No stress.... be happy

Pahus sentään. Työterveyslääkäri meni suosittelemaan ns. stressilepoa. Kyllähän tuo loma aina tarpeeseen tuleekin.
Nyt on kahdelta lomalta hälytetty kesken kaiken työpisteelle, joten ajattelin nostaa hieman hälytyskynnystä tällä kertaa.
Matkatoimistolta löytyi paikka joka täyttikin tiukat vaatimukset: yli 4000 km kotimaasta, ei EU-maa ja rentoa menoa. Valtio, joka mainosti itseään sloganilla: No Stress - kuulosti täydelliseltä.
Reilun 8 tunnin lento ja perillä pääsi toteamaan paikallisen rennon menon johon oli helppo sulautua mukaan heti passin leimaamisen jälkeen.
Suosittelen....

  HK86NO03VI // Ari

Hyvää JOULUA !!!

Lappeenranta, Marian aukio, Joulumarkkinat 2018

Hyvää JOULUA kaikille lukijoille ja muuten vain tälle sivustolle eksyneille!!!

t. ARi

...-.-

M XMAS // 72&73

Mikaelin tarinat

ISBN: 978-952-69033-0-9

Linnoituksen joulumarkkinoilla oli myynnissä lähes uunituore, paikallinen satukirja: Mikaelin tarinat. Saimaan rannoille sijoittuva kertomus on kerrassaan mukaansatempaava. Joten jos et ajatellut lukea tarinaa ns. kertaistumalta, kannattaa ajoittaa kirjan kansien avaaminen myöhempään ajankohtaan. Käpäläkylä mainioine eläinhahmoineen tarjoaa mielenkiintoisen ympäristön tarinalle. Ja kun mukana on vielä tuo Saimaan oma erikoisuus Norppa, tai paremminkin sen poikanen "Kuutti" onkin ainekset hyvälle tarinalle valmiit. En avaa tarinaa sen enempää tässä, sillä pieni yllätyksellisyys on oma suolansa kokonaisuuden kannalta.

Kirjassa on reilu 60 sivua, joten ihan heti ei tuo tarina lopu. Jos malttaa, niin siitä riittää siis useammaksikin iltasaduksi. Tarinan lisäksi kirjassa on tietysti aivan huippuluokan kuvitus, joka tukee tarinaa omalla mielenkiintoisella tavalla.

Tarinan viimeisellä aukeamalla lukee enteilevästi "jatkuu", joten makean nälkä ei lopu tähän. Luvassa on siis lisää......

Toivottavasti mahdollisimman moni "tonttu" löytää kirjan tänä Jouluna.


Tarinat: Karri Viitala
Kuvitus: Jouni Kuivalainen

Mikaelin tarinat

Puolustusvoimat 75 -100 vuotta

Huomasin tuossa viikolla, että meinasi tulla pieni työtapaturma SA-aineiston osalta: Puolustusvoimien 100 -vuotis juhlapostimerkit olivat kyllä tulleet ajallaan jo kesäkuussa, mutta silloin ei tullut hankittua tuota julkaisun ensipäiväkuorta. No, onneksi vanhingon ehti vielä korjaamaan, sillä joulupostimerkkejä tilatessa löytyi vielä toimittajalta (Posti) myös tätä PV100 -kuorta myyntiin. 

Kuori ja muut merkit saapuivat ripeästi, noin vuorokaudessa tilauksesta. Kuoren saapuessa piti kaivaa arkistosta esiin tuo vuonna 1993 julkaistu edellinen juhlajulkaisu: Puolustusvoimat 75 vuotta.

Tuo vuoden 1993 julkaisu on sen verran himmeillä väreillä tehty, että kuvaskannerilla oli hieman vaikeuksia saada kuvaa aikaiseksi. Ilman suurempi säätöjä sain siitä kuitenkin lopulta julkaisukelpoisen hi... Eroa vuoden 2018 julkaisuun on kuin yöllä ja päivällä. Toki samat teemat toistuvat, niin kuin pitääkin - hieman eri tavoin tosin.

Eri aselajit: maa-, meri- ja ilmavoimat ovat luonnollisesti aiheiden keskiössä. Vuonna 2019 kukin aselaji oli saanut kuvituksensa juhlavasti kahteen postimerkkiin. Vuonna 1993 aselajit taas esiteltiin hieman vaatimattomammin päivän erikoisleimassa. Mielenkiintoinen yksityiskohta on se, että vuonna 1993 maavoimia edusti tykistö: niin kuoren kuvituksessa kuin itse leimassa. Vuonna 1993 postimerkin kuvituksessa tuotiin esille myös erikseen rauhanturvaajat, sinibaretit.

Vuonna 2019 vietetään Rajavartiolaitoksen juhlavuotta samoilla lukemilla kuin Puolustusvoimat tänävuonna. Saas nähdä saako RVL oman postimerkin - aihetta kyllä olisi.

Onnea 101-vuotiaalle!

RVL 100 v 2019!

 Suomi täytti tänään 101 vuotta. Se onkin jo hyvin kunnioitettava ikä millä tahansa mittarilla mitattuna.
Päivää on juhlistettu tietysti monilla eri tavoin - hyvä niin. Itselläni oli jälleen kunnia juhlistaa päivää operoimalla Immolan sotilasradioamatööriasemalta, OI5R.
Itsenäisyyspäivä on perinteisesti ollutkin yksi vuoden OI-asemien aktiviteettipäivistä. Mikäs sen hienompaa kuin tarttua mikrofoniin, pumppuavaimeen tai "hiirulaiseen" ja pitää yhteyksiä eri puolille maailmaa, samalla mainosta niin omaa "firmaa" kuin kotimaata.
Tänään olikin Suomen osalta ns. hyvä kattaus asemia äänessä. Bandilta löytyi niin tavallisten OH-asemien lisäksi myös kansallispuistoja aktivoineita "Flora ja Fauna" asemia sekä koko joukko vanhoja perinneradioasemia. Perinneradioilla oli vuoden toinen teemapäivä tänään ja bandilta saattoi löytää vanhoja sotaradioita äänessä. Niin ja tietysti OI-kerhoasemat olivat menossa mukana leveällä rintamalla.
Ehkä päivän mielenkiintoisin yhteys oli tänään OH7VS:n kanssa. Ensin pidimme yhteyden puheella (SSB) ja myöhemmin todella mielenkiintoisen yhteyden sähkötyksellä. Olihan nyt vasta-asemana tuo vanha sotaradio, KYYNEL, ja peräti 1 Watti tehoja. Hetken aikaa meni tuota Kyynel-radion omalaatuista signaalia kuulostellessa (nautiskellessa) ennen kuin laitoin oman kutsun eetteriin. Yhteys syntyi hienosti. Kyynel -on sen verran vetovoimainen viestitysväline, että nytkin se kokosi kuuntelun perusteella lukuisia vasta-asemia eripuolilta Suomea.

OI5R ja Itsenäisyyspäivän vastaanotto

Voi Windows, minkä teit ?

Ei varmaan ole julkaistu ainuttakaan ohjelmistopäivitystä Windows 10:lle, ettei siinä olisi tullut mukana joko pienempiä tai suurempia ohjelmistobugeja! Ja näillä ohjelmistobugeilla on paha tapa aiheuttaa käyttäjille kaikenlaisia ylimääräisiä ongelmia ohjelmiston ja sen liitännäisten kanssa.
Tuossa taanoin - itse asiassa jo kesällä - huomasin, että kas kummaa: yrittäessäni ottaa yhteyttä ulkoiseen ohjelmistopalvelimeen, antoi Windows virheilmoituksen, jossa se väitti ettei uusi päivitys tue enää ohjelmistopalvelimessa käytettyä tiedonsiirtoprotokollaa: SMB1.
Tämän tuen puuttuminen teki tiedostopalvelimestani (Buffalo 12 Tb, NAS) todella tietoturvallisen ohjelmistopankin: siihen ei päässyt enää käsiksi millään. Tiedostot olivat nyt turvallisessa paikassa. No, onneksi osa tiedostoista oli tallennettu myös muille tallennusvälineille, mutta tuo tuttu kokonaisuus oli nyt saavuttamattomissa.
Nopea googlaus Windowsin sivustolle antoi ymmärtää, että tietoturvallisuuden takia oltiin estetty SMB1 -protokollan käyttö. WIN 10 hyväksyi SMB2 ja sitä uudemmat protokollat.
Microsoftin sivustolta ja monilta bittinikkaripalstoilta löytyi kyllä ohjeet, joissa neuvottiin kuinka Windowsin järjestelmärekisteriä "puukottamalla" saataisiin myös SMB1 taiottua käyttöön. Toki jokainen sivusto korosti, että käyttäjän omalla vastuulla tuo homma sitten tulisi tehdä.
Koska vaihtoehdot olivat tässä, täytyihän sitä ainakin yrittää. Ei muuta kuin varmistus vielä toimivasta järjestelmärekisteristä ja sitten muokkaamaan ohjeiden mukaan.
No, niinhän siinä kävi, että ohjeet eivät allekirjoittaneen työasemassa toimineet lainkaan. Onneksi kone muutoin toimi vielä. Eipä auttanut muu kuin jäädä odottelemaan aikaa parempaa. Toki olisin voinut odotusaikaa hieman lyhentää ottamalla käyttöön jonkun vanhemman Windows tai Linux -jakelun, joissa tuo SMB1 oli vielä ns. vakiokamaa.
Tänään päätin takertua ongelmaan uudelleen sillä tulisin tarvitsemaan palvelimelta joitakin tiedostoja, enkä aikonut etsiä niitä muualta. Yllättäen palvelimen valmistaja, BUFFALO, oli tuonut selkeät ohjeet ongelman kiertämiseksi. Ilmeisesti monet olivat asiasta valittaneet, koska tuota ongelmaa ei oltu eikä kuulemma aiottukaan korjata Buffalon ohjelmistopäivityksellä. Sivustolla neuvottiin alussa hienosti unohtamaan vanhat palvelimet ja siirtymään uusiin, joissa tuki olisi jo SMB3 tasolle saakka. Hyvä idea, mutta kuinkas ne tiedostot siellä palvelimella - ne eivät tule uuden tuotteen mukana automaattisesti.
Buffalon sivulla oleva ohje oli sen verran käyttäjäystävällinen ja näppärä, että sen toteuttamiseen meni ohjeen lukemisen jälkeen vain pari minuutti (piti sisällään Windowsin uudelleen käynnistämisen). Vain pari puuttuvaa valintarastia täydentäen, hyvin "piiloitettuun" valikkoon ja johan alkoi tiedostot löytymään. Hyvä näin. Windows sai jälleen uuden armonajan työpöydälläni.

Radiomuistoja: Radio Frontera

Radio Frontera ilahdutti lähetyksillään useampana iltana; voimakas signaali vapaalla taajuudella antoi aina radiokelin salliessa mukavan kuuntelunautinnon. Pitihän noin hyvin kuuluva asema raportoida, ja ei aikaakaan kun posti toi tullessaan kiitoskirjeen ja komean viirin.

Radio Frontera, Venetzia

Radiomuistoja: Radio Uatapuri

Tämä mielenkiintoinen asema tuli kuunneltujen listalle hieman vahingossa. 70-luvun puolivälissä oli tarkoitus kuunnella ns. tropiikkibandilla, lyhyaalloilla, josko siellä olisi jokunen afroasema äänessä. Tuolloin ei afroa tullut, mutta taajuudella 4815 kHZ kuului tämä Kolumbialainen "kummajainen". Liekköhän jo radiotoiminnan lopettanut, kun internetistä ei nopeasti googlaamalla löytynyt oikein tietoa tämänpäivän toiminnasta.

Radio Uatapuri

Radiomuistoja: La Voz del Tolima

Pitkän "taistelun" jälkeen tämäkin Columbialainen "helmi" saatiin kuuluville Kaakkois-Suomessa. Taajuudella 870 kHz sattui olemaan sopivasti vapaa, häiriötön aika, jolloin aseman signaali nousi pohjakohinoista esiin. Nettitietojen mukaan asemalla on edelleen käytössä tuo sama keskiaaltotaajuus. No, miksi hyvää kannattaisi vaihtaakkaan.

La Voz del Tolima, Columbia

Radiomuistoja: Radio Coruna

Radio Coruna tuli usein hieman muita "Dx-asemia" tukevammalla signaalilla, mutta ehkä tämän selitti se, että asema sijaitseekin manner-Euroopassa, Espanjassa. 80-luvulla asema lähetteli ohjelmistoaan siellä keskiaaltoalueen yläpäässä ja nykyisin myös FM-taajuuksilla muiden tapaan.

Radio Coruna

Radiomuistoja: Radio Bandeirantes

70- ja 80 -lukujen taitteessa tuli välillä tartuttua radio "vefoon" ja siirryttyä aina mielenkiintoisille keskiaalloille. Yksi siellä raportoiduista asemista oli Radio Bandeirantes, joka tarjosi 24/7 lähetyksenä uutisia suoraan Etelä-Amerikasta, Sao Paulosta. Asemahan on perustettu vuonna 1937 ja nettitietojen mukaan toimii edelleenkin.

Radio Bandeirantes, Sao Paulo

Radiomuistoja: Radio Portugues

Espanjan naapurivaltio Portugal, on tarjonnun vuosien saatossa myös paljon mielenkiintoista ohjelmaa lyhytaalloilla. Aikoinaan oli välillä hassua kun oli kuuntelivinaan portugalinkielistä lähetystä emämaasta, mutta lopulta asema ilmoittikin toimivan Etelä-Amerikassa. Siellähän tuo portugalinkieli on monissa maissa ns. valtakielenä.
Toki tuo emämaan tarjoama radiosignaali tuli raportoitua moneenkin otteeseen. Ja yllätys, yllätys - jossain vaiheessa asemalta tuli hieman harvinainen viirikin. Tosin aseman oman kuuntelijakerhon tunnus, mutta kuitenkin.

Radio Portugues

Radiomuistoja: Radio Zaragoza

Tuossa loppukesästä tuli vierailtua tuolla Saloun kaupungissa, Espanjassa. Vasta matkan jälkeen tuli mieleen asia, joka oli hieman alitajunnassa hämmentänyt matkan aikana. 70-luvun lopulla raportoitu Radio Zaragoza oli äänessä tuolloin taajuudella 872 kHz (344 m) läheisestä maakunnasta. Kyseinen asema on äänessä vielä tänäänkin, tai ainakin sen oma "radiotunnari", joka lienee ollut se tekijä joka matkakohteessa kuultua laukaisi epämääräisiä muistoja vuosien takaa.

Radio Zaragoza

Radiomuistoja: Deutsche Welle (DW) ja Voice of America (VOA)

Tuossa taanoin tuli julkaistua viirimateriaalia DDR:n, Radio Berlin International, osalta. Siis "rautaesiripun" toiselta puolelta. Erityisesti ns. kylmänsodan vuosina ja vielä pitkään sen jälkeen nämä omissa "blokeissaan" toimineet asemat olivat se vaikuttamisen "ase", jolla omaa ääntä, ideologiaa, politiikkaa jne. haluttiin tuoda esille. Tuolloin ei vielä ollut hajuakaan ns. somettamisesta. Tänä päivänähän tuo "vaikuttaminen" pyritäänkin tekemään salakavalasti juuri internetin tarjoamien mahdollisuuksien kautta. Kukapa sitä nykyään kuuntelisi radiota, ainakaan HF-taajuuksilla. Toki nettiradiota voi kuunnella, mutta sehän on jo melkein kuin somettamista perimmältään.

Detusche Welle - Saksan ääni

Voice of America - Amerikan ääni

Saimaa on syksyllä kauneimmillaan

"Saimaa on illalla kauneimmillaan" - tuo laulun sanojen siivittämä väite pitää varmasti paikkansa. Sen on voinut jokainen Saimaalla liikkunut todeta. Syksystä ei omaa laulua tai sovitusta tarvitse erikseen tehdä, sillä sama sanoma pätee myös syksyyn. Toki tällöin ei tarvitse edes odottaa iltaan saakka, vaan Saimaan kauneudesta voi nauttia pitkin päivää.

Itse kävin tässä viikolla ihastelemassa Saimaan selkien ja saarien kauneutta näin syksyn siivittämänä. Ja mikäs oli ihastellessa kun muita liikkujia ei arkipäivänä enää juurikaan ollut. Seuraa pitivät lähinnä muuttomatkalla olleet hanhiparvet.

Luovukkaluoto

Kekokivi

Radiomuistoja: Radio Berlin International (DDR)

Radio Berlin International (DDR)

70 - 80 -luvuilla yksi mielenkiintoisimmista Euroopan radioasemista oli yllättäen kyllä Radio Berlin International. Itä-Saksalaisen propagandan lisäksi radioaalloilla oli paljon mielenkiintoista musiikkia sekä tietysti urheilua. Itse tuli lähinnä kuunneltua joitakin vakiomusiikkiohjelmia - siellä kun soi välillä mukavia teemoja ns. "länsihenkisistä" alkuperäiskappaleista.

Asemalle tuli lähetettyä useitakin raportteja ja tulihan sieltä paluupostissa myös aseman ja valtion viiritkin. Yläasteella kun piti vieraana kielenä ottaa saksankieli haasteeksi, tarjosi myös RBI hyvä kohteen harjoitella kieltä aidosti.

Mielenkiintoinen yksityiskohta tuli mieleen postin osalta: RBI:lle tuntui normaali kirjeposti kulkevan Suomesta nopeammin kuin Länsi-Saksan Deutsche Wellen suuntaan ;-)

Tiedustelulaki Suomeen

Ollako vai eikö olla ?

Tällä hetkellä näin rivikansalaisesta tuntuu, että eduskunnassa on oikeastaan kolme asiaa, jotka ovat olleet asialistoilla esillä ja onnistuneet jopa nostattamaan tunteita puolesta ja vastaan:

• ilmastonmuutos
• SOTE
• Tiedustelulaki

Tiedustelulaki kaikkine selvityksineen on ollut melkoisen mielenkiintoista kuunneltavaa. Ainakin kyselytunneilla on huomannut kuinka risteäviä mielipiteitä tiedustelulain valmistelussa ollaan oltu ja kuinka asioita on voitu tulkita monella eri tavalla.

Päätösten lähestyessä alkavat keinotkin lopputuloksen vaikuttamiseen kiihtyä. Tai sitähän tuo on ollut koko sen ajan kun lakitekstit ovat olleet valmisteluissa. Erityisesti tuo ns. "some-vaikuttaminen" on yrittänyt nostaa päätään voimakkaasti. Kyllähän ne edustajatkin näkyvät "someilevan", jopa kesken istuntojen - mikäs siinä. 

Tuossa kuluvalla viikolla oli tuo "somevaikuttaminen" löytänyt ihan uuden postiosoitteen, eli oman paperipostilaatikon. Normaalistihan nuo erilaiset infot ja julkaisut täyttävät tuon sähköpostikansion, mutta nyt yritettiin täyttää jopa postilaatikko. Tästä näkee hyvin sen, kuinka tärkeänä tuo tiedustelulakiin liittyvä uutisointi koetaan.

Viimeisimpien tietojen mukaan lakiasia on etenemässä jopa kiireellisenä kohti "maalia". Mutta kävipä loppupelissä niin tai näin, niin tuskin tässä Suomesta ollaan mitään uutta DDR-nimistä valtiota luomassa.

Kokonaisturvallisuus on se kaiken "kruunu", myös tässäkin asiassa.

Radiomuistoja: Radio Pioneira

Hieman vanhempaan Brasialaiseen radiotarjontaan kuuluvat nämä Radio Pioneiran keski- ja lyhytaaltolähetykset. Internetin mukaan asema on yhä äänessä siis QRV, mutta pääosin vain FM-taajuuksilla. Tämä varmaan selittää osin sen, ettei asemaa näe usein eurooppalaisissa kuunteluinfoissa.
Itselläni tämä pieni, paperiviiri tuli paluupostissa josku 70/80 -luvun vaihteessa. Tuolloin aseman kuuntelu tapahtui heidän käyttämällään HF-taajuudella, 4885 kHz. Myös keskiaaltojakso 1160 kHz oli käytössä, mutta itse en sitä tuolta jaksolta koskaan kuullut.
Eipä tuo lyhytaaltotaajuuskaan (HF) ollut kovin hyvin kuultavissa, mutta kuului kuitenkin raportoitavasti.

Radio Pioneira, Brazil

Radiomuistoja: Radio Inconfidencia

Radio Inconfidencia Brasiliasta on siitä harvinainen asema, että se kuului monesti erittäin hyvin käyttämällään keskiaaltotaajuudella 880 kHz (AM). Radio on kautta aikain lähettänyt voimakkaasti musiikkipainotteista ohjelmaa. Ja tämä on tietysti mukavaa näin kielitaidottomalle musiikin ystävälle. Radio Inconfidencian kautta kuului useasti paikallisen tangomusiikin lisäksi muutakin Etelä-Amerikan musiikkituotantoa.

Aseman historiasta sen verran, että se on perustettu tai oikeammin ensimmäinen lähetys oli syyskuun 3. 1936. Käyttämänsä keskiaaltojakson lisäksi radiolla on luonnollisesti käytössä ehkä paremmin paikallisia kuuntelijoita palveleva FM taajuus 100.9 MHz (FM). Asemaa kuunnellessaan ei ihmettele yhtään aseman tunnuslausetta: "O Gigante do Ar" (the Giant of Air)

Aseman viiri tuli paluupostissa kun raportoin vuonna 1986 pidettyä 50-vuotis juhlalähetystä, joka yllättäen kuuluikin täällä pohjolassakin. Tämän jälkeen en olekaan juuri näitä keskiaaltoja kuulostellut. Pitäisi varmaan joskus kokeilla ja kaivaa vanhat langat (lue:antennit) esiin.

Radio Inconfidencia, Brazil

Kyberuhkia ja somesotaa torjumaan

Viime viikolla (38/2018) julkaistiin todella ajankohtainen teos: tietokirjailija, tietotekniikka-asiantuntija ja kolumnisti Petteri Järvisen teos "Kyberuhkia ja Somesotaa"

Huomatessani kyseisen teoksen tapahtumainfon somessa tai tarkemmin Twitterissä, olin vakuuttunut, että tuo teos olisi saatava käsiin. Oikeiden suhteiden avulla tämä onnistuikin, ja teos oli luettavana jo heti ilmestyessään. Järvisen kirjallista tuotantoa on tullut luettua aina ensimmäisistä DOS:n saloja ja Windows 3.1 -käyttöjärjestelmiä käsittelevistä kirjoista lähtien. 2000-luvulle siirryttäessä eniten mielenkiintoa ovatkin herättäneet tietoturvaan liittyvät julkaisut. Ennen kirjan näkemistä olin siis melkoisen vakuuttunut, että tälläkin kerralla on luvassa todella hyvä teos tästä moninaisesta aihepiiristä.

Nopeasti kirjaa selailtuani ja joitakin poimintoja sieltä tehneenä, voin vain todeta, että ennakko-odotukset eivät olleet vääriä. Ajankohtaista aihetta on käsitelty monipuolisesti, mielenkiintoisella tavalla ja jopa "kansantajuisesti". Tuo viimeksi mainittu seikka tuntuu aika monelta tästäkin aiheesta kirjoittaneelta unohtuvan. Aina ei riitä, että ammattilaiset kirjoittavat ammattilaisille. Ammattilainenkin osaa lukea ja ymmärtää kansantajuisempaakin tekstiä halutessaan. 

Itse vuodesta 1986 lähtien palvelleena yhtä valtakunnan suurinta "turvallisuusoperaattoria", en voi kuin oikeastaan ihmetellä tämän kirjan sisällön monipuolisuutta ja tietysti ajankohtaisuutta. Siksi toivonkin, että kirja löytyisi mahdollisimman monen IT-asiantuntijan lukemistosta - ei siis vain kirjahyllystä. Ja jos itse saisin vaikuttaa, niin kirja olisi pakkolukemistoa ainakin kansanedustajille, jotka päättävät myös turvalisuuteen liittyvästä tiedustelulainsäädännön valmistelusta.

ISBN: 978-952-291-528-3 (docendo.fi)

"Vanhassa vara parempi" taistelu Canal Digitalia ja "tuulimyllyjä vastaan"

Tarkalleen kaksi ja puoli vuotta sitten päätin tarttua ns. tuumasta toimeen ja parantaa TV-signaalin tasoja koti-QTH:ssa (lue: kotona). Ongelmahan oli se, että paikallinen Digitan jakelu Joutsenon linkin kautta tarjosi todella huonoa signaalia. Tämä johtui tuolloin niin paikallisesta maastoesteestä, korkea vuori ja puusto, sekä tietysti hieman ajastaan jäljessä olevasta, kapeakaistaisesta TV-antennista.

Koska aikaisemmin asunnon katolla oli tn. yksi Lappeenrannan ensimmäisistä isoista, kauko-ohjatuista TV-lautasantenneista 1990-luvulta. Oletin, että kyllähän se TV-signaali saataisiin näkyviin paljon uudemmallakin tekniikalla 2000-luvulla. 

Laadukas HD-tasoinen TV-signaali saatiinkin näkyviin paljon pienemmällä antenniratkaisulla talon räystästasolta. Tosin, jo tuolloin hieman ihmetytti se, että asentaja valitsi ko. paikan antennille, vaikka edessä oli suurta puustoa esteenä. No, siihen se joka tapauksessa lopulta tuli. 

Asennus tapahtui luonnollisesti kaunilla säällä ja keväällä, jolloin lehtipuissa ei ollut vielä lehtiä vaimentamassa satelliittisignaaleja. Mitatut desibeliarvot näyttivät kohtuullisilta, jopa hyviltä, joten vuodenmittainen sopimus CD-jakeluyhtiön kanssa astui voimaan.

Jo, ensimmäisen vuoden aikana huomasin, heti kun kevät eteni, että signaalitasot vaimentuivat uhkaavasti. Saavuttaen lopulta sen tason, jolloin kuva hävisi välillä vastaanottimesta kokonaan pois tai meni ns. murusiksi. Puuston lehvästön, voimakkaa tuulen aiheuttama lehvästön heiluminen sekä tietysti etelän puolelle osunut sade- / myrskyrintama pilasivat sitten loputkin signaalit. Ja näitä sääilmiöitähän Suomessa riittää. 

Talvikuukausina tilanne oli hieman parempi kun puut olivat ilman lehtiä, mutta tuolloinkin lumisaderintama aiheutti ongelmia signaalissa todella paljon. 

Kaiken tutkailun jälkeen soitto jakeluyhtiöön toi lopulta palautteena sen, että sain postitse ilmaiseksi uuden mikroaaltopään, koska epäiltiin että tuossa "signaalikomponentissä" olisi vikaa. No, en viitsinyt edes vaihtaa mikroaaltopäätä, koska tuo alkuperäinenkin toimi silloin kun signaalia oli saatavilla. Asentajaa korjaamaan asennusta ei saanut houkuteltua millään paikalle. Osattiin jopa ehdottaa, että noita tv-ohjelmia voisi katsella operaattorin suoratoistopalvelun kautta jos antennisignaali pätkisi. Toki noin, mutta kun olin maksanut tv-signaalista enkä nettipalvelusta.

Nyt syyskauden jälleen alettua ja tv-signaalin muituttaessa jälleen heikkoudestaan, päätin turvautua vaihtoehtoon B. Tilasin paikalle alan ammattilaisen ja pyysin päivittämään koko järjestelmän "nykyaikaan" TV-signaalien osalta.

Paikalle saapuneen asentajan ensimmäinen toteamus satelliittilautasen osalta oli jyrkkä ja vahva: "EI TOIMI - EIKÄ TULE TOIMIMAAN" - tässä oltiin vahvasti yksimielisiä. Asentaja ihmetteli suuresti sitä, että ko. lautanen oli edes asennettu tähän kohteeseen. No, ilman asennusta jakeluyhtiö olisi jäänyt heti ilman kuukausimaksujani - siinä varmasti suurin syy.

Nyt päivitettiin tv-vastaanoton osalta järjestelmä tähän maanpäälliseen verkkoon. Laitettiin uusi mastoputki, kaapelit, liittimet ja tietysti uudet UHF ja VHF -antennit. Tarvittavat tv-signaalit saadaan nyt Joutsenon linkin kautta sekä täysin vastakkaisesta suunnasta DNA:n VHF-jakeluverkoston kautta. Tuo DNA-osuus tarjoaa nyt ne digitaaliset HD-kanavat ja maksukanavat, jotka jäivät puuttumaan tuon CD-jakeluyhtiön sopimuksen loppumisen myötä.

Uskottelin vielä itselleni ja asentajalle, että tuon CD:n sopimuksen irtisanominen ja laitteiden palauttaminen ei olisi kovin yksinkertaista. Kyllä siellä aina joku veru keksittäisiin asian torppaamiseksi. Mutta, mutta - asentajalla olikin vielä yhteystiedot tallessa operaattorin suuntaan ja kertoi totuuden: sopimus lakkasi saman tien, eikä mitään tarvinnut palauttaa operaattorille. Nyt onkin valmis järjestelmä sitten odottamassa mahdollista asennusta kesämökille, jossa on sopivasti tilaa etelän suuntaan signaalien metsästämiseen.

Totuuden nimessä on sanottava, että mikään järjestelmä ei täällä tunnu olevan ihan täydellinen. Onneksi tarjolla on nyt runsaasti ns. vaihtoehtoisia signaaleja samoillekin tv-kanaville. Tämä sen takia, että Joutsenon suuntaan tulee nyt mielenkiintoinen efekti signaali-kohina -suhteeseen. Nimittäin Joutsenon kankaan tuulipuiston tuulimyllyjen suuret lavat aiheuttavat pyöriessään teräviä vaimennuspiikkejä signaaliin. Tämä on tunnettu ilmiö muuallakin ja voitu mittauksilla todentaa. Tätä taustaa vasten myös Puolustusvoimat ovat kieltäneet monin paikoin kyseisten tuulimyllyjen asennukset. Onneksi nuo vaimennukset ovat niin nopeita, joten eivät aiheuta koko kuvan menetyksiä tai jopa useiden minuuttien "black screenejä" kuten vanhassa järjestelmässä.

Toimii vain optimiympäristössä!

Toimiva TV-signaalin kaappausjärjestelmä!

Radiomuistoja: VoT - Voice Of Turkey

Turkin ulkomaanpalvelu on ollut aktiivisesti äänessä kautta vuosien. Täällä pohjolan suunnalla sitä tuli toisinaan kuunneltua lähinnä vain lyhyillä aalloilla (HF), vaikka Turkin suunnalta olisi ollut myös tarjontaan keskiaalloilla (MW). Niin ja tietysti toki FM-taajuuksilla, jos sopiva tropo-keli olisi kohdillaan ja ULA-asemat kuuluisivat hieman normaalia kauempana.

80-luvulla Turkin ulkomaanpalvelu yllätti vastauksellaan kahdesti; molemmilla kerroilla oli mukana aseman viiri aseman ohjelmalehtisten ja tietysti QSL-kortin lisäksi.

Kaksi versiota Turkin suunnalta

Pumpulle vettä

Vuosi sitten ihmettelin kun lähes uusi, Johsonin, pilssipumppu oli snaonut yllättäen työsopimuksensa irti. No, sateisen kesän ja syksyn merkeissä tämä tiesi sitä, että veneessä olikin yllättäen melkoinen määrä poistettavaa vettä. Onneksi ei vene sentään uponnut tapahtuman johdosta.
Koska korvauskäytäntö kyseisen tuotteen osalta osoittautui verrattain hankalaksi, päätin kiltisti ostaa uuden vastaavan ja asentaa sen rikkoontuneen paikalle. Nyt asennuksesta tai sen virheellisyydestä voisi syyttää vain ja ainoastaan itseään.
Tämä kesä olikin sitten hieman kuivempi kuin edellinen, joten vasta nyt syyskuulla pääsi oikeissa olosuhteissa katsomaan onko vene täyttynyt vai onko pilssi toiminut. Tänään veneellä käydessäni saatoin vain todeta, että asia OK.

Radiomuistoja: La Voz De Madrid

Kun nyt ollaan "radiomuistojen" osalta ankkuroiduttu Espanjaan, niin jatketaan vielä hieman samalla teemalla. Viiripinosta löytyi vielä yksi hieno kohde Espanjan osalta: "Madridin ääni" / La Voz de Madrid.
Internethaulla en löytänyt enää aseman osalta juurikaan mitään infoa, joten lieneeköhän niin, että asema on lopettanut toimintansa tai ennemminkin niin, että nimi on aikojen saatossa vaihtunut. Itse muistan kuulleeni aseman keskiaalloilla 80-luvun alkupuolella, josta tuo viirikin on muistona. Harmi, ettei vanha lokivihkonen kerro tarkkaa taajuutta ko. aseman osalta. No, tuokin varmaan selviäisi jostain vanhemmasta WRTH-kirjasta (World Radio and TV Handbook). Tuo WRTH eli tuttavallisemmin "Werho" olikin jokaisen aktiivin DX-kuuntelijan ns. "raamattu". Ja lienee sitä vielä tänäkin päivänä.

Radiomuistoja: Ecos del Torbes, Venezuela

Oheinen viiri Venezuelasta on siitä erikoinen, että löysin sen aikoinani hajoittamani putkiradion takapaneelin sisältä. Ehkä tässä oli yksi sysäys, miksi tuli silloin siirryttyä ensimmäistä kertaa DX-kuuntelun ihmeelliseen maailmaa. 60-70 -luvuilla vielä harvoissa talouksissa oli edes televisiota ja jos oli niin mustavalkoinen malli; kännyköitä saati tietokoneita ei osattu edes kuvitella muutoin kuin tieteiskirjojen ajatusten siivittäminä kuvitelmina.

Nettiä vilkaisemalla aseman nimellä, huomaa että monet muutkin ovat aseman kuulleet. Ja tuntuu tuo asema kuuluvan yhä tänä päivänäkin - tosin ilmeisesti nuo HF-taajuudet (9640 kHz / 4980 kHz) ovat korvattu ns. nettiradiolla ja paikallisesti toimitaan vielä keskiaalloilla 780 kHz jaksolla. Uskokaa tai älkää, mutta tuo keskiaaltolähetys on tärkeä osa paikallista tiedottamista, sillä aika harvassa
taloudessa on mahdollisuus kuunnella radiota internetin välityksellä. Tällöin tuo tuttu ja turvallinen "radio-radio" on tärkeässä asemassa. Monessa muussakin maassa on tämä sama ilmiö, joka on onneksi taannut sen etteivät kaikki lähetykset ole vielä "via satellite by internet".

Huomatkaa, että tämä viiri on saanut päiväyksen osakseen: 25-12-68.
Uskoisin, että viiri on tullut vastauksena tuolloin lyhytaalloilla kuultuun lähetykseen

Radiomuistoja: Radio Espana, Barcelona

Tässä esittelyssä onkin juuri sopivasti kaksi erilaista viiriä Espanjan suunnalta. Vähän samaan tapaan kuin nuo edellisessäkin postauksessa olleet Espanjan viirit.

Nämä viirit ovat tulleet 1980 -luvun vaihteessa radioaseman kanssa käydyn kirjeenvaihdon seurauksena. Tuolloin tuli muutamana hetkenä hullu ajatus, että voisihan sitä kuunnella Espanjan paikallistakin radiotuotantoa tuon ulkomaille suunnatun rinnalla. Ja tietysti kuuluvuudesta tuli lähetettyä radioasemalle kirje siinä toivossa, että joku vaikka vastaisi.

No, itselleni nuo Espanjan radioasemat ovat olleet hyviä vastaamaan ja joskus jopa hieman ylenpalttisestikin QSL-korttien ja viirien kera. Viirithän olivat ja varmaan ovat vieläkin DX-kuuntelun parasta palautetta asemilta. Oma niksini noihin hyviin vastausprosentteihin on ollut se, että olen pyrkinyt kääntämään raportit ja kirjeet aina paikalliselle kieliasulle: tässä tapauksessa siis espanjaksi.

Käännöstyö ei ollut aina helppoa; 80-luvulla oli aika harvalla käytössään tietokonetta saati googlekääntäjää. Onneksi sanakirjoja löytyi kirjastosta.

Matkalla: SALOU - SPAIN

Hola, amigos......
syyslomaviikko Espanjan auringossa on onnistuneesti takanapäin. Sää suosi luonnollisesti koko viikon, sillä päivisin lähes pilvetön / puolipilvinen ilmanala tarjosi +27 C lämmöt (keskilämpö). Tämän lisäksi myös ukkoskuurot muistuttivat olemassaoloistaan: päivän aikana lämminnyt ilmamassa purkautui sitten iltayön tunteina komeaksi valomereksi niin meren kuin mantereenkin yllä. Sekaan mahtui toki jokunen reipas sadekuurokin, mutta se putsasi vain mukavasti ilmaa ja virkisti pohjoista turistia.
Ensi kertaa pitkän työhistorian aikana kävi niin, että olin unohtanut töistä lähtiessäni ottaa sen kuuluisan sormen pois vesilasista. Toki olin asiasta jo huomauttanut kuukausia aiemmin, mutta eihän sitä kukaan usko ennen kuin jotain muutakin tapahtuu, kuin se että allekirjoittanut jää lomille muutamiksi viikoiksi. Eipä ehtinyt kuin kytkeä kännykän pois lentokonetilasta ja siirtyä majoitusliikkeelle kun alkoi puhelin pirisisemään, muustakin kuin paikallisen operaattorin tiedotteista puhelujen ja viestien hinnoista. Vaimo hieman ihmetteli moista viestitystä, mutta niin minäkin.
Kun en jaksanut paljoa innostua saapuvista puheluista, niin seuraavana päivänä olikin pieni yllätys kun netin somekanavien kautta pyydettiin ottamaan yhteyttä HQ:n suuntaan. No, koska noin ovelasti toimittiin, niin pitihän se pirauttaa ns. vastapuhelu ja mikä mukavinta -samalla tuli huomattua että työnantajapuolella ollaan myös seurattu sometuksianikin.
Ei auttanut paljoa se, että oltiin Espanjassa - asiat olisi saatava toimimaan vaikka sitten ns. etänä. No, onneksi puhelin oli keksitty ja sain aikaa vielä tarkentaviin selvityksiin viikoksi eteenpäin, jolloin olisin jo "onnellisesti" kotona.
Kaukaa viisaana olin unohtanut työkoneen salkkuun, joten sain asiat hoidettua sitten kotosalta, ilman että olisi vielä lomalla tarvinnut ajaa toimistolle. Kahden viikon päästä toivottavasti sitten selviää korvaako kukaan viikon työtunteja/ päiviä, vai tapahtuuko jotain muuta.
Tästä viisastuneena varasin jo seuraavan matkan joulukuulle. Silloin olen vain prepaid-liittymän päässä ja tuon numeron tietää vain kotiin jäävä talonmies.
Tuo kuvan Kansainvälisen seikkailijan opas on muuten aika mukava ja "rento" lähdeteos matkailuun. Kesälomalla löysin tämän kirpputorilta yhden euron hintalapulla varustettuna, mikä sai tarttumaan teokseen. Näin jälkikäteen ajatellen - aika hyvä kauppa.

Radiomuistoja: Radio Nacional de Espana

"Espanjan ääni" lyhyillä aalloilla on tullut tutuksi useimmille radiotaajuuksia selanneille kuuntelijoille. 19. tammikuuta 1937 perustettu radioasema on ollut ja on edelleen näkyvässä sekä kuuluvassa osassa Espanjan viestintää.
Monikansalliset lähetykset eri kieliformaateilla tarjoavat paikallista kuunneltavaa, vaikka itse espanjankieli ei olisikaan ihan lähimuistissa.
Vielä 80-luvulla ainakin Espanjan yleisradio ilahdutti osaa kuuntelijoita lähettämällä paluupostissa ohjelmalehtisten ja QSL-korttien lisäksi myös aseman viirin. Eurooppalaisten asemien lähetyslistoilla nuo viirit eivät taida oikein koskaan olleet kovin suuressa suosiossa. Mutta muutamat poikkeukset vahvistavat sääntöjä.
Omasta kokoelmasta löytyy ainakin nämä kaksi viiri. Ja kun niitä tarkastelee hieman tarkemmin huomaa niissä hieman eroavaisuuksiakin. Mistään keräilyharvinaisuuksista tuskin lienee kysymys (?)

Radio Nacional de Espana vm 1970

Radio Nacional de Espana vm 1980

Radiomuistoja vuosien varrelta

Tuore MM-mitalisti vm. 1995

 Siitä lähtien kun 60-luvun lopulla sain leikkihin mukaan vanhan putkiradion, ovat radiot näytelleet jos jonkinlaisessa roolissa elämän eri tilanteissa.
Kuluneella viikolla tuli jälleen paljon muistoja mieleen, kun satuin penkomaan vanhoja laatikoita, joista löytyi suuri läjä erilaisia radioasemien viirejä. Viirithän olivat erittäin haluttua tavaraa kun DX-kuuntelun siivittämänä raportoitiin kaukoasemille niiden kuulumisesta täällä pohjolassa. Mitä kaukaisempi ja harvinaisempi asema, sitä parempi. Erityisesti Etelä-Amerikan asemat olivat suosiossa, koska sieltä tuli juuri monesti QSL-kortin lisäksi aseman viiri.








80-luvulle siirryttäessä viirien tulo väheni, oltiin hieman siirrytty ns. tarrakauteen, ja toki aika moni aikansa mielenkiintoisista asemista oli joutunut lopettamaan toimintansa.

Tätä nykyä kato näiden asemien osalta käy kiivaammin, koska ollaan siirtymässä kohti digiaikaa lähetyksien osalta ja satelliittien käyttö sekä tietysti internetin käyttö radiokanavina on yleistynyt. Ei tarvitse enää tehdä hienoja antenneja kuullakseen uutisia tai paikallista musiikkia ulkomailta, riittää kun kytkeytyy internettiin, vaikka sitten langattomasti ;-)

Omalla viirikokoelmalla onkin aika mielenkiintoinen tausta vuosien saatossa. Tuossa 80-luvun alkupuolella eräs aktiivinen italialainen dx-kuuntelija kirjoitti teoksen juuri radioasemien viireistä. Tähän tuotokseen tarvittiin luonnollisesti aitoa materiaalia lähteeksi, joten suurin osa viireistä kävi matkalla Italiassa. Itse en ole vielä Italiaan ehtinyt, muutoin kuin radioaalloilla.

Italian keikan jälkeen viirit päätyivätkin hieman huolimattomasti omaa säilytyslaatikkoonsa, josta ne nytkin löytyivät. Poislukien niitä, jotka olivat olleet muussa esittelykäytössä myöhemmin.
90-luvulla tosin viirit olivat lähellä päätyä Saksaan, siellä perusteilla olleen radiomuseon näyttelyyn. Itse asiassa asia oli jo valmiiksi sovittu, mutta sitten tuo hanke peruuntui ja viirit jäivät kotia.

Tieto viireistä ja muutoinkin radioista oli kiirinyt laajempaan tietoisuuteen hieman vahingossa syksyllä 1995, kun paikallinen sanomalehti, Etelä-Saimaa, kävi tekemässä juttua allekirjoittaneen "radiomatkailusta". Kyseinen lehtijuttukin löytyi vielä onnistuneesti samasta paikasta kuin viiritkin.

No, rehellisiä ollakseen tuon lehtijutun aihe ei oikeastaan olleet viirit, vaan vuonna 1995 voitetut kaksi MM-mitallia (kulta ja hopea) ammatisotilaiden viestityskilpailussa. Eräänlainen maratooni tuo kilpailu, koska siinä 48-tunnin aikana pyritään saamaan mahdollisimman monta sähkötyssanomaa eri puolilta maailmaa ja lisäksi myös lähettämään omaa sanomaa mahdollisimman monelle vasta-asemalle.

Viirien osalta ajattelin vielä ainakin kertaalleen tempaista ja julkaista ainakin osan niistä pienen tarinan kera täällä internetin syövereissä - tässä blogissa. Pimenevät syysillat ja talvi ovat hyvää aikaa perata viirikasaa ja latoa tekstiä. Toki silloin myös alabandien radiokelit ovat maukkaimmillaan :-)

Radiomuistoja, viirejä, ym...

Garden hotel - free room left

Alkukesästä puutarhan elävöittämiseksi ja hyönteiskannan elvyttämiseksi päätettiin perustee ns. hyönteishotelli puutarhaan. Näistä hotelleistahan on paljon ns. kaupallisia versioita eri muodoissaa. Mutta todellisuudessa itse hotellin ei tarvitse olla juuri sen kummallisempi kuin kuvissa on esitetty: puupölkky, johon on porattu erikokoisia reikiä. Mukaan pari koukkua, johon voi ripustusköyden sitten laittaa, koska onhan se mukavampi kun hotelli ei ole maanpinnalla "potkittavana".
Eipä mennyt montaa päivää kun iso osa "huoneista" oli jo varattuna. Tämä on helppo havaita suljetuista koloista pölkyssä.

Turvataan hyvä sato tulevallekin kaudelle; niin pölytysten kuin "hyötyhyönteisten" toimintojen osalta.

Asukkaita riittää

Hotelli valmiina

Sadonkorjuun juhlaa

 Jos ei meneillään olevassa kesässä ole sään lisäksi mitään muuta juhlittavaa, niin ainakin sadonkorjuun osalta voisi puutarhan osalta pitää ainakin pienet juhlat.
Monena vuotena on saatu tyytyä pelkästään omena- ja luumupuun antimien lisäksi herukka- ja karviaispensaiden satoihin.

Chiliä tarjolla

Halloween -kurpitsa

Tänä kesänä onkin sitten edellä mainittujen "herkkujen" lisäksi puutarhassa valmistunut hieman erikoisempia tuotteita. Keväällä tuli pitkästä aikaa, hieman koeluonteisesti, valmisteltua kurpitsapenkki vanhaa traktorin rengasta apuna käyttäen. Ilmeisesti kokeilu onnistui sillä kaikki kolme kurpitsalajiketta tuntuivat viihtyvän oikein hyvin. Satoa saadaan ja saatiin niin kesäkurpitsojen kuin perinteisten "halloween" tuotteiden osalta. Satonäkymää auttoi suuresti se, että talonmies muisti kastella lomajakson aikana myös kurpitsapenkin kukkien lisäksi. Ilman tätä, olisi sato varmaan jäänyt paljon vaatimattomammaksi.
Kurpitsojen lisäksi saatiin satoa myös chilin ja munakoison osalta. Omena- ja luumusadosta näyttää sen sijaan tulevan hieman vaatimattomampi, mutta ei mikään ihan huono.

Munakoiso valmistumassa

Kurpitsaa tässäkin muodossa

Ei muuta kuin säilömään ja makustelemaan näitä luomuherkkuja.

On kesäisiä säitä pidellyt

 Jos keväällä joku valitsi kesälomakuukaudekseen touko-, kesä- tai heinäkuun, ei valinnassa mennyt todellakaan vikaan - ainakin jos mielessä oli lämpimät kelit ilman suurempia sateita.
Toukokuussa jo luultiin kun helle-ennätykset menivät rikki, että siinäkö se sitten oli - Suomen kesä nimittäin. Kateellisina katsottiin lomakalentereita kolleegoiden osalta, jotka olivat osanneet ottaa lomansa toukokuulle.
No, eipä tarvinnut olla noilta osin kateellinen, sillä kyllä kesäkuu ja etenkin heinäkuu ovat tarjonneet lämpöjen osalta melkein vuosisadan hellekertymän kaikkinensa.
Kuten asioilla aina tahtoo olla, on tälläkin asialla vähintään kaksi puolta: lämpö ja helle eivät kuulemma luita riko, mutta puutarhatuotteet, viljasato, metsän "herkut" kärsivät kuivuudesta ja sadosta ainakin osa menetetään.
Mustolan sääaseman kuukausitallenteet synkronoivat hyvin noiden ilmatieteen laitoksen virallisten mittauspisteiden tallenteiden kanssa. Toki pientä alueellista heittoa pitää ollakin, sillä sijaitsevathat mittauspisteet fyysisesti eri paikoissa, vaikka tekniikka on lähes muutoin identtistä.

Tässä joitakin kuukausipoimintoja noiden tärkeimpien perussuureiden osalta: keskilämpö, maksimi lämpö ja sademäärä

Toukokuu 2018:

Hellejaksoista huolimatta toukokuun keskilämmöksi muodostui +13.6 C. Mustolassa päästiin melkein haamurajalle lämmön osalta, sillä maksimiarvoksi mitattiin peräti +29.2 C.
Sadevarusteita ei juuri tarvinnut toukokuussa, sillä kuukauden kertymä oli vaivaiset 6.2 mm.

Kesäkuu 2018:

Lämpötilojen osalta kesäkuu hieman toppuutteli sitä, mitä toukokuu antoi. Toki keskilämpötila nousi hieman: +14.4 C:een, mutta maksimi lämmössä päästiin "vain" +28.6 C:een. Käytännössä tämä ei näkynyt muutoin kuin mittalaitteiston tietokannassa - rantahirmut ja auringonpalvojat tuskin huomasivat muutosta toukokuulta.
Vettä saatiin muutaman ukkoskuuron siivittämänä peräti 26.4 mm, mikä on melkoisen vähän kuukausikertymäksi. Tosin kesäkuulle aika ominaista.

Heinäkuu 2018:

Takuuvarma lomakuukausi, niinkuin asian voisi ilmaista. No, tällä kerralla ainakin lämpötilojen ja sateiden osalta näin olikin. Keskilämmöksi mitattiin huikeat +19.5 C, mikä on miltei sama kuin Ilmatieteenlaitoksen ilmoittama valtakunnallinen keskilämpö.
Huippulämmöksi Mustolassa kirjattiin 17.7 mitattu +31.4 C!
Kuukauden sademääräksi saatiin peräti 50.0 mm, lähinnä muutaman "kuuropäivän" ansiosta.

ELOKUU 2018:

Se mitä elokuu tulee tarjoamaan, ei vielä tässä vaiheessa ole täysin tiedossa, mutta se on ainakin varma, että paikallinen vuorokauden sademääräennätys tuli heti tuoreeltaan 5.8 kun reipas kuuro ryöpsäytti kaupungin itäosiin runsaasti vettä. Mustolan mittauspisteeseen sitä saatiin muutaman tunnin aikana 48.2 mm. Eli liki sama määrä kuin koko heinäkuussa.
Lämpötilojen osalta aletaan painumaan normaaleihin lukemiin, mikä helpottaa tietysti monen kuumuudesta kärsivän askareita. Sen sijaan maanviljelijöitä ja puutarhoja ei tällainen pienimuotoinen "monsuuni" juurikaan pelasta. Tarvittaisiin hieman heikompia, pitkäkestoisempia sateita.

Sadepäivän ratoksi: "Mies jota ei ollutkaan"

THE MAN WHO NEVER WAS

Ulkoiluilmojen osalta loistavan toukokuun innoittamana tuntuu aika turhalta varautua jo tuleviin sadepäiviin. No, ei tarvitse olla koulutukseltaan meteorologi, osatakseen sanoa, että kyllä ne sateetkin vielä saapuvat. Tätä taustaa vasten olen hieman keräillyt lukemistoa, jonka avulla nuo sadepäivätkin tai pelkät löhöilyt aurinkotuolissa sujuvat mukavammin.

Nyt esiteltävä kirjavanhus tuli pelastettua roskakorista. Sitä miten se sinne oli joutunut ei tarina kerro, mutta kannen kuva ja mielenkiintoinen otsikko saivat uteliaisuuden viriämään siinä määrin, että kirja oli pelastettava. Kirjan kunto ikäisekseen oli kerrassaan hyvä; ennen osattiin kirjatkin nitoa kunnolla. Tämän teoksen leimojen perusteella kirjalla on varmasti ollut paljon lukijoita aiemminkin.

Kirja on julkaistu vuonna 1954 ja painettu Tilgmannin Kirjapainossa, Helsingissä. Kustantajana niinkin tuttu "firma" kuin OTAVA. Hintaa näkyy teoksella aikoinaan olleen 450 mk.

"Mies jota ei ollutkaan" on kertomus loistavasta harhautussuunnitelmasta, jonka liittoutuneet toteuttivat Välimeren sotanäyttämöllä huhtikuussa 1943. Näihin aikoihin he valmistelivat maihinnousua Italiaan Sisilian kautta. Saksalaisten tiedettiin odottavan hyökkäystä ja asettuneen lujiin puolustusasemiin. Sen vuoksi oli turvaututtava sotajuoneen ja pyrittävä hajottamaan vihollisvoimat pitkin Välimeren rannikkoa soluttamalla niille vääriä tietoja hyökkäyskohteista.

Tämän kirjan kirjoittaja brittiläinen komentajakapteeni Ewen Montagu, palveli silloin eri aselajien välisessä yhdyskomiteassa, jonka tehtävänä oli huolehtia sotatoimiin liittyvistä turvallisuuskysymyksistä. Pohdiskeltaessa mahdollisuuksia Sisilian puolustajien harhauttamiseksi Montagu päätyi erään toverinsa kanssa yllättävään ja monessa suhteessa uskallettuun ajatukseen, jonka toteuttaminen ylitti kuitenkin kaikki odotukset, hämäten jopa Saksan ylimmän sotilasjohdon. Suunnitelma ristittiin "Operaatio Lihahakkelukseksi"; sen salaisuutta varjeltiin äärimmäisen huolellisesti, ja suurin ansio yrityksen onnistumisesta lankesi "miehelle jota ei ollutkaan", mutta joka siitä huolimatta urotyöllään vaikutti ratkaisevasti sodan kulkuun.

Menneisyyttään ei pääse pakoon....

"Menneisyyttään ei pääse pakoon" - tämä lausahdus tuli mieleen tuossa taanoin, kun puhelin pirahti. Tällä kerralla ei oltukaan myymässä mitään tuotetta tai palvelua; haluttiinkin "ostaa" palvelus: soittokeikka!No, viimeisimmästä privaatista soittokeikasta onkin ehtinyt kulua jo useita vuosia, joten pyyntö hieman yllätti. Asiakas oli halunnut, että hänen 90v. juhlissaan soittaisi sama hanuristi kuin 10 ja 20 vuotta aikaisemmin. Eipä siinä muu auttanut kuin ottaa tarjous vastaan ja alkaa trimmaamaan ohjelmistoa keikkaa varten.Yllättävän hyvinhän tuo ohjelmisto tuntui taipuvan. Ilmeisesti tässäkin lajissa pieni tauko harjoittelussa on tehnyt vain hyvää. 

Huomenna onkin sitten aikainen herätys ja otettava suunta kohti Lahti-nimistä kaupunkia.Ilta venyykin sitten siihen kunnes viimeinenkin tanssija väsyy. Tulee ihan mieleen, kun aikoinaan rumpalin kanssa lyötiin tahtia Lappeenrannan Humppafestivaalien humppamaratoonareille.

Tuntematon sotilas

Kansalliseeppoksemme - uusi versio

Tänään tuossa joutilasta aikaa tuhlatessa tuli eksyttyä paikalliseen kauppakeskukseen. Tarkoitus ei ollut ostaa mitään - hieman vain katsella kuten tavallista. No, ihan ilman kukkaron nyörejä avaamatta ei reissu mennyt sillä, erään puodin pöydällä lojui haastava tarjous: uusi Tuntematon Sotilas filmatisointi metallisessa keräilypakkauksessa (Bluetray) runsain lisämateriaalein höystettynä ja mukaan vielä elokuvasta ja sen tekemisen vaiheista kertova kirja. Eihän sitä voinut olla ostamatta kun hinta oli enemmän kuin kohdillaan ja kumpikin tuote oli jäänyt aiemmin lunastamatta.