Radiomuistoja: Ecos del Torbes, Venezuela

Oheinen viiri Venezuelasta on siitä erikoinen, että löysin sen aikoinani hajoittamani putkiradion takapaneelin sisältä. Ehkä tässä oli yksi sysäys, miksi tuli silloin siirryttyä ensimmäistä kertaa DX-kuuntelun ihmeelliseen maailmaa. 60-70 -luvuilla vielä harvoissa talouksissa oli edes televisiota ja jos oli niin mustavalkoinen malli; kännyköitä saati tietokoneita ei osattu edes kuvitella muutoin kuin tieteiskirjojen ajatusten siivittäminä kuvitelmina.

Nettiä vilkaisemalla aseman nimellä, huomaa että monet muutkin ovat aseman kuulleet. Ja tuntuu tuo asema kuuluvan yhä tänä päivänäkin - tosin ilmeisesti nuo HF-taajuudet (9640 kHz / 4980 kHz) ovat korvattu ns. nettiradiolla ja paikallisesti toimitaan vielä keskiaalloilla 780 kHz jaksolla. Uskokaa tai älkää, mutta tuo keskiaaltolähetys on tärkeä osa paikallista tiedottamista, sillä aika harvassa
taloudessa on mahdollisuus kuunnella radiota internetin välityksellä. Tällöin tuo tuttu ja turvallinen "radio-radio" on tärkeässä asemassa. Monessa muussakin maassa on tämä sama ilmiö, joka on onneksi taannut sen etteivät kaikki lähetykset ole vielä "via satellite by internet".

Huomatkaa, että tämä viiri on saanut päiväyksen osakseen: 25-12-68.
Uskoisin, että viiri on tullut vastauksena tuolloin lyhytaalloilla kuultuun lähetykseen

Radiomuistoja: Radio Espana, Barcelona

Tässä esittelyssä onkin juuri sopivasti kaksi erilaista viiriä Espanjan suunnalta. Vähän samaan tapaan kuin nuo edellisessäkin postauksessa olleet Espanjan viirit.

Nämä viirit ovat tulleet 1980 -luvun vaihteessa radioaseman kanssa käydyn kirjeenvaihdon seurauksena. Tuolloin tuli muutamana hetkenä hullu ajatus, että voisihan sitä kuunnella Espanjan paikallistakin radiotuotantoa tuon ulkomaille suunnatun rinnalla. Ja tietysti kuuluvuudesta tuli lähetettyä radioasemalle kirje siinä toivossa, että joku vaikka vastaisi.

No, itselleni nuo Espanjan radioasemat ovat olleet hyviä vastaamaan ja joskus jopa hieman ylenpalttisestikin QSL-korttien ja viirien kera. Viirithän olivat ja varmaan ovat vieläkin DX-kuuntelun parasta palautetta asemilta. Oma niksini noihin hyviin vastausprosentteihin on ollut se, että olen pyrkinyt kääntämään raportit ja kirjeet aina paikalliselle kieliasulle: tässä tapauksessa siis espanjaksi.

Käännöstyö ei ollut aina helppoa; 80-luvulla oli aika harvalla käytössään tietokonetta saati googlekääntäjää. Onneksi sanakirjoja löytyi kirjastosta.

Matkalla: SALOU - SPAIN

Hola, amigos......
syyslomaviikko Espanjan auringossa on onnistuneesti takanapäin. Sää suosi luonnollisesti koko viikon, sillä päivisin lähes pilvetön / puolipilvinen ilmanala tarjosi +27 C lämmöt (keskilämpö). Tämän lisäksi myös ukkoskuurot muistuttivat olemassaoloistaan: päivän aikana lämminnyt ilmamassa purkautui sitten iltayön tunteina komeaksi valomereksi niin meren kuin mantereenkin yllä. Sekaan mahtui toki jokunen reipas sadekuurokin, mutta se putsasi vain mukavasti ilmaa ja virkisti pohjoista turistia.
Ensi kertaa pitkän työhistorian aikana kävi niin, että olin unohtanut töistä lähtiessäni ottaa sen kuuluisan sormen pois vesilasista. Toki olin asiasta jo huomauttanut kuukausia aiemmin, mutta eihän sitä kukaan usko ennen kuin jotain muutakin tapahtuu, kuin se että allekirjoittanut jää lomille muutamiksi viikoiksi. Eipä ehtinyt kuin kytkeä kännykän pois lentokonetilasta ja siirtyä majoitusliikkeelle kun alkoi puhelin pirisisemään, muustakin kuin paikallisen operaattorin tiedotteista puhelujen ja viestien hinnoista. Vaimo hieman ihmetteli moista viestitystä, mutta niin minäkin.
Kun en jaksanut paljoa innostua saapuvista puheluista, niin seuraavana päivänä olikin pieni yllätys kun netin somekanavien kautta pyydettiin ottamaan yhteyttä HQ:n suuntaan. No, koska noin ovelasti toimittiin, niin pitihän se pirauttaa ns. vastapuhelu ja mikä mukavinta -samalla tuli huomattua että työnantajapuolella ollaan myös seurattu sometuksianikin.
Ei auttanut paljoa se, että oltiin Espanjassa - asiat olisi saatava toimimaan vaikka sitten ns. etänä. No, onneksi puhelin oli keksitty ja sain aikaa vielä tarkentaviin selvityksiin viikoksi eteenpäin, jolloin olisin jo "onnellisesti" kotona.
Kaukaa viisaana olin unohtanut työkoneen salkkuun, joten sain asiat hoidettua sitten kotosalta, ilman että olisi vielä lomalla tarvinnut ajaa toimistolle. Kahden viikon päästä toivottavasti sitten selviää korvaako kukaan viikon työtunteja/ päiviä, vai tapahtuuko jotain muuta.
Tästä viisastuneena varasin jo seuraavan matkan joulukuulle. Silloin olen vain prepaid-liittymän päässä ja tuon numeron tietää vain kotiin jäävä talonmies.
Tuo kuvan Kansainvälisen seikkailijan opas on muuten aika mukava ja "rento" lähdeteos matkailuun. Kesälomalla löysin tämän kirpputorilta yhden euron hintalapulla varustettuna, mikä sai tarttumaan teokseen. Näin jälkikäteen ajatellen - aika hyvä kauppa.

Radiomuistoja: Radio Nacional de Espana

"Espanjan ääni" lyhyillä aalloilla on tullut tutuksi useimmille radiotaajuuksia selanneille kuuntelijoille. 19. tammikuuta 1937 perustettu radioasema on ollut ja on edelleen näkyvässä sekä kuuluvassa osassa Espanjan viestintää.
Monikansalliset lähetykset eri kieliformaateilla tarjoavat paikallista kuunneltavaa, vaikka itse espanjankieli ei olisikaan ihan lähimuistissa.
Vielä 80-luvulla ainakin Espanjan yleisradio ilahdutti osaa kuuntelijoita lähettämällä paluupostissa ohjelmalehtisten ja QSL-korttien lisäksi myös aseman viirin. Eurooppalaisten asemien lähetyslistoilla nuo viirit eivät taida oikein koskaan olleet kovin suuressa suosiossa. Mutta muutamat poikkeukset vahvistavat sääntöjä.
Omasta kokoelmasta löytyy ainakin nämä kaksi viiri. Ja kun niitä tarkastelee hieman tarkemmin huomaa niissä hieman eroavaisuuksiakin. Mistään keräilyharvinaisuuksista tuskin lienee kysymys (?)

Radio Nacional de Espana vm 1970

Radio Nacional de Espana vm 1980

Radiomuistoja vuosien varrelta

Tuore MM-mitalisti vm. 1995

 Siitä lähtien kun 60-luvun lopulla sain leikkihin mukaan vanhan putkiradion, ovat radiot näytelleet jos jonkinlaisessa roolissa elämän eri tilanteissa.
Kuluneella viikolla tuli jälleen paljon muistoja mieleen, kun satuin penkomaan vanhoja laatikoita, joista löytyi suuri läjä erilaisia radioasemien viirejä. Viirithän olivat erittäin haluttua tavaraa kun DX-kuuntelun siivittämänä raportoitiin kaukoasemille niiden kuulumisesta täällä pohjolassa. Mitä kaukaisempi ja harvinaisempi asema, sitä parempi. Erityisesti Etelä-Amerikan asemat olivat suosiossa, koska sieltä tuli juuri monesti QSL-kortin lisäksi aseman viiri.








80-luvulle siirryttäessä viirien tulo väheni, oltiin hieman siirrytty ns. tarrakauteen, ja toki aika moni aikansa mielenkiintoisista asemista oli joutunut lopettamaan toimintansa.

Tätä nykyä kato näiden asemien osalta käy kiivaammin, koska ollaan siirtymässä kohti digiaikaa lähetyksien osalta ja satelliittien käyttö sekä tietysti internetin käyttö radiokanavina on yleistynyt. Ei tarvitse enää tehdä hienoja antenneja kuullakseen uutisia tai paikallista musiikkia ulkomailta, riittää kun kytkeytyy internettiin, vaikka sitten langattomasti ;-)

Omalla viirikokoelmalla onkin aika mielenkiintoinen tausta vuosien saatossa. Tuossa 80-luvun alkupuolella eräs aktiivinen italialainen dx-kuuntelija kirjoitti teoksen juuri radioasemien viireistä. Tähän tuotokseen tarvittiin luonnollisesti aitoa materiaalia lähteeksi, joten suurin osa viireistä kävi matkalla Italiassa. Itse en ole vielä Italiaan ehtinyt, muutoin kuin radioaalloilla.

Italian keikan jälkeen viirit päätyivätkin hieman huolimattomasti omaa säilytyslaatikkoonsa, josta ne nytkin löytyivät. Poislukien niitä, jotka olivat olleet muussa esittelykäytössä myöhemmin.
90-luvulla tosin viirit olivat lähellä päätyä Saksaan, siellä perusteilla olleen radiomuseon näyttelyyn. Itse asiassa asia oli jo valmiiksi sovittu, mutta sitten tuo hanke peruuntui ja viirit jäivät kotia.

Tieto viireistä ja muutoinkin radioista oli kiirinyt laajempaan tietoisuuteen hieman vahingossa syksyllä 1995, kun paikallinen sanomalehti, Etelä-Saimaa, kävi tekemässä juttua allekirjoittaneen "radiomatkailusta". Kyseinen lehtijuttukin löytyi vielä onnistuneesti samasta paikasta kuin viiritkin.

No, rehellisiä ollakseen tuon lehtijutun aihe ei oikeastaan olleet viirit, vaan vuonna 1995 voitetut kaksi MM-mitallia (kulta ja hopea) ammatisotilaiden viestityskilpailussa. Eräänlainen maratooni tuo kilpailu, koska siinä 48-tunnin aikana pyritään saamaan mahdollisimman monta sähkötyssanomaa eri puolilta maailmaa ja lisäksi myös lähettämään omaa sanomaa mahdollisimman monelle vasta-asemalle.

Viirien osalta ajattelin vielä ainakin kertaalleen tempaista ja julkaista ainakin osan niistä pienen tarinan kera täällä internetin syövereissä - tässä blogissa. Pimenevät syysillat ja talvi ovat hyvää aikaa perata viirikasaa ja latoa tekstiä. Toki silloin myös alabandien radiokelit ovat maukkaimmillaan :-)

Radiomuistoja, viirejä, ym...

Garden hotel - free room left

Alkukesästä puutarhan elävöittämiseksi ja hyönteiskannan elvyttämiseksi päätettiin perustee ns. hyönteishotelli puutarhaan. Näistä hotelleistahan on paljon ns. kaupallisia versioita eri muodoissaa. Mutta todellisuudessa itse hotellin ei tarvitse olla juuri sen kummallisempi kuin kuvissa on esitetty: puupölkky, johon on porattu erikokoisia reikiä. Mukaan pari koukkua, johon voi ripustusköyden sitten laittaa, koska onhan se mukavampi kun hotelli ei ole maanpinnalla "potkittavana".
Eipä mennyt montaa päivää kun iso osa "huoneista" oli jo varattuna. Tämä on helppo havaita suljetuista koloista pölkyssä.

Turvataan hyvä sato tulevallekin kaudelle; niin pölytysten kuin "hyötyhyönteisten" toimintojen osalta.

Asukkaita riittää

Hotelli valmiina

Sadonkorjuun juhlaa

 Jos ei meneillään olevassa kesässä ole sään lisäksi mitään muuta juhlittavaa, niin ainakin sadonkorjuun osalta voisi puutarhan osalta pitää ainakin pienet juhlat.
Monena vuotena on saatu tyytyä pelkästään omena- ja luumupuun antimien lisäksi herukka- ja karviaispensaiden satoihin.

Chiliä tarjolla

Halloween -kurpitsa

Tänä kesänä onkin sitten edellä mainittujen "herkkujen" lisäksi puutarhassa valmistunut hieman erikoisempia tuotteita. Keväällä tuli pitkästä aikaa, hieman koeluonteisesti, valmisteltua kurpitsapenkki vanhaa traktorin rengasta apuna käyttäen. Ilmeisesti kokeilu onnistui sillä kaikki kolme kurpitsalajiketta tuntuivat viihtyvän oikein hyvin. Satoa saadaan ja saatiin niin kesäkurpitsojen kuin perinteisten "halloween" tuotteiden osalta. Satonäkymää auttoi suuresti se, että talonmies muisti kastella lomajakson aikana myös kurpitsapenkin kukkien lisäksi. Ilman tätä, olisi sato varmaan jäänyt paljon vaatimattomammaksi.
Kurpitsojen lisäksi saatiin satoa myös chilin ja munakoison osalta. Omena- ja luumusadosta näyttää sen sijaan tulevan hieman vaatimattomampi, mutta ei mikään ihan huono.

Munakoiso valmistumassa

Kurpitsaa tässäkin muodossa

Ei muuta kuin säilömään ja makustelemaan näitä luomuherkkuja.

On kesäisiä säitä pidellyt

 Jos keväällä joku valitsi kesälomakuukaudekseen touko-, kesä- tai heinäkuun, ei valinnassa mennyt todellakaan vikaan - ainakin jos mielessä oli lämpimät kelit ilman suurempia sateita.
Toukokuussa jo luultiin kun helle-ennätykset menivät rikki, että siinäkö se sitten oli - Suomen kesä nimittäin. Kateellisina katsottiin lomakalentereita kolleegoiden osalta, jotka olivat osanneet ottaa lomansa toukokuulle.
No, eipä tarvinnut olla noilta osin kateellinen, sillä kyllä kesäkuu ja etenkin heinäkuu ovat tarjonneet lämpöjen osalta melkein vuosisadan hellekertymän kaikkinensa.
Kuten asioilla aina tahtoo olla, on tälläkin asialla vähintään kaksi puolta: lämpö ja helle eivät kuulemma luita riko, mutta puutarhatuotteet, viljasato, metsän "herkut" kärsivät kuivuudesta ja sadosta ainakin osa menetetään.
Mustolan sääaseman kuukausitallenteet synkronoivat hyvin noiden ilmatieteen laitoksen virallisten mittauspisteiden tallenteiden kanssa. Toki pientä alueellista heittoa pitää ollakin, sillä sijaitsevathat mittauspisteet fyysisesti eri paikoissa, vaikka tekniikka on lähes muutoin identtistä.

Tässä joitakin kuukausipoimintoja noiden tärkeimpien perussuureiden osalta: keskilämpö, maksimi lämpö ja sademäärä

Toukokuu 2018:

Hellejaksoista huolimatta toukokuun keskilämmöksi muodostui +13.6 C. Mustolassa päästiin melkein haamurajalle lämmön osalta, sillä maksimiarvoksi mitattiin peräti +29.2 C.
Sadevarusteita ei juuri tarvinnut toukokuussa, sillä kuukauden kertymä oli vaivaiset 6.2 mm.

Kesäkuu 2018:

Lämpötilojen osalta kesäkuu hieman toppuutteli sitä, mitä toukokuu antoi. Toki keskilämpötila nousi hieman: +14.4 C:een, mutta maksimi lämmössä päästiin "vain" +28.6 C:een. Käytännössä tämä ei näkynyt muutoin kuin mittalaitteiston tietokannassa - rantahirmut ja auringonpalvojat tuskin huomasivat muutosta toukokuulta.
Vettä saatiin muutaman ukkoskuuron siivittämänä peräti 26.4 mm, mikä on melkoisen vähän kuukausikertymäksi. Tosin kesäkuulle aika ominaista.

Heinäkuu 2018:

Takuuvarma lomakuukausi, niinkuin asian voisi ilmaista. No, tällä kerralla ainakin lämpötilojen ja sateiden osalta näin olikin. Keskilämmöksi mitattiin huikeat +19.5 C, mikä on miltei sama kuin Ilmatieteenlaitoksen ilmoittama valtakunnallinen keskilämpö.
Huippulämmöksi Mustolassa kirjattiin 17.7 mitattu +31.4 C!
Kuukauden sademääräksi saatiin peräti 50.0 mm, lähinnä muutaman "kuuropäivän" ansiosta.

ELOKUU 2018:

Se mitä elokuu tulee tarjoamaan, ei vielä tässä vaiheessa ole täysin tiedossa, mutta se on ainakin varma, että paikallinen vuorokauden sademääräennätys tuli heti tuoreeltaan 5.8 kun reipas kuuro ryöpsäytti kaupungin itäosiin runsaasti vettä. Mustolan mittauspisteeseen sitä saatiin muutaman tunnin aikana 48.2 mm. Eli liki sama määrä kuin koko heinäkuussa.
Lämpötilojen osalta aletaan painumaan normaaleihin lukemiin, mikä helpottaa tietysti monen kuumuudesta kärsivän askareita. Sen sijaan maanviljelijöitä ja puutarhoja ei tällainen pienimuotoinen "monsuuni" juurikaan pelasta. Tarvittaisiin hieman heikompia, pitkäkestoisempia sateita.

Sadepäivän ratoksi: "Mies jota ei ollutkaan"

THE MAN WHO NEVER WAS

Ulkoiluilmojen osalta loistavan toukokuun innoittamana tuntuu aika turhalta varautua jo tuleviin sadepäiviin. No, ei tarvitse olla koulutukseltaan meteorologi, osatakseen sanoa, että kyllä ne sateetkin vielä saapuvat. Tätä taustaa vasten olen hieman keräillyt lukemistoa, jonka avulla nuo sadepäivätkin tai pelkät löhöilyt aurinkotuolissa sujuvat mukavammin.

Nyt esiteltävä kirjavanhus tuli pelastettua roskakorista. Sitä miten se sinne oli joutunut ei tarina kerro, mutta kannen kuva ja mielenkiintoinen otsikko saivat uteliaisuuden viriämään siinä määrin, että kirja oli pelastettava. Kirjan kunto ikäisekseen oli kerrassaan hyvä; ennen osattiin kirjatkin nitoa kunnolla. Tämän teoksen leimojen perusteella kirjalla on varmasti ollut paljon lukijoita aiemminkin.

Kirja on julkaistu vuonna 1954 ja painettu Tilgmannin Kirjapainossa, Helsingissä. Kustantajana niinkin tuttu "firma" kuin OTAVA. Hintaa näkyy teoksella aikoinaan olleen 450 mk.

"Mies jota ei ollutkaan" on kertomus loistavasta harhautussuunnitelmasta, jonka liittoutuneet toteuttivat Välimeren sotanäyttämöllä huhtikuussa 1943. Näihin aikoihin he valmistelivat maihinnousua Italiaan Sisilian kautta. Saksalaisten tiedettiin odottavan hyökkäystä ja asettuneen lujiin puolustusasemiin. Sen vuoksi oli turvaututtava sotajuoneen ja pyrittävä hajottamaan vihollisvoimat pitkin Välimeren rannikkoa soluttamalla niille vääriä tietoja hyökkäyskohteista.

Tämän kirjan kirjoittaja brittiläinen komentajakapteeni Ewen Montagu, palveli silloin eri aselajien välisessä yhdyskomiteassa, jonka tehtävänä oli huolehtia sotatoimiin liittyvistä turvallisuuskysymyksistä. Pohdiskeltaessa mahdollisuuksia Sisilian puolustajien harhauttamiseksi Montagu päätyi erään toverinsa kanssa yllättävään ja monessa suhteessa uskallettuun ajatukseen, jonka toteuttaminen ylitti kuitenkin kaikki odotukset, hämäten jopa Saksan ylimmän sotilasjohdon. Suunnitelma ristittiin "Operaatio Lihahakkelukseksi"; sen salaisuutta varjeltiin äärimmäisen huolellisesti, ja suurin ansio yrityksen onnistumisesta lankesi "miehelle jota ei ollutkaan", mutta joka siitä huolimatta urotyöllään vaikutti ratkaisevasti sodan kulkuun.

Menneisyyttään ei pääse pakoon....

"Menneisyyttään ei pääse pakoon" - tämä lausahdus tuli mieleen tuossa taanoin, kun puhelin pirahti. Tällä kerralla ei oltukaan myymässä mitään tuotetta tai palvelua; haluttiinkin "ostaa" palvelus: soittokeikka!No, viimeisimmästä privaatista soittokeikasta onkin ehtinyt kulua jo useita vuosia, joten pyyntö hieman yllätti. Asiakas oli halunnut, että hänen 90v. juhlissaan soittaisi sama hanuristi kuin 10 ja 20 vuotta aikaisemmin. Eipä siinä muu auttanut kuin ottaa tarjous vastaan ja alkaa trimmaamaan ohjelmistoa keikkaa varten.Yllättävän hyvinhän tuo ohjelmisto tuntui taipuvan. Ilmeisesti tässäkin lajissa pieni tauko harjoittelussa on tehnyt vain hyvää. 

Huomenna onkin sitten aikainen herätys ja otettava suunta kohti Lahti-nimistä kaupunkia.Ilta venyykin sitten siihen kunnes viimeinenkin tanssija väsyy. Tulee ihan mieleen, kun aikoinaan rumpalin kanssa lyötiin tahtia Lappeenrannan Humppafestivaalien humppamaratoonareille.

Tuntematon sotilas

Kansalliseeppoksemme - uusi versio

Tänään tuossa joutilasta aikaa tuhlatessa tuli eksyttyä paikalliseen kauppakeskukseen. Tarkoitus ei ollut ostaa mitään - hieman vain katsella kuten tavallista. No, ihan ilman kukkaron nyörejä avaamatta ei reissu mennyt sillä, erään puodin pöydällä lojui haastava tarjous: uusi Tuntematon Sotilas filmatisointi metallisessa keräilypakkauksessa (Bluetray) runsain lisämateriaalein höystettynä ja mukaan vielä elokuvasta ja sen tekemisen vaiheista kertova kirja. Eihän sitä voinut olla ostamatta kun hinta oli enemmän kuin kohdillaan ja kumpikin tuote oli jäänyt aiemmin lunastamatta.