Lähestyvän pihalintujen "Pihabongaus" -viikonlopun ja valtamediassa eilen julkaistun päiväperhosia käsittelevän jutun innoittamana laitan muutaman kommentin samaan "soppaan".
Kattavien perhoslaskentojen tulosten valossahan kulunut kesä, 2020, oli ennätyksellisen huono päiväperhosvuosi. Laskentatulosten valossa asiaa tarkasteltuna asia onkin näin. Toki piristäviä poikkeuksia perhoskatoon olivat runsaslukuisina esiintyneet pihojen väriläiskät, nokkosperhoset sekä myöskin sitruunaperhoset.
Alueellisia vaihteluita päiväperhosten esiintymisissä varmasti oli, sillä kotipihalla, Lappeenrannassa oli erityisesti nokkosperhosia loppukesästä erittäin runsaasti, kun taas verrokkipihalla Etelä-Savossa, Enonkoskella, vain joitakin harvoja yksilöitä. Sitruunaperhosten osalta tuo suhdeluku noiden kahden paikan osalta oli juuri päinvastainen.
Onneksi näiden yleisimpien lajien sekaan mahtui vielä mukavasti jokunen neito-, amiraali- ja tesmaperhonenkin. Suruvaippa sen sijaan loisti poissaolollaan - toki pari havaintoa siitäkin tuli, joten aivan nollissa ei senkään "kanta" ollut.
Nyt olisi näkyvissä säiden osalta jälleen ns. "kunnon, vanhanajan talvi" lumipeitteineen. Tämähän on erittäin hyvä asia kaikille aikuisina talvehtiville päiväperhosille maassamme. Mutta toteutuuko vanha viisaus; "lumisen talven jälkeen tulee hyvä perhoskesä" jää nähtäväksi.
 |
| Amiraali lepäilemässä (2020) |
 |
| "Nokulainen" yllätti runsaudellaan (2020) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti