Susi - luopio, peto, kuningas (?)

Mediassa näkyy olevan aiheita, jotka pysyvät pinnalla vuodesta toiseen. Yhtenä suurena aiheena, joka jälleen on tullut voimakkaasti esille, on ihmisten susia kohtaan kokema pelko. Käytännössä tämä asia voidaan laajentaa käsittämään kaikkia petoeläimiä kohtaan kokemaa pelkoa. Susi on vain saanut jostain syystä ns. antisankarin viitan harteilleen; no, karhut ja ilvekset ovat tästä varmasti mielessään.
Petoviha ja -pelko on kasvanut jo äidinmaidon mukana nykyisiin sukupolviin. Pelkoa on onnistuttu ruokkimaan kaikenlaisilla kauhutarinoilla ja onpa oman osansa antanut myös lapsille suunnatut sadut: kukapa ei muistaisi kuuluisaa satua - "Pekka ja susi" - puhumattakaan Aku Ankka -lehdessä seikkailevasta "Isosta PAHASTA sudesta".
Nykyään lapsia kuljetetaan kouluun ja pelotellaan susilla, jopa taajamissa ja kaupungeissa. Mustolassakin pörrää joka aamu useita koulukyytejä/ takseja, jotka kuljettavat pieniä koululaisia petohysteeristen vanhempien kustantamina. 70- ja 80 -luvuilla oli varmasti myös susia, mutta kukaan ei muistanut mainita niistä, joten niitä ei osattu myös alkaa pelkäämäänkään. Ilmiö on ihan sama, kuin jos lapsille kerrotaan satu pimeässä liikkuvasta möröstä, joka asuu sängynalla. Tämmöisten tarinoiden jälkeen on turha laittaa lasta nukkumaan omaan huoneeseen, pimeään, unohtaen tarkastaa ettei sängyn alla pesi "mökö".
Loppupelissä, ihminen omalla toiminnallaan ja käytöksellään tekee asiat hankaliksi itselleen ja ympäristölle. Kokonaisuus ja koko luonnon monimuotoisuus jää hahmottamatta kun tarkastellaan maailmaa vain nettikameroiden ja kiikaritähtäimien lävitse. Tätä voisi todella hyvällä syyllä kutsua nykyajan putkinäöksi.