tiistai 28. heinäkuuta 2026

SM-värisuora kotiutettuna

 

SM-värisuora: 1. CW, 2. RTTY ja 3. FT8

Vuoden 2025 SM-CUP kotimaisen radiourheilun osalta päättyi luonnollisesti jo Joulukilpailuun 2025. Palkinnot on perinteisesti luovutettu SRAL:n kesäleirillä kilpailufoorumin yhteydessä. Niin nytkin. Kesäleiri 2026 pidettiin heinäkuun puolivälissä Eerikkilän urheiluopistolla. Tänä vuonna ei itse paikalle ehtinyt pyynnöistä huolimatta, mutta Posti toi juuri mitallilähetyksen kotiovelle - kiitos!

Viime vuonna ennen kilpailukauden alku tulin todenneeksi, josko yrittäisi sitä kuuluisaa värisuoraa kun kerran on kolmessa sarjassa mukana ja siten tuo saavutus olisi mahdollista. No, lopputuloksia tarkastellessa tuo sitten selvisi, että ajatus oli toteutunut: kultaa (CW)/ sähkötys perusluokka,  hopeaa (RTTY) avoin luokka, pronssia (FT8) 40 bandi, avoin luokka. Ihan jees 😊🏆

Tälle kaudelle olen mukana vain kahden luokan osalta eli CW, jossa puolustetaan mestaruutta ja RTTY, jossa haastetaan vuoden 2025 mestari 😁. FT8-kilpailun jätin pois ohjelmasta, koska se ei oikein sattuntu tälle vuodelle omaan kalenteriin. Muutoinkin tuo FT8 ei oikein kilpailualustana ole kovin mukava; näidenkin asemien toivoisin siirtyvän käyttämään RTTY-aaltomuotoa, jossa varsinaiset "tekijät" tulevat esiin. FT8:n osalta on myös hieman vaarana se, että operaattorina onkin keinoäly (AI). Täysin automatisoituna tuo FT8 pystyy työskentelemään ihan sujuvasti ilman operaattorin välitöntä paikallaoloakaan. Aika näyttää mihin nämä FT-aaltomuodot yhteyksien pidossa sitten johtavatkaan.

Viikonvaihteessa on perinteinen Kesäkilpailu, jossa luonnollisesti ollaan mukana CW/RTTY -osioissa. 3.5 MHz:n lanka-antennikin (dipoli) tuli tänään viriteltyä uudelleen pihalle 😊

PS. tällekään kaudelle ei saatu Rajan suunnalta lupaa olla kilpailussa mukana OI5R-tunnuksella. Harmi, sillä sotilasasemia on aika vähän kilpailuissa ja OI5R:llä oli aika hyvä kilpailumenestys vielä vuonna 2020.

73 // @ri

Suklaakelit radioaalloilla 23.7.2026



Tropkeli 23.7.2026 (OH5FI - Enonkoski, KP42je)

Torstai, 23.7.2026, toi monelle radioharrastajalle ns. "suklaakelit". Suklaakeleillähän tarkoitetaan radiokeliä, jossa radioaallot heijastuvat hyvin  epänormaalisti ja tuovat mukanaan yllättäviä DX- eli kaukoyhteyksiä.
Eriasteisia "suklaakelejä" yli 50 MHz taajuusalueella on muutamia joka kesäkausi. Se, sattuuko ne omalle kohdalle onkin toinen juttu, varsinkaan kun ei ole mahdollisuutta istua radion äärellä 24/7 periaatteella. Niín, ja kaiken lisäksi nämä kelit yleensä syntyvät yllättäen ja niiden kestokin voi olla vain muutamista minuuteista joihinkin tunteihin. 
Itselläni sattui torstaille hyvä tuuri, sillä olin kesä-QTH:ssa Enonkoskella. Siellä on sopivasti käytössä hieman normaalia "järeämmät" laitteet radiotyöskentelyyn. Näin kesäkaudella vähät "radiotunnit" tuleekin vietettyä 50 MHz ja sitä korkeammilla aaltoalueilla. 50 MHz eli "Magic band" on kesäisin todella mukava taajusalue, koska sinne muodostuu useasti radiokeliä: usein lähinnä Eurooppaan, mutta aika monesti ihan Japaniin saakka.
Omalta osaltani tuo VHF/UHF (144 MHz / 433 MHz) on jäänyt satelliittien jälkeen aika tyhjälle. Varsinkin kun tuo ISS (Kansainvälinen avaruusasema) lopetti aprs/data -työskentelyn sekä SSTV-kuvien lähettämisen. Venäläiset ei saa korjattua radiolaitetta avaruudessa, mikä voi kuulostaa hieman hassulta, kun muutoin siellä touhuavat😁
Torstain suklaakeli antoi vinkkiä itsestään kun Ukrainalainen asema kuittasi lähetteeni yli +20 dB signaalilla; yleensä tällaisia signaaleja tulee vain lähiasemilta. Radiokeli nousi 144 MHz:lle melko nopeasti ja useita asemia tuli kirjatuksi lokiin eripuolilta Eurooppaa (ks. kuva yllä). Pisin yhteys Romaniaan, 1917 km! 
Tällä kerralla tuo Tropokeli kesti liki 1h 30min, jona aikana sain 31 yhteyttä 9 eri radioamatöörimaahan. Käytössä oli FT8 aaltomuoto, mikä on nykyään se yleisin käytössä oleva aaltomuoto radioamatööreillä, ainakin näillä yläbandeilla. Olisihan se ollut hieno, jos olisi ehtinyt kuulostelemaan sähkötyssignaaleja (CW), mutta hyvä näinkin.
            
73 de @ri
    


Yhteysinfot (OH5FI)



Keinoälyn luoma kuvaus Tropokelistä


perjantai 10. heinäkuuta 2026

Leo Lehtosen Lintuparatiisi Helsingin Vanhankaupunginlahdella

WSOY 1945


Leo Lehtosen Lintuparatiisi (1945) – kirja, joka näki Vanhankaupunginlahden arvon ennen muita

Kesäkuun lopulla, heti Juhannuksen jälkeen, tarjoutui tilaisuus jota ei voinut jättää käyttämättä. Pakollinen viikon reissu parhaimpaan lomakauteen, pääkaupunkiseudulle. Koska aamut ja iltapäivät olivat muusta ohjelmasta vapaat päätinkin käyttää vapaa-ajat luonnossa liikkumiseen ja Helsingin luontokohteiden tarkasteluun. Kaupunkipuistot, Suomenlinna ja Töölönlahti olivat tulleet tutuksi jo aiemmilta käynneiltä, joten erityistarkasteluun otinkin Vanhankaupunginlahden. Näissä maisemissa ei ole tullut paljoa liikuttuakaan, joten alueen laajuuden huomioiden kolmen päivän tutustuminen olikin ihan paikallaan. 

Lintuturismia ei paikalla paljoa ollut, joten alueen tornit ja lavat olivat hyvin käytettävissä tähystelyyn. Näin pesimäkaudellakin oli alueella paljon katseltavaa ja toki myös kuunneltavaa. Mikä onkaan se äänimaailma ja lajikirjo aikaisemmin keväällä kun kaikki lajit pitävät konserttejaan. Matkaoppaan roolissa reissussa oli Leo Lehtosen vuonna 1945 julkaistu kirja, Lintuparatiisi (WSOY). Olin onnistunut hankkimaan kirjan erään kuolinpesän irtaimistosta jo vuosia sitten, joten nyt oli hyvä hetki tutustua paikkoihin ihan paikanpäällä.

Vuonna 1945 WSOY julkaisi lintutieteilijä Leo Lehtosen teoksen Lintuparatiisi. Kyseessä ei ole pelkästään lintukirja, vaan myös merkittävä puheenvuoro suomalaisen luonnon ja erityisesti Helsingin Vanhankaupunginlahden puolesta.

Sodan jälkeisessä Suomessa huomio keskittyi jälleenrakentamiseen. Samaan aikaan Leo Lehtonen vietti pitkiä päiviä ruovikoissa, rantaniityillä ja kosteikoilla dokumentoiden alueen linnustoa. Hänen havaintonsa muodostivat pohjan kirjalle, joka on edelleen arvokas kuvaus suomalaisesta kaupunkiluonnosta ennen suuria muutoksia.

Vanhankaupunginlahti – todellinen lintuparatiisi

Nykyisin Vanhankaupunginlahti tunnetaan yhtenä Suomen tärkeimmistä lintuvesistä, mutta 1940-luvulla alue oli huomattavasti luonnontilaisempi. Ruovikot, niityt ja matalat lahdet muodostivat elinympäristön kymmenille pesiville lintulajeille sekä lukuisille muuttolinnuille.

Lehtonen tarkkaili lintujen käyttäytymistä, pesintää ja vuodenaikojen vaihtelua vuosien ajan. Hänen työnsä perustui kärsivälliseen kenttähavainnointiin aikana, jolloin kiikarit, muistiinpanot ja kamera olivat tutkijan tärkeimmät työvälineet.

Enemmän kuin lintukirja

Lintuparatiisi on yhdistelmä luonnontieteellistä tutkimusta, matkakertomusta ja luonnon kuvausta. Kirjan vahvuus on siinä, että se tekee lintujen elämästä helposti lähestyttävää myös sellaiselle lukijalle, joka ei tunne kaikkia lajeja.

Runsas mustavalkovalokuvitus (72 kuvaa) oli ilmestymisaikanaan poikkeuksellisen laadukas. Kuvien avulla lukija pääsi seuraamaan lintujen elämää tavalla, joka oli 1940-luvulla harvinaista. Kirja lopussa on myös kattava lajiluettelo alueella havaituista lintulajeista vuosilta 1931 - 1941.

Luonnonsuojelun edelläkävijä

Kirjan ehkä merkittävin anti on sen luonnonsuojelullinen sanoma. Lehtonen ymmärsi jo varhain, että kosteikkojen ja lintuvesien arvo ulottuu paljon yksittäisiä lintulajeja laajemmalle. Hänen näkemyksensä olivat vuosikymmeniä aikaansa edellä.

Nykyisin Vanhankaupunginlahti on suojeltu alue ja yksi pääkaupunkiseudun tunnetuimmista lintukohteista. On kiinnostavaa huomata, kuinka hyvin Lehtosen havainnot ja huoli luonnon säilymisestä ovat kestäneet aikaa.

Harvinainen löytö antikvariaateissa

Ensipainoksena vuonna 1945 ilmestynyt Lintuparatiisi kuuluu niihin suomalaisiin luontokirjoihin, joita tulee myyntiin melko harvoin. Erityisesti hyväkuntoiset kappaleet sekä alkuperäisellä pölysuojuksella varustetut kirjat kiinnostavat keräilijöitä.

Kirjan rahallinen arvo vaihtelee kunnon, painoksen ja kysynnän mukaan. Kulttuurihistoriallinen arvo on kuitenkin huomattavasti suurempi kuin pelkkä keräilyarvo. Teos tallentaa Vanhankaupunginlahden luonnon sellaisena kuin se näyttäytyi lähes kahdeksankymmentä vuotta sitten.

Miksi kirja kannattaa lukea edelleen?

Vaikka Lintuparatiisi ilmestyi vuonna 1945, sen sanoma tuntuu yhä ajankohtaiselta. Kaupunkien kasvu, luonnon monimuotoisuuden väheneminen ja kosteikkojen suojelu ovat edelleen yhteiskunnallisia keskustelunaiheita.

Lehtosen kirja muistuttaa, että luonnon ymmärtäminen alkaa havainnoinnista. Kun opimme tuntemaan lähiympäristömme, opimme myös arvostamaan sitä.

Yhteenveto

Lintuparatiisi on paljon enemmän kuin vanha lintukirja. Se on osa suomalaisen luonnonsuojelun historiaa, Helsingin kulttuuriperintöä ja lintututkimuksen kehitystä. Kirjan sivuilla avautuu näkymä aikaan, jolloin Vanhankaupunginlahti oli vielä lähes koskematon – ja jolloin yksi tutkija ymmärsi sen arvon kauan ennen kuin siitä tuli virallinen luonnonsuojelualue.


Kirjan tiedot

  • Tekijä: Leo Lehtonen
  • Nimeke: Lintuparatiisi
  • Julkaisija: WSOY
  • Julkaisuvuosi: 1945
  • Sivumäärä: 179
  • Kuvitus: Runsaasti (72) mustavalkoisia valokuvia sekä 2 karttaa
  • Luettelo: Lahdella tavatut lintulajit vuosilta 1931-1941.

Oletko lukenut Leo Lehtosen teoksia tai vieraillut Vanhankaupunginlahdella? Jaa kokemuksesi kommentteihin.


"Klobben" eli "merkkarisaari"

Näkymä lahdelle Kivinokan suunnalta

Kyllä on mainio lintupaikka todellakin!

Tilaa oli tähystellä. Kivinokan lava.

Hakalan lintutorni.

SM-värisuora kotiutettuna

  SM-värisuora: 1. CW, 2. RTTY ja 3. FT8 Vuoden 2025 SM-CUP kotimaisen radiourheilun osalta päättyi luonnollisesti jo Joulukilpailuun 2025. ...