Lintujen talviruokintakausi alkuun

 

Pähkinänakkelit Mustolassa 21.10.2026

Sen verran on syksyn merkeissä jo tuota "arktista henkäystä", pakkasta, että onkin hyvä hetki aloittaa tuo vuotuinen lintujen talviruokintakausi. Toisillahan tuo ruokintakausi menee katkotta läpi vuoden, mutta itse olen noudattanut tuota hyväksi todettua linjaa, että aloitellaan talviruokinta kun ensimmäiset pakkasyöt saapuvat. 

Nykyisin kun näitä erilaisia somealustoja keskustelupalstoineen on ylenpalttisesti, on talvilintujen ruokkijoillekin löytynyt useampikin alusta kommenttien vaihtoon. Tällä hetkellä suurin keskustelunaihe on luonnollisesti tuo ruokinnan aloittaminen. Ja kun kausi etenee keskustelutkin vaihtuvat enemmän tarjottavan ravinnon arviointeihin unohtamatta toki laudalla käyviä vieraita. Itsekin otin aiheeseen kantaa mm. vuonna 2010 oheisen tekstin muodossa. 

Monille talvilintujen tarkkailijoille on nykyään mahdollisuus seurata talvilintujen ruokintaa useastakin internetistä löytyvästä "lintukamerasta". Hyvä niin, sillä kaikilla ei ole mahdollisuutta tai edes lupaa ruokkia lintuja pihallaan tai parvekkeellaan. Kyllähän nämä siivekkäät tuovat hienosti väriä ja toimintaa keskelle sydäntalven lyhyitä valoisia jaksoja.

Oma aloitukseni ei olisi oikeastaan voinut osua paremmin "nappiin" tänä vuonna. Uusittu ruokintapaikka aloitti toimintansa maanantai-iltana 19.10.2026, heti mökiltä paluun jälkeen. Pähkinähäkki, ja pari rasvamakkaraa tulivat tarjolle näin aluksi. Heti seuraavana aamuna sainkin hämmästyksekseni todeta, että kaksi pähkinänakkelia oli löytänyt pähkinät ja kiireen vilkkaan popsivat pähkinämurusia parempaan talteen lähimetsikköön. Myös iso joukko tali- ja sinitiaisia oli kokoontuntu nauttimaan niin pähkinöistä kuin rasvamakkaroista. Ja näkyihän tuo rasvamakkara kelpaavan välillä nakkeleillekin.

Varislinnut ja orava ovat olleet myös paikalla, mutta tuntuu että ne hieman vierastavat tätä uutta paikkaa, eivätkä oikein uskalla tulla ruokinnalle. Katsotaan miten tilanne muuttuu noilta osin kun oikea pakkaskausi pääsee alkuun.

@ri

PS: kuvan nakkeleista toinen edustaa ns. Eurooppalaista rotua (Europaea) ja toinen Siperialaista (Asiatica). Tuolla eurooppalaisella linnulla näkyy kuvissa että vasemmassa jalassa on vihreä värirengas ja oikeassa jalassa tuo perinteisempi alumiinirengas.

Kremlin tappolista

ISBN: 978-952-300-743-7 (Atena)

"Ukrainan operaation" huonon menestyksen ja etenemisen takia on Kreml jälleen alkanut käyttämään erilaisia hybridioperaatioita operaation eräänlaisena jatkumona. Erilaisten sabotaasien lisäksi työkalupakista toki löytyy erilaiset "kybertyökalut", mutta erityisesti "ei toivottujen" henkilöiden murhat. Tämä Kremlin "murhapooli" ei ole Ukrainan myötä noussut ilmiö, vaan sitä on Venäjän toimesta harrastettu eri asteisina toimintoina jo vuosisatoja. 

Yksi otsikko ja juttu monien joukossa nykyään

Tutkiva journalismi on nykyään melkoinen "ase", jota erityisesti "valtiodiktatuuria" harrastavat tahot pelkäävät -ehkä enemmän kuin antavat ymmärtää. Venäjällähän tuo ilmiö on näkynyt ja näkyy yhä erilaisten mediatalojen toimintojen sulkemisina, vapaan tiedonkulun rajoittamisena eri muodoissaan, toimittajien vangitsemisina, uhkailuina ja jopa murhina. Toimenpiteet eivät todellakaan jää Venäjän rajojen sisälle vaan niiden vaikutus ulottuu pitkälle lähes globaalisti Venäjän rajojen ulkopuolelle. Tämä on nähtävissä jo pelkästään nykyistä uutistarjontaan seurattaessa. Ja vahvistusta asiaan saa kun lukee tutkivan journalismin materiaalia internetistä (luotettavia sellaisia). Lisäksi eri tutkijat ja toimittajat ovat julkaisseet runsaasti kirjallisuutta, mitkä eivät jätä lukijaa kylmäksi. Niiden tarinoita ei ole tarvinnut luoda mielikuvituksella tai keinoälyllä, koska ne ovat oikeita tapahtumia.

USA:ssa tuo "valtiodiktatuuri" on yrittänyt nostaa päätään Trumpin toimien myötä, kun hänkin on yrittänyt estää lehdistöä ja mediaa toimimasta. Lisäksi hän on tietysti perustanut omat somekanavat omien asioiden jakamiseen. Onneksi demokratia tuntuu vielä toimivan, mikä hieman pystyy rauhoittamaan tätä "MAGA-kuningasta" toimissaan. Venäjällähän tuo demokratia on haudattu jo aikaa sitten.

Venäjän presidentin syntymäpäivän ja Anna Politkovskajan  murhan vuosipäivän johdosta kaivoin kirja-arsenaalistani esiin Heidi Blaken kirjan "Tappolista - Kremlin salamurhaohjelma ja Vladimir Putinin sota länttä vastaan" Tässä kirjassa avataan hienosti jo toteutuneita murhatapauksia hieman pintaa syvemmältä. Kirjasta on julkaistu suomenkielinen painos 2020.

Heidi Blake on palkittu brittiläinen tutkiva toimittaja, joka tunnetaan syvällisistä selvityksistään kansainvälisestä politiikasta, korruptiosta ja turvallisuuspalveluiden toiminnasta. Hänen työnsä on saanut useita tunnustuksia, ja hän on perehtynyt erityisesti Venäjän vaikutusvaltaan ja sen vastustajien kohtaloihin.

Tappolista: Kremlin salamurhaohjelma ja Putinin sota länttä vastaan on tositapahtumiin perustuva tietokirja, jossa Blake tutkii Venäjään kytkettyjä epäilyttäviä kuolemia, myrkytyksiä ja salamurhia Britanniassa sekä muualla länsimaissa. Salaisiin asiakirjoihin, tiedusteluaineistoihin ja lukuisiin haastatteluihin perustuva teos avaa näkymän siihen, kuinka Kremlin vastustajia on pyritty vaientamaan myös Venäjän rajojen ulkopuolella.

Vetävästi kirjoitettu Tappolista yhdistää tutkivan journalismin ja jännityskirjan kerronnan tavalla, joka tekee siitä sekä ajatuksia herättävän että vaikeasti käsistä laskettavan lukukokemuksen.

Miten pitkälle valtio voi mennä vaientaakseen vastustajansa? Tätä hyytävää kysymystä käsittelee palkitun tutkivan toimittajan Heidi Blaken teos Tappolista.

Kirja vie lukijan Venäjän tiedustelupalvelujen, poliittisten salamurhien ja kansainvälisen vakoojapelin varjoihin. Todellisiin tapahtumiin perustuva teos paljastaa, kuinka Kremlin kriitikoita on jäljitetty ja vaiennettu myös Venäjän rajojen ulkopuolella. Samalla se avaa poikkeuksellisen näkymän nykyajan valtapolitiikkaan, tiedustelutoimintaan ja länsimaiden turvallisuushaasteisiin.

Tappolista on mukaansatempaava yhdistelmä tutkivaa journalismia ja poliittista trilleriä. Se on ajankohtainen, järkyttävä ja erittäin vaikea jättää kesken. Lukusuositus kaikille, jotka haluavat ymmärtää paremmin nykymaailman kulisseissa käytävää valtapeliä.

(Helsinki, 2022)

@ri ...-.-

Panssarinmurskaajat 1939 - 1944

 

ISBN: 978-952-7279-92-5 (Revontuli.net)

Jatkosodan viimeinen vuosi, 1944, on saanut historiallista nostetta tässä syksyn aikana kirjallisuuden muodossa. Aiemmin arvostelemani "Karjala 1944" -kirjan lisäksi ilmestyi hiljattain jo hieman kaipailemani Tankintuhoojat, Aunus 1944 -julkaisu. Tästä viimeisimmästä teoksesta käytän nimeä julkaisu, koska se poikkeaa melkoisesti perinteisestä kirjasta; kyseessä on siis sarjakuvateos, mutta ei mikään fiktiivinen Korkeajännitys. Tankintuhoojat pohjautuu vahvoihin historiallisiin lähteisiin (lueteltu tarkoin teoksessa), jotka on muokattu kertomukseksi sarjakuvamaiseen  esitykseen. Ehkä tällä esitystavalla tavoitetaan myös sitä lukevaa yleisöä, joka ei perinteiseen kirjaan tartu millään ilveellä.

Marko Tiainen on jälleen tehnyt loistavaa työtä niin julkaisun käsikirjoituksen kuin kuvituksenkin osalta. Kuvitus on erittäin pikkutarkkaa työtä, josta ei juuri asiavirheitä löydy etsimälläkään. Vahva tarina yhdessä loistavan kuvituksen kanssa tekeekin julkaisusta "napakympin". Reilu 60 sivuinen julkaisu kaappaa kyllä lukijansa mukaan hienosti.

Tässäkin julkaisussa on käytetty lähteenä useita dokumenttejä sota-arkistosta sekä tietysti jo julkaistuja kirjoja. Kirjojen osalta nosta esille pari Simo Liikasen teosta, jotka ovat todella kattavia esityksiä panssaritorjunnasta Talvi- ja Jatkosodan vuosilta. Liikasen vuonna 2014 ilmestynyttä "Panssarinmurskaajat" -kirjaa on pidetty panssarintorjunnan historian perusteoksena, eikä syyttä. Teos on myös käännetty ruotsiksi! 

ISBN: 978-951-20-9710-4 (Gummerus)

Liikasen toinen kirja vuodelta 2023, Panssanrintorjuntaritarit, pureutuu samaan aiheeseen kuin vuoden 2014 kirja. Kirjassa pääpaino on nimensä mukaisesti Mannerheimristinritareiksi nimitetyissä PST- (Panssaritorjunta) miehissä. Aineistoa on toki päivitetty lisää uusilla arkistolähteillä, niin Suomesta kuin Venäjältä, sekä tietysti SA-kuvilla. 

ISBN: 978-952-376-831-4 (Bazar)

@ri ...-.-

WinLink -yhteydet voimissaan

 

HF-viestiverkko 7.10.2026 LPR-JOENSUU-HELSINKI-OULU

Viikoittainen HF-viestiverkon testaus tuli jälleen tehtyä. Kolmen vaihtoehtoisen "tukiaseman" kautta näytti ja kuulostikin siltä, että yhteydet olivat jälleen hienossa kunnossa. Ionosfääri oli toipunut viikonlopun "Revontulihäiriöistä" ja palautunut lähelle normitilaa. 

HF- ja osin VHF-viestiverkkoa onkin tullut testailtua jo useamman vuoden ajan lähes viikoittain. Samalla tulee pidettyä laitteet valmiina ja testattua niiden toimivuus. Eihän sitä voi näköjään tietää, koska tuo perinteinen internet kuitu- ja kaapeliverkossa menee mykäksi. Tällöin on vielä hyvä mahdollisuus tukeutua maailman kattavaan Winlink-järjestelmään tiedostojen ja sähköpostien osalta. Kriisialueilla, joissa tietoliikenneyhteydet ovat katkenneet myrskyjen, maanjäristysten tai muiden tuhojen takia, tämä Winlink-yhteys on osoittanut tarpeellisuutensa ja toimivuutensa jo monesti. Varaverkkoyhteyksien osalta asiaa harjoitellaan laajasti pari kertaa vuodessa myös Suomessa. Seuraava harjoitus onkin jo heti marraskuussa 2026.

@ri ...-.-

Punainen verkko vai Viides artikla?

 Kirjakaupan "alelaarista" sattui taannoin silmiin kirja nimeltä "Viides artikla". Niin kirjan nimi kuin kannen kuva viittasivat suoraan NATO:n sotilaalliseen doktriiniin. Tähän julkaisuun täytyi tutustua lähemmin vaikka tuo kirjailija oli vielä tuolloin itselleni hieman oudompi tapaus. Nopea tiivistelmän luku kirjan takakannesta paljastikin koko kuvion juonen pilaamatta toki lukukokemusta. Ajan hermolla oleva aihe, jonka on kirjoittanut kotimainen tiedustelualan ammattilainen - mikä voisi mennä pieleen? 

Viides artikla tuli luettua nopeassa rytmissä. Sen verran mielenkiintoinen ja mukaansa tempaava juoni kirjassa oli. Kirjassa on reilu 500 sivua, jotka on jaoteltu 70 lukuun. Jokainen luku vie juonta aina askelen verran eteenpäin. Juuri sen verran, että kiinnostus säilyy ja seuraavakin luku tulee "tavattua" lähes huomaamatta😊

Viidennen artiklan jälkeen syntyi tarve lukea myös sarjan "esikoisteos", Punainen verkko. Tätä ei kirjakaupoista enää löytynyt; ainakaan alelaareista. Nyt olikin hyvä hetki käydä kirjaston palvelut lävitse. Ja kas kummaa, sieltähän se löytyi luettavaksi. Siinä missä "Viidennessä artiklassa" kuvailtiin Venäjän vaikuttamista Euroopasaa, oli tässä ensimmäisessä osassa pääpaino Kiinan vaikutuspyrkimyksissä. Pelottavan todenmukaisia "skenaarioita" molemmat kirjat. Esitetyt uhkakuvat voi helposti nähdäkin jo maailman uutistarjontaan seuraamalla 😑

Uusin kirja, "Viimeinen vyöhyke" on juuri julkaistu, joten menee hetki ennen kuin sen saa luettavakseen kirjaston varausjonon kautta tai onnistuu löytämään "edullisesti" jostain nettipalvelusta kuten "Bookcrossing.com" Tätä odotellessa.

 

@ri ...-.-

Aamos Honka on suomalainen jännityskirjailija, joka kirjoittaa salanimellä työnsä vuoksi. Hänellä on yli kymmenen vuoden kokemus tiedustelumaailmasta Suomessa, ja tämä tausta näkyy vahvasti hänen teostensa ajankohtaisissa, kansainvälisiin kriiseihin kytkeytyvissä juonissa.

Honka on koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri Turun kauppakorkeakoulusta ja asuu perheensä kanssa saaristossa. Hänen esikoisteoksensa Punainen verkko (2025) nousi nopeasti menestykseksi ja palkittiin BookBeatin Vuoden kotimainen tulokas -palkinnolla. Sitä seurasivat Viides artikla (2025) ja Viimeinen vyöhyke (2026), jotka jatkavat Janne Peura -sarjan poliittis-jännitteistä tarinaa.