 |
| Venäjän perussanasto haltuun 😎 |
Hieman pelonsekaisin tuntein olen seurannut keskustelua, jota on käyty erityisesti venäjänkielen asemasta ja sen opettamisesta Suomessa viime aikoina. No, syy tähän on helposti havaittavissa eikä se ole kovin kummallinenkaan: Venäjän aloittama aggressiivinen toiminta maailmalla Ukrainan sodan myötä. Kovia sympatioita ei Venäjää eikä venäläisyyttä kohtaan enää ole havaittavissa. Se, että osaa ja ymmärtää venäjänkieltä ei kyllä tee kenestäkään huonompaa - päinvastoin.
Kaikesta huolimatta vallitsevan tilanteen ei pitäisi antaa vaikuttaa tuon kielellisen kulttuuriperinnön opiskeluun ja käyttöön. Helposti mennään tai ollaan jo menossa siihen, että jatkossa tuonne itärajalle nousee uutena muurina tuo kielimuuri.
Kielimuurin syntyminen ei ole hyvä eikä kovinkaan perusteltavissa oleva asia. Vaikka kommunikaatio rajan taakse olisikin nyt vähäisempää ei se tarkoita etteikö jatkossa myös venäjänkielen osaamista tarvittaisi. Ja toki, ilman kielen ymmärtämistä on erittäin vaikea seurata rajantakaista uutisointia ja keskusteluja, jotka tapahtuvat venäjäksi.
Itä-Suomessa tuon venäjänkielen osaamisen soisi kyllä olevan koulujenkin opetusohjelmien osalta korotetussa asemassa. Mutta, nyt taistellaan ja väännetään kättä siitä, että pitäisikö tuo Itä-Suomen koulu toimintoineen ajaa alas samalla kun ei saada muodostettu opetusryhmiä yläasteelle venäjänkielen osalta.
Hieman vastaava tilanne opetusryhmien osalta oli 1980-luvulla kun halusin kolmanneksi kieleksi yläasteella venäjänkielen. Yllätyksekseni ei yhtään ryhmää saatu perustettua, joten valituksi tuli sitten saksankieli. Lukio-opinnoissa sitten tärppäsi ja saatiin niukasti oma venäjänkielen ryhmä aikaiseksi, jolloin oli mahdollista kehittää omaa osaamista näiltä osin.
Aikaisemmin olin "opiskellut" ns. kanavavenäjää. Eli käytiin tutustumassa kanavalla seilaaviin laivoihin. Laivojen nimien osalta oli helppo opetella nuo kyyrilliset kirjaimet ja äkkiä perussanavarasto karttui kun saatiin vierailla jopa laivoissa ja jutella miehistön kanssa. Palkkioiksi tapaamisista saatiin aina hienoja "pinssejä" tai paremminkin sanottuna erilaisia renikoita eli rintamerkkejä. Näitä on edelleenkin säilössä suuret määrät - tuskin niistä kovin arvokkaita koskaan tulee, mutta ovatpahan muistona.
Lukiossa luonnollisesti halusin ja päätin kirjoittaa YO-tutkinnossa venäjänkielen. Koska opintoja oli näiltä osin takana vain vajaa 3 vuotta oli kirjoitettavana ns. lyhyt venäjä. Hyvä niinkin.
Monista erilaisista kielivalinnoista kouluvuosien aikana on juuri venäjänkieli ollut itselläni eräänlainen ponnahduslauta ammattiin ja harrastuksiin. Ennen Rajavartiolaitoksen ja Tullin palvelukseen siirtymistä olin aktiivisesti mukana erilaisissa harrasteradiotoiminnoissa Venäjän suuntaan. Näissä hommissa kielitaito osoitti todellisen tarpeen. Monet asiat sujuivat paremmin ja helpommin kun osasi paikallista murretta.
Rajalla ollessani ensimmäistä vuotta harjoittelijana Nuijamaalla, muodostuikin minulle yllättäen uusi toimintamalli kun sain haastatella venäläisiä matkaajia niin Rajan kuin Tullin osalta. Venäjänkielen taitoa ei hirmuisesti ollut henkilöstöllä eikä sitä vielä tuolloin koulutettukaan. Erilaisten tulkkausten rinnalla oli mielenkiintoista kuunnella pitkien päivystysvuorojen aikana VHF-radiosta, mitä venäjän rajavartijat keskustelivat. Tuolloin ei salaaminen puheyhteyksien osalta ollut aina ykkösprioriteettinä. Myöhemmin tästäkin asiasta tuli osa virallista työnkuvaa. Osana tätä prosessia myös venäläiset sähkötysmerkit tulivat tutuksi. Tämä avasikin sitten aivan uuden maailman ja haasteet työuralla.
Kielen osalta myös venäläinen kirjallisuus tarjosi alkuperäisellä kielellä hyviä ja mielenkiintoisia teoksi. Omien kiinnostusten myötä erikoisesti venäläiset shakkioppaat ja radiotekniset julkaisut tulivat tutuiksi. Myös erilaiset ornitologiset julkaisut olivat kiinnostuksen kohteena, sillä 1990-luvulla käytiin tekemässä useita linnustoseurantoja ja kartoituksia niin Viipurissa kuin Äyräpäänjärvelläkin.
1990-luvun lopulla olin mukana järjestämässä niin ensimmäistä radioharrastajien kokoontumista Pietarissa samoin kuin erikoista radioamatöörien tapahtumaa Viipurin saariston Ravansaarella. Ilman monivaiheisia neuvotteluja ja "kädenvääntöjä" olisi moni lupapaperi leimoineen ollut vain haaveena 😊
Toivon hartaasti, että jatkossakin venäjän osaamiselle saataisiin nostetta ja kouluissa voitaisiin opiskella muutakin kuin sitä kuuluisaa "pakkoruotsia" erilaisten trendikielien, ranska, espanja, latina, lisäksi. Kaikille kielille löytyy kyllä tarvetta niin nyt kuin jatkossakin.
@ri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti