Vallan kolmio - Alexander Stubb

ISBN: 978-951-1-52142-6 "Vallan kolmio" (Otava)

 

Kirja-arvio: Alexander Stubb – Vallan kolmio

Alexander Stubbin uutuusteos Vallan kolmio avaa poikkeuksellisen suoran näkymän siihen, miten valta rakentuu ja toimii Suomessa – politiikan, median ja talouden risteyskohdissa. Kirja on yhtä aikaa henkilökohtainen, analyyttinen ja ajankohtainen.

The Triangle of Power: Rebalancing the New World Order by Alexander Stubb

Alexander Stubbin tuore, suomenkielinen teos Vallan kolmio on poikkeuksellisen ajankohtainen katsaus siihen, miten valta rakentuu, liikkuu ja muuttuu modernissa Suomessa. Teos on julkaistu jo vuonna 2025, mutta suomenkielinen versio kirjasta löytyi vasta äsken paikallisen kirjakaupan valikoimasta. Kirjan "vuosirenkaista" huolimatta, kirja on säilyttänyt ajankohtaisuutensa erittäin hyvin. 

Kirja on henkilökohtainen kertomus Stubbin omasta matkasta politiikan ytimeen ja analyyttinen kuvaus siitä, miten päätöksiä syntyy tilanteissa, joissa paine, julkisuus ja kansainvälinen ympäristö kietoutuvat toisiinsa. Näiltä osinhan tuo matka maailmalla jatkuu ja kirja pysyy hyvin "ajan hermolla" tänäänkin.

Stubb kirjoittaa kolmesta vallan ulottuvuudesta – politiikasta, mediasta ja taloudesta – tavalla, joka avaa lukijalle kulissien takaisia prosesseja ilman turhaa dramatiikkaa. Hän kuvaa, miten nämä kolme voimaa vaikuttavat toisiinsa ja miten niiden tasapaino määrittää sen, millaisessa Suomessa elämme. Kirjan vahvuus on sen selkeys: Stubb ei sorru monimutkaisiin teorioihin, vaan rakentaa kokonaisuuden konkreettisten esimerkkien ja omien kokemustensa kautta.

Erityisen kiinnostavia ovat jaksot, joissa Stubb tarkastelee Suomen asemaa muuttuvassa maailmassa. Hän kuvaa, miten ulko- ja turvallisuuspolitiikka on siirtynyt marginaalista politiikan ytimeen ja miten kansainväliset kriisit ovat muovanneet päätöksentekoa. Nämä kohdat resonoivat vahvasti nykyhetken kanssa, sillä geopoliittinen jännite ja Euroopan turvallisuustilanne ovat jälleen keskiössä.

Kirja tarjoaa myös rehellisen katsauksen siihen, millaista on elää jatkuvan huomion kohteena. Stubb käsittelee avoimesti kritiikkiä, virheitä ja oppimista – sekä sitä, miten poliittinen ura vaikuttaa perheeseen ja arkeen. Nämä henkilökohtaiset osuudet tuovat teokseen lämpöä ja inhimillisyyttä, joka tasapainottaa analyyttistä otetta.

Vallan kolmio on kokonaisuutena harkittu ja hyvin rytmitetty teos, joka sopii kaikille, joita kiinnostaa vallan dynamiikka, suomalainen politiikka ja päätöksenteon todellisuus. Se on samalla ajankuva ja henkilökohtainen kertomus, mutta ennen kaikkea se on analyysi siitä, miten valta toimii – ja miksi sen ymmärtäminen on nyt tärkeämpää kuin koskaan.

Kirja on erinomainen lisä keskusteluun siitä, millaisessa Suomessa haluamme elää ja miten päätöksiä tehdään tilanteissa, joissa tulevaisuus on epävarma. Stubb kirjoittaa sujuvasti, selkeästi ja kokemuksen tuomalla varmuudella, mikä tekee kirjasta sekä helposti lähestyttävän että ajatuksia herättävän.

@ri 

...-.-

 

Esa Sirénin – Valiosissit selustassa - matka jatkuu...

Edellisessä kirjoituksessa (2025) kuljin Esa Sirénin matkassa hänen aiempien sissitarinoiden ja kaukopartiokirjojensa kautta. Nyt matka jatkuu aivan tuoreella teoksella, romaanilla Valiosissit selustassa (Gummerus), joka vie lukijan kesään 1944 Aunuksen Karjalaan – aikaan, jolloin rintamat liikkuivat, puna-armeija keräsi murskaavaa ylivoimaa ja suomalaiset joukot joutuivat vetäytymään U-asemaan.

Sirénille tyypilliseen tapaan tarina rakentuu tosipohjaisesta aineistosta: sotapäiväkirjoista, partiokertomuksista ja veteraanien muisteluksista. Fiktiivinen romaani nojaa siis vahvasti siihen, mitä oikeasti tapahtui, ja juuri se tekee lukukokemuksesta painavan. Kun kapteeni Matti Raipalan johtama partio jää vihollisen selustaan seuraamaan joukkojen liikkeitä ja kalustoa, lukija aistii sekä tehtävän sotilaallisen merkityksen että sen inhimillisen hinnan.

Kirjan maailma on tuttu Sirénin aiemmista teoksista: metsä, suot, joet ja kylät muodostavat näyttämön, jossa kaukopartiomiehet yrittävät pysyä näkymättöminä, mutta samalla kerätä elintärkeää tietoa. Tiedustelutehtävät eivät etene suunnitelmien mukaan, ja partiota uhkaa sekä vihollinen että ympäröivä erämaa. Kun Peskin rautatiesilta nousee kohteeksi ja takaa-ajo kiristyy, romaani muuttuu lähes hengästyttäväksi selviytymiskertomukseksi.

Minulle lukijana Valiosissit selustassa jatkaa juuri sitä linjaa, jonka takia Sirénin kirjoihin tarttuu yhä uudelleen. Hän ei kirjoita sankaritarinoita kiiltokuvamaisesti, vaan näyttää kaukopartiomiesten arjen, väsymyksen, pelon ja toveruuden. Henkilöt ovat ihmisiä, eivät pelkkiä sotilaita: he vitsailevat, riitelevät, tekevät virheitä ja kantavat vastuuta toisistaan. Taustalla kulkee koko ajan tieto siitä, että yksittäisen partion onnistuminen tai epäonnistuminen voi vaikuttaa paljon laajempaan kokonaisuuteen.

Erityisen kiinnostavaa on se, miten Sirén kirjoittaa sodasta aikana, jolloin sota ei ole vain historian sivuilla, vaan myös tämän päivän uutisvirrassa. Kun lukee kesän 1944 Aunuksen tapahtumista, mieli väistämättä vertaa niitä nykyisiin kriiseihin ja siihen, miten haavoittuvia ihmiset ovat suurten liikkeiden keskellä. Kirja ei kuitenkaan saarnaa, vaan antaa lukijan tehdä omat johtopäätöksensä.

Valiosissit selustassa on samalla sekä toimintaa että tarkkaa ajankuvaa. Se sopii lukijalle, joka haluaa ymmärtää kaukopartiotoimintaa ja jatkosodan loppuvaiheita hieman syvemmin, mutta myös sille, joka etsii vetävää romaania, jossa jännite säilyy viimeisille sivuille asti. Minulle se oli luonteva jatko Sirénin aiemmille teoksille – ja vahva muistutus siitä, miksi hänet on syystä nostettu sukupolvensa merkittävimpien sotakirjailijoiden joukkoon.

Esa Sirénin matkassa on siis tällä kertaa kuljettu Aunuksen metsien ja rautatiesiltojen kautta. On helppo uskoa, että partiopäiväkirjoista ja arkistoista löytyy vielä monta kertomusta, jotka odottavat Sirénin kaltaista tarinankertojaa. Ja yhtä helppo on arvata, että lukija ei jää ilman uusia retkiä kaukopartiomiesten rinnalla.

@ri ...-.-

"Valkoisen kuoleman" jalanjäljillä

Simo Häyhä "työasussaan" talvisodassa (SA-kuva)

Legendaarinen "Talven soturi" on viime aikoina saanut jälleen hyvin medianäkyvyyttä niin kotimaassa kuin ulkomaillakin. Tuotantoon tuleva elokuva sekä viime vuonna julkaistu Olivier Norekin kirja "Talven soturit" ovat tehneet tästä tarkka-ampujasta jälleen kansainvälisen kuuluisuuden. 

Myös Rautjärven suunnalla yleisöä palveleva "Kollaa ja Simo Häyhä" -museo ovat omalta osaltaan tehneet Simon ja Talvisodan tarinaa tunnetuksi. Itse vierailin museolla näin loppukesästä ja olin erittäin yllättynyt siitä kattavasta materiaalista ja museon esittämästä Kollaan taistelijoiden ja Simon tarinasta. Paikka on todellakin käymisen arvoinen, vaikka sotahistoria itsessään ei kiinnostaisikaan. 

Kuvia museosta en laita nyt julkaisuun, sillä jokaisen on käytävä itse paikanpäällä toteamassa tuo visuaalinen puoli museosta.

Kirjahyllyssä ovat odottaneet Kollaan sotureista kertovat kirjat, jotka olikin nyt hyvä nostaa lukulistalle. "Simo Häyhä, valokoinen kuolema" on 2026 julkaistu teos aiemmin ilmestyneestä englanninkielisestä kirjasta "Simo Häyhä - White death: the world´s best sniper" Aika osuvasti sanottu tästä ennätyssoturista! 

"Talven soturit" on taas vuonna 2025 julkaistu suomennos ranskankielisestä  teoksesta "Les guerriers de l´hiver" vuodelta 2024. Tämän kirjan painos oli monista paikoista Suomessa loppuunmyyty vuoden 2025 Joulumarkkinoilla. Aika suosittu teos siis tämäkin. 

Simo Häyhä – Valkoisen kuoleman tarina

Simo Häyhä oli Talvisodan kuuluisin tarkka-ampuja, jonka poikkeuksellinen taito ja kylmähermoisuus nostivat hänet sotahistorian legendaksi. Rautjärvellä vuonna 1905 syntynyt Häyhä oli jo nuorena tunnettu erinomaisesta ampumataidostaan.

Talvisodan syttyessä 1939 Häyhä palveli Kollaan rintamalla, missä hän saavutti ennätyksellisen määrän vahvistettuja osumia. Hänelle kirjattiin vähintään 505 tarkka-ampujatappoa, (tarkka luku eri lähteiden mukaan on 542 ammuttua venäläissotilasta kolmen kuukauden aikana) mikä tekee hänestä maailman tehokkaimman sotilastarkka-ampujan. Häyhä käytti M/28-30 Pystykorva-kivääriä ilman kiikaritähtäintä, mikä korosti hänen varmuuttaan ja taitoaan.

Kollaan taisteluissa Häyhä liikkui nopeasti, hyödynsi maaston ja lumipuvun suojaa ja pysyi viholliselle lähes näkymättömänä. Neuvostojoukot antoivat hänelle nimen “Valkoinen kuolema”. Yhtenä päivänä hän ampui jopa 25 vihollissotilasta.

Häyhä haavoittui vakavasti 6. maaliskuuta 1940, mutta toipui ja eli pitkän elämän aina vuoteen 2002 saakka. Hänen tarinansa kiteyttää Talvisodan hengen: pienen maan sitkeyden ja periksiantamattomuuden ylivoimaista vihollista vastaan.