Ne ovat jälleen täällä!

Aamukävelyllä tuli helposti huomattua, että ne ovat jälleen tääällä: LEHTOKOTILOT. Tai eiväthän ne mihinkään ole menneetkään, vaan ihan heräilleet talviuniltaan. Jalkakäytävät ja polut olivat täyttyneet liikekannalle lähteneistä kotiloista. Paikoin niiden väisteleminen oli jopa hankalaa - sellainen tasainen ruske kuului kantapään alta kun matkaa teki.
Viime talvi oli oikein suotuisa kotiloillekin; paljon suojaavaa lunta ja nyt sitten sopivasti kosteutta maastossa. Lisääntyminenkin tuntuu onnistuneen oikein hyvin. Lisäksi itse olemme huolehtineet, ettei noita pesäpaikkojakaan puutu: lehti- ja risukomposteja löytyy pihasta jos toisesta.
Kotiloista eroon pääseminen on todettu erittäin työlääksi operaatioksi. Eikä se tiedenkään riitä, että yhdellä tontilla ollaan kiinnostuneita pääsemään eroon kotiloista - kotilot siirtyvät vain sivummalle odottamaan sopivaa hetkeä palatakseen jälleen takaisin. Netti on mainio apuvälinen noiden ohjeiden etsimiseen, jos tuo karkoitusasia alkaa oikein todella kiinnostamaan.
Miksi kotilot ovat päässeet juhlimaan Mustolassa? Tässä muutamia perusfaktoja:

• avokompostit ova lisääntyneet
• tilojen ja tiluksien määrä, joissa ei asutusta/ hoitoa on lisääntynyt
• välinpitämättömyys puutarhajätteiden hoidossa
• kotiloiden luontainen vihollinen, SIILI, on hävinnyt monin paikoin lähes kokonaan!

Oma näkemykseni asiaan on juuri tuo SIILI-kannan romahdus. Nyt olisi herkkuja tarjolla, mutta syöjät puuttuvat. Pidetään siileistä huolta, niin saadaan kotilotkin kuriin!

Lepakot ja siilit

Syyskuuta kohti mennään hurjaa vauhtia. Samalla nuo lämpötilat väistämättä muuttuvat koleammiksi. Tällä jaksolla onkin lepakoilla ja siileillä kova työ lihottaa itsensä talvehtimiskuntoon. Horrostaminen läpi pitkän talvijakson on melkoisen kuluttavaa puuhaa, vaikka elintoiminnot onkin laskettu lähes nollatasolle.
Siileillä lienee jossain lähellä hyvä ruokintapiste, koska kovinkaan montaa vaeltelijaa ei ole lepakkoretkien aikan nurmikoilla tai tieurilla näkynyt.
Pohjanlepakot ovat sen sijaan hyvin näkyvillä ja kuuluvilla. Alueen, jossa hyönteistä on hyvin tarjolla, houkuttelee lepakot luokseen. Eilen illalla pihalla tähystellessä kuului vain hajanaisia kaikuja, paikkoja tiedustelevilta lepakoilta. Pienen lenkin jälkeen pyydystelijät löytyivät noin 200 metrin päästä saalistelemasta. Siinä, suhteellisen pienellä alueella lepakot tuntuivat tällä kertaa viihtyvän. Hyvä niin, kun saalistakin kuului olevan tarjolla mukavasti.

Aamuluontoa 17.8.2009

Arjen alkaessa jälleen aamulenkillä karvatassu, Aapon, kanssa. Tälle aamulle tuo uusi harraste pilvibongauksen muodossa oli turha toive, sillä taivas oli aamutuimaan käytännössä aivan pilvetön. Tee siinä nyt pilvihavaintoja heh... No, vajaan kahden tunnin aikana ilmanalakin ehti muuttua melkoisesti, sillä pilviä alkoi kertymään taivaalle ja tuuli yltyi ajoittain jopa navakaksi. Se on hyvä, että tuo kylän ainoa postilaatikko on ihan toisella puolella, niin tulee PCR- ja QSL -kortteja postitellessa käveltyä samalla isompikin kierros. Tällekin aamulle saatiin Aapon kanssa likkeelle yksi kortti Taiwanin suunnalle.
Ihan kotirappusille saavuttaessa saatiin jopa sellainen kesä-sade niskaamme: vettä tulee harvakseltaan ja hiljalleen pilvestä, joka juuri ja juuri näyttää sadepilveltä.
Lenkin alku sai mukavan käänteen kun Aapon tutkiessa naapurin orapihlaja-aitaa, tuli itse peukaloinen siihen lähietäisyydelle katsomaan moista nuuskuttelijaa. Kummatkin tuntuivat ihmettelevän toisiaan. Oravat olivat liikkeellä yhtä vilkkaasti kuin muinakin aamuina - odotettavissa siis runsaasti hännänheiluttajia talviruokintapisteillekin.
Hieno oli myös se, että piikkiturkit, siilit, eivät olleet yön aikana taistelleet autojen kanssa vaan kaikki olivat päässeet turvallisesti teiden ylitse. Sorsat ja sorsapoikueet tuntuvat mieltyneen noihin Iso- ja Pikku-Mustolan kanavauomiin. Ja hyviä paikkoja ne ovatkin, varsinkin kun tuo metsästyskausi alkaa kohta.

Aamuluontoa 12.8.2009

Tälle aamulle tuo ulkoilma valkeni melkoisen sadetta uhkuvana. Itse asiassa klo 05.30 herätyskellon soidessa alkoi myös päivän ensimmäinen sadekuuro piiskata maanpintaa. Sade kuitenkin loppui yhtä nopeasti kuin alkoikin, tosin sitten myöhemmin päivällä tuli tuo jatkuvan sateen reunakin alueelle. Mutta, kuivin jaloin ja selin saatiin aamun lenkki karvatassun kanssa vietyä lävitse.
Tällä kertaa erityisen harmittavana havaintona oli nuo muutamat autojen runnomiksi jääneet siilit, jotka lojuivat tien varsilla. Tämä joka kesäinen stradegia toistuu joka vuosi. Siilit eivät juurikaan kunnioita peltilehtimä, eikä monesti ajajillakaan ole mahdollisuutta tehdä väistöjä, nopean siilen tullessa tielle. No, onneksi sentään noita vielä omin jaloin taapertavia piikkipallojakin on näkyvillä, joten siilikanta voi hyvin tappioista huolimatta.
Päiväperhosien osalta päivä on tuulen ja sateen takia melkoisen surkea. Syöttöpisteelläkin olivat vain ampiaiset ja herhiläiset paikalla. Nyt onkin mitä maistella, kun uudet mäskit täydennettiin öisen lepakkoretken aikana.

Lehtokotilot vauhdissa

Lehtokotilot nauttivat viimepäivien kosteista aamuista. Kosteus saa kotilot villisti kiipeämään pitkin ravintokasvejaan korkeuksiin. Erityisesti nokkoset ovat lehtokotilon mieliherkkua, mutta näkyy niille muukin aluskasvillisuus kelpaavan. Tänäänkin tuossa Pitkäkadun muuntajan tyhjällä tontilla oli melkoiset karkelot menossa.

Omassa puutarhassa nuo kotilot eivät tiedenkään ole mieluisia tuttavuuksia niiden aiheuttaman tuhon takia. Sopivia torjuntaohjeita löytyy netistä helposti. Kotiloiden luontainen vihollinen, siili, on loistanut kuluvana kesänä poissaolollaan. Toivottavasti ne harvatkin yksilöt saavat jälkikasvua aikaan ja uusia piikkipalloja pihoja puhdistamaan.