Ukkosta ilmassa osa 3

Näinhän siinä näyttää hieman käyneen, että meri ei ollut esteenä solujen liikkumiselle. Etelärannikolle näkyy eri tutka-animaatioiden perusteella rantautuneen ukkostavia sadekuurorintaman osia. Intensiiviltään nuo solut eivät näytä kovin kummoisilta ja onkin mahdollista että ne haihtuvat / "kuolevat" pois heti rannikolle noustuaan. Seurataan tilannetta mielenkiinnolla.

Ukkosta ilmassa osa 2

Ilmamassat kiertelee ja kaartelee. Baltiassa paukutteleva ukkossolukko tuntuu peuhaavan tuolla Suomenlahden rantamilla. Onkohan meri liian suuri este sille?

Ukkosta ilmassa

Helteinen ja kuuma ilmamassa on omiaan luomaan otollisen alusta ukkosille. Lappeenrannan alue onkin tänä kesä vielä hyvin välttynyt suuremmilta ukkosilta. Ja ehkä hyvä onkin niin, koska ainahan ne mukanaan jotain tuhoa ja harmia aiheuttavat, eikä sitä käy toivominen.
Näin kuukauden viimeisen päivän kunniaksi on jälleen pientä aktiviteettiä taivaalla havaittavissa - tosin vasta tuolla 300 km päässä Vienan Karjalan suunnalla. Päivää on tosin vielä jäljellä ja aurinkoakin, joten vielä ei tiedä mitä ilta ja yö tuovat tullessaan.

Uutta sukupolvea luonnossa

Tänään oli mahdollisuus käyttää aamupäivää ulkoiluun ja reippailuun karvatassun kanssa. Ja mikäs sen mukavampaa kun ilmakin oli oikein kesäinen.
Pari hienoa havaintoa, jotka on pakko mainita tehtiin tälläkin kierroksella.
Ensimmäinen havainto tehtiin tuossa Mustolankadun ja Itäisen Kanavatien riesteysalueella. Pientareen kukinnoissa huomattiin itseään lepuuttelemassa amiraaliperhonen. Tämä on näitä muuttavia perhosia, joista toinen sukupolvi on nyt saanut ilmaa siipiensä alle. Tämä laji ei pysty talvehtimaan Suomessa, joten se muuttaakin talveksi Etelä-Euroopan suunnalle pakkasia karkuun. Parhainta aikaa näiden perhosten lentelyiden osalta on vasta elo-syyskuu. Ensimmäinen sukupolvi päätti lentonsa jo Juhannuksen tienoilla.
Toinen varmasti yhtä hyvä ja mielenkiintoinen havainto tehtiin kuntoradan varrelta. Kuinkas ollakaan herra ja rouva peukaloinen toivat poikueensa esittelyyn. 5 peukaloisen poikasta pitivät kovaa meteliä ja esittelivät itseään puunoksalla sulassa sovussa hetkisen istahtaen. Täytyy käydä vielä myöhemmin morjestamassa näitä pikkulintuja.
Nyt kannattaakin olla tarkkana luonnossa, sillä siellä on monenlaista mielenkiintoista havainnoitavaa.

Lepakkoyö 30.-31.7.2009

Palailin illansuussa pääkaupunkivisiitiltä ja huomasin ilokseni, että kaakonkulmalla oli säätilan osalta aivan mainio keli lepakkohavainnoille. Eipä muuta kuin odottamaan hieman illan hämärtymistä ja sitten karvatassu mukaan ja lenkille.
Jo heti ovesta ulos astuessa alkoi detektori "tikittää" mukavasti, eli pohjanlepakot olivat liikkeellä. Ja jopa 3 yksilön parvessa pihamaan yllä saalistamassa. Kaarikadulta Pitkäkatua pitkin kohti vanhaa kanavaa, tuli lisää pohjanlepakkohavaintoja. Lepakot tuntuivat saalistelevan mielellään Pöljänpuistoon rajoittuvien tonttien yllä. Siinä on varmasti hyvät ruoka-apajat.
Seuraavat voimakkaat kaiut tulivat läheltä ylilentävistä lepakoista Itäisen Kanavatien ja Pihtakuusenkadun risteysalueelta. Lepakot ottivat vauhtia Mustolanlammen suunnalta ja poistuivat tenniskentän suuntaan. Pihtakuusenkatua kävellessä olivat lepakot jatkuvasti äänessä tien läheisyydessä.
Seuraava näköhavainto lepakoista tulikin sitten Mustolan koulun nurkalta, jossa ainakin yksi yksilö saalisti vilkkaasti koulun pihapiirissä. Tästä matkan jatkuessa kävelytietä pitkin kohti Pitkäkatua tuli seuraavat lepakot ääneen Pitkäkadun ja Saikkolantien risteysalueella. Lepakoiden kaiut soivatkin tämän jälkeen Kaarikatua kotiapäin astellessa koko ajan. Noin tunnin lenkin jälkeen olivat vielä kotipihan ylle jääneet lepakot paikoillaan ja antoivat taitavia lentonäytöksiä yhä enemmän hämärtyneessä illassa.
Tänään uusiksi!

Onniko kääntymässä?

Otsikon mukainen kysymys heräsi tänään iltakävelyllä. Kävin hetkeksi lepuuttamaan jalkojani ja pakkaamaan reppua istahtaen puistonpenkille. Siinä istuessa ja ympäristö tarkastellessa sattui silmään penkin jalkaan kudottu eräänlainen "sukka".
Muistelen tuossa jokunen aika sitten nähneeni tv-ohjelman, jossa kyseisen asian harrastelijat esittelivät asiaansa. Parhaalla tahdollakaan en muista mitä kyseiseen asiaan liittyi - luonnollisesti tehdä ympäristöä kauniimmaksi ja ihmisille hyvää mieltä.
Näitä taideteoksia ei varmasti kasva joka tolpassa, joten tulkitsen asian eräänlaiseksi onnenkantamoiseksi. Toivottavasti olen oikeassa.
Joitakin sivullisia tuntui hieman huvittavan kun dokumentoin tapahtumaa kameralla. Kunhan saan kuvat kehitettyä, niin ehkä laitan jonkun tännekin näytille.

Töölönlahden varrelta

Hotellikuoleman välttämiseksi on hyvä harrastaa hieman liikuntaa myös työpäivän jälkeen. Pääkaupungissa lenkkeilylle oivan kohteen tarjoaa Töölönlahti rantabulevardeineen. Niinpä tänäänkin perinteinen terassi- / shoppailukierros vaihtui rantamaisemien ihailuun.
Reilun tunnin kävelyn aikana ehtii tekemään mukavia havaintoja ympöröivästä luonnosta ja siellä liikkujista. Tässä joitakin tältä illalta koottuja havaintoja:

1. Perinteisellä ruokintapaikalla näkyi olleen lähes kaikki poikueet ns. aikuisiässä. Eniten huomiota kiinnitti reilu 50 -päinen valkoposkihanhikatras. Ruoalla olisi ollut kysyntää - tarjontaakin näkyi aina silloin tällöin olevan. Moni tuskin on huomannut, että hanhilaumasta löytyy kaksi rengastettua yksilöä. Myös sinisorsaemot näyttivät poikueitaan uteliaille: toisella oli laumassa 3 poikasta ja toisella peräti 9 pienokaista.
2. Reilusta 50 vastaan tulleesta hölkkääjästä lähes jokaisella (88 %) oli käytössä joku musiikkisoitin suorituksen aikana. Melkoinen muoti-ilmiö siis!
3. Kävelysauvoja oli vain harvoilla käytössä ja niistäkin monella ns. kantolaitteena.
4. 45 % pyöräilijöistä käytti pyöräilykypärää.

Tilastoitua olisi voinut monia muitakin asioita, mutta eihän sitä kaikkea yhdellä kertaa.

Ratsupoliisi

Työasiat toivat jälleen tänne pääkaupunkiseudulle. Oma loma antaa vielä odottaa, joten on siltä osin mukava seurata kun valtaosa väestöstä on jo lomansa "kärsinyt" ja aloittavat arkisen aherruksensa. Lomakohteissa alkaakin kuulla paljon enemmän vieraita kuin kotimaisia murteita.
Iltakävelyllä Kampin suunnalla oli mukava todeta, että ratsupoliisiperinne elää vielä ja voi hyvin. Tuollainen kolmen ratsun partio on todella kunnnioitusta herättävä näky verrattuna esim. noihin perinteisiin kumirenkailla varustettuihin menopeleihin. Samalla näkyi, että ihmiset osasivat lähestyä ratsupoliiseja omine murheineen helpommin kuin samalla alueella ajelleita muita mobiili-poliiseja.
Perinteet kunniaan ja ratsukot asialle!

Siippayhdyskunnan elämää 25.-26.7.2009

Viikonlopun retki Enonkoskelle tarjosi olosuhteiden osalta mainiot edellytykset seurata löydetyn siippayhdyskunnan toimia. Tällä kertaa jätettiin ullakkotilojen tutkiminen väliin ja keskityttiin pelkästään laskemaan vintillä majailevat lepakot.
Perjantaina määritettiin hieman lepakkojen toimintoja ja lasakettiin siinä sivussa 18 yksilöä, jotka poistuivat omia reittejään piiloistaan. Lauantaina asia tehtiin hieman perusteellisemmin ja kokonaistulokseksi tuli komea 31 yksilöä.
Tässä tapahtumat kronologisesti esitettynä:
Klo 21.00 Päivänvaloa vielä runsaasti, mutta kattopeltien alta kuuluu melkoista rapinaa, mikä ei johdu peltien lämpölaajenemisesta vaan siippojen liikkumisesta pellin alusilla.
Klo 22.15 "metakka katolla jatkuu" - edellisenä iltana ensimmäinen lepakko lähti näitä aikoja lennolle.
Klo 22.20 Ensimmäinen siippa poistuu lennolleen.
Klo 22.30 Pääosa muuta porukkaa aloittaa poistumisen lennolleen.
Klo 22.45 Pääjoukko jättänyt piilonsa lähes kokonaan - kattopeltien alta kuuluu vielä ääntelyä, joten osa porukkaa on vielä piiloissaan.
Klo 23.00 Viimeinenkin siippa lennossa - kattopellit ja niiden aluset ovat hiljenneet.
- toki paikalle on saattanut jäädä vielä jokunen yksilö, joka ei pidä meteliä itsestään.
Siippojen keskustelutaajuus 20 Hz on monin ajoin heinäsirkkojen ja hepokattien ääntelyn häirinnän alla. Klo 22.47 kuuluu äkillisesti mielenkiintoinen siritys 47 Hz taajuudella - valitettavasti ääni loppuu yhtä äkkiä kuin alkaakin eikä anna mahdollisuutta lajimääritykselle.
Siipat oli helppo havaita niiden poistuessa, koska detektori ilmaisi lentoonlähtijät hyvissä ajoin ennen niiden tipahtelua räystäiden alta.

Jumalten Sanansaattaja - Häiveperhonen

Luonto on tullut harrastettua eri olomuodoissaan jo useita kymmeniä vuosia ja aina se jaksaa tarjota yllätyksiä aktiiviselle tarkkailijalle. Näin kävi reilu viikko sitten erään Saimaan rannalle suuntautuneen mökkivierailun yhteydessäkin.
Varmin tapahan lähteä havainnoimaan ja vielä nähdäkseen jotain erikoista on se, että jättää kiikarit ja kamerat pois matkasta. Tuolloin usein tärppää - niin nytkin. Kylävierailulle lähtiessä vielä pitkään aprikoin, ettää ottaako sitä kuvausvälineet mukaan vai jättääkö ne tällä kertaa matkasta pois. Jälkimmäinen vaihtoehto voitti ja tulos oli sen myötäinen.

Rantalaituria ihmetellessä paikalle lensi suuri perhonen jostain puiden latvuksista. Perhosen koko oli jo sitä luokkaa, että se kiinnitti heti huomiota paikalla olijoihin. Perhonen oli kuin se olisi tullut paikalle suoraan tropiikin viidakoista. Laskeuduttuaan tämä vierailija osoittautui melkoisen kesyksi yksilöksi, sillä se antoi tarkkailla itseään hyvin läheltä. Aluksi ounastelin perhosta suureksi haapaperhoseksi, mutta sitten siipien sininen välkentä antoi lajimääritykselle uuden suunnan, joka piti vielä perhosoppaasta varmentaa. Tosiaankin, olimme törmänneet pieneen harvinaisuuteen eli häiveperhoseen. Vielä 2000-luvulle tultaessa oli lajista tehty vain puolensataa varmaa havaintoa Suomessa. Ilmaston lämpenemisen myötä on lajikin hieman runsastunut, mutta kuuluu edelleen noihin harvinaisuuksiin lajikirjossamme.

Carl von Linné kuvasi lajin vuonna 1785 tieteelle uutena perhoslajina, jonka tieteelliseksi nimeksi tuli Apatura iris. Iris tulee kreikkalaisista jumaltaruista, joissa Iris oli jumalten sanansaattaja.

Onneksi sattui sentää olemaan tuo "kännykkä" lähietäisyydellä, jotta edes jotain dokumentaatiota perhosesta sai arkistoitua.

Lepakkomaista

Viikonloppuna tuli vietettyä aikaa tuolla Etelä-Savon suunnalla, Enonkoskella. Seutu tarjoaa erinomaiset tarkkailumahdollisuudet lepakkojen osalta. Alueella on paljon päiväpiiloiksi soveltuvia rakennuksia eikä ruokailualueistakaan ole pulaa.
Tällä kertaa olin jälleen tarkkailemassa paikallista siippayhdyskuntaa, joka pesii sellaisen puolitoistakerroksisen, harjakattoisen talon ullakkotiloissa. Erityisen miellyttäväksi siipoille rakennuksen tekee se, että alkuperäinen pärekatto on jälkikäteen peitetty peltikatolla. Peltikaton ja pärekaton väliin on jäänyt juuri sopivasti tilaa lepakon asustella.
Vuosi sitten kävin samaisella ullakolla, löytämättä ensimmäistäkään nahkasiipeä, vaikka varmuudella näki lepakkojen tulevan aina yölennoilleen ullakkotiloista.
Nyt tilanne oli toinen, sillä hieman sattumalta osasin virittää tuon ultraääni-ilmaisimen (detektori) lajille epätyypilliselle taajuudelle. Normaalisti nämä siipat saalistuslennoillaan ovat kuuluvissa siinä 45 Hz taajuudella. Nyt rakennuksen läheisyydessä kiivasta lepakkoääntelyä kuului myös taajuudella 20 Hz! Jatkoselvittelyssä kävi ilmi, että yhdyskunta piti tuota 20 Hz taajuutta aktiivisena kun se kommunikoi keskenään päiväpiiloissaan rakennuksen vintillä. Detektorin ja valaisimen kanssa olikin kohtuu helppoa löytää nahkasiipiä rakennuksen vintiltä, kun sekä ääntely että liikkumisäänet paljastivat salaperäiset liikuskelijat. Lepakothan eivät tosiaankaan roiku, vaan ovat ns. ryömintäasennossa omissa pärekoloissaan, josta sitten kurkkivat salaperäistä tutkailijaa.

Aurinko paistaa ja vettä sataa.....

....taitaa tulla kesä,- sittenkin. Tai kesäähän tässä on koko ajan ollutkin. Eipä tosin äsken olisi uskonut kun kävelylenkille lähti, että siinä kastuu muustakin kuin hiestä. Sen verran näkyi nuo pilvimassatkin hikoilleen, että antoivat ulkosalle tuollaisen kepeän kesäsateen. Hetkessä tuli sademittariinkin 0.2 mm lisää pintaa.
Koillisen suunnalla tuo ukkonen näkyy jaksavan pitää meteliä itsestään - rajankin on näköjään jo ylittänyt, joten lienee aikeissa siirtyä tuonne Laatokan pohjoispuolelle ärjymään.

Ukkosta 17.7.2009 klo 11.45

Tässä hieman lisää infoa tuohon Pohjois-Karjalan ukkosrintamaan tuoreen kuvan muodossa. Sitä voikin hyvin verrata tuohon edelliseen kuvaan; näkyy hyvin tuon rintaman voimistuminen päivän edetessä. Tämähän on hyvin tyypillistä kesän ukkosille. Kova on rätinä radiossakin AM-alueella, joten hyvin tietää että jotain sähköistä taivaalla tapahtuu lähialueella.

Ukkosta 17.7.2009 klo 10.57

Tältähän se vallitseva lähialueen ukkostilanne näyttää. Puoltapäivää kohden ollaan tiukasti menossa, ja ukkossolut pauhaavat lähimmillään tuossa Joensuun tasalla. Aamusta alkaen näyttää olleen möyrintä päällä sillä rintamaosuudella.
Yllättävän hyvin näkyy tämä kolmiomittaamaton data pitävän yhtä tuon ilmatieteenlaitoksen datan kanssa.
Pilviä on alkanut nostelemaan jo Lappeenrannankin taivaalle, joukossa jokunen hieman järeämpikin, joten saapi nähdä mitä ilta vielä tuo tullessaan. Ilmeisesti hyvät ukkoset kun itse on poissa maisemista hi..

Ukkonen 16.7.2009

Niinhän siinä jälleen kerran kävi, että tuo Viipurinlahdelle saakka edennyt ukkosrintama ei sitten koskaan saanut maihinnousua mantereelle aikaiseksi. Vähän samaan tapaan kuin vuonna 1944 kun samalta suunnalta liikkellä ollut hieman toisenlainen muodostelma yritti vastaavaa maihinnousua. Toki, nyt selvittiin huomattavasti pienemmillä tappioilla.
Toistaiseksi on näyttänyt tyypilliseltä kuvio, jossa nuo aktiivisimma ukkossolut kiertävät tämän Saimaan eteläpuoleisen osion melkoisen tarkkaan. Moni on varmasti mielissään tästä ilmiöstä. Tänäänkin saatiin aamulehdistä lukea kuinka ukkonen oli riehunut Pirkanmaalla. Eihän sitä moista riehuntaa kotikulmille halua.
Ukkoskautta on toki vielä reilusti jäljellä ja nuo ilmakehätoiminnot muuttuvat syksyä kohti mentäessä, joten kyllähän sieltä vielä jotain räiskettä ja pauketta on tulossa. Jäämme seuraamaan tilannetta.

Pää pyörällä Haminassa

Tämän aamuista Etelä-Saimaa -lehteä lukiessa oli jännä huomata haminalaisten asenteita luonnonsuojeluun ja luontoarvoihin. Otannan mukaan yli 90% olisi ollut valmiit viis veisaamaan luonnonsuojelulaista ja luontoarvoista. Todellisuudessa tuo prosenttiosuus on varmasti hieman pienempi, mutta joka tapauksessa liian suuri ollakseen totta.
Tähän päteekin hyvin sanonta: "Mitä isot edellä - sitä pienet perässä". "Pääsky Halonen" on todellakin saanut ympyräkaupungin ihmisten päät pyörälle omilla lausunnoilla ja päätöksillään.
Joku voisi jopa sanoa, että on häppee olla Haminasta.

"Pääsky-Halonen" Haminasta....

Haminassa lähes "Jumalan" aseman ottanut apulaiskaupunginjohtaja Kari Halosta siteerattiin hiljattain näin Kuntalehti Onlinessa olevassa haastattelussa:
"-Isot päätökset eivät ole nopeita, eivätkä helppoja. Googlen vaatima 22 kuukauden hiertäminen ei edes ole pisin. Jotkut kaupat ovat vieneet 3-4 vuotta, sanoo Haminan salaperäisin ja vaiteliain mies apulaiskaupunginjohtaja Kari Halonen. Googlen työkään ei ole vielä viimeisessä pisteessä, salaisuudet ja neuvottelut jatkuvat. Kaupungin satamassa tapahtuu paljon WinWindin ansiosta."
Tuolloin asia koski Googlen tuloa Haminan sataman tiloihin - tänään saatiin taasen lehdestä lukea, kuinka "korkealle" koulutettu virkamies rikkoo tietoisesti lakia antamalla kaupungin työntekijöille käskyjä toimia luonnonsuojelulakia vasten. Aika älyvapaata hommaa tuntuu olevan koko Haminan kaupungin touhu. Syyttääkö tässä nyt sitten käskynantajaa vai toteuttajia.
Aika alkeelliista touhua Haloselta kätkeytyä lasten, koululaisten, selän taakse kun ns. käry käskystä kävi. Kyllähän tällaisen kansalaistottelemattomuutta harrastavan virkamiehen paikka on jossain muualla kuin esim. kaupungin johdossa. Aika huonoa kuvaa antaa viihtyisälle ympyräkaupungille - ja tuosta huonosta maineesta on paha päästä eroon.
Virkamiesten kannattaisi varmaan katsoa hieman takautuvasti taaksepäin, mitä muita käskyjä ja päätöksiä kyseinen "virkamies" on aiemmin antanut ja arvioida niitäkin uudelleen. Tiedä mitä mukavaa ja kiinnostavaa sieltäkin löytyy.

Ukkosta ilmassa jälleen

Pienen tauon jälkeen on ukkostakin ilmoilla. Ohessa juuri päivitettyä kuvaa säätutkalta. Mukavasti tuntuu tuo lähestyvä matalapaine tuovan sekä vettä että salamoita tuolta Suomenlahden pohjukan suunnalta.

"Helppo tapa ansaita hyvät rahat"

Niinpä, näin aktiivisen sienestyskauden alla kannattaa myös niiden, jotka eivät nyt niin sienistä välitäkkään liikuskella metsissä ja tallentaa hyviä kauppasienipaikkoja gps-paikantimeen.
Eipä aikaakaan, kun käytössä on mittava tietokanta "sienipaikannuspisteitä". Hyvät sienipaikat ovat kultaakin arvokkaampia kauppasienillä bisnestä tekeville poiminta- ja myyntiyrityksille, joten pienellä kyselykierrokselle firmoihin, saattaa yllättyä positiivisesti tarjottavasta kauppahinnasta sienipisteiden osalta.
Säästää huomattavasti kuluja, kun osaa opastaa poimijat oikeisiin kohteisiin suoraan. Muista toki jättää jotain poimittavaakin kun merkkailet paikkoja, sillä seuraavaan satokauteen on jälleen vuosi odoteltavaa, eikä kauppias halua jäädä odottelemaan. Rauta on taottava silloin kun se on kuuma!

Keltaista herkkua - kanttarellejä

Harvapa voi varmaan nauttia sanomalla, että kävin kahvitauolla poimimassa muutaman litran tuoreita kanttarellejä kotiin viemisiksi. Tänään tuokin joka kesäinen ihme jälleen tapahtui. Sateet ja lämpö olivat saaneet metsäpientareen kukkimaan keltaisenaan.

Nyt vain kanttarellejä etsimään, sillä satokaudesta näyttää tulevan melkoisen hyvä, eikä hirvikärpäsetkään vielä häiritse kerääjää.

PS. kuva otettu siitä ensimmäisestä...., joka innoitti sitten keräämään. Ja tarkoituksella epäterävä, ettei paikka paljastu!

Tietoturvallisuudesta

Hieman jatkoa tuohon aikaisempaan varmuuskopioita käsittelevään tekstiin, joka tuntui aiheuttaneen hieman kysymyksiä lukijoissa.

• Varmuuskopioinnin osalta on toki myös tärkeää varmistaa, että kun tietokone ja ohjelmistot vaihtuvat, myös tuolloin varmistuksien palautukset onnistuvat. Ns. järjestelmäspesiifisissä ohjelmissahan on juuri se ongelma, että kun olet tehnyt varmistukset jollakin ohjelmistolla vaikka Windows XP-työasemasta ei sen palauttaminen välttämättä onnistu siirryttäessä Vistan käyttäjäksi tai päinvastoin. Ohjelmisto- ja tiedostojärjestelmätuet ovat siis puutteelliset. Onneksi nämäkin "sudenkuopat" on kierrettävissä, jos huomaa tehdä asiat ajoissa kunnolla eikä vasta sitten kun ongelma on käsillä.
• Monet yritykset tarjoavat ilmaista varmistusta nettikaistan ylitse ulkoisen palveluntarjoajan levyalueille. Tämähän kuulostaa varsin hyvältä ja toimivalta tavalta. No, tietysti tähänkin järjestelyyn liitty omat riskinsä kun sitä lähemmin lähtee tarkastelemaan:

1. Mitä tapahtuu, jos palveluntarjoaja lopettaa toimintansa? (tuskin palauttaa tiedostoja)
2. Ulkopuolisella toimijalla on mahdollisuus tutkia tiedostojasi (tätä ei mainosteta, päinvastoin kerrotaan järjestelmän luotettavuudesta, salauksista yms.)
3. Varmistuksien palautusta tulee testata näissäkin varmistuksissa.

Itselläni jälleen hieman turvallisempi olotila sillä eilen tuli asennuksien jälkeen otettua koko järjestelmästä varmuuskopio sekä sen päälle vielä tiedostoista erikseen. Kaikki mukavasti 500 Gb:n USB-kiintolevylle. Nyt täytyy vielä keksiä levylle hyvä säilytyspaikka, joka ei mielellään ole edes samassa rakennuksessa varsinaisen tietokoneen kanssa.

Turvallisia varmistuksia kaikille - viimeistään syksyllä kannattaa asiaa ajatella kun niitä kesäkuvia koneelle järjestelee.

SUOMENLIPUT LIEHUMAAN!!!

Näin se on. Ei muuta kuin Suomenliput heilumaan. 65 vuotta sitten, 9.7.1944, saatiin se suuri torjuntavoitto Tali-Ihantala -taisteluissa. Tämä VOITTO käytännössä ratkaisi koko sodan lopputuloksen.
Maailmalla eri valtiot pitävät suuria seremonioita ja näytöksiä voitonpäiviensä johdosta, mutta meillä se näkyy unohdetun, hieman kuten nuo veteraanitkin.
Liput liehumaan ja rinta rottingille!!

T I E T O T U R V A L L I S U U T T A

Lienee jälleen aika korostaa tietoturvallisuutta myös kotirintamilla. Varsinkin nyt, kun itse jälleen asiaan konkreettisesti törmäsi. Ykköstietokone meni Vistan osalta sellaiseen indeksiin, että lopulta ainoaksi pelastukseksi osoittautui vain koko järjestelmän palauttaminen. Onni onnettomuudessa tietenkin oli se, että järjestelmästä oli tehty varmuuskopio huhtikuussa 2009!

Pari ikävää virhettä tuli tehtyä oman tietoturvallisuuden osalta vaikka asioiden kanssa toimii työelämässä lähes päivittäin.

1. Varmuuskopio oli melkoisen vanha: kopion palautuksen myötä jäi reilun kahden kuukauden tuotokset työasemalta unholaan. Onneksi toki tärkeimmät tiedot, kuten asiakirjat ja kuvat olivat tallennettuina ja varmistettuina eri levyillä kuin itse käyttöjärjestelmä.
2. Varmuuskopion palautusta ei ole tullut testattua, joten oli melkoisen jännää katsoa mikä on lopputulos. Aika moni varmaan sortuu tuohon perusvirheeseen, että ottaa mielestään hienoja varmistuksia, mutta unhoittaa testata niiden palautusta. Yllätys onkin melkoinen, kun palautusprosessin päätteeksi tulee näyttöön teksti "file not found or corrupted"....

Tässä tapauksessa tuli nyt hyvin testattua tuo Vistan oma järjestelmänvarmistustoiminne; dataa oli reilu 30 Gb järjestelmälevyllä ja tuon palautus kesti vain n. 15 minuuttia! Varmistuksen tekeminen itsessään on hieman pitempi prosessi, mutta se onkin hyvä jättää koneen huoleksi yöaikaan, kun ei ole muuta tekemistä.

Mitä asiasta jälleen muistui mieleen:

1. ota koko järjestelmästä varmistus riittävän usein esim. 1 kerta/ kuukausi
2. testaa sopivassa yhteydessä myös palautuksen toimivuus
3. tallenna tärkeä data muualle, kuin tietokoneen järjestelmälevylle: toinen kiintolevy tai nykyään niin edulliset USB-levyasemat

Ilman levyrikkoja, toimintahäiriöitä tuo järjestelmän palautus tulee hyvin ajankohtaiseksi myös silloi kun sattuu joku virus tai muu ökömönkijäinen tulemaan koneelle, saastuttaen sen.

Käyttöjärjestelmästä riippumatta nämä tietoturva-asiat ovat hyvin samanlaisia: myös Mac ja Linux -rintamilla kannattaa huolehtia asioista. Vaikka virusvaara on pienempi, tekniikka kiintolevyjen osalta on hyvin samanlainen kuin Windows-maailmassa.

Salamaennakkoa - näkymätön salama

Tänään tuli jälleen aamutuimaan heti tuossa klo 06.30 jälkeen viestiä eräältä IP-osoitteen taakse kätkeytyneeltä henkilöltä, että salamointi on kovaa, mutta tutkat eivät reagoi asiaan. Koska viestistä puuttui tarkempi paikkakunta enkä alkanut sitä enää osoitteen perusteella etsimään, kävi kaikki tutkamittauspisteet lävitse ja totesin, että onpa tosiaankin mielenkiintoinen ukkosilmiö, kun ei edes ilmatieteenlaitoksen tutkat ilmiöön reagoi.
Tässä lienee sellainen psykosomaattinen ilmiö kyseessä, eli kun jotain asiaa odotetaan oikein kovasti tapahtuvaksi, niin sitten alkaa kuulemaan ja näkemään aiheeseen liittyviä asioita. Siis, sama ilmilö kun pimeässä metsässä odottaa näkevänsä jotain, niin alitajunta ja mielikuvitus avittavat havaintojen teossa. Nämä saattaa tuntua josku hyvinkin tosilta ilmiöiltä.
No, tämä ei poista sitä mahdollisuutta, etteikö tuo etelästä kovaa lähestyvä saderintama toisi mukanaan joitakin ukkossolujakin. Mutta, se onkin jo kokonaan toinen juttu.

Ilmoja pitelee

Yhä useammin lomalaisia tavatessa nousee esille vallitsevat säätilat, jotka eivät viimeaikoina ole suosineet lomalaisia lämpöjen osalta. Viikonloppunakin oli Länsi-Suomessa mitattu peräti - 3.9 C astetta - siis melkein ankaraa hallaa heinäkuulla! Täällä kaakonkulmallakin ovat nuo yö- ja päivälämpötilat pysyneet hyvin lähellä toisiaan, keskilämmön ollessa siinä hieman alle + 10 C. Ei siis kovin mairittelevaa näin heinäkuulle.
Onneksi luonnolla on tapana tasoittaa tekemänsä, joten kyllä se vielä helteeksi kääntyy: viimeistään elokuulla kun itselläni on lomaa kalenterissa hi....

Taivasta korkeampi

Siinä se jälleen kohoaa kohti korkeuksia, nimittäin kylän uusi teleoperaattorimasto. Tälle aamulle maston huippu oli ylittänyt jo puurajan, joten havainnointi on helppoa. Mastohan nousee siihen nykyisen maston rinnalle, Mustolan sulun vierelle. Eräänlaista maisema-arkkitehtuuria tämäkin rakentelu. Saa nähdä mitkä signaalit nyt Mustolan alueella vahvistuu, kun on uutta rautaa ja alumiinia taivaalla.

Lehtokotilot vauhdissa

Lehtokotilot nauttivat viimepäivien kosteista aamuista. Kosteus saa kotilot villisti kiipeämään pitkin ravintokasvejaan korkeuksiin. Erityisesti nokkoset ovat lehtokotilon mieliherkkua, mutta näkyy niille muukin aluskasvillisuus kelpaavan. Tänäänkin tuossa Pitkäkadun muuntajan tyhjällä tontilla oli melkoiset karkelot menossa.

Omassa puutarhassa nuo kotilot eivät tiedenkään ole mieluisia tuttavuuksia niiden aiheuttaman tuhon takia. Sopivia torjuntaohjeita löytyy netistä helposti. Kotiloiden luontainen vihollinen, siili, on loistanut kuluvana kesänä poissaolollaan. Toivottavasti ne harvatkin yksilöt saavat jälkikasvua aikaan ja uusia piikkipalloja pihoja puhdistamaan.

Lepakkotiedotusta

Kaikki lepakoista kiinnostuneet siirtäkääpä nettiosoitteenne sivustolta www.lepakko.org sivustolle www.lepakko.fi - pysytte ajantasalla menossa.

Etsintäkuulutukset

Alkukesästä laitoin tuollaisen etsintäkuulutuksen muutaman lintulajin osalta, jotka tuntuivat olevan totaalisesti kateissa. Näinhän siinä vaan kävi, että kyllä nuo peräänkuulutetut lajit jäivät pitkälti puuttumaan paikallisesta lintufaunasta tältä kesältä - ainakin pesimälajeina.

Tynnyrilintu eli tiltaltti ei sitten ilmaantunut ollenkaa tutuille paikoilleen Mustolan kuntoradan varrelle. Saman tempauksen teki myös tuo kolikonpyörittäjä eli sirittäjä. Lajisukulaista, pajulintua, sentää onneksi vielä oli alueella, mutta ei niin runsaasti kuin joku vuosi sitten.

Jotain positiivistä sentää paikallisesta lintufaunasta löytyi; peukaloisten runsas esiintyminen ja pitkälle jatkunut laulukausi. Kokoonsa nähden tämä lintu saa kyllä itsensä hyvin kuuluville, jopa kevään rastaskonserttien altakin. Toivottavasti pesinnät ovat onnistuneet hyvin, niin saadaan peukaloisen iloista rilluttelua kuunnella myös tulevana suvena.

Useat ovat varmaan kuulleet tämä laulutaiturin, mutta harva on onnistunut sen näkemään. Mutta tässä, niin kuin monessa muussakin lajissa sitkeys palkitaan. Pensaikossa tai puun latvustossa oleva pikkulintu viimeistään lentoon lähtiessään paljastaa sijaintinsa ja tulee näkyville. Muutoin pitääkin olla melkoisen tarkka, että saa linnun näkyville.

Mustolan motoristit

On se vaan jännää seurata, kun henkilöt, jotka ovat kilvan halunneet hidasteita ja nopeusrajoituksia Mustolan katuosuuksille, eivät itse välitä noudattaa niitä. 30 km/h on ilmeisesti liian hiljainen nopeus autoille heidän mielestään tai sitten autokoulusta on kulunut liian pitkä aika ja merkit päässeet pahoin unhoittumaan.
Tuo samainen nopeusrajoitushan koskee myös mopedejakin!!! Ainakaan Kaarikadulle pesiytynyt mopojengi ei tunnu tuntevan rajoituksien olemassaoloa. Vika lienee asenteissa ja kotikasvatuksessa. Nykyisellä menolla ei viene pitkään kun pitää paikalle kutsua poliisia ja sairasautoa - toivottavasti ne riittävät. Samat asenteethan siirtyvät sitten ajanmyötä nelipyöräisten rattien taakse.
Pitkäkaudulta Saikkolantien suuntaan lähtevä tieosuus on myös ylipääsemätön kiusa useimmille kuskeille. Ajetaan päin kiellettyä ajosuuntaa ihan pokkana. Todella alkeellista liikennekäytöstä.
Toivottavasti törttöilijä huomaavat korjata omat asenteensa ennenkuin luonto hoitaa asian kuntoon.

Raakaa peliä luonnossa

Viime viikkona paljon palstatilaa on paikallisesti saanut tuo vihoittelemaan äitynyt karhu. Karhuhan on metsän kuningas ja siten myös vaarallinen sitä ärsytettäessä tai pentuja uhattaessa. Tapaushan sai ihan valtakunnallista julkisuuttakin kun oikein television hätätekstinä asiaa tuotiin esille. Lienee epäilty, että karhu nopealiikkeisenä eläimenä olisi voinut vaikka siirtyä toispuolelle Suomea hetkessä. Ilmeisesti kyseessä oli kuitenkin hyvä hetki testata tuota yleishälytysjärjestelmää TV:ssä. Näitä tilaisuuksiahan ei niin kovin usein tule - viimeksi taisi olla jossain kevään korvalla kun Pohjois-Karjalassa paloi joku varasto aiheuttaen ympäristölle hieman myrkyllisiä kaasuja.
Mustolan suunnallakin karhuja liikkuu, koska jälkiä ja jätöksiä on nähty ihan kiitettävissä määräin tänä kesänä - enemmän liikkujaa kuitenkin huolettaa nuo kulkukissat, jotka villeinä kulkevat pihapiirissä ilman minkäänlaista valvontaa. Ratkaisun ongelmaan onneksi tuottaa tuo lähestyvä ravustuskausi, sillä kulkukissan paras paikka on edelleen olla ravunsyöttinä, kuten vanha kansa tapaa sanoa.
Yksikin kulkukissa tuhoaa lintujen pesiä ja poikueita pahemmin kuin muut luonnolliset viholliset. Samaan vaikutukseen yltää tarhoilta karanneet minkit, jotka nekään eivät kuulu Suomen luontoon.
Tänään oli kissan jälkiä jälleen katseltavissa kun vajaan 800 metrin matkalla oli syöty yksi käpytikan ja tervapääskyn poikanen.
Toivottavasti luonto hoitaa asian kuntoon elleivät omistajat tunne tarpeeksi eläinrakkautta asian hoitamiseksi.

Kotilot ...

Kuivahkon yön jäljiltä oli edellisaamuinen kotiloarmeija siirtynyt väistöasemiin eikä paikalla ollut enää kuin joitakin kuoren rippeitä, niiden onnettomien osalta, jotka olivat uskaltautuneet tiepientareelle ja jääneet jonkun menopelin ruhjomiksi. Mutta, mihin ovat muut menneet - no, tietysti laskeutuneet alas kasvuston sekaan ja menneet osin pintakarikkeen alle piiloon.
Eipähän noista kotiloista tuossa määrin mitään iloa ole ainakaan puutarhassa, joten pysykööt vain tuolla avoimella tonttiosiolla nokkosten kiusana.

Lepakot

Joku ehti jo tuossa kysymään, että ovatko lepakot menneet piiloon, kun ei ole tullut kirjattu havaintoja tai ilmoituksia. No, eivät nyt sentään - nythän on niiden juhla-aikaa: on lämmintä ja ravintoa riittävästi ilmatilassa, minkä lisäksi vielä poikaset ovat pääsemässä mukaan ilmasirkukseen.
Tarkistin tilanteen jälleen eilen tuossa klo 23.45 aikaan, ja kolme pohjanlepakkoa oli tekemässä selvää pikkuhyönteisistä puutarhan yllä.

Kotiloiden juhlaa...

Aamukaste oli saanut sadat, jopa tuhannet kotilot liikkeelle tänä aamuna. Tuossa Pitkäkadun muuntajan kohdalla oli tienvarren kasvustot aivan täynnä lehto- ja pensaskotiloita. Kotiloiden havaitseminen oli tavallista helpompaa, koska ne kiipeilivät ravintokasvejaan pitkin hyvin havaittaviksi. Nopealla arviolla neliömetrin alalla oli parhaassa paikassa yli 30 kotiloa.
Melkoinen invaasio siis liikkeellä.