Kenraali Jarmo Lindberg – Ilmavoimien suunnannäyttäjästä koko puolustusvoimien uudistajaksi

ISBN 978-951-0-51803-8

Kun Jarmo Lindberg astui puolustusvoimien komentajaksi vuonna 2014, Suomi oli siirtymässä uuteen turvallisuuspoliittiseen aikakauteen. Venäjän toiminta Krimillä oli muuttanut Euroopan turvallisuusympäristöä, ja puolustusvoimien oli vastattava tilanteeseen nopeasti ja määrätietoisesti. Lindbergin tausta ilmavoimien komentajana näkyi heti: hän toi mukanaan selkeän, operatiivisen ajattelun ja vahvan ymmärryksen modernin sodankäynnin vaatimuksista.

Lindbergin komentajakausi oli ennen kaikkea valmiuden vahvistamisen aikaa. Hän korosti, että puolustusvoimien on kyettävä reagoimaan nopeasti ja uskottavasti, ja tämä näkyi sekä harjoitustoiminnan lisääntymisenä että joukkojen valmiuden nostamisena. Hänen johdollaan puolustusvoimat siirtyi kohti mallia, jossa reservin ja kantahenkilökunnan yhteistoiminta oli entistä tiiviimpää ja jossa koko organisaatio oli paremmin varautunut äkillisiin muutoksiin.

Kansainvälinen yhteistyö nousi Lindbergin kaudella uudelle tasolle. Suomi syvensi kumppanuuttaan Naton kanssa, osallistui laajoihin harjoituksiin ja vahvisti kahdenvälisiä suhteita erityisesti Ruotsin ja Yhdysvaltojen kanssa. Lindberg piti tärkeänä, että suomalaiset joukot harjoittelevat yhdessä liittolaisten kanssa, sillä se parantaa yhteensopivuutta ja antaa realistisen kuvan modernin kriisin vaatimuksista. Hänen aikanaan Suomi nousi kansainvälisesti arvostetuksi toimijaksi, jonka osaamiseen luotettiin.

Lindbergin komentajakauden näkyvimpiä hankkeita oli HX-hävittäjähankinnan valmistelu. Vaikka päätös tehtiin hänen seuraajansa aikana, Lindberg loi hankkeelle perustan: selkeät suorituskykyvaatimukset, avoimen kilpailutuksen ja tiukan analyysin siitä, millaista ilmavoimaa Suomi tarvitsee 2030-luvulla. Hänen ilmailutaustansa antoi hankkeelle uskottavuutta ja varmisti, että keskustelu pysyi teknisesti ja strategisesti oikeilla raiteilla.

Sisäisesti Lindberg toi puolustusvoimiin johtamistapaa, jossa avoimuus ja selkeä viestintä olivat keskeisiä. Hän oli näkyvä komentaja, joka esiintyi aktiivisesti julkisuudessa ja pyrki avaamaan puolustusvoimien toimintaa kansalaisille. Tämä lisäsi luottamusta ja teki puolustusvoimista aiempaa läpinäkyvämmän organisaation.

Kun Lindberg jätti tehtävänsä vuonna 2019, puolustusvoimat oli monella tavalla vahvempi kuin hänen kautensa alussa. Valmius oli korkeammalla tasolla, kansainvälinen yhteistyö oli syventynyt ja tulevaisuuden suurhankkeet etenivät vakaalla pohjalla. Hänen perintönsä näkyy edelleen siinä, miten Suomi rakentaa puolustustaan nopeasti muuttuvassa maailmassa.---

Summa summarum in English:

Jarmo Lindberg served as Finland’s Chief of Defence from 2014 to 2019, a period marked by rising tensions in Europe and growing demands on national readiness. With a strong background in the Air Force, he brought an operational, forward‑leaning mindset to the entire defence organization. His tenure focused on strengthening rapid readiness, increasing training intensity and ensuring that both active forces and the reserve could respond quickly to sudden changes in the security environment. Under his leadership, Finland deepened its cooperation with NATO and key partners such as Sweden and the United States, participating in major joint exercises and improving interoperability. Lindberg also laid the groundwork for the HX fighter program, defining the requirements and strategic direction for Finland’s next-generation air capability. His leadership style emphasized transparency, clear communication and public engagement, helping to build trust in the Defence Forces. By the end of his term, Finland’s defence posture was more agile, internationally connected and better prepared for modern security challenges.

Kenraali Gustav Hägglund – modernin puolustusvoiman rakentaja

ISBN 978-951-1-33377-7 Otava 2018

Jarmo Lindbergin juuri julkaistun muistelmateoksen rinnalla kaivoin kirjakaapista esiin Gustav Hägglundin muistelmateoksen vuodelta 2018. Vahvaa tekstiä molemmissa kirjoissa. Ajan hermolla on oltu puolustusteknisissä asioissa niin Hägglundin aikana (1994-2001) kuin Lindberginkin (2014-2019) kaudella. Molemmilla kirjoilla on oma, tärkeä painoarvo käsiteltäessä Suomen poliittista ilmapiiriä Puolustusvoimien suunnalta tarkasteltuna. Siinä missä Hägglundin muistelmat on pakattu reiluun 140 sivuun on Lindbergin kirjassa aineistoa yli 500 sivua. Sivumäärät eivät kuitenkaan kerro koko totuutta teoksista.

Kun suomalainen puolustuskeskustelu kääntyy 1990‑luvun murrosvuosiin, yksi nimi nousee väistämättä esiin: kenraali Gustav Hägglund. Hänen kautensa puolustusvoimien komentajana vuosina 1994–2001 osui aikaan, jolloin kylmän sodan jälkeinen Eurooppa haki uutta suuntaa ja Suomen oli määriteltävä oma roolinsa muuttuneessa turvallisuusympäristössä. Hägglundin johtajuus näkyi ennen kaikkea siinä, että hän uskalsi tarttua suuriin rakenteellisiin uudistuksiin ja tehdä niistä uuden aikakauden lähtökohdan.

Hägglundin komentajakausi oli jatkuvaa tasapainoilua perinteisen aluepuolustuksen ja modernin, liikkuvamman puolustusjärjestelmän välillä. Hän näki varhain, että Suomen oli kehitettävä joukkojaan laadullisesti, ei määrällisesti. Tämä ajattelu johti siihen, että varusmieskoulutusta uudistettiin perusteellisesti, palvelusaikoja muokattiin ja koulutuksen sisältöä tiivistettiin. Hägglundin tavoitteena oli poistaa tyhjäkäyntiä ja lisätä johtamiskokemusta – ja samalla varmistaa, että reserviin siirtyvät suomalaiset olivat paremmin koulutettuja kuin koskaan aiemmin.

Kansainvälinen yhteistyö oli Hägglundille luonteva osa modernia puolustusta. Hänen kaudellaan Suomi liittyi Naton rauhankumppanuusohjelmaan ja osallistui ensimmäisiin laajoihin Nato-johtoisiin kriisinhallintaoperaatioihin Balkanilla. Hägglund korosti, että suomalaisupseerien oli opittava toimimaan monikansallisissa ympäristöissä, sillä tulevaisuuden kriisit eivät pysyisi valtioiden rajojen sisällä. Tämä ajattelu loi pohjan Suomen myöhemmälle kansainväliselle profiilille ja vahvisti puolustusvoimien osaamista tavalla, joka näkyy edelleen.

Hägglundin kaudella myös puolustushaarojen rakenteita uudistettiin. Merivoimien ja rannikkotykistön yhdistäminen oli yksi hänen näkyvimmistä ratkaisuistaan, ja se loi pohjan nykyiselle meripuolustuksen kokonaisuudelle. Samalla ilmavoimat siirtyi Hornet‑aikaan, mikä oli valtava teknologinen harppaus ja osoitus siitä, että Suomi oli valmis investoimaan puolustuksensa tulevaisuuteen.

Hägglundin johtamistyyli oli yhdistelmä analyyttisyyttä ja käytännönläheisyyttä. Hän ei kaihtanut vaikeita päätöksiä, mutta perusteli ne aina avoimesti ja johdonmukaisesti. Hänen kaudellaan otettiin käyttöön myös turvallisuus- ja puolustuspoliittiset selonteot, jotka ovat sittemmin muodostuneet suomalaisen turvallisuuspolitiikan kulmakiveksi. Selontekomenettely toi päätöksentekoon pitkäjänteisyyttä ja läpinäkyvyyttä – kaksi asiaa, joita Hägglund piti välttämättöminä demokraattisessa yhteiskunnassa.

Kun Hägglund siirtyi komentajakauden jälkeen EU:n sotilaskomitean ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, hän vei mukanaan saman periaatteen, joka oli ohjannut häntä Suomessa: puolustuksen on muututtava maailman mukana. Hänen työnsä vaikutukset näkyvät yhä sekä suomalaisessa puolustusjärjestelmässä että Euroopan turvallisuusrakenteissa.

Gustav Hägglundin perintö on ennen kaikkea ajatus siitä, että vahva puolustus rakentuu sekä kotimaisesta osaamisesta että kansainvälisestä yhteistyöstä. Hänen kautensa oli suunnanmuutos, joka teki suomalaisesta puolustusvoimasta modernin, ketterän ja kansainvälisesti verkottuneen – juuri sellaisen, jota 2000‑luvun turvallisuusympäristö vaatii.

@ri

Summa summarum in English:

Gustav Hägglund, who served as Finland’s Chief of Defence from 1994 to 2001, played a central role in modernizing the Finnish Defence Forces during a period of major geopolitical change. He shifted the focus from large mass armies to smaller, better‑trained and better‑equipped units, and reformed conscription by streamlining training and adjusting service lengths. Under his leadership, Finland deepened its international cooperation, joined NATO’s Partnership for Peace program and took part in crisis‑management operations in the Balkans. Hägglund also oversaw significant structural reforms, including the integration of the Navy and Coastal Artillery and the transition to F/A‑18 Hornet fighters. His tenure emphasized transparency, long‑term planning and adapting national defence to a rapidly evolving security environment.

Rajatapausksia: Kapeakaistaista aaltomuotoa

 

Turun Sanomien uutisointia kenttäradioiden osalta

Nyt kun sattuneesta syystä on hallitus löysännyt budjettinyörejään ja laittanut euroja lisää myös maanpuolustukseen - hyvä niin. Otsikoihin pääsi myös tuo melkoisen muhkealta kuulostava sijoitus radiokaluston ohjelmistokehitykseen kapeakaistaisten aaltomuotojen osalta. No, kuten meneillään oleva Ukrainan sota on osoittanut, on toimimaton tai heikosti toimiva viestikalusto ajanut isonkin armeijan suorastaan pulaan. Toimivat viestiyhteydet johtamisen osalta ovat tärkeitä niin sodan kuin rauhankin aikana. Mikäli viestiverkko ei toimi, jääkin jäljelle ne lähettiyhteydet eli "hiljaiset huopikkaat".

Rajavartiolaitoksessa oltiin näiden ohjelmistoradioiden (OHRA) ja kapeakaistamodulaatioiden osalta hieman etuajassa: jo vuonna 1997 hankittiin Rajakoululle neljä kappaletta HF-radioita, sopivat äänikortit ja tietokoneet ohjelmistojen osalta. Tuolloin ei vielä ollut saatavilla nykyisin niin suosittuja SDR (ohjelmistoradioita). SDR-radioissahan on koko paketti käytännössä samassa kasassa ja tarvittaessa komponentit mahtuvat pieneenkin tilaan (radioon) - tosin antenni on ehkä se hankalimmin sijoitettava osa kokonaisuutta.

Rajalla toimittiin OHRA:n tiimoilta reilu 10 vuotta. Tuona aikana testailtiin ja kokeiltiin useita erilaisia lähetelajeja erilaisissa ympäristöissä: niin vapaassa jakelussa olevia, lähinnä radioamatöörien käytössä olleita lähetelajeja, kuin myös vain viranomaiskäytössä olleita, joissa voitiin käyttää myös salausta viestien lähettämisessä. Eräässäkin harjoituksessa ihmeteltiin kuinka hyvin osa sanomista kulki, vaikka harjoitusteknisistä syistä johtuen käytössä oleville kanaville oli simuloitu erilaisia häiriöitä ja muuta viestiteknistä vaikuttamista.

RjKK:n jäsenillä on vielä osa vastaavaa kalustoa käytössä, joten aina silloin tällöin omissa harjoituksissamme testailemme signaalien kulkua ja siinä samalla muistelemme kuinka asiat osattiin ennen tehdä.

@ri

Sun Tzu ja Venäjän armeijan sodankäynti Ukrainassa - Сунь-Цзы и боевые действия российской армии в Украине

 

Ajalta ennen....

En vielä puoli vuotta sitten olisi uskonut kuinka heikosti tuo Venäjän armeija toimii ja osaa käyttää resurssejaan oikeassa sodankäynnissä. Maan rajojen sisällähän tuo onnistuu helposti omia kansalaisiaan vastaan, mutta sitten kun vastassa on se "oikea" vihollinen, tilanne muuttuu totaalisesti. No, tämähän on nähty jo aikojen saatossakin, jos muistellaan ns. Talvisodan -opetuksia 1939-1940. 

Olisi kyllä luullut, että Venäjän "ylikapellimestari", Putin olisi osannut jo historiankin valossa hoitaa asiat paremmin, sillä hänen suosikki aineensa koulussa olivat historia ja saksankieli. Onneksi asiat eivät aina etene kuten olisi oletettavaa, vaan se isompikin löytää haastajan.

Jos ei mitään muuta sodankäyntitaitoon tule opiskeltua, niin kyllä nuo Sun Tzu:n opit kannattaisi ainakin käydä keskeisimmiltä osin kertaamassa, ennen operaatioihin ryhtymistä. Nostan tässä joitakin keskeisimpiä Sun Tzun ohjeita arvioitaviksi.

- Sotataidon huippu ei ole sadan voiton saavuttaminen sadassa taistelussa. Sotataidon huippu on vihollisen kukistaminen ilman taistelua.

- Kohtele vankeja hyvin ja pidä heistä huolta.

- Voittamattomuus perustuu puolustukseen, voiton mahdollisuus hyökkäykseen.

- Kun oma voima on riittämätön, puolustaudutaan, kun se on runsas hyökätään.

- Armeijaa voidaan verrata veteen, sillä samoin kuin vesi välttää ylämaata ja kiiruhtaa alaville maille, välttää armeija voimaa ja iskee heikkouksiin.

- Ja kuten vesi muovaa uomansa maaston mukaan, niin armeija rakentaa voittonsa suhteessa viholliseen.

- Ja kuten vedellä ei ole pysyvää muotoa, ei sodassakaan ole pysyviä olosuhteita.

- Mikään ei ole vaikeampaa kuin tehdä sotaliike. Manööverin vaikeutena on tehdä kiertotiestä kaikkein suorin tie ja kääntää epäonni omaksi eduksi.

- Älä aja vihollista nurkkaan.

- Sodan ydin on nopeus. Käytä hyväksesi vihollisen valmistautumattomuutta, kulje odottamattomia reittejä ja iske siellä, missä hän ei ole valmistautunut.

Hyvä on myös muistaa; 

Tärkeää on vihollisen voiman oikea arviointi, ja siinä merkitsevät "hallitsijan" ja kansan väliset suhteet paljon. Rakastettu ja arvostettu "hallitsija" on kova vastustaja koska hän voi nojautua tyytyväiseen, taistelutahtoiseen kansaan. Aliarvioiminen on kohtalokasta. ( Wolf H. Halsti, Ye.eversti,evp., Valt.tohtori h.c.)

Важна правильная оценка силы врага, и в этом большое значение имеют отношения между «правителем» и народом. Любимый и уважаемый "правитель" - жесткий противник, потому что может положиться на довольных, настроенных на борьбу людей. Недооценка губительна. ( Wolf H. Halsti, Ye.eversti,evp., Valt.tohtori h.c.)

Shakki ja matti - Chessmate!

//ARi\\

Puolustusvoimat 75 -100 vuotta

Huomasin tuossa viikolla, että meinasi tulla pieni työtapaturma SA-aineiston osalta: Puolustusvoimien 100 -vuotis juhlapostimerkit olivat kyllä tulleet ajallaan jo kesäkuussa, mutta silloin ei tullut hankittua tuota julkaisun ensipäiväkuorta. No, onneksi vanhingon ehti vielä korjaamaan, sillä joulupostimerkkejä tilatessa löytyi vielä toimittajalta (Posti) myös tätä PV100 -kuorta myyntiin. 

Kuori ja muut merkit saapuivat ripeästi, noin vuorokaudessa tilauksesta. Kuoren saapuessa piti kaivaa arkistosta esiin tuo vuonna 1993 julkaistu edellinen juhlajulkaisu: Puolustusvoimat 75 vuotta.

Tuo vuoden 1993 julkaisu on sen verran himmeillä väreillä tehty, että kuvaskannerilla oli hieman vaikeuksia saada kuvaa aikaiseksi. Ilman suurempi säätöjä sain siitä kuitenkin lopulta julkaisukelpoisen hi... Eroa vuoden 2018 julkaisuun on kuin yöllä ja päivällä. Toki samat teemat toistuvat, niin kuin pitääkin - hieman eri tavoin tosin.

Eri aselajit: maa-, meri- ja ilmavoimat ovat luonnollisesti aiheiden keskiössä. Vuonna 2019 kukin aselaji oli saanut kuvituksensa juhlavasti kahteen postimerkkiin. Vuonna 1993 aselajit taas esiteltiin hieman vaatimattomammin päivän erikoisleimassa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että vuonna 1993 maavoimia edusti tykistö: niin kuoren kuvituksessa kuin itse leimassa. Vuonna 1993 postimerkin kuvituksessa tuotiin esille myös erikseen rauhanturvaajat, sinibaretit.

Vuonna 2019 vietetään Rajavartiolaitoksen juhlavuotta samoilla lukemilla kuin Puolustusvoimat tänävuonna. Saas nähdä saako RVL oman postimerkin - aihetta kyllä olisi.

Sadepäivän ratoksi: "Mies jota ei ollutkaan"

THE MAN WHO NEVER WAS

Ulkoiluilmojen osalta loistavan toukokuun innoittamana tuntuu aika turhalta varautua jo tuleviin sadepäiviin. No, ei tarvitse olla koulutukseltaan meteorologi, osatakseen sanoa, että kyllä ne sateetkin vielä saapuvat. Tätä taustaa vasten olen hieman keräillyt lukemistoa, jonka avulla nuo sadepäivätkin tai pelkät löhöilyt aurinkotuolissa sujuvat mukavammin.

Nyt esiteltävä kirjavanhus tuli pelastettua roskakorista. Sitä miten se sinne oli joutunut ei tarina kerro, mutta kannen kuva ja mielenkiintoinen otsikko saivat uteliaisuuden viriämään siinä määrin, että kirja oli pelastettava. Kirjan kunto ikäisekseen oli kerrassaan hyvä; ennen osattiin kirjatkin nitoa kunnolla. Tämän teoksen leimojen perusteella kirjalla on varmasti ollut paljon lukijoita aiemminkin.

Kirja on julkaistu vuonna 1954 ja painettu Tilgmannin Kirjapainossa, Helsingissä. Kustantajana niinkin tuttu "firma" kuin OTAVA. Hintaa näkyy teoksella aikoinaan olleen 450 mk.

"Mies jota ei ollutkaan" on kertomus loistavasta harhautussuunnitelmasta, jonka liittoutuneet toteuttivat Välimeren sotanäyttämöllä huhtikuussa 1943. Näihin aikoihin he valmistelivat maihinnousua Italiaan Sisilian kautta. Saksalaisten tiedettiin odottavan hyökkäystä ja asettuneen lujiin puolustusasemiin. Sen vuoksi oli turvaututtava sotajuoneen ja pyrittävä hajottamaan vihollisvoimat pitkin Välimeren rannikkoa soluttamalla niille vääriä tietoja hyökkäyskohteista.

Tämän kirjan kirjoittaja brittiläinen komentajakapteeni Ewen Montagu, palveli silloin eri aselajien välisessä yhdyskomiteassa, jonka tehtävänä oli huolehtia sotatoimiin liittyvistä turvallisuuskysymyksistä. Pohdiskeltaessa mahdollisuuksia Sisilian puolustajien harhauttamiseksi Montagu päätyi erään toverinsa kanssa yllättävään ja monessa suhteessa uskallettuun ajatukseen, jonka toteuttaminen ylitti kuitenkin kaikki odotukset, hämäten jopa Saksan ylimmän sotilasjohdon. Suunnitelma ristittiin "Operaatio Lihahakkelukseksi"; sen salaisuutta varjeltiin äärimmäisen huolellisesti, ja suurin ansio yrityksen onnistumisesta lankesi "miehelle jota ei ollutkaan", mutta joka siitä huolimatta urotyöllään vaikutti ratkaisevasti sodan kulkuun.

Armeijaa tarvitaan jatkossakin

Suomen armeijan salainen ase (?)

Maailmassa noita kriisipesäkkeitä tuntuu riittävän ja uusiakin syntyvän. Kyllähän nuo erilaiset konfliktit laittavat ajattelemaan tuota kotimaankin maanpuolustusta ja sen tulevaisuutta.

Viimeisimmässä kertausharjoituksessa oli hieno huomata, että vaikka määrärahat ovat maapuolustuksen osalla pienentyneet, silti uskotaan (ja niin pitääkin) tulevaisuuteen ja maanpuolustustahdon kasvuun kotimaassa.

Kuvan uusi vanumalli on erittäin monipuolinen välinen maanpuolustuksessa ja sille on löydetty jo paljonkin erilaisia käyttömahdollisuuksia. Toki sitä voi käyttää perinteisesti lapsen ulkoiluttamiseenkin, jos äiti tai isä saa kiireellisen kutsun harmaisiin, eikä jälkikasvulle löydy muuta hoitopaikkaa, vaan se pitää ottaa mukaan tositoimiin.

Taloudellisessa mielessä tämän vaunumallin hinta on arvioitu erittäin edulliseksi ja tässä ollaan vielä menossa eräänlaisessa prototyyppivaiheessa. Se millaisia määriä ja mihin joukkoihin niitä tullaan sijoittamaan on vielä salaisuus. Vaunusta on myös kaksi muuta mallia, joista toisessa on mootoroidut vetopyörät sekä toinen kumiteloilla varustettu malli.

Tämä dokumentti oli julkaisuvapaa 2.4.2014, joten tuo mennyt aprillipäivä ei päässyt vaikuttamaan uutisoinnin uskottavuuteen.

RYS...RYS.....SÄ

Tuo suuri ja mahtava idän, Stalinistinen, valtio on jälleen alkanut kolkuttelemaan kilpeään. Ilmeisesti tuo pienellä viekkaudella valittu presidentin kuvatus on alkanut pelkäämään, että hän jää ihan muun maailmanpoliittisen keskustelun varjoon ja koko valtio on kuin irvikuva todellisesta maailmasta. Tällaisen vaikutelman saa kun tarkastelee lähemmin noita rajantakaisia ihmeitä.
Eikä ihmeen perusteita tarvitse kaukaa hakea, eikä siihen tarvita edes sitä kuuluisaa suurennuslasiakaan: yksi maailman rikkaimpia valtioita mm. luonnonvaroiltaan, mutta silti:

1. suuri osa kansaa näkee nälkää ja elää köyhyystason alapuolella
2. pieni osa, ns. rikkaista elää makeasti juuri näiden vähäosaisten kustannuksella
3. ei osata tehdä yksinkertaisimpiakaan asioita kunnolla; katsokaapa joskus sitä kuuluisaa venäläistä pientalo- ja kerrostalorakentamista. Niinpä - apua on pitänyt hakea lännestä rakennusprojekteihin. Näin taisi olla jo Tsaarin aikaankin.
4. tiestön kunnosta ei kannata mainita mitään. sen on jokainen kumitassuilla Venäjällä liikkunut saanut huomata kongreettisesti.
5. asevarusteluun ollaan kyllä valmiit sijoittamaan valuuttaa, mutta ei sitten juuri muuhun: pääasia, että presidentti ja lähipiiri voivat hyvin.

Niin, on se vaan järkyttävää katsella, kun valtio joka on aikoinaan tehnyt merkittävää avaruushistoriaa, on nykyään vähän niin kuin sylkykupin asemassa monilta osin.

Melkoinen "nalle" tuo idän karhu siis - koko suuri, turkki huonosti hoidettu ja nuhraantunut, haavoittuneena tosi vaarallinen.

PS: viimeisimmän tiedon mukaan ovat kuulemma ajamassa alas tuota paikallista Itellan asiamiestäkin, kun ei kuulemma enää mahdu rys...n laatikot varastoon. On se ihme kun kansalaiset eivät voi luottaa oman maansa postitoimistoonkaan, vaan pitää paketit tilailla ulkomaille. Tosin kukapa luottaisi Venäjän postipalveluun noin yleisestikkään. Harmittavaa, mutta totta.

Stadista (5) Viapori

Toinen ehdoton käyntikohde Stadin reissulla on tuo mainio Viapori (Suomenlinna). Mukava merimatka ja komea kulttuuriympäristö houkuttelevat kulkijaa. Täällä se aika kuluu kuin siivillä ja kuntokin kohoaa saaren monimuotoluonnossa liikuskellessa.
Eri kohteita ei kannata tässä mainostaa, ne selviää kyllä saarella olevista opasteista tai sitten viimeistään info-pisteestä. Herkimmille liikkujille voi mainostaa, että saarelle on erittäin vaikea eksyä, joten kompassin käyttö ei ole edellytys onnistuneeseen retkeen.
Tällä kerralla piti käydä suorittamassa eräänlainen kulttuuriuroteko ja käydä lokkaamassa Helsingin ensimmäinen geokätkö. Hyvin oli kätkö paikoillaan ja tarjosi samalla kulkijalle mainion syyn sukeltaa vallien sisällä kulkeviin käytäviin. Onneksi oli "fickari" mukana.
Erityisen juhlavan reissusta teki, kun paluulauttaa odotellessa sotilassoittokunta soitteli upeaa musiikkia ja vielä upeampi tykkivene juhla-asussaan saapui vierailulle. Todella upea kokonaisuus. Kyllä armeijassa osataan muutakin kuin taistella.
Ensikerralla jälleen uudelleen, ja eri kujeilla.