Salaisilla radioaalloilla 93

 

DRP-R -radio 

Vuosien kertyessä mittariin olen purkanut vahoja päiväkirjamerkintöjä erilliseen blogiin, joka tullee julki tässä kevään aikana. Nyt on ollut hyvä hetki tehdä kirjamerkinnöistä bittimerkintöjä, kun tuo useimpien asioiden osalta kirjattu suojausaika (SAL/ ETS) vanhenee. 30 vuotta kuluu yllättävän nopeasti 😁

Kuvan tapaus tuli mieleeni kun päiväkirjan sivujen välistä tuli kyseinen kuva, jonka skannasin bittimuotoon. Kuvassa on kylmänsodan aikainen radiokalusto, jolla saatiin viestit kulkemaan HF-verkossa eli lyhyillä aalloilla. Sitä missä ja kenellä tuo radio on ollut oikeasti käytössä ennen minua, ei ole tiedossa. Mutta se on tiedossa, että kyseinen radio tuli puolivahingossa mukaan eräältä lomamatkalta Pietarin suurkaupungista vuonna 1993. 

Vuonna 1993 olin jälleen ns. "kielikylpymatkalla" Pietarissa, eli olin ja elin paikallisten ihmisten parissa, majoittuen myös heidän luonaan. Samalla tutustuin jälleen venäläisiin radioharrastajiin, DX-kuuntelijoihin, radioamatööreihin ja muihin viestitekniikan osaajiin. Näistä tarkemmin tulee myöhemmin erillisissä postauksissa. 

Kuvan radio tuli matkatavaroiden mukana eikä junassa suoritettu tullitarkastuskaan ollut matkalaukusta kiinnostunut Venäjällä eikä Suomessa. Sitä mitä olisi tapahtunut, jos laukku olisi avattu tarkastuksessa Venäjällä, en osaa sano - olisiko sakot ja lahjukset riittäneet 🤔 Itselläni ei radiolle ollut hirmuisesti käyttöä, joten laitoinkin sen tuttujen välikäsien kautta myyntiin ja kustansin näin seuraavat matkani Pietarin metropoliin. Radio oli pienen testauksen jälkeen todettavissa täysin kunnossa olevaksi ja mikä parasta laukun pohjalta, radion alta löytyi kaksi varaputkea radiolle. Pitäähän "agentin" osata putket vaihtaa tarvittaessa, muutoin ei QSO (yhteys) toimi ja putkirikko harmittaisi.

Uskoisin, että vaikka viimeisimmästä tapahtumasta, joka on tiedossani radion osalta, on kulunut jo reilu 30 vuotta, ei radio ole joutunut veilä SER-pisteelle elektroniikkaromuun kierrätettäväksi 😁

@ri

HELSINKI: mitä ihmettä?

Mitä ihmettä? Jokin asia on noin alitajunnassa jäänyt vaivaamaan kun on tarponut pitkin ja poikin Helsinkin katuja viimeaikoina. Tänään se sitten selvisi aivan yllättäen. Pääkaupunkimme on näköjään muuttumassa tai jo muuttunut ns. kerjäläisten valtakunnaksi. Kadunvarret ja kulmaukset on hyvin kansoitettu noiden "kuppikansalaisten" toimesta. Onneksi eivät käy vaatteisiin kiinni. Tämän takia ne varmaan saavatkin olla piristämässä katukuvaa.
Hassua vaan, että esim. Pietarin miljoonakaupungin keskustassa ei kyseistä ilmiötä ole havaittavissa. Maassa maan tavalla, kuten sanotaan.

Pietari: Metro

Massiivisen kaupungin alle kätkeytyy 5 pitkää metrolinjaa, jotka risteävät keskustan alueella, tarjoten vaihtoyhteyden linjalta toiselle. Esimerkiksi Suomen rautatieasemalta on kätevä metroyhteys kaupungin keskustaan. Toki taksejakin on turisteille tarjolla ihan riittämiin. Taksien osalta muistakaa tinkiä hinta valmiiksi, jotta ei tule yllätyksiä sitten kun ollaan perillä!
Metron käyttöoikeus syntyy ostamalla "lippukassalta" poletteja. Yksi poletti maksaa 20 rublaa ja sillä voi sitten ajella niin pitkään kun tulee jälleen takaisin maanpinnalle metrotunnelista.
Kassalle päästyään kannattaa ostaa poletteja reilusti mukaan, sillä vilkkaimmilla asemilla kassoille saattaa olla pitkiä jonoja. Ja sitten kun muistaa laittaa poletit omaan taskuunsa, ettei tarvitse aina mennä kukkarolle, niin jää mahdollisilta pitkäkyntisiltäkin lompakko saamatta.
Metrokarttoja on lähes kaikissa turistiesitteissä ja kartoissa, joten sitä ei välttämättä tarvitse erikseen ostaa lippukassalta. Kaikilla kassoilla niitä ei edes ole myynnissäkään.
Pieni tutustuminen metrokarttaan on paikallaa ennen kuin syöksyy maan uumeniin. Eri linjat ovat merkitty väritunnistein, joten oikealle linjalle osuminen on helppoa. Huomatkaa, että risteysasemien osalta samalla asemalla saattaa olla kaksi eri nimeä, riippuen siitä minkä linjan asema on kyseessä!
Kuulutukset metrossa hoidetaan tyylikkäästi venäjän kielellä. Muita murteita on turha kuulostella. Mikäli murre kuulostaa liian oudolta, voi matkan edistymistä seurata vaunun seinällä olevalta kartalta tai sitten laskee yksinkertaisesti pysähdyksien määrät. Kunhan on vaan muistanut selvittää ne kartalta ennen junaan menoa.
Valokuvaaminen on metroasemilla kielletty, joten jos haluaa välttyä selittelyiltä, kannattaa pitäää kamera suljettuna.
Paras metromatka syntyy tietysti kaverin kanssa - kaksi silmä ja korvaparia aistii tapahtumat paremmin, eikä ole aivan orvon näköinen ihmisvilinässä.
Metrojunia kulkee tosiaan niin tiheään, että ei tarvitse pitkään odotella, josko juna ehtii mennä tai sitten ajaa vahingossa aseman ohitse: - ei huolta, kävely vastakkaiselle laiturille, ja kohta ollan jälleen oikealla asemalla.

Pietari: kahdet kasvot

Siinä missä Pietarin sykkeessä on aistittavissa historiallinen ilmapiiri on samaan hengenvetoon myös aistittavissa hyvin moderni kaupunkiympäristö. Kaupunkin, joka on onnistunut säilyttämään vanhan historiallisen kuorrutuksen osana uutta.
Ennen kaupunkilomaa, kannattaakin siis hyvin tarkkaa suunnitella ja pohtia, mitä aikoo lomaltaa vaatia. Parasta olisi varmaa yhdistelmä, joka pitäisi sisällään niin uutta kuin vanhaakin.
Museoita, kulttuurihistoriallisia rakennuksia, puistoja riittää varmasti useampaankin reissuun. Aivan samoin kuin suurempi tai pienempiä liikehuoneistoja ostosten tekemiseen. Ostoston osalta ei tule unohtaa paikallisia toreja, joista löytää sitä alkuperäistä tuotantoa olevia tuotteita - ja pääsee tinkimään. Kaupoissa hinnat ovat ikävä kyllä ns. lukittuja.
Kaupungin julkisivu on pidetty ja näköjään pidetään hyvässä kunnossa. Entisaikojen, paikallinen ominaistuoksukin on oikeastaan aistittavissa vain hyvin harvoissa kohteissa - kuulunee osana ilmapiiriä. Vieraillessa keskustan lisäksi metropolin laitamilla, voi vielä hieman löytää sitä vanhan kommunismin luomaa patinaa - niin ihmisissä kuin rakennuksissa. Kannattaa siis laajentaa Pietarikuvaa Nevsky- ja Liteney -katujen ulkopuolellekin. Metrolla tuo asia hoituu nopeasti ja edullisesti.

Pietari: turvallisesti

Lienee hyvä syy laittaa hieman tähänkin näkösälle noita yleiseen turvallisuuteen liittyviä asioita. Eihän näitä koskaan liian usein tuoda esille. Ennen matkaa on toki hyvä kerrata nämäkin asiat siinä, missä tavaratalojen ja muistomerkkien sijainnitkin.
Nämä ohjeet on koostettu Pietarin esittelylehtisen sivuilta, joten niillä on siten paikallinen näkemys asiaan.
Taskuvarkaat: keskustan ruuhkaiset kadut ovat suosittuja paikkoja taskuvarkaille. Useimmiten taskuvarkaat ovat ryhmittyneet ruuhka-ajoiksi julkisten kulkuvälineiden vaihtopaikoille tai sisäänkäynneille. Erityisesti metron sisäänkäynnit ovat useimmiten listalla. Jokainen ruuhka-aikaan vilkkaalle metroasemalle jonottanut tietää kyllä miksi. Jos vain mahdollista, niin ruuhka-aikoja kannattaa välttää. Metro ei toki kannata pelätä, koska se tarjoaa nopean ja helpon tavan liikkua kaupungissa. Niin, ja ovathat nuo metroasematkin omia taideteoksiaan.
Taskuvarkaiden kiusaamiseksi ei kannata mitään arvokasta jättää taskuihin tyrkylle. Puhelimet ja rahapussit ovat niitä halutuimpia tuotteita varkaiden keskuudessa. Hyvä tapa onkin ottaa taskuun vain hieman paikallista käyttörahaa ja jättää osa rahoista esim. hotellin tallelokeroon tai sitten johonkin muuhun sopivaan paikkaan, niin etteivät kaikki rahat kulje samoissa kansissa.
Ennen matkalle lähtöä muista ottaa valokopio niin passin kuvasivulta kuin viisumistakin. Paikalliset poliisit (miliisit) ovat kiinnostuneita kansalaisista ja voivat tulla sinultakin utelemaan dokumenttiä. Tuolloin on parempi toimia noilla valokopioilla kuin esittää aitoa passia. Passi kannattaa jättää suosiolla hotellin säilytykseen - sieltähän sen sitten saa mikäli sitä tarvitsee esim. pankissa valuutanvaihdon yhteydessä. Luottokortilla toimittaessa hotellin automaatilta, on helpoin tapa nostaa lisää paikallista valuuttaa. Itse olen nostanut kymmeniä kertoja luottokortilla kadun automaateilta pieniä käteissummia, eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia.
Omalla käytöksellään voi sitten loppupelissä aika paljon vaikuttaa siihen tuleeko ryöstetyksi vai ei. Ei ole järkevää mennä kovaäänisesti kehumaan itseään väkijoukkoon tai muutoin huutelemaan. Alkoholin kanssa pitää olla sopivassa suhteessa, sillä yksinäinen, hieman humaltunut henkilö tarjoaa parhaan kohteen rosvoille. Mikäli mahdollista, niin aina olisi hyvä olla mukana jossain kaveriporukassa, ettei tule sitä vaikutelmaa, että on yksin haahuilemassa katuja pitkin.
Mikäli kättää matkatoimiston palveluja on hyvä laittaa oppaan ja/tai paikallisen toimiston puhelinnumero valmiiksi kännykän muistiin. Huono juttu ei ole lisätä listoille myöskään paikallisen edustajiston, konsulaatin, numeroa. Niistä on apua silloin kun jotain odottamatonta sattuu.
Ennen matkalle lähtöä käy tutustumassa viimeisimpiin kuulumisiin vaikka seuraavan sivuston kautta.
Sieltä löytyy oppaita yli 50 kaupungista ja ne voi ladata pdf-muodossa lueskeltavaksi.

Приветствие от St.Petersburg

Tervehdykset Pietarin kaupungista. Tuosta Euroopan suuresta metropolista heti rajan takana. Aiemmin lähinnä työmatkailun nimissä kaupunkia tarkastelleena olikin nyt jo aika ottaa vapaata ja katsoa metropolin elämää ilman turhia työkiireitä.
Täytyy heti aluksi todeta, että paljon on muuttunut siitä kun ensimmäisiä kertoja käytiin 1990 -luvun alussa tapaamassa sikäläisiä radioharrastajia ja tutustumassa alkavaan paikallisradiotoimintaan FM-taajuuksilla.
Suureksi kaupungiksi liikkuminen kaupungin sisällä oli erittäin helppoa, joutuisaa ja edullista. Kunhan muisti käyttää vain hyväkseen metroverkostoa. Erittäin siistit metrohallit oli hyvin merkitty eri linjojen väreillä, joten hieman metrokarttaan tutustuttuaan oli liikkuminen vaivatonta. Jopa siinä määrin, että tuli välillä huvikseen ajeltua vähän sinne-tänne pitkin-poikin kaupunkia. Vaunukalustokin vaikutti ihan mukavalta ja siistiltä, istumapaikkakin löytyi useimmiten niin halutessa. Mistää kerjäläisistä tai rikollisesta puuhastelusta ei näkynyt jälkeäkään. Toki, järjen käyttö on sallittua, sillä miljoonakaupunkiin mahtuu varmasti monenlaista viheltelijää, eikä kaikilla ole puhtaat jauhot pussissa. Vuosien saatossa keinot ja menetelmät turistin puhdistamiseen ovat muuttuneet.
Taksillakin toki kaupungissa pääsee, jos on valmis maksamaan moninkertaisen hinnan esim. metrolippuun verrattuna ja köröttelemään ruuhkissa.
Myös maanpäällistä verkostoa tuli käytettyä jalkapatikan merkeissä useita kymmeniä kilometrejä yhteensä kolmen päivän aikana. Hyvin siistissä kunnossa ovat onnistuneet pitämään puistot ja kadun vierukset. Ei paljon roskia näkynyt muuta kuin roska-astioissa. Hieno asia, josta olisi kotimaassakin opittavaa.
Liikennekulttuuri on hieman rämäpäistä näin suomalaisen silmin, mutta ainuttakaan kolaria tai muuta onnettomuutta ei koko jakson aikana näkynyt. Muutama läheltäpititilanne, mutta niitä ei lasketa. Niin jalankulkijat kuin autoilijatkin tuntuivat hyvin noudattaneen paikallisia lakeja. Jostain syystä noita puna-viher -sokeitakin näkyi paljon vähemmän kuin esim. Helsingin keskustassa.
Ruoka- ja juomapaikkoja, laadukkaita sellaisia, on aivan riittämiin saakka. On valinnan varaa, tehdä omien mieltymysten mukaiset nautinnot. Tosin, parhaissa hotellien ravintoloissa ruoka maksaa melkein sen mitä kotimaassakin, joten on järkevää etsiä pienellä vaivalla hieman sivummalta ruokapaikka, joka tarjoaa samat annokset huomattavasti huokeammalla. Ja kukaan ei kiellä tutustumasta ruokalistaan hintoineen ennen tilausta - jopa järkevää, sanoisin.
Pietarin kaupunkiin liitty paljon vanhoja myyttejä viime vuosituhannelta. Nämä on kuitenkin helppo käydä poistamassa tutustumalla tämän päivän Pietariin.
Omatoimimatkailulla saavutat ja näet paljon enemmän kuin valmiiksi räätälöidyillä reissuilla; sitä ehtiin ja kerkeää paremmin tutustumaan kohteisiin.

Terveiset Pietarista - Priveti iz St. Petersburg

Terveiset naapurikaupungista Pietarista! Pietarissa ei töiden jälkeen enää tietokoneita näpelöity, joten blogien ja muiden tiedotteiden ylläpito jäi vähemmälle. Sen sijaan vastapainoksi toimistohommille tuli harrastettua hyötyliikuntaa katukivetyksillä reilu 7 km / ilta; joskus hieman enemmänkin. Siinä näki kaupunkia ja tutustui ihmisiin.
Tuollainen miljoonakaupunki on kyllä ihan erilainen koettava kuin paikalliset pikkukylät, joihin vielä Helsinkikin lukeutuu: ihmismäärä kaduilla ja ajoneuvoruuhkat voi kokea vain Pietarissa. Tosin jalankulkijalle liikkuminen on helppoa, sillä katuvalot jaksoittavat hyvin leveidenkin katujen ylittämisiä keskustan alueella, ja muutoinkin ajoneuvot "yrittävät" kunnioittaa jalankulkijoita, sillä pahimmassa tapauksessa kuljettajalta lähtee kortti ja tulee useita vuosia istumista muurien sisällä. Sikäläiset vankilaolot huomioiden, ei mikään houkutteleva vaihtoehto.
Parin illan aikana en onnistunut näkemään kuin yhden kolarin: kolme ajoneuvo perätysten Litenyn sillalla. Liikennemäärään nähden tämä on suorastaan hämmästyttävän vähän. Sikäläiseen liikennekulttuuriin sopeutuneet osaavat ajella sopivasti, mikä näin länsimaalaisesta saattaa näyttää ja tuntua suorastaan järkyttävältä joskus.
Ilmasto suosi retkeilyä, sillä lämpötila oli yli +25 C jokaisena päivänä - onneksi noita virvokkeiden myyntipisteitä oli sopivasti katujen varsilla, niin ei päässyt nestehukka yllättämään.
Keskiviikkoiltana luulin jo hetken, että nyt saadaan oikea ukkonenkin paikalle, sillä kuumea jyminä alkoi kumista kaupungin yllä. No, tarkemman kuulostelun jälkeen asia osoittautui ilotulitukseksi, jolla juhlistettiin kaupungin syntymäpäivää. Tuollainen reilu puolen tunnin tulitus on melkoinen näytös - kyllä siinä paljon ruutia paloi.
Ei muuta kuin kohti seuraavia haasteita. Kesää on vielä jäljellä......