"Menneisyyttään ei pääse pakoon" - tämä lausahdus tuli mieleen tuossa taanoin, kun puhelin pirahti. Tällä kerralla ei oltukaan myymässä mitään tuotetta tai palvelua; haluttiinkin "ostaa" palvelus: soittokeikka!No, viimeisimmästä privaatista soittokeikasta onkin ehtinyt kulua jo useita vuosia, joten pyyntö hieman yllätti. Asiakas oli halunnut, että hänen 90v. juhlissaan soittaisi sama hanuristi kuin 10 ja 20 vuotta aikaisemmin. Eipä siinä muu auttanut kuin ottaa tarjous vastaan ja alkaa trimmaamaan ohjelmistoa keikkaa varten.Yllättävän hyvinhän tuo ohjelmisto tuntui taipuvan. Ilmeisesti tässäkin lajissa pieni tauko harjoittelussa on tehnyt vain hyvää.
Huomenna onkin sitten aikainen herätys ja otettava suunta kohti Lahti-nimistä kaupunkia.Ilta venyykin sitten siihen kunnes viimeinenkin tanssija väsyy. Tulee ihan mieleen, kun aikoinaan rumpalin kanssa lyötiin tahtia Lappeenrannan Humppafestivaalien humppamaratoonareille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti