Pikavisiitti Intiaan

Intia kutsuu..... JT65HF

Sunnuntain Obersdorfin MM-hiihtojen hopeajuhlien siivittämänä testasin pikaisesti heijastuksia lyhyillä aaltoalueilla. No, Oberstdorf ei ollut kuulolla, mutta hieno signaali kaukaa Intiasta kuului hyvin. Raportit vaihdettiin hyvillä arvoilla: -19 / -10 dB. Heijastukset siis ainakin hetken aikaa kohdillaan molempiin suuntiin. 

73 // ARi \\

5G - tekniset ratkaisut (2)

5G by Elisa

 Tässä vielä koosteena 5G-teknologiaan liittyvistä teknisistä ratkaisuista lyhyesti eri osa-alueittain.

1. Uudet taajuudet: 5G on suunniteltu käyttämään 400 MHz ja 90 GHz:n välisiä taajuuksia. Eli käytännössä melkoisen laaja taajuusspektri. Tästä johtuen voidaan eri taajuuksia yhdistämällä saada aikaiseksi suuria siirtonopeuksia ja laajojakin peittoalueita.
2. Keilanmuodostus: 5G on suunniteltu hyödyntämään keilanmuodostusta, mikä lisää taajuustehokkuutta ja lisää peittoaluetta.
3. Verkon viipalointi: 5G-verkot tukevat viipalointia. Viipaloinnissa on tarkoitus luoda virtuaalisesti määriteltyjä verkkorakenteita 5G-verkon sisälle. Tällä tekniikalla pystytään takaamaan verkon resurssien osalta haluttu viive- ja luotettavuustaso.
4. Yhteistoiminta: vielä tässä ensimmäisessä vaiheessa 5G-verkko toimii rinnan vanhan 4G/LTE -verkon kanssa. Tämä helpottaa jatkossa siirtymistä "aitoon" 5G-verkkoon.
5. Pilvioptimointi: 5G-verkko rakenne mahdollistaa toimintojen virtualisoinnin pilveen.

5G:n uudet tekniikat

Plussalla jälleen

Plussa-asteilla jälleen

 Näinhän siinä taas kävi kevättä kohti siirryttäessä, että päästiin lämpötiloissakin plussa-asteille. Viimeksi oltiinkin plussan puolella tammikuun 29.

Melkoista vuoristorataahan tuo lämpökäyrä on helmikuun ajan edennyt. Tämä loppu näyttäisi ainakin menevän plussa-asteilla. Katsotaan sitten mitä maaliskuu tuo tullessaan.

//ARi\\

5G - taustoitusta (1)

5G by Elisa

 

Vuosi 2021 on päässyt hyvään vauhtiin ja 5G-verkko on päässyt myös hyvään vauhtiin suoritetut digiloikan myötä: miksi tyytyä enää vanhempaan (4G) kun parempaakin on tarjolla? 

Voidaankin vihdoin ja viimein sanoa, että 5G alkaa olla realismia eikä pelkästään operaattoreiden suosima markkinointislogan omien tuotteidensa ympärillä. Operaattorit rakentavat kilvan omien verkkojensa 5G-tukea ja tuovan samalla myös erilaisia palveluja tarjolle asiakkailleen. Ilman toimivia päätelaitteita jäisi tuo verkko vajaakäytölle eikä sitä saataisi jalkautettua kuluttajille. Tämän takia kuluttajan näkökulmasta nähtynä onkin ollut hienoa, että 5G-verkkoa tukevien puhelimien mallikirjo on lisääntynyt, eikä niistä välttämättä tarvitse maksaa enää huikeita summia. Useimmissa peruspuhelimissakin löytyy jo vaadittu 5G-valmius. Samoin se kotiverkon "selkäranka", mobiilireititin, on saanut 5G-valmiudet omaavista laitteista. Verkoston palveluiden osalta ollaan vielä hieman jäljessä, koska 5G-verkon peittoalue kattaa tällä hetkellä vielä vain suurempien kaupunkien keskustoja. Muualla joudutaan vielä odottamaan peittoalueen laajentumista, ehkä jokunen vuosi eteenpäin.

5G-verkon osalta huutokaupattiin loppuvuodesta 2019 3.5 GHz:n taajuudet. Osansa saivat niin Telia, Elisa kuin DNA. Korkeammat taajuudet, 26 GHz, kaupattiin 2020 ja jälleen nuo oikeudet menivät kuin luonnostaan samalle operaattoriryppäälle.

Koska 5G-verkossa on kyse radioverkosta, muodostavat käytettävät taajuudet toiminnan kannalta keskeisen asian. Totuus on yksiselitteisesti se, että vaikka 5G-verkkoa haluaisi, niin se ei voi vaikuttaa fysiikan lakeihin. Tämä tarkoittaa vapaasti suomennettuna sitä, että korkeammilla taajuuksilla voidaan toki siirtää tietoa enemmän, mutta vastaavasti peittoalueessa hävitään. Erityisesti tuo viimeksi kaupattu 26 GHz:n taajuusalue mahdollistaa hyvin tiheän verkkorakenteen, pienine antenneineen - jopa ns. sisätilarakentamista. Tämän osalta ei tarvita kuitenkaan kristallipalloa, jotta voidaan ennustaa ettei nämä 26 GHz:n alueen ratkaisut kata kovinkaan nopeasti koko maata samaan malliin, kuin nykyisellä 4G-verkolla on totuttu. Peittoalueen lisäämiseksi ei voida kasvattaa tuota masto (tolppa) -verkostoa rajattomasti, vaan tähän ongelmaan täytyy etsiä muita, luovia ratkaisuja. Koska käytettävät laitteistot ovat tukiasemien osalta verrattain pieniä antenniratkaisuineen onkin joissain vaihtoehdoissa tutkittu mahdollisuutta rakentaa 5G-tukiasemia valaisinpylväisiin. Onkin mielenkiintoista seurata mihin ratkaisuun operaattorit tulevat tukiasemien sijoittelun osalta jatkossa.

Tällä hetkellä tuo 5G-tukiasemien sijoittelu on vielä suhteellisen helppoa, koska tämä nyt toimiva verkko ei vielä ole täysin "puhdas" 5G-verkko, vaan se rakentuu 4G-verkon päälle. Käyttäjälle tämä näkyy esimerkiksi siinä, että ostaessaan uuden 5G-puhelimen, ei siihen liitettävää SIM-korttia tarvitse välttämättä vaihtaa ellei puhelimen malli sitä vaadi. Puhtaassa 5G-verkossa tulee olemaan oma SIM erilaisine palveluineen sitten aikanaan.

Nyt meneillään oleva 5G-verkkojen ensimmäinen vaihe tarjoaa kuitenkin kuluttajille jo paljon: lisää siirtonopeutta (maksimissaan yli 1 Gbps ja käytännössäkin satoja Mbps). Nopeudet ovat sitä tasoa, että 5G-liittymää voidaan tehokkaasti käyttää korvaamaan myös kodin laajakaistaliittymä. Tarjoavathan saavutetut tiedonsiirtonopeudet lähes kuituyhteyden veroista palvelua.

//ARi\\

5G tulee - faktaa ja fiktiotakin

5G tulee..... oletko valmis ?

 Mobiilimurros on nyt jos koskaan ajankohtainen asia arjessamme. Olemmehan vahvasti sitoutuneet suoritetun "digiloikan" myötä yhä enemmän erilaisiin sähköisiin palveluihin. Operaattorit ja mainostoimistot siinä sivussa ovat valjastaneet tähän "hypetykseen" 5G-verkot.

Tietoa 5G:n osalta tulee niin mainospostin kuin valtamedioidenkin tarjoamana lähes päivittäin monessa muodossa. Näissä yhdistävänä tekijänä on toki tuo kaupallisuus. Tämän takia jääkin monelta tiedostamatta mitä kaikkea itse asiassa tuo 5G tuo tullessaan, mihin se pystyy ja mitä kaikkea se oikeastaan tarjoaa käyttäjille. 

Kävin tuossa hiljattain kiertämässä paikallisten operaattorien myyntipisteet tuolla kauppakeskuksessa ja hieman kyselin 5G-asioita niin Elisan, DNA kuin Telia:n palvelupisteissä. En ollut täysin tyytyväinen saamiini vastauksiin. Lieneekö syynä olleet tahallisesti tehdyt ns. "maallikkokyssärit". Liian teknisillä kysymyksillä olisi vastaus ollut todennäköisesti se, että palaamme asiaan: "anna sähköpostiosoite, johon voimme olla yhteydessä" - näinkin erään operaattorin osalta toimittiin. Palvelualttius oli hyvä tältä osin. Oikeastaan ainoa asia, josta kaikki operaattorit olivat yksimielisiä vastauksissaan oli se, että 5G tekee vasta tuloaan Lappeenrantaan, mutta nyt kannattaa hankkia päätelaite mikä tukee 5G-verkkoa.

Laitan tähän muutamia kysymyksiä, joita esitin 5G:n osalta:

1. Toimiiko vanha kännykkäni, vm 2019, myös uudessa 5G-verkossa?
2. Asun alueella, jossa ei ole tarjolla kuin ADSL-yhteys ja heikko 4G; tuleeko 5G parantamaan tilannetta ja koska?
3. Onko 5G:ssä samanlaiset "pullonkaulat" datanopeuksissa kuin 4G:n osalta on -erityisesti ruuhka-aikoina iltaisin ja viikonloppuisin?

Monia muitakin keskeisiä kysymyksiä sivuttiin niiden reilujen puolituntisten keskustelujen lomassa 5G-maailmasta. Käytyjen keskustelujen perusteella en vielä päivittänyt puhelintani enkä muutakaan verkkotekniikkaani. Sekin aika varmasti tulee.

Seuraavien viikkojen aikana tuonkin kirjoituksissani esille (toivottavasti kansantajuisesti) erilaisia näkökohtia 5G:n osalta. Pyrin jakamaan kirjoitukset omiin kokonaisuuksiin, joten jos asia kiinnostaa, ei tarvitse lukea koko "romaania" kerralla.

//ARi\\

Viikon vuoristorataa

 

Viikon "vuoristorata" Mustolassa, 2/2021

Pientä vuoristorataa tuo lämpökäyrä elänyt pitkin kulunutta viikkoa. Viime viikon jyrkästä pudotuksesta ja erittäin jyrkästä noususta on nyt "toivuttu" tämän kuukauden peruslukemille, -15 C:n ympäristöön.

Huomiseksi ja itse asiassa koko loppuviikoksi onkin sitten ennustettu jälleen pientä "pomppua" lämpökäyrään, kun tuo kevään ensimmäinen henkäys saapuu lämpöasteineen. 

//ARi\\  A5

Pakkasennätys rikki

 

Tätltä näyttää pakkasennätys 18.2.21 (Mustola)

Talven pakkasennätys on sitten totta. Aivan kuten eilen ennusteltiinkin, niin pakkaskäyrä lähti jyrkkään laskuun heti klo18.00 jälkeen eilisiltana. Talven uudeksi, paikalliseksi pakkasennätykseksi kirjattiin tältä aamulta -28.1 C klo 07.00. 

Nyt näyttäisi siltä, että pakkanen on hieman helpottamassa, sillä lievää lämpenemistä on jo klo 08.00 jälkeen havaittavissa: -27 C.

//ARi\\  A1

Pakkasennätyskö rikkoontuu?

Mustola, pakkaset 17.2.2021

 Pitkähkö pakkasjakso alkaa olla nyt siinä pisteessä että ennusteiden ja valistuneiden arvioiden mukaan tuo paikallinen pakkasennätys tältä talvelta (-23.3 C) rikkoontuu ensiyönä. Tämä näin hyvänä arviona kun katsoo tuota lämpökäyrän kulkua viime vuorokaudelta ja vertaa sitä tuohon vallitsevaan korkeapaineeseen ja tuulensuuntaan. No, aamulla ollaan tässäkin asiassa viisaampia.

//ARi\\  A5

Varpusten kaksintaistelu

 

Pikkuvarpunen pesäkolollaan

Varpusten välinen "kaksintaistelu" on kääntynyt jo vuosia sitten pikkuvarpusen voitoksi. Monille tutumpi "koti-" tai "kaupunkivarpunen" on saanut väistyä pikkuvarpusen tieltä.

Itse havaitsin ensimmäisen pikkuvarpusen 1980 Kanavansuulla, kun pariskunta oli istuskelemassa kattoräystäällä. Tuolloin tämä oli hieman sellainen "pikkurariteetti", eli ei ihan jokapäiväinen näky. Aika nopeasti tuon jälkeen kyllä laji alkoi runsastumaan eikä sen havaitsemiseksi tarvinnut liikkua juuri kotipihaa kauemmaksi.

1990-luvulla otin osaa paikalliseen tutkimukseen pikkuvarpusen osalta. Tuon tutkimuksen yhteydessä tuli kierrettyä lukuisia pikkuvarpusten pesintöjä ja rengastettua alumiini- ja värirenkailla niin poikasia kuin emojakin. Pikkuvarpusilla tuntui menevän hyvin: sopivia pesäpaikkoja oli tarjolla runsaasti, ruokaa riittämiin ja poikastuotanto kannan kasvattamiseksi oli hyvä. Pikkuvarpunen oli erityisen mieltynyt ns. vaakapönttöihin, joissa se pesi erittäin mieluusti. Toinen hyväksi havaittu paikka olikin hieman vaativampi noin pesän tutkimisen tai rengastuksen kannalta: sähkötolppien johdintukien putket.

Pikkuvarpusen yleistymisen myötä tuo tavallinen "kotivarpunen" onkin saanut siirtyä urbaanimpaan ympäristöön kaupunkien keskustojen toreille. Keskustojen ulkopuolella tuo "kotivarpunen" onkin melkoinen rariteetti / harvinaisuus. Jos ruokintapaikallasi käy "kotivarpunen", voit onnitella itseäsi.

Alla hieman tilastoa Pihabongaus-tulosten valossa näiden kahden varpusen osalta.

varpunen (Pihabongaus.fi)

pikkuvarpunen (Pihabongaus.fi)

Aamun radiomatkailua lyhytaalloilla

 

Australia kuulee

Aamupäivän radiokelitarkastelu toi jälleen mukavan yllätyksen kun asema Australiasta vastasi "huutooni" FT4 -lähetelajilla. Signaalitkin olivat molempiin suuntiin tasapainossa (etäisyys asemapaikkojen välillä 15067 km): -8 dB (tx) ja -9 dB (rx). Taajuusalueena oli tällä kerralla käytössä tuo kuuluisa "Magic band" eli 30 metrin aaltoalueen tai 10.1 MHz taajuus - kuinka vain.

Eilen kävi hieman vastaava mielenkiintoinen tapaus, kun olin kokeilemassa iltakelin toimintaa 40 metrin eli 7 MHz taajuuksilla. Asema Afganistanista (T6AA) vastasi yhteys tuli pidettyä. Tämä olikin aika pitkän radioamatööriuran ensimmäinen yhteys kyseiseen valtioon. Mikään superharvinaisuushan tuo Afganistan ei enää ole radioaalloilla, sillä siellä toimivilla kansainvälisten avustusjärjestöjen henkilöstöllä on radioamatöörilupia käytössä vaihtelevasti sen mukaan onko joukossa joku pätevyystodistuksen omaava henkilö, jolla riittää aikaa ja viitseliäisyyttä toimia harrasteen nimissä.

//73 ARi\\

Metsätiaisten puolesta !

 

Harvinaistunut hömötiainen vm. 2019

Tiaiset ovat olleet jo yli 40 vuotta kestäneen lintuharrastukseni keskiössä lähes harrastuksen alkumetreiltä lähtien. Tiaiset ovat olleet niitä runsaslukuisimpia ja uskollisimpia ruokintapaikoilla kävijöitä, joita on ollut erityisesti juuri talven ruokinta-aikaan helppo seurata. Ja ovathan erityisesti tali- ja sinitiainen olleet myös uskollisia pesijöitä pihan ja puutarhan pöntöissä.

Metsätiaiset, joihin lasken erityisesti töyhtö-, hömö- ja kuusitiaisen ovat taajamien ruokintapaikoilla hieman harvinaisempia vierailijoita. Toki ruokintapisteisiin nämäkin lajit osaavat tarvittaessa turvautua, vaikka vanhat metsät, sopivine lahopuineen ovatkin niille paljon mieluisampaa ympäristöä elää. 

Vuodesta 2006 BirdLife Suomen järjestämä "Pihabongaus" on onnistunut keräämään tapahtumahistorian valossa jo arvokasta tietoa talvilintujemme runsaudesta. Toki talvilintuja on laskettu jo paljon aiemminkin erilaisilla talvilintujen laskentareiteillä, mutta Pihabongaus on osoittautunut hyväksi tavaksi kerätä arvokasta laskenta-aineistoa; osallistuminen on helppoa ja yksi tunti viikonlopusta laskennalle "pyhitettynä" ei ole liikaa pyydetty. Ja tässä samalla tuetaan myös tiedettä.

Laskenta-aineistojen valossa ja omien havaintojen perusteella nyt jos koskaan on syytä olla huolestunut erityisesti metsätiaisten hyvinvoinnista. Trendi lajimäärissä eri laskentojen osalta on ollut laskeva jo usean vuoden ja se näkyy jo talviruokinnoilla vierailijoiden määrissäkin. 

Syitä lajikatoihin näiden tiaisten osalta voi etsiä vaikka siitä kuuluisasta tehometsätaloudesta, jossa vanhat metsät harvennetaan avohakkuilla eikä vanhaa metsikköä lahopuineen enää tahdo löytyä. Selvitäkseen nämäkin kolopesijät tarvitsevat lahopuut, joihin rakentaa pesänsä ja sopivan ympäristön ruokailuun. Pöntötyksillä ei näitä metsätiaisia ole helppo auttaa, koska ne mieluummin tekevät itse pesäkolonsa lahopuihin - toki osa linnuista kyllä hyväksyy pöntötkin.

Nyt jos koskaan on myös hyvä idea käydä laittamassa omia lintuhavaintoja BirdLife:n Tiira-palveluun. Tietojen lisääminen onnistuu myös ilman jäsenyyttä BirdLife:ssa. Rohkeasti mukaan.

Olen liittänyt tähän loppuun hienot kuvaajat metsätiaisten havaintomääristä Pihabongaus -havaintojen perusteella. Laajat tiedot ja tulokset voi käydä tarkastamassa suoraan "projektin" omilta sivuilta tästä linkistä.

hömötiainen (pihabongaus.fi)

kuusitiainen (pihabongaus.fi)

töyhtötiainen (pihabongaus.fi)

Info-sotaa sivuten - media hallintaan

 Ukrainan sota palautti informaatiosodankäynnin (infosota) suomalaisten tietoisuuteen vuonna 2014 Venäjän miehitettyä Krimin ja antaessa alkutahdit Itä-Ukrainan sodalle. Vuoden 2014 jälkeen infosodan rintamat ovat vain laajenneet, eikä loppua näy.

Infosodassa meille syötetään vääristeltyä tietoa ja suoranaisia valheita. Infosota iskee tietoyhteiskunnan heikkouksiin. Se on sotaa, jonka kohteena eivät ole sotilaat vaan arkeaan elävät kansalaiset - olemme siis kaikki tämän sodan eturintamassa. Se on sotaa, jossa sananvapaudesta tehdään ulkopolitiikkaa. Se hyökkää yhteiskuntaamme vastaan tavalla, jota emme välttämättä edes huomaa.

Erilaisten some-alustojen lisääntyminen on avannut aivan uusia kanavia infosodalle. Uutisvirrat ovat muodostuneet pienistä puroista suuriksi, pauhaaviksi koskiksi, joissa luoviminen kuivin nahoin on erittäin haastavaa. 

Selvitäksemme hieman paremmin infosodan "karikoista" toin aikoinaan esille eräässä artikkelissani eräänlaisen "info-luokitusjärjestelmän" käyttöönoton. No, vuonna 2010 ei oltu tähän asiaan oikein valmiita, vaan asialle enemmänkin naureskeltiin. En kuitenkaan täysin luopunut ideasta, vaan yritin tekohengittää sitä aina sopivissa tilanteissa.

Perusidea asiassa oli se, että uutisvirran sisältöä arvioitaisiin hieman samaan tapaan kuin radioamatöörit ilmoittavat pidetyn radioyhteyden laadun RST-asteikolla. Tosin asteikkona käytettäisiin kuusiportaista asteikkoa, jonka löytyy Yhdysvaltain armeijan tiedustelutietoja käsittelevästä kenttäoppaasta. Tiedustelussa, niin kuin uutisvirtojen analysoinnissa lähteiden kriittinen tarkastelu on erittäin tärkeää. 

Käytettävässä luokituksessa arvioidaan kahta tärkeää asiaa sanoman osalta: 

1. SANOMAN LÄHTEEN / TIEDON LUOTETTAVUUS
2. TIEDON / UUTISEN SISÄLLÖN  LUOTETTAVUUS

Käytettävät asteikot:

LÄHTEEN LUOTETTAVUUS:

• A = lähde on luotettava
• B = yleensä luotettava
• C = jokseenkin luotettava
• D = ei yleensä luotettava
• E = epäluotettava 
• F = tiedon / lähteen luotettavuutta EI voida ARVIOIDA

SISÄLLÖN LUOTETTAVUUS

1. tieto on varmistettu
2. todennäköisesti totta
3. mahdollisesti totta
4. epävarma
5. epätodennäköinen
6. tietoa EI voida ARVIOIDA

Luokitusmerkintä olisi hyvä olla jo osana otsikkoa, jolloin sen perusteella voitaisiin helposti suodattaa ja hakea tietoa hakukoneiden avulla. 

Ideana tällainen luokittelu isossakin mittakaavassa luo lukuisia haasteita, mitkä romuttavat näin ensituntumalta hienon systeemin. Mikäli löytyy vastaus seuraaviin kysymyksiin, voitaisiin olla tässäkin asiassa lähempänä kokonaistotuutta. Muutoinhan se vastuu jää kuulijalle (lue: lukijalle): Mistä löytyy se puolueeton elin, joka arvioi mediavirtoja ja mitkä mediat valikoituvat tarkasteluun? Ulkopuolisten on halutessaan helppo muokata omia viestejään niin, etteivät ne mene suoraan roskakoriin vaan tulevat huomioiduiksi.

Parempia aikoja odotellessa yritetään kasvattaa sitä ikiomaa lähdekritiikkiä ja medianseurantataitoa.

//ARi\\ B2

Pakkasilla mennään

Lämpökäyrää 15.2.2021

 Talven "henkeenhän" kuuluukin nuo pakkasasteet ulkolämpötiloissa. Toki viime vuosina on saatu totuttautua myös hieman leudompiinkin lämpöihin kesken kiivaimman talvisesongin. Arktinen "puhallus" käy tuolta Siperian suunnalta, mikä pitää huolen siitä, että kylmää ilmamassaa riittää nautittavaksi Suomessakin. 

Vuorokauden sisällä tuo lämpötila vaihtelee välillä melkoisestikin, useita asteita. Yöllä ollaan alle -20 C:n lukemissa, kun taas päiväksi lukemat tasoittuvat n. - 10 C:een. Paikallista pakkasennätystä tammikuulta (-23.3 C) ei vielä olla ihan lyöty, mutta lähellä on käyty: -22.8 C. Kohta, toivottavasti jo tuo kevätaurinko häätää pakkaset ja sulattaa hanget.

Tietoturvaa - sisäverkko kuntoon

Langaton reititin - "update"

 Tehtyjen selvitysten perusteella niin yksityisillä henkilöillä kodeissaan kuin monilla liikeyrityksilläkin on vielä valitettavasti paljon parannettavaa oman "intransa" / atk-verkkonsa suojauksessa. Tässäkin tapauksessa se heikoin lenkki määrittelee vahvasti sen tason, jolla tietoturva on toteutettu.

Yksi hyvä tapa on aloittaa oman verkon tutkiminen vaikka siitä laitteistorajapinnasta, joka on yhteydessä sinne "kovaan" internettiin omasta sisäverkosta. Asian merkitys korostuu erityisesti nyt kun noita erilaisia älylaitteita (IoT = internet of things) tulee koteihin ja yrityksiin enemmän ja enemmän. Monesti laitteisiin ei kiinnitetä enää paljoa huomiota sen jälkeen kun laite on saatu asennettua käyttöpaikalle ja todettu toimivaksi. Perusasetukset ovat yleensä toimivat, mutta tietoturvan kannalta täysin riittämättömät. Se vähin, mitä kannattaa tehdä on se, että vaihtaa laitteen oletussalasanat ja mielellään vielä sellaiseen, ettei kaikissa laitteissa ole sama salasana ja salasanan muotovaatimukset ovat kunnossa: mielellään vähintään 8 merkkiä ja erilaisia numero/kirjain -yhditelmiä. Itse käytän n. 15-merkkisiä salasanoja, sillä ne kestävät vielä hyvin mahdolliset arvausyritykset. Tosin nyt kehitteillä olevat kvanttitietokoneet murskaavilla laskentatehoillaan tulevat muuttamaan salasanoille asennettavia vaatimuksia. Mutta, täytyy muistaa myös asian toinen puoli: tuskin monikaan verkkotiedustelua tai hakkerointia harrastava yhteisö on kiinnostunut satsaamaan kallista tekniikkaa jonkun yksityisen kotikoneelle pääsemiseksi. Jos reitti on suojaamaton tai huonosti suojattu, niin silloin luonnollisesti voidaan käyttää ja käytetäänkin myös kotikoneita erilaisten hyökkäysten ja iskujen tekemiseen.

Oma reititin ilmoitti jälleen viikonlopulla, että olisi aika tehdä vuoden ensimmäinen päivitys. Valitettavasti kaikissa käytössä olevissa malleissa ei tuo päivitys tule automaattisesti käyttäjälle saakka, vaan se vaatii omaa viitseliäisyyttä: noutaa päivitys ja asentaa se. Valitettavan usein asia huomataan vasta silloin, kun bitti ei enää kulje internettiin tai yhteys alkaa hidastelemaan / takkuamaan tuntuvasti.

Jahas, täytyykin käydä katsomassa mitä uutta naapuruston jääkaapista tänään löytyy ja onko ilmalämpöpumpun asetukset ns. talviasennossa. 😈

//ARi\\

Muistetaan backup - tietoturvallista loppuvuotta

 Eilen se sitten viimein tapahtui, eli työpisteen "ykköstykki" sanoi vajaan viiden vuoden jälkeen työsopimuksensa irti: työaseman SSD-levy oli lopulta mennyt siihen tilaan, että luku- ja kirjoitustapahtumat loppuivat lähes tyystin. Onneksi järjestelmä oli jo liki puolen vuoden ajan ilmoitellut ongelmista levyoperaatioissa, joten minään suuren yllätyksenä tämä "hyytyminen" ei tullut. Tammikuussa tuli tehtyä jo tiedostojen täysvarmistukset sekä viimeisimmät vielä edellisenä iltana ennen lopullista "kyykähtämistä".

Uusi työasemakin oli jo odottelemassa, joten siltä osin uushankinnoilta vältyttiin. Perinteinen pöytäkone tuli nyt korvattua ns. "salkkumikrolla". Tehot ja riittävät enemmän kuin hyvin, ja vanhan työaseman näytössäkään ei ole mitään moitittavaa, joten homma ok. Tarvittaessa voi nyt ottaa vaikka työaseman mukaan kun lähtee mökkeilemään.

Tiedostojen siirto varmistuksista uuteen työasemaan oli sujuva prosessi - olihan kaikki valmiina omassa lähiverkossa sekä erillisellä usb-levyllä. Ainoastaan asennetut ohjelmistot tuli tietysti uudelleen asennettaviksi. Tämä tarjosikin mainion mahdollisuuden karsia vuosien mittaan kertynyttä ohjelmistomassaa työasemalta. Aika moniin ohjelmistoihin oli tullut koskettuakaan moniin vuosiin, ne olivat vaan jääneet jotenkin "roikkumaan" koneelle.

Eilen kokeilin vielä hakkeroitua tuolle vanhalle työasemalle ihan uteliaisuuttani. Koska kone käynnistyi ja päästi vielä Windowsin kirjautumisikkunaan ennen kyykähtämisiä, päätin kokeilla pääseekö työaseman levylle vielä jotenkin kiinni. Homma osoittautuikin yllättävän helpoksi: selvitin työaseman IP-osoitteen lähiverkossa ja sitten ei muuta kuin osoitteenmukainen yhteys nettiselaimella ja olin kiinni vanhan työaseman levyllä. No, levyn tilanteesta johtuen ei koko levy ollut enää luettavissa, mutta olipahan ainakin oma "user-kansio"; siellähän oli kuvat, työtiedostot ym..ym.. Kokeilin vielä, josko antaa siirrellä tiedostoja ja hyvinhän tuo antoi. Tosin lopulta tuli sitten se "perälauta" vastaan eikä levy enää vastannut. 

Varmistuksista kannattaa pitää huoli - niitä tarvitsee varmasti silloin kun järjestelmä pettää tai se vielä ikävämpi, eli joku kiristysohjelma tulla putkahtaa työasemalle ja salaa kaiken.

//ARi\\

Sään ja vuodenaikojen vaikutus viestiyhteyksiin

Viestikalustoa talven rasituskokeessa 

 Näin kevättä odotellessa ja radiokelejä kuulostellessa sattui arkistojen kätköstä silmiin vanha esitelmäni otiskon mukaisesta aiheesta. Pidin esitelmän ollessani koulutusvastuussa viestiteknisten asioiden osalta silloisessa työpaikassani Raja- ja merivartiokoulussa (RMVK). Tässä joitakin poimintoja ko. esitelmästä. Päivitettykin versio tuli tehtyä 2017, mutta se ei kuulemma antanut aihetta sen suurempiin ihmettelyihin. Toivottavasti tieto ei lisännyt tuskaa tässä tapauksessa 😅

Totuushan on hyvin yksiselitteisestikin, että sää ja vuodenaikojen vaihtelut vaikuttavat monin eri tavoin viestiyhteyksiin. Erityisesti tulisikin korostaa kaikessa toiminnassa, että viestisuunnitelmia laadittaessa on sään ja vuodenajat otettava erityisesti huomioon samalla kun huolehditaan ajantasaisilla ohjeilla ja koulutuksella siitä, että joukot noudattavat viestitoiminnassa sään ja vuodenajan kannalta tarkoituksenmukaisia menettelytapoja: "Vain perille mennyt viesti ratkaisee" -hengessä

TALVI:

Talvella alhainen lämpötila alentaa virtalähteen jännitettä. Jännitteen alentumisesta johtuen erityisesti paristoilla ja akuilla toimivien radioiden kantama on yleensä pienempi kuin lämpimänä vuodenaikana. Sama vaikutus pakkasella on näihin erilaisiin nykyajan mobiilipäätelaitteisiin: kännykät, tabletit ym. Tosin tässä lajiryhmässä pakkasella on paljon muutakin vaikutusta toimintaan kuin ehkä helposti huomaamatta jäävä lähetystehon alentuminen: näyttö hyytyy, kosketusnäyttö kangertelee, ohjelmistot takkuilee..... Viestikaluston, olipa se sitten ml. kännykkä tai partioradio ml. SA-INT, pitäminen lämpimänä parantaa laitteiston toimivuutta oleellisesti pakkasen aikana.

Laitteiden käytössä ja säilytyksessä tulee pyrkiä myös välttämään käytössä usein tapahtuvia lämpötilan vaihteluja, koska lämpötilan vaihtelujen yhteydessä laitteisiin ja erityisesti niiden kotelorakenteisiin tiivistyy kosteutta. Esimerkiksi mikrofoneihin tiivistyy helposti kosteutta hengitysilman takia pakkasella. Pahimmillaan tämä ilmiö estää koko viestikaluston toiminnan. Itse olen torjunut tehokkaasti kosteuden tuomia haittatekijöitä laittamalla isompien radioiden akkukoteloihin, kantolaukkuihin ja viestilaatikoihin tuttuja Silicagel -pusseja. Näitähän tulee lähes kaikkien elektroniikka tuotteiden pakkausten mukana. Toimivat todella hyvin eri tilanteissa. Itse jos lähtisin esim. pitkälle vaellukselle jonnekin erämaahan, pakkaisin mukaan yhden ylimääräisen vanhan GMS-puhelimen ilman liittymää (mahdollistaa hätäpuhelut ilman SIM-korttiakin) ja pakkaisin sen Silicagel-pussien kanssa vesitiiviiseen MiniGrip-pussiin. Samaan pussiin mahtuisi hyvin myös tuo pieni varavirtalähde (Powerbank). Olisi sitten jotain kättä pidempää, jos paha paikka yllättää.

Talvella myös avojohdinlinjoihin kertyvä huurre ja jää lyhentävät niiden kantamaa erityisesti kantoaaltokäytössä (ELJOT/ 1942/45). Lisäksi huurre ja jää voivat venyttää ja katkoa johtimia. Eikä ole harvinaista, että liian kireälle viritetty johdin katkeaa pakkasen vaikutuksesta. Linkkiasemien antenneihin ja -mastoihin kerääntyy helposti jäätä mikä aiheuttaa yhteyksien heikkenemistä ja pahimmillaan ylimääräinen paino voi vioittaa mastoja, antennirakenteita ja kaapeleita.

KESÄ:

Kesäaikana tärkeimpiä viestitoiminnassa huomioitavia tekijöitä ovat sateet ja erityisesti ukkonen. Mielenkiintoinen ilmiö syntyy silloin kun sateiden takia esim. puhelinliikenteessä käytettävien kaapelien eristys heikkenee. Tällöin syntyy helposti oikosulkuja ja maavuotoja, jotka aiheuttavat kuuluvuuden heikkenemistä ja ylikuulumista. Nykyaikana kaapelit ja kuidut ovat jo sitä luokkaa suojaustasoiltaa ja käytetyiltä tekniikoiltaan, ettei tällaista ongelmaa juurikaan synny. Sotavuosian erityisesti oli tiedustelun kannalta hienoa, kun pystyttiin kuuntelemaan tähän ilmiöön perustuvaa ylikuulumista ns. maakuntelun avulla. Saadut tulokset olivat hyviä.

Nykyajan kaapelit itsessään eivät juurikaan säänvaihteluista ole moksiskaan, ainakaan silloin kun liittimet ja jatkeet on tehty asiallisesti. Niin, ettei kosteus pääse imeytymään kaapelivaipan ympärille itse kaapeliin tai liittimen kosketusrajapintoihin. 

Ukkonen ja ukkossuojaus on luonnollisesti tärkeä kokonaisuus. Siitä ei tässä yhteydessä sen enempää. Tärkeimpänä muistikuvana voisin luonnehtia asiaa vaikka niin, että "Muista maadoittaa viestikalustosi ja -asemasi, ennen kuin se maadoittaa sinut"

73 //ARi\\

"Uusi tähti on syttynyt" - Immolan Sotilasradioamatöörien QSL-kortti

OI5R:n painotuoreen QSL-kortin etusivu

OI5R:n QSL-kortin tietosivu

 Rajavartiolaitoksen sotilasradioamatööritoiminta sai virallisen "leiman", kun kenraali Ilkka Laitinen allekirjoitti määräyksen Rajavartiolaitoksen sotilasradioamatööritoiminnasta 6.4.2016. Rajalle perustettiin kolme asemaa: OI5R (Immola), OI7R (Onttola) ja OI9R (Ivalo).

Sotilasradioamatööritoimintaa oltiin "harrastettu" Rajavartiolaitoksessa jo vuodesta 1997 ns. epävirallisella statuksella, johdollani. Vuodesta 2015 saatiin siis lopultakin omat radioasematluvat, kutsut, laitteistot ja toimitilat, joissa toiminta pääsi alkuun. Immolan OI5R -asema on toiminut perustamisestaan lähtien rajan asemien johtoasemana. OI7R ei ole vielä aktiivinen, koska lupaehdot täyttävää valvojaa asemalle ei ole onnistuttu värväämään. OI9R on ollut vuosina 2016 - 2017 äänessä. Nyt sielläkin on tuo sama ongelma henkilöresurssien osalta; valvoja puuttuu.

Valitettavasti kokonaispanostus ja tuki toiminnan osalta jäi ja on jäänyt vähäiseksi. Erityisesti henkilöresurssien tehokas käyttö OI-toiminnan osalta on jäänyt vähiin. Käytännössä koko RVL:n OI-toiminta on pyörinyt 2 - 3 aktiivin kautta; viimeisimpinä vuosina pelkästään allekirjoittaneen toimesta. Nyt siirtyessäni johtovastuusta evp-rintamalle, on OI-toiminnassa toivottavasti vain luova tauko. Uusi "manttelinperijä" on kouluttautumassa radioamatööritoiminnan haasteelliseen ja mielenkiintoiseen maailmaan, joten ehkä jatkossakin kuulla bandilla rajan OI-kutsuja.

Radioamatööritoimintaan oleellisena osana vielä näin digikautenakin kuuluvat perinteiset QSL-kortit, joilla vahvistetaan pidetty yhteys. Kortit ovat myös tarpeen kun anotaan erilaisia työskentelytodistuksia pidettyjen yhteyksien perusteella. Toki nykyään on jo QSL-korteillekin sähköinen korvaaja, mutta tästä huolimatta useimmat asemat pyytävät vahvistusta QSL-kortilla.

Rajan osalta QSL-korttitarve on ollut tiedossa jo tämän virallisen aikakauden alusta. Asialle ei ole kuitenkaan haluttu lämmitä, joten RVL:n omat kortit ovat jääneet pelkästään haaveeksi. Siinä missä esim. Puolustuvoimien asemat ovat julkaisseet hienoja kortteja luhlavuosista puhumattakaan, on Rajalla osattu vaieta asiasta. Koska halusin evp-kollegan kanssa hoitaa perintömme kuntoon kunnialla, päätimme suunnitella ja hankkia OI5R:lle oma kortti, jolla kuittaamme kaikki vuodeen 2021 pidetyt radioyhteydet - muutama tuhat korttia riittää tähän projektiin. Kortin osalta joku voikin siis ihmetellä, miksi tuo perinteinen Rajan logo kortin kannessa on hieman muunneltu ja miksi on käytetty sponsorirahaa ja vielä ukrainalaista painotaloa painatuksessa. Jonkunhan tämäkin asia siis piti jotenkin hoitaa.

Tänään tuli iso paketti Ukrainan suunnalta, erittäin hienolla painojäljellä painettuja kortteja. Katsotaan josko Rajan vuosipäivään, 21.3, mennessä saataisiin jo pieni erä jakoon maailmalle.

PS: Rajalta löytyy myös hieno korttiaihio 1960-luvulta, jolloin SRH (Sotilasradioharrastus) oli voimissaan myös Rajalla. 

PS2: Rajan sotilasradioamatööritoiminnasta on suunnitteilla jossain sopivassa hetkessä hieman lisääkin infoja ihmeteltäväksi.

vy 73 // ARi \\

JT9 puree heikoissakin heijastuksissa

JT9-yhteys Amerikkaan

 Piristävä vaihtelu muutoin hieman vaisuun yhteyksien pitoon HF:llä, toi NX8G, joka vastasi JT9-signaaliini. Signaalitasot olivat jälleen erittäin onnistuneet tai voisi sanoa jopa heikot. Mutta riittävät tasot kuitenkin yhteyden pitämiseksi. Reilu 7000 km ja muutama Watti lähetystehoa vertikaaliantenniin - siinäpä se.

73// ARi \\

"Nyt koko maassa oleva pakkasaalto johtuu auringonpilkuista"

 

Sunnuntaina, 17.1.2021; Iltalehdessä ilmestyneessä jutussa Oulun Yliopistom
professori Kalevi Mursulan kertoo sen, jonka vanhemmat radioamatöörit
ovat tienneet jo vuosikymmeniä: Pakkasaallot johtuvat auringonpilkuista tai
paremmin sanoen niiden puutteesta.

Oulun yliopiston professori Kalevi Mursula ennusti kylmän ja lumisen talven
jo 5 vuotta sitten. Ennustuksen taustalla on polaarivorteksin ilmiö. Mursulan
ennustus liittyy hänen oppilaansa Ville Maliniemen väitöskirjaan ja
-tilaisuuteen, jonka aiheena oli aurinkoperäisten varattujen hiukkasten
vaikutus pohjoisen pallonpuoliskon talvi-ilmastoon.

Maliniemi korostaa toki, ettei ole väitöskirjassaan itse ennustanut yhtään
mitään, vaan hän on tehnyt tilastollista analyysia aiemmista havainnoista.
”Kyllähän se sikäli tukee nykytilannetta, että Auringon aktiivisuus on tällä
hetkellä hyvin matala. Se on niin sanotun 11-vuotisen aurinkosyklin
minimivaiheessa.”

Siis mistä on kyse?

Napa-alueiden ympärillä keski-ilmakehässä talvisin pyörivää
tuulijärjestelmää kutsutaan polaarivorteksiksi tai napapyörteeksi.
Auringosta lähtevä hiukkasvirtaus, joka aiheuttaa maan
magneettikentässä sähkömagneettisia häiriöitä ja kiihdyttää
hiukkasia, saa yläilmakehässä aikaan merkittäviä kemiallisia ja
dynaamisia muutoksia. Ne pystyvät vaikuttamaan napapyörteen
rakenteeseen.

Suomessa on nyt luminen ja kylmä talvi maan eteläisimpiä osia
myöten. Professori Mursula arvioi jo vuonna 2016, että vuoden 2020
tai 2021 talvi on kylmä ja luminen. Lumisateet ja pakkaset selittyvät
napapyörteen rikkoutumisella.

Ei selitä ilmastonmuutosta

Sosiaalisessa mediassa näkee lumisina päivinä kommentteja, joissa julistetaan ilmastonmuutoksen olevan pötypuhetta. Ei ole. Ville Maliniemi sanoo, että pitkällä ajanjaksolla talvien keskimääräinen lämpötila nousee pikkuhiljaa.

– Varsinkin näin pohjoisen korkeilla leveysasteilla talviin liittyy olennaisesti se, että vaihtelu on hyvin suurta. Tulevaisuudessakin on kylmiä ja hyvin lämpimiä talvia, mutta jakauma siirtyy kohti lämpimiä. Se ei kuitenkaan sulje pois sitä, etteikö tulevaisuudessakin nähdä lumisia ja kylmiä talvia.

Kalevi Mursula sanoo, että aurinkotuulen ja varattujen hiukkasten vaikutuksesta saatu tieto on suhteellisen tuoretta, eikä sitä ole juuri huomioitu esimerkiksi IPCC:n ilmastoarvioissa. Mursulan mukaan se on malliesimerkki siitä, että ilmastoon liittyy vaikutuksia, joista emme ehkä ole vielä tietoisia.

Radioamatööreille nyt väitöskirjan voimin todistettu asia
ei ole uusi. Auringonpilkkujen mininiaikaan hamit ovat aina
ennustaneet kylmiä talvia ja lumisia kelejä. 

Postikortit kulkevat, vai kulkevatko?

Postikortit matkalla.....

 Kohta on jälleen yksi sesonki postikorttien lähettämisen kohdalla: Ystävänpäivä 14.2. Mitää jouluista ruuhkaa tuo päivä tuskin aiheuttaa, mutta kortteja liikkuu varmaan enemmän kuin normiarkena.

Juhlapyhät ja postcrossing -harrastajat pitävätkin tätä postikorttikulttuuria edes jotenkin elossa näin bittipostausten sähköisellä kaudella. Onhan se niin helppoa lähettää viesti sähköpostilla tai jopa postikortti suoraan internetpalvelun kautta. Voin kyllä rehellisesti sanoa, että kyllä mieltä enemmän lämmittää se kun löytää postin joukosta sen aidon postikortin. Tuskin olen yksin tämän ajatuksen kanssa.

Hiljattain eräs tuttu ihmetteli sitä, jääköhän noita kortteja matkalle. No, kyllä jää, mutta syiden löytäminen tuohon onkin sitten jo visaisempi juttu. Laitoin tuohon kuvan omista marras-joulukuussa 2020 lähettämistäni korteista, joiden rekisteröinnissä on vielä puutteita. Harma meistä lähettää postikortit ns. kirjattuna lähetyksenä, jolloin niiden seuraaminen on helppoa. Postcrossingin osalta jokainen kortti on tavallaan rekisteröity. Kortissa on oma tunniste, jonka vastaanottaja käy sitten kuittaamassa, kun on saanut kortin.

Se, että kortit eivät olisi kulkeutuneet vastaanottajalle ei välttämättä johdu kyllä postin reitityksistä tai jakeluorganisaatioista. Toki niilläkin voi olla merkitys, mutta yhtä hyvin vastaanottaja voi vain unohtaa merkitä kortin vastaanottaneeksi tai sitten jotain muuta selittämätöntä on tapahtunut jakeluketjussa. 

Itselläni on vuodesta 2009 lähtien jäänyt teille tietämättömille n. 5 - 10 % prosenttia lähetetyistä postcrossingkorteista. Kortteja on lähtetty reilu 2400 kpl eri puolille maapalloa. Tilastojen valossa onkin mielenkiintoista huomata se, että USA:n osalta ollaan liki samoissa lukemissa Venäjän kanssa mitä tulee kadonneisiin kortteihin.

Itse voi ja pitääkin vaikuttaa siihen, etteivät kortit jää matkalla omien "hölmöilyjen" takia. Tärkein on tietysti se, että osoite tulee kirjoitetuksi selkeästi. Postcrossing tarjoaa usein myös osoitteelle ns. kansallisen kieliasun, jonka voi tulostaa ja laittaa korttiin. Tämä on hyvä juttu ja nopeuttaa jakelua erityisesti moniin Aasian maihin ja myös Venäjällekin. Asia, joka kannattaa myös erityisesti huomioida on se, ettei valitse korttia tai postimerkkejä, jotka voisivat aiheuttaa sen, että kortti tulee hyllytetyksi paikallisten viranomaisten taholta. Tämä kannattaa toki huomioida myös kortin tekstisisällössä.

Kohta on siis Ystävänpäivä käsillä ja pöydällä odottaa koko joukko luontoaiheisia kortteja. Täytyy taas kuormittaa postinjakelua ja ilahduttaa vastaanottajia.

//ARi\\

Pakkasjaksoa pidellessä

 

Lämpökäyrän kehitys Mustolassa 48 tunnilta, 4.2.2021

Lämpökäyrän kehitys Kolovedellä 48 tunnilta, 4.2.2021

Kylmä ilmamassa on jälleen lumipyryjen jälkeen saapunut "iloksemme" 😏 Tunnettuahan on se, että Suomi on sen verran pitkä maa, että monenlaista ilmanalaa mahtuu sääennusteeseemme jokaiselle vuorokaudelle.

Nyt pakkasjakson saavuttua onkin ollut mielenkiintoista seurata kuinka tuo lämpökäyrä on erilainen Saimaan pohjoispuolella, Koloveden alueella. Lämpökäyrien jyrkät vaihtelut eivät lyö yksiin kuten kuvissakin on nähtävissä. Tällä hetkellä näyttää siltä, että tuo Savon mittapiste on jäänyt aika tasaiseen vaiheeseen -10 C molemmin puolin. Täällä Mustolan suunnalla ollaan jyrkän syöksyn jälkeen myös tasattu lukemia, mutta enemmänkin -15 C:n kohdille. Tämän lisäksi pieni tuulenvire vielä sekoittaa tuota pakkasen purevuutta.

Mutta kevättä kohti mennään ja vauhdilla.

Matkalla Amerikkaan lumipyrystä huolimatta

 

JT65 yhteys Amerikkaan

Lumipyryn keskellä oli hyvä pitää välillä pieni tauko lumenluonnissa ja käydä kurkkaamassa mitä radiotaajuuksilla tapahtuu. Ja tapahtuuhan siellä, lähes koko ajan. Huomasin, että pientä kelipiikkiä Atlantin taakse olisi olemassa, joten päätin yrittää hetkisen JT65-modella, josko tärppäisi. 

Syötti sattui kohdilleen ja Austinin suunnalta reilun 7700 km päästä tulikin vastaus. Signaalin voimakkuudet liikkuivat jälleen sillä tasolla, että tarkkana pitää olla jo audion kaiuttimista kuulee. Oma signaalini oli Austinissa tasoa -21dB ja täällä vasta-aseman signaali oli tasoa -24 dB. Hieman olisi vielä mahdollisuus signaalitasoja laskea, mutta kyllä tämäkin kelpaa.

Radioharrastajan " Graalin malja "

Radiokirja 1949 (toim. Torsti Paatero / Kirjamies 1948)

 

Loppuvuodesta 1948 julkaistu Radiokirja 1949 on ollut aikanaan todellinen Graalin malja kaikille radioharrastajille. Oli juuri selvitty raskaista sotavuosista ja siirrytty sotakorvauste ja säännöstelyje aikaan. Menetetyt radioamatöörioikeudetkin oli palautettu jo 19.3.1947. Ihan tarkkoja ollaksemme tuolloin kumottiin OH-asemien lähetyskielto, joten kyllähän radioamatöörejä oli kiellon aikanakin. Sotavuosina tosin tuo radioamatöörien antama tärkeä panos maanpuolustuksen osalta oli merkittävä.

Kirjan tekijän saatesanoissa sanotaan hienosti, että kirja on tarkoitettu alan ammattimiehille ja harrastajille lähdekirjaksi, joka vaatimattoman kokonsa puitteissa yrittää tarjota parasta mitä voi, "jokaiselle jotakin" -periaatetta noudattaen. Todellisuudessa kirja oli aikanaan paras suomenkielinen radioalan opas- ja lähdeteos sodanjälkeisessä Suomessa.

Tietosisällöltään kirja on hyvin kattava: kirjasta löytyvät omat lukunsa niin radiosähköttäjille, radioamatööreille, radioteollisuudelle, radio- ja sähköalan yrittäjille unohtamatta alan järjestötoimintaa. Itseäni kirjassa kiehtoivat erityisesti eri alojen kehitystä ja historiaa kuvaavat tarinat. Lisäksi lukuisat mainokset ovat hieno "peili" tuon ajan kaupallisiin toimijoihin radio- ja viestitekniikan osalta.

Kirjan sivuilta löytyvät lukuista laskentakaavat, taulukot ja nomogrammit palvelevat yhä tänäkin päivänä alan harrastajia. 

Nyt löytämäni kirja on säilynyt erittäin hyvässä kunnossa. Toki kirjasta näkee, että sitä on luettu paljonkin ja löytyyhän kirjan sivuilta kalenterimerkintöjen kohdilta käyttäjän merkintöjä. Nämä elävöittävät tätä kirjaharvinaisuutta mielestäni hyvin. Laitan tähän yhden suoran lainauksen kalenterista:

Huhtikuu 1949, 10 pv klo 15.40 (40 m b) UA1AA cq:ta. vast. OH2UV, olivat qso. OH2RX oli yhteydessä saman UA:n kanssa. OH2QZ, OH6NZ, OH2TX samoin. Ryssällä oli hauska musikaallinen tunnus, jota pimputti jokaiselle, jonka kanssa oli qso.

 

73 / ARi

Mission completed - SSTV from ARISS

Diploma was received

 The latest SSTV event from ARISS (Amateur Radio on International Space Station) is completed. In fact the "mission" was completed last weekend, but the certificate was received today. Thank you so much for the interesting events.

Waiting for the next SSTV or APRS -event from the space 😀

One of the SSTV images received in KP41db, Mustola, FIN

Heijastuksia lyhyillä aalloilla - JT65HF

 

Aamun avaus JT65-modella

Helmikuun avaus lyhyillä aalloilla ei oikein kuulostanut kovin lupaavalta. Kävin tutkimassa FT4-modella hieman radioheijastuksia ja totesin ne aika huonoiksi. Muutaman yhteyden jälkeen ajattelin pikaisesti myös kokeilla näin arkisin hieman harvemmin käytettyä JT65/JT9 -modea perinteisellä DX-alueella 14 MHz:llä.

Heijastukset eivät täälläkään olleet kovin hyviä, mutta onneksi hyvä "mode" piti huolen siitä, että myös heikoimmatkin signaalit tulivat edes jotenkin kuulluiksi. SV1SLK Kreikasta -21 dB:n voimakkuudella oli ihan hyvä suoritus. Samalla kuului myös hieman kauempaa asema, N4CMM, Yhdysvalloistakin (-25 dB). Oma raporttini Kreikkaan oli -21 dB, eli kohinoissa mentiin sinnekin. Tuo USA:n asema ehti poistua kohinoihin kokonaan, koska uutta "heijastusta" ei enää tullut. No, ensikerralla sitten.

73 //ARi

Radioamatööri - 1932 K.S.Sainio

Radioamatööri, K.S.Sainio 1932

 Kalle Sainio, OH2NM, oli aitiopaikalla toimiessaan Suomen Radioamatööriliiton johtajana vuosina 1928-1941. Tuolta paikalta hänellä oli hyvä näkemys niihin vaikeuksiin mitä tulevat radioamatöörit kohtasivat harrasteessaan. Asian korjaamiseksi Sainio julkaisikin kirjan vuonna 1932. Kirja ensimmäisellä aukeamalla onkin komeasti saatesanoiksi laitettu " SUOMEN RADIOAMATÖÖREILLE omistan tämän kirjan "

 Julkaistu kirja on aikansa kattavin kotimainen teos radioamatööreille. Suomenkielisiä kirjoja ei tästä harrasteesta juurikaan ollut. Toki vuosina 1927-1929 julkaistut "Radiokalenterit" hieman toivat valoa tiedonnälkäisille, mutta tällainen päivitetty kokonaisuus aiheesta puuttui vielä. Toki ulkomaisia lähdeteoksi oli saatavilla, mutta niiden hankkiminen saattoi olla mutkikas prosessi ja on muistettava, ettei 1930-luvulle tultaessa, vielä englanninkielen taitaminen ollut minkäänlainen automaatio edes radioamatööreille.

Kovakantiseen kirjaan mahtuu n. 300 sivua painavaa tekstiä, niin historiasta, rakentelusta, radioamatööritoiminnasta jne. Joukossa on jopa valovia lukuisten piirosten lisäksi. Toki myös erilaiset taulukot ovat löytäneet paikkansa kirjan sivuilta. Kirjan sisältöä kuvanneekin parhaiten katsaus sen sisällysluetteloon:

1. Johdanto: Mitä tarkoitamme radiomatöörillä, radioamatöörien historia, Suomen radioamatöörien historia, radioamatöörien nykyiset työskentelyalueet
2. Yleistä sähkötekniikkaa
3. Radiotekniikkaa
4. Vastaanottimet
5. Itseherättävät lähettimet
6. Ohjausvärähtimellä varustetut lähettimet
7. Lähettimien virtalähteet
8. Jaksoluvun mittalaitteet
9. Lyhytaaltolähettimen antennit
10. Radioamatööritoiminta
11. Liitteitä: sähkötysmerkit, kansainväliset radiolyhennykset, amatöörien lähetysasemien tunnukset, kuunteluasemien tunnukset, muutamia johtajien arvoja, muutamia epäjohtajien arvoja, lankataulukot

K.S.Sainion,OH2NM, radioamatööriasema 1924

Kalle Sainio toimi Suomen Radioamatööriliiton kunniapuheenjohtajan 1948 - 1964. Kallen muistolle on omistettu mm. vuosittain toukokuussa pidettävä kotimaan radioamatöörikilpailu CW, SSB ja RTTY -luokissa.

Tammikuun säätilaa 2021

 

Lämpökäyrä, Mustola, tammikuu 2021

Lämpökäyrä, Käkisalmi (Venäjä), tammikuu 2021

Tammikuu on selätetty, joten onkin hyvä hieman tarkastella kuluneen kuukauden lämpötiloja. Vuoden takaisiin mittauksiin tammikuun osalta erot ovat aika suuria, mutta niinhän tuo oli koko talvi hieman poikkeuksellinen.

Tammikuussa, 2021, jäi kuukauden keskilämmöksi peräti -5.4 C. Keskiarvoa oli hyvin tasaamassa tuo pieni kylmempi jakso kuukauden puolivälissä. Plussa-asteillekin päästiin tammikuussa peräti 2.3 C:n verran. Vuonna 2020 kuukauden keskilämpökin jäi plussalle 0.2 C:n verran ja maksimilämmötkin nousivat peräti +7.4 C:een.

Kylmin noteeraus 2021 oli peräti -23.3 C, kun vuotta aikaisemmin, 2020, tammikuun kylmin noteeraus olis vain -12.7 C. Vuodet eivät ole veljiä keskenään, mutta eihän näin pidä ollakaan.

Paikallisen "kolaindexin" mukaan vuonna 2020 ei lunta tarvinnut pihalta kolailla kuin 5 päivänä koko talvena. Nyt tuo kolausmäärä on jo moninkertaistunut - luntakin on penkoiksi asti.

Laitoin toiseen kuvaa vastaavan lämpökäyrän tuolta Laatokan mittapisteeltä, Käkisalmesta. Nopeasti katsottuna ovat käyrät hyvin saman muotoiset. Tuossa Laatokan käyrässä toki näkyy hieman tuon suuren järvialan lämmittävä vaikutus.

Pihabongaus 30.-31.1.2021 - Mustola

 Viikonloppuna saatiin nautiskella pihabongauksesta ihan mukavassa talvikelissä: pikku pakkanen, muutama lumituprutus ja jopa aurinkoakin oli tarjolla.

Omalla ruokintapisteellä on jo marraskuun lopulta lähtien ollut melkoisen kattava tarjonta talvilinnuille. Oikeastaan vain ns. irtokaurat ja lyhteet ovat olleet poissa tarjolta. Uusina tarjottavina on ollut koemielessä nuo rasvapalloon laitetut jauhomadot. Muutoin on menty auringonkukan, pähkinöiden ja hirssin voimilla. 

Nyt kun olisi sitä ruokaakin taasen tarjolla, on vain yksi puute: linnut. Joulukuussa oli ruokintapisteellä erittäin hiljaista, eikä tammikuukaan tuonut hirmuista parannusta asiaan. Toki tammikuussa oli kaksi päivää, jolloin paikalla kävi runsaasti tali- ja sinitiaisia sekä muutama pikkuvarpunen. Myös yksi keltasirkkuparvi oli yhtenä aamuna nokkimassa automaatista varisseita siemeniä hangelta. Siinä melkein kaikki. Rasvapallot eivät ole kelvanneet tikoille eikä närhille tänä talvena. 

Tuoretta ruokaa tarjolla eikä ympäristössäkään ole juuri muutosta tapahtunut. Itse epäilisin, että linnut ovat vain löytäneet jostain paremmat tarjonnat. No, kevään eteneminen näyttää sitten osuiko ennuste oikeaan. Yleensä kun ruokinnat alkavat muualta loppua, tulevat linnut sitten näillä pisteille, josta helppoa ruokaa löytyy.

Viime vuonna ruokinta jatkuikin kesäkuulle saakka, koska pähkinänakkeli kävi aktiivisesti paikalla ja toi jopa poikaset lopulta ruokinnalle. Kesällä sitten nokkavarpunen ilahdutti ruokintapisteellä.

//ARi//