Avaruusasema äänessä kuvamodella - ARISS 20th Anniversary

 

ARISS (Amateur Radio in International Space Station) viettää 20. toimintavuottaan. Tämän kunniaksi avaruusasemalla työskentelevät miehistöt ovat pitäneet jo lukuisia radioyhteyksiä eri oppilaitoksiin ympäri maapalloa. Tämän lisäksi puhetoistinasema on ollut aktiivisena 145 MHz/433 MHz jaksolla. Tämän kautta maa-asemat ovat voineet pitää yhteyksiä ISS:n kautta. Mukaan on mahtunut myös aktiviteettiä SSTV (Slow Scan TV) -lähetyksien muodossa. SSTV:n osalta on nyt menossa jakso, joka alkoi jouluaattona ja jatkuu uuteen vuoteen. ISS lähettää tunnelma kuvia vuosipäivään liittyen koko tuon ajan. Nämä kuvat on vastaanotettavissa jaksolla 145.800 MHz. Kuvien lähetysmodulaatio on PD120 ja tätä vastaanottoa tukevat useat vapaasti ladattavat ohjelmistot tietokoneelle tai sitten löytyy myös omia aplikaatioita kännykkäalustoille. Mikäli oma radio puuttuu tai se taajuusvalikoimasta tuo 145 MHz puuttuu, voi käyttää hyväkseen internetistä löytyviä ohjelmistoradioita (SDR).

Ylläolevat kuvat ovat vastaanotettu Mustolassa tältä aamulta (26.12.2020): laitteistona Kenwood TM-710G VHF/UHF radio ja "piiska-antenni" talon katolla vertikaalipolarisaatiossa tietenkin.

Google kaatui - mikä avuksi ?

WinLink -yhteys maailmalle

 

Kuluneella viikolla (vko51/2020) on raportoitu ongelmista Googlen toimintojen osalta. Järjestelmä ja siten myös sen tarjoamat monipuoliset palvelut ovat olleet poissa käytöstä jopa tuntien ajan! Tällaisella katkoksella on tietysti hyvää se, että palvelukatkosten myöstä on huomattu kuinka haavottuvaisia ollaan monien nettipalveluiden osalta. Harva tulee edes ajatelleeksi kuinka moneen käyttämäänsä palveluun Googlella on suorat yhteydet. 

Tämänkaltaisiin ongelmatilanteisiin ei olla oikein osattu varautua, joten useilla käyttäjillä sähköposti lyö tyhjää odottaessaa Googlen palvelimien heräämistä - vaihtoehtoihin ei olla varauduttua ajoissa. Erityisesti nämä palvelukatkokset tietysti koskevat yritysmaailmaa, jossa rahavirrat ovat monesti sidoksissa juuri eri palveluiden toimimiseen netissä. Tavan käyttäjällä on kyllä aikaa odotella - vai onko?

Itselläni tuo häiritsevä palvelukatkos sähköpostin osalta ei tuottanut ongelmia, sillä kaikki tarvittavat viestit sai helposti lähetettyä myös katkoksen aikana. Näin oli myös taanoin, kun teleoperaattori sai linjat mykistymään reiluksi pariksi vuorokaudeksi. 

Käytin katkon aikana Winlink-järjestelmää, johon kytkeydyin oman HF-radion avulla. Tällaista toimintaa harjoitellaan suuremmassa mittakaavassa pari kertaa vuodessa ja tuntuu, että joka vuosi käytettävät ohjelmistot kehittyvät ja aina löytyy uutta opiskeltavaa - niin tänäkin vuonna. Lyhyillä aalloilla (HF) sähköposti ja pienet liitetiedostotkin liikkuvat vauhdikkaasti ilman valokuitua tai sitä peruskuparia korttelikeskuksen kautta. Jos koko maapallo ei pimene samanaikaisesti kaikesta internetliikenteestä, löytyy HF-radion avulla aina vähintää yksi asema, jonka kautta sanomat lähtevät liikkeelle, niin arkena kuin poikkeusoloissakin.

Seuraava harjoitus kotimaassa on jälleen maaliskuun lopulla. Mutta, näitä "varaverkkotoimintoja" voi ja kannattaa harjoitella myös tässä väliaikoinakin. 

Vuosikertoja "divarista"...

 

"Kirjaklassikoita vuosien takaa"

Harrastuksiin liittyvää kirjallisuutta on mukava lueskella muodossa jos toisessa. Vanhojen lintuoppaiden ja -selvitysten jälkeen olikin aika löytää kuolinpesäirtaimiston myyntipisteestä pari kirjaa, jotka ovat todella mielenkiintoisia. Onneksi nämä teokset olivat sellaisia, jotka eivät suurta yleisöä juuri kiinnostaneet, joten olivat vielä ns. lunastettavissa. Lunastushintakin oli lähinnä postikulut, joten mikäs siinä.

Radiokalenteri vuodelta 1928 on todellakin sitä alkuperäistä painosta. Ei siis mitään jälikäteen tuotettua "retroa". Kirjasta löytyy paljon 20-luvun informaatiota radiolaitteista, radioamatööreistä sekä tietysti mielenkiintoisia kalenterimerkintöjä ajalta jolloin Suomenkin raja kulki hieman toisaalla. Luonnollisesti jo tuohon aikaan oli runsaasti mainoksia kirja sivuilla. Tänä päivänä ne ovatkin mielenkiintoista luettavaa informaatiosisältönsä osalta.

Hieman nuorempi painos, Radiokirja, vuodelta 1949 on myös mielenkiintoista luettavaa. Se sisältää runsaasti harrastetietoutta mm. radioamatöörien osalta heti sotavuosien jälkeen. Toki mukana on myös infoja kauppamerenkulusta radioasemineen, rakenteluohjeita jne. jne...

Mikäs tässä on lukiessa ja Joulua odotellessa.

73 //ARi

Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) kimpussa

SSTV-kuva suoraan Kansainväliseltä avaruusasemalta

Eläkeläisen arkea on se, että voi vapaasti luoda itselleen sopivat aikataulut myös omien harrastusten toteuttamiseen. Viime viikkojen painopisteenä onkin ollut hieman avaruuspainotteinen teema, kun on pidetty yhteyksiä Kansainvälisen avaruusaseman (ISS).

Viime viikko meni mukavasti tuolla "erämaatukikohdassa", jossa pidin yhteyksiä ISS:n kautta "data-packet" -modella. Mukavia yhteyksiä syntyi ja samalla myös mielenkiintoisia tuttavuuksia yhteyksien perusteella saatujen sähköpostien perusteella. Monia ISS:n signaaleja kuunnelleita asemia kiinnosti tällainen hieman pohjoinen asema, joka oli äänessä aina ISS:n ylittäessä Eurooppaa. Tarkkaan ottaen olin äänessä ruudusta KP42je, Enonkoski, mikä on ollut se pohjoisin ruutu, joka on pitänyt yhteyksiä ISS:n suuntaan pitkään aikaan.

ISS:n osaltahan haastavaa on se, että Suomen horisontista katsottuna avaruusasema on kuuluvissa kiertonsa aikana vain hyvin lyhyen aikaa. Yleensä n. 8 - 12 minuuttia ja tuolloinkin sen korkeus horisontissa on vain parin ohituksen aikana 10 - 15 astetta. Eli aikaa ja kiertoja vuorokaudessa ei ole paljoa hukattavaksi. Asemaltahan kuluu n. 90 minuuttia kiertääkseen maapallon. Kiirettä ei siis ole kun odottelee uutta yhteyttä 😏

Joulukuun pari ensimmäistä päivää onkin sitten oleiltu kotikulmilla Mustolassa ja kuinkas muutoin kuin ISS:n kimpussa. Tällä kerralla haasteena olikin asemalta luvattu aktivointi SSTV (SlowScanTV) osalta. Aseman kansainvälinen miehistö lupasi lähettää SSTV-kuvia joulukuun 1.- 2. päivien aikana. Tällä kerralla aktivointi oli suunnattu erityisesti palvelemaan Moskovan alueen "radioaktiiveja", joten sekaan mahtui hyvin, sillä ISS:n "footprint" (=kuuluvuusalue) kuului hyvin myös täällä Kaakkois-Suomessa.

Verraten vaatimattomilla välineillä: FM-radio, taajuus 145.800 MHz ja "tikkuantenni", onnistuin vastaanottamaan muutamia kuvia ISS:ltä. Kuvissa on luonnollisesti hieman häiriöitä, mutta yllättävän hyvin niistä saa selvää ilman mitään digitaalisia korjauksiakaan. Paras kuva (yllä) tuli kuullun kierron viimeisellä osiolla, jolloin ISS oli vain hetken kuuluvissa n. 8 astetta horisontin yläpuolella.

Seuraavia aktivointeja odotellessa.

Sähköinen QSL (yhteysvahvistus) saapui suoraan
postilaatiikkoon pian pidetyn yhteyden jälkeen.

M/S Framilla risteilee

Varasin ensimmäisen kerran risteilyliput M/S Framillalle jo reilu vuosi sitten. Tarkoitus oli aloittaa kevätkäusi vaimon kanssa risteillen. No, huonostihan siinä kävi. Tuli pandemia ja siirsi kaikki sosiaaliset aktiviteetit hamaan tulevaisuuteen. Onneksi pientä toivoa risteilyn onnistumisesta oli ja sain huhtikuussa liput uusittua marraskuun ensimmäiseen lähtöön. Jotku voivat asiaa luonnehtia myös sanoilla "ensi-ilta". Joka tapauksessa nyt risteily onnistui, eikä enää harmittanutkaan tuo kevään lähdön peruuntuminen. Harva Saimaan varustamo aloittaa risteilykautta näin myöhään 😎

Risteilykulttuuria on tullut Saimaalla ja kanavalla harrastettua useaan otteeseen, mutta harvoin tuo risteily on näin hauska ollut. Nyt suoritettu kanavaristeily suoritettiin sellaisella intensiteetillä, että ajankulkua tuskin huomasi. Kun risteily oli ohitse, tuntui että juurihan se vasta alkoi. Vaikka itse risteily suoritettiinkin poikkeusjärjestelyin, eli mukaan pääsi vain noin neljännes paikan varanneista, ei tämä latistanut tunnelmaa.

Risteilyemäntä ja vauhdikas risteilyohjelma pitivät mukanaolijat otteessaan koko matkan ajan. Ei päässyt kukaan varmaan pitkästymään ja varmasti palkitsevaa oli se, että katsomosta kuului väliaplodien seasta myös sitä spontaania nauruakin. Onnistumisen merkit olivat siis selvästi aistittavissa - hienoa.

Juonipaljastuksia ei tässä kannata enempää jakaa. Suosittelenkin lämpimästi, että kannattaa käydä itse paikanpäällä tutustumassa M/S Framillan risteilyyn. Matkat ovat kuulemma pitkälti jo loppuunmyytyjä, mutta varmaan uutta risteilykauttakin jo suunnitellaan, joten lippujakin tullee vielä tarjolle.

Itse risteilyllä, ennen ja jälkeen sekä sen aikana kaikki järjestelyt sujuivat erittäin mallikkaasti. Kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi se, että ainut "ei-toivottu-vieras" risteilylle oli tuo CV19-pöpö. "Pöpö" upotettiinkin Saimaaseen jo ennen alukseen nousua.

Kiitoksia hienosta risteilyelämyksestä KESY:lle. Kyllä tämä "Piirakoiden ja Vetyjen" jälkeen taas maistui hyvälle.

Baarimestari ja risteilyemäntä: M/S Framilla
Photo: pressphoto

Postilaatikko ennätystäynnä korteista !

Jakelijan kiitokset ....

 Maailman postikortinpäivää vietettiin 1.10.2020. Aktivoin tuolloin hetkeksi tuon oman postcrossing -tilini. Muutamia päivän teemaan liittyviä kortteja tulikin jo heti seuraavalla viikolla, mutta nyt kun kaikki kaukomaatkin saatiin jakeluun, tuli laatikkoon peräti 42 postikorttia.

Tämä oli innoittanut jakelijan kirjoittamaan omat kiitoksensa korttipinon päällimmäiseen korttiin. Hieno juttu - kaikki postaus ei vielä ole siirtynyt täysin digiaikaan 😉

E-urheilua tämäkin... JARTS WWRTTY 2020

 Viime viikonloppuna tuli harjoitettua tuota e-urheilua sanan varsinaisessa merkityksessä. Pandemian myötä on e-urheilu nostanut päätään voimakkaasti ja päässyt melkoiseen kukoistukseen. Useimmat mieltävät e-urheilun siihen, että pelataan tietoverkkojen välityksellä jotain peliä tai ajetaan erilaisilla simulaattoreilla. Näinhän se pitkälti onkin. Ainakin mitä tulee median meille tuomiin e-urheilulajeihin.

Jo kauan ennen kuin e-urheilusta on puhuttu mitään, ovat radioamatöörit hallinneet lähes suvereenisti e-urheilua. Kilpailutoiminta on ollut läsnä harrasteessa lähes alkuajoista lähtien. Radioamatööri toiminnan osalta järjestetään niin MM-kisoja, Olympialaisia ja lukuisa määrä mitä erilaisimpia kansallisia ja kansainvälisiä pienempiä kilpailuja. Kansainvälisissä kisoissa on erittäin kova taso, ja pitää olla todella hyvä pärjätäkseen. 

E-urheiluksi nämä radioamatöörikilpailut ovat muuttuneet mielestäni sen mukaan, kun erilaiset digitaaliset yhteydenpitolajit tulivat kuvioon mukaan. Varsinainen vallankumous tulikin sitten 90-luvun lopulla, kun äänikortit syrjäyttivät perinteiset rautamodemit. Ohjelmistojen kehitys on nykyään jo sitä luokkaa, että uusia digitaalisia lähetelajeja (modeja) tulee päivänvaloon vuosittain, joskus nopeamminkin. 

Perinteisistä kilpailumodeista RTTY (Baudot) on säilyttänyt pintansa parhaiten. Toki muitakin modeja on kokeiltu, mutta pienemmissä määrin.

Viime viikonloppuna järjestettiin vuosittainen Japanilaisten amatöörien järjestämä RTTY-kilpailu. MM-tason mukaisesti kokonaista kilpailuaikaa on 48 tuntia - eli valvomista tiedossa, jos koko kisan meinaa "workkia". Kävin kuittaamassa kilpailun tiimoilta 259 yhteyttä, mikä oikeutti yli 30 000 pisteeseen. Yhteyksien määrä ei tässäkään kisassa ratkaise kaikkea. Laadulla on merkityksensä: oman mantereen ulkopuolelle pidetyt yhteydet tuovat parhaat pisteet.

Työskennellyt radioamatöörimaat bandeittain

Uusi projektijohtamismalli...

 Törmäsin tässä työpisteelläni mielenkiintoiseen johtamistapaan. Tähän malliin en ollut ehtinyt tutustuakaan yli 30 -vuotisen työuran aikana. Joku viisas voisi kutsua mallia "pimitykseksi", mutta se olisi jotenkin halventava tai käsitteenä harhaanjohtava.

Joka tapauksessa sain loppuvuodesta 2019 projektiluonteisen tehtävän, jonka piti valmistua näin syksylle 2020. Projektin lopullinen julkistus tulisi sitten olemaan vuodenvaihteessa 2020/2021. Tehtävänä oli toimi ko. projektin avainhenkilönä: käytännössä ohjeistaa ja valvoa projektin tilanteen "tiimin" edustajien tekemisiä asian osalta. 

Projektin alku lähtikin varsin villisti liikkeelle, sillä tammikuussa sain tiedon, että muut projektiin nimitettävät henkilöt nimettäisiin vasta toukokuussa 2020. No, mitään ei kuulunut tai selvinnyt, joten työstin projektiaineistoa vanhasta rutiinien pohjalta pitkin kesää. Väliesittelyt asian osalta hoidettiin luonnollisesti johdollani - edustinhan siis koko "projektitiimiä" 😁

Kesälomakausi tuli ja meni, mutta projekti jatkui ja valmistuikin määräaikaan mennessä 1.10.2020. Näin ylemmille johtoelimille tuli kolme kuukautta aikaa lukea ja omaksu aineisto, sekä mahdollisesti hyväksyä esitetyt asiat käyttöön.

Vanhasta muistista suljin käytössäni olleen projektiaineiston ja siihen liittyvät valmisteluaineistot syyskuun lopulla, niin että tietoaineiston käyttö onnistuisi vain kauttani. No, tällähän oli tietysti se seuraus, kun jäin sopivasti samalla lomille, että tuo varsinainen "vastuuhenkilö" otti sähköpostilla yhteyttä ja pyysi avaamaan dokumentit käyttöön. Ilmoitin, että vain projektihenkilöstö on oikeutettu ko. dokumentteihin. Vastaus olikin sitten yllättävä: "olen mukana projektissa, sillä minut nimettiin siihen jo toukokuussa" - tätä tietoa ei vaan ilmeisesti oltu haluttu jakaa eteenpäin syystä tai toisesta. No, vastuulliselta päälliköltä sain sitten mairittelevan viestin: "Tällä järjestelyllä saatiin nämä asiat ajoissa kuntoon ja työnjälki oli odotetun kaltainen" 👿

Hyvä näin, sillä vastuullinen päällikkö siirtyi juuri sopivasti uusiin tehtäviin 1.10.2020 ja projekti tuli hoidettua. Harmi, että tällä järjestelyllä ei päästy siihen tavoitteeseen, että olisin ehtinyt opastaa uusia projektihenkilöitä asioiden osalta. Toki asia hoituu vielä jatkossakin, mutta se tulee työnantajalle hieman kalliimmaksi kun joutuu ostamaan sen erikseen.

Avaruuden valloitusta avaruusaseman kautta

 

Pohjoisin asema ISS:n lokissa tänään!

Tälle aamulle tuli jälleen pitkästä aikaa suunnattua antennit kohti kansainvälistä avaruusasemaa (ISS). Meidän leveyksillähän tuo ISS on kuultavissa ja joskus nähtävissäkin melkoisen matalalla eteläisessä horisontissa muutaman kerran vuorokaudessa. Lentorata on suunniteltu näköjään niin, ettei asema tule meiltä katsottuna korkeammalle horisonttitasosta. No, nuo muutaman kymmenen asteen korkolukematkin mahdollistavat radiosignaalien lähettämisen ja vastaanottamisen asemalle myös tältäkin suunnalta.

Monipuolisten tutkimusprojektien nimissä asemalla on nykyään myös melkoisen kattava kattaus harrastekäyttöön suunnattua radiokalustoa, jotka toimivat niin 145 MHz kuin 433 MHz bandeilla. Uusimpana asennuksena asemalla lienee tuo suuren suosion saanut puhetoistin FM-modella. Tämä mahdollistaa puheyhteyksien pitämisen aseman kautta, ilman että aseman henkilöstön tarvitsee osallistua keskusteluun. Toistin on kuulemma ollut melko ruuhkainen (uutuuttaan), joten olen jättänyt sen kuulostelun ja workkimisen vielä myöhempään ajankohtaan.

Viimeaikoina ISS on ollut aktiivinen myös SSTV (SlowScanTV) -lähetyksissä. ISS:n kuvia on voinut ottaa vastaan kulloisenkin operaation tiimoilta 145.825 MHz:n taajuusalueella. Täällä "pohjoisessa" ei ihan pieni mobiilipiiska riitä ISS:n työskentelyyn vaan pieni Yagi tai muu suunta-antenni on enemmän kuin hyvä lisä. Kuvien vastaanottohan on sitten helppoa kun aseman saa kuuluville: useimpiin kännyköihin saa sovelluskaupasta jo sovelluksen, joka ottaa signaalin vastaa puhelimen mikrofonin kautta, ja ohjelmisto sitten tulkitsee signaalin kuvaksi. Helppoa, eikö vain?

Itse olen ISS:n osalta harrastanut lähinnä perinteistä APRS-liikennöinti ja lyhytsanomavaihtoa pakettiradioverkossa. APRS:n osalta datana liikkuu lähinnä paikkatietoa, jonka lisäksi voidaan lähettää lyhyitä viestejä, joilla yhteyksiä asemien kesken pidetään. Jos kukaan ei vastaa tai kuule, voi käydä internetistä helposti tarkastamassa onko oma paikkatieto kuulunut ISS:llä.

Nettiyhteydet pätkii - ei pätki - pätkii......

 

Todennettua datansiirtoa ADSL-liittymässäni

Nyt kun eletään tätä "uutta normaalia" ja erilaisten etäyhteyksien käyttö korostuu niin työssä kuin arjessa, on tärkeää, että yhteydet pelaavat luotettavasti. Yllättävän hyvinhän tämän etätyöbuumin tuomasta nettikuormituksesta ollaan selvittykin - suurempia pullonkauloja ei ole päässyt syntymään. Kaistaa on riittänyt kaikille tarvitsijoille - näin ainakin on annettu ymmärtää. Toki pientä sopeutumista tämä on vaatinut käyttäjiltä, sillä monin paikoin on videon ja kuvien siirto etäyhteyksien päästä rajoitettu organisaatiokohtaisesti samoin kuin on tarkoin ohjeistettu muutoinkin internetin käyttöä työpaikkojen ulkopuolelta. 

Itse törmäsin vaihteeksi netin "tökkimiseen" loppukesästä. Huomasin yllättäen että viiveet (ping) kasvoivat yllättävän suuriksi ja tehtyjen mittausten perusteella varattu 8 Mb:n laajakaista oli kutistunut 1 Mb:iin. Tuon kutistuneet ja hidastuneet kaistan kun sitten jakoi useamman työaseman ja toisinaan vielä "näköradionkin"kanssa, oli akuutti palvelunesto saatu aikaiseksi. 

Operaattorin vikapalvelusta ei löytynyt mitään tietoa mahdollisista ongelmista, mutta juuri kun oli aikeissa taas nostaa luuria ja kehua operaattorin helpdeskin tulikin kännykkään tekstiviesti, että verkossa suoritetaan huoltotyötä, jonka johdosta yhteydet saattavat katketa useaksi tuniksi. Tämä lupasi hyvää, jotain oli siis tekeillä.

Huoltokatko oli ja meni, mutta liittymä ei muuttunut nopeammaksi, mutta ei onneksi enää hitaammaksikaan. Täytyi alkaa taas purkaa ongelmavyyhtiä asian selvittämiseksi. Kokemuksesta tiesin, että asiat kannattaa tarkastaa ensiksi ns. kotikentällä, koska helpdesk kysyy kuitenkin niistä. Eipä siinä muuta kuin katsomaan löytyykö reitittimeen uusia ajureita. Ei löytynyt - kaikki olivat ajantasalla. Eikä tuo reititinkään ollut vielä kovin vanha fyysiseltä iältäänkään. Asian olisi pitänyt olla kunnossa, mutta ei ihan kaikilta osin.

Eilen illalla otin tietoisen riskin ja aloin tarkastelemaan tuota operaattorin ADSL-modeemia. Led-valojen perusteella kaikki näytti toimivan oikein hyvin - vihreää poltti. No, meni syteen tai saveen - otin tietokoneelta yhteyden modeemipurkkiin ja hieman hämmästelin kun siellä ohjelmistopäivitys oli tehty paljon ennen suoritettua huoltotyötä. Saadun informaation mukaan tuo ohjelmisto pitäisi päivittyä automaattisesti operaattorin toimesta.

Eipä siinä muuta kuin etsin tuoreimman päivityspaketin modeemiin, asensin sen tulille ja tarkastin vielä, että rasti oli kohdassa "lataa ja asenna päivitykset automaattisesti". Modeemin käynnistyksen jälkeen noin 5 min kuluttua alkoikin testimittauksissa näkyä tutumpia lukuja 8.1 Mb/ 1 Mb (lataus siis 8 Mb ja datan siirto verkkoon 1 Mb).

Kannattaa siis käyttää nettilaitteet aina ns. virrattomassa tilassa operaattoreiden ilmoittamien huoltotöiden jälkeen, vaikka laitteet eivät vikoja ilmoittelisikaan.

Toistaiseksi kukaan operaattoreista ei ole suostunut asuinalueelleni tuomaan valokuitua nopeiden yhteyksien takaamiseksi. Myös käytettävät 3/4G -signaalit ovat hieman vaimentuneita, eivätkä varsinkaan ilta-aikaan ja viikonloppuisin tarjoa lähellekään sitä tiedonsiirtonopeutta mitä yleensä lupaillaan. 5G on varmasti vielä vaativampi tuon signaalin suhteen ja tarkoittaisi uutta terästornia, jos sitä aiottaisiin hyödyntää tehokkaasti. Uusia tekniikoida odotellessa jatketaan vääntöä tuon vanhan kuparin eli ADSL:n kanssa 😅

Näin meillä Mustolassa

PS. käytetyn operaattorin nimi on jätetty tarkoituksella pois tekstistä.

RESUL:n etämarssi 2020 "by OH5KUY / OI5R"

Marssireitti radioverkossa tallennettuna

Kun nyt eletään vieläkin tuota "epänormaalia normaalia" ja erilaisia rajoituksia yleisötapahtumien osalta syytä edelleenkin noudattaa, tulee monista tutuista tapahtumista ihan uusia versioita - hyvä niin. Yksi muutoksen kouriin joutuneista kohteista on tai paremminkin ovat kesäiset marssitapahtumat.

RESUL (Reserviläisurheiluliitto) toteutti 23.-26.7.2020 "etämarssitapahtuman" Marssikutsu ja ohjeet osallistumisesta tulivat hyvissä ajoin, eli reilu viikkoa ennen tapahtumaa sähköpostiin. Nyt olikin hyvä hetki ja tilaisuus haastaa niin omat kuin vieraatkin "radio-operaattorit" ja viestihenkilöt pienen haasteen kera marssille. 

Tapahtuman ohjeiden mukaisesti pitää osallistua vähintään yhtenä päivänä ja suorittaa vähintään 10 km marssi joko 10 kg lisäpainoilla tai ilman. Joku "koiranleuka" ehti jo kertoakin, että "viestimiehillä" tuo 10 kg lisäpakkaus on automaattisesti matkassa 😏 No, osatotuushan tuo saattaa ollakin.

Itse, osana haasteen esittäjää, osallistuin Immolan radioamatöörikerhon (OI5R) nimissä marssille. Reitiksi tuli valikoitumaan reilu 13 km:n taival Saimaankanavan maastoissa. Alkuperäinen reittisuunnitelma "rajapartiohenkisesti" piti hylätä, koska lupaa retkeilyyn ei saatu ajoissa. Samalla tuli selville myös se, että olin joukkueen ainoa jäsen, joka hankkeeseen osallistui. Ei ongelmaa, sillä kyllähän tuo marssiminen onnistuu yksinkin, eikä tuo radioreppukaan ihan hirmuisesti painanut. Mukana oli tällä kerralla kevyt VHF-radio, joka lähetti paikkatietoa matkan etenemisestä (ks. kuva). Muutoinhan matka ja lenkki taltioitiin niin PV:n omalla MarsMars -sovelluksella kännykkäavusteisesti kuin myös myLOGGER -paikantimella.

Marssin osalta säätilakin suosi vielä ihan mukavasti: välillä tuli hieman vettä taivaalta, mutta sehän vain virkisti eikä tuo lämpötilakaan ollut ihan mahdoton, +17 C.

"Sama kaiku on askelten......"

myLOGGER kertoo marssireitin ja tilastot marssin osalta

Kesäkauden säästä Mustolassa 2020

Näin heinäkuun vaihtuessa pikkuhiljalleen elokuulle on hyvä hetki tarkastella kuluvan kesän säätoteutumaa kesä-heinäkuun osalta. Totuushan on se, että juuri nämä kuukaudet kiinnostavat ihmisiä, koska suurin osa lomansa ansainneista aikovat viettää sen kesälomansa juuri näiden kahden kuukauden aikana. Toki vuosien saatossa on saatu oppia, että myös elo-syyskuukin ovat monesti ihan mukavia kuukausia kotimaan lomailuun. 

Mustolan mittauspisteellä ei mitään kovin tramaattista ole kesän aikan päässyt mittareihin ja antureihin tallentumaan; ehkä hyvä niin. On säästytty pahoilta myrskyiltä, ukkosilta ja muiltakin luonnon ääri-ilmiöiltä. 

Tilastojen valossa kesäkuu oli ihan mukavan lämmin tarjoten niin hellettä kuin hieman viileämpiäkin jaksoja. Onneksi nuo helteet olivat kuitenkin ns. voitolla tässä kilpailussa. +25 C:n raja rikottiin kahdeksana (8) päivänä ja aika monena päivänä oltiin ihan siinä "kinthaalla" hätyyttelemässä hellerajaa. Jakson alin lämpötila +1.1 C mitattiinkin jo heti kuukauden alussa, jonka jälkeen ei juuri näin alas lämmöissä menty. Kuukauden keskilämmöksi muodostuukin ihan kelvolliset +17.8 C. Kesäkuun maksimiksi jäi +29.8 C eli hiukan auki tuon +30 C:n "haamurajan"

Sateita sattui mittauspisteelle myös ja kokonaiskertymäksi muodostui +48.4 C. Toki tässä on muistettava, että kun paikalle saapuu paikallinen ukkoskuuro, se voi äkkiäkin nostaa mittauspisteen sademäärää melkoisesti. Tämän takia sademääriä on hieman hankala vertailla.

Kulunut heinäkuu oli kesäkuuta paljon epävakaisempi. Helleraja ylitettiin heinäkuussa vain neljä (4) kertaa; keskilämmön ollessa +15.7 C. Sadetta osui mittauspisteelle hieman runsaammin, sillä kuukauden aikana päästiin liki 100 mm:iin; tarkan määrän ollessa 94.6 mm

Katsotaan mitä tuleva elo-syyskuu tuo tullessaan. Toivottavasti pahimmilta ääri-ilmiöiltä selvitään tuonkin jakson osalta. Toki on muistettava, että ukkoskausi jatkuu aktiivisen aina pitkälle syyskuuhun ja monesti tässä jaksossa on saatu hieman tuntumaa jo ns. "syysmyrskyistäkin".

"PÄIVÖ" kävi kylässä

Meteorologianlaitoksen kooste myrskyn osalta 30.6.2020

Suursäätilan osalta kulunut kesäkuu päättyikin varsin vauhdikkaissa merkeissä Kaakkois- ja Itä-Suomen osalta. Kunnon kesämyrsky kävi pyyhkäisemässä 30.6 erityisesti Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilla. Toki muutamat muutkin naapurimaakunnat saivat hieman iskemiä myrskyn voimasta.

Tällä kerralla satuin olemaan itse paikalla seuraamassa ilmamassojen liikkeitä Etelä-Savon suunnalla. Ukkostutka pysyi aika hiljaisena koko myrskyjakson aikana, mikä ei ollutkaan kovin suuri yllätys. Sen sijaan anemometri mittaili ihan kunnon lukemia näin sisämaan mittapisteeksi: 20 m/s ja kymmenen minuutin keskiarvokin oli reilusti yli 10 m/s. Vaikka paikalliset puut taipuivatkin välillä melkoisesti, kestivät ne hyvin myrskyn voiman tällä kerralla.

Myrskyyn liittynyt saderintama jäi aika vaisuksi, sillä mittariin kertyi vain vajaa 10 mm sadetta koko vuorokaudelta. Ukkoskuurojen tuomat rankkasateet jäivät siis tältä osin väliin.

Sähköverkko sai jälleen "siipeensä" myrskyn voimasta, mutta tämähän on enemmän kuin oletettavaa niin kauan kuin meillä noita avolinjoja maastoissa kulkee. Omalta osaltani sähkökatkos kesti reilu 15 h, mutta osassa maakuntia sähköttä on oltu useita vuorokausia.

Havaintopaikka: Enonkoski, kp42je, Ihamaniemi

Myrskyrintama 30.6.2020 (YLE/Twitter)

Immolan pommitus 2.7.1944

Vuonna 2002 osasto Kuhlmeyn jäsenten vierailun yhteydessä
saamani lahja pidetystä esitelmästä:
Immola, Finland 28.6.1944 Ju-87 D5 Stuga SG 3 Staffel 1

Heinäkuun toisena päivänä (2.7.1944) tapahtui Immolan kentän pommitus. Kentältä kesäkuun puolivälistä saakka toiminut Lento-osasto Kuhlmey oli toiminnoillaan aiheuttanut melkoista tuhoa neuvostojoukoille ja sotkenut heidän suurhyökkäyksen kulkua niin Kannaksella kuin myös Viipurin edustan saaristossakin. Asialle oli tehtävä jotain, joten suunniteltiin pommitusisku osaston kotipesään, Immolaan. 

Samanaikaisesti Immolan pommituksen aikana hyökättiin myös Lappeenrannan lentokentälle. Immolassa ensimmäiset pommit alkoivat putoilla myöhään iltapäivästä, klo 19.48. Pommitus oli ohitse n. klo 20.20. Ajankohta oli valittu huolella ja ovelasti, sillä suurin osa (lähes kaikki) osaston lentokoneet olivat kentällä, palattuaan päivän pommituslennoiltaan. 

Pommitukseen osallistui 17 Pe-2 - ja noin 50 II-2 -konetta. Lisäksi suojajoukkona oli 50 - 60 suojahävittäjää. Hyökkäyksen kulusta kertovat silminnäkijät seuraavaa:

"Havaitsimme ensin kentän päällä kiertelemässä neljä hävittäjää, jotka ammuskelivat konekivääreillään ilmaan. Lentokorkeutta koneilla oli arvion mukaan n. 3 km. Kello 19.55 ilmestyi etelän suunnalta 10 hävittäjää ja 17 Pe-2 -konetta. Nämä pudottivat kentälle ja sen reunoille räjähdys ja miinapommeja. Suurimmassa osassa pommeista oli aikasytytys. Pe-2 -koneiden jälkeen seurasivat II-2 -koneet useassa aallossa. Yhdessä aallossa oli 6-8 konetta, jotka suorittivat matalahyökkäyksiä pommittaen ja tulittaen kenttää ja ilmatorjunnan tuliasemia. Tykeillä ja rakettiammuksilla suoritettu tulitus ei kuitenkaan aiheuttanut mainittavia vahinkoja."

Toki tällainen laajakestoinen pommitus aiheutti tuhojakin. Tuhot olisivat toki voineet olla pahemmatkin sillä hälytykseen lähestyvästä vihollisesta ei ennätetty reagoimaan ajoissa. Tosin hyökkäykseen ei muutoinkaan oltu varauduttu tarpeeksi hyvin, sillä kentällä olleiden lentokoneiden naamiointi, suojaus ym. oli hieman laiminlyöty sillä seurauksella että hyökänneet lento-osastot pystyivät tekemään isojakin tuhoja, tuhoamalla mm. lentokonehallin.

Lento-osasto Kuhlmeyn koneita hyökkäyksessä tuhoutui 4 Stugaa ja 6 Focke-Wulff 190 hävittäjäpommittajaa. Tämän lisäksi vaurioitui 9 Stugaa ja 15 FW-190 -konetta. Yhteensä tappiot lento-osastolle olivat peräti 34 konetta. Tämän takia osaston toimintavahvuus romahti 2/3 välittömästi ja 1/3 pitkäkestoisesti. Osa koneista saatiin huollettua Immolassa, mutta osa jouduttiin evakuoimaan jopa Saksaan saakka.

Se minkä takia ennakkohälytys ei saavuttanut Immolaa tai jos saavuttikin, niin miksi siihen ei osattu reagoida, vaatisi oman selvityksensä. Suomen tehokas radiotiedustelu oli toki napannut tiedon hyökkäyksestä, mutta ilmeisen sekavan viestiverkon takia sanomaa ei saatu välitettyä ajoissa perille. Viestiverkon sekavuuteen vaikutti suuresti se, että monet viestiasemat olivat joutuneet suurhyökkäyksen alta ryhmittymään pikaisesti uudelleen ja päällekkäistä sanomaliikennettä esiintyi runsaasti, koska viestiverkkojen osalta oli paljon päällekkäisyyksiä. Joku viestimies onkin sanonut, että "oma häirintä iski ratkaisevalla hetkellä" 

PS: Immolan RAJAMUSEO avautuu 4.8.2020 ja on avoinna seuraavasti: ti-pe klo 12 - 16, la klo 11 - 15; su-ma museo on SULJETTU. Tervetuloa tutustumaan uusittuihin näyttelyihin läheltä ja kauempaakin.

Immolan kenttää 4.8.1943 (SA-kuva-arkisto)

Päivitetty painos saatavilla!!!

Lento-osaston ryhmitys Immolassa. Karttana uusin ilmailukartta

Ja lopuksi: tämä oli 1000 postaus tähän blokkiini. Joitakin lukijoitakin on ollut, hyvä niin. Suurimmat kiinnostukset kohdistuivat aikoinaan Mustolan ukkostutkaan ja sen ympärille julkaistuihin juttuihin. Toki sääilmiöt kiinnostavat edelleen ja tutkakin on toiminnassa - tosin Enonkoskella, missä se ei häiritse muita 😃

Ukkonen: uhkaava tilanne Enonkoskella

Ukkosrintama kovistelee Etelä-Savoa 18.6.2020 (FMI)

Ilmatieteenlaitos (FMI) antoi hieman ennakkovaroitusta ukkosmylläkän osalta Etelä-Savonkin suunnalle. Asia ei olisi hirmuisesti kiinnostanut, ellei ennustetun / paikallistetun "kaarikaiun" sijainti ja liikesuunta olisi osunut suoraan kesämökille!

Mökin sääaseman dataa pääsen ihmettelemään vasta Juhannuksen jälkeen, mutta paikoin on vettä tullut kovastikin, sillä Savonlinnan Kellarpellossa tuli hetkessä reilu 36 mm vettä. Ehkä samanlaisia arvoja on myös mitattu Enonkosken suunnalla.

Pihan kameroista katsottuna kuitenkin tuo pelätty supersolu, trombi ja raekuuro ovat ohittaneet onnistuneesti, sillä paviljonkikatos ja pihapuusto ovat paikoillaan.

Mielenkiintoista tämä kesäsää.

Hyvää Juhannusta!

Ukkoskausi jyrähti käyntiin - 18.6.2020

18.6.2020 // Salamat-sovellus

18.6.2020 // Blitzortung Lightning

Tämän kesän ensimmäiset ukkoset kuulosteltiin jo huhtikuussa, mutta nyt voi sanoa ukkoskauden tämän kesän osalta käynnistyneen ihan oikeasti. Kunnon rintama on nyt liikkeellä ja salamointitiheyskin on paikoin erittäin runsasta. Ukkosrintamaan oleellisesti kuuluvaa sivutuotetta, sadettakin, tulee paikoin varmasti useita millimetrejä hetkessä. Jossain ennusteissa on jopa varoiteltu mahdollisista supersoluista - nähtäväksi jää toteutuuko ennuste noilta osin.

Lappeenrannan suunnalta tarkasteltuna tämä "Juhannusrintama" näyttää menevän hallitusti pohjoisen kautta ohitse. Kumeaa jyrinäähän on kuulunut jo aamuyöstä lähtien. Saa nähdä kuinka tuo Suomenlahdelta nouseva uusi rintama sitten ajautuu mantereelle saapuessaan; saadaanko siitä vettä ja "sähköä" Mustolan suunnallekin.

Tilannepäivitys: klo 17:00 => jyrähtelyä ja salamointia oli, mutta rintama ohitti hienosti. Sadettakin tuli paikallisesti vain vajaa 2 mm.

Lento-osasto Kuhlmey:n jalanjäljillä Immolassa

Tällä päivämäärällä, 17.6, saapui vuonna 1944 Lento-osasto Kuhlmey Immolan lentokentälle tukemaan Suomen ponnisteluja sodassa suurvaltavihollista vastaan Jatkososdan loppuhuipennuksessa. Tähän lentävään "taistelunyrkkiin" kuului kerrallaan noin 70 lentokonetta. Tarkkaa määrää ei voida sanoa, koska määrä vaihteli luonnollisesti taisteluissa koettujen menetysten, saatujen täydennysten ja joukkojen siirtojen mukaan.

Lento-osasto saapui siis Immolan kentälle 17. kesäkuuta. Koko kenttä luovutettiin tuolloin osaston käyttöön. Lento-osasto nimi tulee osaston komentajan, everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan. Osasto toimi aktiivisesti koko vahvuudellaan reilun kuukauden. Kun suurhyökkäys Karjalankannaksella saatiin pysähtymään, palasi lento-osasto tukemaan Saksan taistelua kotimaassaan.

Immolan komennuksen aikana osasto Kuhlmey suorittei yhteensä 1242 taistelulentoa pudottaen 577 tonnia pommeja. Operaation aikana surmansa sai 23 osaston lentäjää, jonka lisäksi 24 haavoittui taisteluissa. Lentävän kaluston konemenetyksiä kirjattiin vain 27 kpl. Lento-osaston toiminnasta oli suuri apu Suomen puolustukselle, sillä osasto kaksinkertaisti hävittäjävahvuuden Karjalankannaksella ja avusti Suomen ilmavoimia haastamaan Neuvostoliiton ilma-armadan.

Asian taustoittamiseksi löytyy internetistä runsaasti materiaalia hakusanoilla Lento-osasto Kuhlmey, joten sitä on turha kerrata erikseen tässä. Ja mikäli asia alkaa kiinnostamaan todella paljon löytyy aiheesta hieno kirjallinen selvitys: Lento-osasto Kuhlmey, Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Hannu Valtosen kirjoittama teos on osana Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisusarjaa, numerolla 2.

Kävin itse tässä tuoreeltaan Lento-osasto Kuhlmeyn saapumisen vuosipäivänä tarkastamassa, miltä tuo Immolan kenttä ympäristöineen näyttää tänään. Alla hieman kuvasarjaa, kommentteineen aiheesta:

Lento-osasto Kuhlmeyn muistokivi Immolan lentokentällä paljastettiin 23.heinäkuuta 1994. Kivi sijaitsee aivan lentokentän laidalla ja löytyy ilmailukerholle vievän tien varrelta.

Lento-osasto Kuhlmeyn muistokivi

Taistelussa kaatuneet lento-osaston jäsenet

Lento-osasto Kuhlmeyn toimintaa kattavasti käsittelevä teos vuodelta 1991. Myös Immolan historiaa käsittelevässä kirjassa on paljon mielenkiintoista asiaa etenkin alueen rakennushistorian osalta.

ISBN: 951-95688-1-6

Markus Mannisen Senaattikiinteistöille kokoama julkaisu Immolan rakennushistoriasta ja nykytilasta tarjoaa mainion kattauksen alueen historiasta. Julkaisussa on erittäin runsas kuvitus. (ISBN 978-952-7062-60-9). Julkaisusta on ollut tarjolla myös ns. PDF-painos internetin verkkopalveluissa.
..

Sotilasalueen aitojen sisäpuolelta löytyy muutamia kohdekuvauksia opastauluineen. Näille kohteille lienee pääsy joskus jatkossa kun alueen rakennustyöt ovat ohitse ja Rajamuseo palautuu normaaliin toimintaan uusissa tiloissa. 

Opas- ja infokyltti lentohallien maastossa

Opas- ja infokyltti Stugan suoja-asemassa

Lentokentän ympäristössä on paikoin havaittavissa vielä selvästi erilaisia suojarakenteita, jotka ovat toimineen sirpalesuojina sinne pysäköidylle kalustolle ja henkilökunnalle.

Yksi monista vielä maastossa näkyvistä suoja-asemista lentokentän ympäristössä.

Polttoaineen jakeluasema/pumppaamo.....

Vanhoja, osin peruskorjattuja lentokonesuojia (halleja) on edelleen käytössä. Osassa näkyy vielä sodan aiheuttamat vauriot erittäin selvästi. Kuvassa alla jatkosodan aikana Kenttälentovarikko 1:n käytössä ollut halli n:o 2, jonka keskiosa tuhoutui osittain pommituksessa heinäkuussa 1944. Rakennuksen länsipäädyssä toimii nykyään Imatran ilmailukerho ja rakennuksen itäpääty kunnostettiin 1960-luvun alussa rajavartiolaitioksen helikopterihalliksi.

Läntinen lentokonehalli.

Pönttöbongausta ja kesän pihalinnustusta 2020

Valtakunnallinen pönttöbongaus suoritettiin viime viikonloppuna. Sää suosi kesäisissä merkeissä tapahtumaa. Kotipihan reilusta 20 pöntöstä on tässä vaiheessa kesää ollut asuttuna lähinnä sinitiaisten ja kirjosieppojen toimesta 5 pönttöä. Ja mikäli kesä jatkuu samalla mitalla, niin myös poikueetkin valmistuvat lentokykyisiksi ajallaan. Tilaa on vielä uusintapesinnöillekin, ja todennäköisesti ainakin tiaiset tekevät vielä toisen pesinnän.

Tänä vuonna tuo talvi oli siitä ihmeellinen (leuto ja lähes lumeton), että linnuille varattuja talipalloja ja auringonkukansiemeniä jäi pitkälle kevät- / kesäkaudelle ruokinnalle tarjottaviksi. Itse asiassa tämä olikin melkoisen mielenkiintoista, kun linnut huomasivat helpon, ylimääräisen ravintolähteen, houkutteli se muutamia todella mielenkiintoisia lajeja lähemmin tarkasteltaviksi.

Toukokuussa paikalle tuli hieno nokkavarpuspariskunta. Linnut kävivät ruokailemassa useina päivinä, viettäen pitkiäkin aikoja ruokintapisteellä. Tällä lajilla oli todennäköisesti pesintä jossakin lähistöllä. Poikasista ei ole vielä havaintoja, mutta ehkä sellaisiakin vielä tulee.

Toinen lajia, josta on jo poikaset paikalla, on terhakka pähkinänakkeli. Nakkeli toi koko pesyeen ruokinnalle heti kesäkuun alussa ja touhua kolmen poikasen kanssa on melkoisesti. Meno ja vilskettä riittää päivästä toiseen. Lintu näyttää pesineen tuossa takapihan rämeen reunan koivupökkelössä.

Muutoin kesän tarjonnasta ovat nauttineetkin lukuisat käpytikat, vihervarpuset sekä tietysti pikkuvarpuset.

Käpytikka pallottelee

Nokkavarpuset ihmettelevät

Pikkuvarpunen

Pähkinänakkeli ja nälkäinen poikanen

Ukkoskausi avattu 14.5.2020

Siinä missä kanavalla lentelevät pääskyset ovat varmoja kesän merkkejä, on ilmaston osalta myös tuo ukkoskauden avaus ihan hyvä muistutus tulevasta tai paremminkin alkavasta kesästä. Toki, olihan sitä jo tammikuussa muutamia salamahavaintoja "talviukkosten merkeissä", mutta nyt saatiin jo kokea siis ihan oikeaa ukkosrintamaa pelkkien satunnaisten pilvisalamoiden tilalla.

No, ukkonen tuli ja meni ohitse melko nopeasti, mutta tämähän olikin vasta sellainen "ukkosverryttely" ☈. Saa nähdä millainen ukkoskesä saadaan. Ei varmaan kovin kummoista, jos pitkien ennusteiden kylmät rintamat jatkavat pyörimistään Suomen yllä koko kesäkuun 😀

Working digi ...

Russian Digital Radio Club

If you like working "digi" and want to find something more interesting than FT8 or FT4 on the HF-bands. So, the good address to visit is RDRC (Russian Digital Radio Club).

You can find there a lot of different kind of activities around digimodes. My favorite is the 01-10 events on May and January. Club members are active on so called "rare modes" like Olivia, Thor, Throb, Hell, MT63 etc. During those ten days there are - yes - ten different modes on the air: only one mode a day. That´s good 24 hours period. Of course, this event is not only for club members - everyone interested in "Digi" are welcome to take part in.

For me, I have had a pleasure to try / test totally different modes. I have tried some of them time to time, but  there have not been any stations to work ;-) This nice event make change for this.

CU on Digi

73 es QSH 

Pihojen taisto, 9.5.2020

Tänä vuonna tuo perinteinen "Tornien taisto" jouduttiin perumaan vallitsevan #Covid-19 -epidemian takia, ja sen tilalla järjestettiin "Pihojen taisto". Tällä järjestelyllä pystyttiin välttämään kokoontumiset ahtaisiin lintutorneihin. Monella vakio "tornittajallahan" oli jo ennakkoon varattuna vapaat ja lomat Tornien taistoon, joten Pihojen taisto sopi kuvioon varmasti hyvin. Kysessäähän ei ollut siis mikään kilpailu, vaan tehdä lintu- ja luontohavaintoja aamupäivän aikana klo 0500-1300.

Somekanavia seuratessa ja miksei tuloslistojakin tarkastellessa BirdLife:n sivustolta, voi vain tehdä yhden johtopäätöksen: tapahtuma on ollut erittäin onnistunut. Voisinpa melkein uskaltaa väitää, että myös ensi vuonna järjestetään tällainen avoin Pihojen taisto omana osionaan Tornien taiston rinnalla. Aika näyttää kuinka tulee tapahtumaan.

Itse käytin aamupäivän klo 07.00 - 13.00 havainnointiin kotipihalla, Mustolassa. Vain lyhyttä ruokailuhetkeä lukuunottamatta havainnointi olis ns. aukotonta. Ja mikäs oli ollessa kun sää suosi tapahtumaa oikein hyvin. Aamun mittaan lämpötilakin nousi +10 C:n paremmalle puolelle, eikä pieni tuulenvire pilannut havainnointia.

Lintulajeja tuli havaittua kaikkiaan 29 kpl. Määrä on ihan hyvä, sillä aika moni tuttu pihalaji jäi puuttumaan: olivat jo pesimäpuuhissa ja piilottelivat muualla. Mielenkiintoisin lintuhavainto tältä päivältä ja koko keväältä on ollut ruokintapaikalla käyneet nokkavarpuset. Ne tykkäävät käydä perkaamassa lintulaudalta sinne vielä punatulkkujen ja tiaisten unohtamia auringonkukansiemeniä. Nokkavarpunen on hiljainen, nopealiikkeinen ja piilottelevakin laji, joten sen havaitseminen voi olla joskus hieman hankalaa. 

Kevään ensimmäinen siili ilahdutti aamulla suuresti, kun se touhusi puutarhassa omia tekemisiään. Toivottavasti antoi lehtokotiloille kyytiä. Myös kolme pihakuusen oravaa esittivät taidokasta akrobatiaa havainnoitsijan iloksi lähes koko havainnointijakson.

Seuraava lintuhavainnoinnin massatapahtuma onkin sitten tuo kesäkuun alun Pönttöbongaus 6.-7.6.2020.

Sinitiainen pöntöllään

Pieni ja "pippurinen" - peukaloinen

Koskahan olisi Perhosten taisto - tai perhosbongaus ??

Hyvää "Radion päivää" - Счастливый день радио

Aleksandr Stepanovitš Popov (ven. Александр Степанович Попов, 4. maaliskuuta 1859 Turinkije Rudnik – 31. joulukuuta 1905 Pietari) oli venäläinen fyysikko ja eräs radion varhaisia kehittäjiä.

Popov syntyi Ural-vuorilla sijaitsevassa Turinkije Rudnikin kaupungissa (nyk. Krasnoturinsk). Hänen isänsä oli pappi ja myös Popovin lapsuuden opinnot tähtäsivät pappistutkintoon. 18-vuotiaana Popov kiinnostui luonnontieteistä ja valmistui 23-vuotiaana Pietarin yliopistosta. Valmistumisensa jälkeen Popov opetti samaisessa yliopistossa fysiikkaa ja matematiikkaa. Myöhemmin laitoksen rahoitusta karsittiin ja Popov joutui vaihtamaan työpaikkaa.

Opettajanvuosinaan hän oli alkanut kiinnostua elektronisten laitteiden rakentamisesta. Hän sai toisen opettajan paikan Venäjän laivastotukikohdasta Kronstadtista, Pietarin läheltä. Opetuksen aiheena oli elektroniset laitteet Venäjän sotalaivastossa. Muun työnsä ohella Popov seurasi Hertzin sähkömagneettisen säteilyn tutkimuksia. 1890-luvulla Popov kehitti kohereeria käyttämällä tätä salamakokeissaan.

Vuonna 1895 Popov esitteli Venäjän fysiikan ja kemian seuran kokouksessa laitteen, jossa ukkosenjohdattimen ja maajohdon välille kytketty kohereeri aiheutti soittokellon kilahduksen salaman iskiessä lähistöllä. Myöhemmin samana vuonna Popov keksi käyttää laitetta lennättimen vastaanottimena ja alkoi kehittää kipinälähetintä, tietämättä Marconin samankaltaisista kokeista Britanniassa. 1896 Popov demonstroi rakentamaansa lähetintä Pietarin yliopiston fysiikan laitoksella, jossa hän pystyi lähettämään sanoman 250 metrin päähän, yliopiston rakennuksesta toiseen. Sanomana toimi Morsen aakkosilla kirjoitettu teksti "Heinrich Hertz", jonka laitoksen puheenjohtaja kirjoitti kohereerin naksahduksia tulkiten liitutaululle. Vastaanottimena toimi sama kohereeriin perustuva laite, jolla hän oli vuotta aikaisemmin tutkinut salamaniskuja. Samana vuonna Popov luki Marconin vastaavanlaisista kokeista ja innostus oman kipinälähettimen kehittämiseen kasvoi hetkellisesti. Lähetysetäisyys piteni ja Popov teki yhteistyötä Venäjän laivaston kanssa, asentaen lähettimiä ja vastaanottimia koemielessä laivoihin.

Marraskuussa 1899 panssarilaiva General-admiral Apraksin ajoi karille Suursaaren lähistöllä, ja Amiraliteetti palkkasi langattomalla .lennättimellä kokeita tehneen Popovin, joka tammikuussa 1900 muodosti Suursaaren ja Kymin Kuutsalon välille yhden maailman varhaisimmista radioyhteyksistä pelastustöitä varten. Popovin laite pelasti myös suomalaisen haaksirikkoutuneen laivan miehistön.[1] Keväällä Kuutsalon asema siirrettiin Kotkansaarelle. Vuonna 1901 Popovin laitteella saattoi muodostaa yhteyden 150 kilometrin päähän.

Popov nimitettiin Pietarin yliopiston sähkötekniikan professoriksi 1901 ja myöhemmin koko laitoksen johtajaksi. Popov kuoli joulukuun viimeisenä päivänä 1905 aivoveritulppaan. Ennen kuolemaansa sairastui vaikeasti ja oli ilmeisen huolissaan tulevan vallankumouksen opiskelijaliikehdinnästä.

Popov tutki myös röntgensäteitä kipinälähettimen tutkimuksen ohella. Hänellä ei ollut suurta kiinnostusta keksintöjensä kaupallistamiseen, eikä hän tullut hakeneeksi patenttia kipinälähettimelle. Venäjällä Popovia on pidetty radion keksijänä ja toukokuun seitsemättä, salamalaitteen ensiesittelypäivää, on kutsuttu Venäjällä "radion päiväksi" vuodesta 1945.

Popov kehitti laitetta tutkijan näkökulmasta ja ensiesitykset tapahtuivat toisten tutkijoiden läsnä ollessa. Historiantutkimus pitää kuitenkin selvänä, että vaikka Popov ja Marconi kehittivät lähetintä toisistaan tietämättä, Marconi onnistui käyttämään laitetta hyödylliseen viestintään ennen Popovia.

Lähde: Historia-Atlas + Wikipedia

Lepakot - faktaa ja fiktiota

Maailmassa tavataan tämän hetkisen tiedon mukaan yli 1200 lepakkolajia. Tämä tekee lepakoista maailman lajirikkaimman nisäkäslahkon. Lepakothan ovatkin maailman ainoita aidosti lentokykyisiä nisäkkäitä. Napa-alueita lukuunottamatta lepakoita tavataan kaikkialla maapallolla. Suomessakin on havaittu peräti 13 lepakkolajia. Kaikki Suomessa tavattavat lepakot ovat hyönteissyöjiä, kuten suurin osa koko maailman lepakoista. Vain kolme (3) lajia käyttää ravinnokseen verta, mutta näitä "vampyyrejä" ei lentele lähelläkään Suomen ilmatilaa.

Yöaktiivisina lepakot ovatkin kiistatta yötaivaan valtiaita. Pohjolan valoisina kesäöinä ei tarvitse mitään erikoisvälineitä havaitakseen lepakoita. Sopivassa ympäristössä voi nähdä todellisen ilmasirkuksen, kun useat lepakot saalistavat taitavasti yöperhosia ja muitakin lentoon uskaltautuneita pikkuhyönteisiä. Lentely yötaivaalla vaatii paljon energiaa ja yhden yön aikana lepakko saalistaakin non painonsa edestä hyönteisiä!

Moni maaseudulta vanhemman kiinteistön ostanut henkilö onkin saanut tietoisesti tai tietämättään kaupan mukana myös mielenkiintoiset "alivuokralaiset" rakennuksen vintiltä ja välipohjista: lepakot. Näitä vuokralaisia suojaa laki, joten niiden häätäminen väkivalloin kiellettyä rangaistuksen uhalla. Itselläni lepakot ovat asustaneet rintamamiestalon ylisillä usean vuosikymmenen ajan, eikä niistä ole harmia ollut. Lepakot ovat maksaneet vuokransa osallistumalla kesäisen hyttysmäärän harventamiseen pihapiirissä ja lähiympäristössä.

Useimmiten lepakot nousevat uutiskynnyksen ylitse lähinnä jonkin tautiepidemian aikana, kuten nytkin. COVID-19 on saatu yhdistettyä lepakoihin, kuten monet muutkin epidemiat aikojen saatossa. Toki lepakot taudin kantajina voivat levittää virusta siinä missä ihmisetkin. Lepakoillehan tämä uusi virus ei ole vaaraksi, mutta ihmisille sitäkin enemmän. Jos tarkkoja ollaan, niin ihmisten kannattaisi pelätä enemmän muita kansalaisia kuin lepakoita. Paras tapa suojautua lepakoiden levittämältä "Coronalta" ja muiltakin tautiuhkilta onkin suojella lepakoita!

Jos ja kun lepakon kanssa joutuu lähempään kontaktiin, kannattaa toki käyttää sitä kuuluisaa, peräänkuuluttamaani maalaisjärkeä, ja suojata itsensä mahdollisilta tartuntariskeiltä; kuolleen lepakon siirtämiseen riittää hyvin normaalit suojakäsineet. Tuskin kenellekään tulee mieleen alkaa haistelemaan lepakon turkkia tai muutoin koskettelemaan sitä. Elävän lepakon osalta kannattaa muistaa, että ahdistettuna lepakko voi puraista, mikä voi altistaa rapiekselle. Paksut suojakäsineet, nahkahansikkaat, ovat hyvä suoja mahdolliselle purennalle. Mutta, mikäli lepakko pääsee puremaan, niin kannattaa ehdottomasti käydä pikimiten hakemassa rabiesrokote. Siitäkin huolimatta, että lepakkoraivotautia kantavia lepakoita on vain yksi tuhannesta. Tätä lottovoittoa ei kuitenkaan kannata jäädä odottelmaan.

Britaniassa tehdyn tutkimuksen mukaan (eng.) ei lepakoissa ole suhteellisesti sen enempää taudinaiheuttajia kuin muissakaan nisäkkäissä tai linnuissa. Meneillään olevan COVID-19 pandemian takia lepakot ovat kuitenkin jälleen saaneet pahiksen viitan harteilleen - valitettavasti. Kenenkään ei siis pitäisi menettää yöuniaan sen takia, että lepakot lentelevät Suomen taivaalla tai asustelevat siellä vintin ylisillä.

Mikäli jaksoit tutustua lepakkoaiheeseen näinkin pitkälle, niin kannattaa käydä lukaisemassa viimeisin YLE:n juttu lepakoista. Myös tästä blogista löytyy yli 40 kirjoitusta lepakoihin liittyen.

Kesäasukki (Pohjanlepakko) kylässä