Suomessa katoaa vuosittain kymmeniä maakilpikonnia, jotka ovat karanneet pihalle luoduista terraarioista tai ovat vain muutoin onnistuneet häviämään omille teilleen valvovien silmien alta. Viikonloppuna näin kävi myös itselle: 35-vuotias "muotovalio" nelivarvarskonna oli kanssani paistattelemassa päivää pihamaalla. Auringon alkaessa painua horisonttiin alkoi konnakin etsiä perinteiseen tapaan itselleen hieman pesäkoloa. Sen se näkyi löytäneenkin, joten annoin konnan olla vielä hetken rauhassa ennen siirtoa kotireviirilleen olohuoneeseen.
Mennessäni noutamaan konnaa kolostaan, hämmästys oli jälleen melkoinen: tyhjä kolo, eikä konnasta mitään jälkeä. Viimeisin havainto noin 5 minuuttia aikaisemmin kun konna vielä touhusi kolossaan. Edellisen kerran konna otti ja yllätti kesämökillä, kun otti ja katosi. Tästä tapauksesta on jo reilu 10-vuotta, mutta näkyy osaavan tuon taidon vieläkin. Onhan konna eräänlainen naamioitumisen mestari niin ulkona kuin toisinaan sisätiloissakin vapaasti liikkuessaan.
Reilu 30-vuotta on tullut seurattua ja tutkittua konnan liikkeitä ja täytyy myöntää, että vielä olisi varmaan paljon oppimista. Tosin oman konnan osalta tietyt asiat ovat hieman avautuneet vuosien saatossa, joten kaikki tapahtumat eivät enää tule yllätyksenä.
Syy siihen miksi näitä maakonnia katoaa pihoilta niin paljon on se, että monilla on täysin väärä käsitys kilpikonnan kyvyistä. Suurin väärinkäsitys lienee siinä, että kilpikonnat olisivat jotensakin hitaita. Vapaasti liikkuessaan kilpikonnan vauhti voi olla todellinen yllätys: itselläni on ns. kiihdytyssuora pihanurmikolta tontin rajalle, asfalttitien varteen, pituudeltaan 30 metriä. Perussuorituksen konna menee tuon matkan lähes pysähtelemättä n.4 -5 minuuttia. Ja mikäli energiavarat ovat oikein kunnossa on meno toisinaan vielä nopeampaa. No, useimmiten konna kyllä jää aina välillä tutkimaan maastoa tai muutoin ihmettelemään, jolloin matkavauhti saattaa tuntua hitaammalta, mutta sen ei tulisi antaa hämätä. Eli parhaimmillaan konna ehtii mennä pitkänkin matkan muutamassa minuutissa.
Pihaterraarioiden osalta taas on väärä käsitys se, että korkeahko lautakehikko tms. on tarpeeksi, jotta konna pysyy rajojen sisäpuolella. Todellisuudessa monet / useimmat maakilpikonnat ovat taitavia kaivureita, jotka kaivavat tarvittaessa itsensä vapauteen lautaesteiden alitse. Tähän loistavaan kaivuutekniikkaan perustuu myös se, että illan tullen ne mielellään vapaan ollessaan etsivät itselle sellaisen suojapaikan, johon voi kätevästi kaivautua: on suojassa pedoilta ja samalla lämpötasapaino toimii yön kylmimpäänkin aikaan. Kilpikonnat ovat siis vaihtolämpöisiä!
Useimmissa katoamistapauksissa tuo karkuri löytyy n. 50 metrin säteeltä katoamispisteeltä ensimmäisen vuorokauden aikana. Löytyminen on varmempaa, jos konna on kadonnut myöhemmin illalla, jolloin se suurella todennäköisyydellä menee vain lähimpää sopivaksi katsomaansa painanteeseen yölevolle. Tästä se sitten jatkaa omaa vaellustaan kun aurinko alkaa taas lämmittämään. Tällöin tuo etäisyys katoamispisteestä luonnollisesti kasvaa ellei karkuria saada houkuteltua muutoin takaisin tai löydetä sitä jälkihavaintojen tai muiden vihjeiden perusteella.
Viikonlopun tempauksessa oma konna pääsi katoamaan klo 17.30, jolloin se oli viimeisimmän havainnon mukaan kaivamassa itselleen koloa erääseen koristepensaaseen. Törmättyään kiveen, se olikin päättänyt jättää kaivuuhommat ja siirtyä parempaan paikkaan. Tämän seurauksena se sitten pääsikin yllättämään katoamisellaan.
Konnan jälkiä oli tällä kerralla hieman hankala seurata, koska se liikkui katoamishetkellä lähinnä ajoväylän kivisoralla. Nurmikolla tuo seuranta olisi ollut helppoa, sillä hieman pitemmässä nurmikossa tuon kävelyvana näkyy hyvin.
Katoamisen osalta lähes varmaa olikin nyt se, että konna oli siirtynyt maksimissaan ehkä noin 20 - 30 metriä etsiessään parempaa yöpymispaikkaa. Naapurin raja-aitana toimiva tiheä pensasaita on ollut sen mieleen monesti ja se sijaitsi juuri siinä suunnassa minne se vapaana ollessaan aina haluaa vaeltaa. Toki tuo postilaatikon suunta oli tarkistettavien joukossa, koska sinnehän se olisi matkannut, jos olisi ollut vain liikkeellä reviirin rajoja tutkiessaan.
Alustavan etsinnän osalta ilmoitettiin karkulaisesta postilaatikolla tavatulle naapurille, joka ilmoitti ettei ollut havainnut tiellä vastaan tullutta konnaa. Toinen lähinaapuri ei ollutkaan kotosalla, joten sinne ei vielä tarvinnut ilmoittaa. Seuraavana päivänä kylläkin, sillä konnan mielestä tuo tontti jatkuu sinnepäin ja sielläkin on tarjolla apilaa ja voikukkaa ym. Ruoho siis vihreämpää aidan toisella puolella.
Alustava nopea etsintä pensasaidan suuntaisesti postilaatikolta pihaan n. 40 metriä. Korkeassa polviasennossa ja kontaten aidan pohjia kohotellessa ja tutkaillessa. Hitaasti edeten ja tähystellen. Pientä kepakkoa hyväksi käyttäen sai nosteltua ruohotupsuja syrjään mahdollisia pesäkoloja tarkastellessa. Ei havaintoja illan aikana karkulaisesta, vaikka etsintä tuli tehtyä 3 kertaan. Tämän lisäksi tarkastettiin toinen suosittu lepo- ja piilopaikka, eli pihaan parkkeerattujen autojen alustat. Ei näkynyt sielläkään.
Pimeä painoi päälle ja lämpötila ulkosalla alkoi lähennellä jo +10 C:sta. Nyt oli aika varma, ettei konna liikkuisi ennen aamua, jolloin oli luvassa jälleen hellelukemat. Ensimmäinen aamuetsintä pensasaidan suunnassa suoritettiin jo heti auringon noustessa (+11 C), mutta ei näkyvää tulosta. Samalla otettiin käyttöön konnapyydystyksen salainen ase eli ruoka. Tässä tapauksessa otettiin jääkaapista purkillinen appelsiinituoremehua ja valutettiin sitä maahan katoamispisteeltä säteittäisesti usean metrin matkalle kaikkiin suuntiin. Kilpikonnan hajuaisti on hyvä, ja se lähtee helposti tuollaisen herkullisen hajujäljen perään. Jos mahdollista niin cocktail, jossa on sekaisin appelsiini- ja tomaattimehua, toimii paremmin. Nyt mentiin pelkällä appelsiinilla.
Aamun aikana etsintään tuli mukaan uusi apuri - kutsumatta tosin. Lähitalon, "Masaksi" ristimäni, kissa tuli pensasaidan vierustalle istuskelemaan. Viikkoa aikaisemmin sama kissa oli tehnyt tuttavuutta konnan kanssa - myös pensasaidan reunalla. Aidan reunan tarkastu Masan kohdilta ei tuonut tulosta joten ei muuta kuin odottelemaan. Pari tuntia myöhemmin Masa oli palannut lähes samalle paikalle kuin aikaisemmin - no, ei muuta kuin ihmettelemään taas aidan pientareita. Ei tulosta nytkään.
Tarkastuksen jälkeen kiersin koko tontin siltä varalta, että jotain olisi jäänyt huomaamatta ja konnan jälkiä näkyisi takapihan tai toisen naapurin puoleisella heinikolla. No, ei näkynyt. Talon kierrettyäni palasin postilaatikolta pihaan ja melkein samalla hetkellä näin kun konna hiipi Masan osoittamasta pensaan paikasta auton alusille. Karkuri oli löytynyt.
Lämpötila oli jo kohonnut reiluun +18 C:een ja ilmassa oli herkullisia aromeja appelsiinimehusta. Oli siis aika palata kotiin.
Niinpä, vaikka olin edellisenä iltana ja aamupäivänä tarkastanut tuonkin pensasaidan tarkastikin, oli konna onnistunut piiloutumaan niin ettei sitä havainnut. Kyllähän tuo naamiointi on aika mestarillinen.
Mikäli konna olisi jäänyt vielä kateisiin olisi seuraava vaihtoehto ollut se, että pensasaidan koloon olisi viety konnan oma ruokalautanen herkullisella kattauksella ja samalla pyydetty naapurilta lupa haravoida heidän pihansa karkurin osalta. Tätä ei nyt tarvittu. Maltti on valttia tässäkin tapauksessa. Tuo vanha sanonta "kyllä routa porsaan kotiin ajaa" ei kyllä konnien osalta aina toteudu - valitettavasti. Mutta hyvä apu se on ja kannatta käyttää osana etsintöjä.
Katoamisten osaltahan tunnetaan tapauksia, joissa konna on löytynyt elossa vuosienkin jälkeen. Tämähän on mahdollista kun konna saa tarpeeksi ruokaa luonnosta ja pystyy piiloutumaan talveksi, niin ettei lämpötila mene pakkaselle, mielellään alle +5 C:en. Terraariokonnatkin talvehtivat mielellään pitkiäkin jaksoja. Oma konna tekee sen kahdessa erässä: syy-/lokakuu - Joulu ja Loppiainen - maalis-/huhtikuu. Pitäähän ne lahjat käydä lukemassa jouluna ja suorittaa kevyt välitankkaus, niin sitten taas jaksaa.
//ARi\\
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti