Perhostelua kerrakseen

 

Kiikarit ja keisarinviitta

Jos on jo useita viikkoja jatkunut hellejakso suosinut auringonpalvojia, niin myös hyönteiset ovat olleet mielissään vallitsevasta ilmanalasta. Heinäkuulla lentoon tulleet uudet perhossukupolvet ja -lajit ovat täyttäneet niin pihat, puistot, puutarhat kuin teiden varret. Nyt jos koskaan on hyvä hetki antaa hetki aikaa ja tarkkailla näitä värikkäitä siivekkäitä - toki siinä samalla voi katsella myös kimalaisten ja muiden hyönteisten meno kukinnoilla.

Nokkosperhosten runsaudesta onkin ollut mediassa jo paljon juttua. Hieman vähemmälle huomiolle on jäänyt metsänokiperhosten runsas esiintyminen. Itse laskin parhaimmillaan 5x5 metrin laskenta-alalta yhteensä 20 metsänokiperhosta erilaisilta kukinnoilta. Useassa kukassa oli kerrallaan jopa 4 perhosta nauttimassa ateriaansa. Tämä vuosi saattaa muutoinkin suosia metsänokiperhosta, sillä sen kehitys on kaksivuotinen ja laji lentää kahtena eri kantana: parillisina vuosina sitä näkee selvästi vähemmän kuin parittomina. Tosin noilta osin tilanne Pohjois-Suomen osalta on päinvastainen.

Metsänokiperhosia ruusuruoholla ja....

... ja kukkahämäkäkki saaliinsa kimpussa. Kukkahämähäkkihän ei käytä "perinteistä" verkkoa saaliinsa pyydystämiseen vaan tarrautuu usein itseään kookkaampaan saaliiseen voimakkailla eturaajoillaan, jonka jälkeen imee saaliinsa kuivaksi. Kuvassa uhriksi on joutunut toinen nokiperhosista.

Kukkapenkin kastelu houkuttelee perhosia nauttimaa kosteudesta

Myös hopeatäplät ovat huomanneet hyvän ravintokasvin matsänokiperhosen kanssa

Ratamoverkkoperhonen on löytänyt oman kukkansa myös.

Sinisiivellekin löytyy oma paikka.

Myös keltaiset kukinnot kelpaavat metsänokiperhoselle.

Horsmakiitäjäntoukka (elephanthawkmothgaterpillar) vauhdissa.

Helle hellii perhosiakin

Reilu viikko onkin saatu nautiskella helteisistä keleistä. Lähes päivittäin tuo helleraja, +25.1 C, on tullut ylitetyksi. Kaikki auringonpalvojat ovat varmasti päässeet nautiskelemaan UV-säteistä ihan kunnolla. 

Komeat päiväperhosetkin ovat huomanneet vallitsevan lämpöaallon ja lennelleet ahkerasti. Katseltavaa perhostenkin osalta on ollut paljon. Perhosten osalta on mielenkiintoista se, että lajisto muuttuu kesän edetessä; kevään lentelijät häviävät ja uudet lajit tai sukupolvet tulevat lentoon. Uutta katseltavaa siis riittää takuulla. 

Mikäli perhoset alkavat kiinnostaa enemmänkin, kannattaa hankkia käyttöön joku perhosopas tai sitten käyttää niin internetistä löytyviä määrityssivustoja. Näin perhosille löytyy helpommin se oikea lajinimikin tai -ryhmä, sillä joidenkin lajien osalta määritys on aika pikkutarkkaa työtä: hopeatäplät, sinisiivet mainitakseni. Alla olevia kuvia voi käyttää vaikka määrityksiä harjoitellessa.

t. ARi

 

PERHOSTELUA - perhosmerkintöjä

Merkitty perhonen Mustolassa 5.9.2012-21.4.2013

Perhosten elinkaareen sen syvemmin syventymättä, lienee yleisesti tiedossa, että yleisistä lajeista kuten sitruunaperhonen ja nokkosperhonen, aikuiset yksilöt talvehtivat sopiviksi katsomissaan paikoissa, herätäkseen sitten kevätauringon lämmittäminä rakentamaan uutta sukupolvea.
Syksyllä kun oli aikaa ja mielenkiintoa, niin värimerkitsin muutaman kellariin eksyneen nokkosperhosen pienillä värimerkinnöillä. (merkin väriaine ei aiheuta vaaraa perhoselle; huom. mikäli kokeilette samaa, niin älkää ihmeessä käyttäkö mitään tussikyniä tms. Niissä on mukana kaikenlaisia liuottimia ym. aineita, jotka ovat haitaksi perhoselle).
Tänäkeväänä pihan ensimmäinen perhonen ilmaantui 21.4.2013 - hieman kohmeisena, mutta täysin lentokykyisenä päivää paistattelemaan. Toki perinteitä kunnioittaen tämä kevään ensimmäinen perhonen tulee aina ikuistettua kameralla mahdollisuuksien mukaan. Kuvaa tutkaillessani viikonloppuna, huomasinkin perhosen vartalossa tutut, hieman haalistuneet värimerkit. Syyskuussa merkitsemäni perhonen oli siis onnistunut talvehtimaan onnistuneesti tn. rakennuksen tarjoamassa suojaisassa tilassa. Kellaritilasta en niitä kyllä talvella enää havainnut.
Merkinnöillä 1 ja 3 olevat siipiveikot ovat vielä hakusessa, ja olisihan se todella mielenkiintoista saada niistäkin havainto ennenkuin uusi sukupolvi ottaa vallan.

Pari perhosta

Kyproksen helteissä tuli tosiaankin muutamia perhosiakin tähyiltyä kameran obtiikan lävitse. Itse kaupunkialueilla ei perhosia hirmuisesti näkynyt, mutta heti maaseudulle siirryttäessä alkoi näitäkin pölyttäjiä tulla enemmälti esiin. Ja mikäs on perhosten lennellessä kun ilmamassa suosii lämmöllään ja runsas kukkaloisto luo mukavia makunautintoja ihmeteltäviksi.
Ohessa pari kuvaa paikallisista perhosista.

Perhoset vauhdissa

Viime viikonloppu tarjosi taas kevään hieno herkkua: aurinkoa, lämpöä ja valoa. Josko meille kaksijalkaisille tuo on mukavaa, niin myös hyönteismaailma osaa arvostaa samoja arvoja. Viikonloppu tuli vietetty vaimon kanssa perinteisesti Etelä-Savon suunnalla. Niin ja kuten niin monesti ennenkin tuli pihapiirin perhosista pidettyä kirjaa muiden luontohavaintojen ohella. Mikäs oli pidellessä, koska päiväperhoset olivat oikein hyvässä vireessä ja aktiivisesti liikkeellä koko viikonlopun - juuri sopivasti ennen arkiviikon saderintamien tuloa.
Kameran kanssa tuli heiluttua nytkin. Ohessa kuvia viikonlopulta perhosista, jotka levähtivät pihapiirin perennalla ruokailemassa. Aika monelle lajille tuntui ko. kasvin annit maistuvan. Muutoin kuvaussessio olisikin ollut täydellinen, mutta tuo ritariperhonen kainosteli minun linssiä siinä määrin, että ei tullut edes havaintoetäisyydelle. Onneksi vaimo tässä tapauksessa aktiivisempi osapuoli ja hoiti tilanteen "kotiin" ottamalla tuon viikonlopun ainokaisen kuvan ritarista.
 Kuvissa esiintyvät: neitoperhonen, suruvaippa, kangasperhonen, ritariperhonen, lanttuperhonen ja sitruunaperhonen.

Neitoparka

Tuossa helleviikonloppuna, Äitienpäivän aikaa, tuli perhosia tähystellessä vastaan hieman muista poikkeava yksilö, joka toi muistoja mieleen vuosien takaa. 90-luvulla kun tuli osallistuttua aktiivisesti Eläinmuseon projekteihin, regastin värirenkailla tutkimuksissa kohteina olleita lintulajeja. Tuolloin useiden vuosien ajan oli jotkut yksilöt tunnistettavissa omista värirengaskoodeistaan.

Hieman sama ilmiö tuli esille, kun huomasin antennisuojuksen päällä lepäilevän neitoperhosen (kuvassa). Tämän yksilön vasen siipi oli reilusti kulunut - liekö joutunut jonkun saalistajan pihteihin. Joka tapauksessa tämä yksilö oli helposti tunnistettavissa sen liikkuessa pitkin-poikin pihamaata. Perhosen liikkeitä seuratessa oli hienoa huomata, kuinka vähän noinkin suuren palan menettäminen siivestä näkyi perhosen liikkeissä. "Luonto on tehty kestämän".

Perhostelukausi 2011 avattuna

Pääsiäispyhät tarjosivat luonnolle ja luonnonkatselijoille paljon kesäisiä aiheita. Loputkin lumet saivat suorastaan kyytiä ja routaraja hävisi monin paikoin. Järvien jäät olivat vielä sen verran paksussa kohvassa, että useimmissa paikoissa on jääkansi, mustanpuhuvana, vielä muutamia päiviä paikoillaan, ennen kuin häviää sitten kokonaan.
Aivan hellerajalle ei vielä päästy, vaikka jossain oli jo mitattukin + 22 C:n lämpötiloja. Toki tuo pilvetön taivas ja reilu + 18 C lämpö loi todella kesäistä tuntua ilmanalaan.
Perhoset ovat päässeet nauttimaan tästä lämpöaallosta oikein todella. Nokkosperhoset, sitruunaperhoset, neitoperhoset, herukkaperhoset ja suruvaipat ovat loihtineet paikka paikoin oikein massaesiintymiset. Parhailta paikoilta pystyi yhdellä silmäyksellä laskemaan kymmeniä perhosia samanaikaisesti.
Perhosten touhuja kameran ja kiikarin linssien lävitse seuranneena tuli otettua muutamia kuviakin näistä vielä kirkasvärisistä hyönteisistä. Tähän aikaa tuo ympäristö on ehkä vielä hieman karua perhosillekin, mutta kyllä sieltä päivä päivältä yhä enemmän ravintokasveja tulee esille. Niin ja, ainahan voi turvautua tuttuun perhosbaariin ja sen antimiin.

Keväälle kääntyy

Tuntuu varmasti hieman hullulta kirjoitella keväästä, kun talven pakkaset ovat kovimmillaan ja uusista nuoskakeleistä saadaan vain uneksia. No, eihän tuo nuoska ja jatkuva lumenluontikaan mitään herkkua ole. Onneksi sentään tuo kaasupallo jaksaa jo lämmittää tuolla taivaalla.
Vielä kun hieman lämpötila lähenee kohti nollaa, niin saadaan nuo piharuokinnan tiaisetkin lauleskelemaan innokkaasti. Nyt laulu on ollut vielä hieman ns. hakusessaan. Kukas sitä nyt näillä lämmöillä jaksaa vielä laulella.

Kevättä lienee ollut kovasti "rinnassa" silläkin nokkosperhosella joka oli tallennettu pihahangilta Etelä-Savo -lehden lukijakuvaan. Lienee ollut hieman liian lämmin talvisuoja, kun oli laittanut itsensä liikkeelle turhan aikaiseen.

Perhosten maailmanennätys

Aamun Etelä-Saimaa uutisoi koko sivun jutussaan: "Suomen päiväperhoset maailmanennätysvauhdissa" Jutun taustalla on se huomio, että Suomen päiväperhoset leviävät pohjoiseen kymmenen kertaa nopeammin kuin pohjoisamerikkalaiset serkkunsa! Tämä käy ilmi arvokkaasta seuranta-aineistosta, jota Etelä-Karjalan allergia- ja ympäristöinstituutti on koostanut vuosien aikana.

Perhosia ja ilmastonmuutosta käsittelevä juttu on kerrassaan mainio katsaus noin kokonaisuutena päiväperhosiin liittyen. Perhoset omalta osaltaan ovat hyviä indikaattoreita moniin luonnossa tapahtuviin muutoksiin. Nyt aineistoa alkaa olla sen verran kasassa, että niitä voidaan ihan oikeasti alkaa tulkitsemaan ja vetämään johtopäätöksiä.

Kuten jutussa tuodaan esille on Kaakkois-Suomi perhosharrastajille eräänlainen paratiisi: monet lajit niin vanhat kuin uudetkin ovat kaakosta levinneitä. Täällä ollaan riittävän etelässä ja idässä, mikä osaltaan takaa lajiston monikirjon. Karjalan kannas on perhosten moottoritie Etelä-Karjalaan!

Seurantatutkimukset tuovat arvokasta tietoa, ja niihin on helppo ja mukava osallistua. Näissä tutkimuksissa voi vapaasti ihailla perhosia ilman että perhosia tarvitsee pyydystää tai tappaa - havainnot riittää. Luonnollisesti tärkeää olisi se, että havainnot kirjattaisiin ja tuotaisiin siten tutkimuskäyttöön. Kansalaiselle mainio paikka kirjata havainnot niin perhosista kuin muistakin luontoon liittyvistä asioista on Hatikka -palvelu.

Vielä on...

Vielä on niin kesää kuin perhosiakin jäljellä. Aurinkoinen sää ja liki +20 C lämpötila on saanut houkuteltua vielä päiväperhosiakin liikkeelle. Näillä kulmilla nuo nokkosperhoset ovat olleet vielä näkyvimmin liikkeellä; niin puutarhoissa kuin sisätiloihin tungetellen.
Tänään tuli sitten viikonloppua vasten laitettua kunnon töpinäjuomat perhosbaariin. Saas nähdä riittääkö asiakkaita - tulevien viikkojen jatkot riippuukin sitten paljolti säiden haltijasta ja janoisten asiakkaiden määrästä.

Perhostellen

Kesän huippulämmöt ovat suosineet päiväperhosia. Monet perhoslajit ovat suorastaan yllättäneet runsaudellaan, mikä onkin hieno asia. Kuukauden vaihtuessa on ollut jännä huomata kuinka perhoslajit vaihtuvat sulassa sovussa keskenään. Viimepäivinä erityisesti suruvaippa ja neitoperhonen ovat suurimmista päiväperhosistamme esiintyneet runsaslukuisina. Suruvaippoja on parhaimmillaan voinut havaita pihamaan yllä viisikin yksilö samanaikaisesti. Komeat neitoperhoset ja hieman pienemmät herukkaperhoset ovat pitäneet suruvaipoille seuraa.
Monien hopeatäplien osalta tuo lentokausi on pikkuhiljaa päättymässä. Tämä on nähtävissä myös perhosten usein hyvin repaleisistä siivistä. Useimmat niistä tuntuvat lentävän niin pitkään kun lentopintaa siivissä suinkin on jäljellä. Hyvä niin, sillä kyllä sekaan mahtuu.
Viime aikoina on tuota perhoskuvausstradegiaa tullut hieman muunneltua; siirtyminen tarkoista lajikuvista hieman avarampiin, ympäristökuviin samalla kun on voinut jättää etsimättä lajipuhtaita yksilöitä. Luonnon kuluttama keisarinviitta ketokukkasella on varmasti enemmän puhutteleva kuin lajityypillinen kuvaus, uutukaisesta, värivirheettömästä yksilöstä lähikuvassa.
Tarkkana jos luonnossa liikutte, niin huomaatte kuin useimpien perhosten toukkia on myös liikkeellä verrattain runsaasti.
Kuvatuksia pitää lisäillä sitten kun pääsee nopeampien yhteyksien äärelle - gsm-verkon ylitse ei kannata kuvia juurikaan siirellä.

Uudet sukupolvet

Aurinko, tuo tuttu kaasupallo taivaalla, lämmitti jälleen mukavasti ja sai luontoon liikettä. Erityisesti hyönteismaailma kiitteli saamastaan lämpösäteilystä. Muutaman huonon päivän jäljiltä oli hieno havaita kun perhosten uusia sukupolvia oli kehittynyt lentäviksi yksilöiksi. Tänään tämä näkyi erityisesti sitruunaperhosten osalta, sillä tutun metsäautotien varsi oli kymmenien ja kymmenien puhtauttaan hohtavien sitruunaperhosten valloittama. Useimmissa kukinnoissa oli liikettä jopa ruuhkaksi saakka. Itse jäin kameran kanssa seuraamaan paikalle eksynyttä herukka- eli liuskeperhosta, joka oli myös lähes virheettömässä väriloistossaan. 
Perhosbaarikin on valmistumassa tuossa taustalla, mutta sen antia pääsevät nopeimmat nautiskelemaan vasta huomenissa.

3.2.1....

Kesäloman alkuun vajaa puoli vuorokautta, ja ainakin ilmojen puolesta alkaa näyttää jälleen ihan hyvältä. Viikonlopun pari sateista päivää piti huolen siitä, ettei tarvinnut keskittyä perhosten valokuvaamiseen; näitä siivekkäitä ei yksinkertaisesti näkynyt lennossa. Auringon säteiden myötä tilanne tälle aamulle näytti jo huomattavasti paremmalta.
Kotihämähäkki, tuossa ulkoverannalla, on tehnyt jälleen ison verkon. Sen touhuja on mukava seurata. Päivät se lymyilee kattolautoiduksen lomassa odotellen verkkoon lentäviä hyönteisiä. Illan pimetessä se lähtee liikekannalle ja korjaa päivän aikana vaurioituneen verkon, sekä tekee mahdollisia lisäyksiä verkostoon. Kuten kaikilla tutuilla, on tälläkin veijarilla nimi; "Serge-Wily", tuttavallisemmin Serge vaan. Nimi pysyy samana vuodesta toiseen, vaikka nimen kantaja itse vaihtuukin vuodesta toiseen.
Sergen touhuja seuratessa on hyvä samalla herkistyä kuuntelemaan paikallisten lepakoiden liikehdintää. Auringon mentyä mailleen tulee piha-alueelle saalistelemaan nopeasti lenteleviä siippoja. Ilman detektorin antamaa ennakkohälytystä monet niistä jäisivät varmasti huomaamatta. Illalla pitää mennäkkin rantaan katsomaan mitä kuuluu paikallisille vesisiipoille.

Perhostelua

Näin hellekauden siivittämänä on hyvä laittaa muutama kommentti perhosistakin. Heinäkuun puolivälin lähetessä on monilla perhoslajeilla tämän kesän lennot jo lennelty, kun taas varhain keväällä lentonsa aloittaneet lajit tulevat jälleen esille uusien sukupolvien muodossa. Nokkosperhosen talvehtineet yksilöt toivat kevättä esille jo varhain maaliskuussa parhaimmilla pälvipaikoilla; nyt on taasen uuden sukupolven aika lennellä ja etsiä sopiva talvehtimispaikka itselleen. Monin paikoin näkee juuri nyt kuinka nokkosperhosia on runsaasti liikkeellä ja kaikki ovat vielä komeassa asussaan, kuin juuri toukkakotelosta tulleina.
Viime vuonna tähän aikaan saatiin ihmetellä myös ohdakeperhosten runsasta esiintymistä; tämä vaeltelija teki silloin voimakkaan invaasion pohjolaan. Tänä kesänä havainnot tästä lajista ovat lähes yhden käden sormilla laskettavissa.
Kuvassa syksyn satoa oleva nokkosperhonen