RESUL:n etämarssi 2020 "by OH5KUY / OI5R"

Marssireitti radioverkossa tallennettuna

Kun nyt eletään vieläkin tuota "epänormaalia normaalia" ja erilaisia rajoituksia yleisötapahtumien osalta syytä edelleenkin noudattaa, tulee monista tutuista tapahtumista ihan uusia versioita - hyvä niin. Yksi muutoksen kouriin joutuneista kohteista on tai paremminkin ovat kesäiset marssitapahtumat.

RESUL (Reserviläisurheiluliitto) toteutti 23.-26.7.2020 "etämarssitapahtuman" Marssikutsu ja ohjeet osallistumisesta tulivat hyvissä ajoin, eli reilu viikkoa ennen tapahtumaa sähköpostiin. Nyt olikin hyvä hetki ja tilaisuus haastaa niin omat kuin vieraatkin "radio-operaattorit" ja viestihenkilöt pienen haasteen kera marssille. 

Tapahtuman ohjeiden mukaisesti pitää osallistua vähintään yhtenä päivänä ja suorittaa vähintään 10 km marssi joko 10 kg lisäpainoilla tai ilman. Joku "koiranleuka" ehti jo kertoakin, että "viestimiehillä" tuo 10 kg lisäpakkaus on automaattisesti matkassa 😏 No, osatotuushan tuo saattaa ollakin.

Itse, osana haasteen esittäjää, osallistuin Immolan radioamatöörikerhon (OI5R) nimissä marssille. Reitiksi tuli valikoitumaan reilu 13 km:n taival Saimaankanavan maastoissa. Alkuperäinen reittisuunnitelma "rajapartiohenkisesti" piti hylätä, koska lupaa retkeilyyn ei saatu ajoissa. Samalla tuli selville myös se, että olin joukkueen ainoa jäsen, joka hankkeeseen osallistui. Ei ongelmaa, sillä kyllähän tuo marssiminen onnistuu yksinkin, eikä tuo radioreppukaan ihan hirmuisesti painanut. Mukana oli tällä kerralla kevyt VHF-radio, joka lähetti paikkatietoa matkan etenemisestä (ks. kuva). Muutoinhan matka ja lenkki taltioitiin niin PV:n omalla MarsMars -sovelluksella kännykkäavusteisesti kuin myös myLOGGER -paikantimella.

Marssin osalta säätilakin suosi vielä ihan mukavasti: välillä tuli hieman vettä taivaalta, mutta sehän vain virkisti eikä tuo lämpötilakaan ollut ihan mahdoton, +17 C.

"Sama kaiku on askelten......"

myLOGGER kertoo marssireitin ja tilastot marssin osalta

Kesäkauden säästä Mustolassa 2020

Näin heinäkuun vaihtuessa pikkuhiljalleen elokuulle on hyvä hetki tarkastella kuluvan kesän säätoteutumaa kesä-heinäkuun osalta. Totuushan on se, että juuri nämä kuukaudet kiinnostavat ihmisiä, koska suurin osa lomansa ansainneista aikovat viettää sen kesälomansa juuri näiden kahden kuukauden aikana. Toki vuosien saatossa on saatu oppia, että myös elo-syyskuukin ovat monesti ihan mukavia kuukausia kotimaan lomailuun. 

Mustolan mittauspisteellä ei mitään kovin tramaattista ole kesän aikan päässyt mittareihin ja antureihin tallentumaan; ehkä hyvä niin. On säästytty pahoilta myrskyiltä, ukkosilta ja muiltakin luonnon ääri-ilmiöiltä. 

Tilastojen valossa kesäkuu oli ihan mukavan lämmin tarjoten niin hellettä kuin hieman viileämpiäkin jaksoja. Onneksi nuo helteet olivat kuitenkin ns. voitolla tässä kilpailussa. +25 C:n raja rikottiin kahdeksana (8) päivänä ja aika monena päivänä oltiin ihan siinä "kinthaalla" hätyyttelemässä hellerajaa. Jakson alin lämpötila +1.1 C mitattiinkin jo heti kuukauden alussa, jonka jälkeen ei juuri näin alas lämmöissä menty. Kuukauden keskilämmöksi muodostuukin ihan kelvolliset +17.8 C. Kesäkuun maksimiksi jäi +29.8 C eli hiukan auki tuon +30 C:n "haamurajan"

Sateita sattui mittauspisteelle myös ja kokonaiskertymäksi muodostui +48.4 C. Toki tässä on muistettava, että kun paikalle saapuu paikallinen ukkoskuuro, se voi äkkiäkin nostaa mittauspisteen sademäärää melkoisesti. Tämän takia sademääriä on hieman hankala vertailla.

Kulunut heinäkuu oli kesäkuuta paljon epävakaisempi. Helleraja ylitettiin heinäkuussa vain neljä (4) kertaa; keskilämmön ollessa +15.7 C. Sadetta osui mittauspisteelle hieman runsaammin, sillä kuukauden aikana päästiin liki 100 mm:iin; tarkan määrän ollessa 94.6 mm

Katsotaan mitä tuleva elo-syyskuu tuo tullessaan. Toivottavasti pahimmilta ääri-ilmiöiltä selvitään tuonkin jakson osalta. Toki on muistettava, että ukkoskausi jatkuu aktiivisen aina pitkälle syyskuuhun ja monesti tässä jaksossa on saatu hieman tuntumaa jo ns. "syysmyrskyistäkin".

"PÄIVÖ" kävi kylässä

Meteorologianlaitoksen kooste myrskyn osalta 30.6.2020

Suursäätilan osalta kulunut kesäkuu päättyikin varsin vauhdikkaissa merkeissä Kaakkois- ja Itä-Suomen osalta. Kunnon kesämyrsky kävi pyyhkäisemässä 30.6 erityisesti Etelä-Savon ja Pohjois-Karjalan alueilla. Toki muutamat muutkin naapurimaakunnat saivat hieman iskemiä myrskyn voimasta.

Tällä kerralla satuin olemaan itse paikalla seuraamassa ilmamassojen liikkeitä Etelä-Savon suunnalla. Ukkostutka pysyi aika hiljaisena koko myrskyjakson aikana, mikä ei ollutkaan kovin suuri yllätys. Sen sijaan anemometri mittaili ihan kunnon lukemia näin sisämaan mittapisteeksi: 20 m/s ja kymmenen minuutin keskiarvokin oli reilusti yli 10 m/s. Vaikka paikalliset puut taipuivatkin välillä melkoisesti, kestivät ne hyvin myrskyn voiman tällä kerralla.

Myrskyyn liittynyt saderintama jäi aika vaisuksi, sillä mittariin kertyi vain vajaa 10 mm sadetta koko vuorokaudelta. Ukkoskuurojen tuomat rankkasateet jäivät siis tältä osin väliin.

Sähköverkko sai jälleen "siipeensä" myrskyn voimasta, mutta tämähän on enemmän kuin oletettavaa niin kauan kuin meillä noita avolinjoja maastoissa kulkee. Omalta osaltani sähkökatkos kesti reilu 15 h, mutta osassa maakuntia sähköttä on oltu useita vuorokausia.

Havaintopaikka: Enonkoski, kp42je, Ihamaniemi

Myrskyrintama 30.6.2020 (YLE/Twitter)

Immolan pommitus 2.7.1944

Vuonna 2002 osasto Kuhlmeyn jäsenten vierailun yhteydessä
saamani lahja pidetystä esitelmästä:
Immola, Finland 28.6.1944 Ju-87 D5 Stuga SG 3 Staffel 1

Heinäkuun toisena päivänä (2.7.1944) tapahtui Immolan kentän pommitus. Kentältä kesäkuun puolivälistä saakka toiminut Lento-osasto Kuhlmey oli toiminnoillaan aiheuttanut melkoista tuhoa neuvostojoukoille ja sotkenut heidän suurhyökkäyksen kulkua niin Kannaksella kuin myös Viipurin edustan saaristossakin. Asialle oli tehtävä jotain, joten suunniteltiin pommitusisku osaston kotipesään, Immolaan. 

Samanaikaisesti Immolan pommituksen aikana hyökättiin myös Lappeenrannan lentokentälle. Immolassa ensimmäiset pommit alkoivat putoilla myöhään iltapäivästä, klo 19.48. Pommitus oli ohitse n. klo 20.20. Ajankohta oli valittu huolella ja ovelasti, sillä suurin osa (lähes kaikki) osaston lentokoneet olivat kentällä, palattuaan päivän pommituslennoiltaan. 

Pommitukseen osallistui 17 Pe-2 - ja noin 50 II-2 -konetta. Lisäksi suojajoukkona oli 50 - 60 suojahävittäjää. Hyökkäyksen kulusta kertovat silminnäkijät seuraavaa:

"Havaitsimme ensin kentän päällä kiertelemässä neljä hävittäjää, jotka ammuskelivat konekivääreillään ilmaan. Lentokorkeutta koneilla oli arvion mukaan n. 3 km. Kello 19.55 ilmestyi etelän suunnalta 10 hävittäjää ja 17 Pe-2 -konetta. Nämä pudottivat kentälle ja sen reunoille räjähdys ja miinapommeja. Suurimmassa osassa pommeista oli aikasytytys. Pe-2 -koneiden jälkeen seurasivat II-2 -koneet useassa aallossa. Yhdessä aallossa oli 6-8 konetta, jotka suorittivat matalahyökkäyksiä pommittaen ja tulittaen kenttää ja ilmatorjunnan tuliasemia. Tykeillä ja rakettiammuksilla suoritettu tulitus ei kuitenkaan aiheuttanut mainittavia vahinkoja."

Toki tällainen laajakestoinen pommitus aiheutti tuhojakin. Tuhot olisivat toki voineet olla pahemmatkin sillä hälytykseen lähestyvästä vihollisesta ei ennätetty reagoimaan ajoissa. Tosin hyökkäykseen ei muutoinkaan oltu varauduttu tarpeeksi hyvin, sillä kentällä olleiden lentokoneiden naamiointi, suojaus ym. oli hieman laiminlyöty sillä seurauksella että hyökänneet lento-osastot pystyivät tekemään isojakin tuhoja, tuhoamalla mm. lentokonehallin.

Lento-osasto Kuhlmeyn koneita hyökkäyksessä tuhoutui 4 Stugaa ja 6 Focke-Wulff 190 hävittäjäpommittajaa. Tämän lisäksi vaurioitui 9 Stugaa ja 15 FW-190 -konetta. Yhteensä tappiot lento-osastolle olivat peräti 34 konetta. Tämän takia osaston toimintavahvuus romahti 2/3 välittömästi ja 1/3 pitkäkestoisesti. Osa koneista saatiin huollettua Immolassa, mutta osa jouduttiin evakuoimaan jopa Saksaan saakka.

Se minkä takia ennakkohälytys ei saavuttanut Immolaa tai jos saavuttikin, niin miksi siihen ei osattu reagoida, vaatisi oman selvityksensä. Suomen tehokas radiotiedustelu oli toki napannut tiedon hyökkäyksestä, mutta ilmeisen sekavan viestiverkon takia sanomaa ei saatu välitettyä ajoissa perille. Viestiverkon sekavuuteen vaikutti suuresti se, että monet viestiasemat olivat joutuneet suurhyökkäyksen alta ryhmittymään pikaisesti uudelleen ja päällekkäistä sanomaliikennettä esiintyi runsaasti, koska viestiverkkojen osalta oli paljon päällekkäisyyksiä. Joku viestimies onkin sanonut, että "oma häirintä iski ratkaisevalla hetkellä" 

PS: Immolan RAJAMUSEO avautuu 4.8.2020 ja on avoinna seuraavasti: ti-pe klo 12 - 16, la klo 11 - 15; su-ma museo on SULJETTU. Tervetuloa tutustumaan uusittuihin näyttelyihin läheltä ja kauempaakin.

Immolan kenttää 4.8.1943 (SA-kuva-arkisto)

Päivitetty painos saatavilla!!!

Lento-osaston ryhmitys Immolassa. Karttana uusin ilmailukartta

Ja lopuksi: tämä oli 1000 postaus tähän blokkiini. Joitakin lukijoitakin on ollut, hyvä niin. Suurimmat kiinnostukset kohdistuivat aikoinaan Mustolan ukkostutkaan ja sen ympärille julkaistuihin juttuihin. Toki sääilmiöt kiinnostavat edelleen ja tutkakin on toiminnassa - tosin Enonkoskella, missä se ei häiritse muita 😃

Ukkonen: uhkaava tilanne Enonkoskella

Ukkosrintama kovistelee Etelä-Savoa 18.6.2020 (FMI)

Ilmatieteenlaitos (FMI) antoi hieman ennakkovaroitusta ukkosmylläkän osalta Etelä-Savonkin suunnalle. Asia ei olisi hirmuisesti kiinnostanut, ellei ennustetun / paikallistetun "kaarikaiun" sijainti ja liikesuunta olisi osunut suoraan kesämökille!

Mökin sääaseman dataa pääsen ihmettelemään vasta Juhannuksen jälkeen, mutta paikoin on vettä tullut kovastikin, sillä Savonlinnan Kellarpellossa tuli hetkessä reilu 36 mm vettä. Ehkä samanlaisia arvoja on myös mitattu Enonkosken suunnalla.

Pihan kameroista katsottuna kuitenkin tuo pelätty supersolu, trombi ja raekuuro ovat ohittaneet onnistuneesti, sillä paviljonkikatos ja pihapuusto ovat paikoillaan.

Mielenkiintoista tämä kesäsää.

Hyvää Juhannusta!

Ukkoskausi jyrähti käyntiin - 18.6.2020

18.6.2020 // Salamat-sovellus

18.6.2020 // Blitzortung Lightning

Tämän kesän ensimmäiset ukkoset kuulosteltiin jo huhtikuussa, mutta nyt voi sanoa ukkoskauden tämän kesän osalta käynnistyneen ihan oikeasti. Kunnon rintama on nyt liikkeellä ja salamointitiheyskin on paikoin erittäin runsasta. Ukkosrintamaan oleellisesti kuuluvaa sivutuotetta, sadettakin, tulee paikoin varmasti useita millimetrejä hetkessä. Jossain ennusteissa on jopa varoiteltu mahdollisista supersoluista - nähtäväksi jää toteutuuko ennuste noilta osin.

Lappeenrannan suunnalta tarkasteltuna tämä "Juhannusrintama" näyttää menevän hallitusti pohjoisen kautta ohitse. Kumeaa jyrinäähän on kuulunut jo aamuyöstä lähtien. Saa nähdä kuinka tuo Suomenlahdelta nouseva uusi rintama sitten ajautuu mantereelle saapuessaan; saadaanko siitä vettä ja "sähköä" Mustolan suunnallekin.

Tilannepäivitys: klo 17:00 => jyrähtelyä ja salamointia oli, mutta rintama ohitti hienosti. Sadettakin tuli paikallisesti vain vajaa 2 mm.

Lento-osasto Kuhlmey:n jalanjäljillä Immolassa

Tällä päivämäärällä, 17.6, saapui vuonna 1944 Lento-osasto Kuhlmey Immolan lentokentälle tukemaan Suomen ponnisteluja sodassa suurvaltavihollista vastaan Jatkososdan loppuhuipennuksessa. Tähän lentävään "taistelunyrkkiin" kuului kerrallaan noin 70 lentokonetta. Tarkkaa määrää ei voida sanoa, koska määrä vaihteli luonnollisesti taisteluissa koettujen menetysten, saatujen täydennysten ja joukkojen siirtojen mukaan.

Lento-osasto saapui siis Immolan kentälle 17. kesäkuuta. Koko kenttä luovutettiin tuolloin osaston käyttöön. Lento-osasto nimi tulee osaston komentajan, everstiluutnantti Kurt Kuhlmeyn mukaan. Osasto toimi aktiivisesti koko vahvuudellaan reilun kuukauden. Kun suurhyökkäys Karjalankannaksella saatiin pysähtymään, palasi lento-osasto tukemaan Saksan taistelua kotimaassaan.

Immolan komennuksen aikana osasto Kuhlmey suorittei yhteensä 1242 taistelulentoa pudottaen 577 tonnia pommeja. Operaation aikana surmansa sai 23 osaston lentäjää, jonka lisäksi 24 haavoittui taisteluissa. Lentävän kaluston konemenetyksiä kirjattiin vain 27 kpl. Lento-osaston toiminnasta oli suuri apu Suomen puolustukselle, sillä osasto kaksinkertaisti hävittäjävahvuuden Karjalankannaksella ja avusti Suomen ilmavoimia haastamaan Neuvostoliiton ilma-armadan.

Asian taustoittamiseksi löytyy internetistä runsaasti materiaalia hakusanoilla Lento-osasto Kuhlmey, joten sitä on turha kerrata erikseen tässä. Ja mikäli asia alkaa kiinnostamaan todella paljon löytyy aiheesta hieno kirjallinen selvitys: Lento-osasto Kuhlmey, Saksan Luftwaffe Suomen tukena kesällä 1944. Hannu Valtosen kirjoittama teos on osana Keski-Suomen Ilmailumuseon julkaisusarjaa, numerolla 2.

Kävin itse tässä tuoreeltaan Lento-osasto Kuhlmeyn saapumisen vuosipäivänä tarkastamassa, miltä tuo Immolan kenttä ympäristöineen näyttää tänään. Alla hieman kuvasarjaa, kommentteineen aiheesta:

Lento-osasto Kuhlmeyn muistokivi Immolan lentokentällä paljastettiin 23.heinäkuuta 1994. Kivi sijaitsee aivan lentokentän laidalla ja löytyy ilmailukerholle vievän tien varrelta.

Lento-osasto Kuhlmeyn muistokivi

Taistelussa kaatuneet lento-osaston jäsenet

Lento-osasto Kuhlmeyn toimintaa kattavasti käsittelevä teos vuodelta 1991. Myös Immolan historiaa käsittelevässä kirjassa on paljon mielenkiintoista asiaa etenkin alueen rakennushistorian osalta.

ISBN: 951-95688-1-6

Markus Mannisen Senaattikiinteistöille kokoama julkaisu Immolan rakennushistoriasta ja nykytilasta tarjoaa mainion kattauksen alueen historiasta. Julkaisussa on erittäin runsas kuvitus. (ISBN 978-952-7062-60-9). Julkaisusta on ollut tarjolla myös ns. PDF-painos internetin verkkopalveluissa.
..

Sotilasalueen aitojen sisäpuolelta löytyy muutamia kohdekuvauksia opastauluineen. Näille kohteille lienee pääsy joskus jatkossa kun alueen rakennustyöt ovat ohitse ja Rajamuseo palautuu normaaliin toimintaan uusissa tiloissa. 

Opas- ja infokyltti lentohallien maastossa

Opas- ja infokyltti Stugan suoja-asemassa

Lentokentän ympäristössä on paikoin havaittavissa vielä selvästi erilaisia suojarakenteita, jotka ovat toimineen sirpalesuojina sinne pysäköidylle kalustolle ja henkilökunnalle.

Yksi monista vielä maastossa näkyvistä suoja-asemista lentokentän ympäristössä.

Polttoaineen jakeluasema/pumppaamo.....

Vanhoja, osin peruskorjattuja lentokonesuojia (halleja) on edelleen käytössä. Osassa näkyy vielä sodan aiheuttamat vauriot erittäin selvästi. Kuvassa alla jatkosodan aikana Kenttälentovarikko 1:n käytössä ollut halli n:o 2, jonka keskiosa tuhoutui osittain pommituksessa heinäkuussa 1944. Rakennuksen länsipäädyssä toimii nykyään Imatran ilmailukerho ja rakennuksen itäpääty kunnostettiin 1960-luvun alussa rajavartiolaitioksen helikopterihalliksi.

Läntinen lentokonehalli.

Pönttöbongausta ja kesän pihalinnustusta 2020

Valtakunnallinen pönttöbongaus suoritettiin viime viikonloppuna. Sää suosi kesäisissä merkeissä tapahtumaa. Kotipihan reilusta 20 pöntöstä on tässä vaiheessa kesää ollut asuttuna lähinnä sinitiaisten ja kirjosieppojen toimesta 5 pönttöä. Ja mikäli kesä jatkuu samalla mitalla, niin myös poikueetkin valmistuvat lentokykyisiksi ajallaan. Tilaa on vielä uusintapesinnöillekin, ja todennäköisesti ainakin tiaiset tekevät vielä toisen pesinnän.

Tänä vuonna tuo talvi oli siitä ihmeellinen (leuto ja lähes lumeton), että linnuille varattuja talipalloja ja auringonkukansiemeniä jäi pitkälle kevät- / kesäkaudelle ruokinnalle tarjottaviksi. Itse asiassa tämä olikin melkoisen mielenkiintoista, kun linnut huomasivat helpon, ylimääräisen ravintolähteen, houkutteli se muutamia todella mielenkiintoisia lajeja lähemmin tarkasteltaviksi.

Toukokuussa paikalle tuli hieno nokkavarpuspariskunta. Linnut kävivät ruokailemassa useina päivinä, viettäen pitkiäkin aikoja ruokintapisteellä. Tällä lajilla oli todennäköisesti pesintä jossakin lähistöllä. Poikasista ei ole vielä havaintoja, mutta ehkä sellaisiakin vielä tulee.

Toinen lajia, josta on jo poikaset paikalla, on terhakka pähkinänakkeli. Nakkeli toi koko pesyeen ruokinnalle heti kesäkuun alussa ja touhua kolmen poikasen kanssa on melkoisesti. Meno ja vilskettä riittää päivästä toiseen. Lintu näyttää pesineen tuossa takapihan rämeen reunan koivupökkelössä.

Muutoin kesän tarjonnasta ovat nauttineetkin lukuisat käpytikat, vihervarpuset sekä tietysti pikkuvarpuset.

Käpytikka pallottelee

Nokkavarpuset ihmettelevät

Pikkuvarpunen

Pähkinänakkeli ja nälkäinen poikanen

Ukkoskausi avattu 14.5.2020

Siinä missä kanavalla lentelevät pääskyset ovat varmoja kesän merkkejä, on ilmaston osalta myös tuo ukkoskauden avaus ihan hyvä muistutus tulevasta tai paremminkin alkavasta kesästä. Toki, olihan sitä jo tammikuussa muutamia salamahavaintoja "talviukkosten merkeissä", mutta nyt saatiin jo kokea siis ihan oikeaa ukkosrintamaa pelkkien satunnaisten pilvisalamoiden tilalla.

No, ukkonen tuli ja meni ohitse melko nopeasti, mutta tämähän olikin vasta sellainen "ukkosverryttely" ☈. Saa nähdä millainen ukkoskesä saadaan. Ei varmaan kovin kummoista, jos pitkien ennusteiden kylmät rintamat jatkavat pyörimistään Suomen yllä koko kesäkuun 😀

Working digi ...

Russian Digital Radio Club

If you like working "digi" and want to find something more interesting than FT8 or FT4 on the HF-bands. So, the good address to visit is RDRC (Russian Digital Radio Club).

You can find there a lot of different kind of activities around digimodes. My favorite is the 01-10 events on May and January. Club members are active on so called "rare modes" like Olivia, Thor, Throb, Hell, MT63 etc. During those ten days there are - yes - ten different modes on the air: only one mode a day. That´s good 24 hours period. Of course, this event is not only for club members - everyone interested in "Digi" are welcome to take part in.

For me, I have had a pleasure to try / test totally different modes. I have tried some of them time to time, but  there have not been any stations to work ;-) This nice event make change for this.

CU on Digi

73 es QSH 

Pihojen taisto, 9.5.2020

Tänä vuonna tuo perinteinen "Tornien taisto" jouduttiin perumaan vallitsevan #Covid-19 -epidemian takia, ja sen tilalla järjestettiin "Pihojen taisto". Tällä järjestelyllä pystyttiin välttämään kokoontumiset ahtaisiin lintutorneihin. Monella vakio "tornittajallahan" oli jo ennakkoon varattuna vapaat ja lomat Tornien taistoon, joten Pihojen taisto sopi kuvioon varmasti hyvin. Kysessäähän ei ollut siis mikään kilpailu, vaan tehdä lintu- ja luontohavaintoja aamupäivän aikana klo 0500-1300.

Somekanavia seuratessa ja miksei tuloslistojakin tarkastellessa BirdLife:n sivustolta, voi vain tehdä yhden johtopäätöksen: tapahtuma on ollut erittäin onnistunut. Voisinpa melkein uskaltaa väitää, että myös ensi vuonna järjestetään tällainen avoin Pihojen taisto omana osionaan Tornien taiston rinnalla. Aika näyttää kuinka tulee tapahtumaan.

Itse käytin aamupäivän klo 07.00 - 13.00 havainnointiin kotipihalla, Mustolassa. Vain lyhyttä ruokailuhetkeä lukuunottamatta havainnointi olis ns. aukotonta. Ja mikäs oli ollessa kun sää suosi tapahtumaa oikein hyvin. Aamun mittaan lämpötilakin nousi +10 C:n paremmalle puolelle, eikä pieni tuulenvire pilannut havainnointia.

Lintulajeja tuli havaittua kaikkiaan 29 kpl. Määrä on ihan hyvä, sillä aika moni tuttu pihalaji jäi puuttumaan: olivat jo pesimäpuuhissa ja piilottelivat muualla. Mielenkiintoisin lintuhavainto tältä päivältä ja koko keväältä on ollut ruokintapaikalla käyneet nokkavarpuset. Ne tykkäävät käydä perkaamassa lintulaudalta sinne vielä punatulkkujen ja tiaisten unohtamia auringonkukansiemeniä. Nokkavarpunen on hiljainen, nopealiikkeinen ja piilottelevakin laji, joten sen havaitseminen voi olla joskus hieman hankalaa. 

Kevään ensimmäinen siili ilahdutti aamulla suuresti, kun se touhusi puutarhassa omia tekemisiään. Toivottavasti antoi lehtokotiloille kyytiä. Myös kolme pihakuusen oravaa esittivät taidokasta akrobatiaa havainnoitsijan iloksi lähes koko havainnointijakson.

Seuraava lintuhavainnoinnin massatapahtuma onkin sitten tuo kesäkuun alun Pönttöbongaus 6.-7.6.2020.

Sinitiainen pöntöllään

Pieni ja "pippurinen" - peukaloinen

Koskahan olisi Perhosten taisto - tai perhosbongaus ??