. Näin aamuvarhaisella ei paljoa muita liikkujia ollut alueella, joten sai rauhassa puuhastella eikä tarvinnut naamioitua edes kameran taakse. Etsittävä kohde oli koordinaattien perusteella kätkettynä Linnoituksen takapuolelle. Täällä ei ole oikeastaan ennen tullutkaan käveltyä, joten korkein aika korjata tämä virhe. Ei muuta kuin geoauto parkkiin P-alueelle ja sitten reipas siirtyminen valleille.
Takavallit onkin näköjään putsattu ja entisöity komeaan kuntoon. Kannattaa poiketa. Mukavia kävelyreittejä vallien lomassa riitti. Sateen ja kasteen jäljiltä nurmikko oli hieman märänoloinen, joten nappaskenkäkävelyyn ei alusta ollut paras mahdollinen. Ja kuinkas muuten, viimeiset 25 metriä tuli loikittua vielä vähän pitemmässä heinikossa ennenkuin vallit luovuttivat kätkön haltuuni. Nopea silmäily ympäristöön ettei ylimääräisiä silmäpareja tarkkaile puuhasteluja, purkki esiin, nimi lokiin ja purkki paikoilleen. Muutama valokuva alueesta ja sitten pikku hiljalleen maleksintaa autolle päin. Ensimmäinen purkki oli hoidettu yllättävänkin nopeasti.
Seuraavalle kätkölle gps näytti matkaa olevan reilu 500 metriä, joten geoauton siirtoa hieman ja jälleen menoksi. Tämä purkki onkin sopivasti Pallon uudessa liikenneympyrässä. Siellä sitä menoa ja vilskettä varmasti piisaa, joten piti olla hieman varovainen liikkeissään. Vei geoauton varuilta parkkiin Rakuunamäelle, josta kävelin rantapolkua pitkin ympyrälle. Gps alkoi ilmoitella kohteesta kun olin ympyrän "meluvallin" vierellä. Tämä irtokivistä koostettu aita on komean näköinen, jopa näin läheltä tarkasteltuna. Ja, ah ihanaa, niin paljon koloja, joihin voi piilotella pieniä mikrokätköjä että.... Koordinaatit olivat noin 5 - 9 metriä sivuun kohteelta, joten hieman ylimääräistä vaikeusastetta etsintään hi.. Lopulta purkki löytyi - eikä edes tarvinnut hajoittaa komeaa aitarakennelmaa. Hieman haastetta, mutta niin pitää ollakin - ainakin välillä. Muita liikkujia ei reilun 20 minuutin aikana rannassa ollut, joten jälleen sai askarrella ihan itsekseen. Hyvä niin.
Seuraava kohde olikin sitten lentoaseman luona oleva purkki. Tämä oli helppo tapaus, sillä kätköpaikkoja etsittäväksi ei ollut montaa. Nyt ei muuta kuin nokka kohti kotia ja geokoiraa.
Ratakadulla, matkan varrella, piti vielä käydä nuuskimassa se lupaamani neljäs purkki. Tämä olikin varsin mielenkiintoinen etsittävä. Vaikka purkki oli kätketty onton puun sisään, ei puusilmäisyys haitannut. Kätkö löytyi helposti. Tämän parempaa naamiointia purkille tuskin voi tehdä. Hienoa, että jotkut näkevät vaivaa purkkiensa kätkemiseen.
Reilu tunti ja neljä purkkia oli haettuina. Kelpo suoritus meikäläiselle. Vettäkin alkaa pikkuhiljaa satelemaan, joten hyvä siirtyäkkin sisähommiin välillä.
Näin hellekauden siivittämänä on hyvä laittaa muutama kommentti perhosistakin. Heinäkuun puolivälin lähetessä on monilla perhoslajeilla tämän kesän lennot jo lennelty, kun taas varhain keväällä lentonsa aloittaneet lajit tulevat jälleen esille uusien sukupolvien muodossa. Nokkosperhosen talvehtineet yksilöt toivat kevättä esille jo varhain maaliskuussa parhaimmilla pälvipaikoilla; nyt on taasen uuden sukupolven aika lennellä ja etsiä sopiva talvehtimispaikka itselleen. Monin paikoin näkee juuri nyt kuinka nokkosperhosia on runsaasti liikkeellä ja kaikki ovat vielä komeassa asussaan, kuin juuri toukkakotelosta tulleina.
