Radiomuistoja vuosien varrelta

Tuore MM-mitalisti vm. 1995

 Siitä lähtien kun 60-luvun lopulla sain leikkihin mukaan vanhan putkiradion, ovat radiot näytelleet jos jonkinlaisessa roolissa elämän eri tilanteissa.
Kuluneella viikolla tuli jälleen paljon muistoja mieleen, kun satuin penkomaan vanhoja laatikoita, joista löytyi suuri läjä erilaisia radioasemien viirejä. Viirithän olivat erittäin haluttua tavaraa kun DX-kuuntelun siivittämänä raportoitiin kaukoasemille niiden kuulumisesta täällä pohjolassa. Mitä kaukaisempi ja harvinaisempi asema, sitä parempi. Erityisesti Etelä-Amerikan asemat olivat suosiossa, koska sieltä tuli juuri monesti QSL-kortin lisäksi aseman viiri.








80-luvulle siirryttäessä viirien tulo väheni, oltiin hieman siirrytty ns. tarrakauteen, ja toki aika moni aikansa mielenkiintoisista asemista oli joutunut lopettamaan toimintansa.

Tätä nykyä kato näiden asemien osalta käy kiivaammin, koska ollaan siirtymässä kohti digiaikaa lähetyksien osalta ja satelliittien käyttö sekä tietysti internetin käyttö radiokanavina on yleistynyt. Ei tarvitse enää tehdä hienoja antenneja kuullakseen uutisia tai paikallista musiikkia ulkomailta, riittää kun kytkeytyy internettiin, vaikka sitten langattomasti ;-)

Omalla viirikokoelmalla onkin aika mielenkiintoinen tausta vuosien saatossa. Tuossa 80-luvun alkupuolella eräs aktiivinen italialainen dx-kuuntelija kirjoitti teoksen juuri radioasemien viireistä. Tähän tuotokseen tarvittiin luonnollisesti aitoa materiaalia lähteeksi, joten suurin osa viireistä kävi matkalla Italiassa. Itse en ole vielä Italiaan ehtinyt, muutoin kuin radioaalloilla.

Italian keikan jälkeen viirit päätyivätkin hieman huolimattomasti omaa säilytyslaatikkoonsa, josta ne nytkin löytyivät. Poislukien niitä, jotka olivat olleet muussa esittelykäytössä myöhemmin.
90-luvulla tosin viirit olivat lähellä päätyä Saksaan, siellä perusteilla olleen radiomuseon näyttelyyn. Itse asiassa asia oli jo valmiiksi sovittu, mutta sitten tuo hanke peruuntui ja viirit jäivät kotia.

Tieto viireistä ja muutoinkin radioista oli kiirinyt laajempaan tietoisuuteen hieman vahingossa syksyllä 1995, kun paikallinen sanomalehti, Etelä-Saimaa, kävi tekemässä juttua allekirjoittaneen "radiomatkailusta". Kyseinen lehtijuttukin löytyi vielä onnistuneesti samasta paikasta kuin viiritkin.

No, rehellisiä ollakseen tuon lehtijutun aihe ei oikeastaan olleet viirit, vaan vuonna 1995 voitetut kaksi MM-mitallia (kulta ja hopea) ammatisotilaiden viestityskilpailussa. Eräänlainen maratooni tuo kilpailu, koska siinä 48-tunnin aikana pyritään saamaan mahdollisimman monta sähkötyssanomaa eri puolilta maailmaa ja lisäksi myös lähettämään omaa sanomaa mahdollisimman monelle vasta-asemalle.

Viirien osalta ajattelin vielä ainakin kertaalleen tempaista ja julkaista ainakin osan niistä pienen tarinan kera täällä internetin syövereissä - tässä blogissa. Pimenevät syysillat ja talvi ovat hyvää aikaa perata viirikasaa ja latoa tekstiä. Toki silloin myös alabandien radiokelit ovat maukkaimmillaan :-)

Radiomuistoja, viirejä, ym...