Päivää kohti lämpötila hieman kohosi, jopa +16 C lukemiin ja koska aurinkokin lämmitteli muutoinkin taivahalta piti ottaa haaste vastaan ja käydä ruokatunnilla virkistäytymässä Immolan lentokentä päässä, Niemilammen, hieman karussa maastossa.
Olin varautunut, että ainakin lintuhavaintoja vesilintujen osalta saisi tehtyä, mutta olettamus osoittautui jälleen kerran vääräksi ja parhaat havainnot tulivatkin perhosten ja sudenkorentojen osalta.
Komea nokkosperhonen oli lämmittelemässä rantapenkereellä, josta sitten pian siirtyi nautiskelemaan paikan harvahkosta kukkatarjonnasta. Nokulainen olikin melkoisen haastava kuvattava, sillä alueella puhalsi pieni viima, mikä laittoi kasvit heilumaan. Tarkennuksen kanssa saikin olla todella tarkkana.
Lajipotretteja perhosista tulee usein otettua liiankin helposti. Unohdetaan huomioida se ympäristö, jossa perhoset viihtyvät. Itsekin sorrun tuohon aika usein sillä pitäähän perhoskokoelmassa olla aina hyviä lajikuviakin. En sitten tiedä olenko oikeassa vai väärässä, mutta näin vaan tuntuu kun kameran objektiivin lävitse hyönteisiäkin tähyilee.
Paikalla ollut Amiraali tarjosikin mielenkiintoisen yllätyksen, sillä en ollut todellakaan osannut odottaa törmääväni täällä siihen. "Sotaherra" oli nautiskelemassa päivästä aivan vesirajan tuntumassa eikä tuntunut suuremmin häiriintyvän uteliaista katseista ympärillä. Myös Amiraalin osalta kuvia, joissa enemmän ympäristöä sekä ns. pakkokuva lähes virheettömän kauniista perhosesta.
Perhosten osalta alueella lenteli vielä muutama lanttuperhonen sekä hieman harmittamaan jäänyt pikkukultasiipi. Jälkimmäistä en ehtinyt kuvaamaan, kun kamera oli jo viety turvallisesti ajoneuvoon eikä kännykkäkameralla kehtaa pilata päiväänsä. Ensikerralla sitten.
Muutama lajilleen tunnistamaton sudenkorentokin pyöri alueella. Kesän merkit näkyvät ainakin isomman korennon siivissä eri asteisina kulumina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti