Viime viikonloppuna tuli harjoitettua tuota e-urheilua sanan varsinaisessa merkityksessä. Pandemian myötä on e-urheilu nostanut päätään voimakkaasti ja päässyt melkoiseen kukoistukseen. Useimmat mieltävät e-urheilun siihen, että pelataan tietoverkkojen välityksellä jotain peliä tai ajetaan erilaisilla simulaattoreilla. Näinhän se pitkälti onkin. Ainakin mitä tulee median meille tuomiin e-urheilulajeihin.
Jo kauan ennen kuin e-urheilusta on puhuttu mitään, ovat radioamatöörit hallinneet lähes suvereenisti e-urheilua. Kilpailutoiminta on ollut läsnä harrasteessa lähes alkuajoista lähtien. Radioamatööri toiminnan osalta järjestetään niin MM-kisoja, Olympialaisia ja lukuisa määrä mitä erilaisimpia kansallisia ja kansainvälisiä pienempiä kilpailuja. Kansainvälisissä kisoissa on erittäin kova taso, ja pitää olla todella hyvä pärjätäkseen.
E-urheiluksi nämä radioamatöörikilpailut ovat muuttuneet mielestäni sen mukaan, kun erilaiset digitaaliset yhteydenpitolajit tulivat kuvioon mukaan. Varsinainen vallankumous tulikin sitten 90-luvun lopulla, kun äänikortit syrjäyttivät perinteiset rautamodemit. Ohjelmistojen kehitys on nykyään jo sitä luokkaa, että uusia digitaalisia lähetelajeja (modeja) tulee päivänvaloon vuosittain, joskus nopeamminkin.
Perinteisistä kilpailumodeista RTTY (Baudot) on säilyttänyt pintansa parhaiten. Toki muitakin modeja on kokeiltu, mutta pienemmissä määrin.
Viime viikonloppuna järjestettiin vuosittainen Japanilaisten amatöörien järjestämä RTTY-kilpailu. MM-tason mukaisesti kokonaista kilpailuaikaa on 48 tuntia - eli valvomista tiedossa, jos koko kisan meinaa "workkia". Kävin kuittaamassa kilpailun tiimoilta 259 yhteyttä, mikä oikeutti yli 30 000 pisteeseen. Yhteyksien määrä ei tässäkään kisassa ratkaise kaikkea. Laadulla on merkityksensä: oman mantereen ulkopuolelle pidetyt yhteydet tuovat parhaat pisteet.
 |
| Työskennellyt radioamatöörimaat bandeittain |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti