Luonto on tullut harrastettua eri olomuodoissaan jo useita kymmeniä vuosia ja aina se jaksaa tarjota yllätyksiä aktiiviselle tarkkailijalle. Näin kävi reilu viikko sitten erään Saimaan rannalle suuntautuneen mökkivierailun yhteydessäkin.
Varmin tapahan lähteä havainnoimaan ja vielä nähdäkseen jotain erikoista on se, että jättää kiikarit ja kamerat pois matkasta. Tuolloin usein tärppää - niin nytkin. Kylävierailulle lähtiessä vielä pitkään aprikoin, ettää ottaako sitä kuvausvälineet mukaan vai jättääkö ne tällä kertaa matkasta pois. Jälkimmäinen vaihtoehto voitti ja tulos oli sen myötäinen.
Rantalaituria ihmetellessä paikalle lensi suuri perhonen jostain puiden latvuksista. Perhosen koko oli jo sitä luokkaa, että se kiinnitti heti huomiota paikalla olijoihin. Perhonen oli kuin se olisi tullut paikalle suoraan tropiikin viidakoista. Laskeuduttuaan tämä vierailija osoittautui melkoisen kesyksi yksilöksi, sillä se antoi tarkkailla itseään hyvin läheltä. Aluksi ounastelin perhosta suureksi haapaperhoseksi, mutta sitten siipien sininen välkentä antoi lajimääritykselle uuden suunnan, joka piti vielä perhosoppaasta varmentaa. Tosiaankin, olimme törmänneet pieneen harvinaisuuteen eli häiveperhoseen. Vielä 2000-luvulle tultaessa oli lajista tehty vain puolensataa varmaa havaintoa Suomessa. Ilmaston lämpenemisen myötä on lajikin hieman runsastunut, mutta kuuluu edelleen noihin harvinaisuuksiin lajikirjossamme.
Carl von Linné kuvasi lajin vuonna 1785 tieteelle uutena perhoslajina, jonka tieteelliseksi nimeksi tuli Apatura iris. Iris tulee kreikkalaisista jumaltaruista, joissa Iris oli jumalten sanansaattaja.
Onneksi sattui sentää olemaan tuo "kännykkä" lähietäisyydellä, jotta edes jotain dokumentaatiota perhosesta sai arkistoitua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti