Lisää GSM-mastoja

Suomi on tunnetusti "kännykkämastojen" luvattu maa. Varmasti aika vaikeaa löytää enää aitoa luontomaisemaa, jota ei pilaisi vähintäänkin yksi horisontissa taivasta halkova kännykkämasto.
Tämän päivän Etelä-Saimaa -lehdestä saatiin lukea, että lisää mastoja tarvittaisiin - nyt kaupungin puistotontteja komistuttamaan. Mikäs siinä, pitäähän kuluttajan saada rahoilleen vastinetta ja kuuluvuutta juuri hankkimaansa pienen pieneen kännykkäänsä.
Kännyköiden taajuus- ja kokokehityksen myötä tuo mastotiheys Suomessa on melkoinen. Katvealueita kun ei saisi syntyä.
Ennen tilanne oli huomattavasti parempi - mastot olivat harvassa ja kuuluvuus silti ihan hyvä. Mikä tähän sitten oli syynä:

1. Käytettiin matalampia taajuuskaistoja (ARP- NMT-verkot), jolloin signaali kulki pitempiä matkoja kuin nykyisiä taajuuskaistoja käytettäessä.
2. Kännyköissä oli ihan oikeat antennit. Vastaanoton kannalta antenni on tärkeässä asemassa. Kuvitelkaapa ihan oikeaa antennia nykyisessä pikkukännykässä. Niissä taitaa lähinnä kuoret toimia antennin korvikkeena. Toimiakseen hyvin tarvitaan siten myös lisää tehoja signaaliin.

No, se minkä takia on jouduttu tällaiseen oravanpyörään on se, että kuluttajat tarvitsevat yhä enemmän erilaisia palveluita, datansiirtoa, kuvaa yms. Ylemmillä taajuuksilla on tilaa puuhastella kyseisten palveluiden kanssa paremmin, ja sinne mahtuu tietysti enemmän käyttäjiäkin. Onhan Suomi kännyköiden käytössä etunenässä maailmanlaajuisestikkin mitattuna. Paluuta ei ainakaan näillä näkymin ole. On siis sopeuduttava mastoviidakoihin tai sitten
pahimmillaan tilanne riistäytyy käsistä ja osa kuluttajista voi jopa joutua turvautumaan kuvien esittämiin ratkaisuihin datayhteyksien parantamiseksi.