torstai 29. syyskuuta 2022

ADSL-kyykyttää

 

"Verkossa vikaa - korjaamme sen tuota pikaa"

Eilisessä postauksessani käsittelin tuota ADSL-liittymäni tilaa ja sen lopettamista. Pitkän keskustelun jälkeen sain lokakuun lopussa suljettavalle yhteydelle korvaavan 4G-ratkaisun. 

Nyt näyttää siltä, että operaattori on ollut asioiden osalta erittäin nopea: ADSL-linkkivalo on palanut punaisena klo 08.00 lähtien tälle aamulle, eli yhteys ei toimi. Operaattori ilmoitti kuitenkin hienosti sähköpostiin, että alueella on vikaa ADSL:n osalta ja korjaustoimet on käynnistetty. Tätä kirjoittaessa nuo korjaustoimet ovat kestäneet jo reilu 8 tuntia, eli joku suurempi vika kyseessä tai sitten ei oikein enää haluta panostaa lokakuun lopulla suljettavaan palveluun.

Varautuminen on kuitenkin tärkeä osa tätä päivää, jos sitä on joku edes epäillytkään. Myös internetyhteyksien ja muunkin viestinnän osalta on hyvä varautua tilanteisiin, jossa itselle tärkeät palvelut on varmennettu jollain tavoin. Nettiyhteys ei näin eläkeläiselle enää ole yhtä tärkeä kuin aikoinaan työelämässä ollessa, mutta lisäähän sen toimivuus yleistä mukavuutta. Tälle aamulle olisi jäänyt pankkiasiat hoitamatta ja aamun digi-lehti lukematta ellei nettiyhteyttä olisi ollut varmennettu: ADSL:n lisäksi tuo yhteys on helppo muodostaa toimivan 4G-yhteyden kautta, jonka tarjoaa yleensä käytössä oleva matkapuhelin tai "mokkula". Itselläni on vielä käytössä yhteydet niin, että operaattori 1 hoitaa puhelut ja operaattori 2 sitten data-liikenteen tai päin vastoin, sen mukaan kun homma toimii. Ja jos oikein huonosti kävisi, että mobiilidata loppuisi kokonaan on mahdollisuus siirtyä hieman rajallisempaan mutta toimivaan tiedonsiirtoon WinLink-yhteyksien kautta radioverkossa.

Nyt odotellaan mielenkiinnolla koska tuo ADSL tulee vielä henkiin, jotta voisi jättää sille sitten lopulliset hyvästit. 

Postikin yllätti toiminnoillaan tässä juttusarjassa, sillä operaattorin eilen lähettämä uusi nettiratkaisu odottaa jo noutoa postissa alle 24 h tilauksesta ! 

Näihin kuviin ja tunnelmiin.


//ARi\\

keskiviikko 28. syyskuuta 2022

ADSL-palvelut päättyvät - mikä eteen?

 



Syyskuu toi tullessaan sen tiedon nettioperaattorilta, jota jo hieman osasi ounastellakin: "Kiinteän verkon palvelut päättyvät 26.10.2022". Käytännössä siis nykyinen ADSL-liittymä lakkaa toimimasta. Operaattorit pyrkivät voimalla eroon hankalasti ylläpidettävistä "lankaverkoista" ja siirtyvät tiedonsiirron osalta radiotaajuuksille, 4G / 5G:n myötä.

Aamuinen soitto nykyiselle operaattorille vahvisti sen, mitä kirjeessäkin sanottiin, eli liittymä sulkeutuu ja on etsittävät vaihtoehtoisia ratkaisuja internetyhteyden järjestämiseksi jatkossa. Langattomuus on se yhdistävä tekijä, joka määrittelee sitten sen kuinka ja miten tuo nettiyhteys jatkossa kotiin tulee. Tosin tuo langattomuus ei pidä ihan paikkaansa, sillä onhan tuo valokaapeli tiedonsiirroltaan noin fyysisesti muuta kuin WiFi - siinä on mukana oikea kaapeli, jossa tuo valokuitu siirtää tietoa valonnopeudella!

Viikkoa ennen ADSL-liittymän irtisanomista tuli kaapeliurakoitsijalta vahvistus, että ensi vuonna (2023) rakennetaan kuituyhteydet myös Mustolan suunnalle. Tätähän on odoteltukin jo pitkään. Nyt saatiin osallistujia ja kuitupäätteen hankkijoita tarpeeksi, jotta urakka olisi kannattava. Ja kyllähän tuo Suomen maine laadukkaana tietoyhteyskuntana internetinkin osalta jo vaatii kuituyhteyksien rakentamisen taajama-alueille.

Itselläni tuo internetin käyttö ollut jo useamman vuoden sellaista, ettei mitään superlaajakaistaa tarvita: postit siirtyvät, elokuvat näkyvät ja pankkiasioinnit sujuvat hyvin. Käytössähän olikin se maksimaalinen tälle alueelle tarjottu ADSL-liittymä eli huikeat 8 Mb!! Aika usein nuo sähköpostitkin on tullut luettua WinLink:n palvelun kautta, käyttäen tiedonsiirrossa tietokoneen äänikorttia ja lyhytaaltoradiota. Tämä tiedonsiirto toimii myös sähkökatkojen aikana.

Olin hieman yllättynyt kun operaattori ei tarjonnutkaan korvaavaksi tuotteeksi uudenkarheaa 5G-liittymää oheislaitteineen. No, onneksi oli realiteetit tiedossa ja osasikin kertoa, ettei tämän alueen 5G-peitto ole vielä kunnossa ja verkkoa viimeistellään vielä ainakin loppuvuoden ajan ellei pitempääkin. Tämä helpottikin kädenvääntöä, sillä olinkin valmis keskustelemaan vain 4 G-yhteydestä tämän ylimenovaiheen osalta, koska tuo kuitu toisi sitten muut ratkaisut käyttöön.

Kompastuskiveksi asian hoitamisen osalta kerralla kuntoon, meinasikin muodostua se, että lyhin mahdollinen sopimus olisi ollut kahden (2v.) vuoden määräaikaissopimus. Tämän lisäksi olisi tullut vielä erillinen vuokra toimitetusta 4G-päätelaitteesta. Lopulta asiasta keskustellessa tultiinkin ratkaisuun, jossa liittymälle tulee voimaan 2 viikon irtisanomisaika, eikä tuosta päätelaitteestakaan tarvitse maksaa mitään. Myös liittymän avaaminen on ilmainen, koska operaattori on irtisanonut vanhan liittymän. Eli jäljelle jää huokea reilu 20 eur/kk maksava nettiliittymä. 

Nyt odotellaan tuota päätelaitetta liittymäkortteineen, jotta pääsee testaamaan tuon uuden yhteyden toimivuuden. Sopimukseenhan kuuluu myös tuo toinen puoli, eli jos liittymä ei ole sopimuksen mukainen toimivuudeltaan, kaupat voidaan purkaa kuluitta.

5G-liittymistä ja niiden tekniikoista olen kirjoittanut blogiin jo aikaisemminkin, joten ei enempää siitä. Sen sijaan ihan hyvää infoa aiheesta voi käydä katsomassa tietokirjailija ja tietoturva-asiantuntija Petteri Järvisen blogista tästä linkistä.







tiistai 13. syyskuuta 2022

Kirje - sieltä jostakin

Kirje "sieltä jostakin"

 

Posteljooni toi melkoisen mielenkiintoisen kirjeen ihmeteltäväksi. Kirje ja sen postimerkit olivat hieman yllätyksellisiä: aikaisemmin ei "Kenttäpostia" ollut tullutkaan laatikkokantona saatua - varsinkaan Jatkosodan aikaisilla merkeillä varustettuna. No, kertahan se on ensimmäinenkin.

Kirjeen sisältö paljastikin sitten tuon kirjeen juonen. Päivystin vuosia sitten Raja-Immolan radiohuoneessa kuunnellen radioasemien viestintää. Siinä samalla hieman itsekin tuli kilkuteltua sähkötysavaimella ja välillä mikrofoninkin kautta. Kielen huollollisista syistä tuli tuolloin käytettyä aika runsaasti viestityksessä noita kyyrillisiä fontistoja. 

Pidin tuolloin yhteyden Äänisen suunnalle. Vasta-asema lupasi laittaa kortin tulemaan yhteyden vahvistamiseksi. Myös itsekin laitoin tuolloin harvinaisen OI5R-kortin menemään ns. paluupostissa QSL-palvelun kautta. 

Kirjeen leimoista ei selviä milloin ja miten kuori on liikkunut, mutta Espanjan merkin ja signeerauksen osalta voi päätellä, kirjeen käyneen peräti Kanarian saarilla kääntymässä. Nykyisinhän tuo postiliikenne ei ole kulkenut itärajan ylitse moniin kuukausiin, joten kirje lieneekin matkannut jonkun mukana Espanjaan, josta se sitten on tullut postitetuksi.

Kenttäpostimerkkien käyttäminen näin sotilaallisessa yhteydessä olikin mainio lisä. Kirje kuitataan saaduksi - TU (Thank You)

//ARi\\

perjantai 9. syyskuuta 2022

Kuningatar on kuollut - the Queen has passed

FSK signaali 4025/4030 kHz

 Eilen illalla, 8.9.2022, alkoi mediassa tihkua tietoa, että Englannin kuningattarella oli ilmennyt vakavia huolia terveydentilan suhteen. Merkit viittasivatkin siihen, että jotain erikoista olisi odotettavissa seuraavien vuorokausien aikana.

Pitkään ei tarvinnut asiaa ounastella, kun jo ennen YLE:n pääuutislähetystä mediassa informoitiin, että Englannin kuningatar oli menehtynyt. Tapahtuma on niin merkittävä maailman laajuisestikin, että tietoa asiasta levitettiin useiden eri kanavien kautta.

Nyt olikin otollinen hetki kuunnella hieman poikkeavasti Brittiläisiä military (sotilas) ja diplomaattitaajuuksia (lähetystöt) ja katsoa tuleeko mitään poikkeavaa viestiliikennettä ko. tahoilta. No, tulihan sitä. Sotilastaajuuksilla oli nähtävissä ja kuunneltavissa koodattua lähetystä, jonka aikaikkunassa avattu "salaamaton" viesti sisälsi lauseen "Queen passed"

Viestiteknisesti hieman samanlainen tapahtuma arkistoitiin kun Estonia upposi itämerellä. Tuolloin oli jopa hieman ruuhkaa sotilas- ja diplomaattitaajuuksilla. Näistä enemmän jossain toisessa yhteydessä.

Kuningatar on kuollut - kauan eläköön kuningas !


//ARi\\

maanantai 29. elokuuta 2022

Tauno teki Bustolat

Ukkosta ilmassa

 "Tauno teki Bustolat" - eli Taunon päivälle osunut ukkosrintama jäi ennakoitua vaisummaksi. No, raporttien perusteella tuo rintamaukkonen oli kyllä joillakin paikoin antanut vettä ihan isommissakin määrin ja jopa isokokoisia rakeita. Maasalamoitakin oli Ilmatieteenlaitoksen laskurien mukaan ollut ihan riittävästi. Oma havaintopaikka täällä Etelä-Savon pohjoisosissa olikin sitten niitä paikkoja joissa voidaan käyttää luontevasti sanaa Bustola eilisestä mylläkästä.

Se, mikä oli mielenkiintoista tuon eilisen ukkosen osalta oli se, että siihen ei täällä liittynyt kovaa sadetta saati tuulia. Tuulimittarit olivat lähes koko ajan pysähdyksissä. No, sadetta tuli kuitenkin liki 10 mm, joka sekin on ihan ok.

Ilmatieteenlaitoksen mittausten mukaan elokuussa on tehty uusi salamaennätys eli yli 83 000 maasalamaa! Edellinen samoille tuhansille osunut ennätys olikin jo vuodelta 1972.

Ukkoskausi jatkuu vielä jonkin aikaa ja jos aihe kiinnostaa niin voi käydä Ilmatieteenlaitoksen ukkossivuilla lukaisemassa ukkosista. Todella hyvä ja kattava aineisto löytyy tästä linkistä. 

//ARi\\

sunnuntai 28. elokuuta 2022

The Power of the VARA

 

VARA-HF yhteydet Hawaijille ja Uuteenseelantiin 

Playing with VARA-HF and found again how good mode that is: low power and simple antenna offer good contacts worldwide. 

Yesterday morning I made a contact with a station on Hawaii -island and took part in the Hawaii QSO Party. Just a while ago, I saw a beacon from New Zealand; tested so called PING and received a good report, so I tried to make contact, but the ZL1RD was away. Fortunately I could send vMail -message into his VARA-mailbox there. Just a good combination: VARA-modem with VarAC-software.

//73 de ARi\\

lauantai 27. elokuuta 2022

Perttumylläkkää ihmettelemässä

Perttumylläkkä 24.8.2022

 Keskiviikon ukkosrintaman ennustettiin iskevän tällä kerralla pahiten Pohjois-Savon ja Pohjois-Karjalan kulmille. Oma havaintopisteeni Etelä-Savossa ei ainakaan tuon tutkakuvan mukaan pitänyt jäädä kovinkaan paljon sivuun ukkosrintaman reitistä. 

Tällä kerralla kuva kertookin vain ns. puoli totuutta. Ukkosrintama nousi kyllä illan tunteina odotetusti, mutta Enonkosken pohjoisissa osissa tuo rintama vain kumisi mennessään. Jopa ukkoskuuroilta säästyttiin, sillä vettä kertyi rintaman tiimoilta vain joitakin millimetrejä ihmeteltäväksi. No, välistä näinkin. Myös ennustetut tuulet pysyivät maltillisina, eikä pihan anemometri mitannut mitään poikkeavaa rintaman mennessä "ohitse".

Kuvan perusteella tosin oma sijainti jäikin noiden tummimpien (punaisten) tutkakaikujen väliin sopivasti, jolloin tuo rintama meni vähän kuin varkain ohitse.

//ARi\\

sunnuntai 21. elokuuta 2022

Sissiristi kunniaan !

Sissiristi ja muuta heraldiikkaa Rajamuseon näyttelyssä 2022

Joukko-osastoissa on perinteisesti palkittu hyvistä ja kiitettävistä suorituksista mm. jakamalla erilaisia ansioristejä. Omasta arkistostakin niitä löytyy varusmiesajoilta muutama kappale.

Nyt esille nostamani "Sissiristin" osalta nousi tässä viikolla mielenkiintoinen kysymys, johon ei suoraa vastausta ole vielä löytynyt. Asia heräsi ns. henkiin kun kävin RjKK:n edustajana vaimoni kanssa tutustumassa sulkeutuvaan Rajamuseon näyttelyyn Imatralla. 

Eräässä vitriinissä oli mielenkiintoinen merkki: sissiristi. Sissiristiä on tietojen mukaan jaettu vuodesta 1982 lähtien Rajan kyvykkäimmille varusmiehille. Rajavartiolaitoksen edesmennyt päällikkö kenraaliluutnantti Ilkka Laitinen oli vuonna 1982 yksi ensimmäisistä, joka kyseisen ristin sai palvelusaikanaan Pohjois-Karjalan rajavartiostossa. Vaikka Laitinen sai urallaan paljon muitakin mitaleja, käytti hän sissiristiä esillä virkapuvussaan.

Itse sain kyseisen huomionosoituksen vuonna 1987 Imatran Immolassa. Olin juuri siirtynyt rajavartijan peruskurssilta Sissikomppaniaan (SissiK) kouluttajaksi VA-vakanssilla, kersantiksi. Vähän kuin "varkain" pääsin nuoresta iästä huolimatta pian komppanian viestikoulutusvastaavaksi eli työskentelemään partioradistien kanssa. No, tähän lienee ohjannut hankittu sähkötystaito ja muukin kiinnostus radioviestintään.

Sissiristiin tämä tausta liittyy niin, että vuoden suurimman tiedusteluharjoituksen jälkeen tuli komppaniaan kuulemma hyvää palautetta viestiliikenteen toimivuuden osalta: partiosanomia oli lähetetty ja vastaanotettu niin sanomalaitteilla kuin hieman oudommalla sähkötykselläkin, mikä oli kiinnittänyt huomiota yläjohtoportaissa. Lisäksi komppaniassa laaditut viestiliikenneperusteet olivat osoittautuneet hyviksi, sillä radiotiet toimivat. Tällä kerralla nuo perusteet olikin laadittu muutoin kun ns. "mutu-tuntumalla" eli otettu huomioon taajuuksia valittaessa vuorokaudenaika, auringon aktiivisuus ja muut radiokeliennusteessa tärkeät seikat.

Varusmiesjoukon kotiutuessa oli itselleni melkoinen yllätys kun silloinen komppanian päällikkö, kapt Seppo R, luki palkittujen nimiä. Oman saapumiserän osalta ristit tulivat luonnollisesti kunnostautuneille varusmiehille, mutta samalla tuli kyseinen risti myös itselle. Kun kysyin asiaa myöhemmin kapt R:ltä, hän kertoi, että eihän tuossa mitään ihmeellistä, olet vielä VA-vakanssilla (melkein kuin varusmies hi..) ja kyllähän nuo perusteet täyttyivät vaikka peruskoulutus aikoinaan onkin hankittu Rakuunoissa.

Itselleni heräsi nyt museolla käynnin jälkeen kaksikin perustavaa laatua olevaa kysymystä, joihin varmaan joskus löytyy joku järkevä vastauskin:

1. Omalta osaltani katsoisin, että oli vuonna 1987 jo ns. "vaki-virassa", joten olisikohan kyseessä mahdollisesti ensimmäinen tapaus, jossa kyseinen tunnustus Sissiristin muodossa on jaettu henkilökuntaan kuuluvalle? 

2. Vuonna 1991 alipäällystönperuskurssit suoritettuani kysyin henkilöstötoimialan suunnalta, josko tätä Sissiristiä voisi käyttää Rajan juhlapuvussa, muiden virka-ansiomerkkien rinnalla. Tuolloin vastaus oli jyrkkä EI ! Asian puiminen jäikin sitten siihen ja merkki löysi paikkansa (onneksi) muiden merkkien joukosta "miljoonalaatikosta". Tänään tulikin mieleen, että ilmeisesti pitää olla vähintään kenraaliputkessa, jotta Sissiristiä voi kantaa virkapuvussa tai sitten ohjeistukset ovat vuosien saatossa muuttuneet, mitä pidänkin todennäköisimpänä vastauksena.



 

Sissiristi vm. 1987 (va-kersantti)

Kohti uusia haasteita ja ihmetyksiä.....


//ARi\\

lauantai 20. elokuuta 2022

"Karvanverran vaille"

 

Viikon lämpökäyrää - helteistä sellaista

Hyviä helteitä on saatu Etelä-Karjalassakin nauttia jälleen reilun viikon ajan. Ja lisää hellepäiviä on vielä luvassakin. Tosin tuo "helleputki" saattaa hieman katketa välillä, mutta se tuskin haittaa tässä vaiheessa ketään sen suuremmin.

Ukkosrintamat ovat vielä toistaiseksi kiertäneet Kaakkois-Suomen kaukaa, mutta tilanne saattaa muuttua seuraavien viikkojen aikana. Tilastojen mukaan elokuun lopulla on sitten päästy usein "nauttimaan" Laatokalta työntyvistä rintamaukkosista: toivottavasti ilman kaarikaikuja.

Kuuluisien, trooppisten öiden, suhteen ollaan jääty juuri sen "karvanverran", ettei ole päästy kehumaan moisella "ihmeellä", mutta kyllä öiseenkin aikaan on pärjännyt ihan hyvin, sillä monena yönä lämpötila on ollut vain muutaman asteen trooppisen rajan alla (+20 C).

Kesä jatkuu vielä - hyvä niin.


//ARi\\

maanantai 15. elokuuta 2022

Kilpikonna kateissa - mitä ihmettä?


 Suomessa katoaa vuosittain kymmeniä maakilpikonnia, jotka ovat karanneet pihalle luoduista terraarioista tai ovat vain muutoin onnistuneet häviämään omille teilleen valvovien silmien alta. Viikonloppuna näin kävi myös itselle: 35-vuotias "muotovalio" nelivarvarskonna oli kanssani paistattelemassa päivää pihamaalla. Auringon alkaessa painua horisonttiin alkoi konnakin etsiä perinteiseen tapaan itselleen hieman pesäkoloa. Sen se näkyi löytäneenkin, joten annoin konnan olla vielä hetken rauhassa ennen siirtoa kotireviirilleen olohuoneeseen.

Mennessäni noutamaan konnaa kolostaan, hämmästys oli jälleen melkoinen: tyhjä kolo, eikä konnasta mitään jälkeä. Viimeisin havainto noin 5 minuuttia aikaisemmin kun konna vielä touhusi kolossaan. Edellisen kerran konna otti ja yllätti kesämökillä, kun otti ja katosi. Tästä tapauksesta on jo reilu 10-vuotta, mutta näkyy osaavan tuon taidon vieläkin. Onhan konna eräänlainen naamioitumisen mestari niin ulkona kuin toisinaan sisätiloissakin vapaasti liikkuessaan. 

Reilu 30-vuotta on tullut seurattua ja tutkittua konnan liikkeitä ja täytyy myöntää, että vielä olisi varmaan paljon oppimista. Tosin oman konnan osalta tietyt asiat ovat hieman avautuneet vuosien saatossa, joten kaikki tapahtumat eivät enää tule yllätyksenä.

Syy siihen miksi näitä maakonnia katoaa pihoilta niin paljon on se, että monilla on täysin väärä käsitys kilpikonnan kyvyistä. Suurin väärinkäsitys lienee siinä, että kilpikonnat olisivat jotensakin hitaita. Vapaasti liikkuessaan kilpikonnan vauhti voi olla todellinen yllätys: itselläni on ns. kiihdytyssuora pihanurmikolta tontin rajalle, asfalttitien varteen, pituudeltaan 30 metriä. Perussuorituksen konna menee tuon matkan lähes pysähtelemättä n.4 -5 minuuttia. Ja mikäli energiavarat ovat oikein kunnossa on meno toisinaan vielä nopeampaa. No, useimmiten konna kyllä jää aina välillä tutkimaan maastoa tai muutoin ihmettelemään, jolloin matkavauhti saattaa tuntua hitaammalta, mutta sen ei tulisi antaa hämätä. Eli parhaimmillaan konna ehtii mennä pitkänkin matkan muutamassa minuutissa.

Pihaterraarioiden osalta taas on väärä käsitys se, että korkeahko lautakehikko tms. on tarpeeksi, jotta konna pysyy rajojen sisäpuolella. Todellisuudessa monet / useimmat maakilpikonnat ovat taitavia kaivureita, jotka kaivavat tarvittaessa itsensä vapauteen lautaesteiden alitse. Tähän loistavaan kaivuutekniikkaan perustuu myös se, että illan tullen ne mielellään vapaan ollessaan etsivät itselle sellaisen suojapaikan, johon voi kätevästi kaivautua: on suojassa pedoilta ja samalla lämpötasapaino toimii yön kylmimpäänkin aikaan. Kilpikonnat ovat siis vaihtolämpöisiä!

Useimmissa katoamistapauksissa tuo karkuri löytyy n. 50 metrin säteeltä katoamispisteeltä ensimmäisen vuorokauden aikana. Löytyminen on varmempaa, jos konna on kadonnut myöhemmin illalla, jolloin se suurella todennäköisyydellä menee vain lähimpää sopivaksi katsomaansa painanteeseen yölevolle. Tästä se sitten jatkaa omaa vaellustaan kun aurinko alkaa taas lämmittämään. Tällöin tuo etäisyys katoamispisteestä luonnollisesti kasvaa ellei karkuria saada houkuteltua muutoin takaisin tai löydetä sitä jälkihavaintojen tai muiden vihjeiden perusteella.

Viikonlopun tempauksessa oma konna pääsi katoamaan klo 17.30, jolloin se oli viimeisimmän havainnon mukaan kaivamassa itselleen koloa erääseen koristepensaaseen. Törmättyään kiveen, se olikin päättänyt jättää kaivuuhommat ja siirtyä parempaan paikkaan. Tämän seurauksena se sitten pääsikin yllättämään katoamisellaan.

Konnan jälkiä oli tällä kerralla hieman hankala seurata, koska se liikkui katoamishetkellä lähinnä ajoväylän kivisoralla. Nurmikolla tuo seuranta olisi ollut helppoa, sillä hieman pitemmässä nurmikossa tuon kävelyvana näkyy hyvin. 

Katoamisen osalta lähes varmaa olikin nyt se, että konna oli siirtynyt maksimissaan ehkä noin 20 - 30 metriä etsiessään parempaa yöpymispaikkaa. Naapurin raja-aitana toimiva tiheä pensasaita on ollut sen mieleen monesti ja se sijaitsi juuri siinä suunnassa minne se vapaana ollessaan aina haluaa vaeltaa. Toki tuo postilaatikon suunta oli tarkistettavien joukossa, koska sinnehän se olisi matkannut, jos olisi ollut vain liikkeellä reviirin rajoja tutkiessaan.

Alustavan etsinnän osalta ilmoitettiin karkulaisesta postilaatikolla tavatulle naapurille, joka ilmoitti ettei ollut havainnut tiellä vastaan tullutta konnaa. Toinen lähinaapuri ei ollutkaan kotosalla, joten sinne ei vielä tarvinnut ilmoittaa. Seuraavana päivänä kylläkin, sillä konnan mielestä tuo tontti jatkuu sinnepäin ja sielläkin on tarjolla apilaa ja voikukkaa ym. Ruoho siis vihreämpää aidan toisella puolella.

Alustava nopea etsintä pensasaidan suuntaisesti postilaatikolta pihaan n. 40 metriä. Korkeassa polviasennossa ja kontaten aidan pohjia kohotellessa ja tutkaillessa. Hitaasti edeten ja tähystellen. Pientä kepakkoa hyväksi käyttäen sai nosteltua ruohotupsuja syrjään mahdollisia pesäkoloja tarkastellessa. Ei havaintoja illan aikana karkulaisesta, vaikka etsintä tuli tehtyä 3 kertaan. Tämän lisäksi tarkastettiin toinen suosittu lepo- ja piilopaikka, eli pihaan parkkeerattujen autojen alustat. Ei näkynyt sielläkään.

Pimeä painoi päälle ja lämpötila ulkosalla alkoi lähennellä jo +10 C:sta. Nyt oli aika varma, ettei konna liikkuisi ennen aamua, jolloin oli luvassa jälleen hellelukemat. Ensimmäinen aamuetsintä pensasaidan suunnassa suoritettiin jo heti auringon noustessa (+11 C), mutta ei näkyvää tulosta. Samalla otettiin käyttöön konnapyydystyksen salainen ase eli ruoka. Tässä tapauksessa otettiin jääkaapista purkillinen appelsiinituoremehua ja valutettiin sitä maahan katoamispisteeltä säteittäisesti usean metrin matkalle kaikkiin suuntiin. Kilpikonnan hajuaisti on hyvä, ja se lähtee helposti tuollaisen herkullisen hajujäljen perään. Jos mahdollista niin cocktail, jossa on sekaisin appelsiini- ja tomaattimehua, toimii paremmin. Nyt mentiin pelkällä appelsiinilla.

Aamun aikana etsintään tuli mukaan uusi apuri - kutsumatta tosin. Lähitalon, "Masaksi" ristimäni, kissa tuli pensasaidan vierustalle istuskelemaan. Viikkoa aikaisemmin sama kissa oli tehnyt tuttavuutta konnan kanssa - myös pensasaidan reunalla. Aidan reunan tarkastu Masan kohdilta ei tuonut tulosta joten ei muuta kuin odottelemaan. Pari tuntia myöhemmin Masa oli palannut lähes samalle paikalle kuin aikaisemmin - no, ei muuta kuin ihmettelemään taas aidan pientareita. Ei tulosta nytkään.

Tarkastuksen jälkeen kiersin koko tontin siltä varalta, että jotain olisi jäänyt huomaamatta ja konnan jälkiä näkyisi takapihan tai toisen naapurin puoleisella heinikolla. No, ei näkynyt. Talon kierrettyäni palasin postilaatikolta pihaan ja melkein samalla hetkellä näin kun konna hiipi Masan osoittamasta pensaan paikasta auton alusille. Karkuri oli löytynyt. 

Lämpötila oli jo kohonnut reiluun +18 C:een ja ilmassa oli herkullisia aromeja appelsiinimehusta. Oli siis aika palata kotiin.

Niinpä, vaikka olin edellisenä iltana ja aamupäivänä tarkastanut tuonkin pensasaidan tarkastikin, oli konna onnistunut piiloutumaan niin ettei sitä havainnut. Kyllähän tuo naamiointi on aika mestarillinen.

Mikäli konna olisi jäänyt vielä kateisiin olisi seuraava vaihtoehto ollut se, että pensasaidan koloon olisi viety konnan oma ruokalautanen herkullisella kattauksella ja samalla pyydetty naapurilta lupa haravoida heidän pihansa karkurin osalta. Tätä ei nyt tarvittu. Maltti on valttia tässäkin tapauksessa. Tuo vanha sanonta "kyllä routa porsaan kotiin ajaa" ei kyllä konnien osalta aina toteudu - valitettavasti. Mutta hyvä apu se on ja kannatta käyttää osana etsintöjä.

Katoamisten osaltahan tunnetaan tapauksia, joissa konna on löytynyt elossa vuosienkin jälkeen. Tämähän on mahdollista kun konna saa tarpeeksi ruokaa luonnosta ja pystyy piiloutumaan talveksi, niin ettei lämpötila mene pakkaselle, mielellään alle +5 C:en. Terraariokonnatkin talvehtivat mielellään pitkiäkin jaksoja. Oma konna tekee sen kahdessa erässä: syy-/lokakuu - Joulu ja Loppiainen - maalis-/huhtikuu. Pitäähän ne lahjat käydä lukemassa jouluna ja suorittaa kevyt välitankkaus, niin sitten taas jaksaa.

//ARi\\

maanantai 8. elokuuta 2022

Toimi -mylläkkä riehui 6.8.2022

 

Myrskyrintaman muoto valtakunnallisesti

Myrskyrintaman reuna lähestyy Enonkosken ukkostutkaa

Kesän toinen suurempi ukkosrintama kulki Suomen poikki lauantaina, 6.8. Laaja ukkosrintama kulki Länsi-Suomesta Itä-Suomeen, poistuen illan viimeisinä tunteina Venäjän puolelle. Ennakkoon rintaman osalta annettiin lukuisia varoituksia tuuliin ja sateisiin liittyen. Nämä osoittautuivatkin aivan oikeiksi, sillä myrskyn reunassa oli paikoin voimakkaita syöksyvirtauksia, jotka kaatoivat metsää ja heittelivät irtoesineitä edestään. Mikkelin keskustan tori oli yksi niistä paikoista, joihin hetkellinen syöksyvirtaus iski: torikojut vaihtoivat paikkaa ja kevyempi irtaimisto lensi ties minne.

Itse seurasin pitkin päivää ukkosrintaman liikkumista Enonkosken tutkalta erilaisista internettiin päivittyvistä säätutkista. Omassa sijainnissani tuo ukkosrintama meni ylitse noin tunnin aikana. Tuulet hieman voimistuivat hetkellisesti, mutta mitään myrskyä tai syöksyvirtausta ei kohdalle onneksi osunut. Pari maasalamaa toki iski aika lähelle, saaden radioantennien ukkossuojaukset laukeamaan. Nyt tuli noillekin "murkuloille" hinta hankittua takaisin. Ilman suojauksia olisi n. 30 euron menetys vaihtunut useisiin tuhansiin euroihin laiterikkojen ym. takia. 

Sademäärän osalta oli rintama hyvin suopea, sillä jakson aikana tuli hetkellisesti n. 10 mm vettä. Toki, lyhyessä ajassa tuokin määrä näytti melkoiselta: syöksytorvet ja rännit eivät ehtineet poistaa vettä tarpeeksi nopeasti. No, tuosta ei juuri vahinkoa syntynyt.

Kesää on vielä jäljellä, joten ehkä tässä saadaan vielä joku toinenkin rintama seurantaan.


//ARi\\

Kurkistus kulisseihin - Pohjois-Korea, osa III

  ISBN 978-952-382-556-7 Pohjois-Korea ei koskaan pyydä anteeksi – tarina, joka paljastaa diktatuurin varjot Jeroen Visserin teos Pohjois...