Anatoli Karpovia tapaamassa

Anatoli Karpovin nimikoima käsiohjelma

Arkistojani penkoessani tuli esiin mielenkiintoinen tapahtuma oman shakkihistorian osalta vuosien takaa. Kuuluisa shakkimestari, Anatoli Karpov, oli ilmoittanut osallistuvansa Helsingin Messukeskuksessa järjestettäviin Postimerkkimessuihin 1997. Karpov toi näyttelyyn omalta osaltaan näytille oman shakkiaiheisen kokoelmansa ja oli luvannut pelata shakkia muuta maailmaa vastaan internetin välityksellä.

Itse olin seurannut Karpovin uraa vuosien saatossa paljonkin; niin shakkiturnauksien osalta kuin ennen kaikkea Neuvostoliiton televisiossa viikoittain näytetyssä shakkikoulussa. Tuo itäisen naapurin tv-kanava näkyi täällä kaakonkulmalla oikein hyvin, eikä tuolloin tarvinnut hirmuisesti kielimuurista välittää; siirrot ja ideat näkyivät hienosti kuvatulla suurella magneettitaululla.

Vuonna 1987 ja 1988 kävin juttumatkalla Leningradin suunnalla (nyk. Pietari). Tein tuolloin ns. freelancer -hommina dokumentteja radiotoiminnasta Neuvostoliitossa; FM-radiotoiminta oli saamassa pikkuhiljalleen jalansijaa itänaapurissa perinteisen Itä-Ula:n (OIRT) sijaan ja länsimaisia radioasemia voitiin kuunnella ilman häirintää. Samalla radioamatöörit uskaltautuivat tulemaan ullakoilta ja kellareista julkisesti näkyville harrastustensa kanssa. 

Haastattelujen ja erilaisten dokumentointien lisäksi kävin tutustumassa pariin Leningradilaiseen kouluun, joissa oli kuulemma erittäin aktiivinen shakkikerho. Ja kyllähän se näin olikin - "sen minkä nuorena oppii - vanhana taitaa" -periaate toteutui hyvin. Kansallisella tasollahan tuolla itänaapurissa on paljon taitavia pelaajia useissa ikäluokissa ja onhan sieltä noussut paljon suurmestaritason pelaajiakin. 

Anatoli Karpovin Helsingin vierailu osui hyvään aikaan, sillä olin tuolloin pitkällä työkomennuksella pääkaupunkiseudulla ja olisin muutoinkin asioinut Postimerkkimessuilla. Tällä kerralla en ostanut pelkästään Joulumerkkien ensipäivänkuoria (FDC), vaan otin mukaan muutaman mielenkiintoisen shakkiaiheisen postimerkin ja FDC-kuoren. Näiden tiimoilta oli tarkoitus päästä lähempään tuttavuuteen Karpovin kanssa. 

Tapaaminen Karpovin kanssa onnistui yli odotusten. Hänen juttusille pääsi erittäin helposti, sillä näytteilleasettaja oli oman kokoelmansa läheisyydessä ja reagoi hienosti venäjänkieliseen tervehdykseen. Muutaman kommentin jälkeen esittelin hallussani olevat filatelistiset kohteet sekä muutaman kuvan Leningradin "shakkimatkaltani" (tiesin Karpovin käyneen ko. kouluilla useasti vierailuilla).  Karpovilla oli hieman kiire aikataulun osalta; olihan tuo shakkiottelu maailmaa vastaan vielä edessä ja näyttelyäkin oli esiteltävä. Aikataulun osalta Karpov esittikin, että tulen käymään hänen majapaikassaan (hotelli) illalla, jossa hän on lupautunut pelaamaan pienimuotoisen simultaaniottelun joiden paikallisten shakkiharrastajien kanssa. 

Hotellilla pääsinkin yllättäen oman shakkilaudan äärelle. Rinnalla oli yhdeksän muuta lautaa pelaajineen. Karpov pelasi siis kymmentä peliä samanaikaisesti. Jotta ilta ei olisi jatkunut tolkuttomiin, oli sovittu, että oma siirto pitää tapahtua ennen kuin Karpov tulee jälleen omalle kohdalle. Kaikki haastajat pelasimme siis valkeilla nappuloilla.

Shakkisimultaanin osalta tuo "turnaus" kesti kokonaisuudessaan noin 50 minuuttia. Itselläni tuli kirjanpidon mukaan 22 siirtoa kyseisessä pelissä. Onneksi Karpov pelasi ns. Espanjalaista peliä omalla laudallani, mikä antoi minulle hieman mahdollisuuksia. Olihan tämä peli niitä ensimmäisiä, joita olin tutkaillut hieman pintaa syvemmältä.

Ottelun jälkeen sain vielä Karpovin nimikirjoituksen ohjelmalehdykkään sekä jonkun "pinssin", joka on säilössä jossain muiden aarteiden seassa.

Ai niin - kuinka tuossa pelissä lopulta kävi. Kellon lähetessä täyttä tuntia ilmoittivat järjestäjät, että ne jotka eivät ole vielä luovuttaneet tai hävinneet ottelua - julistetaan epävirallisesti tasapeliksi ottelun osalta. Näin pääsin itsekin sanomaan, että olen pelannut "tasurin" suurta mestaria vastaan.

//ARi\\

 

Salainen aseeni shakin osalta 90-luvulla