Voi sitä kalan määrää...

Viikonlopulla tuli kaiken muun puuhastelun jälkeen tehtyä kesän ensimmäinen kalaretki mökkijärvelle vaimon kanssa. Hyvä syy että ei aikaisemmin oltu kalareissulle lähdetty oli tiedenkin kuivuuden kadottamat matoset. No, kaupan hyllyltähän noita viikekädessä saa - niin nytkin. Matojen alkuperästä ei mitään tietoa, mutta hyvin tuntuivat toimivan, eivätkä kalatkaan todellakaan arastelleet niitä.
Koska tarpeen oli saada kunnon paistikaloja, ahvenia, varustauduttiin reissulle useamman onkilaitteen kanssa. Mukaan otettiin lisäksi pohjaonki kaiken varalta.
Kaksi ensimmäistä paikkaa meni ns. kuivaharjotteluna, sillä kaloista ei kuulunut eikä näkynyt merkkiäkään. Lumpeikoiden jäätyä taakse ja kaislikon reunan lähestyessä alkoi sitten tapahtua. Silmämääräisesti katsottuna ahven-merkkistä kalaa oli veneen alla noin 1.5 m syvyydessä aivan käsittämätön määrä. Mikä lie ne sinne houkutellut. Ja mikä parasta - kävivät syötteihin kiinni kuin oikeat pedot!
Mukaan varattu vesiämpäri (8 l) osoittautui jo heti alku metreillä liian pieneksi - osa kaloista hyppi mieluummin veneen lattialle kuin vietti aikaa lajitovereiden kanssa ämpärissä. Kukapa ei niin tekisi.
Varttitunnin kiivaan onginnan jälkeen kävi selväksi se, että saaliin käsittely ja onginta nopeutuu, kun unohdetaan pohjaonkin ja keskitytään pelkästään mato-ongintaan. Vieläpä niin, että toinen nostaa kalat ja toinen tarkastaa syötin sekä irroittaa kalan. Hyvä tekniikka, mikä toimii niin kauan kuin välineet pysyvät kunnossa. Kala iski syöttiin välittömästi kun se meni veteen. Joku voisi sanoa, että onkimisessa menee mielenkiinto pois kun syönti on hurjimmillaan. Jännää olisi ollut nähdä kuinka monta tuntia huippusyöntiä riittää, mutta ei makeaa mahan täydeltä tälläkään kertaa.
Niinhän siinä lopulta kävi, että tuli se normaalia suurempi vonkale, joka sai mukaansa koko syötin koukkuineen. Eipä ongelmaa, sillä varalaitteessa oli vielä käyttövapaa ns. kilpaonkilaite. Pienen virittelyn jälkeen huomattiin heti, että nuo kilpaonkiviritykset eivät ole luotu sisäjärvien ottipaikoille - jo pelkästään älyttömän pieni koukku aiheuttaa harmia. Hyvällä syönnillä saa koukun kaivaa melkein kalan mahasta saakka, mikä hidastaa melkoisesti ongintaa. Niinpä hetkisen jälkeen päätettiin vaihtaa tuo pohjaongen suurempi koukku mato-onkeen. Hyvä valinta, sillä saalismäärä nousi heti, eikä kalat nielaisseet monestikaan koko koukkua. Kalojen onneksi varmaan sitten tuo viimeinenkin koukku menetettiin lopulta, eikä auttanut muu kuin palata tukikohtaan ihmettelemään kalan syöntivimmaa sekä suurta saalista.
Ensi kerraksi pitää varata järeämmät välineet ja varalaitteet mukaan. Kyllä paistettu ahven on sitten hyvää - eikä tuo ahvenkukkokaan mitään pahinta ruokaa ole.