KATYN 1940

Lisää murheellisia tapahtumia, nyt tosin ei ihan lähihistoriasta, mutta kuitenkin. Kaikki varmaan tietää ja muistaa Natzi-Saksan tekemät puhdistukset toisen maailmansodan aikana. Tämä Neuvostoliiton tekemä puhdistus on sen sijaan jäänyt paljon vähemmälle huomiolle. Kukapa sitä nyt haluaisi mainettaan tahrata ja käsiään liata moisella. Totuushan kuitenkin on, että puhdistusoperaatiossa teloitettiin 21 857 puolalaista upseeria ja älymystön edustajaa.
Mielenkiintoisen lisäpointin asialle tekee se, että alunperin Katynin metsikkö oli varattu suomalaisille upseereille ja suojeluskuntalaisille viimeiseksi leiri- ja teloituspaikaksi. Suomen onneksi puolustus kesti eikä tätä murhenäytelmää nähty.
Lisää seikkaperäistä informaatiota aiheesta löytyy täältä. Ei liene ihmeellistä, että Neuvostovenäjän suurista postiarkistoista ei löydy tapahtumalle päivättyä tuotetta. Tämän takia pitääkin tyytyä tähän tyyliteltyyn puolalaiseen julkaisuun.

MV ESTONIA 28.9.1994

Meriliikenteen osalta päivämäärä 28.9.1994 jäi varmasti monien mieleen. Vielä vuosikymmenien jälkeenkin tapaus Estonia tuntuu vähän liiankin tuoreelta. Haaksirikkoja ja onnettomuuksiahan on sattunut pitkin poikin merihistoriaa, mutta tuollainen lähialueelle sattunut katastrofi painuu hyvin syvälle mieleen.
Niille, jotka haluavat kerrata tapahtumien kulkua tai muuten vain tutkia asiaa puolueettomalta näkökannalta suosittelen iltalukemiseksi MV ESTONIA:n tutkimuksen loppuraporttia. 228 sivuinen raportti kuva- ja piirosliitteineen antaa hyvän kuvan tapahtumien kulusta ja jatkokäsittelystä. Raporttia voi tiedustella vaikka kirjastosta tunnuksella: ISBN 951-37-2951-6

Kesäinen viikonvaihde takana

Syystunnelmissa, mutta silti kesäisen oloinen viikonvaihde vielä näin syyskuun lopulle osui kohdalle. Etelä-Savon suunnalla sää toki oli perjantaina vielä melkoisen kylmä - yöllä jopa hieman nollarajan alapuolella käyden. Lauantain osalta tilanne muuttui kokonaan lämpöiseen suuntaan, eikä edes yöllä lämmöt pudonneet alle + 10 asteen. Ilman voimakasta tuulta, olo päivällä olisi saattanut olla jopa "helteinen".
Perhosilla alkaa olla ravintokasvit, kukinnot hieman vähissä, mutta vielä löytyi paikalta muutama rohkea nokkos- ja ohdakeperhonen.
Lintumaailmassa oli nuo loppukesän normaalit syyskiireet havaittavissa. Suuret linnut kuten hanhet antoivat vielä odottaa muuttoparviaan.
Kasviosaston puolelta sienikoriin löytyi vielä runsaasti kanttarellejä sekä tietysti vahveroita. Herkkuja kerrakseen.

Sputnik 1 / 2

4. lokakuuta 1957 Neuvostoliitto laukaisi maata kiertävälle radalle ensimmäisen tekokuun, joka sai nimekseen Sputnik. Tuosta ajankohdasta alkoi käytännössä ihmisen avaruuden valloittaminen. Voi vain kuvitella sitä innostuneisuutta mikä oli taivaalle tähystellessä ja sitä riemua kun omin silmin saattoi havaita Sputnikin etenemässä kiertoradallaan. Nykyisinhän tuo havainnointi olisi paljon vaikeampaa, koska kiertoradalla on satoja muitakin kiertolaisia. Sputnikin lähettämät radiosignaalit tulivat myös tutuiksi monille.
Vuonna 1997 Sputnik-projekti sai jatkoa, kun Venäläis-Ranskalaisen yhteistyön tuloksena vapautettiin maata kiertävälle radalle Sputnikin kopio; 40 vuotta Sputnik 1:n laukaisun jälkeen. Nyt oli uudella sukupolvella mahdollisuus herkistyä kuuntelemaan avaruussignaaleja. Itse oli tietysti innolla tarkkailemassa Sputnik 2:n etenemistä ja laitoinpa lopulta signaaliraportin Sputnikin isännille. Tuosta kiitoksena tuli sitten aikanaa kuvan diplomi. Hauska muisto vuosien takaa.

Yöukkosia 24.-25.9

Yö virkuille oli tarjolla viimeyönä mielenkiintoista valoshowta. Suomenlahden perukassa paukutellut ukkosrintama antoi komeea välkettä myös Lappeenrannan horisonttiin.
Kirkas tähtitaivas ja salamat olivat jännä yhdistelmä. Voisi vaikka luonnehtia elosalamoinniksi, koska tuo ukkosen jyminä jäi puuttumaan efektistä.

Rengastushistoriaa vuosien varrelta

Kaiken muun postin ohella oli postilaatikkoon ilmestynyt pitkästä aikaa kuulumisia rengastustoimiston suunnalta. Yleensähän se merkitsee jonkun rengastamani linnun löytymistä. Näin tälläkin kertaa. Lokit ovat kookkaina lintuina tunnetusti melkoisen pitkäikäisiä. Harmaalokki on näitä sisävesien suurimpia ja ehkä myös vihaituimpia lokkeja. Monia vaaroja vaanii vuosien varrella. Tämäkin yksilö on useaan otteeseen havaittua kaatopaikoilta - onneksi hyvässä kunnossa, joten vuodet karttuvat vielä. Tällä hetkellä linnulla on ikää komeasti n. 12 vuotta! Lukiessa rengastusraporttia ajatukset väistämättä vierivät vuoteen 1996, jolloin heinäkuun lopulla sattui kohdalle juuri lentomaan opetellut harmaalokin poikanen. Biometristen tietojen tallentamisen jälkeen lintu sai virallisen alumiinirenkaan lisäksi havainnointia helpottavan värirenkaan. Värirenkaan avulla lintu voidaan tunnistaa pitkänkin matkan päästä. Toivotaan, että linnun historia vielä jatkuu mukavien kontrollien merkeissä jatkossakin.

Tähtiharrastusviikko

Tähtiharrastusviikko jatkuu ja tv-media on tullut viikon aiheeseen mukavasti mukaan. Ohjelmatietojen mukaan tänään löytyy runsaasti tähtitieteeseen liittyvää jutustelua näköradiosta. Kannattaa käydä tarkastamassa tilanne. Erityisesti YLE Teema -kanava on mukana tapahtumissa.
Tällä kertaa laitetaan kuvakoristukseksi jälleen Neuvostoliittolaista tuotantoa vuosien takaa. Tarkkaavaiset katsojat huomaavatkin, että CCCP-Afganista -yhteislentoa juhlivassa kuoressa on leimat suoraan Baikonurin avaruuskeskuksesta! Toinen kuori juhlistaa taasen ensimmäisen raketin lähettämistä kuu-tutkimuksen nimissä. Varsin ajankohtainen aihe, sillä aamun tietojen mukaan Intia on ilmoittanut onnistuneen haitsemaan omalla luotaimellaan veden muodostumista kuussa.

Tähtiharrastusviikko 21.-27.9.2009

Tähtitieteen kansainvälisen vuoden 2009 merkeissä vietetään kuluvalla viikolla tähtiharrastusviikkoa. Viikon tiimoilta järjestetään eri paikkakunnilla teemaan kuuluvia tapahtumia. Viimeisimmän listan tapahtumista voi tarkastaa URSA:n sivustoilta.
Itse juhlista viikkoa esittelemällä joitakin aiheeseen liittyviä kohteita laajasta FDC-kokoelmastani. (FDC = ensipäivänkuori).
Itäisessä naapurimaassamme on ymmärretty pitkään postimerkkeilyn merkitys erilaisessa "mainonnassa". Avaruuteen liittyvät aiheet ovat luonnollisesti korkeassa asemassa, onhan kyseessä yksi johtavista avaruusvaltioista ja avaruuden valloittajista. Itselläni laajan kokoelman ensipäiväkuoret ajoittuvat lähes kokonaan Neuvostoliiton ajalle, jolloin kaikki avaruustutkimus oli sangen uutta ja paljon huomiota osakseen saavaa. Voisi sanoa, että miltei jokaisesta tapahtumasta julkaistiin oma postimerkki ja FDC-kuori.
Tällä kertaa esittelyssä vuonna 1982 julkaistu Sputnikin -25-vuotis historiaa juhlistanut kokonaisuus. Toisena esittelyssä kuori, joka juhlistaa samana vuonna (1982) suoritettua kansainvälistä avaruuslentoa ranskalaisten kanssa.

Vielä on kesää jäljellä...

Mainion laulun sanoja mukaillen löytyy luonnosta vielä paljon vahvoja kesän merkkejä. Yksi niistä oli eilen kanavapolun laidalta löytynyt päiväperhoskeräytymä. Pienellä alalle oli ohdakkeiden kukintojen kimppuun löytänyt tiensä reilu 20 nokkosperhosta, joukossa myös ohdakeperhonen, sitruunaperhonen, kaaliperhonen ja itse amiraali.
Perhosilla alkaa olla kriittiset vaiheet tankkauksen suorittamisessa; osa talvehtii Suomessa ja toiset vaeltavat Keski-Euroopan lämpöön talveksi. Kaikilla ei tuo energiatankkaus ole onnistunut, sillä polun varresta, heinien seasta löytyi räpistelemästä ulkoisesti hyvässä kunnossa olevia "nokulaisia", mutta voimat eivät riittäneet enää lentämiseen.
Kesän merkeistä lisää: Mustolanlammen pääskyspesue oli tänään vilkkaasti saalistelemassa, vaikka keli kaikkea muuta kuin hieno. No, niidenkin täytyy tankata ennen pitkää muuttomatkaa.

Luonnossa

Viikolla tuli muiden touhujen ohella käytyä tarkastamassa hyvänä lintujärvenä tunnetun Haapajärven tilaa. Ja mikäs oli tarkastellessa kun paikalla on hieno torni, josta maisemat avautuvat mukavasti.
Vesilintujen osalta tilanne oli tietysti se, että sorsastuskauden alettua oli suurin osa ellei kaikki vesilinnut jo peloitettu vaihtamaan maisemaa. No, tämä ei ollut mikään yllätys. Sen sijaan, rantaruoikossa ja pensaikossa riitti elämää tarkasteltavaksi. Tiltaltit pitivät syyskonserttejaan pusikossa samalla nopeasti hypellen saalishyönteisten perässä. Pitkää muuttomatkaa varten pitää tankata hyvin - kulutus on suuri.
Vilkkaasti liikkuvista pikkulinnuista on vaikeaa saada mitää kelpokuvaa - onneksi torni tarjosi mahdollisuuden vangita "filmille" latvustossa nopeasti liikkuvia lintuja. Sadasta kuvasta aina joku onnistuu.
Myös hyönteisiä oli runsaasti paikalla - korentoja ja päiväperhosia. "Kesän" viimeisistä kunnon lämmöistä kannattaa nyt nauttia, sillä seuraavat saattavatkin olla vasta reilun puolen vuoden päässä.

Kesää pitelee - aamuluonnon erikoisuus

Tänään kanavalenkillä sattui todella erikoinen luontohavainto. Mustolanlammen päällä lenteli kolme räystäspääskyä, hieman kuin kesää kuuluttaen. Veden päältä näkyi löytyvän vielä hyvin ravintoakin. No, tämä itsessään olisi ollut jo hyvä havainto näin syyskuun puolivälissä, mutta todella erikoiseksi sen tekee se, että aikuiset pääskyt ruokkivat vielä kahta poikasta korkean valotolpan nokassa. Hieman on pesintä jäänyt myöhäselle, mutta ilmojen ansiosta koko pesue selviytynee pitkälle muuttomatkalleen.
(edit: 19.9.09: koko pesue saalistelemassa Mustolanlammen päällä sateesta huolimatta.)

Johan oli markkinat

Viime viikot ovat olleetkin oikein yhtä markkinahumua Lappeenrannassa. Tuskin ehdittiin maaseutumarkkinoista toipua, kun jo oli edessä vuotuiset kalamarkkinat, Muikku ja Pottu.

Siinä missä maaseutumarkkinat viedettiin sateisen kelin vallitessa, saatiin nyt ihailla tuotetarjontaa satamatorilla hyvin kesäisissä tunnelmissa. Tapahtumien luonteen osaltahan säätilan olisi pitänyt olla juuri päinvastoin. Sateellahan se kala syö paremmin ja käy pyydyksiin.

Hyvä näin, sillä uudet ennätyslukemat kävijämäärissä saatiin kirjattua ja kauppiaat olivat tyytyväisiä liikevaihtoonsa.

Aika jännä huomio vaan tuon tuotetarjonnan osalta oli se, että monien kalamarkkinoiden tapaan alkaa tämäkin tapahtuma hieman etääntyä varsinaisesta kalasta. Mutta jäähän jäljelle tuo pottu. Myyntitiskien joukossa oli suuri joukko edustajia, jotka eivät oikein millään muotoa liittyneet kalaan tai kalastukseen. Vai mitä sanotte seuraavista: pölypusseja, koruja, villa- ja kangastuotteita, karkkeja, kenkäplankkia, vakuutuksia jne.

No, onneksi seasta löytyi vielä noita perinteisiä kalakauppiaitakin, muussakin mielessä kuin tuoreruokaa tarjoamassa.

Yleisömäärässä on varmasti kohta vaikeaa tehdä ennätystä, ellei osaa porukasta ajeta väillä satama-altaaseen vilvoittelemaan. Ensi vuonna uusiksi.

MINÄ OLEN ADOLF EICHMANN

Lappeenrannan kaupungin teatterin produktio, Minä olen Adolf Eichmann, ei jätä katsojia kylmäksi. Teoksen nimestä ja aiheesta huolimatta, näytelmä ei ole poliittinen saati rasistinen kannanotto toisen maailmansodan tapahtumiin. Näytelmässä on erittäin taidokkaasti tuotu Adolf Eichmannin henkilökuvan ympäriltä, satiirisin menetelmin, kytkennät tähän päivään.

Jussi Johnsson Eichmannina tekee erinomaisen roolisuorituksen. Pitkin näytelmää hän taitavasti kuljettaa eri teemoja eteenpäin, pitäen kuitenkin kokonaisuuden hyvin kasassa. Myös muu näyttelijäkunta ansaitsee syvän kumarruksen ja hatunnoston, sillä tunnetusti satiiri ei ole niitä helpoimpia produktioita näyttelijöille.

Onnistuneen esityksen jälkeen se, mitä katsojalle jää pohdittavaksi on kysymys - asuuko meissä jokaisessa loppuperin pieni Eichmann? Kun lähihistoriaa ja ihmisten nykyistä käyttäytymistä tarkastelee, niin vastaus on suuri KYLLÄ!

Epäilijöiden kannattaa muistella tapahtumia seuraavien otsikoiden alla: Ruanda, Yugoslavia, Kongo, Somalia, Afganistan, Irak, USA, Kiina, Tiibet...... ja yksilötasolla: kateus, pyrkyryys, kunnianhimo, määrätietoisuus jne...

Sieg H..L

Perhosten juhlaa

Lämpimät ilmat viimepäivinä ovat hellineet niin kesälomalaisia (syyslomalaisia) kuin perhosiakin. Runsaimpana joukkona pihoilla ja puutarhoilla ovat lennelleet nokkosperhoset. Toki muitakin myöhäiskesän perhosia on vielä liikkeellä: amiraali, ohdakeperhonen, suruvaippa jne.

City-ihmisille oikein erikoisen hyvä perhosten bongauspaikka on muodostunut keskustan kirjastotalon aukiolla, monitoimitalon vieressä olevasta kukkapenkistä. Viikonloppuna tuosta muutaman neliön alalta pystyi laskemaan noin 30 nokkosperhosta. Mukana joukossa oli vielä muutama ohdakeperhonenkin. Hieno toteutus kaupungin puutarhurilta - täytyy oikein kiittää ja pokata perhosten puolesta.

Syksyn havinaa

Viimeyön jäljiltä oli tuo lämpömittarikin käynyt alle viiden asteen. Hieman kolean tuntuinenhan tuo aamu vielä auringon noustessa oli, mutta nopeasti se tuo kaasupallo saa ilman jälleen lämpimäksi.
Tuollainen kylmä jakso saa luontoon uutta väriä - jotkut nimittävät sitä ruskaksi. Miten tahansa, mutta komea on väriloisto, kunnes lehtikannat tiputtavat nuo lehdet haravoijien iloksi maahan.
Kanavan laidalla aamulla kävellessä oli oikein hieno tunnelma, kun aivan tyynellä veden pinnalla oli liikkeellä suuria sumulauttoja, joiden sisässä saattoi havaita sorsia uiskentelemassa.
Myös villien tienvarsiruusujen marjat ovat satokautensa huipussa. Viherpeipot ainakin osaavat pitää puolensa tuon vitaminipommin osalta kuten toisessa kuvassa näkyy.
Perhosbaarin osalta paikalle oli ennättäneet vielä kummallinen joukko kärpäsiä ja ampiaisia. Isot päiväperhoset olivat jo jatkaneet vaelluksiaan tai poistuneet omille talvehtimispaikoilleen. Nokkosperhosia oli liikkeellä, mutta nämä eivät tukeudu baarin antimiin.
Mikäli vanhat merkit pitävät paikkansa, niin kohta pitäisi kanavanlaidan sembramäntyihin ilmestyä noita Siperian vaeltajia, pähkinähakkeja. Nyt paikalla oli lähinnä vain uteliaita oravia.

Postimerkin päivää 9.9.2009

Näin postimerkin päivän kunniaksi tuodaan esille muutama avaruusaiheinen erikoisuus.
Vuonna 1975, kuten kaikki muistamme, suoritettiin harvinainen yhteislento Neuvostoliiton ja USA:n välillä. Apollo ja Sojuz -alukset miehistöineen kohtasivat avaruudessa. Kyseinen lento huomioitiin monissa filatelistisissa julkaisuissa. Oheisessa kuvassa CCCP:n ja Puolan versiot aiheesta.

Tykkimiehet

UE 630(f) saa miehistönsä oheisen kuvan esittämistä figuureista. Tosin, vaunun ajaja on eräästä aiemmasta setistä.
Vaikka äijät ovatkin saksalaisia tykkimiehiä, niin niistä saa helposti väännettyä vaunun henkeen sopivia ukkoja.
Uutena elementtinä vaunun oheen on valmistumassa erillinen ammuskärry. Laatikossa ei ollut ohjeita kärryn osalta - pelkät osat, mutta sehän ei ole este eikä hidaste. Kyllähän yhdet kärryt nyt aikaiseksi saadaan.

Jonotusta ja sekamelskaa sanomatalon aulassa

Sattuipa tänään hieman jännä tapaus, kun yritin käydä lunastamassa osuuttani noista Etelä-Saimaa -lehden lupaamista vapaalipuista "Minä olen Adolf Eichman" produktioon.
Lippujen jako piti alkaa klo 08.00 ja varattuina oli 200 lippua.
Saavuin liikenneruuhkan saattelemana paikalle 08.05 todetakseni, että neljän henkilön jonosta juuri etumainen sai viimeiset liput. Kas kummaa... melkoisen nopeaa toimintaa ES:ltä, varsinkaan kun paikalla ei näkynyt juuri 10 ihmistä enempää asiakkaita.
Tätä kysymään sähköpostilla toimituksesta ja vastauksen osalta pitää olla vielä enemmän hämmästynyt.
Ensimmäisen viestin mukaan ovet oli avattu sateen takia jo klo 07.45, jonka jälkeen kaikki 200 lippua oli jaettu jonossa olijoille.
Toisen viestin, henkilö ilmoitti olevansa syyllinen sähläykseen, mukaan ovet avattiin 07.55, jolloin jonossa oli ollut n. 20 henkilöä.
Laskuoppini mukaan siis suuri joukko lippuja oli kadonnut mystisesti jonnekin henkilökunnan kätköihin tai jaettu muutoin. Aika mielenkiintoista - eikö vain.
No, korjasin tilanteen ja kävin pokkaamassa liput Imatran toimipisteeltä: siellä oli jopa valinnanvaraa esityspäivän osalta.
Rehellisellä pelillä ?!?

UE 630(f)

Jonkun verran on eri yhteyksissä kyselty tuon UE 630 -mallin perään, joten päätin laittaa pienen työvedoksen tähän näytille. Alkuperäiseen aihioon verrattuna vaunu on saanu myös miehistön (pakkauksessa ei alunperin ole miehistöä mukana). Pitäähän toimivassa yksikössä olla miehistö paikalla. Malli on vielä viimeistelyä vaille mattalakkauksien jälkeen.

Maaseudussa on potkua

Tänään oli jälleen perinteisten maalaismarkkinoiden aika kauppatorilla. Kosteasta säästä huolimatta paikalla oli paljon niin myyjiä kuin myös uteliaita katselijoita. Voi vain arvailla mikä olisi ollut ruuhkan määrä torilla, kun jo nyt tällaisella mössökelillä päästiin tällaisiin lukuihin.
Monenlaisia tuotteita oli esillä. Ja olipa paikalle tullu myös muuta eläväinen "ammu" ja "kana", muistuttamaan, että kyllä niitäkin maataloustuotannossa tarvitaan. Niin, ja pikkulapsille mukavaa nähtävää ja kosketeltavaa myös - monelta lapsukaiseltahan saattaa puuttua koko kokemus eläimistöstä urbaanissa kaupunkiympäristössä.
Alkutuotannon tuotteita käytetään myös paikallisessa herkussa, vedyssä. Ilman sen nauttimista ei toripäivä oikein ole mitään. Varsinkin näin syksyisellä ilmalla kahvi ja vety tekevät terää.
Vuoden päästä jälleen uusiksi.

Perinteisesti paras sää

Niin, perinteisesti paras sää tehdä erilaisia antenniasennuksia on juuri pakkanen, märkä myrskytuuli tai sateinen säätila. No, tänään oli luvattu kunnon sateita, joten ei muuta kuin digitaalisignaalien kimppuun. Tähän asti oli tultu kitkuteltua vanhoilla antenneilla, joista tuntui sitten tämän kesän aikana viimein tuo vahvistus signaalin osalta loppuneen. Kaikki kanavakimput eivät enää tulleet 100 %, mikä aiheutti käytännössä kuvan puuttumista kokonaan tai sitten kuuluisan mosaiikki-ilmiön.
Tilanne oli helposti korjattavissa. Käynti paikallisen Bilteman antenniosastolla riitti. Valittavana useita erilaisia antenneja - ole tarkkana ettet maksa turhasta. Itselleni riitti tällä kertaa pienikokoinen, 44 cm pituinen, antenni, jolle luvattiin vahvistustakin 21 db ja etu-taka -suhdetta 15 db. Melkoinen pikkujättiläinen. Vieressä oli toinen antenni, joka fyysisiltä mitoiltaan oli vähintään kaksinkertainen ja paljon enemmän noita elementtejä. Siis kunnon taivasharava. Hintaa 20 eur enemmän ja tekniset ominaisuudet huonommat..... hm.... Tarkkuutta siis ostoksiin.
Antennin asennus itsessään on helppoa kuin mikä - laatikossa tulee kaikki tarvittava ja jopa havainnolliset ohjeet. Tämä on jo toinen tämän valmistajan antenni tälle kesälle ja molempiin olen ollut hyvin tyytyväinen. Mikäli etäisyys antennilta vastaanottimelle tulee yli 20 metriä, kannattaa varmuuden vuoksi ottaa hyllystä myös uusi syöttöjohto, sillä tuo paketissa oleva kerä on melkoisen lyhyt 15 - 20 metriä.
Nyt onkin sitten hyvä ajaa kanavat uudelleen kohdilleen vastaanottimessa ja alkaa nautiskella tarjontaa tv-rintamallakin.

Ukkosta ilmassa tai illassa

Niinhän se vaan kävi, että syksyn taika toteutui ja mukava yöukkonen saatiin näin syyskuun aluksi tänne Etelä-Karjalan suunnallekin. Lisää lienee luvassa vielä viikonlopulle, mikäli säämallit pitävät kutinsa.
Lehtitietojen mukaan vettäkin oli saatu osassa maakuntaa ihan reippaasti. Itse sain kyllä nautiskella salamoista ilman sadetta. Hyvin paikallisia nuo ukkoskuurot. Salamoita näkyi pimeällä hyvin, mikä antoi ehkä hieman väärän kuvan ukkosen intensiteetistä. Lehtitiedot pitivät salamointia rankkana - tosiasiassa salama-aktiivisuuden perusteella kyseessä oli vain korkeintaan kohtalainen rajuilma [Ukkosta ilmassa/ URSA-julkaisu]
Lämpöä ja kosteutta tuntuu riittävän tänäänkin, joten katsotaan mitä ilta tuo tullessaan.

Kanavakosteikko

Vähän kuin puolivahingossa rakennustöiden lomassa on päässyt syntymään tuohon Pikku-Mustolan kanavauomaan hyvä kosteikkoalue. Tällä hetkellä kyseinen alue täyttää kyllä hyvänkin kosteikkoalueen vaatimukset: rehevää kasvustoa, avovettä, ravinnerikasta alusta, matala vesi, avorantaa...
Hieman suurempana alueena tuo paikkahan voitaisiin määritellä jo arvokkaaksi lintupaikaksi ja panna suojelumerkintä karttaan.
Kanavan korjaustöiden edetessä tämä uoma toki saanee perinteisen loistonsa, joten nauttikoon linnun nyt vielä kun siihen on mahdollisuus. Tämän kesän erikoisuutenaha paikalla on oleillut mm. harmaahaikara saalistelemassa sammakoita ja pikkukaloja.

Lisää GSM-mastoja

Suomi on tunnetusti "kännykkämastojen" luvattu maa. Varmasti aika vaikeaa löytää enää aitoa luontomaisemaa, jota ei pilaisi vähintäänkin yksi horisontissa taivasta halkova kännykkämasto.
Tämän päivän Etelä-Saimaa -lehdestä saatiin lukea, että lisää mastoja tarvittaisiin - nyt kaupungin puistotontteja komistuttamaan. Mikäs siinä, pitäähän kuluttajan saada rahoilleen vastinetta ja kuuluvuutta juuri hankkimaansa pienen pieneen kännykkäänsä.
Kännyköiden taajuus- ja kokokehityksen myötä tuo mastotiheys Suomessa on melkoinen. Katvealueita kun ei saisi syntyä.
Ennen tilanne oli huomattavasti parempi - mastot olivat harvassa ja kuuluvuus silti ihan hyvä. Mikä tähän sitten oli syynä:

1. Käytettiin matalampia taajuuskaistoja (ARP- NMT-verkot), jolloin signaali kulki pitempiä matkoja kuin nykyisiä taajuuskaistoja käytettäessä.
2. Kännyköissä oli ihan oikeat antennit. Vastaanoton kannalta antenni on tärkeässä asemassa. Kuvitelkaapa ihan oikeaa antennia nykyisessä pikkukännykässä. Niissä taitaa lähinnä kuoret toimia antennin korvikkeena. Toimiakseen hyvin tarvitaan siten myös lisää tehoja signaaliin.

No, se minkä takia on jouduttu tällaiseen oravanpyörään on se, että kuluttajat tarvitsevat yhä enemmän erilaisia palveluita, datansiirtoa, kuvaa yms. Ylemmillä taajuuksilla on tilaa puuhastella kyseisten palveluiden kanssa paremmin, ja sinne mahtuu tietysti enemmän käyttäjiäkin. Onhan Suomi kännyköiden käytössä etunenässä maailmanlaajuisestikkin mitattuna. Paluuta ei ainakaan näillä näkymin ole. On siis sopeuduttava mastoviidakoihin tai sitten
pahimmillaan tilanne riistäytyy käsistä ja osa kuluttajista voi jopa joutua turvautumaan kuvien esittämiin ratkaisuihin datayhteyksien parantamiseksi.

Pietari: katuset

Ja koska tunnetusti Pietarin kadut ovat pitkiä ja välillä jopa kiemuraisia, saattaa turistinkin yllättää hätä kesken kaiken. Huonoin tapa hoitaa asia kuntoon on etsiä sopiva porttikongi tai takapiha ja toivoa ettei kukaan varsinkaan miliisi huomaa puuhasteluja.
Hieman parempi tapa asian hoitamiseen on käyttää jonkun monista kahviloista/ pubeista/ ravintoloista löytyviä saniteettitiloja. Useimmissa ei tarvitse edes ostaa mitään päästäkseen tarpeilleen.
Tämän päivän Pietarissa turistia hemmotellaan myös katukäymälöillä, joiden siistit tilat jopa houkuttelevat käyttämään niitä hyväksi. Jokaisella käymälällä on oma "vartijansa" joka myös rahastaa nimellisen 15 - 20 rub käyntimaksun. Jokaisen kävijän jäljiltä tilat siistitään, joten nautinto on valmis.
Mikäli haluaa hieman valaistusta asiaan nautinto, niin vastavuoroisesti voi käydä tarkastamassa tilanteen junaa odotellessa Suomen asemalla. Siellä 17 rub hintaan saa käyttöönsä sen perinteisen klosetin, jossa askelmerkit ovat paikallaan ja reikä maassa. Niin, ja wc-paperista on turha uneksia. Siis, sitä kannattaa aina ottaa hieman mukaansa taskunpohjalle. Ihan mukavuussyistä.

Pietari: kohtaamisia

Kansallinen musiikkiperintö elää vielä Pietarin kaduilla. Tosin trubadurit ovat keskittyneet niille alueille, joissa kansakin liikkuu. Sivukaduilla ei soittajiin juurikaan törmää.
Ja kun oikein hyvin onnistaa, niin voi vaikka törmätä kansallisiin kuuluisuuksiin, kuten Vladimir Turapiniin: säveltäjä, sanoittaja, trubaduri ym. Muusikonkin, jopa kuuluisan, on jostain leipänsä revittävä, niin Vladimirkin oli jättänyt hetkeksi kitaransa rauhaan ja keskittynyt omien levyjensä myyntiin. Kolme uutukaista julkaisua tarttui hyppysiin ja luonnollisesti artistin omistuskirjoituksella varustettuina. Päiväpalkoille päästäkseen on 140 rub levyjä myytävä kyllä melkoinen joukko. Ehkä tuo pää tulonlähde onkin nuo esiintymiskeikat ja liikkeiden kautta tehtävä levymyynti.
Niin, ja koska Venäjän maalla ollaan, onhan sitä soitinarsenaalia kartutettava paikallisella balalaikallakin. Kolmikielinen, keskisuuri "laikka", viritysavaimella varustettuna on edullinen ostos torikauppiaalta tingittynä. Kaupassa vastaava soitin maksaa moninkertaisesti. Tosin ko. soittimia saattaa olla joskus hieman vaikea löytää.

Pietari: Metro

Massiivisen kaupungin alle kätkeytyy 5 pitkää metrolinjaa, jotka risteävät keskustan alueella, tarjoten vaihtoyhteyden linjalta toiselle. Esimerkiksi Suomen rautatieasemalta on kätevä metroyhteys kaupungin keskustaan. Toki taksejakin on turisteille tarjolla ihan riittämiin. Taksien osalta muistakaa tinkiä hinta valmiiksi, jotta ei tule yllätyksiä sitten kun ollaan perillä!
Metron käyttöoikeus syntyy ostamalla "lippukassalta" poletteja. Yksi poletti maksaa 20 rublaa ja sillä voi sitten ajella niin pitkään kun tulee jälleen takaisin maanpinnalle metrotunnelista.
Kassalle päästyään kannattaa ostaa poletteja reilusti mukaan, sillä vilkkaimmilla asemilla kassoille saattaa olla pitkiä jonoja. Ja sitten kun muistaa laittaa poletit omaan taskuunsa, ettei tarvitse aina mennä kukkarolle, niin jää mahdollisilta pitkäkyntisiltäkin lompakko saamatta.
Metrokarttoja on lähes kaikissa turistiesitteissä ja kartoissa, joten sitä ei välttämättä tarvitse erikseen ostaa lippukassalta. Kaikilla kassoilla niitä ei edes ole myynnissäkään.
Pieni tutustuminen metrokarttaan on paikallaa ennen kuin syöksyy maan uumeniin. Eri linjat ovat merkitty väritunnistein, joten oikealle linjalle osuminen on helppoa. Huomatkaa, että risteysasemien osalta samalla asemalla saattaa olla kaksi eri nimeä, riippuen siitä minkä linjan asema on kyseessä!
Kuulutukset metrossa hoidetaan tyylikkäästi venäjän kielellä. Muita murteita on turha kuulostella. Mikäli murre kuulostaa liian oudolta, voi matkan edistymistä seurata vaunun seinällä olevalta kartalta tai sitten laskee yksinkertaisesti pysähdyksien määrät. Kunhan on vaan muistanut selvittää ne kartalta ennen junaan menoa.
Valokuvaaminen on metroasemilla kielletty, joten jos haluaa välttyä selittelyiltä, kannattaa pitäää kamera suljettuna.
Paras metromatka syntyy tietysti kaverin kanssa - kaksi silmä ja korvaparia aistii tapahtumat paremmin, eikä ole aivan orvon näköinen ihmisvilinässä.
Metrojunia kulkee tosiaan niin tiheään, että ei tarvitse pitkään odotella, josko juna ehtii mennä tai sitten ajaa vahingossa aseman ohitse: - ei huolta, kävely vastakkaiselle laiturille, ja kohta ollan jälleen oikealla asemalla.

Pietari: kahdet kasvot

Siinä missä Pietarin sykkeessä on aistittavissa historiallinen ilmapiiri on samaan hengenvetoon myös aistittavissa hyvin moderni kaupunkiympäristö. Kaupunkin, joka on onnistunut säilyttämään vanhan historiallisen kuorrutuksen osana uutta.
Ennen kaupunkilomaa, kannattaakin siis hyvin tarkkaa suunnitella ja pohtia, mitä aikoo lomaltaa vaatia. Parasta olisi varmaa yhdistelmä, joka pitäisi sisällään niin uutta kuin vanhaakin.
Museoita, kulttuurihistoriallisia rakennuksia, puistoja riittää varmasti useampaankin reissuun. Aivan samoin kuin suurempi tai pienempiä liikehuoneistoja ostosten tekemiseen. Ostoston osalta ei tule unohtaa paikallisia toreja, joista löytää sitä alkuperäistä tuotantoa olevia tuotteita - ja pääsee tinkimään. Kaupoissa hinnat ovat ikävä kyllä ns. lukittuja.
Kaupungin julkisivu on pidetty ja näköjään pidetään hyvässä kunnossa. Entisaikojen, paikallinen ominaistuoksukin on oikeastaan aistittavissa vain hyvin harvoissa kohteissa - kuulunee osana ilmapiiriä. Vieraillessa keskustan lisäksi metropolin laitamilla, voi vielä hieman löytää sitä vanhan kommunismin luomaa patinaa - niin ihmisissä kuin rakennuksissa. Kannattaa siis laajentaa Pietarikuvaa Nevsky- ja Liteney -katujen ulkopuolellekin. Metrolla tuo asia hoituu nopeasti ja edullisesti.

Pietari: kahden kauppa

Oluen ystäville Pietari tarjoaa melkoisen nautintoelämyksen. Saatavilla on koko joukko paikallisten panimoiden oluita, kuin myös lisenssillä valmistettuja ulkomaisiakin tuotteita.
Paikallisten panimoiden tuotteet eivät ole hinnalla pilattuja. Määrällisesti erilaisia tuotemerkkejä näkyy olevan markettien hyllyillä melkoiset määrät. Tiedoksi myös se, että täysin alkoholittomiakin olutlaatuja on myös tarjolla. Makuasioista on turha kiistellä tai kehua, joten on parasta että maistelee itse mikä tuntuu hyvältä. Kovin suuri taloudellinen katastrofi ei tule josko tölkki tai pullo jää juomatta.
Varman päälle pelatessa kannattaa aloittaa Baltika-merkin numerosta 7. Tästä on helppo siirtyä sitten muihin laatuihin kuten erittäin hyvään, punatölkkiseen Stepan Raziniin.

Pietari: turvallisesti

Lienee hyvä syy laittaa hieman tähänkin näkösälle noita yleiseen turvallisuuteen liittyviä asioita. Eihän näitä koskaan liian usein tuoda esille. Ennen matkaa on toki hyvä kerrata nämäkin asiat siinä, missä tavaratalojen ja muistomerkkien sijainnitkin.
Nämä ohjeet on koostettu Pietarin esittelylehtisen sivuilta, joten niillä on siten paikallinen näkemys asiaan.
Taskuvarkaat: keskustan ruuhkaiset kadut ovat suosittuja paikkoja taskuvarkaille. Useimmiten taskuvarkaat ovat ryhmittyneet ruuhka-ajoiksi julkisten kulkuvälineiden vaihtopaikoille tai sisäänkäynneille. Erityisesti metron sisäänkäynnit ovat useimmiten listalla. Jokainen ruuhka-aikaan vilkkaalle metroasemalle jonottanut tietää kyllä miksi. Jos vain mahdollista, niin ruuhka-aikoja kannattaa välttää. Metro ei toki kannata pelätä, koska se tarjoaa nopean ja helpon tavan liikkua kaupungissa. Niin, ja ovathat nuo metroasematkin omia taideteoksiaan.
Taskuvarkaiden kiusaamiseksi ei kannata mitään arvokasta jättää taskuihin tyrkylle. Puhelimet ja rahapussit ovat niitä halutuimpia tuotteita varkaiden keskuudessa. Hyvä tapa onkin ottaa taskuun vain hieman paikallista käyttörahaa ja jättää osa rahoista esim. hotellin tallelokeroon tai sitten johonkin muuhun sopivaan paikkaan, niin etteivät kaikki rahat kulje samoissa kansissa.
Ennen matkalle lähtöä muista ottaa valokopio niin passin kuvasivulta kuin viisumistakin. Paikalliset poliisit (miliisit) ovat kiinnostuneita kansalaisista ja voivat tulla sinultakin utelemaan dokumenttiä. Tuolloin on parempi toimia noilla valokopioilla kuin esittää aitoa passia. Passi kannattaa jättää suosiolla hotellin säilytykseen - sieltähän sen sitten saa mikäli sitä tarvitsee esim. pankissa valuutanvaihdon yhteydessä. Luottokortilla toimittaessa hotellin automaatilta, on helpoin tapa nostaa lisää paikallista valuuttaa. Itse olen nostanut kymmeniä kertoja luottokortilla kadun automaateilta pieniä käteissummia, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia.
Omalla käytöksellään voi sitten loppupelissä aika paljon vaikuttaa siihen tuleeko ryöstetyksi vai ei. Ei ole järkevää mennä kovaäänisesti kehumaan itseään väkijoukkoon tai muutoin huutelemaan. Alkoholin kanssa pitää olla sopivassa suhteessa, sillä yksinäinen, hieman humaltunut henkilö tarjoaa parhaan kohteen rosvoille. Mikäli mahdollista, niin aina olisi hyvä olla mukana jossain kaveriporukassa, ettei tule sitä vaikutelmaa, että on yksin haahuilemassa katuja pitkin.
Mikäli kättää matkatoimiston palveluja on hyvä laittaa oppaan ja/tai paikallisen toimiston puhelinnumero valmiiksi kännykän muistiin. Huono juttu ei ole lisätä listoille myöskään paikallisen edustajiston, konsulaatin, numeroa. Niistä on apua silloin kun jotain odottamatonta sattuu.
Ennen matkalle lähtöä käy tutustumassa viimeisimpiin kuulumisiin vaikka seuraavan sivuston kautta.
Sieltä löytyy oppaita yli 50 kaupungista ja ne voi ladata pdf-muodossa lueskeltavaksi.