Neitoparka

Tuossa helleviikonloppuna, Äitienpäivän aikaa, tuli perhosia tähystellessä vastaan hieman muista poikkeava yksilö, joka toi muistoja mieleen vuosien takaa. 90-luvulla kun tuli osallistuttua aktiivisesti Eläinmuseon projekteihin, regastin värirenkailla tutkimuksissa kohteina olleita lintulajeja. Tuolloin useiden vuosien ajan oli jotkut yksilöt tunnistettavissa omista värirengaskoodeistaan.

Hieman sama ilmiö tuli esille, kun huomasin antennisuojuksen päällä lepäilevän neitoperhosen (kuvassa). Tämän yksilön vasen siipi oli reilusti kulunut - liekö joutunut jonkun saalistajan pihteihin. Joka tapauksessa tämä yksilö oli helposti tunnistettavissa sen liikkuessa pitkin-poikin pihamaata. Perhosen liikkeitä seuratessa oli hienoa huomata, kuinka vähän noinkin suuren palan menettäminen siivestä näkyi perhosen liikkeissä. "Luonto on tehty kestämän".