Perhostellen

Kesän huippulämmöt ovat suosineet päiväperhosia. Monet perhoslajit ovat suorastaan yllättäneet runsaudellaan, mikä onkin hieno asia. Kuukauden vaihtuessa on ollut jännä huomata kuinka perhoslajit vaihtuvat sulassa sovussa keskenään. Viimepäivinä erityisesti suruvaippa ja neitoperhonen ovat suurimmista päiväperhosistamme esiintyneet runsaslukuisina. Suruvaippoja on parhaimmillaan voinut havaita pihamaan yllä viisikin yksilö samanaikaisesti. Komeat neitoperhoset ja hieman pienemmät herukkaperhoset ovat pitäneet suruvaipoille seuraa.
Monien hopeatäplien osalta tuo lentokausi on pikkuhiljaa päättymässä. Tämä on nähtävissä myös perhosten usein hyvin repaleisistä siivistä. Useimmat niistä tuntuvat lentävän niin pitkään kun lentopintaa siivissä suinkin on jäljellä. Hyvä niin, sillä kyllä sekaan mahtuu.
Viime aikoina on tuota perhoskuvausstradegiaa tullut hieman muunneltua; siirtyminen tarkoista lajikuvista hieman avarampiin, ympäristökuviin samalla kun on voinut jättää etsimättä lajipuhtaita yksilöitä. Luonnon kuluttama keisarinviitta ketokukkasella on varmasti enemmän puhutteleva kuin lajityypillinen kuvaus, uutukaisesta, värivirheettömästä yksilöstä lähikuvassa.
Tarkkana jos luonnossa liikutte, niin huomaatte kuin useimpien perhosten toukkia on myös liikkeellä verrattain runsaasti.
Kuvatuksia pitää lisäillä sitten kun pääsee nopeampien yhteyksien äärelle - gsm-verkon ylitse ei kannata kuvia juurikaan siirellä.