Terveiset VIIPURISTA.....

Viipuri - 12.-13.7.2019

Terveiset Viipurista. Tuli pitkän tauon jälkeen jälleen pistäydyttyä vaimon ja ystävien kanssa naapurikaupungissa, Viipurissa,  viime viikonloppuna. Laivalla kätevästi molempiin suuntiin, viisumivapaasti ja majoittuminenkin laadukkaassa hotellissa aivan kauppatorin äärellä. Mikäs sen kätevämpää.

Muutama vuosi on tehnyt melkoisen paljon positiivistä kaupungin ilmeelle. Näki, että asioihin on ainakin yritetty panostaa järkevällä tavalla. Useat rakennukset olivat saaneet pintaansa uutta maalikerrosta, pahimmat rauniot oli korjattu pois tai kunnostettu, Salakkalahden "Karolenko" -laivakin oli saatu poistettua altaasta jne..jne... Myös uusia kahviloita ja ruokapaikkoja oli tullut katujen varsille runsaasti, joten valikoimaa riitti niiltäkin osin.

Tällä kerralla tuli suoritettua myös ns. kulttuurikierros, koska aikaa oli. Ensimmäisenä kohteena oli kuuluisa Aalto-kirjasto. Kirjasto oli kunnostettu komeaan kuntoon ja kirjavalikoima eri osastoilla oli enemmänkin kuin tyydyttävää tasoa. Tosin valtaosa venäjänkielistä, kuten kuvaan kuuluu, mutta ko. murretta osaaville tuohan ei ole este, korkeintaan hidaste.

Toisena kohteena olikin sitten itse linna, joka oli nyt avoinna kaiken kunnostuksen ja saneerauksen jäljiltä. Toki pohjoispuolen "esilinnan" osuus oli vieläkin työmaan alla, mutta muut osiot olivat jo turistienkin käytössä. Itse linnaan ja sen moniin näyttelyihin / tapahtumiin oli tarjolla eri hintaisia lippuja. Venäjää taitamattomille saikin lippuluukulta englanninkielisen esitteen eri vaihtoehdoista. Itse tyydyin vain perusnäyttelyihin oikeuttavaan pääsylippuun, jolla pääsi kaikkiin kolmeen näyttelykokonaisuuteen. Hintaa lipulla oli 700 rublaa. 500 rublan lisäpanostuksella olisi päässyt katselemaan maisemia tornin huipulta, mutta koska ei ollut varmaa mihin aikaan sinne ryhmä jälleen vietäisiin, jätin tuon vaihtoehdon pois. Ehtiihän sitä seuraavallakin kerralla.

Linnan tornin ja pihamuurin suojissa olevat näyttelyt valottavat Viipurin historiia läpi vuosisatojen; sieltä löytyy argeologisissa kaivauksissa löytyneitä esineitä ym. runsain mitoin. Erittäin edustava kokonaisuus. Sotavuosille 1939-1944 oli luonnollisesti varattu oma kokonaisuus. Lisäksi alueen geologia ja luonto olivat saaneet omat osastot. Hienoja pienoismalleja, täytettyjä eläimiä jne... oli runsaasti nähtävillä. Ulkomuurin suojissa oli sitten oma osasto, jossa esiteltiin lähivesiltä nostettuja löydöksi; oli tykinkuulia, laivan osia, ankkureita jne...jne...

Sääkin suosi ulkoilua, joten mikäs oli reissatessa.

Apollo 11 - kuulento 1969

20.7.1969 - tasan 50 vuotta sitten ihminen laskeutui kuun pinnalle ensimmäistä kertaa. Yhdysvallat veivät pisimmän korren kilpajuoksussa kuun kamaralle tuolloin. Apollo-ohjelman raketti numero 11 oli lopulta tuo, jonka laskeutumismoduli pääsi miehistöineen kuun pinnalle ja suorittivat tuon legendaarisen kuukävelyn. Tosin tarkkoja ollaksemme, vain kaksi miehistön jäsentä, Armstrong ja Aldrin kävivät kuun pinnalla sillä aikaa kun miehistön kolmas jäsen, Collins, seurasi tilannetta kiertoradalla olevasta komentomodulista.

Kuu ja siihen liittyvät erilaiset tapahtumat ovat innoittaneet minua vuosikymmenten ajan. Vaikka itse kuu onkin jäänyt osaltani vielä valloittamatta, olen onnistunut sen tiimoilta osallsitumaan moneen mielenkiintoiseen tapahtumaan.

Aldring kuun pinnalla - sij. 1.

Vuosia sitten osallistuin muutaman pienoismallin kanssa NASA:n organisoimaan kilpailuun, jossa teemana oli, ei sen enempää kuin vähempää, avaruus. Tehtyjä töitä ei lähetetty minnekään, vaan ne piti valokuvata "sopivalla" tavalla. 

Itse valitsin mukaan kaksi aihetta, koska aikaakin mallintamiseen oli lähes vuosi: "Kuulento - Apollo 11" ja "Voyager 1 -luotain" Menestystä kilpailussa tuli sen verran, että pääsi palkinnoille, josta muistona alkuperäiset vuoden 1969 hopeiset dollarikolikot, Apollo 11 teemalla ja lisäksi tietysti kunniakirjat, kuten kuvaan kuuluu hi...

Muuta vuosi sitten oli kuu jälleen ns. tapetilla, kun NASA:n puolelta tarjottiin mahdollisuutta kokeilla kuinka helppoa / vaikeaa se kuumodulin saattaminen kuun pinnalle voi olla. Ohjailut ja komennot tapahtuivat luonnollisesti internetin välityksellä omalta "komentoasemalta". Haasteen ottaneen sain kuin sainkin modulin laskeutumaan hyväksyttävästi. Joten näin ollen voisin sanoa laskeutuneeni kuuhun. Tästäkin tuli aikoinaan virallinen todistus. En ole sitä vielä töitä hakiessa tosin tarvinnut.

Tähän kuuhullutteluvuoteen ei tullut kilpailua pienoismallin osalta, joten vielä varastossa oleva harvinainen,  rakentamaton, ison mittakaavan astronautti saa odotella huomista.

PS. Tuon Voyager -luotaimen osalta palataan asiaan vielä erikseen myöhemmin. Keskitytään tässä vain kuuhullutteluun.

Kuu- ja komentomodulit - sij. 3.

Onnistunut laskeutuminen kuun kamaralle 

Hiekkaveiston EM-kilpailut, Enonkoski 2019

Hiekkaveiston mestarit kokoontuivat jälleen mittelöimään taidoistaan Enonkoskelle kesäkuun viimeiselle viikolle. Tapahtuma oli järjestysnumeroltaan jo neljäs. Aikaisempien vuosien tapaan nytkin nähtiin todella taidokkaita hiekkateoksia. Teosten tarkasteluun paikanpäällä ei ole vielä kiirettä, sillä jos kaikki menee hyvin, niin teokset ovat nähtävillä aina joulukuulle 2019 saakka. Toivottavasti säät suosivat teoksia.

Tänä vuonna voiton vei venäläinen Aleksandr Savinov teoksellaan "Dancing Woman". Toisen sijan vei brittiläinen Nick Smith teoksellaan "Aurinkotanssi". Viime vuoden voittaja, hollantilainen Ludo Roders jätettiin nyt pronssille teoksellaan "Happiness every time you see bees dancing".

Kaikkiaan kilpailuun osallistui yhteensä 13 veistäjää. Jokaisella veistäjällä oli viiden kuutiometrin hiekkakasa käytössä, josta kilpailu työ muotoiltiin. Tänä vuonna teoksia yhdistävä teema oli "Kesätanssi Enonkoskella". 

Kilpailuun olisi ollut tulijoita enemmänkin, sillä kilpailuhakemuksia tuli kaikkiaan 30 kpl. Torialue, jolla kilpailutyöt työstettiin on sen verran pieni, ettei sinne olisi 13 teosta enempää mahtunutkaan. 

Nro 1: "Dancing Woman" by Aleksandr Savinov

Nro 2: "Aurinkotanssi" by Nick Smith

Nro 3: "Happiness every time you see bees dancing" by Ludo Roders

Ukkosmyrskyä ja rakeita tarjolla

Tutkakuva ukkosrintamasta juuri ennen iskua Lappeenrantaan.

Heinäkuun alku tarjosi sitten ukkosten osalta sen, mitä tuossa jo ennätettiin odotella kesäkuun hellejakson päättyessä. Liekö ollut hieman ylimääräistä energiaa varastoituna, kun saatiin kerralla kunnon "monsuuni" salamointien ja raekuurojen kera.

Tutkakuvien ja ilmastodatan seuraaminen antoi jo aamupäivällä merkkejä siitä, että jotain hieman poikkeavaa oli tulossa tai tuossa vaiheessa vielä paremminkin syntymässä. Ja näinhän siinä sitten kävikin päivän kääntyessä iltapäivälle. Tällä kerralla ei pelkkä ukkosen kumina ja salamointi riittäneet, vaan saatiin kerralla kunnon sadekuuro reilunkokoisilla rakeilla höystettynä.

Ukkosrintamalle (helleukkonen) tyypillisesti kaikki mitä taivaalta oli mahdollista saada, saatiin hyvin lyhyen ajan sisällä. Tämä tietysti aiheutti sen, ettei viemärit ehtineet poistaa sadevettä hulevesijärjestelmiin - kaikki meni ns. yli äyräitten. Raekuurot tekivät taas kesäteistä hyvin liukkaat kesärenkailla ajelleille autoilijoille. Pienikin määrä jääpaloja tiellä saa aikaan mielenkiintoisen ajotuntuman. Joskus on tätäkin päässyt kokeilemaan myrskybongausreissulla. No, nyt ei tarvinnut lähteä kotipihaa kauemmaksi.

Uutiskuvia ja infoja katsellessa huomasi taas kuinka eri tavoin myrsky oli vaikuttanut eri puolilla kaupunkia. Siinä, missä keskustassa oli rakeita jopa kinoksiin saakka, ei Mustolan suunnalla rakeista ollut juuri haittaa. Vettäkin saatiin Mustolan suunnalla vain 9 mm - tosin tämä määrä tuli pienessä hetkessä, mikä sai kyllä kadut ja pientareet lainehtimaan. Mutta ei aivan siinä määrin kuin keskustan suunnalla.

Kesä on vielä alkumetreillä, joten saas nähdä mitä tuo kesäilmasto vielä tarjoaakaan. Nyt mentiin näillä.

Kortti yllättää

Postikortti on aina mukava saada. Se on vaan jotenkin persoonallisempi kuin nykyään niin tavallinen sähköposti tai muu someviesti. Postikortti osaa myös yllättää saajansa - tavalla tai toisella. Tällä kerralla aamulla laatikosta löytynyt kortti yllätti matka-ajallaan.

Olihan Etelä-Afrikasta lähetetty kortti taivaltanut linnuntietä liki 10 000 km (9 652 km), mutta missä ajassa? Kortin leimojen ja päiväyksen mukaan kortti oli matkannut 163 vrk. Kortti oli siis lähetetty jo tammikuun 5. 2019! Osoitetietojen puutteellisuuden takia ei lähetyksen jakelua voi syyttää, sillä kaikki tiedot oli kortissa selkeästi kirjoitettuna ja aivan pilkulleen oikein. Syy löytyneekin jostain muualta.

Joka tapauksessa kortti on nyt perillä. En vastannut lähettäjälle postikortilla, vaan laitoin tuon kiitoksen sähköpostilla - tälläkin kerralla.

Kesän äärellä - heleää Helluntaita

Vanhan kansanuskomuksen mukaan helatorstai oli niin pyhä päivä, ”ettei ruohokaan kasva”. Helavalkeiden äärellä oli juhlan aattona ”huviteltu hyvällä oluella, soitellen ja hypellen”. 

Hyvää pyhää ja kesän alkua!

Vaikka nuo ilmastolliset olosuhteet vallitsevan säätilan osalta eivät ihan kaikkien mielestä ole viime päivinä nautittavia olleet - täytyy muistaa, etteihän me sokerista olla, ja kyllä nuo kesäiset sateet virkistävät ja saavat luontoonkin uutta voimaa kasvukauteen. Jos ei muutoin sitä huomaa, niin ainakin ne, joilla on omaa pihanurmikkoa siistittävänä.

Tässä viikon aikana on ollut hyvä ja suorastaan mainio hetki tehdä loppukevään puutarhatöitäkin. Kukkaistutuksien kastelulla ei ole ollut suurta kiirettä, koska oikein rytmitettynä nuo sadekuurot suorittivat kastelun ilman että puutarhuri siitä juurikaan "kostui".

Suuri kurpitsakumpukin sai omat asukkinsa. Viime vuodesta viisastuneen tällä kerralla vain kolmen taimen kera. Jos kasvu on samanlaista kuin vuosi sitten on luvassa jälleen Halloweeninä kunnon kurpitsajuhlat ;-)

Viikolla tuota ulkoilua on mukavasti rytmittänyt taivaalta kuuluneet valkoposki- ja sepelhanhiparvien kaklatus. Viikonlopun aikana meni iltapäivän muutaman tunnin aikana yli 2000 hanhea Mustolankin ylitse. Lisääkin varmasti meni, mutta sen suurempaa kiikarointia ei tullut nyt suoritettua. Jotkut parvit menivätkin kirkkaassa ilmassa niin korkealla, että niitä oli lähes mahdoton havaita taivaalta. Talitinttikin oli valinnut vanhassa pihlajassa olevan pöntön. Melkoista kiirettä piti silläkin poikasten ruokinnassa. Kyllä puutarhan hyöteiset saivat kyytiä.

Mukavan lisämausteen äänimaailmaan toivat nuo kesän linnut: puutarhan pensasaitaan siirtynyt viitakerttunen, omenapuun punavarpunen ja takapihan pajukon satakieli. Sää kun vielä tästä hieman selkeytyy, niin tervapääskyjen kirskunta täydentää kesän äänimaailmaa.

Ensiviikolla pitääkin lähteä tutustumaan Saimaan äänimaailmaan - vene huutelee jo vesille.

BLOGI - 10 vuotta !!!

Näin se aika rientää. Huomasin tuossa juuri tilastoja tarkastaessani, että melko tarkalleen 10 vuotta sitten, Äitienpäivänä aloitin julkaista tätä omaa blokiani. Se mikä ajoi blokin kirjoittamisiin voisi varmaan pohtia pitkäänkin, mutta tuskin siihen lienee tarvetta sen suuremmin.

Kymmenen vuotta sitten elettiin melkoista medianäkyvyyden "kulta-aikaa" osaltani: samoille hetkille sattui nuo onnistumiset niin shakkiturnauksissa, radioamatöörien kilpailuissa kuin tieteelliset tutkimukset kanavan lepakoiden osalta. Lintujen osaltahan toiminnot jatkuvat edelleen, mutta niiden osalta tuo medianäkyvyys jäi 90-luvulle, jolloin tehtiin ja teetettiin lukuisia radio-ohjelmia niin maakunnalliseen kuin valtakunnalliseenkin jakeluun pitkin poikin Etelä-Karjalaa.

Niin ja totuuden nimessä on sanottava, että se suurin sivusto, joka toi kävijät myös blokiosioon oli tuo Mustolan ukkostutka, joka oli aktiivisesti katsottavissa 24/7 vuoden jokaisena päivänä sääaseman kanssa rinnan 2000 -luvun vaihteen molemmin puolin.
Kesän ukkossilla kävijämäärät olivatkin tosi korkeita. Tämä varmasti huomattiin, ja pian olikin kaupalliset operaattorit tekemässä omaa bisnestään tuollakin alalla. Nyt ukkosdatan vapauduttua ja valtakunnan meteorologien julkaisemien ja ylläpitämien tutkauvien perusteella on helppoa käydä tarkkailemassa noita taivaan sähköisiä ilmiöitä.

Suurin osa teksteistä on julkaistu kotimaisella murteella, jonka johdosta myös valtaosa kävijöistäkin on suomalaisen ip-osoitteen takana. Aika ajoin olen toki myös julkaissut englanniksi ja venäjäksi tekstejä.

Mustolan ukkostut - silloin joskus 2009......

Ja tästä se kaikki alkoi: teksti 10.5.2009

Yleisön pyynnöstä

Medianäkyvyys viimeaikoina on tuonnut sen verran paineita kotisivuja ja harrastuksia kohtaan, että asian korjaamiseksi katsoin parhaaksi perustaa blogin. Toivottavasti tämä palvelee uskollisia sivustoilla vierailijoita.
Blogiini teen päivityksiä epäsäännöllisen säännöllisesti. Ja aiheet tulevat koskettelemaan erityisesti kotikulmieni luontoelämyksiä sekä tietysti harrastusympäristöäni.
Koettakaa kestää!

Niin ja tietysti mitä parhaimmat onnittelut KAIKILLE ÄIDEILLE !!!

Terveisiä P U O L A S T A

Krakova 9.-12.5.2019

Terveisiä Puolasta, tai tarkemmin sanottuna Krakovasta. Krakovahan on yksi Puolan suurimpia ja vanhimpia kaupunkeja. Tätä taustaa vasten on odotettavissa, että sieltä löytyy paljon mielenkiintoista eurooppalaista historiaa ja tietysti myös asukkaita. Onhan nykyisen Krakovan asukasmäärä reilu 1.2 miljoonaa kun esikaupunkialueet lasketaan mukaan. Näin ollen Krakova onkin Puolan toiseksi suurin kaupunki heti Varsovan jälkeen. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että Puolan on pinta-alaltaan hieman Suomea pienempi.

Talven pimeinä pakkasiltoina tuli vaimon kanssa mieleen tehdä jälleen matka johonkin meille uuteen kohteeseen Euroopassa. Koska Valko-Venäjä, Viro, Liettua, Venäjä, Latvia ja Tsekki olivat jo "valloitettu" aiemmin, valikoitui Puola kuin luonnostaan matkakohteeksi. Pitkä viikonloppu heti toukokuun alkuun valikoitui ajankohdaksi. Lento Helsingistä Krakovaan vei aikaa vajaa 2 tuntia (1h40min), joten ylimääräistä matkarasitusta lentomatkailun osalta ei tullut.

Krakovahan sijaitsee aivan Etelä-Puolassa. Kaupungin lävitse virtaa suuri ja komea Veikseljoki. Kuten monissa muissakin tapauksissa, niin Krakovankin osalta kaupungin "peruskivet" luotiin ikivanhalle kauppareitille. Veiksel-jokihan tarjosi luonnollisen väylän itään Kiovaan ja aina Bysanttiin asti. Krakovan seudun varhaisimmat asukkaat olivat kelttejä. Slaavit saapuivat alueelle vasta paljon myöhemmin. 900-luvulla Krakova oli slaavilaisten valtakunnan pääkaupunki ja tuolloin Veikseljoen rannalle rakennettiin ensimmäinen suuri linnoitus Wawelin kukkulalle. Nykyään tuo Wawelin linnoitus on osa vanhaa kaupunkia ja erittäin mielenkiintoinen historiallinen kokonaisuus.

Puolan pääkaupungiksi Krakova tuli vuonna 1038. Ja aina vuoteen 1596 saakka Krakova oli Puolan pääkaupunki. Tämän jälkeen pääkaupungiksi tuli Varsova. Jos ihan tarkkoja ollaan niin Varsovasta tuli Puolan pääkaupunki vasta vuonna 1918 Puolan itsenäistyessä.

Kuten monella muullakin Euroopan maalla on hieman myrskyinen ellen sanoisi jopa sotainen historia aina keskiajalta toisen maailmansodan loppuun. Näin on myös Puolan osalta. Ensimmäisen kerran Puola jaettiin Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1772. Vuonna 1793 suoritettu Puolan toinen jako Venäjän ja Preussin kesken aiheutti Krakovassa kapinan, joka päättyi Puolan kolmanteen jakoon Venäjän, Preussin ja Itävallan kesken vuonna 1985. Tämän viimeisen jaon seurauksena itsenäinen Puola katosi kartoilta ja Krakova jäi Itävallan haltuun aina vuoteen 1918 saakka.

Keskitysleirin / tuhoamisleirin portilla...

Toisen maailmansodan alkaessa 1.9.1939 Saksan hyökkäyksellä Puolaan, Krakovassa oli reilu 251000 asukasta. Salamasotaa käynyt Saksa miehitti Krakovan heti sodan ensimmäisinä päivinä ja teki siitä kenraalikuvernementin. Verraten synkkä historian osuus Krakovankin osalta alkoi tästä saksalaismiehityksestä. Erityisesti kaupungin juutalainen väestö joutui vainojen ja terrorin kohteeksi, kuten niin monessa muussakin Saksan miehittämässä valtiossa tuolloin. Vuoteen 1945 mennessä Krakovan juutalainen yhteisö eli noin neljännes koko kaupungin väestöstä oli tuhottu. Tässä yhteydessä täytyy nostaa esille nimi, Oskar Schindler. Schindler tuli sodan jälkeen kuuluisaksi kun paljastui, että hän oli toiminnallaan pelastanut toista tuhatta Krakovan juutalaista tuhoamiselta. Vuonna 1993 Steven Spielberg teki tästä aiheesta elokuvan.

Taiteellista otantaa vanhassa kaupungissa

Hieman yllättävää on se, että Krakova säästyi totaaliselta tuholta sodasta; sitä ei juuri pommitettu, vaikka alueella toki taisteltiin niin hyökkäys kuin vetääntymisvaiheen aikanakin Saksan ja Venäjän armeijoiden kesken. Tämän ansiosta kaupungissa on paljon vanhaa rakennuskantaa edelleen nähtävillä. Keskiaikainen keskusta on komea paikka vielä tänäkin päivänä omassa loistossaan. Keskusta löytyykin Unescon maailmanperintöluettelosta, ja ihan ansaitusti. Samasta luettelosta löytyvät toki myös Auschwitzin keskitysleirimuseo sekä Wieliczkan suolakaivokset.

LISÄÄ KUVIA (linkki alla):

Oheisen linkin kautta löytyy hieman enemmän kuvia Krakovasta ja sen lähialueelta. Valitettavasti erillisiä postikortteja ei tältä reissulta tullut lähetettyä.

Ajan historiaa tutkailemassa

ISBN: 978-951-0-43748-3

Mikäs olisikaan mukavampaa ja kiinnostavampaa kuin pohdiskella maailmankaikkeuden syntyä, sen kehitystä ja etenkin siihen vaikuttavia fyysisiä rajapintoja. Kyllähän tämä pohdinta aina itsekeskeisen maailmanpolitiikan "funtsaamisen" voittaa.

Nyt tähän pohdintaan tarjoutui hyvä mahdollisuus kun hyvä ystävä lähetti kirjavaihdossa kuuluisan tiedemiehen, Stephen Hawking (1942-2018), pohdinnoista koostetun teoksen: "Lyhyet vastaukset suuriin kysymyksiin". Tämä teoshan jäi lopulta Hawkingin viimeisimmäksi kirjalliseksi julkaisuksi.

Herra Hawking tunnetaan brittiläisenä tiedemiehenä, jonka useat hienot teoriat ajan ja aineen perimmäisestä luonteesta ovat mullistaneet nykyistä, modernia maailmankuvaamme. Suuremman yleisön tietoisuuteen Suomessa Hawking nousi vuonna 1988, kun hänen kirjansa "Ajan lyhyt historia" sai suomenkielisen käännöksen. Tässä kirjassaan Hawking esittelee laajasti kosmologian peruskäsitteitä ja tietysti omaa ajatteluaan. Nuo kuuluisat avaruuden mustat aukot ovatkin saaneet "uutta väriä" viimeisimpien tutkimusten ja Hawkingin teorioiden myötä.

Tässä viimeisimmässä teoksessaan Hawking antaa vastauksia kymmeneen (10) suureen, perustavaa laatua olevaan kysymykseen:

1. Kuinka kaikki alkoi?
2. Onko jumala olemassa?
3. Onko muualla maailmankaikkeudessa älyllistä elämää?
4. Pystymmekö ennustamaan tulevaisuutta?
5. Mitä on mustan aukon sisällä?
6. Onko aikamatkustus mahdollista?
7. Selviydymmekö hengissä maapallolla?
8. Pitäisikö meidän asuttaa avaruus?
9. Päihittääkö tekoäly meidät?
10. Miten muovaamme tulevaisuutta?

Perustellut vastaukset kysymyksiin löytyvät kirjan reilusta 200 sivusta. On hienoa, että Hawking kirjoitti aikanaan muistiin vastaukset noihin hänelle esitettyihin kysymyksiin. Nyt pääsemmekin helpolla tekemään omia johtopäätöksiä kun tutustumme hänen teksteihin "omassa henkisessä universumissamme"

Niinpä, kun taas seuraavan kerran suuntaan radioteleskooppini tuonne taivaan kosmiseen kohinaan, voin tuntea itseni taas joissakin asioissa ehkä hieman viisaammaksi tai sitten ei......

Hieman Pohjois-Koreaa.... (osa 2)

Radioamatööreillehän tuo Pohjois-Korea on ollut vielä ns. saavuttamaton paikka; maan noudattaman politiikan mukaisesti ei sieltä ole vielä yksikään radioamatööri pitänyt yhteyksiä virallisesti. Historian saatossa toki on ollut joitakin yrittäjiä, mutta kaikilta on puuttunut tuo valtiojohdon virallinen lupa, joten työskentely on mennyt ns. "piraattihommiksi".

DX-kuuntelijoillehan Pohjois-Korea (PK) on ollut helposti kuunneltavissa lyhyillä aalloilla. Mikäs sen parempi tapa levittää omaa sanomaa kuin hyvin kuuluvat lyhytaaltolähetykset: radiovastaanottimia on vielä paljon enemmän maailmassa kuin TV-vastaanottimia.

Kaivoin oman DX-raporttipäiväkirjan vuosien takaa ja totesin, että lähetin ensimmäisen kuuntelijaraportin Pyonyangin suuntaan 18.3.1997, jolloin kuuntelin PK:n englanninkielistä lähetystä taajuudella 9325 kHz klo 1316-1348 UTC.

Raportti ja saatekirje olivat ilmeisesti sen verran onnistuneet, että paluuposti toi reilun 9 viikon päästä vastauksen PK:sta, jossa kitettiin kirjeestä. Kortin mukana paluukuoressa oli tietysti aseman QSL-kortti, ohjelmalehtinen sekä yllättäen aseman viiri.

Myöhemmin PK tuli raportoitua säännöllisesti muutaman vuoden ajan, aina silloin kun taajuudet muuttuivat vuosikerron mukaan. Olihan asemalla varmasti halu tietää että signaali on kuultavissa, sitä kuunnellaan ja varsinkin se, ettei kukaan häiritse lähetystä.

Viimeisimmästä kerrasta onkin jo reilu 20 vuotta, joten pitäisiköhän laittaa taasen raporttia menemään (?)

Radio Pyonyang raprtoitu - lokissa viimeisenä (huono kuva)

Radio Pyongyangin virallinen viiri 1980-1990 luvuilla...

Hieman Pohjois-Koreaa...(osa 1.)

Pohjois-Koreaa "kirjallisesti"

Pohjois-Korea on taas nostanut voimakkaasti "päätään" ja profiiliaan maailman medioissa. Ja hyvä niin; tämä eristäytyneenä, suljettuna yhteiskuntana pidetty maa on näköjään halukas kanssakäymisiin "ulkovaltioiden " kanssa. Syyt tähän profiilin nostamiseen ja ehkä hieman maailman median mielistelyynkin on helposti arvattavissa, jos on seurannut maailman suurvaltapolitiikkaa, jossa Pohjois-Korea on ollut viime vuosina näkyvästi pinnalla. Niin, ja jos ei muutoin, niin ainakin omalla ydinaseohjelmallaan on saatu huomio ainakin hetkittäin suunnattua koreoiden niemimaalle.

Tänä päivänä tietoa Pohjois-Koreasta (PK) löytyy toki jo runsain mitoin internetin sivustoilta, mutta ilahduttavaa on ollut, että näin lukutoukkana, tuota tietoa on jalostettu myös kirjoiksi saakka. Viime vuosina on tullut melkoisen ansiokkaasti tyhjennettyä nuo kirjakauppojen tarjoukset PK-kirjojen osalta. Viimeisimpänä hankintana luonnollisesti tuo #Kimlandia

Mika Mäkeläinen on tehnyt hyvän ja kattavan julkaisun PK historiasta ja erityisesti nykypäivästä. Kirja tarjoaa hyvä tartuntapinnan niin rakastamaani "nojatuolimatkailuun" ja eihän sitä koskaan tiedä, josko vaikka tulisi innostuttua käymään vierailulla tuolla PK:n suunnalla.