Harmaalokkivanhus

Posti oli tuonut viikolla jälleen mielenkiintoista informaatiota Luonnontieteellisen keskusmuseon suunnalta. Rengastustoimistoon oli tullut havainto värirengastetusta harmaalokista, joka rekisteritietojen mukaan osoittautui allekirjoittaneen rengastamaksi vuonna 1996. 1990-luvulla tuli oltua mukana Risto Juvasteen koordinoimassa sisävesien lokkiprojektissa, jossa merkittiin lokkilintuja alumiinirenkaiden lisäksi myös värirenkailla. Värirenkaathan helpottavat lintujen yksilöimistä ilman, että niitä tarvitsee ottaa kiinni.

Harmaalokkihan on näistä sisävesien lokkilinnuista yksi halveksituimmista lajeista: sehän valtaa pesäpaikat aremmilta lajeilta, saattaa jopa tuhota muiden lajien pesintöjä, on tuttu näky kaatopaikoilla jne... Harmaalokki joutuu myös useimmiten vainotuksi, koska monilla kaatopaikoilla lintuja ammutaan kannan harventamiseksi suuriakin määriä.

Tuota taustaa vasten onkin aina mielenkiintoista, jopa ihmeellistä kun maailmalta tulee tietoa, että joku merkityistä yksilöistä on elänyt jo reilu 15 vuotta ja jatkaa vieläkin lentoaan. Tämä kyseinen yksilöhän on liikkunut rengastushetkestä 17 v. 6 kk. 28 pv. Hieno suoritus siis.

Viimeisin havainto (ei siis viimeinen !)

Linnun liikkeitä historiatietojen valossa.

Rengastushistoriaa vuosien varrelta

Kaiken muun postin ohella oli postilaatikkoon ilmestynyt pitkästä aikaa kuulumisia rengastustoimiston suunnalta. Yleensähän se merkitsee jonkun rengastamani linnun löytymistä. Näin tälläkin kertaa. Lokit ovat kookkaina lintuina tunnetusti melkoisen pitkäikäisiä. Harmaalokki on näitä sisävesien suurimpia ja ehkä myös vihaituimpia lokkeja. Monia vaaroja vaanii vuosien varrella. Tämäkin yksilö on useaan otteeseen havaittua kaatopaikoilta - onneksi hyvässä kunnossa, joten vuodet karttuvat vielä. Tällä hetkellä linnulla on ikää komeasti n. 12 vuotta! Lukiessa rengastusraporttia ajatukset väistämättä vierivät vuoteen 1996, jolloin heinäkuun lopulla sattui kohdalle juuri lentomaan opetellut harmaalokin poikanen. Biometristen tietojen tallentamisen jälkeen lintu sai virallisen alumiinirenkaan lisäksi havainnointia helpottavan värirenkaan. Värirenkaan avulla lintu voidaan tunnistaa pitkänkin matkan päästä. Toivotaan, että linnun historia vielä jatkuu mukavien kontrollien merkeissä jatkossakin.