Kansainvälisen avaruusaseman (ISS) kimpussa

SSTV-kuva suoraan Kansainväliseltä avaruusasemalta

Eläkeläisen arkea on se, että voi vapaasti luoda itselleen sopivat aikataulut myös omien harrastusten toteuttamiseen. Viime viikkojen painopisteenä onkin ollut hieman avaruuspainotteinen teema, kun on pidetty yhteyksiä Kansainvälisen avaruusaseman (ISS).

Viime viikko meni mukavasti tuolla "erämaatukikohdassa", jossa pidin yhteyksiä ISS:n kautta "data-packet" -modella. Mukavia yhteyksiä syntyi ja samalla myös mielenkiintoisia tuttavuuksia yhteyksien perusteella saatujen sähköpostien perusteella. Monia ISS:n signaaleja kuunnelleita asemia kiinnosti tällainen hieman pohjoinen asema, joka oli äänessä aina ISS:n ylittäessä Eurooppaa. Tarkkaan ottaen olin äänessä ruudusta KP42je, Enonkoski, mikä on ollut se pohjoisin ruutu, joka on pitänyt yhteyksiä ISS:n suuntaan pitkään aikaan.

ISS:n osaltahan haastavaa on se, että Suomen horisontista katsottuna avaruusasema on kuuluvissa kiertonsa aikana vain hyvin lyhyen aikaa. Yleensä n. 8 - 12 minuuttia ja tuolloinkin sen korkeus horisontissa on vain parin ohituksen aikana 10 - 15 astetta. Eli aikaa ja kiertoja vuorokaudessa ei ole paljoa hukattavaksi. Asemaltahan kuluu n. 90 minuuttia kiertääkseen maapallon. Kiirettä ei siis ole kun odottelee uutta yhteyttä 😏

Joulukuun pari ensimmäistä päivää onkin sitten oleiltu kotikulmilla Mustolassa ja kuinkas muutoin kuin ISS:n kimpussa. Tällä kerralla haasteena olikin asemalta luvattu aktivointi SSTV (SlowScanTV) osalta. Aseman kansainvälinen miehistö lupasi lähettää SSTV-kuvia joulukuun 1.- 2. päivien aikana. Tällä kerralla aktivointi oli suunnattu erityisesti palvelemaan Moskovan alueen "radioaktiiveja", joten sekaan mahtui hyvin, sillä ISS:n "footprint" (=kuuluvuusalue) kuului hyvin myös täällä Kaakkois-Suomessa.

Verraten vaatimattomilla välineillä: FM-radio, taajuus 145.800 MHz ja "tikkuantenni", onnistuin vastaanottamaan muutamia kuvia ISS:ltä. Kuvissa on luonnollisesti hieman häiriöitä, mutta yllättävän hyvin niistä saa selvää ilman mitään digitaalisia korjauksiakaan. Paras kuva (yllä) tuli kuullun kierron viimeisellä osiolla, jolloin ISS oli vain hetken kuuluvissa n. 8 astetta horisontin yläpuolella.

Seuraavia aktivointeja odotellessa.

Sähköinen QSL (yhteysvahvistus) saapui suoraan
postilaatiikkoon pian pidetyn yhteyden jälkeen.

M/S Framilla risteilee

Varasin ensimmäisen kerran risteilyliput M/S Framillalle jo reilu vuosi sitten. Tarkoitus oli aloittaa kevätkäusi vaimon kanssa risteillen. No, huonostihan siinä kävi. Tuli pandemia ja siirsi kaikki sosiaaliset aktiviteetit hamaan tulevaisuuteen. Onneksi pientä toivoa risteilyn onnistumisesta oli ja sain huhtikuussa liput uusittua marraskuun ensimmäiseen lähtöön. Jotku voivat asiaa luonnehtia myös sanoilla "ensi-ilta". Joka tapauksessa nyt risteily onnistui, eikä enää harmittanutkaan tuo kevään lähdön peruuntuminen. Harva Saimaan varustamo aloittaa risteilykautta näin myöhään 😎

Risteilykulttuuria on tullut Saimaalla ja kanavalla harrastettua useaan otteeseen, mutta harvoin tuo risteily on näin hauska ollut. Nyt suoritettu kanavaristeily suoritettiin sellaisella intensiteetillä, että ajankulkua tuskin huomasi. Kun risteily oli ohitse, tuntui että juurihan se vasta alkoi. Vaikka itse risteily suoritettiinkin poikkeusjärjestelyin, eli mukaan pääsi vain noin neljännes paikan varanneista, ei tämä latistanut tunnelmaa.

Risteilyemäntä ja vauhdikas risteilyohjelma pitivät mukanaolijat otteessaan koko matkan ajan. Ei päässyt kukaan varmaan pitkästymään ja varmasti palkitsevaa oli se, että katsomosta kuului väliaplodien seasta myös sitä spontaania nauruakin. Onnistumisen merkit olivat siis selvästi aistittavissa - hienoa.

Juonipaljastuksia ei tässä kannata enempää jakaa. Suosittelenkin lämpimästi, että kannattaa käydä itse paikanpäällä tutustumassa M/S Framillan risteilyyn. Matkat ovat kuulemma pitkälti jo loppuunmyytyjä, mutta varmaan uutta risteilykauttakin jo suunnitellaan, joten lippujakin tullee vielä tarjolle.

Itse risteilyllä, ennen ja jälkeen sekä sen aikana kaikki järjestelyt sujuivat erittäin mallikkaasti. Kenellekään ei varmasti jäänyt epäselväksi se, että ainut "ei-toivottu-vieras" risteilylle oli tuo CV19-pöpö. "Pöpö" upotettiinkin Saimaaseen jo ennen alukseen nousua.

Kiitoksia hienosta risteilyelämyksestä KESY:lle. Kyllä tämä "Piirakoiden ja Vetyjen" jälkeen taas maistui hyvälle.

Baarimestari ja risteilyemäntä: M/S Framilla
Photo: pressphoto

Postilaatikko ennätystäynnä korteista !

Jakelijan kiitokset ....

 Maailman postikortinpäivää vietettiin 1.10.2020. Aktivoin tuolloin hetkeksi tuon oman postcrossing -tilini. Muutamia päivän teemaan liittyviä kortteja tulikin jo heti seuraavalla viikolla, mutta nyt kun kaikki kaukomaatkin saatiin jakeluun, tuli laatikkoon peräti 42 postikorttia.

Tämä oli innoittanut jakelijan kirjoittamaan omat kiitoksensa korttipinon päällimmäiseen korttiin. Hieno juttu - kaikki postaus ei vielä ole siirtynyt täysin digiaikaan 😉

E-urheilua tämäkin... JARTS WWRTTY 2020

 Viime viikonloppuna tuli harjoitettua tuota e-urheilua sanan varsinaisessa merkityksessä. Pandemian myötä on e-urheilu nostanut päätään voimakkaasti ja päässyt melkoiseen kukoistukseen. Useimmat mieltävät e-urheilun siihen, että pelataan tietoverkkojen välityksellä jotain peliä tai ajetaan erilaisilla simulaattoreilla. Näinhän se pitkälti onkin. Ainakin mitä tulee median meille tuomiin e-urheilulajeihin.

Jo kauan ennen kuin e-urheilusta on puhuttu mitään, ovat radioamatöörit hallinneet lähes suvereenisti e-urheilua. Kilpailutoiminta on ollut läsnä harrasteessa lähes alkuajoista lähtien. Radioamatööri toiminnan osalta järjestetään niin MM-kisoja, Olympialaisia ja lukuisa määrä mitä erilaisimpia kansallisia ja kansainvälisiä pienempiä kilpailuja. Kansainvälisissä kisoissa on erittäin kova taso, ja pitää olla todella hyvä pärjätäkseen. 

E-urheiluksi nämä radioamatöörikilpailut ovat muuttuneet mielestäni sen mukaan, kun erilaiset digitaaliset yhteydenpitolajit tulivat kuvioon mukaan. Varsinainen vallankumous tulikin sitten 90-luvun lopulla, kun äänikortit syrjäyttivät perinteiset rautamodemit. Ohjelmistojen kehitys on nykyään jo sitä luokkaa, että uusia digitaalisia lähetelajeja (modeja) tulee päivänvaloon vuosittain, joskus nopeamminkin. 

Perinteisistä kilpailumodeista RTTY (Baudot) on säilyttänyt pintansa parhaiten. Toki muitakin modeja on kokeiltu, mutta pienemmissä määrin.

Viime viikonloppuna järjestettiin vuosittainen Japanilaisten amatöörien järjestämä RTTY-kilpailu. MM-tason mukaisesti kokonaista kilpailuaikaa on 48 tuntia - eli valvomista tiedossa, jos koko kisan meinaa "workkia". Kävin kuittaamassa kilpailun tiimoilta 259 yhteyttä, mikä oikeutti yli 30 000 pisteeseen. Yhteyksien määrä ei tässäkään kisassa ratkaise kaikkea. Laadulla on merkityksensä: oman mantereen ulkopuolelle pidetyt yhteydet tuovat parhaat pisteet.

Työskennellyt radioamatöörimaat bandeittain

Uusi projektijohtamismalli...

 Törmäsin tässä työpisteelläni mielenkiintoiseen johtamistapaan. Tähän malliin en ollut ehtinyt tutustuakaan yli 30 -vuotisen työuran aikana. Joku viisas voisi kutsua mallia "pimitykseksi", mutta se olisi jotenkin halventava tai käsitteenä harhaanjohtava.

Joka tapauksessa sain loppuvuodesta 2019 projektiluonteisen tehtävän, jonka piti valmistua näin syksylle 2020. Projektin lopullinen julkistus tulisi sitten olemaan vuodenvaihteessa 2020/2021. Tehtävänä oli toimi ko. projektin avainhenkilönä: käytännössä ohjeistaa ja valvoa projektin tilanteen "tiimin" edustajien tekemisiä asian osalta. 

Projektin alku lähtikin varsin villisti liikkeelle, sillä tammikuussa sain tiedon, että muut projektiin nimitettävät henkilöt nimettäisiin vasta toukokuussa 2020. No, mitään ei kuulunut tai selvinnyt, joten työstin projektiaineistoa vanhasta rutiinien pohjalta pitkin kesää. Väliesittelyt asian osalta hoidettiin luonnollisesti johdollani - edustinhan siis koko "projektitiimiä" 😁

Kesälomakausi tuli ja meni, mutta projekti jatkui ja valmistuikin määräaikaan mennessä 1.10.2020. Näin ylemmille johtoelimille tuli kolme kuukautta aikaa lukea ja omaksu aineisto, sekä mahdollisesti hyväksyä esitetyt asiat käyttöön.

Vanhasta muistista suljin käytössäni olleen projektiaineiston ja siihen liittyvät valmisteluaineistot syyskuun lopulla, niin että tietoaineiston käyttö onnistuisi vain kauttani. No, tällähän oli tietysti se seuraus, kun jäin sopivasti samalla lomille, että tuo varsinainen "vastuuhenkilö" otti sähköpostilla yhteyttä ja pyysi avaamaan dokumentit käyttöön. Ilmoitin, että vain projektihenkilöstö on oikeutettu ko. dokumentteihin. Vastaus olikin sitten yllättävä: "olen mukana projektissa, sillä minut nimettiin siihen jo toukokuussa" - tätä tietoa ei vaan ilmeisesti oltu haluttu jakaa eteenpäin syystä tai toisesta. No, vastuulliselta päälliköltä sain sitten mairittelevan viestin: "Tällä järjestelyllä saatiin nämä asiat ajoissa kuntoon ja työnjälki oli odotetun kaltainen" 👿

Hyvä näin, sillä vastuullinen päällikkö siirtyi juuri sopivasti uusiin tehtäviin 1.10.2020 ja projekti tuli hoidettua. Harmi, että tällä järjestelyllä ei päästy siihen tavoitteeseen, että olisin ehtinyt opastaa uusia projektihenkilöitä asioiden osalta. Toki asia hoituu vielä jatkossakin, mutta se tulee työnantajalle hieman kalliimmaksi kun joutuu ostamaan sen erikseen.

Avaruuden valloitusta avaruusaseman kautta

 

Pohjoisin asema ISS:n lokissa tänään!

Tälle aamulle tuli jälleen pitkästä aikaa suunnattua antennit kohti kansainvälistä avaruusasemaa (ISS). Meidän leveyksillähän tuo ISS on kuultavissa ja joskus nähtävissäkin melkoisen matalalla eteläisessä horisontissa muutaman kerran vuorokaudessa. Lentorata on suunniteltu näköjään niin, ettei asema tule meiltä katsottuna korkeammalle horisonttitasosta. No, nuo muutaman kymmenen asteen korkolukematkin mahdollistavat radiosignaalien lähettämisen ja vastaanottamisen asemalle myös tältäkin suunnalta.

Monipuolisten tutkimusprojektien nimissä asemalla on nykyään myös melkoisen kattava kattaus harrastekäyttöön suunnattua radiokalustoa, jotka toimivat niin 145 MHz kuin 433 MHz bandeilla. Uusimpana asennuksena asemalla lienee tuo suuren suosion saanut puhetoistin FM-modella. Tämä mahdollistaa puheyhteyksien pitämisen aseman kautta, ilman että aseman henkilöstön tarvitsee osallistua keskusteluun. Toistin on kuulemma ollut melko ruuhkainen (uutuuttaan), joten olen jättänyt sen kuulostelun ja workkimisen vielä myöhempään ajankohtaan.

Viimeaikoina ISS on ollut aktiivinen myös SSTV (SlowScanTV) -lähetyksissä. ISS:n kuvia on voinut ottaa vastaan kulloisenkin operaation tiimoilta 145.825 MHz:n taajuusalueella. Täällä "pohjoisessa" ei ihan pieni mobiilipiiska riitä ISS:n työskentelyyn vaan pieni Yagi tai muu suunta-antenni on enemmän kuin hyvä lisä. Kuvien vastaanottohan on sitten helppoa kun aseman saa kuuluville: useimpiin kännyköihin saa sovelluskaupasta jo sovelluksen, joka ottaa signaalin vastaa puhelimen mikrofonin kautta, ja ohjelmisto sitten tulkitsee signaalin kuvaksi. Helppoa, eikö vain?

Itse olen ISS:n osalta harrastanut lähinnä perinteistä APRS-liikennöinti ja lyhytsanomavaihtoa pakettiradioverkossa. APRS:n osalta datana liikkuu lähinnä paikkatietoa, jonka lisäksi voidaan lähettää lyhyitä viestejä, joilla yhteyksiä asemien kesken pidetään. Jos kukaan ei vastaa tai kuule, voi käydä internetistä helposti tarkastamassa onko oma paikkatieto kuulunut ISS:llä.

Nettiyhteydet pätkii - ei pätki - pätkii......

 

Todennettua datansiirtoa ADSL-liittymässäni

Nyt kun eletään tätä "uutta normaalia" ja erilaisten etäyhteyksien käyttö korostuu niin työssä kuin arjessa, on tärkeää, että yhteydet pelaavat luotettavasti. Yllättävän hyvinhän tämän etätyöbuumin tuomasta nettikuormituksesta ollaan selvittykin - suurempia pullonkauloja ei ole päässyt syntymään. Kaistaa on riittänyt kaikille tarvitsijoille - näin ainakin on annettu ymmärtää. Toki pientä sopeutumista tämä on vaatinut käyttäjiltä, sillä monin paikoin on videon ja kuvien siirto etäyhteyksien päästä rajoitettu organisaatiokohtaisesti samoin kuin on tarkoin ohjeistettu muutoinkin internetin käyttöä työpaikkojen ulkopuolelta. 

Itse törmäsin vaihteeksi netin "tökkimiseen" loppukesästä. Huomasin yllättäen että viiveet (ping) kasvoivat yllättävän suuriksi ja tehtyjen mittausten perusteella varattu 8 Mb:n laajakaista oli kutistunut 1 Mb:iin. Tuon kutistuneet ja hidastuneet kaistan kun sitten jakoi useamman työaseman ja toisinaan vielä "näköradionkin"kanssa, oli akuutti palvelunesto saatu aikaiseksi. 

Operaattorin vikapalvelusta ei löytynyt mitään tietoa mahdollisista ongelmista, mutta juuri kun oli aikeissa taas nostaa luuria ja kehua operaattorin helpdeskin tulikin kännykkään tekstiviesti, että verkossa suoritetaan huoltotyötä, jonka johdosta yhteydet saattavat katketa useaksi tuniksi. Tämä lupasi hyvää, jotain oli siis tekeillä.

Huoltokatko oli ja meni, mutta liittymä ei muuttunut nopeammaksi, mutta ei onneksi enää hitaammaksikaan. Täytyi alkaa taas purkaa ongelmavyyhtiä asian selvittämiseksi. Kokemuksesta tiesin, että asiat kannattaa tarkastaa ensiksi ns. kotikentällä, koska helpdesk kysyy kuitenkin niistä. Eipä siinä muuta kuin katsomaan löytyykö reitittimeen uusia ajureita. Ei löytynyt - kaikki olivat ajantasalla. Eikä tuo reititinkään ollut vielä kovin vanha fyysiseltä iältäänkään. Asian olisi pitänyt olla kunnossa, mutta ei ihan kaikilta osin.

Eilen illalla otin tietoisen riskin ja aloin tarkastelemaan tuota operaattorin ADSL-modeemia. Led-valojen perusteella kaikki näytti toimivan oikein hyvin - vihreää poltti. No, meni syteen tai saveen - otin tietokoneelta yhteyden modeemipurkkiin ja hieman hämmästelin kun siellä ohjelmistopäivitys oli tehty paljon ennen suoritettua huoltotyötä. Saadun informaation mukaan tuo ohjelmisto pitäisi päivittyä automaattisesti operaattorin toimesta.

Eipä siinä muuta kuin etsin tuoreimman päivityspaketin modeemiin, asensin sen tulille ja tarkastin vielä, että rasti oli kohdassa "lataa ja asenna päivitykset automaattisesti". Modeemin käynnistyksen jälkeen noin 5 min kuluttua alkoikin testimittauksissa näkyä tutumpia lukuja 8.1 Mb/ 1 Mb (lataus siis 8 Mb ja datan siirto verkkoon 1 Mb).

Kannattaa siis käyttää nettilaitteet aina ns. virrattomassa tilassa operaattoreiden ilmoittamien huoltotöiden jälkeen, vaikka laitteet eivät vikoja ilmoittelisikaan.

Toistaiseksi kukaan operaattoreista ei ole suostunut asuinalueelleni tuomaan valokuitua nopeiden yhteyksien takaamiseksi. Myös käytettävät 3/4G -signaalit ovat hieman vaimentuneita, eivätkä varsinkaan ilta-aikaan ja viikonloppuisin tarjoa lähellekään sitä tiedonsiirtonopeutta mitä yleensä lupaillaan. 5G on varmasti vielä vaativampi tuon signaalin suhteen ja tarkoittaisi uutta terästornia, jos sitä aiottaisiin hyödyntää tehokkaasti. Uusia tekniikoida odotellessa jatketaan vääntöä tuon vanhan kuparin eli ADSL:n kanssa 😅

Näin meillä Mustolassa

PS. käytetyn operaattorin nimi on jätetty tarkoituksella pois tekstistä.

RESUL:n etämarssi 2020 "by OH5KUY / OI5R"

Marssireitti radioverkossa tallennettuna

Kun nyt eletään vieläkin tuota "epänormaalia normaalia" ja erilaisia rajoituksia yleisötapahtumien osalta syytä edelleenkin noudattaa, tulee monista tutuista tapahtumista ihan uusia versioita - hyvä niin. Yksi muutoksen kouriin joutuneista kohteista on tai paremminkin ovat kesäiset marssitapahtumat.

RESUL (Reserviläisurheiluliitto) toteutti 23.-26.7.2020 "etämarssitapahtuman" Marssikutsu ja ohjeet osallistumisesta tulivat hyvissä ajoin, eli reilu viikkoa ennen tapahtumaa sähköpostiin. Nyt olikin hyvä hetki ja tilaisuus haastaa niin omat kuin vieraatkin "radio-operaattorit" ja viestihenkilöt pienen haasteen kera marssille. 

Tapahtuman ohjeiden mukaisesti pitää osallistua vähintään yhtenä päivänä ja suorittaa vähintään 10 km marssi joko 10 kg lisäpainoilla tai ilman. Joku "koiranleuka" ehti jo kertoakin, että "viestimiehillä" tuo 10 kg lisäpakkaus on automaattisesti matkassa 😏 No, osatotuushan tuo saattaa ollakin.

Itse, osana haasteen esittäjää, osallistuin Immolan radioamatöörikerhon (OI5R) nimissä marssille. Reitiksi tuli valikoitumaan reilu 13 km:n taival Saimaankanavan maastoissa. Alkuperäinen reittisuunnitelma "rajapartiohenkisesti" piti hylätä, koska lupaa retkeilyyn ei saatu ajoissa. Samalla tuli selville myös se, että olin joukkueen ainoa jäsen, joka hankkeeseen osallistui. Ei ongelmaa, sillä kyllähän tuo marssiminen onnistuu yksinkin, eikä tuo radioreppukaan ihan hirmuisesti painanut. Mukana oli tällä kerralla kevyt VHF-radio, joka lähetti paikkatietoa matkan etenemisestä (ks. kuva). Muutoinhan matka ja lenkki taltioitiin niin PV:n omalla MarsMars -sovelluksella kännykkäavusteisesti kuin myös myLOGGER -paikantimella.

Marssin osalta säätilakin suosi vielä ihan mukavasti: välillä tuli hieman vettä taivaalta, mutta sehän vain virkisti eikä tuo lämpötilakaan ollut ihan mahdoton, +17 C.

"Sama kaiku on askelten......"

myLOGGER kertoo marssireitin ja tilastot marssin osalta

Kesäkauden säästä Mustolassa 2020

Näin heinäkuun vaihtuessa pikkuhiljalleen elokuulle on hyvä hetki tarkastella kuluvan kesän säätoteutumaa kesä-heinäkuun osalta. Totuushan on se, että juuri nämä kuukaudet kiinnostavat ihmisiä, koska suurin osa lomansa ansainneista aikovat viettää sen kesälomansa juuri näiden kahden kuukauden aikana. Toki vuosien saatossa on saatu oppia, että myös elo-syyskuukin ovat monesti ihan mukavia kuukausia kotimaan lomailuun. 

Mustolan mittauspisteellä ei mitään kovin tramaattista ole kesän aikan päässyt mittareihin ja antureihin tallentumaan; ehkä hyvä niin. On säästytty pahoilta myrskyiltä, ukkosilta ja muiltakin luonnon ääri-ilmiöiltä. 

Tilastojen valossa kesäkuu oli ihan mukavan lämmin tarjoten niin hellettä kuin hieman viileämpiäkin jaksoja. Onneksi nuo helteet olivat kuitenkin ns. voitolla tässä kilpailussa. +25 C:n raja rikottiin kahdeksana (8) päivänä ja aika monena päivänä oltiin ihan siinä "kinthaalla" hätyyttelemässä hellerajaa. Jakson alin lämpötila +1.1 C mitattiinkin jo heti kuukauden alussa, jonka jälkeen ei juuri näin alas lämmöissä menty. Kuukauden keskilämmöksi muodostuukin ihan kelvolliset +17.8 C. Kesäkuun maksimiksi jäi +29.8 C eli hiukan auki tuon +30 C:n "haamurajan"

Sateita sattui mittauspisteelle myös ja kokonaiskertymäksi muodostui +48.4 C. Toki tässä on muistettava, että kun paikalle saapuu paikallinen ukkoskuuro, se voi äkkiäkin nostaa mittauspisteen sademäärää melkoisesti. Tämän takia sademääriä on hieman hankala vertailla.

Kulunut heinäkuu oli kesäkuuta paljon epävakaisempi. Helleraja ylitettiin heinäkuussa vain neljä (4) kertaa; keskilämmön ollessa +15.7 C. Sadetta osui mittauspisteelle hieman runsaammin, sillä kuukauden aikana päästiin liki 100 mm:iin; tarkan määrän ollessa 94.6 mm

Katsotaan mitä tuleva elo-syyskuu tuo tullessaan. Toivottavasti pahimmilta ääri-ilmiöiltä selvitään tuonkin jakson osalta. Toki on muistettava, että ukkoskausi jatkuu aktiivisen aina pitkälle syyskuuhun ja monesti tässä jaksossa on saatu hieman tuntumaa jo ns. "syysmyrskyistäkin".

"PÄIVÖ" kävi kylässä

Meteorologianlaitoksen kooste myrskyn osalta 30.6.2020

Suursäätilan osalta kulunut kesäkuu päättyikin varsin vauhdikkaissa merkeissä Kaakkois- ja Itä-Suomen osalta. Kunnon kesämyrsky kävi pyyhkäisemässä 30.6 erityisesti Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilla. Toki muutamat muutkin naapurimaakunnat saivat hieman iskemiä myrskyn voimasta.

Tällä kerralla satuin olemaan itse paikalla seuraamassa ilmamassojen liikkeitä Etelä-Savon suunnalla. Ukkostutka pysyi aika hiljaisena koko myrskyjakson aikana, mikä ei ollutkaan kovin suuri yllätys. Sen sijaan anemometri mittaili ihan kunnon lukemia näin sisämaan mittapisteeksi: 20 m/s ja kymmenen minuutin keskiarvokin oli reilusti yli 10 m/s. Vaikka paikalliset puut taipuivatkin välillä melkoisesti, kestivät ne hyvin myrskyn voiman tällä kerralla.

Myrskyyn liittynyt saderintama jäi aika vaisuksi, sillä mittariin kertyi vain vajaa 10 mm sadetta koko vuorokaudelta. Ukkoskuurojen tuomat rankkasateet jäivät siis tältä osin väliin.

Sähköverkko sai jälleen "siipeensä" myrskyn voimasta, mutta tämähän on enemmän kuin oletettavaa niin kauan kuin meillä noita avolinjoja maastoissa kulkee. Omalta osaltani sähkökatkos kesti reilu 15 h, mutta osassa maakuntia sähköttä on oltu useita vuorokausia.

Havaintopaikka: Enonkoski, kp42je, Ihamaniemi

Myrskyrintama 30.6.2020 (YLE/Twitter)

Immolan pommitus 2.7.1944

Vuonna 2002 osasto Kuhlmeyn jäsenten vierailun yhteydessä
saamani lahja pidetystä esitelmästä:
Immola, Finland 28.6.1944 Ju-87 D5 Stuga SG 3 Staffel 1

Heinäkuun toisena päivänä (2.7.1944) tapahtui Immolan kentän pommitus. Kentältä kesäkuun puolivälistä saakka toiminut Lento-osasto Kuhlmey oli toiminnoillaan aiheuttanut melkoista tuhoa neuvostojoukoille ja sotkenut heidän suurhyökkäyksen kulkua niin Kannaksella kuin myös Viipurin edustan saaristossakin. Asialle oli tehtävä jotain, joten suunniteltiin pommitusisku osaston kotipesään, Immolaan. 

Samanaikaisesti Immolan pommituksen aikana hyökättiin myös Lappeenrannan lentokentälle. Immolassa ensimmäiset pommit alkoivat putoilla myöhään iltapäivästä, klo 19.48. Pommitus oli ohitse n. klo 20.20. Ajankohta oli valittu huolella ja ovelasti, sillä suurin osa (lähes kaikki) osaston lentokoneet olivat kentällä, palattuaan päivän pommituslennoiltaan. 

Pommitukseen osallistui 17 Pe-2 - ja noin 50 II-2 -konetta. Lisäksi suojajoukkona oli 50 - 60 suojahävittäjää. Hyökkäyksen kulusta kertovat silminnäkijät seuraavaa:

"Havaitsimme ensin kentän päällä kiertelemässä neljä hävittäjää, jotka ammuskelivat konekivääreillään ilmaan. Lentokorkeutta koneilla oli arvion mukaan n. 3 km. Kello 19.55 ilmestyi etelän suunnalta 10 hävittäjää ja 17 Pe-2 -konetta. Nämä pudottivat kentälle ja sen reunoille räjähdys ja miinapommeja. Suurimmassa osassa pommeista oli aikasytytys. Pe-2 -koneiden jälkeen seurasivat II-2 -koneet useassa aallossa. Yhdessä aallossa oli 6-8 konetta, jotka suorittivat matalahyökkäyksiä pommittaen ja tulittaen kenttää ja ilmatorjunnan tuliasemia. Tykeillä ja rakettiammuksilla suoritettu tulitus ei kuitenkaan aiheuttanut mainittavia vahinkoja."

Toki tällainen laajakestoinen pommitus aiheutti tuhojakin. Tuhot olisivat toki voineet olla pahemmatkin sillä hälytykseen lähestyvästä vihollisesta ei ennätetty reagoimaan ajoissa. Tosin hyökkäykseen ei muutoinkaan oltu varauduttu tarpeeksi hyvin, sillä kentällä olleiden lentokoneiden naamiointi, suojaus ym. oli hieman laiminlyöty sillä seurauksella että hyökänneet lento-osastot pystyivät tekemään isojakin tuhoja, tuhoamalla mm. lentokonehallin.

Lento-osasto Kuhlmeyn koneita hyökkäyksessä tuhoutui 4 Stugaa ja 6 Focke-Wulff 190 hävittäjäpommittajaa. Tämän lisäksi vaurioitui 9 Stugaa ja 15 FW-190 -konetta. Yhteensä tappiot lento-osastolle olivat peräti 34 konetta. Tämän takia osaston toimintavahvuus romahti 2/3 välittömästi ja 1/3 pitkäkestoisesti. Osa koneista saatiin huollettua Immolassa, mutta osa jouduttiin evakuoimaan jopa Saksaan saakka.

Se minkä takia ennakkohälytys ei saavuttanut Immolaa tai jos saavuttikin, niin miksi siihen ei osattu reagoida, vaatisi oman selvityksensä. Suomen tehokas radiotiedustelu oli toki napannut tiedon hyökkäyksestä, mutta ilmeisen sekavan viestiverkon takia sanomaa ei saatu välitettyä ajoissa perille. Viestiverkon sekavuuteen vaikutti suuresti se, että monet viestiasemat olivat joutuneet suurhyökkäyksen alta ryhmittymään pikaisesti uudelleen ja päällekkäistä sanomaliikennettä esiintyi runsaasti, koska viestiverkkojen osalta oli paljon päällekkäisyyksiä. Joku viestimies onkin sanonut, että "oma häirintä iski ratkaisevalla hetkellä" 

PS: Immolan RAJAMUSEO avautuu 4.8.2020 ja on avoinna seuraavasti: ti-pe klo 12 - 16, la klo 11 - 15; su-ma museo on SULJETTU. Tervetuloa tutustumaan uusittuihin näyttelyihin läheltä ja kauempaakin.

Immolan kenttää 4.8.1943 (SA-kuva-arkisto)

Päivitetty painos saatavilla!!!

Lento-osaston ryhmitys Immolassa. Karttana uusin ilmailukartta

Ja lopuksi: tämä oli 1000 postaus tähän blokkiini. Joitakin lukijoitakin on ollut, hyvä niin. Suurimmat kiinnostukset kohdistuivat aikoinaan Mustolan ukkostutkaan ja sen ympärille julkaistuihin juttuihin. Toki sääilmiöt kiinnostavat edelleen ja tutkakin on toiminnassa - tosin Enonkoskella, missä se ei häiritse muita 😃