Voyager 1 jaksaa, jaksaa ja jaksaa

Lähde: NASA / Kauppalehti

NASA sai Voyager 1 -luotaimen vuosikymmeniä käyttämättöminä olleet ohjaussuihkut käyntiin ensi yrittämällä. Samalla luotainvanhus sai muutaman vuoden lisää palvelusaikaa.

Yli 40 vuotta avaruuden kylmyydessä yksin matkannut Voyager 1- satelliiti on jo yli 21 miljardin kilometrin päässä maasta, mutta sitä ei vieläkään ole päästetty eläkkeelle.

Luotainvanhusta ohjataan ajoittain radiosignaaleilla kääntämään kylkeään niin, että luotaimen oma antenni osoittaa kohti maata ja kommunikointi sujuu.

Luotaimen asentoa muuttavia suihkuohjaimia (thrusters) on kaksi sarjaa, joista toista ei ole tarvittu kertaakaan vuoden 1980 jälkeen. Ajan myötä ykkössarjan teho on kuitenkin alkanut heiketä.

NASAn Voyager-tiimi laskeskeli, että jos 37 vuotta seisseet varasuihkut saadaan käyttöön, koko luotaimen käyttöikä kasvaa parilla kolmella vuodella. Aikaisemmin Voyager 1:n on arveltu toimivan mahdollisesti vuoteen 2020.

Tiistaina 28. marraskuuta Voyager-tiimin insinöörit lähettivät luotaimelle käskyn ottaa reservissä olleet suihkuohjaimet käyttöön
Radiosignaali etenee avaruudessa valon nopeudella, mutta valtavan etäisyyden vuoksi tiimi sai odottaa 19 tuntia 35 minuuttia, ennen kuin Voyager vastasi: Suihkuohjaimet toimivat täydellisesti.

Voyagerin suihkuohjaimet on kehittänyt Aerojet Rocketdyne. Yritys on yhä toiminnassa ja ainakin referenssit ovat nyt kunnossa.

Voyager 1 -avaruusluotain lähti matkalle 5. syyskuuta 1977. NASAn Voyager-sivun reaaliaikaisen laskurin mukaan luotain on nyt 21,14 miljardin kilometrin päässä Maasta, eli kauempana kuin mikään muu ihmisen rakentama laite.

Maan Aurinkoa kiertävän radan vuoksi Maan ja Voyager 1:n välisen etäisyyden kasvun nopeus vaihtelee, ja joinakin aikoina vuodesta Voyager 1:n ja maan välinen etäisyys jopa hetkellisesti supistuu.

Voyager 1 tuli kuuluisaksi muun muassa siksi, että sen kyytiin lastattiin kultainen kiekko, jossa on tietoa ihmiskunnasta ja Aurinkokunnasta ja muun muassa matemaattisia kaavoja.

Luotain on parhaillaan siirtymässä Aurinkokunnan ulkoreunalta tähtienväliseen avaruuteen ja jatkaa matkaansa siitä eteenpäin ulkoavaruuden jedien ihmeteltäväksi.

Radiosignaali etenee avaruudessa valon nopeudella, mutta valtavan etäisyyden vuoksi tiimi sai odottaa 19 tuntia 35 minuuttia, ennen kuin Voyager vastasi: Suihkuohjaimet toimivat täydellisesti.

Voyagerin suihkuohjaimet on kehittänyt Aerojet Rocketdyne. Yritys on yhä toiminnassa ja ainakin referenssit ovat nyt kunnossa.

Voyager 1 -avaruusluotain lähti matkalle 5. syyskuuta 1977. NASAn Voyager-sivun reaaliaikaisen laskurin mukaan luotain on nyt 21,14 miljardin kilometrin päässä Maasta, eli kauempana kuin mikään muu ihmisen rakentama laite.

Maan Aurinkoa kiertävän radan vuoksi Maan ja Voyager 1:n välisen etäisyyden kasvun nopeus vaihtelee, ja joinakin aikoina vuodesta Voyager 1:n ja maan välinen etäisyys jopa hetkellisesti supistuu.

Voyager 1 tuli kuuluisaksi muun muassa siksi, että sen kyytiin lastattiin kultainen kiekko, jossa on tietoa ihmiskunnasta ja Aurinkokunnasta ja muun muassa matemaattisia kaavoja.

Luotain on parhaillaan siirtymässä Aurinkokunnan ulkoreunalta tähtienväliseen avaruuteen ja jatkaa matkaansa siitä eteenpäin ulkoavaruuden jedien ihmeteltäväksi.

"Roskapostia"

Tänään oli vihdoin sitten se aamu, kun oli otettava ohjat käsiin alettava toimia "roskapostin" suhteen. Sähköpostilaatikoihin sitä tipahtelee säännöllisesti, eikä sille oikein voi juuri mitään. Mutta, kun sitä alkaa tulemaan "paperipostilaatikkoon", niin sille pitäisi voida tehdä jo jotain: nyt on sekä lähettäjä ja toimittaja (jakelija) varmasti tiedossa.
Aamulla oli jälleen tilanne, jossa aamun lehti oli suorastaa "raiskattu" siihen kuntoon, ettei sitä viitsinyt juurikaan aamukahvipöytään viedä. Jakaja oli jälleen kerran parkkeerannut autonsa liian kauas laatikosta, jotta olisi ylettänyt laittaa lehden kunnolla laatikkoon. Niinpä kaiken kurkotuksen tuloksena oli vain saatu paperit mahtumaan joten kuten laatikkoon.
Eipä siinä muuta kuin soitto jakelupäivystykseen ja pyyntö toimittaa uusi lehti tilalle - ja uusi lehti tulikin, nyt siististi laatikkoon toimitettuna - alle puolen tunnin. Kiitos ripeästä toiminnasta.
Koska kyseessä oli jo ties kuinka mones kerta kun törmään vastaavaan ilmiöön, laitoin viestiä myös muutamalle some-kanavalle internettiin. Ja kas kummaan. Muutaman tunnin päästä Posti (jakeluvastaava) otti sähköpostilla yhteyttä ja pyysi tarkempia tietoja jakelupalautteen antamiseksi.
Nyt onkin jännää nähdä jatkuuko postin laatikkokanto ennallaan vain tuleeko siihen näkyvä parannus.
Eipä tässä muutoin mitään äksyilyä, mutta kun tuo lehti on täydestä hinnasta maksettu, nin toivoisi sen olevan myös täysin kunnossa kun se saapuu. Jos saan jatkossa lehden puoleen hintaan, niin olen valmis hyväksymään lehden osalta nykyisen jakelutekniikan.
Eihän sitä kirjakaupassakaan haluta ottaa ruttuista kirjaa, jos on maksanut uudesta.

Lentokonekaikuja

Lentokonekaikuja kuudella metrillä

Joskus kun ei enää muuta keksi, niin on hauskaa yrittää jotain hieman erikoisempaa harrastusrintamalla. Tällä kertaa pitkän viikonlopun aikana, Enonkosken maisemissa, tuli oikeastaan ensimmäistä kertaa aktivoitua tuota maagista kuuden metrin (50 MHz) bandia.
Aiemmin kesällä olin jo valmistellut pitkään "tuuliviirinä" olleen logperiodisen antennin uuteen mastoon ja uusinut niin liittimet kuin kaapelitkin. Samalla kun tuo hieman naftassa ollut Yaesun monialueradio (FT-847) oli saanut virrat, pystyi nyt testaamaan tuota "uutta" bandiakin.
No, keli oli tällä kertaa juuri se mitä se yleensä näillä korkeilla taajuuksilla tähän aikaan vuodesta on, eli juuri mitään ei kuulu.
Tämä tarjosikin hyvä tilaisuuden kokeilla antennin ja järjestelmän toimivuutta Savonlinnan suuntaan, jossa paikallinen "hami" (OH4JOU) oli myös saanut 6 metrin aseman valmiiksi. Välimatkaa linnuntietä n. 32 km eli ihan sopivasti.
Heti alkuun totesimme, että muutaman Watin signaalit kulkivat puolin ja toisin erittäin hyvin. Signaalivoimakkuudet pitkälti plussan puolella dB-asteikolla. Jossain vaiheessa Savonlinnan päästä raportoitiin oudoista signaalivääristymistä lähetteessäni. Pienen pohdinnan jälkeen päättelimme, josko tässä olisi kyse ilma-alusten aiheuttamista kaiuista.
Ei muuta kuin odottamaan seuraavaa vuorokonetta Helsingistä Savonlinnan kentälle. Ja kas kummaa kentältä lähtenyt vuorokone antoi voimakkaan kaiun signaaliini. Kentältä lähtenyt kone joutuu lentämään käytännössä signaalikenttämme lävitse matalalla, mikä selittää osin hienot kaiut  heikoillakin signaaleilla.
Myös radiohorisonttiin saapuvat, korkealla lentävät vuorokoneet antoivat kaikuja, tosin hieman vaatimattomampia.

Historian siipien havinaa - seitsemän kirjaa, yli sata tarinaa

 Syksy on perinteisesti ollut hyvä ajankohta hankkia kotimaista kirjallisuutta: isänpäiväksi ja Jouluksi tulee useilta painotaloilta lukemista tarjolle.
Itse olen sattuman seurauksena kiinnostunut erityisesti Suomen historiaa käsittelevistä kirjoista. Pääpaino on ollut vuosien 1918 - 1945 tapahtumia käsittelevissä puhtaasti historiallisissa dokumenteissa, mutta toki myös ns fiktiivistä aineistoakin käsittelevässä kaunokirjallisuudessa.
Sotahistorian harrastajat kokoontuivat tuossa muutama viikko sitten päämajakaupungissa, Mikkelissä. Tuossa yhteydessä oli tarjolla suuri joukko uudempia ja vanhempia niteitä.
Koska syksyn ja talven pimeät illat ovat hyviä hetkiä lukuharrastukselle, olin budjetoinut tapahtumaan seitsemän kirjan hankkimiseksi. Tosin kaikkiin ei tarvinnut käyttää euroja, koska mukana oli laadukkaita niteitä, jotka kelpasivat vaihdossa. Tämä onkin hyvä tapa saada kirjat kiertämään.
Kieltämättä paras hankinta pitkään aikaan oli tuo Suomen Panssarisota -teos. Olin tätä kirjaa kyttäillyt jo pidemmän aikaa. Kirjaahan on painettu vain rajoitettu, numeroitu, painosmäärä - ja alkuperäinen hintakin on melkoisen korkea, joten kirja on jäänyt hankkimatta. Nyt sitten tärppäsi kerralla - eikä harmita yhtään. Aikojen saatossa on hyllyyni kertynyt pitkä rivi erilaista panssarisodankäyntiä kuvaavaa kirjallisuutta niin koti- kuin ulkomailta. Nyt joutaakin suuri joukko vanhempia kirjoja kiertoon, sillä tämä Suomen Panssarisota -teos käsittelee kattavasti koko Suomen panssariaseen historian vuodesta 1918 - 1945. Tässä on lukemista varmasti usealle vuodelle eteenpäin, mutta se sopii hyvin, koska tätä teosta en taida laittaa kiertoon jatkossa.
Mitä muuta tarttui mukaan?

• Yksi rykmentti, sata tarinaa (ISBN 978-952-291-371-5, Docendo) Petri Pietiläisen kirjoittama teos, jossa rintamaveteraanit kertovat vielä kertaalleen, kaunistelematta siitä, mitä tapahtui kun suurhyökkäys Kannaksella alkoi kesällä 1944. Kirja on ehdottomasti lukemisen arvoinen ja täydentää loistavasti sitä kuvaa, mitä muissa historiateoksissa kerrotaan kesän 1944 tapahtumista. Tässä teoksessa vielä elossa olevat veteraanit kertovat kaunistelematta, mitä rintamalla tuolloin oikein tapahtui. Ja koska asioita ei enää tarvitse peitellä tai kaunistella, niin kunniansa kuulevat niin sodanjohto, kuin rintamaesimiehet ja toverit. Samalla esille tuodaan myös hieman aremmista, vaietuista asioista: sotavankisurmat, teloitukset jne...
• Kannaksen suurtaistelut kesällä 1944 venäläisin silmin (ISBN 978-952-312-049-5, Minerva) Bair Irincheev on nykyisin helsinkiläinen sotahistorian tutkija, kirjailija ja Kannaksen sotamuseon johtaja. Ymmärtääkseen paremmin kesän 1944 ratkaisutaisteluita on hyvä antaa myös vastustajalle puheenvuoro. Aikaisemmin kesän 1944 tapahtumia on päässyt lukemaan lähinnä venäjänkielisten julkaisujen sivustoilta. Nyt asiaan pääsee syventymään ihan kotimaisella murteella - hyvä niin. Nyt jos koskaan on hyvä mahdollisuus päästä tämän teoksen omistajaksi, sillä kirja löytyy paikallisten markettien kirjahyllyjen alennsukirjojen joukosta. Hintakin on hieman vajaa 9 euroa, joten hinnasta ei hankinnan pitäisi enää jäädä kiinni.
• Mannerheim (ISBN 978-951-31-7848-2, Tammi) Kirjahyllyssäni on varmasti jo liki kymmenkunta Mannerheimista kirjoitettua elämänkertaa ja muuta teosta. Arkistojen avautuessa niin meillä kuin maailmalla tuntuu, että aiheesta löytyy aina vaan uutta julkaistavaa. 
• Simo Häyhä, Talvisodan legendaarinen tarkka-ampuja (ISBN 978-952-321-436-1) Tapio Saarelaisen viimeisin julkaisu tästä maailman tunnetuimmasta tarkka-ampujasta. Jos lukeminen ei kiinnosta, niin kannattaa käydä tutustumassa aiheeseen uutukaisessa Kollaa ja Simo Häyhä -museossa.
• Punaisten panssarijuna 1918 (ISBN 978-952-264-740-5, Tuija Wetterstrand) Olin hieman ällikällä lyöty, kun huomasin tämän teoksen kirjavaihdokkien joukossa. Vuoden 1918 tapahtumista ei niin usein tule uutta teosta markkinoille - varsinkaan näin mielenkiintoisesta aiheesta kuin "panssarijuna". Kirja seuraa taidokkaasti sisällissodan tapahtumia panssarijunan "eliittitaistelijoiden" silmin. Sodan lopputulos on varmasti kaikille tiedossa, mutta tämä teos tarjoaa varsin yllättävän ja mielenkiintoisen loppuratkaisun. Kannattaa myös käydä tutustumassa kirjailijan omaan blogiin netissä. Kirja täydentää mukavasti myös tuota "Suomen panssarisota" -kirjan antia.
• Törnin sissit (ISBN 978-951-24-0700-2, Esa Sirén) Kaunokirjallisuuden osalta tämä Törni-sarjaan kuuluva teos oli ns. pakkohankinta, koska sarjassa ilmestyneet kaksi aiempaa teosta oli tullut jo hankittua aikaisemmin. Esa Sirén on onnistunut hyvin tuomaan Lauri Törnin tarinaa esille ns. faktan ja fiktion keinoin. Nyt ollaan edetty sarjassa jo vuosien 1942-43 asemasotavaiheeseen, joten lisää kirjoja on odotettavissa jo ensi vuonna (toivottavasti). 

Kuusi kirjaa - yli sata tarinaa

Mielenkiintoinen lokakuu sään tiimoilta

Jos ei nyt kesäkeleissä ollut paljoa kehuttavaa, niin ei tämä syksykään ole kovin kummoisia esittänyt.
Kun tilastoja tarkastelee, niin tuo varmin indikaattori, eli veneilysää, osoitti kesän osalta sen, ettei kovin runsaasti mukavia veneilykelejä Saimaalla ollut. Toki, ainahan sinne sekaan mahtuu, mutta nauttiiko sitä sitten avoveneveneilystä kun sataa, tuulee tai tekee molempia.
Säät ovatkin olleet todella hyviä ns. vesimittareiden kalibrointiin - millejä on riittänyt sopivasti. Lokakuu ei ole vielä edes lopuillaan kun vesimittarin kokonaiskertymä kuukauden osalta näyttää jo liki 80 mm sadetta. Saas nähdä ehtiikö 100 mm täyteen kuukauden loppuun mennessä.
Kuluvalla viikolla lämpötilatkin ovat painuneet pakkasen puolelle. Eilen tuli jo lumihiutaleitakin muistuttamaan mahdollisesti tulevasta talvesta. Taitaa olla paikallaan jo noiden talvirenkaiden vaihtaminenkin - ensimmäiset liukkaan kelin onnettomuudet ovat jo tilastoitu tältä vuodelta - eikä uhreilta säästytty tälläkään kertaa. Niinhän, se on että talvi yllättää autoilijat joka vuosi.

Voyager - 40 vuotta ja 20 miljardia kilometriä

Lähiavaruuden valloitus 1969
Pienoismallinettuna ®Ari Riikonen

Viikon kuluttua 20. elokuuta tulee kuluneeksi tasan 40 vuotta siitä, kun Voyager 2 -luotain lähti matkaan. Sisaralus Voyager 1 laukaistiin kaksi viikkoa myöhemmin: 5. syyskuuta. Tuolloin kukaan ei aavistanut, että luotaimet jatkaisivat yhä tutkimusmatkaansa aurinkokunnan reunamilla 20 miljardin kilometrin päässä maapallosta.

Vaikka elintoiminnot ovat matkan varrella heikenneet ja voimat vähenneet, Voyager 1 ja Voyager 2 ovat päivittäin yhteydessä Maahan.

Luotaimet lähettävät tutkijoille ainutlaatuista aineistoa ennen koluamattomalta rajaseudulta.

Signaalin edestakainen matka luotainten ja maapallon välillä kestää yli 30 tuntia.

Luotaimissa olevan lähettimen teho on suurin piirtein sama kuin jääkaapin sisävalaisimessa. Kun signaali saapuu Maahan, sen teho on vain watin miljardisosan miljardisosa.

Siitä huolimatta viesteistä nakerretaan bitti kerrallaan irti tietoa siitä, mitä aurinkokunnan reunamilla tapahtuu.

Kun alukset laukaistiin 1977, yksikään meistä mukana olleista ei arvannut, että ne toimisivat 40 vuotta myöhemmin. Jännittävin asia, mitä luotaimet seuraavan viiden vuoden aikana löytävät, on todennäköisesti jotakin, jonka olemassaolosta emme tiedä vielä yhtään mitään, Voyager-projektin alkuperäinen johtaja Edward Stone kertoi äskettäin Nasan viestissä.

Stone aloitti työnsä Voyagerien parissa 36-vuotiaana 1972.

Nyt 81-vuotias Stone on yksi niistä muutamasta veteraaneista, jotka yhä uhraavat aikaansa ja pitävät luotaimet elinkelpoisina ja ottavat talteen niiden keräämää dataa.

Veteraanien rivit ovat harvenneet. Jäljellä on enää muutama. Heidän voimansa ovat hupenemassa samaa tahtia luotainten kanssa.

Voyagerien voimanlähteen ja tutkimuslaitteiden on laskettu hiipuvan 2025 tienoilla.

Molemmat luotaimet ovat "Kylmän sodan" ajan tuotteita. Luotaimet toimivat yhä, koska ne rakennettiin 1970-luvulla.

Tuolloin käytiin kylmää sotaa. Kilpailu avaruuden herruudesta kävi kuumana. Silloin raha tai ympäristönsuojelu eivät olleet ongelma.

Kahta luotainta rakentamaan palkattiin 1 500 insinööriä. Polttoaineeksi kelpasi plutonium. Sen radioaktiivinen hajoaminen tuottaa luotaimien tarvitseman energian.

Pienen pakettiauton kokoisissa luotaimissa (paino 815 kiloa) on kumpaisessakin 65 000 osaa.

Luotainten alkuperäinen tehtävä oli tutkia aurinkokunnan uloimpia planeettoja: Jupiteria, Saturnusta, Uranusta ja Neptunusta. Tähän laskettiin tarvittavan muutama vuosi.

Mutta luotaimet rakentaneet insinöörit halusivat niiden kestävän paljon tätä pitempään. Kaiken varalta.

Siksi keskeisiä päätöksiä tehneet suunnittelijat valitsivat luotaimiin tuon ajan parhaat materiaalit ja tekniikan sen tarkempia lupia kysymättä. He vain "unohtivat" mainita asiasta.

Luotainparin tekemät löydöt ovat muuttaneet käsityksiä aurinkokunnasta ja elämän mahdollisuuksista maapallon ulkopuolella.

Voyagerit ovat paljastaneet aurinkokuntamme planeettojen ja kuiden olevan paljon monimuotoisempia, persoonallisempia ja kiehtovampia kuin olimme osanneet kuvitella.

Voyagerit ovat nähneet muun muassa ensimmäiset maapallon ulkopuoliset tulivuoret ja laavakentät (Jupiterin Io-kuu), ensimmäiset merkit typpeä sisältävästä ilmakehästä Saturnuksen Titan-kuun liepeillä, vesisuihkuja Neptunuksen kuussa Tritonissa ja ensimmäiset maapallon ulkopuoliset salamat (Jupiterissa).

Yksi tärkeimmistä löydöistä on Europa-kuuta peittävä valtaisa jääkerros ja sen alla lainehtiva valtaisa meri. Nykyään Europa-kuuta pidetään yhtenä todennäköisimmistä paikoista maan ulkopuoliselle elämälle. Kuun pinnalle suunnitellaan jo miehittämättömän tutkimusluotaimen lähettämistä.

Pelkästään Voyagerien lähdön ajoitus oli mestarillinen oivallus: Suunnittelijat ymmärsivät, että jos luotaimet saataisiin matkaan, kun Jupiter, Saturnus, Uranus ja Neptunus olisivat samalla linjalla, matka-aika lyhenisi huomattavasti. Samalla planeettojen vetovoimakenttää voitaisiin käyttää linkona, jonka avulla aluksille saadaan lisää vauhtia ja jonka avulla ne saadaan singottua kätevästi uudelle radalle.

Saturnusta planeettalinkona käyttäen Voyager 1 singottiin uudelle radalle kohti aurinkokunnan reunaa marraskuussa 1980. Planeettalingot ovat sen jälkeen olleet arkipäivää pitkillä avaruuslennoilla.

Sen jälkeen, kun Voyager 2 ohitti Neptunuksen elokuussa 1989, Nasa alkoi reippaasti vähentää panostusta Voyager-projektiin. Iso osa työntekijöistä sai lähteä, ja ajan mittaan myös toimitilat pienenivät.

Parhaimmillaan Voyager-tutkijat ja insinöörit pitivät hallussaan kolmea kerrosta Caltechin kuuluisan JPL-tutkimuskeskuksen tiloista Los Angelesin lähistöllä Pasadenassa Kaliforniassa.

Tänään jäljellä on enää nuhjuinen vuokratoimisto vähän matkan päässä Altadenassa.

Tässä toimistossa muutama veteraani on vuosia ajan jatkanut sinnikästä työtä ja pitänyt luotaimet toimintakunnossa.

Urakka on ollut melkoinen savotta jo pelkästään siksi, että luotaimissa käytetyt ohjelmakielet ovat muinaisia. Maailmassa ei ole enää montaa ihmistä, joka ymmärtäisi niitä.

Projektin alkuvuosina kaikki tieto tallennettiin paperille. Muuttojen yhteydessä arvokkaita dokumentteja on kadonnut. Sittemmin dokumentteja on tallennettu pilveen.

Onneksi tiimin tärkein ja viimeinen alkuperäinen tietokoneohjelmoija Larry Zottarelli viihtyi mukana projektissa pitkään. Hänen ansiostaan luotaimet ottavat yhä vastaan komentoja ja lähettävät viestejä.

80-vuotias Zottarelli jätti projektin viime syksynä. Zottarelli on veteraaneista ainoa, jolle on palkattu seuraaja. Zottarelli sai kouluttaa seuraajaansa puoli vuotta.

Pitkään jatkuneen hiljaiselon jälkeen vuonna 2004 alkoi vihdoin tapahtua. Voyager 1:n mittalaitteet viestivät, että luotainta ympäröivä magneettikenttä oli alkanut voimistua.

Kun Edward Stone näki datan, hän tiesi heti, mistä on kysymys: Voyager 1 oli lähestymässä aurinkokunnan reunaa.

Tähtienväliseen avaruuteen luotain saapui muutama vuosi sitten. Voyager 2 tekee saman muutaman vuoden sisällä. Koska luotaimet etenevät eri suuntiin, on tämä antanut tutkijoille ainutlaatuista vertailumateriaalia.

Voyagerien huikean matkan alulle pistäneille Stonen ja Zottarellin kaltaisille veteraaneille kyse on ollut elämäntyön lisäksi myös rakkaudesta.

Tämän tiivisti yhteen lauseeseen 68-vuotias Voyager-veteraani Enrique Medina äskettäin New York Timesin haastattelussa:

–En aio hylätä Voyageria ennen kuin se hiljenee. Tai kunnes minä hiljenen.

Senkin jälkeen, kun yhteys Voyagereihin katkeaa, luotaimet jatkavat matkaansa tähtienvälisessä avaruudessa jopa miljardien vuosien ajan.

225 miljoonan vuoden kuluttua luotaimet ovat kiertäneet Linnunradan ensimmäisen kerran.

Silloin meitä ihmisiä ei enää ole maapallolla niiden saavutuksia muistelemassa.

Kiira kävi ja meni

Kesän voimakkain ukkosrintama armahti Etelä-Karjalan: voimakas myrsky,  syöksyvirtaukset ja monsuunisateet jäivät lopulta vain haaveiksi - ainakin paikallisten myrskybongareiden mielestä.
Komeaa salamointia sen sijaan saatiin ihailla muutaman tunnin ajan. Ja mikäs oli ihastellessa kun alkusyksyn pimeä taivas tehosti valoefektejä hienosti. Yksittäisten salamoiden erottaminen oli paikoin hankalaa, kun matalalla roikkuneet sadepilvet peittivät näkyvyyttä. Kunnon mössöykkonen, voisi joku sanoa.
Tutkakuvia katsoessa huomaa hyvin kuinka suuri ukkosrintama hajoaa Etelä-Karjalaan tullessa ja suurin osa ukkossoluista kääntyi Laatokalle, Kannaksen suuntaan.
Onneksi näin ja tuhoilta vältyttiin.
Vielä on kesää jäljellä, joten ukkosrintamiakin vielä varmaan liikkuu.

FSQ - QSO party on 40 mtr band

PE4BAS announced on his wep site last weekend that he organized FSQ activation weekend on 40 meters band. I found that info early sunday morning and decided to take part in the happening immediately.
This time I used my "QRO" transmitter (Icom IC-703 / 10 Watts) with G5RV antenna, hidden in my garden hi... Not very good setup for hunting DX, but good enough to work FSQ.

FSQ on progress on 40 mtrs band, July 2, 2017 by oh5kuy

I was active, or should I say that my radio was active from early morning till late evening on 40 meters band. You do not need to watch on your radio or screen all the time when working on FSQ, that is good, I think.
During my activation hours I managed to hear nine (9) different stations on FSQ: look at the picture and the heard-list there (top right corner). This weekend there were RTTY-contest at the same time, so the working conditions were very challenging time to time.
The best contact was obviously with G3CWI (Richard) at 19:32 UTC. I could watch how he asked my "heard-list" and tuned my "systems" from 4.5 baud for 2 baud etc. This time I had not any "chat" with other stations.
Waiting for the next activation.

73/ ARi

Johan on markkinat

Kansainväliset markkinat rantautuivat jälkeen Lappeenrannan satama-alueelle.
Sadat myyntipisteet eri valtioista toivat mukavan sekoituksen markkinatarjontaan. Ja mikäs oli markkinoilla käydä kun sääkin suosi viimeisen päälle. Ja hyvin näkyi kauppakin käyvän myyntipisteissä.
Mukava oli alueella fiilistellä ja nautiskella hieman harvinaisempiakin toriherkkuja.

Kesis

Kesäteatterikautta avaamassa Linnoituksen valleilla vaimon kanssa.
Ja parin viikon päästä sitten Imatralla.
Tästä se kesä alkaa. 

Suomen "Sputnik" taivaalla

Nyt on Suomen oma "Sputnik" taivaalla. Aivan samanlaista kiinnostusta tämä ei varmasti herätä kuin se alkuperäinen 1950-luvulla tai myöhemmin 2000-luvulla radioamatöörien toteuttama jäljiltelmä.
Valitettavasti tuo näkyvyys Suomessa on hyvin rajallinen, mutta jos kiinnostusta on niin kannattaa tätäkin ihmetellä ja kuulostella.

Aalto-2 on käytännössä Maata kiertävä radiolähetin, jonka tunnus on ON01FI. 

Se lähettää koko ajan majakkasignaaliaan, niin sanottua CW-lähetystä (Continuous Wave) taajuudella 437,335 MHz. Tämä lähetys on morse-koodattuna merkit "AALTO2", jotka toistuvat minuutin välein. 

Jotta signaalin saisi kuuluviin, pitää satelliitin olla näkyvissä havaintopaikalta. Koska Aalto-2 lähetettiin matkaan Kansainväliseltä avaruusasemalta, sen rata on varsin lähellä avaruusasemaa, eikä se siksi tule kovin korkealle taivaalla Suomesta katsottuna. Parhaimmillaan eteläisestä Suomesta katsottuna Aalto-2 nousee vain noin 15° korkeuteen eteläisen horisontin yläpuolelle, eikä Keski-Suomen pohjoispuolella satelliittia – kuten ei avaruusasemaakaan – voi koskaan nähdä.

Vielä tällä hetkellä helpoin tapa selvittää satelliitin näkyminen (ja kuuluminen) on katsoa milloin avaruusasema on näkyvissä. Näin voi tehdä mm. Heavens-Above -sivustolla.

73

"KAARTI - PÄÄLLE"

Onnea 60-vuotiaalle

Viime perjantaina kajahti komeasti Vekaranjärven varuskunnan paratiikentällä "taisteluhuuto" - Kaarti päälle! Vekaranjärvelle ryhmittynyt Karjalan Prikaati vietti 60-vuotis juhliaan. Juhlallisuuksiin kuului luonnollisesti paraatikatselmukset, -marssit, puheet, erilaiset esittelyt ja kalustokatselmukset. Unohtamatta tietysti Sotilaskodin ja Leijonakeittiön tarjoamia maukkaita munkki- ja ruoka-annoksia.

Koska varsinainen vuosipäivä olisi ajoittunut lauantaille, pidettiin juhlallisuudet päivää aikaisemmin, eli perjantaina. Prikaatin vuosipäivä on siis 6.toukokuuta. Päivä juontaa juurensa vuoteen 1618, jolloin Kustaa II Adolf antoi käskyn Karjalan Rykmentin perustamisesta.

Tänä päivänä Karjalan Prikaati on ryhmittynyt siis Vekaranjärven alueelle. Kun paikanpäällä vierailee, niin voi todeta, että kyseessä on itseasiassa melkoinen "kaupunki" - aluetta ja rakennuksia tiestöineen riittää - uutta rakennetaan ja vanhaa saneerataan. Varusmiehet mukaanlukien alueella toimii päivittäin useita tuhansia henkilöitä eri tehtävissä. Sanomattakin on selvä, että myös erilaista kalusto on paljon käytössä.

Tänä päivänä prikaatilla on sotilaallisesti ehkä se tärkein tehtävä alueellisesti - koko Kaakkois-Suomen puolustaminen. Tätä taustaa vasten ymmärtää paremmin prikaatin monipuoliset toiminnot.

Itselläni oli liki 30 vuoden takaisen ensivisiitin jälkeen nyt harvinainen tilaisuus käydä tutustumassa prikaatiin ja sen toimintoihin. Viimeksi poljettiin paikalle mukavasti polkupyörillä Haminan suunnalta - nyt tarjottiin ihan moottorimarssi, kutsuvieraana.  Mikäs sen mukavampaa.

Karjalan Prikaatin esittelyt ja toiminnot etenivät sotilaallisen täsmällisesti, kuten oleettaa sopikin. Eikä edes paraatikatselmuksen aikana yltynyt navakka pohjoistuuli tehnyt oloa epämukavaksi: liput liehuivat todella komeasti tangoissaan, antaen lisää arvokkuutta tilaisuudelle.

Kotimaista tuotekehittelyä - AMOS-FIN kraatinheitinjärjestelmä

Leopard-2L - siltapanssarivaunu

CV9030 - rynnäkköpanssarivaunu

Viestiajoneuvo tarkka-ampujan ja sotilaspoliisin valvonnassa

Kesää kohti...

Wapun sää oli varsin kaksijakoinen, ainakin Etelä-Savossa, jossa tuli pitkä viikonloppu vietettyä Koloveden maisemissa. Wappu aatonaattona tullut lumimyräkkä sai luonnon näyttämään siltä kuin talvi olisi todellakin saanut vallan luonnosta. Tässä  vaiheessa ei yhtään harmittanut että autossa oli vielä talvirenkaat alla - vanhasta viisastuneena tähän osasi jo varautua. Wappupäiväksi sitten tapahtui jyrkkä muutos ilmassa kun saatiin loistava, aurinkoinen sääilmiö, joka sulatti lumet ja hieman vielä vanhoja lumipenkkojakin rinnealueilta.
Luonto oli vielä pitkälti talviunessa vai pitäisikö paremminkin sanoa, talvihorroksessa. Järvien kannet olivat vielä jääkuoren peitossa monin paikoin ja yöllä lämpöasteet tippuivat reilusti nollan alapuolelle. Muuttolintuja oli maastossa verrattain vähän. Eniten äänessä olivat alueelle ehtineet punakylki- ja mustarastaat, peipposet ja paikalliset tiaiset. Moni huhtikuun tuttu laji jäi vielä uupumaan listalta. No, saatiinhan kesästä kuitenkin esimakua, kun västäräkit ilmoittautuivat ihmettelemään lumista maisemaa. Samalla myös ensimmäiset päiväperhoset ilmestyivät piiloistaan, tai ainakin yksinäinen suruvaippa, joka tuli tekemään tuttavuutta.
Kotikulmilla, Mustolan suunnalla oltiin jo sen verran etelämmässä, että lintumaailmakin on jo monipuolisempi. Tälle aamulle olikin mukava todeta, että kauan kaivattu takametsän asukki, tiltaltti, oli palannut reviirilleen. Ja mikä ihmeellisintä, jopa ennen tuttua pajulintua - vai olisikohan pajulinnuilla olleet vielä lauluäänet pakkasen puuduttamina.
Joka tapauksessa toukokuu on hyvällä alulla ja eiköhän se ensimmäinen käkikin kohta jo kukkune ja muutkin hyönteissyöjät runsastune yöpakkasten väistyessä.

Back in business....

Kevään lomajakso takana ja aika taas hieman rauhoittua. Sen verran vauhdikasta ja mielenkiintoista menoa on ollut. Jos joku sanoisi, että pientä pintaliitoa, niin ei paljoa erehdy.
Ei olisi uskonut vielä tammikuulla, kun aloitin valmistelemaan matkaa Valko-Venäjälle ja Venäjälle, mitä matka toisi tullessaan. Kun vielä Valko-Venäjän presidentti helpotti matkasuunnitelmia poistamalla EU-kansalaisilta viisumipakon niiltä lentomatkustajilta,  jotka oleskelevat maksimissaan 5 vuorokautta maassa. Tätä taustaa vasten olikin aika kaivaa vanhat yhteystiedot vuodelta 1990, jolloin Valko-Venäjän suunnalta pieni delegaatio vieraili täällä ja vietettiin oikein mielenkiintoinen viikko veneilyn, shakin ja muun puuhastelun nimissä.
Kutsuun vastattiin ja olikin aika tavata nyt reilun 25 vuoden kuluttua muistelemaan asioita ja tutustumaan Valko-Venäjän alueeseen. Oli oikeastaan hämmästyttävää kuinka vähän ihmiset olivat muuttuneet 25 vuodessa. Ohjelmaa ei tarvinnut itse suunnitella eikä paljoa lompakkoa kaivella reissun aikana. Valko-Venäjä tuli kahden suurimman kaupungin, Minsk ja Mogilew, osalta kierrettyä hyvinkin tarkkaan. Yleensä vasta illalla hotelliin palautuessa huomasi askelmittarista, että käveltyä tuli reilu 10 km / päivä.  Tämän lisäksi oli ajoneuvo kuljettajineen käytössä koko ajan. Hyvä niin sillä pelkästään Minskin ja Mogilewin välinen matka maanteitse oli n. 200 km, ja tämän lisäksi monet kohteet kaupunkien ulkopuolella.
Valko-Venäjällä on melkoisen sotainen historia takanaan. Viimeksi Toisen maailmansodan aikana maa tuhottiin aika totaalisesti. Näihin tapahtumiin pääsi tutustumaan erinomaisessa museossa, jossa kaikki kohteet henkilöistä tankkeihin ja lentokoneisiin olivat aidossa koossaan ja vielä sisätiloissa. Lisäksi kaupunkien ulkopuolelta löytyi useita historian kirjoista tuttuja taistelupaikkoja niin Napoleonin sotien kuin Suuren Isänmaallisen Sodan ajoilta.
Myös alueella säilyneet kaikki, kaksi, keskiaikaista linnaa tuli tutkittua tarkkaan. Todella hienoja kohteita. Onneksi sota säästi edes jotain.
Mielenkiintoisiin kohteisiin kuului myös eräänlainen ilmailumuseo, jonne oli koottu lähes kaikki Valko-Venäjän käytössä olleet sotilaskoneet.  Toki mukaan mahtui myös joukko mielenkiintoisia siviilikoneita. Tämä museoalue olikin mukava kohde kun alue oli vain meidän käytössä, joten kohteisiin pääsi tutustumaan ilman ruuhkia niin ulkoa kuin sisältä. Täytyy sanoa, että niin taisteluhelikoptereiden kuin suihkuhävittäjien ohjaamot ovat aika ahtaat. Koneet eivät kuulema olleet aseistettuja, mutta polttoainetta tankkiin lisäämällä olisi useimmilla päässyt lentoon.
Samalla alueella oli myös erikoinen avaruusmuseo,  joka esitteli mielenkiintoisella tavalla Valko-Venäjän avaruusohjelmaa.
Tasainen, vehreä maasto, hyvät tiet, kaupunkien siisteys, ihmisten ystävällisyys ja majoitusliikkeiden hyvä taso jäivät erityisesti mieleen.
Toki täytyy myöntää, että ilman paikallista opasta matkan anti olisi ollut paljon laihempi.
Valko-Venäjän suunnalta Pietarin talousalueelle siirryttäessä oltiinkin sitten oman opastuksen varassa.
25 vuoden päästä uusiksi!           

UUSI WEP-sivusto

Jotkut sen ovat jo huomanneetkin, mutta on toki niitäkin, joille tuo osoite "oh5kuy.mbnet.fi" ei ole tarttunut selaimen osoitekenttään. Nimittäin, useamman vuoden odottelun jälkeen suoritin massiivisen päivityksen sivustolle, eli pyyhin kaiken vanhan ja aloitin ns. alusta uusilla tekniikoilla.
Itse sivustoprojektihan elää koko ajan eikä siitä taida valmista tulla koskaan, mutta nyt se on jo siinä vaiheessa, että ilkeää laittaa sen tuonne nettii tyrkylle.
Mitään ihmeellistähän sieltä ei löydy, mutta onpahan jotain mitä värkkäillä, jos ei muuten, niin näin harrastusmielessä yhdessä tuon blogisivuston kanssa. Vanhat laajat Mustolan sääasemaan ja ukkostutkaan liittyneet jutut on poistettu ja korvattu hieman toisenlaisilla sivustoilla. Lähinnä sääpalvelut ovatkin näkyvissä tuon radioamatöörien käyttämän APRS-sivuston kautta. Sama sivusto, jonka kautta voi vaikka seurailla ajoittain ajoneuvoni liikkeitä reaaliajassa tms. Lisää tekstiä on tulossa ja visuaalista ilmettäkin parannellaan, mutta ei kaikkea kerralla.
Nämä uudet sivustot on rakennettu tarkoituksella hyvin kevyiksi, jotta ne avautuisivat hitaillakin nettiyhteyksillä helposti. Lisäksi on huomioitu mobiililaitteiden lisääntynyt käyttö, joten nyt sivustoja voi tarkastella helpommin niin puhelimilla kuin tableteillakin.
Palautetta ja toiveita voi jatkossakin esittää vapaasti. Kaikki tullaan käsittelemään luottamuksella.
Viestit voi laittaa osoitteeseen: oh5kuy(at)gmail.com

73 // ARi

Kevääksi kääntyy....

Jokohan nyt uskaltaisi ihan virallisestikin todeta, että kyllä se talvi on jo "menneen talven lumia" ja kevät on hyvässä vauhdissa. Jos lintumaailman ilmiöihin olisi täysin uskominen, niin kesähän se pitäisi jo olla koska ensimmäinen haarapääskykin on jo havaittu Etelä-Suomessa.
Lämpötilojen osalta on helppo todeta, että terminen kevät on alkanut jo jokin aika sitten. Tosin vielä välistä puhaltaa sen verran pohjoisesta, että pieniä yöpakkasia on ollut, mikä on hieman sekoittanut vuorokausien keskilämpöjä. Mutta tämäkin kuuluu asiaan.
Viime päivinä on ollut mielenkiintoista huomata jälleen kerran, kuin suurin harppauksin kevät lähtee luonnossa liikkeelle kun nuo yölämpötilatkin  jäävät plussalle. Monissa pihoissa näkee jo kevään ensimmäisiä kukkia talojen reunustoilla, niillä lämpimimmillä paikoilla, rastaat ja peipot ovat vallanneet lähimetsiköt ja laulu kaikuu, kuten kevääseen kuuluukin.
Tämän aamun lintukävelyn mielenkiintoisin havainto näin kaupunkiympäristössä oli voimakkaasti reviiriään kuuluttanut puukiipijä. Kiipijä oli jälleen valinnut reviirin tuolta kanavan varren vanhasta metsiköstä suurien kuusien ja pyökkien keskeltä. Pesintä onnistunee tänäkin vuonna - toivottavasti.
Myös sadan lintulajin lista kehittyy päivä päivältä nopeampaa tahtia, kuten on odotettavissakin.

"Kopterilupa" saapui

No, eipä olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut että näin lähes eläkepäivillä vielä työnantajan myötämielisellä vaikuttamisella ajelisin itselleni lentolupakirjan. Josku 40 vuotta sitten tämäkin haave kävi mielessä, mutta joskus aika antaa odottaa.
Varsinaisesti tosin kyseessä on lupakirja lennättää noita "vihattuja" kamerakoptereita ym. härveleitä. Suomessahan noiden "dronejen" lennättäminen harrastusmielessä on vielä lupavapaata. Tosin pelisäännöt täytyy tuntea koska ilmatilassa liikutaan ja nykyiset kaupalliset kopteritkin pystyvät melkoisiin suorituksiin. Niin, ja kuvaamiseen pätee näissäkin ohjuksissa samat säännöt kuin maanpäälläkin.
Itse hyödynnän kopterikuvausta tulevana kesänä Saimaan  ja Koloveden alueella, jossa käyn luvan kanssa tarkastamassa muutaman kalasääsken pesinnän. Eli kopterilla kuvataan nopeasti pesä ja poistutaan paikalta. Aiheuttaa varmasti vähemmän häiriötä kuin jos puuhun kiipeää perinteisin menetelmin. Paljon muitakin ideoita kopterin käytölle on, mutta katsotaan mihin aika ja ideointi riittävät.
Oma kopterini saapuikin viikolla juuri kuriirin kyydissä, joten nyt ehtii tutustumaan vielä laitteeseen ennen h-hetkeä. Eipä se varmasti paljoa poikkea siitä, mitä lupakirjaan vaaditussa "inssiajossa" piti suorittaa.
PS: jatkossa jos laki muuttuu näiden ilma-alusten osalta, on kohta ruuhkaa lupatoimistossa. Hyvä business jollekin järjestää ns. drone-koulutusta.

Nice QRP -qso on 17 meters band

What a nice surprise on Short Waves: I tried to make some QRM with my IC-703 and an old R-8 vertical, running just 5 Watts.
I most cases the propagation is good enough to make a QSO with local or European stations - everything else is DX for me... hi.
I was just running some CQs on 18 MHz digimode JT65. I most cases I use JT9, but this time there was not any other activity on JT9 that I could even monitor.
Digimodes like JT65/ JT9 are good for me, because You can do something else at the same time when working on radio.
After working some European stations, I was amazed when I saw JF1FAO on my screen, calling me. So, amazed that I almost missed the QSO. Finally everything was OK and we had QSO without any problems.
The other nice thing was that I received QSL card from Japan almost at the same time when my last "over" was sent.

Vakava häiriö - palvelin vikatilassa!

Melkoisen varmana totuutena voidaan pitää lausahdusta: "Mikää tunnettu tekniikka ei ole täysin varmaa - ennemmin tai myöhemmin vikatilanne tulee ajankohtaiseksi"
Tietotekniikassahan on nykyään monia verrattain käyttökelpoisia tapoja suojata ja varmistaa omaa "data-massaa". Löytyy runsain mitoin erilaisia pilvitallennuspaikkoja, joihin voi verkon ylitse siirtää tiedostojaan turvaan. Myös ns. USB-levyt ovat vuosien saatossa kehittyneet niin kapasiteeteiltään kuin toimintavarmuuksiltaan sille tasolle, että niiden käyttö on näin kotityöasemilla järkevää. Ja jos malttaa yhdistellä eri tallennusmedioita omien ns. kriittisten tietojen varmistuksissa, voi nukkua yönsä paljon paremmin.

Nykyäänhän  noita tallenteita uhkaa jo muutkin seikat kuin pelkästään mekaaniset levyrikot: internetissä leviävät haittaohjelmat, jotka lukitsevat työaseman ja siihen suoraan liitetyt tietovarastot ovat nykyään melkein se suurin "peikko" tietojen menettämiselle.

Itselläni on asiat tietojen varmistamisen osalta tehty aika yksinkertaisesti:

1. Buffalo Terastation (RAID 5) 6  Teraa tallennustilaa kotiverkossa (ei nettiyhteyttä)
2. Lacie 1 Tera -USB levy työasemassa (päällä vain kun tietoja siirretään)
3. Pilvitallennuspaikka (osa tiedoista ulkopuolisessa tallennuspaikassa)
4. USB (AES 256 salattu) - kaikkein kriittisimpien tiedostojen varmistukseen (säilytys palosuojatilassa/ ei kotona)

Kiristysohjelmien uhkaa kannattaa todellakin torjua niin, ettei ainakaan kaikki varmistus levyt ole kiinni ja aktiivisina työasemassa, jolla työskentelee. Jos vanhinko tapahtuu, niin näillä ohjelmilla on paha tapa nuuskia myös nuo USB-väyliin liitetyt laitteet ja salata nekin lunnaiden toivossa. Ei ole pitkää aikaa kun mediasta saatiin lukea kuinka joku surffailija oli onnistunut saastuttamaan työasemansa kiristysohjelmalla - siinä samalla menivät työasemaan liitetty USB-levy, kamerakortti ja vielä uusi sykemittari/kello verkkorikollisten haltuun!

Omien kriittisten tiedostojen osalta on hyvä muistaa toki se, että jos kotona tapahtuu jotain arvaamatonta; tulipalo, suuri vesivahinko tms. niin varmistusmedian kopio (tonen USB-levy) olisi hyvä viedä vaikka kesämökille tai työpaikalle ihan vaan varmuuden varalta.

Palatakseni tuohon otsikkoon "Palvelin vikatilassa", tuli tietysti kyseinen ilmoitus itselleni ja juuri viikonloppuna - kuinkas muuten. Tiedostopalvelimen yksi levy oli mennyt rikki, ja tästä johtui tuo hälytys. 

RAID käytännössä

Ostin tuon 6 Teran palvelimen vuonna 2009 keväällä ja tämä oli ensimmäinen vikatilanne kyseisessä palvelimessa. Eli melkein 8 vuotta ongelmatonta käyttöä. Mekaanisten levyjen osalta oli kyllä odotettavissakin vikatilanne jossakin vaiheessa, mutta sitähän ei voi etukäteen oikein tarkkaan ennustaa. Tiedostopalvelimessa on 4 isoa levyä, jotka ovat teknisesti ns. RAID 5 levypakkana. Tässä tapauksessa tämä mahdollistaa juuri sen, että yhden levyn rikkoontuessa voidaan se korvata uudella ilman että tiedostoja menetetään. Kahden levyn rikkoontuessa samalla kertaa onkin sitten turvauduttava tiedostojen palauttamiseen muista medioista. Onneksi tämän vika tilanteen todennäköisyys on aika pieni kuitenkin. Levyn vaihtaminen täytyy tietysti suorittaa oikein ja hallitusti, sillä aina on vaarana se, että jokin menee vikaan ja kaikki tiedostot menetetään.

Tiesin, että levyn voi vaihtaa ns. lennosta, eli rikkoontunut pois ja uusi tilalle, jonka jälkeen järjestelmä tekee loput itsestään automaattisesti. Päätin itse, kuitenkin hieman toisenlaiseen vaihtoprosessiin, joka samalla olisi hieman turvallisempikin. Otin selainyhteyden palvelimeen ja onnekseni muistin jopa sen hallintasalasanan vuosien takaa. Hallintapaneelista käsin sitten käskin järjestelmän poistaa vikaantunut levy. Kun levy hävisi käytössä olevista levykirjastoista kävin poistamassa levyn palvelimesta. Tämä tapahtuu ilman työkaluja: etukansi auki ja levyn lukitussalpaa kääntämällä levy tulee kelkassaan ulos laitteesta - helppoa. No, jotta asia ei olisi ollut liian helppo, niin palvelimen oven mekaanisen luko avain oli tietysti "jossain" - onneksi lopulta löytyi vanhojen avaimien melkein jo hävitettäväksi julistettujen avaimien joukosta - nyt hieman paremmassa paikassa säilytyksessä.

Uuden levyn asentamisen jälkeen ei muuta kuin käsky hallintapaneelin kautta koostaa tuo RAID 5 uudelleen, jonka jälkeen järjestelmä alkoi tehdä työtä käskettyä. Hieman vajaassa vuorokaudessa oli tilanne levyjen osalta palautettu vikaantumista edeltävään tilaan. Huomattavaa on se, että vaikka yksi  levyistä oli vikatilassa, olisi palvelimelta saatu vielä kaikki tiedostot kopioitua muualle. Itse asiassa näin pitää ollakin, sillä turvallisinta olisi ottaa kopio tiedostoista ennenkuin menee levypakkoihin koskemaan. Nyt arvioin kuitenkin riskin sen verran pieneksi, että tein operaation ilman välitallennuksia. 

Levyn vaihtoa tehdessä tuli vaan mieleen itsellekin, että tätäkin olisi hyvä harjoitella ennen kuin tulee ns. akuutti tilanne. Tunnen aika monta tapausta, joissa käyttäjä on tunnollisesti tehnyt varmuuskopioita tiedostoistaan, mutta sitten kun niiden palauttamisen aika tulee käsille, ei varmistuksien palautus enää onnistukkaan syystä tai toisesta.

Näin jälkikäteen voin onnitella itseäni myös hyvästä ennakoinnista, sillä samalla kun ostin tuon palvelimen, lunastin siihen joukon varalevyjä juuri näitä vikatilanteita varten. Ei liene yllätys, että jos nyt olisin ostanut tuohon pavelimeen uuden levyn, se olisi maksanut melkein palvelimen hinnan ja olisi pitänyt tilata Japanista saakka. Tekniikka muuttuu hieman vuosien saatossa hi... Siis, jos pääty hankkimaan tiedostopalvelimen itselleen, kannattaa hankkia siihen samalla varamediaa pahanpäivän varalta - tässä ei siis kannata enää säästää. Ja vielä kun varalevyt ovat kotona, ei niitä tarvitse odotella maailmalta saapuviksi ja tiedot ovat turvallisesti käytettävissä.

Turvallista kevättä bittirintamilla.

Sataset "paukkumaan" - Suomi 100 vuotta! osa 4

No, niin. Nyt on ratkennut tuo ensimmäinen haaste Suomi100 -"kisassa": 100 ulkomaisen postikortin raja täyttyi eilen jännittävissä merkeissä. Olinhan tuossa aiemmassa tekstissäni luvannut matkustaa siihen valtioon, josta tuo sadas postilähetys tulisi.
Kahden kuukauden aikana, siis melko nopeasti, nuo 100 korttia tulivat täyteen. Teen niistä tarkemman analyysin vielä myöhemmin, mutta nyt siihen mielenkiintoisimpaan osioon eli haasteen vastaanottoon. Loppumetreillä asia meni hieman jännäksi koska neljän kortin osalta jouduin odottamaan peräti kaksi vuorokautta; ensimmäisessä jaksossa tuli kortit Hong Kongista ja Ameriikasta - ihan mukavia matkakohteita varmaan kumpainenkin. Ratkaisu tapahtui kuitenkin eilen, kun laatikossa oli kaksi korttia ja tavoite 100 kortin osalta täyttyi. Olisin tilastojen valossa voinut melkein lyödä vetoa, että Saksan reissua puskee, mutta kovin kauas ei tuosta menty: kortti tuli Minskistä, eli Valko-Venäjältä.
Valko-Venäjähän on tehnyt turismille hienon kädenojennuksen, kun ei tarvitse lentomatkalle ja alle 5 vrk:n reissulle enää erikseen viisumia hankkia. Eipä muuta kuin matkaa tilaamaan. Toinen kortti tuli tuolta suuresta naapurista, Venäjältä. No, sinne tulee varmasti matkattua myös, koska uusi viisumi tuli postissa juuri viikolla hi..

Täydennys 15.3.2017: matkaliput ja majoitusvaraukset tehty niin Pietariin kuin Minskiin - YES!

Lintumaailma herää kevääseen

Voisi sano, että vihdoinkin tuo kevät alkaa ottamaan otetta tuosta ohi "kiitäneestä" talvesta. Lämpötilat ovat viime päivinä pyörineet siinä nollan molemmin puolin; yöllä pakkasta ja päivällä jo jokunen lämpöaste. Jotkut epäilivät jo, että terminen kevät alkaisi ensiviikolla kun Föhn tuulet tuovat todella lämmintä ilmamassaa tänne pohjolaan. No, eiköhän nuo yön pakkaslukemat kuitenkin vielä verottane noita vuorokauden keskilämpöjä, että varsinaista termistä kevättä joudutaan vielä hieman odottelemaan. Mutta, sitä odotellessa nautitaan hyvistä ulkoilukeleistä ja ennen kaikkea katsellaan kuinka luonto herää eloon talven jäljiltä.

Varmoja kevään merkkejä lintumaailmassa on monia. Itselleni tuon perinteisen talitiaisen laulun lisäksi kevättä kuuluttavat myös tikat, jotka ovat aika veijareita omia "rumpuja" etsiessään. Perinteisten lahopuiden lisäksi niille kelpaa hyvin täällä urbaanissa ympäristössä niin katuvalojen metallisuojukset, talojen antennit kuin esim. lepakonpöntöt (kuvassa).
Mukava kevään merkki on ollut aina se kun lokit ilmestyvät Vuoksen ylittävän sillan valomastoihin  lepäilemään. Viime viikolla tämä näky otti vastaan ja antoi uutta virtaa päivään Imatralle liikkuessa.

Sataset "paukkumaan" - Suomi 100 vuotta! osa 3

Joskus on ollut kylmääkin ja lunta...

Urheilukilpailun termejä lainatakseni, voisi todeta, että ilmassa on lievää jännitystä: ulkomaalaisten postin tuomien korttien määrä on nyt 96 eli vain neljää korttia vaille tavoitteesta. Näyttää siltä, että noin puolessatoista kuukaudessa / 7 viikossa tuo 100 postikortin tavoite täyttyy ja näiltä osin Suomi 100 v -projekti etenee.
Jotta asiasta tulisi hieman jännempi, niin olen lupautunut vuoden sisällä matkustamaan siihen maahan, josta tuo sadas postikortti laatikkooni tulee. Ja jos kortteja tulee enemmän kuin yksi laatikkoon ko. päivänä, niin lasken pinon päältä suoraan sen sadannen kortin, enkä ala valikoimaan ns. mukavinta kohdetta monien joukosta. Onhan sitä sitten mukava ihmetellä ja nautiskella sitäkin ulkomaanmatkaa.
Jos oikein hyvin käy, niin postaljooni kippaa jo tänään puuttuvat neljä korttia laatikkoon, mutta mikäs tässä on odotellessa.

Lintuprojektin osalta vasta ensimmäiset kympit "paukkuu", sillä havaintoja on tehty vain kotikulmilta - kevään edetessä havaintomäärät varmasti lisääntyvät nopeasti muuttolintujen saapuessa ja omien retkikohteiden lisääntyessä.

Odottelemisiin!

Sataset "paukkumaan" - Suomi 100 vuotta! osa 2

Siellä jossakin....

Aloittamani Suomi 100 -projekti etenee kuin VR:n veturi talvipakkasella. Tässä vaiheessa vuotta nuo lintuhavainnot ovat vielä melko harvinaista herkkua, ellei sitten varta vasten lähden kiertelemään paikkoja, jotka ensimmäiseksi keräävät muuttolintuja näin varhaiskeväällä. No, oma tarkoitukseni oli kerätä 100 lajia ihan peruspuuhastelun ohessa, eikä mitään erikoista bongausta tule harrastettua vieläkään. Katsotaan sitten vuoden loppuneljänneksellä mihin tämä panostus riittää. Totuuden nimessä toki voi todeta, että koska linnut ovat olleet suurena harrastuksena jo 70-luvulta lähtien, niin en voi välttyä kiertelemästä noita paikallisia "lintukeitaitakaan". Mutta, tätähän eivät säännöt poissulje hi....

Toinen projekti postikorttien osalta etenee luonnollisesti paremmin, koska posti kulkee näin talvellakin. Nyt alkaa näyttämään siltä, että asetettu tavoite täyttyy jo maaliskuussa eli 100 postikortin keräämiseen ulkomailta kestäisi näin ollen vajaat 2 kuukautta!!
Tällä hetkellä pinossa on jo hieman yli 80 korttia (kaikki rekisteröitynä ja skannattuna). Kolme aktiivisinta postittajaa ovat Saksa, Venäjä ja USA. Sitten onkin koko joukko toistaiseksi ns. yhdenkortin valtioita. Alla listaa tämän hetken tilanteesta ja määristä. Tilastosta puuttuvat vielä maaliskuun alun kortit, mutta nekin tulevat sitten aikanaan mukaan kunhan saan ne rekisteröityä. Tuossa päiväsarakkeessa on ilmoitettu tieto, joka kertoo kuinka kauan keskimäärin posti on kuljettanut korttia kohteeseen.

1 Germany 18 5 days
2 Russia 11 15 days
3 U.S.A. 11 11 days
4 Taiwan 8 16 days
5 Japan 7 11 days
6 Hong K   3 10 days
7 Czechia 2 9 days
8 Malaysia 2 17 days
9 Netherla 2 3 days
10 Spain 2 11 days
11 Austria 1 6 days
12 Canada 1 11 days
13 China 1 17 days
14 France 1 5 days
15 India 1 11 days
16 Luxemb 1 6 days
17 Malawi 1 9 days
18 New Zea 1 13 days
19 Poland 1 8 days
20 South Af 1 16 days
21 Sweden 1 4 days
22 Switzerl 1 14 days
23 UAE 1 9 days

Aluevalvontaa

Tästä se lähtee....

Satuin tuossa muutama viikko sitten törmäämään erääseen ns. aluevalvontaa suorittavaan viranomaistahoon. Siinä maailman tilannetta päivitettäessä ja ajatuksia vaihdettaessa tuli puheeksi kuinka hankalaa ja kallista on noiden uusien "kamerakoptereiden" havainnoiminen. Kohteitahan pitäisi Suomessakin olla runsaasti, jos uskoo alan myyntipisteiden myyntilukuja.
Uskalsin väittää ettei kannata ainakaan heti rakentaa / rakennuttaa tuollaista usean 10 000 euron sensorijärjestelmää esim. jonkin kohteen suojaamiseen näiltä "vakoilukameroilta".
Tuli väkisin mieleen 90-luku, jolloin hieman samaan tapaan päiviteltiin sitä kuinka ukkoselta voitaisiin saada ns. ennakkovaroitus, jotta tiettyjä ukkoselle arkoja toimenpiteitä voitaisiin välttää jne. Tuolloin kilpailutin itseni ja totesin, että rakentamani ukkostutka (myöh. Mustolan ukkostutka) toimi jopa niin hyvin, että vakuutusyhtiöt pyysivät välillä raporttia havainnoista, kun tuli epäilyjä salaman sytyttämistä paloista. Ja helpon siirreltävyytensä ansiosta tuli järjestelmää käytettyä muutamia kertoja laskuvarjohyppytapahtumien suojaamisessakin.

Onneksi ilmatieteenlaitos siirtyi vihdoin ja viimein avoimeen dataa niin ukkos- kuin  muidenkin säätietojen osalta, jolloin myrskyjä / ukkosia voidaan seurata lähes livenä tietokoneen tai nykyään paremminkin kännykän välityksellä.

Sitten itse asiaan eli dronesuojaukseen. Tarjolla olisi kiinteä liki 10 000 euroa asennettava järjestelmä, jolla esim. lentokentät, tärkeät rakennukset, sotilastukikohdat, voidaan suojata niin, että saadaan havainto alueella lentävästä "lennokista". Tämä järjestelmähän ei itse asiassa suojaa kohdetta niin, että pakottaisi lentohärvelin laskeutumaan tai tuhoaisi sen - tämä vaan ilmaisee sen olemassaolon alueella.

Laskin tuossa äsken tämän "kevytilmaisimen" kulut ja pääsin niinkin huomattavaan kuluerään kuin 100 eur, joka jo sisältää prosessissa tarvittavan korttitietokoneen. Tosin tällöin tuotteet tulee tilata Euroopasta, jossa valinnanvaraa on paljon ja hinnat edullisempia kuin Suomessa, jopa rahteineen. Se huono puoli tässä järjestelmässä vielä on, että se ilmaisee myös alueella lentävät lentokoneet, jos niillä on joku radiolähete päällä, esim. transponderi. Laitteiston havaintoalue on suoraan verrannollinen käytettävään antenniin ja sen sijoitukseen.

Tällä hetkellä testissä on vain tuollainen kuvan osoittama pieni magneettitikku, jolla sisätiloissakin saadaan katettua sellainen 5 km alue matalalla lentävien kohteiden osalta. Yläilmoissa lentävät reittikoneet taasen kuuluvat tälläkin varustuksella yli 30 km päästä helposti.

Maalis- huhtikuun aikana onkin mainio tilaisuus (tarjottu mahdollisuus) katsoa pitääkö viritelmäni paikkansa, sillä laitteistolle on tarjottu hieno testiympäristö paikkaan, jossa on jo tuollainen 10000 euron järjestelmä. Huhtikuulla onkin hienoa katsoa ja vertailla näiden kahden järjestelmän lokitietoja havaintojen osalta.

Lennokkien osalta voisi helposti olla ettei havaintoja tule ns. aidosti, joten olen varautunut tekemään alueelle muutaman droneiskun järjestelmien testaamiseksi.

7000 km ja 5 Wattia (JT9)

OH5KUY <=> K8SIA 7000 km 5 W 18 MHz

Jäi sopivasti näin kauniina kevätpäivänäkin hieman extra-aikaa kokeillakseni mitä radioaalloilla liikkuu. Tämä toiminta on hyvää vastapainoa sille, kun käy kolaamassa auran ja karhun portin eteen kasaamat sohjomassat sivummalle. Kevät tulee - hurraa.....

Totuushan näissä radioyhteyksien pidossakin on se, että ei niin huonoa radiokeliä etteikö jotain vasta-asemaa bandilta löytyisi. Mitä huonompi radiokeli - sitä haastavammat ovat olosuhteet. Näillä pienen teholuokan laitteilla (max. 10 Wattia) touhutessa on nuo kelit yleensä aina sopivan haastavat. Kyllähän se varmasti harmittaa jos naapurissa ei kaveri saa yhteyttä kilo-Watin tehoilla, kun toinen workkii saman aseman 5 Watilla!

Nämä nykyajan ns. tietokoneavusteiset modet, ovat siitä hyviä, että ne toimivat parhaimmillaan juuri pienillä tehoilla. Usein radiosta ei kuulu kuin kohinaa, eikä spektrinäytölläkään ole juuri mitään, mutta siitä huolimatta ruudulle tulee vasta-aseman infot ja tekstit. Äänikortti ja prosessointitekniikka toimivat hyvinä kuulokojeina hi..

Iän myötä tuo kuulokynnys on mennyt sellaiseen suuntaan, että alkaa olla työlästä lukea -20 dB ja sitä heikompia signaaleja - varsinkaan jos jaksolla on vielä jotain häiriötä. Täytyy toki muistaa, että silloin kun tietokoneet ovat poissa pelistä, on tuo CW se ainoa, oikea lähetelaji, jolla yhteydet onnistuvat jos ovat onnistuakseen heikoillakin signaaleilla.

Tänään innostuin kuulostelemaan 18 MHz:n bandia ja eipä aikaakaan kun tekstiruudulle tuli kutsusignaali USA:sta. Vesiputousnäytössä näkyi juuri ja juuri lievä varjostus, jonka vilkkaalla mielikuvituksella saattoi todeta signaaliksi. Päätin kokeilla tuuriani ja vastasin K8SIA:lle omalla 5 Watin tehoilla. Ja kas kummaa - hetken kuluttua tuli signaalille vastaus ja yhteys saatiin pidettyä ongelmitta. Yhteyden aikana signaalin voimakkuus vaihteli -24 - -21 dB -välillä, puolin ja toisin. Hieno juttu. Tämän päälle voikin palkita itsensä kupilla kuumaa DX-kahvia.

JT9 QSO "Amerikkaan"

73 //ARi//


73

Maailman Radiopäivä! - World Radio Day

Hyvää maailman radiopäivää!
Päivää voi viettää kuuntelemalla suosikki ohjelmaa, suosikki radiokanavalta tai sitten vaikka pitää yhteyksiä radion avulla. Tapoja varmasti löytyy monia, joilla juhlistaa tätä päivää.
Itse kuuntelin sekä paikallista radiotarjontaa ja pidin myös radioaktiivisuutta yllä lyhyillä aalloilla vaihtamalla terveiset Saksaan.

Päivän SIM31-yhteys Saksaan

Sataset "paukkumaan" - Suomi 100 vuotta!

Suomen 100-vuotis synttärit ovat poikineet ympärilleen mitä erilaisimpia teemaan liittyviä ideoita ja tapahtumia. Mikäs sen mukavampaa juhlistaa näinkin, tätä arvokasta tapahtumaa.

Erilaisia juttuja asian ympärille on hieno kehitellä ja osa ehkä toteuttaakin. Vuosi on kuitenkin verrattain lyhyt ajanjakso ja sata on suuri luku, joten jos meinaa kovin speciaaleihin suorituksiin satasen rikkomiseksi - kannattaa aloittaa ajoissa.

Itse tuhlasin tuon tammikuun ideoidessa ja nyt ajattelin laittaa muutaman projekti vireille ihan vaan itseäni kiusatakseni (hi...)

• 100 lintulajia

• Tässä Birdlife Suomen ideoimassa tapahtumassa on tarkoitus havaita 100 lintulajia Suomessa vuoden aikana. Sellainen ihan mukava määrä tuo 100, joka sopii niin aloittelijalle kuin pidempääkin lintujen kanssa puuhastelleelle hyvin. Tosi bongareillehan tuo määrä on "naurettavan pieni". Mutta, täytyykin muistaa ettei kyseessä ole mikään kilpailu: hieno ja yksinkertainen idea lisätä ihmisten lajitietoutta ja saada ihmiset liikkumaan luonnossa.

• 100 postikorttia 

• Tästä keräilystä en ole vielä kuullut julkisesti mitään, mutta voisin melkein vannoa, että joku on tämänkin asian jo keksinyt ottaa käyttöön. Joka tapauksessa tässä on vuoden aikana tarkoitus kerätä kasaan 100 kpl postikortteja, jotka ovat kulkeneet postin kautta. Itse vaikeutan vielä tavoitetta niin, että kelpuutan vain ulkomailta Suomeen postitetut kortit. Ja tarkennettakoon vielä, että lukuun ei lasketa vuoden aikana tulleita QSL-kortteja pidetyistä radioyhteyksistä. Tuolloin korttimäärä tulisi täyteen jo heti alkuvuodesta hi....

Tässä näin aluksi sitä haastetta. Saas nähdä kumpi tulee ensin täyteen: 100 lintua vai korttia.

Lopuksi vielä joitakin muita ideoita, jotka kävivät mielessäni tätä 100-projektia ajatellessani, mutta jätin ne "vielä" toteuttamatta (suluissa syy miksi en ehkä toteuta):

• Kerää 100 Pokemon -hahmoa (en harrasta tätä urheilua)
• Etsi 100 geokätköä (jäähdyttelykausi menossa tässä lajissa)
• Etsi 100 munzee -tarraa (vaatisi liikaa matkustelua, LPR:n alueella vielä harvoja harrastajia)
• Hiihdä yht. 100 km (maraton ei ole hiihdossakaan lajini hi...)
• Pidä 100 radioyhteyttä OF-prefiksillä (en ilmeisesti aktivoi koko OF-prefiksiä)
• Pidä 100 CW-yhteyttä (100 yhteyttä sähkötyksellä) - saatan jopa vielä toteuttaa
• Pyöräile yht. 100 km (saatan jopa vielä toteuttaa kunhan kesä tulee)

Ja näitähän riittää - ei muuta kuin ideoimaan ja toteuttamaan.

Lupaan raportoida täällä ainakin työnalla olevien "haasteiden" etenemisestä.

Tällä hetkellä lintulajeja on 9 kpl ja kortteja maailmalta 12, joten hyvällä alulla ollaan.

Taittuuko talvenselkä?

"Useimmiten kylmin keskiarvo osuu kuitenkin vasta helmikuun toiselle viikolle. Näin onkin, mikäli selän taittumisen indikaattorina pidetään lämpötilaa."

Reilu viikko sitten sääkatsausta tehdessäni tulin maininneeksi, että useimmiten tuo talven kylmin jakso ajoittuu helmikuun alkuun, sen toiselle viikolle. Yllätys, yllätys - kun katsoo ulkolämpömittaria, niin näin näyttää olevan - ainakin toistaiseksi. Arktinen puhallus ja korkeapaine saivat mittarit näyttämään reilusti alle 20 C:n pakkasarvoja. Jotain tietoa noista pitkistä tilastoistakin näköjään löytyy hi....

Taittuuko talvenselkä vihdoin ?

Immolan rakennushistoria ja nykytilanne

Imatralla sijaitseva Immolan alue on historiallisessa mielessä erittäin mielenkiintoinen kokonaisuus. Lentokentän lisäksi alueella monimuotoinen ja kiinnostava rakennusarkkitehtuuri. Nykyisin osa rakennuksista on jo luovutettu yksityiseen omistukseen, mutta vielä löytyy joukko kiinteistöjä, jotka ovat Senaatin omistuksessa turvaamassa paikallisen isännän, Rajavartiolaitoksen, toimintoja.
Menemättä itse Immolan alueelle, voi alueeseen tutustua ja tehdä mielenkiintoisen aikamatkan Markus Mannisen toimittaman julkaisun avulla. Teos löytyy laadukkaana pdf-julkaisuna Senaatin sivuilta.

Ps. Jos linkki ei toimi, niin Googlaamalla teoksen otsikon, se löytyy.

Kannattaa tutustua.

Kortti maailmalta - yhden kortin tarina

QSL-kortti - matkalla 15 v. ?

Tällä kertaa ei pääse syyttämään valtiollisen Postin hitautta tai saamattomuutta, vaikka kortti tulikin perille noin 15 vuoden päästä sen lähettämisestä.

Tässä melko mielenkiintoisessa tapauksessa on kyseessä radioyhteyden kuittaamisesta ns. QSL-kortilla. Tämän radioyhteyden Puerto Ricoon, Väli-Amerikkaan, pidin tammikuussa 2001. Tuon jälkeen kortin kulkeminen allekirjoittaneen qsl-lokeroon radiokerholla kesti liki 15 vuotta.

No, mikään ennätys tämä ei varmasti ole eikä tule olemaankaan. Koska kortti tuli radioliittojen ylläpitämän QSL-palvelun kautta, ei kortin leimojen tms.  perusteella voi määrittää tarkkaa ajankohtaa tai reittiä kortin osalta. Todennäköisesti kuitenkin operaattori on vuoden 2001 aikana ehtinyt kortin kirjoittaa ja laittaa eteenpäin. Normaalisti kortit kulkevat qsl-palvelun kautta noin 1 - 2 vuodessa, joskus nopeamminkin. Etenkin silloin, jos qsl-palvelun kautta kulkee paljon kortteja vuodessa, jolloin korttien lähetyskertojakin on useampia vuositasolla.

Itse laitoin varmuuden vuoksi vastaukseni ihan virallisessa postissa ja kirjekuoressa. En halunnut ottaa riskiä, että vastauksen saamisessa menee 15 vuotta.

Postin viemää....

Viimepäivinä on taas noussut voimakkaasti pinnalle meille niin rakkaan palvelun, Postin, toiminta ja siihen tulossa olevat "uudistukset". Viimeisimmän tiedon mukaan lakiin olisi tulossa sen verran väljennystä, että tämä perinteinen postimerkeillä varustettu kirje/kortti -posti olisi jakelussa vain 3 kertaa viikossa. Valtion, virastojen ja muiden "laskuttajien" postit tulisivat edelleenkin myös taajamissa 5 kertaa viikossa, perusjakelun mukana. Taajamien ulkopuolelle menevään postiinhan tuo 3 kerran jakelu ei kuulemma kohdistu. Samoin sanomalehdet ja muu printtimedia ovat tämän jakelusuunnitelman ulkopuolella.

Suurimpana syynä muutoksiin ja uudistuksiin on tietysti postin määrässä tapahtuneet muutokset: perinteinen kirjeposti on kärsinyt melkoisen inflaation sähköpostin kustannuksella. Pelkät juhlapyhiin liittyvät "massapostitukset" eivät riitä pitämään Postin kuluja tasapainossa. Harmi, mutta onneksi sentään kirjepostia ei olla kieltämässä kokonaan eikä myöskään kirjesalaisuuteen olla koskemassa. No, nämä olisikin vaatineet jo hieman isommat lakimuutokset toteutuakseen.

Itse kävin tänään jälleen tukemassa Postia, viemällä aamukävelyn lomassa paikalliseen postilaatikkoon 14 perinteistä lähetystä eri puolille maapalloa. Ajattelin siin ilahduttaa niin posteljoonia kuin myös muutamaa radioamatööriä, jotka näin saavat korttinsa nopeasti ilman ylimääräisiä välikäsiä radioliittojen QSL-palveluissa.

Aamun postiruuhkaa työpöydällä valmiina lähtöön maailmalle