Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puolustusvoimat. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Puolustusvoimat. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. toukokuuta 2026

Kenraali Jarmo Lindberg – Ilmavoimien suunnannäyttäjästä koko puolustusvoimien uudistajaksi


ISBN 978-951-0-51803-8

Kun Jarmo Lindberg astui puolustusvoimien komentajaksi vuonna 2014, Suomi oli siirtymässä uuteen turvallisuuspoliittiseen aikakauteen. Venäjän toiminta Krimillä oli muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä, ja puolustusvoimien oli vastattava tilanteeseen nopeasti ja määrätietoisesti. Lindbergin tausta ilmavoimien komentajana näkyi heti: hän toi mukanaan selkeän, operatiivisen ajattelun ja vahvan ymmärryksen modernin sodankäynnin vaatimuksista.

Lindbergin komentajakausi oli ennen kaikkea valmiuden vahvistamisen aikaa. Hän korosti, että puolustusvoimien on kyettävä reagoimaan nopeasti ja uskottavasti, ja tämä näkyi sekä harjoitustoiminnan lisääntymisenä että joukkojen valmiuden nostamisena. Hänen johdollaan puolustusvoimat siirtyi kohti mallia, jossa reservin ja kantahenkilökunnan yhteistoiminta oli entistä tiiviimpää ja jossa koko organisaatio oli paremmin varautunut äkillisiin muutoksiin.

Kansainvälinen yhteistyö nousi Lindbergin kaudella uudelle tasolle. Suomi syvensi kumppanuuttaan Naton kanssa, osallistui laajoihin harjoituksiin ja vahvisti kahdenvälisiä suhteita erityisesti Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Lindberg piti tärkeänä, että suomalaiset joukot harjoittelevat yhdessä liittolaisten kanssa, sillä se parantaa yhteensopivuutta ja antaa realistisen kuvan modernin kriisin vaatimuksista. Hänen aikanaan Suomi nousi kansainvälisesti arvostetuksi toimijaksi, jonka osaamiseen luotettiin.

Lindbergin komentajakauden näkyvimpiä hankkeita oli HX-hävittäjähankinnan valmistelu. Vaikka päätös tehtiin hänen seuraajansa aikana, Lindberg loi hankkeelle perustan: selkeät suorituskykyvaatimukset, avoimen kilpailutuksen ja tiukan analyysin siitä, millaista ilmavoimaa Suomi tarvitsee 2030-luvulla. Hänen ilmailutaustansa antoi hankkeelle uskottavuutta ja varmisti, että keskustelu pysyi teknisesti ja strategisesti oikeilla raiteilla.

Sisäisesti Lindberg toi puolustusvoimiin johtamistapaa, jossa avoimuus ja selkeä viestintä olivat keskeisiä. Hän oli näkyvä komentaja, joka esiintyi aktiivisesti julkisuudessa ja pyrki avaamaan puolustusvoimien toimintaa kansalaisille. Tämä lisäsi luottamusta ja teki puolustusvoimista aiempaa läpinäkyvämmän organisaation.

Kun Lindberg jätti tehtävänsä vuonna 2019, puolustusvoimat oli monella tavalla vahvempi kuin hänen kautensa alussa. Valmius oli korkeammalla tasolla, kansainvälinen yhteistyö oli syventynyt ja tulevaisuuden suurhankkeet etenivät vakaalla pohjalla. Hänen perintönsä näkyy edelleen siinä, miten Suomi rakentaa puolustustaan nopeasti muuttuvassa maailmassa.---


Summa summarum in English:

Jarmo Lindberg served as Finland’s Chief of Defence from 2014 to 2019, a period marked by rising tensions in Europe and growing demands on national readiness. With a strong background in the Air Force, he brought an operational, forward‑leaning mindset to the entire defence organization. His tenure focused on strengthening rapid readiness, increasing training intensity and ensuring that both active forces and the reserve could respond quickly to sudden changes in the security environment. Under his leadership, Finland deepened its cooperation with NATO and key partners such as Sweden and the United States, participating in major joint exercises and improving interoperability. Lindberg also laid the groundwork for the HX fighter program, defining the requirements and strategic direction for Finland’s next-generation air capability. His leadership style emphasized transparency, clear communication and public engagement, helping to build trust in the Defence Forces. By the end of his term, Finland’s defence posture was more agile, internationally connected and better prepared for modern security challenges.

perjantai 29. toukokuuta 2026

"Silloin emme vielä tienneet" – Jarmo Lindbergin muistelmat kulissien takaa


ISBN 978-951-0-51803-8 (WSOY)

Pääsin lukemaan lähes uunituoreeltaan Jarmo Lindbergin muistelmateoksen. Reilu 500 sivuinen tekstikokonaisuus tulikin luettua aika nopeasti. Sen verran mielenkiintoisia aiheita kirjassa käsiteltiin ja kerrontakin oli oikein sujuvaa, mikä teki teoksesta helppolukuisen. Monet hienot kuvat tekivät mielenkiintoisen lisän kirjaan.

Jarmo Lindbergin "Silloin emme vielä tienneet" on muistelmateos, joka avaa suomalaisen puolustus- ja turvallisuuspolitiikan kulisseja tavalla, johon vain harva on pystynyt. Lindbergin ura ulottuu Hornet-hankinnan alkuvuosista aina puolustusvoimien komentajan tehtävään saakka, ja kirja rakentuu tämän pitkän kaaren ympärille. Lopputuloksena on teos, joka on yhtä aikaa henkilökohtainen, analyyttinen ja yllättävänkin suorapuheinen.

Lindberg kirjoittaa urastaan selkeällä ja rauhallisella otteella, joka heijastaa hänen tapaansa johtaa. Hän ei sorru sankaritarinoihin, vaan kuvaa tapahtumia ja päätöksiä sellaisina kuin ne hänen näkökulmastaan olivat: monimutkaisina, usein kiireisinä ja toisinaan ristiriitaisina. Kirjan vahvuus on juuri tässä – se ei yritä kiillottaa menneisyyttä, vaan näyttää, miten puolustusvoimien isot ratkaisut syntyvät paineen, tiedon ja epävarmuuden ristiaallokossa.

Erityisen kiinnostavia ovat jaksot, joissa Lindberg kuvaa Suomen turvallisuusympäristön muutosta 2010-luvulla. Hän kertoo avoimesti siitä, miten valmiutta nostettiin, miten kansainvälinen yhteistyö syveni ja millaisia keskusteluja käytiin kulisseissa, kun Euroopan turvallisuustilanne alkoi kiristyä. Nämä kohdat tekevät kirjasta arvokkaan dokumentin ajasta, jolloin Suomen puolustuspolitiikka otti ratkaisevia askelia kohti nykyistä linjaansa.

Teos ei kuitenkaan ole pelkkää strategiaa ja politiikkaa. Lindberg avaa myös henkilökohtaisia kokemuksiaan lentäjänä, komentajana ja julkisuuden henkilönä. Hän kuvaa, miten ura vaikutti perheeseen, millaisia paineita näkyvä asema toi mukanaan ja miten hän itse suhtautui kritiikkiin ja vastuuseen. Nämä hetket tuovat kirjaan lämpöä ja inhimillisyyttä, joka tekee siitä enemmän kuin sotilaan urakertomuksen.

"Silloin emme vielä tienneet" on kokonaisuutena harkittu ja hyvin rytmitetty muistelmateos. Se tarjoaa lukijalle sekä sisäpiirin näkökulmaa että laajempaa ymmärrystä siitä, miten Suomen puolustusvoimat ovat muuttuneet viime vuosikymmenten aikana. Lindbergin ääni on rauhallinen, analyyttinen ja ajoittain jopa humoristinen, mikä tekee lukukokemuksesta yllättävän kevyen, vaikka aihepiiri on painava.

Jos suomalainen turvallisuuspolitiikka, ilmailu tai johtaminen kiinnostavat, tämä kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen. Se on kertomus urasta, joka kulki läpi murroskausien – ja samalla tarina siitä, miten päätöksiä tehdään silloin, kun tulevaisuudesta ei vielä tiedetä mitään.


@ri

torstai 23. huhtikuuta 2026

Turvallisuuspolitiikan murros ja jatkuvuus Suomessa

 



ISBN: 978-951-1-33587-0

Kierrätyskeskuksen kirjahyllyjä tutkaillessa tuli käsiin lähihistoriaan painottuvat Jari Korkin teos: "Puolustuksen paluu - Jussi Niinistön vartiovuoro". Kirja tuoreus, hinta (3 eur) ja kustantaja, Otava, saivat tekemään rajun ostopäätöksen kirjan osalta. Kirja osoittautuikin hyväksi taustoittajaksi niihin puolustusvoimiin ja maanpuolustukseen yleensäkin liittyviin hankkeisiin, jotka pääsivät todella vauhtiin juuri Niinistön vahtivuorolla. Näin jälkikäteen onkin mukava tarkastella niitä taustoituksia, jotka johtivat nykyisiin puolustusteknisiin ratkaisuihin. Samalla on ollut mielenkiintoista havaita, kuinka puolustusministerin salkun arvo hallituksessa on noussut melkoisesti. Enää ei tuo ministerin virka ole ns. "palkintopesti", kuten se monina vuosina hieman on näyttänyt olevan.

Internetin tiedonlouhinnan tuloksena jatkoin hieman syvemminkin tuota puolustusministereihin liittyvää selvittelyä. Ja paljon on vettä virrannut Vuoksessa ja tapahtunut maailmalla siitä kun aloitin selvittelyn 1990-luvulta eteenpäin. 1990-luvun alussa itsekin "hyökkäsin" osaksi puolustusteknisiä haasteita, mikä näin jälkikäteen arvioituna antaa oman, mielenkiintoisen perspektiivinsä asiaan. 

1990-luku merkitsi Suomelle historiallista käännettä. Kylmän sodan päättyminen, taloudellinen lama ja länsi-integraatio loivat täysin uuden toimintaympäristön myös puolustuspolitiikalle. Tässä muutoksessa keskeisessä roolissa ovat olleet Suomen puolustusministerit – kukin omalla tavallaan muovaamassa maan turvallisuuslinjaa.

1990-luku: kohti länttä ja kansainvälisiä tehtäviä

Elisabeth Rehn nousi vuonna 1990 Suomen ensimmäiseksi naispuolustusministeriksi aikana, jolloin koko Euroopan turvallisuusjärjestys oli murroksessa. Hänen kautensa aikana Suomi suuntautui määrätietoisesti kohti länttä, ja valmistautuminen Euroopan unioni-jäsenyyteen vaikutti myös puolustuspoliittiseen ajatteluun. Samalla Suomen osallistuminen kansainvälisiin kriisinhallintaoperaatioihin, erityisesti Balkanilla, laajeni merkittävästi.

Ilmavoimien osalta tehtiin 1992 varsin merkittävä hankintapäätös kun päätettiin hankkia F/A-18 Hornet hävittäjät Yhdysvalloista. Koneiden toimitus alkoi 1995 ja kaikki koneet olivat käytössä vuoteen 2000 mennessä.

Rehnin jälkeen Anneli Taina jatkoi 1990-luvun puolivälissä samalla linjalla. EU-jäsenyyden alkuvuosina Suomi haki paikkaansa osana eurooppalaista turvallisuusyhteisöä. Puolustusvoimien rakennemuutosten valmistelu käynnistyi, ja rauhanturvaamisesta tuli yhä keskeisempi osa Suomen kansainvälistä roolia.

Vuosikymmenen lopulla Jan-Erik Enestam vei eteenpäin puolustusvoimien modernisointia. Samalla Suomessa alkoi voimistua keskustelu yhteistyöstä NATOn kanssa – vielä varovaisesti, mutta selvästi aiempaa avoimemmin.


2000-luku: rakennemuutoksia ja kansainvälisiä operaatioita

2000-luvun alussa Seppo Kääriäinen joutui tekemään vaikeita päätöksiä puolustusvoimien rakenteesta. Säästöpaineet johtivat varuskuntaverkoston tarkasteluun ja organisaation keventämiseen. Samalla Suomi oli aktiivisesti mukana Afganistanissa ISAF-operaatiossa, mikä kuvasti maan sitoutumista kansainväliseen kriisinhallintaan.

Hänen seuraajansa Jyri Häkämies toi turvallisuuspoliittiseen keskusteluun selkeän geopoliittisen näkökulman. Hänen tunnettu linjauksensa Venäjän, Yhdysvaltojen ja EU:n merkityksestä kuvasi Suomen asemaa suurvaltojen välissä. Samalla puolustusyhteistyö erityisesti Ruotsin kanssa tiivistyi.


2010-luku: uudistuksia ja kasvavaa jännitettä

2010-luvun alussa puolustusvoimauudistus nousi keskiöön. Stefan Wallin ja hänen seuraajansa Carl Haglund toteuttivat laajoja rakenteellisia muutoksia, joihin kuului myös varuskuntien lakkautuksia. Päätökset herättivät voimakasta keskustelua eri puolilla maata. Tähän ajankohtaan ajoittui myös paljon kritisoitu liittyminen Ottawan miinasopimukseen 2012.

Jussi Niinistö kaudella turvallisuusympäristö muuttui nopeasti Venäjän toimien seurauksena Ukrainassa vuonna 2014. Tämä johti puolustusmäärärahojen kasvuun ja yhteistyön syventämiseen NATO:n kanssa, mukaan lukien isäntämaasopimus. Samalla käynnistettiin merkittäviä hankkeita, kuten Laivue 2020. Tämän lisäksi Niinistön kaudelle ajoittuu maavoimia merkittävästi tukevat hankinnat kuten vastatykistötutkat Israelista ja K9 ("Moukari") panssarihaupitsien hankkiminen Koreasta.


2020-luku: historiallinen käänne NATO-jäsenyyteen

2019 aloittanut Antti Kaikkonen joutui toimimaan poikkeuksellisessa tilanteessa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan 2022 muutti Suomen turvallisuuspolitiikan perustaa. Pitkään jatkunut sotilaallinen liittoutumattomuus päättyi, kun Suomi haki NATO-jäsenyyttä vuonna 2022. Kaikkosen kaudella tehtiin myös päätös HX-hävittäjähankinnasta, jossa valittiin F-35-hävittäjät.

Lyhyen sijaisuuden jälkeen Antti Häkkänen on vastannut uuden aikakauden käytännön toteutuksesta. Suomen liityttyä NATOn jäseneksi vuonna 2023 painopiste on siirtynyt liittokunnan rakenteisiin integroitumiseen, puolustusyhteistyön syventämiseen ja nopeasti muuttuvaan turvallisuusympäristöön vastaamiseen. Ottawan miinasopimuksestakin päästiin eroon 2026.



 Muutoksen kaari

Kolmen vuosikymmenen aikana Suomen puolustuspolitiikka on kulkenut pitkän matkan. 1990-luvun varovaisesta länsi-integraatiosta on edetty täysjäsenyyteen sotilasliitossa. Samalla puolustusvoimat on uudistettu useaan otteeseen, ja kansainvälisestä kriisinhallinnasta on tullut olennainen osa Suomen roolia maailmalla.

Yksi asia on kuitenkin säilynyt: tarve sopeutua nopeasti muuttuvaan turvallisuusympäristöön. Tässä työssä puolustusministereillä on ollut keskeinen rooli – usein vaikeiden päätösten tekijöinä aikana, jolloin historia ei ole koskaan täysin ennustettavissa.




keskiviikko 31. tammikuuta 2024

Tieto tulevasta Puolustusvoimain komentajasta osoittatui oikeaksi

 

Janne Jaakkola, PV:n komentaja 1.4.2024 alkaen

Laitoin eilen ennusteen viimeisimpien tietojeni mukaan siitä, kenet Presidentti Niinistö tänään nimeää Puolustusvoimien komentajan virkaan. Ja niinhän siinä kävi, että ennustus vai olisiko ollut peräti tieto osoittautui täysin oikeaksi. Hahmotelma valinnan osalta siis osui 100% kohdilleen. Näin jälkikäteen olisikin mukava jossain yhteydessä nähdä mitä aiheeseen liittyvällä esittely- ja perustelumuistiolla on asiasta kerrottu.

Pitkä palvelus operatiivisissa joukoissa on varmasti auttanut lukemaan näitäkin asioita hieman eri valossa kuin mitä julkisessa mediassa aina aiheesta kerrotaan. Kulissien taaksekin on hyvä nähdä. Mutta hyvä näin: kohdilleen osui ja voitto vedonlyönnin osalta tuli kotiin.


Alla nosto eilen julkaisemastani puoltojärjestyksestä:

Tämän pidemmittä perusteitta laitan omalle listalleni ehdokkaat seuraavaan puoltojärjestykseen:

  1. Janne Jaakkola (56)
  2. Pasi Välimäki (58)
  3. Vesa Virtanen (57)


😎 / @ri 

tiistai 30. tammikuuta 2024

Puolustusvoimien komentaja vaihtuu ilman vaaleja

Tässäkö uusin salainen aseemme?


Puolustusvoimien komentaja, kenraali Timo Kivinen, jättää tehtävänsä maaliskuun lopussa 2024 kun hänen viisivuotiskausi komentajana tulee täyteen. Lappeenrantalainen Kivinen onkin hoitanut mallikkaasti tehtäväänsä ja ollut omalta osaltaan ohjaamassa Suomea kohti NATO-jäsenyyttä.

Syksyllä 2023 Kivisen seuraajaksi oli tarjolla kaikkiaan yhdeksän ehdokasta, mutta näin loppumetreille ja viimeiselle esittelykierrokselle on selvinnyt vain kolme kandidaattia. Keskiviikon, 30.1.2024, presidentin esittelyssä sitten varmasti selviää kuka kolmesta pääsee Puolustusvoimien johtoon tuleviksi viideksi vuodeksi. Puolustusvoimien "huipulle" saadaankin näin sopivasti niin uusi Presidentti kuin komentajakin - eroa tehtävään astumisilla tuleekin olemaan vain kuukausi.

Kolmen kenraalin joukosta on siis valinta tehtävä. Puolustusvoimien komentajat on valittu yleensä kenraalikunnan kokeneimmista ja ehdokkaita palvelee niin pääesikunnassa kuin puolustushaarojen johtajina.

Nopean OSINT-tiedustelun perusteella viime vuosikymmenien aikana ylin upseeristo on ohitettu nimityksessä vain kerran. Vuonna 1965 presidentti Kekkonen nimitti komentajaksi Yrjö Keinosen. Tämä Mannerheim-ristin ritari ohitti tuolloin virkaiältään vanhemmat ja kokeneemmat sotilaat. Keinonen joutui eromaan ennen kauden loppua jo 30.4.1969. Syyksi eroonsa Keinonen kertoi tuolloin tuntuvat leikkaukset puolustusmäärärahoissa. Toki hieman epäsuosioon joutuneella päälliköllä oli mahdollisesti myös muitakin perusteluja vetäytymiselleen: Presidentti Kekkonen ei pitänyt YYA-sopimuksen kritisoinnista eikä muistakaan vihjailuista ko. sopimukseen liittyen. Olikohan tämä se päällimmäinen syys kuitenkin siihen, että komentaja sai luvan väistyä (?)

Kolmesta "finaaliin" selvinneestä kenraalikunnan edustajasta on hieman hankalaa vetää johtopäätöksiä siitä, kenestä lopulta nimitetään PV:n komentajaksi. Tehtävään haetaan nyt henkilöä, joka johtaa puolustusvoimat Nato-aikaan. Toki nythän jo ollaan osana NATO:a, joten näiltä osin lieneekin se tärkein tehtävä huolehtia siitä kuinka vastaamme NATO:n vaatimuksiin ja sitoumuksiin sekä tietysti tärkeimpänä oman puolustuskykymme säilyttäminen. Se tarkoittaa yhteistyökykyä ja kansainvälistä näkemystä myös NATO:n ulkopuolisiin asioihin sotilasteknisesti. 

Oma spekulaatio valinnasta 🧐(se sallitakoon näin eläkeläisen majasta, evp):

Ikä voi karsia hakijoita: komentajan kausi on viisi vuotta, siis yksi vähemmän kuin presidentillä. Kaikilta ehdokkailta löytyy paljon kansainvälistä kokemusta, joten sillä perusteella ei oikein eroja ehdokkaisiin saada. Puolustusvoimathan kierrättävä upseereitaan kansainvälisissä tehtävissä, joten kokemusta kertyy huomaamatta; ja yhä enemmän NATO:n myötä jatkossa. 

Paljonko painoarvoa annetaan työskentelylle Pääesikunnassa jää nähtäväksi. Tässä tapauksessahan Maavoimien komentaja jäisi rannalle lopullisessa valinnassa. En pidä sitä kuitenkaan todennäköisenä vaihtoehtona. Mielestäni jo se seikka ettei henkilö ole vielä toiminut virkaurallaan Puolustusvoimain komentajan adjutanttina voitaisiin lukea hakijan eduksi 🤔

Painoarvossaan kultaa onkin varmasti se minkälaisissa minkälainen kosketus henkilöllä on koko PV:n toimintaan. Näin tarkasteltuna Maavoimien komentajan, Pasi Välimäen, listalta ei nouse esille sellaista tehtävää, missä kaikki aselajit olisivat koossa edustettuina. Pääpaino vahvasti maavoimissa. Janne Jaakkola sitä vastoin toimii PV:n strategiapäällikkönä ja kokemusta myös niin suunnittelun kuin logistiikankin osalta. Juurikin niitä asioita, joita tehtävässä tarvitaan nyt ja jatkossakin NATO-integraation syventämisessä.

Tämän pidemmittä perusteitta laitan omalle listalleni ehdokkaat seuraavaan puoltojärjestykseen:

  1. Janne Jaakkola (56)
  2. Pasi Välimäki (58)
  3. Vesa Virtanen (57)
Lopullisen valinnan tekee sitten toki Presidentti Niinistö. Palaamme aiheeseen ja ennusteen onnistumiseen heti tuloksen varmistuttua.

PS: AI-keinoäly ei suostunut ottamaan kantaa ehdokkaiden onnistumiseen valinnassa. Samoin kuin Presidentin vaalien tulosta tiedusteltaessa. Tämä näin pienenä loppukuriositeettinä aiheeseen.

(PV:n kuva-arkisto 2024)


OSIN-tietdot ehdokkaista:

Janne Jaakkola, 56, on Puolustusvoimien strategiapäällikkö. Hän on toiminut aiemmin muun muassa Pääesikunnan suunnittelupäällikkönä ja logistiikkapäällikkönä Pääesikunnassa. Hänellä on myös pitkä kokemus Utin jääkärirykmentistä niin Laskuvarjojääkärikoulusta kuin muistakin tehtävistä. Jaakkola oli Puolustusvoimain komentajan adjutantti vuosina 2004–2007.


Vesa Virtanen, 57, on Pääesikunnan päällikkö. Aiemmin hän on ollut muun muassa Puolustusvoimien henkilöstöpäällikkö ja Pääesikunnan suunnittelupäällikkö. Virtasella on monipuolinen kokemus erilaisista tehtävistä, ja hänkin on toiminut 2000-luvun alussa hetken Puolustusvoimain komentajan adjutanttina sekä sen jälkeen EU:n sotilaskomitean puheenjohtajan adjutanttina Brysselissä. Virtanen on myös valmistunut valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1994 pääaineenaan kansainvälinen politiikka.


Pasi Välimäki, 58, eroaa Jaakkolasta ja Virtasesta siinä, ettei työskentele tällä hetkellä Pääesikunnassa vaan on Maavoimien komentaja. Välimäen aiemmat pestit ovat olleet Puolustusvoimien operaatiopäällikkö ja Karjalan prikaatin komentaja. Hänellä on paljon kokemusta kansainvälisistä tehtävistä ja EMBA-maisteritutkinto Aalto-yliopistosta vuodelta 2010. Hän on myös valmistunut kansallisen turvallisuusstrategian maisteriksi Washington DC:n National Defense Universitysta 2016.








Puolustusvoimain komentajaksi on tarjolla vain miehiä, sillä palveluksessa olevassa kenraalikunnassa ei ole yhtään naista.


Historian siipien havinaa - KAL007

  Kylmän sodan traaginen lento KAL007 – lento, joka eksyi kylmän sodan ...