Loikoillen lepakoita

Viime yönä oli mainio keli lepakkohavaintojen tekemiseen: lämmintä ja tyyntä, sekä runsaasti pientä pörriäistä ravinnoksi tarjolla. Laiskuuttani en jaksanut lähteä enää puolen yön maissa kävelemään pitkin poikin kylän raitteja, vaan tein aivan toisenlaisen ratkaisun: makuuhuoneen ikkun raolleen ja detektori ikkunalaudalle, ukko itse sänkyyn lepäilemään ja lueskelemaan.
Eipä aikaakaan kun ensimmäiset hälytykset detektoriin tulivat - melko tarkalleen pari minuuttia yli puolen yön. Aluksi jäin kuulostelemaan vain lepakoiden (pohjanlepakko) onnistuneita saalistuskaartoja, joita tuntui riittävän ja riittävän. Tästä rohkaistuneena vaihdoin detektoria ja laitoin äänityslaitteen valmiiksi ja tuloksena olikin reilu äänitys pohjanlepakon touhuista. Ja mikä parasta yksikään itikka ei häirinnyt äänitystyötä.
Tämä vain yksi osoitus siitä kuinka helpollakin voi tehdä jänniä luontohavaintoja - jopa rasittamatta itseään liikaa.