 |
| ISBN 951-37-2951-6 |
M/V Estonia upposi 28.syyskuuta 1994 ollessaan matkalla Tallinnasta Tukholmaan. Laivalla olleista 989 matkustajasta hukkui 852! Kaikkiaan laivalla oli onnettomuuden tapahtuessa henkilöitä 17 eri kansalaisuudesta, eli onnettomuus noiltakin osin kosketti aika montaa eri valtiota, raskaimmin tosin Viroa ja Ruotsia.
M/V Estonian onnettomuuden selvittely on osoittautunut erittäin haastavaksi asiaksi, koska tapahtuman ympärille on kertynyt jatkuvasti uutta ja ristiriitaista todistusaineistoa. Vuonna 1997 julkaistun loppuraportin jälkeen on tänään (23.1.2023) julkaisuvuorossa uusi tutkimusraportti, joka ilmeisesti tulee täydentämään onnettomuuden kuvaa niiltä osin kun uusi tutkinta-aineistoa antaa aihetta. Aihetta varmasti on, jos on uskominen niihin uutisiin ja dokumentteihin, joita on noussut loppuraportin jälkeen pinnalle.
M/V Estonian osalta totuuksia onkin useampi kuin yksi: virallinen totuus, epävirallinen totuus, vaiettu totuus ja salattu totuus. Myös muita totuuksia asian ympäriltä varmasti löytyy. Jännityksellä jäämme odottelemaan mitä tuleman pitää.
Itse toimin M/V Estonian onnettomuuden aikaan Rajavartiolaitoksessa, viestiteknisissä tehtävissä. M/V Estonian pelastustoimissa luonnollisesti meripelastus näytti ratkaisevaa osaa, joten näiltä osin Rajavartiolaitos pelastusorganisaationa oli avain asemassa asian osalta. Ennen virallisen loppuraportin kirjoitusta onnettomuuden osalta kokoontui varmasti kymmeniä ellei satoja erilaisia kokoonpanoja pohtimaan ja analysoimaan onnettomuutta ja siihen johtaneita tapahtumia. Oman toimeni osalta olin mukana Rajan edustajana syksyllä 1995 ja keväällä 1996 pidetyissä selvittelyissä, jotka pidettiin Suomessa tutkintaa johtaneen Kari Lehtolan (k.2019) johdolla Merivartiokoulun tiloissa, Espoossa. Tilaisuudessa olivat läsnä vain eri viranomaisten edustajia ja siinä käsiteltiin laajasti itse pelastustapahtumaa ja siihen liittyviä seikkoja. Itse olin paikalla kommentoimassa onnettomuuteen liittyvää viestiliikennettä ja luovutin tutkintaorganisaatiolle tallenteet niin viranomaisten viestiliikenteestä kuin onnettomuus yön osalta tehtyyn viestiliikenneanalyysiin, jossa tuotiin esille tapahtumaa ennen, sen aikana ja sen jälkeen alueella suoritettu viestiliikenne.
Viestiliikenneanalyysi oli tuolloin ja ehkä vieläkin hieman asiaa ns. sivuava osuus, sillä itse pelastustoimien suorittamiseen sillä ei ollut vaikutusta - kukaan ei häirinnyt hätäviestintää! Itse tapahtumaan liittyvän viestiliikenteen osalta on hyvä tiedostaa, että tuolloin ei vielä oltu siirrytty nykyiseen, digitaaliseen, VIRVE-radioon, joka mahdollistaa monipuoliset mahdollisuudet viestiliikenteen osalta, vaan toimittiin perinteisen analogisen radiokaluston kanssa. Puheradioilla tapahtuvan viestiliikenteen seuraaminen olikin tuolloin erittäin helppoa.
Lehtolalle tuolloin luovuttamassani ja esittelemässäni viestiliikenneanalyysissä olikin esitelty sitä viestiliikennettä, jota oli saatu havaittua kyseiseltä ajanjaksolta lähinnä kotimaisten ja virolaisten "Utility-kuuntelijoiden" toimesta. Sana "utility" tarkoittaa tässä merkityksessä "hyötyliikennekuuntelua", jossa seurataan mm. lentokoneiden, lennonjohtojen, viranomaisten viestiliikennettä. Analyysissäni ei tuolloin otettu kantaa siihen kuka ja mitä on sanottu radiotaajuuksilla, vaan tarkoitus olikin tuoda hieman esiin sitä kuinka viestiliikenteen koostumus oli muuttunut ennen ja jälkeen tapahtuman - vai oliko?
Tapahtuma aikana luonnollisesti pääosan muodosti itse pelastustoimiin liittyvä radioliikenne, mutta Itämeren alueella oli tuolloin paljon muutakin viestiliikennettä. Tämän "muun" viestiliikenteen osalta nostin tuolloin erityisesti esille kaksi ryhmää: sotilas ja diplomaatti -viestit. Kumpienkin viestiryhmien osalta oli tapahtunut merkittävä muutos. Tosin onnettomuus jo itsessään aiheutti sen että myös molempien ryhmien liikennöinti lisääntyi tapahtumien myötä. Viestiliikenteen osalta ei varmasti voida vetää tarkkoja johtopäätöksi siitä, liikkuiko alueella tapahtuma-aikaan vieraan vallan sotilasaluksia, sukellusveneitä tms. Eikä myöskään sitä, mikä merkitys Ahvenanmaalla olevan Venäjän lähetystön lisääntyneessä viestiliikenteessä liittyi juuri onnettomuuteen.
Mielenkiintoisen lisänsä tuohon Espoossa käytyyn keskusteluun toi kysymys, jonka Lehtola esitti paikalla olleelle Puolustusvoimien edustajalle: "Oliko Puolustusvoimilla havaintoja mahdollisesta sukellusveneestä tai muusta toiminnasta onnettomuusyönä alueelta?" Kysymykseen ei saatu vastausta. Ei haluta eikä haluttu paljastaa Suomen signaalitiedustelukykyä noilta osin. Sama sääntöhän pätee yhä nytkin. En tiedä enkä ala arvailemaan, onko näin vuosikymmenien jälkeen mahdollista avata tuota salaisuuden verhoa hieman noiltakin osin. Onhan aikaa kulunut ja tekniikka kehittynyt, joten signaalitieto vuodelta 1994 voisi avata sitä epäilysten verhoa, joka M/V Estonian ympärillä yhä edelleen tuntuu pyörivän. Saataisiin ehkä yksi keskusteluissa pyörivä asia sukellusveneen osalta poistettua tai sitten heitettyä vain lisää "vettä laineille".
Kohta tulee 30-vuotta kuluneeksi noista tapahtumista, joten jännittävää nähdä mitä ja miten asian osalta edetään seuraavien vuosien saatossa. Kaikkia papereita ja dokumentteja tuskin on merkitty salaisiksi ja monien dokumenttien osalta taitaa tuo 30 vuotta olla eräs rajapyykki salauksienkin osalta 😎
M/V Estonian loppuraportin lisäksi kannattaa lukaista J.K. Tammisen kirjoittama kirja "Estonian salaisuudet". Mutta, erityisesti nyt jäädään jännityksellä seuraamaan mitä tuo tänään julkaistava uusi raportti asian osalta tuo ja nostaa esille. Sitä odotellessa......
@ri
 |
| ISBN 978-952-375-343-3 (Minerva 2021) |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti