Lehtokotilot vauhdissa - entäs nyt?

7.7.2009
"Lehtokotilot nauttivat viimepäivien kosteista aamuista. Kosteus saa kotilot villisti kiipeämään pitkin ravintokasvejaan korkeuksiin. Erityisesti nokkoset ovat lehtokotilon mieliherkkua, mutta näkyy niille muukin aluskasvillisuus kelpaavan. Tänäänkin tuossa Pitkäkadun muuntajan tyhjällä tontilla oli melkoiset karkelot menossa."

Omassa puutarhassa nuo kotilot eivät tiedenkään ole mieluisia tuttavuuksia niiden aiheuttaman tuhon takia. Sopivia torjuntaohjeita löytyy netistä helposti. Kotiloiden luontainen vihollinen, siili, on loistanut kuluvana kesänä poissaolollaan. Toivottavasti ne harvatkin yksilöt saavat jälkikasvua aikaan ja uusia piikkipalloja pihoja puhdistamaan.



Heinäkuussa 2009 otin kantaa voimakkaasti lisääntyneisiin lehtokotiloihin kotikulmilla. Tuon jälkeenhän ovat nuo kotilot lisääntyneet voimakkaasti ja niitä on voinut "ihastella ja vihastella" kun ne ovat suurissa määrin liikkuneet pitkin pihoja ja kadunvarsia.
Nyt luonto on hieman korjaamassa tilannetta, tai näin ainakin voisin luulla. Kulunut talvi on täällä ollut erittäin vähäluminen, mikä on hankaloittanut varmasti kotiloiden talvehtimista. Muina vuosinahan tuo paksu lumipeite on muodostanut suojaavan kerroksen ja mahdollistanut mukavat talvehtimisolosuhteet.

Viimekesänä tuli tehtyä ns. etanalaskenta, jossa laskin paikalliselta asfalttitieltä 100 m matkalta kaikki löytyneet kotilot. (Tieltä nuo kotilot on paljon helpompi havaita ja laskea kuin pihanurmikoilta). Tulevana kesänä onkin mukava verrata kuinka tuo talvehtimisennuste on käynyt sitten toteen.

Ne ovat jälleen täällä!

Aamukävelyllä tuli helposti huomattua, että ne ovat jälleen tääällä: LEHTOKOTILOT. Tai eiväthän ne mihinkään ole menneetkään, vaan ihan heräilleet talviuniltaan. Jalkakäytävät ja polut olivat täyttyneet liikekannalle lähteneistä kotiloista. Paikoin niiden väisteleminen oli jopa hankalaa - sellainen tasainen ruske kuului kantapään alta kun matkaa teki.
Viime talvi oli oikein suotuisa kotiloillekin; paljon suojaavaa lunta ja nyt sitten sopivasti kosteutta maastossa. Lisääntyminenkin tuntuu onnistuneen oikein hyvin. Lisäksi itse olemme huolehtineet, ettei noita pesäpaikkojakaan puutu: lehti- ja risukomposteja löytyy pihasta jos toisesta.
Kotiloista eroon pääseminen on todettu erittäin työlääksi operaatioksi. Eikä se tiedenkään riitä, että yhdellä tontilla ollaan kiinnostuneita pääsemään eroon kotiloista - kotilot siirtyvät vain sivummalle odottamaan sopivaa hetkeä palatakseen jälleen takaisin. Netti on mainio apuvälinen noiden ohjeiden etsimiseen, jos tuo karkoitusasia alkaa oikein todella kiinnostamaan.
Miksi kotilot ovat päässeet juhlimaan Mustolassa? Tässä muutamia perusfaktoja:

• avokompostit ova lisääntyneet
• tilojen ja tiluksien määrä, joissa ei asutusta/ hoitoa on lisääntynyt
• välinpitämättömyys puutarhajätteiden hoidossa
• kotiloiden luontainen vihollinen, SIILI, on hävinnyt monin paikoin lähes kokonaan!

Oma näkemykseni asiaan on juuri tuo SIILI-kannan romahdus. Nyt olisi herkkuja tarjolla, mutta syöjät puuttuvat. Pidetään siileistä huolta, niin saadaan kotilotkin kuriin!

Kotilot ...

Kuivahkon yön jäljiltä oli edellisaamuinen kotiloarmeija siirtynyt väistöasemiin eikä paikalla ollut enää kuin joitakin kuoren rippeitä, niiden onnettomien osalta, jotka olivat uskaltautuneet tiepientareelle ja jääneet jonkun menopelin ruhjomiksi. Mutta, mihin ovat muut menneet - no, tietysti laskeutuneet alas kasvuston sekaan ja menneet osin pintakarikkeen alle piiloon.
Eipähän noista kotiloista tuossa määrin mitään iloa ole ainakaan puutarhassa, joten pysykööt vain tuolla avoimella tonttiosiolla nokkosten kiusana.